skip to main |
skip to sidebar
Tänään 6-4 selailemme Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjoja vuodelta 1644.
Oikeuteen oli valitettu 6-4 porvari Simon Blomin (syntynyt Turussa 1581) ja
hänen vuokralaisensa Erik Wijnbladin laatimaksi väitetystä
häväistyskirjoituksesta, jota oli levitetty kaupungissa.

Simon Blom anoi raadilta toistuvasti, että se edistäisi hänen asiaansa.
Raati kuitenkin katsoi, että hän valitti asioista jatkuvasti aiheetta ja
työllisti siten turhaan jo valmiiksi kiireistä raatia. Turun
kaupunginarkisto, raastuvanoikeuden pöytäkirja BIa 8, 1636, päiväämätön
liite. Kuva: Veli Pekka Toropainen.
Kirjelmässä
monia kaupungin kunniallisia asukkaita verrattiin ominaisuuksiltaan
hevoseen. Todistaja Adam Speleman vielä täsmensi, että kirje viittasi
lukkarinkartanon hevoseen. Kirje oli takavarikoitu ylioppilas Jonas
Ericin luota.
Auskultantti ilmoitti häväistyskirjeen alkuperäiseksi
sepittäjäksi Simon Blomin, jota 20-5 turhaan odoteltiin kuultavaksi
oikeuden eteen. Mies oli matkannut maaseudulle, josta hänet
määrättiin haettavaksi takaisin kaupunkiin.
Valtaporvari Simon Blom tunnettiin Turussa melkoisena suunsoittajana. Hänen häväistyskirjoituksensa eli pasqilinsa olivat niin tavallisia, että hänen sanottiin antaneen kaikille turkulaisille pilkkanimen.
Viimein
3-6 saapui hän oikeuden eteen ja sanoi, ettei koskaan pääsisi taivaan
valtakuntaan Jumalan kasvojen eteen tai perisi ikuista elämää, mikäli
hän olisi kirjeen kirjoittaja tai edes neuvonut jotakuta sen
kirjoittamisessa. Oikeus kuitenkin totesi saman tien, että hän oli
syyllinen, koska ei ollut voinut vannoa asiassa valaa.

Simonin armahti lopulta kuningatar Kristiina.
Koska
hän oli oikeuden mukaan aiemminkin syyllistynyt samanlaiseen
käyttäytymiseen, määrättiin hänet ruoskittavaksi kaakinpuussa ja ja
karkotettavaksi kaupungista.
Vihdoin 1-12 1647 julkistettiin asiassa
kuningatar Kristiinan armollinen kirje, jossa Simon Blom armahdettiin,
edellyttäen ettei Simon syyllistyisi uusiin häväistyskirjoituksiin ja
pahojen puheiden levittämiseen.
Mikään
turha mies Simon Blom Turussa ollut, vaan kuului aktiivisina
porvarisvuosinaan Turun rikkaimpiin kauppiaisiin.
Oikeuden kirjoihin hän
ilmestyi toukokuussa 1630, jolloin Blom vaati maaherran tuella
selvitystä appensa, porvari Påval Ketaran perinnöstä. Kiistelty talo
sijaitsi sillan pielessä nykyisen Vähätorin alla ja siihen kuului
tallipiha ja kivinen katuaitta. Sen arvo oli suvun kesken 1100 ja
vieraalle myytynä 2200 kuparitaalaria.

Vanhin Turusta säilynyt karttapiirros on maanmittari Olof Gangiuksen käsialaa vuodelta 1634.
Talo
sijaitsi Hauenkuonossa keskeisellä paikalla Aninkaisten korttelissa
lähellä siltaa ja Ketaran toinen eli köyhien tontti sijaitsi Luostarinkorttelin Katinhännässä joen eteläpuolella jokirannassa
nykyisen Kaskenmäen kohdalla. Arvotontteja molemmat, sopi niistä
kinastella.

1500-luvun
loppupuolella Turusta ja Viipurista lähti maailmalle jo tuhansia
tervatynnyreitä. Tervasta tuli tärkeä vientitavara vuosisadoiksi.
Simon
Blom vannoin porvarinvalansa Turussa 10-11 1634 vasta vakavan
huomautuksen jälkeen, hänen toimittua kauppiaana jo vuodesta 1624
lähtien. Blomin rettelijöitsijän ura alkoi kesäkuussa 1625, jolloin hän
syytti pormestari Plagmania siitä, että tämä olisi antanut laivata
ruista Turusta tervatynnyreissä.
Blom
itsekin oli tervakauppias, kun hänelle oli vuonna 1625 myönnetty passit
ulkomaankauppaa varten yhdessä Wellam Bruunin kanssa. 27. kesäkuuta
kauppalaivaan lastattiin 75 lästiä tervaa ja 30. heinäkuuta
tuontipuolella viiniä, suolaa, verkaa ja pitsejä. Kauppalästi (kommersläst tai handelsläst) oli Ruotsissa 1 134 kannua (kanna) eli 2 970 litraa.
Pormestari
kutsui Blomia kelmiksi ja varkaaksi, kunnes hän todistaisi väitteensä.
Blom sanoi pormestaria vihamiehekseen ja vainoojakseen. Toukokuussa 1631
hän suututti porvarit Robert Ranckenin ja Kristoffer Kordesin
syyttämällä heitä Tukholmassa oravannahkojen salakuljetuksesta.
Näin
Blom onnistui muutamassa vuodessa suututtamaan suurimman osan kaupungin
vaikutusvaltaisimmista porvareista, mutta kaupankäynti kuitenkin jatkui
vahvana. Vuoden 1624 porvariluettelon kärjessä Aninkaistenkorttelissa
komeili pormestari Erik Andersson, Blomin maksaessa kontribuutioveroa 12
taalaria, sijoittuen sillä listalla neljänneksi ja kuuluneen yhdeksän
kaupungissa eniten veroja maksaneen porvarin joukkoon.
Vuonna
1634 Blomin kahnaukset kaupungin muiden porvarien kanssa kävivät yhä
vakavimmiksi, kun Blom syyllistyi raadin haukkumiseen. Pormestari Johan
Knutssonia hän kutsui rakkariksi, vetelehtijäksi ja paikan panijaksi.
Käskynhaltija Henrik Oloffson sai kunnian olla irvipää ja pölkky.
Pormestari
Henrik Schefferistä Blom kirjoitti lopulta häväistyskirjeen, jonka hän
myönsi oikeudessa omaksi käsialakseen. Vuonna 1640 hän kirjoitti
raadille kirjeen ilmoittaen irtisanovansa porvarinoikeutensa, jolloin
raati ilmoitti Turun kaupungilla hyvinkin olevan varaa luopua hänen
kaltaisestaan miehestä.
Vuonna
1656 kaupunki tarvitsee kuitenkin vielä kerran Simon Blomin
palveluksia, kun kaupungissa riehuu 13-5 paha tulipalo, tuhoten paitsi
kirkon tornin, myös 450 taloa 15 tunnissa kirkon ympäristössä. Palo saa
alkunsa porvari Henrikki Paturin talosta Koulukadulta tuomiokirkon
takaa. Mm. Brinkkalan talo palaa perustuksiaan myöten. Paturi tuomitaan
kuolemaan.
Brinkkalan
talon tuhoutumisen takia kaupunki vuokraa uudeksi pakkahuoneeksi Simon
Blomin talon Tiirikkalankadulta 30 hopeataalarin vuosivuokralla.
Rettelöiden
Turussa 6-4 2018
Simo Tuomola
Tänään 5-4 armon vuonna 1794 kuulemme Tukholman suomalaisesta seurakunnasta siitä kuninkaanlinnan vierestä suruviestin: Turun Aurora-seuran perustajiin kuulunut Pietari Jusleen on kuollut maan pääkaupungissa.
Pehr Juslén eli Pietari Jusleen (2. marraskuuta 1739 Turku – 5. huhtikuuta 1794 Tukholma) oli suomalainen juristi, Turun hovioikeuden asessori vuodesta 1773, Ruotsin korkeimman oikeuden jäsen 1789 ja revisionisihteeri 1793.
Hän oli innokas kirjallisuudenharrastaja, kuului Aurora-seuran perustajiin ja toimi serkkunsa H. G. Porthanin kanssa Åbo Tidningarin avustajana.
Aurora-seuralla oli oma rakennuksensa Pennisillan kupeessa Aurajokirannassa. Kesällä 2009 Aurora-seuran talon jäännökset paljastettiin Linnankadun remontin yhteydessä.
Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770–1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen (seuran musiikkiosasto perustettiin 1773) salaseura.
Sen perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Myös suomalaiset Carl Fredrik Fredenheim ja Pehr Juslén kuuluivat Porthanin tavoin tukholmalaiseen Utile dulci -seuraan . Tukholmalaisen esikuvan innoittamina he olivat mukana elokuussa 1770 Turkuun Aurora-seuraa perustamassa.
Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.
Utile dulci -seura (= hyöty yhdistettynä huviin) oli Elis Schröderheimin vuonna 1766 Tukholmaan perustama kirjallisuus- ja musiikkiseura, joka käytti toiminnassaan salaisia juhlamenoja. Seura toimi vuoteen 1795 saakka. Turun Aurora-seura oli sen haaraosasto. Nimi on peräisin Horatiuksen runokirjeestä Ars poetica ('runotaide').
Turunkin Utile dulci oli tuolle ajalle tyypillinen salaseura, jossa oli tärkeimpänä
tavoitteena veljien siirtyminen hierarkiassa ylempiin asteisiin.
Pääasiana olivat rituaalit ja symbolit.
Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista myös omaa lehteä. Aluksi lehti
oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten
vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.
Seura julkaisi vuosina 1771–1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782–1785.
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo (”Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä”) oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 1771–1778 ja 1782–1785. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.
Turun Aurora-seura oli tukholmalaisen Utile dulci -seuran haaraosasto. Aurora-seuran musiikillista toimintaa jatkoi seuran lopettamisen jälkeen 1790 perustettu Turun Soitannollinen Seura.
Aurora-seuran toiminta keskittyi Turun akatemian
ympärille, joka oli Suomen henkisen elämän keskus. Seuran
kokoontumisissa keskusteltiin, viljeltiin kaunopuheisuutta ja
illastettiin.
Seuraan liittyvät vihittiin jäseniksi erityisin riitein. Jäsenet
kantoivat myös erilaisia arvomerkkejä. Toisilla oli hopeatähti
rintapielessä, toisilla sama koriste kaulassa, kolmansilla
taivaansininen silkkinauha olalla ja puheenjohtajalla taivaansininen,
kultapitsinen hattu.
Juslén, Pehr, f 2 nov 1739 i
Abo, d 5 april 1794 i Sthlm, Finska. Föräldrar: hovrättsrådet Pehr
Jusleen o Johanna Abrahamsdtr Paleen. Inskr vid univ i Åbo 49, disp pro
gradu 13 juli 57, mag 2 aug 57, eo kanslist vid RA i Sthlm 59, kopist 6
okt 61, kanslist 66, registrator 1 juni 68, aktuarie 5 juni 71, allt vid
RA, assessor i Åbo hovrätt 31 mars 73, led av Högsta domstolen 15 maj
89—1 maj 93, revisionssekr 19 april 93.
G 20 aug 80 i Sthlm,
Finska, m Hedvig (Hedda) Juliana Ziervogel, f 12 nov 42 där, Jak o
Joh, d 22 aug 25 där, Jak, dtr till rådmannen Julius Fredric Z o Anna
Jacobina Feif.
I början av 1790-talet var han det akademiska Åbos, speciellt Porthans, homme d'affaires i Sthlm.
1790-luvulla Juslén toimi Turun akateemisten piirien yhteyshenkilönä Tukholmassa. Hän ajoi 1770-luvun alussa Tukholman ranskankieliseen hovikulttuuriin myös ajatusta ruotsinkielisestä kansallisteatterista, ennakoiden siten kustavilaisen ajan henkeä. Kustaa III teki asiasta aloitteen vuonna 1772.
Ruotsinkielisenä lähteenä: https://sok.riksarkivet.se/Sbl/Presentation.aspx?id=12261
Mot bakgrund av den då
modernaste dramatiken, som Juslén inte minst upplevt på Sthlms franskspråkiga
hovscen, pläderar han entusiastiskt för en svenskspråkig nationalteater
och skisserar i mycket vad den gustavianska tiden snart skulle
förverkliga.
Möjligt är att J:s agiterande
för en sv teater haft någon om ock svårgripbar betydelse för Gustav
III:s initiativ 1772 att skapa en nationell scen.
Salaseurassa mukana
Turussa 5-4 2018
Simo Tuomola
Tänään 5-4 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kieltolaki 1932 päättyi Suomessa:
Kieltolaki
kumottiin joulukuussa 1931 käydyn kansanäänestyksen perusteella
eduskunnan hyväksyessä 9-2 uuden väkijuomalain, joka astui voimaan
5.4.1932, Alkojen avatessa
ovensa klo 10: 5-4-3-2-1-0.
Suomessa oli voimassa alkoholijuomia koskeva kieltolaki vuosina 1919–32.

Vuoden 1917 kieltolain ensimmäinen sivu asetuskokoelmassa.
Kieltolaki koski alkoholipitoisten aineiden valmistusta, maahantuontia,
myyntiä, kuljetusta ja varastointia. Laki astui voimaan 1.6.1919. Yli 2%
prosenttia sisältävän alkoholin käyttö oli sallittua vain
lääkinnällisiin, teknillisiin ja tieteellisin tarkoituksiin.
Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansalaiset ostivat
alkoholinsa laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä
alkoholijuomina. Kieltolaki saikin Suomessa aikaan ennennäkemättömän
viinan salakuljetuksen aikakauden, jota on kutsuttu myös pirtuajaksi. Alkoholia salakuljetettiin Suomeen alkuvuosina etupäässä Virosta, myöhemmin enenevässä määrin myös Saksasta ja Danzigista. Takavarikoidun alkoholin määrä kasvoi vuosi vuodelta ja ylitti vuonna 1930 jo miljoonan litran rajan.

Velikulta-pilalehdessä elokuussa 1907 ilmestynyt Alex Federleyn pilapiirros kieltolakia kannattaneesta työväestä. Kieltolakia kannatti myös 1899 perustettu Suomen työväenpuolue, joka oli ottanut sen ohjelmaansa. Raittiusseura Raittiuden Ystävät oli perustanut erityisen kieltolakikomitean 21.1.1906.
Poliisia kieltolaki työllisti runsaasti. Korruptio, salakuljetus ja laittomat markkinat aiheuttivat poliisille huomattavan resurssipulan. Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset
muodostivat jatkuvasti yli 80 % kaikista poliisin tietoon tulleista
rikoksista. Väkevän viinan juominen näkyi myös lisääntyneinä
väkivaltarikoksina.
Lain valvonnasta aiheutuneiden suurten kustannusten lisäksi kieltolaki
muodostui valtiolle kalliiksi myös siitä syystä, että se menetti alkoholiverosta saamansa, varsin huomattavat tulot.
Suomen maine ulkomaankaupassa huononi myös kieltolain myötä.
Varsinkin suuret viinintuottajamaat suhtautuivat Suomeen ja suomalaisiin
tuotteisiin vihamielisesti. Portugali julisti suomalaisen paperin tuontikieltoon, ja Ranska asetti suomalaistuotteet boikottiin. Nämä pakotteet kumottiin samalla, kun kieltolaki kumottiin.
Turussa kieltolain myötä Manillan höyrypolttimo, vanha viinatehdas joutui lopettamaan
toimintansa, mutta viereisellä Andros veneveistämöllä ja
moottorinvalmistajalla meni sitäkin paremmin. Sen nopeat veneet olivat
suosittuja kieltolain aikana sekä trokarien että virkavallan käytössä.
Algot Niska ja Tullilaitos löytyvät sen tilauskirjoista.

Algoth Niska (5. joulukuuta 1888 Viipuri – 28. toukokuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija ja kieltolakiajan kuuluisa pirtun salakuljettaja.
Pitkällisen keskustelun jälkeen kieltolaki päätettiin kumota. Joulukuun 29.–30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Eduskunta
hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden väkijuomalain (45/1932), jossa
säädettiin alkoholin myyntimonopolin keskittämisestä valtiolle.
Laki tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932, ja sen mukaan alkoholijuomien
vähittäismyynnin yksinoikeus on ollut valtion omistamalla Oy Alkoholiliike
Ab:lla. Tapahtumasta on jäänyt mieliin numerosarja 543210, joka
tarkoittaa päivämäärää 5.4.1932 ja kelloaikaa 10, sillä ensimmäiset
Alkoholiliikkeen myymälät avattiin tuolloin, lain voimaantulopäivänä klo
10.
Kippistellen
Turussa 5-4 2018
Simo Tuomola
Tänään
4-4 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Suomi sai 4. huhtikuuta 1860
luvan omalle rahalle keisari Aleksanteri II:n allekirjoittaessa
tuolloin Keisarillisen Majesteetin Armollisen Ilmoituksen muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.

Carl Fabian Theodor Langenskiöld (17. marraskuuta 1810 Sääksmäki – 29. kesäkuuta 1863 Helsinki) oli suomalainen virkamies ja senaattori. Senaatin finanssi- eli valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminutta Langenskiöldiä on sanottu vuonna 1860 käyttöönotetun Suomen markan ”isäksi”. Aikalaiset kutsuivat häntä ”markkakreiviksi”.
Markka otettiin käyttöön vuonna 1860, mutta sen kurssi oli sidottu ruplan
arvoon: yksi markka vastasi 1/4 ruplaa, jota sitäkin Venäjällä
epäiltiin liian suureksi yksiköksi. Rahan nimi valittiin kilpailulla.
Markan ja pennin ohella muita nimiehdotuksia olivat muun muassa sataikko ja äyri, sampo ja muru sekä suomo ja rahtu.
Nimeä markka ei tuolloin käytetty missään muualla. Se tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 troy-unssia (1 troy-unssi = noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan vuonna 1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.
”Markan isäksi” on mainittu sekä senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminut Fabian Langenskiöld että hänen seuraajansa J. V. Snellman. Markka otettiin käyttöön Langenskiöldin aikana, mutta sen irrottaminen ruplasta jäi Snellmanille.

Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.
Langenskiöld oli vuonna 1862 saanut keisarilta hyväksynnän
suunnitelmaansa, jossa metallirahasta tulisi Suomen ainoa laillinen
maksuväline ja Suomen Pankille oikeus lunastaa setelinsä niiden
nimellisarvosta. Tämä suunnitelma jäi siis Snellmanin toteutettavaksi Langenskiöldin kuoltua kesällä 1863.
”Markan isäksi” on mainittu sekä senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminut Fabian Langenskiöld että hänen seuraajansa J. V. Snellman. Markka otettiin käyttöön Langenskiöldin aikana, mutta sen irrottaminen ruplasta jäi käytännössä Snellmanille.
Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), vapaaherra, liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko. Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.
Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo von Haartmanin
aikana, mutta oman rahayksikön käyttöönotto osui Langenskiöldin
kaudelle. Hankkeen taustalla oli ruplan
arvon jatkuvan vaihtelun aiheuttamat hankaluudet.
Senaatin ensimmäinen
esitys Suomen omasta rahasta hylättiin tammikuussa 1860, sillä Venäjällä
pelättiin Suomen irtautumisen ruplasta herättävän ulkomailla
epäluottamusta Venäjän omaa valuuttaa kohtaan. Huhtikuussa 1860
Langenskiöld sai kuitenkin Pietarissa hyväksytyksi julistuskirjan, jolla
Suomelle luotiin oma raha, markka, jonka kurssi oli edelleen sidottu
ruplaan.
Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 7/1860.
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ilmoitus
muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.
Annettu Pietarissa, 23 päiv. Maaliskuuta (4 päiv. Huhtikuuta) 1860.
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko
Wenäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y.
m., y. m., teemme tiettäväksi: että koska olemme katsoneet
raha-yksikön alentamisen Suomen Suuriruhtinanmaassa tarpeelliseksi; niin
Tahdomme Me, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme on mietteensä
asiasta Meille alamaisuudessa ilmoittanut, Armossa määrätä seuraavalla
tavalla:
1:ksi. Suomenmaalle säännetään sille maakunnalle omituinen "Markka"
niminen raha-yksikkö, jaettuna sataan "Penni" nimiseen pienempään
yksikköön eli osaan.

Autonomisessa Suomessa vuosina 1864–1915 käytössä ollut hopeamarkka. Tunnuspuolella kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka, jonka sydänvaakunassa Suomen vaakunaleijona.
3:ksi. Suomenmaan Pankille annetaan oikeus, tätä raha-yksikköä
seuraamalla lyödä yhden, viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen pennin
arvoisia pieniä kuparirahoja erittäisin Suuriruhtinanmaata varten,
kupari-arvon suhteen myntättäissä noudattamalla mitä Wenäjän
kuparirahasta on säännetty, jolloinka siis yksi penni painoltansa ja
metalli-arvoltansa vastaa yhdelle neljäsosa-kopeikalle ja kaksikymmentä
penniä viidelle kopeikalle Wenäjän kuparirahaa viimeisen preilin mukaan,
sekä viiden ja kymmenen pennin rahat samassa vertaisuudessa.
4:ksi. Raha-liikkeen huojentamiseksi saa Pankki, samoilla ehdoilla
kuin Pankin paperirahalle on määrätty, toistaiseksi ulosantaa yhden ja
kolmen hopea-markan seteleitä.
Ja markasta sen verran vielä, että vanha turkulainen keksintöhän sekin alunperin on.

Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi. Aurtuoissa on Pohjolan unionikuninkaan Eerik Pommerilaisen nimi ja valtakunnan kolmen kruunun vaakuna. Niiden toisella puolella on Turun kaupungin vaakuna, kruunattu A-kirjain ja teksti: MONETA ABOENSIS, Turun raha.
Kyllä,
kyllä. Ensimmäinen maininta Turun markasta kirjataan jo vuonna 1409.
Hopeinen markka on 8 äyriä, äyri 3 äyrityistä ja äyrityinen 8 penninkiä.
Painossa mitattuna Turun markka oli 210,6 grammaa hopeaa. Vuonna 1412
Turun rahapajassa lyötiin hopeasta kolmenlaisia rahoja; Turun
aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin rahoja.
Turun
markka ilmestyi asiakirjamainintoihin 13-7 1409. Turussa 1400-luvun alussa lyötyä
rahatyyppiä löytyy vain yksi ainoa kappale, joten todellisesta
harvinaisuudesta on kyse.
Ja vielä mutta,
mutta. Kun Turun linnaa vuosina 1324-26 isännöi tuolloin 8-vuotiaan
kuningas Maunu Eerikinpojan drotsi Matias Kettilmundinpoika, oli hovin
palvelluskunnassa mukana jo myös rahanlyöjä.
Tuskin mies toimettomana
pyöri, varmaan teki ainakin kopioita ulkomaan ihmeistä, ellei Matias
sitten lyönyt Turussa sitten jo tuolloin aivan omia killinkejään, niitä
mahdollisesti Suomen historian ensimmäisiä. Mene ja tiedä.

Kharon. Gustave Dorén kuvitusta Danten Jumalaiseen näytelmään.
Ja
jos historiassa tai tulevaisuudessa haluamme sukeltaa vieläkin
syvemmälle, löydämme itsemme Akheronjoen rannalta odottamassa Kharonin
kyytiä.
Kharon (muinaiskreikaksi Χάρων) on kreikkalaisessa mytologiassa Haadeen lautturi. Hän vei kuolleiden sielut Akheronjoen
(lue: AURAJOEN) yli, jos näillä oli antaa kolikko maksuksi. Jos ei maksanut, joutui
vaeltamaan joen rannalla sata vuotta.
Tästä syystä kreikkalaiset
asettivat aina kuolleiden kielen alle oboli-kolikon (lue: ABOA-kolikon) ennen ruumiiden hautaamista. Kharon on luultavasti peräisin sumerilaisilta (lue: SUOMALAISILTA), joiden mytologiassa oli vastaava hahmo.
Turussa rahatonna
4-4 2017
Simo Tuomola
Tänään 3-4 kuulemme suruviestin herraskartano Kristineholmista Södermanlandista. Turussa syntynyt valtaneuvos, Turun akatemian entinen kansleri Ernst Johan Creutz on menehtynyt siellä armon vuonna 1742.
Ernst Johan Creutz (12. helmikuuta 1675 Turku – 3. huhtikuuta 1742 Kristineholm) oli suomalainen valtaneuvos (1727-1739) ja maaherra, joka sai kreivin arvon 1731.
Creutzin puoliso vuodesta 1711 oli vapaaherratar Ebba Margareta Barnér (k. 1736)
Creutzin vanhemmat olivat valtaneuvos, vapaaherra Ernst Johan Creutz
ja Maria Silfverhjelm. Hän opiskeli Turussa ja työskenteli ensin Tukholmassa hovissa, sitten laamannina Linköpingissa ja Hallandissa 1718-1721.
Vuonna 1721 hänestä tuli Itä-Götanmaan
maaherra. Creutz oli ollut mukana valmistelemassa uutta hallitusmuotoa
jo 1719-1721. Vuonna 1727 hän tuli myssypuolueen edustajana valtaneuvostoon, mutta hänet erotettiin 1739 hattujen päästyä valtaan.
Hattupuolue (ruots. Hattpartiet) eli hatut vaikutti Ruotsin politiikassa niin sanottuna vapauden eli säätyvallan aikana 1730-luvulta vuoteen 1772. Hattupuolueen pahin kilpailija oli myssypuolue.
Arvid Bernhard Horn (6. huhtikuuta 1664 Halikko – 17. huhtikuuta 1742) oli Suomessa syntynyt poliitikko, sotilas ja diplomaatti Ruotsin kuningaskunnan palveluksessa. Hän toimi maamarsalkkana ja kansliapresidenttinä vapauden ajan alussa.
Myssyt (ruots. Mössorna) oli ruotsalainen puolue, joka vaikutti vapauden ajalla. Puolueen organisoijana toimi suomalaissyntyinen valtiomies Arvid Horn, ja puolueella oli paljon kannatusta Suomessa. Myssyjen kilpaileva puolue oli hatut. Nimensä myssyt (alun perin "yömyssyt") saivat hattuihin verrattuna rauhanomaisemmasta politiikastaan Venäjää kohtaan.
Myssyjen valtakausi alkoi 1765 innostuneessa tunnelmassa. Myös
suomalaiset myssyt olivat päätöksenteossa kiivasti mukana. Professori Pentti Renvallin
kuvauksen mukaan valtiopäivillä oli käynnissä "suomalaisen radikalismin
suurhyökkäys".
Se johtavia henkilöitä olivat tuomari Samuel Ehrenmalm,
everstiluutnantti Fredrik Gyllensvan, rovastit Gustaf Haartman ja Niklas
Mathesius ja kappalainen Anders Chydenius. He edustivat voimakasta liberalismia, mikä johti esimerkiksi painovapauden säätämiseen.
Turun Akatemian vihkiäiset. Edelfelt, Albert: Turun Akatemian vihkiäiset. Copyright © Kuvataiteen keskusarkisto
Vuosina 1735-1739 Ernst Johan Creutz toimi Turun akatemian kanslerina.
Yömyssynä
Turussa 3-4 2017
Simo Tuomola
Tänään 2-4 tulee kuluneeksi tasavuosia Joseph Alceniuksen syntymästä Kälviällä 1798. Hän julkaisi vuonna 1819 kirkkoherra ja tietokirjailija Pehr Sadelinin kanssa teoksen Fauna Fennica, Se sisälsi ensimmäisen tieteellisen luettelon Suomen selkärankaisista, matelijoista ja sammakkoeläimistä.
Joseph Joachim Alcenius (2. huhtikuuta 1798 Kälviä – 29. tammikuuta 1853 Helsinki) oli Turun Akatemiassa väitellyt lääketieteen tohtori. Alceniuksen opinnäyte vuonna 1819 käsitteli Suomen eläimistöä ja sen ohjasi Pehr Sadelin.
Alceniuksen vanhemmat olivat Kälviän kirkkoherra Elias Alcenius ja Clara Moliis. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua 1811–1816. Syksyllä 1816 hän aloitti opinnot Turun Akatemiassa, josta hän valmistui filosofian tohtoriksi 27. heinäkuuta 1823. Tämän jälkeen Alcenius keskittyi lääketieteen opintoihin ja valmistui lääketieteen tohtoriksi 20. kesäkuuta 1832.
Pehr Ulrik Ferdinand Sadelin (27. tammikuuta 1788 Mustasaari – 26. syyskuuta 1858 Hammarland, Ahvenanmaa) oli suomalainen kirkkoherra, Vaasan triviaalikoulun opettaja ja tietokirjailija.
Sadelinin vanhemmat olivat Vaasan hovioikeuden pronotaari Karl Abraham Sadelin ja Anna Elisabet Mosetti. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua 1798-1804 ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1805. Sadelin opiskeli Turun akatemiassa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1808 ja maisteriksi 1810. Hänet vihittiin papiksi 1819.
Sadelin julkaisi 1810 ja 1819 ensimmäiset käsikirjat Suomen eläimistöstä. Sadelinin ja Joseph Joachim Alceniuksen vuonna 1819 julkaistu teos Fauna Fennica sisälsi ensimmäisen tieteellisen luettelon Suomen selkärankaisista, matelijoista ja sammakkoeläimistä.
Vuoden 1821 syksyllä yliopiston luonnonhistorian ja taloustieteen professori Carl Reinhold Sahlbergin
luona Turussa kokoontui yhdeksän nuorempaa yliopiston opettajaa ja
opiskelijaa keskustelemaan keinoista, miten parhaiten pystyttäisiin
kokoamaan Suomen eläimistön ja kasviston aineistoa tutkimuskäyttöön.
Tässä yhteydessä päätettiin perustaa seura, jonka puheenjohtajaksi
valittiin professori
Sahlberg.
Carl Reinhold Sahlberg (22. tammikuuta 1779 Eura – 18. lokakuuta 1860 Yläne ) oli suomalainen luonnontieteilijä ja professori. Hän oli eritoten entomologi, jonka erityisalana olivat kovakuoriaiset, mutta vaikutti vahvasti myös kasvitieteen ja kasvinviljelyn alalla.
Sahlberg valmistui Turussa filosofian kandidaatiksi vuonna 1801. Vuonna 1804 hänestä tuli luonnonhistorian dosentti ja 1810 lääketieteen lisensiaatti.
Hän toimi tuolloin lääketieteen apulaisena ja kasviopin
demonstraattorina. Vuodesta 1813 hän oli luonnonhistorian apulainen ja
museon valvoja ja vuodesta 1816 luonnonhistorian ja talouden vs.
professori silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ainoassa yliopistossa Turun akatemiassa.
Societas pro Fauna et Flora Fennica, lyhyemmin Fauna ja Flora -seura tai ”Fauna-seura”, on syksyllä 1821 Turussa perustettu Suomen eläimistön ja kasviston tutkimusseura. Se on Suomen vanhin tieteellinen seura.
Innokkaan keräystoiminnan seurauksena pystyttiin pian luovuttamaan silloiselle yliopistolle, Turun akatemialle suurehko luonnonaineistokokoelma, jota varten saatiin myös huoneisto.
Turun palo
4. syyskuuta 1827 kuitenkin tuhosi koko yliopiston ja samalla seuran
vuosien aikana kootun aineiston lähes kokonaan. Tämä tapahtuma uhkasi
tyrehdyttää nuoren luonnonystävien yhdistyksen toiminnan. Puheenjohtaja
professori Sahlberg pystyi kuitenkin keväällä 1829 Helsingissä
innostamaan seuran toiminnan uuteen alkuun.
Sammakkona
Turussa 2-4 2017
Simo Tuomola
Tänään 1-4 vietämme Fredrik Cygnaeuksen syntymäpäivää vuodelta 1807. Mies muistetaan Aleksis Kiven aikalaistukijana ja Turussa hän oli vahvasti mukana mm. Porthanin patsashankkeessa.
Fredrik Cygnaeus, Erik Johan Löfgrenin maalaama muotokuva vuodelta 1856.
Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna – 7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli Suomen taide- ja tiede-elämän vaikuttaja ja keskeinen hahmo Suomen kansallisessa herätyksessä. Miehen kirjallisesta tuotannosta muistamme mm. teoksen Jääkynttilät, Ströskrift I (1837), runoa ja proosaa.
Hän oli Kiven
merkittävin tukija, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden
professori , jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja
joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin
ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti
asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven
lahjakkuuden ja taiteen puolelle.
Vastustajista, ahdasmielisistä
kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven
teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja
kirjallisuuden professori.
Cygnaeuksen vanhemmat olivat piispa Zacharias Cygnaeus nuorempi ja Margareta Karolina Aejmalaeus. Porthania ikänsä ihaillut, Pietarissa vaikuttanut piispa tahtoi lähettää poikansa Fredrikin nimenomaan
Suomen yliopistoon – eikä vähiten siksi, ”että sinä kerran arvokkaasti
astut tuon suuren miehen oppituoliin”!
Jo kotiopettajana Pietarissa oli toiminut suomalaisten menneisyyden
kannalta merkittävillä tutkimuksillaan pian mainetta saava A. J.
Sjögren.
Kun Cygnaeus sitten vuonna 1823 aloitti opintonsa Keisarillisessa Turun
Akatemiassa, sai Runebergin, Snellmanin ja muiden kansallismielisten
ylioppilaiden toveripiiri täydennyksekseen eurooppalaisen sivistyksen
eri ulottuvuuksia tuntevan, ranskalaista koulua käyneen nuoren
originellin, joka toisaalta oli sisämaassa vietettyinä lapsuusvuosinaan
saavuttanut kohtalaisen suomen kielen taidon.
Tulevan kehityksen kannalta myös Cygnaeuksen ensimmäinen kortteeri oli
ideaalinen, sillä hän saattoi asua pian filosofian professoriksi
nimitettävän J. J. Tengströmin perheessä, jota emännöi Suomen Venäjään
liittämisessä merkittävää osaa näytelleen arkkipiispa Jakob Tengströmin
tytär Sofia Magdalena af Tengström. Cygnaeus viihtyi Tengströmien
seurassa myös yliopiston muutettua Helsinkiin ja Lauantaiseuran
tarjotessa foorumin innostavaan ajatustenvaihtoon.
Henrik Gabriel Porthanin patsas on Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, 9. syyskuuta 1864 paljastettu patsas. Se sijaitsee Turussa Porthaninpuistossa. H. G. Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti.
Kouluissa tapahtumaa juhlistettiin vapaapäivällä. Porthanin patsaan paljastuksessa olivat kutsuvieraina muun muassa Lönnrot, Snellman ja Cygnaeus. Patsasta ympäröivä alue oli koristeltu ja kaupunki oli koristeltu 6 000 lyhdyllä. Turun teatterissa esitettiin elävä sommitelma Porthanin patsaasta kalevalaisten hahmojen ympäröimänä.
Porthanin patsaan kaksipäiväinen paljastusjuhla alkoi vuoden syyskuun
yhdeksännen päivän aamuna kello seitsemän. Silloin Wartiawuorella
ammuttiin 65 kanuunanlaukausta "osottain sillä H. G. Porthanin
ikäwuosia".
Paljastustilaisuus aloitettiin kello 10.00, kansalianeuvos
Lönnrotin puheella, jonka jälkeen rovasti Hjelt luki professori Brunerin
tekemän latinankielisen runoelman.
Paljastushetki ilmoitettiin
seuraavasti:
»"Suomalaisen kirjallisuuden Seuran edusmiehet ynnä juhlasaliin
kokoontuneet joukkiot ja kuuntelijat menewät sitte juhlakäynnissä
puhepöntön wiereen, joka on asetettu wastapäätä kuwapatsaasta."
Seuraavaksi "Juhlawäen tullessa Kirkkotorin pohjois puistoon alkaa
soittokunta sen juhlamarssin, joka tätä tilaa warten on tehty." Sitten
"Ruotsalaisen puheen pitää professori Cygnaeus jonka jälkeen peitteen
pois-otettaissa lauletaan laulu: 'Maamme' kanuunain paukkuessa."
"Suomenkielisen runoelman lukee professori Ahlqwist ja juhlallisuus
päätetään paljastus-paikalla laululla: 'Nouse, lennä Suomen kieli'."»
Cygnaeus piti ylioppilaiden kevätjuhlassa Kukanpäivänä 1848 isänmaallisuutta voimakkaasti nostattaneen puheensa ”Suomen nimi”. Kirjailijan eläessä hän oli yksi Aleksis Kiven tärkeimmistä ymmärtäjistä ja puolustajista. Cygnaeukselle Aleksis Kivi ei ollut vain tukea tarvitseva lahjakas kirjailijalupaus, vaan runoilija Runebergin veroinen käänteentekevä kansan tuntojen tulkitsija.
Turussa huoleton Cygnaeus ei pitänyt kiirettä tutkinnossaan, vaan perehtyi
intohimoisesti ajan kirjallis-filosofisiin suuntauksiin, eritoten
romantiikkaan, sekä alkoi toteuttaa elinikäiseksi osoittautuvaa
runoilijan kutsumustaan.
Jälkimmäisestä harrastuksesta kehkeytyikin
suomalaisen kirjallisuuden historian ehkä tragikoomisin näytelmä, kun
aatteen ja tunteen paloa hehkuvan runoilijaboheemin ”keskityksen
puutteesta” kärsivät vuolassanaiset, joka suuntaan rönsyilevät
runoteokset saivat yksi toisensa jälkeen osakseen arvostelijoiden
moitteet ja päänpyörittelyt. Vasta Cygnaeuksen noustua merkittävään
yliopistolliseen asemaan alkoi kriitikoiden sanoista paistaa maltti ja
harkinta.
Kultivoituneista tavoistaan ja sosiaalisista taidoistaan huolimatta
Cygnaeusta on luonnehdittu umpimieliseksi, salaperäiseksi ja
yksinäiseksi persoonaksi.
Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi.
Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa
”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja
koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös
hilpeyttä.
Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa
laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset
kultapojat kainalossaan”.
Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien
oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.
Suomen nimeen
Suomen Turussa
1-4 2017
Simo Tuomola