Tänään 20-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Jean Sibeliuksen kuolemasta Järvenpään
Ainolassa 1957.
Vuonna 1957 julkaistu surupostimerkki.
1957 – Jean Sibelius, suomalainen säveltäjämestari (Finlandia) (s. 1865).
Sibeliuksen hauta Ainolassa.
Mies syntyi Hämeenlinnassa ja vaikutti Helsingissä, mutta silti Sibelius-museo löytyy Turusta, katsotaanpas miksi.
Johan Christian Julius "Jean" / "Janne" Sibelius (8. joulukuuta 1865 Hämeenlinna – 20. syyskuuta 1957 Ainola, Järvenpää) oli suomalainen kansallisromanttisen taidemusiikin
säveltäjä. Sibelius on kansainvälisesti tunnetuin ja esitetyin
suomalainen säveltäjä. Sibeliuksen arvostetuimpia teoksia ovat seitsemän
sinfoniaa, sinfoniset runot sekä viulukonsertto.
Akseli Gallen-Kallela, Sibelius, 1894.
Sibelius-museon
näyttelytoiminta liittyy Suomen ruotsinkielisen yliopiston Åbo
Akademin musiikkitieteen oppiaineeseen ja musiikkihistorialliseen
arkistoon.
Sibelius-museo on Suomen ainoa varsinainen
musiikkimuseo. Aluksi museo toimi eri rakennuksissa Åbo Akademin
korttelissa, mutta sen jälkeen, kun uusi museorakennus vihittiin
käyttöön vuonna 1968, on Sibelius-museo sijainnut nykyisellä
paikallaan; museo sijaitsee Woldemar Baeckmanin piirtämässä rakennuksessa, joka on eräs 1960-luvun modernismin
omaperäisimmistä luomuksista.
Sibelius-museon sisäänkäynti.
Museon perusta luotiin vuonna 1926, kun Otto Anderssonista tuli
vastaperustetun musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen
professuurin ensimmäinen viranhaltija Åbo Akademissa. Professori
Andersson keräsi seminaarikirjaston yhteyteen musiikkitieteellistä ja
musiikkihistoriallista materiaalia, joka koostui nuoteista, soittimista,
kirjeistä ja kuvista.
Näin saivat alkunsa nk. ”Åbo Akademin
musiikkihistorialliset kokoelmat”, millä nimellä niitä kutsuttiin
vuoteen 1949 saakka, jolloin nimi Jean Sibeliuksen suostumuksella
muutettiin Sibelius-museoksi.
Andersson, Otto
Emanuel (f. 27/4 1879 Vårdö, d. 27/12 1969 Åbo), musikforskare
och folklorist, professor i musikvetenskap och folkdiktsforskning
vid Åbo Akademi 1926—46, dess rektor 1929—36.
Kun
Suomeen ollaan suunnittelemassa erillistä populaarimusiikin museota,
olisi Turun oltava asiassa aktiivinen ja vaalittava omia historiallisia
perinteitään ja muistettava siinä mm. Ruisrockin historiallinen osuus
maamme musiikkikentässä. Kuvassa: Andersson, Otto Emanuel.
Kukapa olisi tämän ajan Otto ja lähtisi kokoamaan populaarimusiikin
museota juuri Turkuun.
Suomeen kaavaillaan populaarimusiikin museota
– Kyllä tällä hetkellä ajatellaan, että museon painopiste olisi 1900-luvun musiikin eri ilmiöissä ja keskeisesti sähköisessä musiikkituotannossa.
Musiikkimuseon taustavaikuttajat tulevat populaarimusiikin puolelta, kertoo Pekka Nissilä.
– Populaarimusiikkia on kartoitettu ja arkistoitu heikosti. Sillä puolella ei myöskään ole niin voimakkaita instituutioita kuin klassisen puolen vaikkapa kunnalliset orkesterit ja Kansallisooppera. Toisaalta musiikin merkittävimpiä kehitysnäkymiä on ollut juuri sähkön tuleminen musiikin tuottamiseen ja esittämiseen. Se on ollut varmaankin keskeisin syy museosuunnittelun aloitukseen.
Aineistoa musiikkimuseo saisi yksityiskokoelmista tai jäämistöistä.
– Sellaisia yritetään tietenkin kerätä keskitetysti. Jazz ja Pop -arkisto on ottanut vastaan lahjoituksia, ja yksittäisiä esineitä on tarttunut sieltä täältä. Suunnitelmallinen arkistomateriaalin kerääminen on kuitenkin tekemättä, toisin kuin esimerkiksi elokuvan puolella, toteaa Nissilä.
Musiikkimuseolle pyritään perustamaan taustaorganisaatio tämän vuoden aikana. Museolle aiotaan hakea myös valtion ja kunnan rahoitusta, vaikka ylläpitäjä olisi yksityinen säätiö.
Radion kulttuuriuutiset / Katri Henriksson.
Jannella on omat yhteytensä myös Turun Museokeskuksen historiassa. Kun Historiallinen museo perustettiin Turkuun 1881, oli intendentin virkaan 7 hakijaa ja valituksi tuli Jannen lapsuudenpiiristä Walter von Konow.
Ruotsia äidinkielenään puhunut Janne siirrettiin 1874 Lucina Hagmanin suomenkieliseen valmistavaan kouluun, koska hänen oli opittava suomea päästäkseen Hämeenlinnan normaalilyseoon. Hämeenlinna oli ajankohtaan nähden hyvin harvinainen suomalaiskaupunki: siellä saattoi lukea ylioppilaaksi suomeksi, mutta ei ruotsiksi.
"Janne" Sibelius nuorena lyseolaisena.
Jannen parhaaksi koulukaveriksi tuli Walter von Konow Lahisten kartanosta Sääksmäeltä. Jannen mielikuvituksen avulla pojat kavereineen improvisoivat satunäytelmiä ja muodostivat pienen lapsiorkesterin, jonka soittimiin kuului ”triangeleja, huuliharppuja, savikukkoja ja kelloja”. Janne johti esityksiä pianon äärestä.
Janne osasi soittaa ja Walter suunnitteli pukuja ja teki kuvaelmia. Pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin ja matkittiin jotakin taulua tai kuvailtiin jotakin runoa. Muut saivat sitten arvuutella, mitä milloinkin tavoiteltiin.
Jean harrasti lapsesta saakka musiikkia sisarustensa kanssa. Todennäköisesti n . 15-vuotiaana viululle ja sellolle sävelletty impressiotyyppinen "Vesipisaroita" (Vattendroppar) on hänen ensimmäisiä sävellyksiään.
Myöhemmin Janne myös sävelsi naiskuoroesityksiä von Konowin teksteihin:
Kotikaipaus
Naiskuorolle. Sanat Walter von Konow. Valmistui 1902.
Kantaatti (Härliga gåvor)
Naiskuorolle. Sanat Walter von Konow. Valmistui 1911.
Sävelten tiellä
Turussa 20-9 2024
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti