Carl de la Motte. (nuorempi) Syntynyt 12.11. 1641 Sääksmäellä. Kuollut 4.12.1676 Turussa.(Toisten tietojen mukaan kaatunut Lundin taistelussa 1676). Omisti Sääksmäen Lahisten kartanon ja lisäksi mm Saarijärven Vahangan kylän talot.
Televisio esitti tuossa jokin aika sitten yhden näkemyksen Suomen ensimmäisestä sisällissodasta, Nuijasodasta, jossa Turun verilöylyn toimeenpanija Kaarle-herttualla oli oma lusikkansa vahvasti sopassa mukana. Itse näen sodan enemmän uskonsotana, jossa toki motiivit olivat pohjimmiltaan samoja kuin sodissa yleensä.
Ruotsi-Suomen historia oli 1500-luvun loppulla ja 1600-luvun alussa monenlaisten käymistilojen aikaa. Kustaa Vaasan poika Juhana III (hallitsijana 1568-1592) oli naimisissa puolalaisen prinsessan Katariina Jagellonican kanssa ja heidän poikansa Sigismund oli Puolan ja Ruotsin hallitsijana 1592-1599. Kuitenkin Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle-herttua toimi Ruotsissa valtionhoitajana ja hän yllytti ruotsalaisia veljenpoikaansa vastaan.
Suomen aatelisto oli lähes kauttaaltaan Sigismundin puolella toivoen Ruotsin ja Puolan liiton paremmin suojelevan valtakuntaa venäläisvaaralta. Kaarle yllytti Suomen talonpojat kapinaan Suomen käskynhaltija Klaus Flemingiä vastaan ja alkoi ns. Nuijasota (1596-1597).
Seuraavana vuonna 1598 Kaarle-herttua voitti Sigismundin joukot Stångejoella ja vuonna 1599 hän valloitti Suomen rangaisten julmasti Sigismundille uskollisina pysyneitä aatelisia ja virkamiehiä. Sigismund ei koskaan tuonut Suomeen vahvoja puolalaisjoukkojaan etujensa tueksi. Niinpä täällä useat hänen kannattajat menettivät sekä maansa että henkensä. Kaarle-herttuasta tuli Ruotsin kuningas 1604.
Autioituneet tilat Kaarle-herttua lahjoitti sotilailleen ja useille ulkomaalaisille aatelisille. Tuolloin esim. de la Motte-suku ilmestyi Suomeen ja sen ensimmäinen edustaja Samson de la Motte sai Sääksmäen Lahisten kartanon haltuunsa 2.1. 1600 ja hän ylenikin lopulta Ruotsin armeijassa kenraalimajuriksi. Hän oli majurina mukana Wolmarin piirityksessä 1601, sai ratsumestarin arvon 1603 ja tehtäväkseen kuljettaa koko jalkaväki Hämeestä Narvaan 1606.
De la Motte -suku rekisteröity Suomen ritarihuoneelle nro: 23.
Hänen toinen puolisonsa oli Brita Munck af Fulkila, jonka vanhemmat ovat Turun linnan käskynhaltija Michel Påvelsson (aateloituna Munck af Fulkila) ja Margaretha Tomasdotter (Starck).
Vanhemman Munck-suvun kantaisä on Sääksmäen vouti Paavali Antinpoika (tunnettu myös nimellä Paavali kirjuri, k. joskus välillä 1575–1584). Hänen poikansa oli lainlukija, Pohja-Suomen vouti ja Turun linnan alipäällikkö, nimellä Munck af Fulkila vuonna 1585 aateloitu, Turun verilöylyssä vuonna 1599 mestattu Mikael Paavalinpoika Munck. Suku sammui miehen puolelta vuonna 1778.
1596-1597 käytiin nuijasota, johon Kaarle herttua yllytti talonpojat Sigismundia tukevaa aatelistoa vastaan. Mikko Paavonpojalle, jonka Juhana III oli 1585 aateloinut nimellä Munck af Fulkila, nuijamiehet tekivät suurta tuhoa hävittäen kaiken hänen omaisuutensa, mikä oli avioliittojen ja oman vaurastumisen mukana kasvanut useammaksikin asuinkartanoksi.
Vielä isäänsäkin voimakkaammin Mikko koki Turun linnan kohtalot myös ominaan. Linnan ja koko Turun läänin voutina hän puolusti sitä kahdesti Kaarle herttuan väkeä vastaan, kunnes joutui allekirjoittamaan linnan antautumissopimuksen. Hänen elämänsä päättyi Kaarlen järjestämään mestausnäytökseen, jollaisia oli Turun lisäksi myös Viipurissa ja Helsingissä.
Munck af Fulkila -aatelissuvun vaakuna
Margareta Munck af Fulkilan isä Michel Påvelsson (aateloituna Munck af Fulkila) toimi Turun linnan käskynhaltiana/voutina. Turun Linnanvouti 1598. Teloitettiin Turun raatihuoneen torilla 10.11.1599 Kaarle Herttuan toimesta. Michael Påvelssonin puoliso oli Margareta Thomasdotter Starck (kuollut 1637).
Tällä päivämäärällä 12-11 de la Motte -sotilassukuun syntyi Sääksmäellä jälkeläinen:
Carl de la Motte. (nuorempi) Syntynyt 12.11. 1641 Sääksmäellä. Kuollut 4.12.1676 Turussa.(Toisten tietojen mukaan kaatunut Lundin taistelussa 1676). Omisti Sääksmäen Lahisten kartanon ja lisäksi mm Saarijärven Vahangan kylän talot.
Hänen isoveljensä Carl de la Motte, Carolus Caroli, nobilis (vanhempi) (isä Samson de la Motte). Kuollut 1653 Sääksmäellä. Palveli kornettina Turun läänin ratsuväkirykmentissä 1637 ja luutnanttina 1639, oli ratsumestari Viipurin läänin ratsuväkirykmentissä 1643 ja majurina 1647.
Lundin taistelu, jossa mm. Carl de la Motte nuoremman epäillään kuolleen käytiin 4. joulukuuta 1676 Ruotsissa, Lundin kaupungin pohjoisen portin ulkopuolella. Taistelu oli osa Skoonen sotaa. Lundin taistelu oli Euroopan siihenastisen historian kaikkien aikojen verisin taistelu, tanskalaisia siinä kuoli noin 6000 ja ruotsalaisia 3000 sotilasta.
Carl de la Motte nuorempi otti puolisokseen 30.10.1666 Turussa Catharina Munck af Fulkilan. Syntynyt 18.3.1644 Turussa. Kuollut 1694. Hän sai vuoden 1680 suuresta reduktiota huolimatta elinikäisen oikeuden miehensä omistukseen mm. Saarijärven Vahangan kylän taloihin.
de la Motte -sukua löytyy haudattuna myös Turun tuomiokirkosta, esim.
Margareta de la Motte. Kuollut 1692 Turussa. Haudattu Turun tuomiokirkkoon. -Puoliso Gustaf Grass. Syntynyt 1626. Kuollut 1694. Maaherra. Aateloituna vapaaherra Grass.
Gustaf Grass oli Suomen 1600-luvun jälkipuolen merkittävimpiä ja vaikutusvaltaisimpia virkamiehiä. Hän teki aluksi pitkän uran Turun hovioikeuden varapresidenttinä ja sen jälkeen Pohjanmaan maaherrana.
Vapaaherra, maaherra. Gustaf Hennigsson Grass (syntynyt 25.11.1626, kuollut 23.3.1694) vaimo Margareta de la Motte (kuollut 1692, haudattu Turun tuomiokirkkoon). Gustaf Grassin vanhemmat Liivinmaalainen, vapaaherra, eversti Hennig Johan Grass ja Sofia Boije af Gennäs. Peri isältään Kosken kartanon sekä vaimonsa kautta Lahden, Jurvalan ja Härkälän kartanot.
Koskenkartano on syntynyt vuonna 1628, kun Liivinmaalainen eversti Hennig Grass perusti autioituneeseen Kosken kylään asumakartanon. Vuonna 1683 pidetyssä aatelikartanoiden tarkastuksessa todettiin, että Grassin pojan Halikon kihlakunnan tuomarin, Turun hovioikeuden asessorin ja varapresidentin ja Pohjanmaan maaherran, Vapaaherra Gustaf Grassin asumakartano oli varustettu hyvillä ja kelvollisilla rakennuksilla ja sopi hyvin aatelisen asuinpaikaksi.
Hengen aatelisena
Turussa 12-11 2013
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti