torstai 6. huhtikuuta 2017

Häväistyskirje

Tänään 6-4 selailemme Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjoja vuodelta 1644. Oikeuteen oli valitettu 6-4 porvari Simon Blomin (syntynyt Turussa 1581)  ja hänen vuokralaisensa Erik Wijnbladin laatimaksi väitetystä häväistyskirjoituksesta, jota oli levitetty kaupungissa.
 Simon Blom anoi raadilta toistuvasti, että se edistäisi hänen asiaansa. Raati kuitenkin katsoi, että hän valitti asioista jatkuvasti aiheetta ja työllisti siten turhaan jo valmiiksi kiireistä raatia. Turun kaupunginarkisto, raastuvanoikeuden pöytäkirja BIa 8, 1636, päiväämätön liite. Kuva: Veli Pekka Toropainen.
 Simon Blom anoi raadilta toistuvasti, että se edistäisi hänen asiaansa. Raati kuitenkin katsoi, että hän valitti asioista jatkuvasti aiheetta ja työllisti siten turhaan jo valmiiksi kiireistä raatia. Turun kaupunginarkisto, raastuvanoikeuden pöytäkirja BIa 8, 1636, päiväämätön liite. Kuva: Veli Pekka Toropainen.

Kirjelmässä monia kaupungin kunniallisia asukkaita verrattiin ominaisuuksiltaan hevoseen. Todistaja Adam Speleman vielä täsmensi, että kirje viittasi lukkarinkartanon hevoseen. Kirje oli takavarikoitu ylioppilas Jonas Ericin luota.

Auskultantti ilmoitti häväistyskirjeen alkuperäiseksi sepittäjäksi Simon Blomin, jota 20-5 turhaan odoteltiin kuultavaksi oikeuden eteen. Mies oli matkannut maaseudulle, josta hänet  määrättiin haettavaksi takaisin kaupunkiin.
Valtaporvari Simon Blom tunnettiin Turussa melkoisena suunsoittajana. Hänen häväistyskirjoituksensa eli pasqilinsa olivat niin tavallisia, että hänen sanottiin antaneen kaikille turkulaisille pilkkanimen.
Viimein 3-6 saapui hän oikeuden eteen ja sanoi, ettei koskaan pääsisi taivaan valtakuntaan Jumalan kasvojen eteen tai perisi ikuista elämää, mikäli hän olisi kirjeen kirjoittaja tai edes neuvonut jotakuta sen kirjoittamisessa. Oikeus kuitenkin totesi saman tien, että hän oli syyllinen, koska ei ollut voinut vannoa asiassa valaa.
 
 Simonin armahti lopulta kuningatar Kristiina.

Koska hän oli oikeuden mukaan aiemminkin syyllistynyt samanlaiseen käyttäytymiseen, määrättiin hänet ruoskittavaksi kaakinpuussa ja ja karkotettavaksi kaupungista.

Vihdoin 1-12 1647 julkistettiin asiassa kuningatar Kristiinan armollinen kirje, jossa Simon Blom armahdettiin, edellyttäen ettei Simon syyllistyisi uusiin häväistyskirjoituksiin ja pahojen puheiden levittämiseen.
Mikään turha mies Simon Blom Turussa ollut, vaan kuului aktiivisina porvarisvuosinaan Turun rikkaimpiin kauppiaisiin.

Oikeuden kirjoihin hän ilmestyi toukokuussa 1630, jolloin Blom vaati maaherran tuella selvitystä appensa, porvari Påval Ketaran perinnöstä. Kiistelty talo sijaitsi sillan pielessä nykyisen Vähätorin alla ja siihen kuului tallipiha ja kivinen katuaitta. Sen arvo oli suvun kesken 1100 ja vieraalle myytynä 2200 kuparitaalaria.
 
 
 Vanhin Turusta säilynyt karttapiirros on maanmittari Olof Gangiuksen käsialaa vuodelta 1634.

Talo sijaitsi Hauenkuonossa keskeisellä paikalla Aninkaisten korttelissa lähellä siltaa ja Ketaran toinen eli köyhien tontti sijaitsi Luostarinkorttelin Katinhännässä joen eteläpuolella jokirannassa nykyisen Kaskenmäen kohdalla. Arvotontteja molemmat, sopi niistä kinastella.
 
 1500-luvun loppupuolella Turusta ja Viipurista lähti maailmalle jo tuhansia tervatynnyreitä. Tervasta tuli tärkeä vientitavara vuosisadoiksi.

Simon Blom vannoin porvarinvalansa Turussa 10-11 1634 vasta vakavan huomautuksen jälkeen, hänen toimittua kauppiaana jo vuodesta 1624 lähtien. Blomin rettelijöitsijän ura alkoi kesäkuussa 1625, jolloin hän syytti pormestari Plagmania siitä, että tämä olisi antanut laivata ruista Turusta tervatynnyreissä.
Blom itsekin oli tervakauppias, kun hänelle oli vuonna 1625 myönnetty passit ulkomaankauppaa varten yhdessä Wellam Bruunin kanssa. 27. kesäkuuta kauppalaivaan lastattiin 75 lästiä tervaa ja 30. heinäkuuta tuontipuolella viiniä, suolaa, verkaa ja pitsejä. Kauppalästi (kommersläst tai handelsläst) oli Ruotsissa 1 134 kannua (kanna) eli 2 970 litraa.
 


Pormestari kutsui Blomia kelmiksi ja varkaaksi, kunnes hän todistaisi väitteensä. Blom sanoi pormestaria vihamiehekseen ja vainoojakseen. Toukokuussa 1631 hän suututti porvarit Robert Ranckenin ja Kristoffer Kordesin syyttämällä heitä Tukholmassa oravannahkojen salakuljetuksesta.
Näin Blom onnistui muutamassa vuodessa suututtamaan suurimman osan kaupungin vaikutusvaltaisimmista porvareista, mutta kaupankäynti kuitenkin jatkui vahvana. Vuoden 1624 porvariluettelon kärjessä Aninkaistenkorttelissa komeili pormestari Erik Andersson, Blomin maksaessa kontribuutioveroa 12 taalaria, sijoittuen sillä listalla neljänneksi ja kuuluneen yhdeksän kaupungissa eniten veroja maksaneen porvarin joukkoon.
Vuonna 1634 Blomin kahnaukset kaupungin muiden porvarien kanssa kävivät yhä vakavimmiksi, kun Blom syyllistyi raadin haukkumiseen. Pormestari Johan Knutssonia hän kutsui rakkariksi, vetelehtijäksi ja paikan panijaksi. Käskynhaltija Henrik Oloffson sai kunnian olla irvipää ja pölkky.
Pormestari Henrik Schefferistä Blom kirjoitti lopulta häväistyskirjeen, jonka hän myönsi oikeudessa omaksi käsialakseen. Vuonna 1640 hän kirjoitti raadille kirjeen ilmoittaen irtisanovansa porvarinoikeutensa, jolloin raati ilmoitti Turun kaupungilla hyvinkin olevan varaa luopua hänen kaltaisestaan miehestä.
 

Vuonna 1656 kaupunki tarvitsee kuitenkin vielä kerran Simon Blomin palveluksia, kun kaupungissa riehuu 13-5 paha tulipalo, tuhoten paitsi kirkon tornin, myös 450 taloa 15 tunnissa kirkon ympäristössä. Palo saa alkunsa porvari Henrikki Paturin talosta Koulukadulta tuomiokirkon takaa. Mm. Brinkkalan talo palaa perustuksiaan myöten. Paturi tuomitaan kuolemaan.
Brinkkalan talon tuhoutumisen takia kaupunki vuokraa uudeksi pakkahuoneeksi Simon Blomin talon Tiirikkalankadulta 30 hopeataalarin vuosivuokralla.
Rettelöiden Turussa 6-4 2018 Simo Tuomola

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Utile dulci Turku

Tänään 5-4 armon vuonna 1794 kuulemme Tukholman suomalaisesta seurakunnasta siitä kuninkaanlinnan vierestä suruviestin: Turun Aurora-seuran perustajiin kuulunut Pietari Jusleen on kuollut maan pääkaupungissa.
 

 Pehr Juslén eli Pietari Jusleen (2. marraskuuta 1739 Turku – 5. huhtikuuta 1794 Tukholma) oli suomalainen juristi, Turun hovioikeuden asessori vuodesta 1773, Ruotsin korkeimman oikeuden jäsen 1789 ja revisionisihteeri 1793.

Hän oli innokas kirjallisuudenharrastaja, kuului Aurora-seuran perustajiin ja toimi serkkunsa H. G. Porthanin kanssa Åbo Tidningarin avustajana.

 
 Aurora-seuralla oli oma rakennuksensa Pennisillan kupeessa Aurajokirannassa. Kesällä 2009 Aurora-seuran talon jäännökset paljastettiin Linnankadun remontin yhteydessä.


Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770–1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen (seuran musiikkiosasto perustettiin 1773) salaseura.

 Sen perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Myös suomalaiset Carl Fredrik Fredenheim ja Pehr Juslén kuuluivat Porthanin tavoin tukholmalaiseen Utile dulci -seuraan .  Tukholmalaisen esikuvan innoittamina he olivat mukana elokuussa 1770 Turkuun Aurora-seuraa perustamassa.

 
 Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.

Utile dulci -seura (= hyöty yhdistettynä huviin) oli  Elis Schröderheimin vuonna 1766 Tukholmaan perustama kirjallisuus- ja musiikkiseura, joka käytti toiminnassaan salaisia juhlamenoja. Seura toimi vuoteen 1795 saakka. Turun Aurora-seura oli sen haaraosasto. Nimi on peräisin Horatiuksen runokirjeestä Ars poetica ('runotaide').

Turunkin Utile dulci oli tuolle ajalle tyypillinen salaseura, jossa oli tärkeimpänä tavoitteena veljien siirtyminen hierarkiassa ylempiin asteisiin. Pääasiana olivat rituaalit ja symbolit.

 Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista myös omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.

Seura julkaisi vuosina 1771–1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782–1785.

 

Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo (”Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä”) oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 1771–1778 ja 1782–1785. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.


Turun Aurora-seura oli tukholmalaisen Utile dulci -seuran haaraosasto. Aurora-seuran musiikillista toimintaa jatkoi seuran lopettamisen jälkeen 1790 perustettu Turun Soitannollinen Seura.

 Aurora-seuran toiminta keskittyi Turun akatemian ympärille, joka oli Suomen henkisen elämän keskus. Seuran kokoontumisissa keskusteltiin, viljeltiin kaunopuheisuutta ja illastettiin.

Seuraan liittyvät vihittiin jäseniksi erityisin riitein. Jäsenet kantoivat myös erilaisia arvomerkkejä. Toisilla oli hopeatähti rintapielessä, toisilla sama koriste kaulassa, kolmansilla taivaansininen silkkinauha olalla ja puheenjohtajalla taivaansininen, kultapitsinen hattu.
 


 Juslén, Pehr, f 2 nov 1739 i Abo, d 5 april 1794 i Sthlm, Finska. Föräldrar: hovrättsrådet Pehr Jusleen o Johanna Abrahamsdtr Paleen. Inskr vid univ i Åbo 49, disp pro gradu 13 juli 57, mag 2 aug 57, eo kanslist vid RA i Sthlm 59, kopist 6 okt 61, kanslist 66, registrator 1 juni 68, aktuarie 5 juni 71, allt vid RA, assessor i Åbo hovrätt 31 mars 73, led av Högsta domstolen 15 maj 89—1 maj 93, revisionssekr 19 april 93.

G 20 aug 80 i Sthlm, Finska, m Hedvig (Hedda) Juliana Ziervogel, f 12 nov 42 där, Jak o Joh, d 22 aug 25 där, Jak, dtr till rådmannen Julius Fredric Z o Anna Jacobina Feif.


 I början av 1790-talet var han det akademiska Åbos, speciellt Porthans, homme d'affaires i Sthlm. 

1790-luvulla Juslén toimi Turun akateemisten piirien yhteyshenkilönä Tukholmassa. Hän ajoi 1770-luvun alussa Tukholman ranskankieliseen hovikulttuuriin myös ajatusta ruotsinkielisestä kansallisteatterista, ennakoiden siten kustavilaisen ajan henkeä. Kustaa III teki asiasta aloitteen vuonna 1772.

Ruotsinkielisenä lähteenä: https://sok.riksarkivet.se/Sbl/Presentation.aspx?id=12261

Mot bakgrund av den då modernaste dramatiken, som Juslén inte minst upplevt på Sthlms franskspråkiga hovscen, pläderar han entusiastiskt för en svenskspråkig nationalteater och skisserar i mycket vad den gustavianska tiden snart skulle förverkliga.

Möjligt är att J:s agiterande för en sv teater haft någon om ock svårgripbar betydelse för Gustav III:s initiativ 1772 att skapa en nationell scen.



Salaseurassa mukana
Turussa 5-4 2018
Simo Tuomola



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Viinaa kansalle

Tänään 5-4 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kieltolaki 1932 päättyi Suomessa:


 
Kieltolaki kumottiin joulukuussa 1931 käydyn kansanäänestyksen perusteella eduskunnan hyväksyessä 9-2 uuden väkijuomalain, joka astui voimaan 5.4.1932, Alkojen avatessa ovensa klo 10: 5-4-3-2-1-0.

Suomessa oli voimassa alkoholijuomia koskeva kieltolaki vuosina 1919–32.

 
 Vuoden 1917 kieltolain ensimmäinen sivu asetuskokoelmassa.

Kieltolaki koski alkoholipitoisten aineiden valmistusta, maahantuontia, myyntiä, kuljetusta ja varastointia. Laki astui voimaan 1.6.1919. Yli 2% prosenttia sisältävän alkoholin käyttö oli sallittua vain lääkinnällisiin, teknillisiin ja tieteellisin tarkoituksiin.

 Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä alkoholijuomina. Kieltolaki saikin Suomessa aikaan ennennäkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden, jota on kutsuttu myös pirtuajaksi. Alkoholia salakuljetettiin Suomeen alkuvuosina etupäässä Virosta, myöhemmin enenevässä määrin myös Saksasta ja Danzigista. Takavarikoidun alkoholin määrä kasvoi vuosi vuodelta ja ylitti vuonna 1930 jo miljoonan litran rajan.

 
Velikulta-pilalehdessä elokuussa 1907 ilmestynyt Alex Federleyn pilapiirros kieltolakia kannattaneesta työväestä. Kieltolakia kannatti myös 1899 perustettu Suomen työväenpuolue, joka oli ottanut sen ohjelmaansa. Raittiusseura Raittiuden Ystävät oli perustanut erityisen kieltolakikomitean 21.1.1906.


Poliisia kieltolaki työllisti runsaasti. Korruptio, salakuljetus ja laittomat markkinat aiheuttivat poliisille huomattavan resurssipulan. Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset muodostivat jatkuvasti yli 80 % kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista. Väkevän viinan juominen näkyi myös lisääntyneinä väkivaltarikoksina. Lain valvonnasta aiheutuneiden suurten kustannusten lisäksi kieltolaki muodostui valtiolle kalliiksi myös siitä syystä, että se menetti alkoholiverosta saamansa, varsin huomattavat tulot.


Suomen maine ulkomaankaupassa huononi myös kieltolain myötä. Varsinkin suuret viinintuottajamaat suhtautuivat Suomeen ja suomalaisiin tuotteisiin vihamielisesti. Portugali julisti suomalaisen paperin tuontikieltoon, ja Ranska asetti suomalaistuotteet boikottiin. Nämä pakotteet kumottiin samalla, kun kieltolaki kumottiin.

Turussa kieltolain myötä Manillan höyrypolttimo, vanha viinatehdas joutui lopettamaan toimintansa, mutta viereisellä Andros veneveistämöllä ja moottorinvalmistajalla meni sitäkin paremmin. Sen nopeat veneet olivat suosittuja kieltolain aikana sekä trokarien että virkavallan käytössä. Algot Niska ja Tullilaitos löytyvät sen tilauskirjoista.


 

Algoth Niska (5. joulukuuta 1888 Viipuri – 28. toukokuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija ja kieltolakiajan kuuluisa pirtun salakuljettaja.

Pitkällisen keskustelun jälkeen kieltolaki päätettiin kumota. Joulukuun 29.–30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden väkijuomalain (45/1932), jossa säädettiin alkoholin myyntimonopolin keskittämisestä valtiolle.

Laki tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932, ja sen mukaan alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeus on ollut valtion omistamalla Oy Alkoholiliike Ab:lla. Tapahtumasta on jäänyt mieliin numerosarja 543210, joka tarkoittaa päivämäärää 5.4.1932 ja kelloaikaa 10, sillä ensimmäiset Alkoholiliikkeen myymälät avattiin tuolloin, lain voimaantulopäivänä klo 10.
 
 

Kippistellen
Turussa 5-4 2018
Simo Tuomola

Oboli - Turun markka

Tänään 4-4 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Suomi sai 4. huhtikuuta 1860 luvan omalle rahalle keisari Aleksanteri II:n allekirjoittaessa tuolloin Keisarillisen Majesteetin Armollisen Ilmoituksen muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.

 Fabian Langenskiöld
 Carl Fabian Theodor Langenskiöld (17. marraskuuta 1810 Sääksmäki – 29. kesäkuuta 1863 Helsinki) oli suomalainen virkamies ja senaattori. Senaatin finanssi- eli valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminutta Langenskiöldiä on sanottu vuonna 1860 käyttöönotetun Suomen markan ”isäksi”. Aikalaiset kutsuivat häntä ”markkakreiviksi”.

Markka otettiin käyttöön vuonna 1860, mutta sen kurssi oli sidottu ruplan arvoon: yksi markka vastasi 1/4 ruplaa, jota sitäkin Venäjällä epäiltiin liian suureksi yksiköksi. Rahan nimi valittiin kilpailulla. Markan ja pennin ohella muita nimiehdotuksia olivat muun muassa sataikko ja äyri, sampo ja muru sekä suomo ja rahtu.

Nimeä markka ei tuolloin käytetty missään muualla. Se tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 troy-unssia (1 troy-unssi = noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan vuonna 1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.

”Markan isäksi” on mainittu sekä senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminut Fabian Langenskiöld että hänen seuraajansa J. V. Snellman. Markka otettiin käyttöön Langenskiöldin aikana, mutta sen irrottaminen ruplasta jäi Snellmanille.

 J. V. Snellman 1870-luvulla
 Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.

Langenskiöld oli vuonna 1862 saanut keisarilta hyväksynnän suunnitelmaansa, jossa metallirahasta tulisi Suomen ainoa laillinen maksuväline ja Suomen Pankille oikeus lunastaa setelinsä niiden nimellisarvosta. Tämä suunnitelma jäi siis Snellmanin toteutettavaksi Langenskiöldin kuoltua kesällä 1863.

 ”Markan isäksi” on mainittu sekä senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminut Fabian Langenskiöld että hänen seuraajansa J. V. Snellman. Markka otettiin käyttöön Langenskiöldin aikana, mutta sen irrottaminen ruplasta jäi käytännössä Snellmanille.


 Lars Gabriel von Haartman.jpg

Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), vapaaherra, liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko. Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.

Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo von Haartmanin aikana, mutta oman rahayksikön käyttöönotto osui Langenskiöldin kaudelle. Hankkeen taustalla oli ruplan arvon jatkuvan vaihtelun aiheuttamat hankaluudet.

Senaatin ensimmäinen esitys Suomen omasta rahasta hylättiin tammikuussa 1860, sillä Venäjällä pelättiin Suomen irtautumisen ruplasta herättävän ulkomailla epäluottamusta Venäjän omaa valuuttaa kohtaan. Huhtikuussa 1860 Langenskiöld sai kuitenkin Pietarissa hyväksytyksi julistuskirjan, jolla Suomelle luotiin oma raha, markka, jonka kurssi oli edelleen sidottu ruplaan.

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 7/1860.

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ilmoitus
muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.

Annettu Pietarissa, 23 päiv. Maaliskuuta (4 päiv. Huhtikuuta) 1860.

 

Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Wenäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., teemme tiettäväksi: että koska olemme katsoneet raha-yksikön alentamisen Suomen Suuriruhtinanmaassa tarpeelliseksi; niin Tahdomme Me, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme on mietteensä asiasta Meille alamaisuudessa ilmoittanut, Armossa määrätä seuraavalla tavalla:

1:ksi. Suomenmaalle säännetään sille maakunnalle omituinen "Markka" niminen raha-yksikkö, jaettuna sataan "Penni" nimiseen pienempään yksikköön eli osaan.

 
 Autonomisessa Suomessa vuosina 1864–1915 käytössä ollut hopeamarkka. Tunnuspuolella kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka, jonka sydänvaakunassa Suomen vaakunaleijona.

3:ksi. Suomenmaan Pankille annetaan oikeus, tätä raha-yksikköä seuraamalla lyödä yhden, viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen pennin arvoisia pieniä kuparirahoja erittäisin Suuriruhtinanmaata varten, kupari-arvon suhteen myntättäissä noudattamalla mitä Wenäjän kuparirahasta on säännetty, jolloinka siis yksi penni painoltansa ja metalli-arvoltansa vastaa yhdelle neljäsosa-kopeikalle ja kaksikymmentä penniä viidelle kopeikalle Wenäjän kuparirahaa viimeisen preilin mukaan, sekä viiden ja kymmenen pennin rahat samassa vertaisuudessa.

4:ksi. Raha-liikkeen huojentamiseksi saa Pankki, samoilla ehdoilla kuin Pankin paperirahalle on määrätty, toistaiseksi ulosantaa yhden ja kolmen hopea-markan seteleitä.

 Ja markasta sen verran vielä, että vanha turkulainen keksintöhän sekin alunperin on.

 
 


Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi. Aurtuoissa on Pohjolan unionikuninkaan Eerik Pommerilaisen nimi ja valtakunnan kolmen kruunun vaakuna.  Niiden toisella puolella on Turun kaupungin vaakuna, kruunattu A-kirjain ja teksti: MONETA ABOENSIS, Turun raha.

 Kyllä, kyllä. Ensimmäinen maininta Turun markasta kirjataan jo vuonna 1409. Hopeinen markka on 8 äyriä, äyri 3 äyrityistä ja äyrityinen 8 penninkiä. Painossa mitattuna Turun markka oli 210,6 grammaa hopeaa. Vuonna 1412 Turun rahapajassa lyötiin hopeasta kolmenlaisia rahoja; Turun aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin rahoja.



Turun markka ilmestyi asiakirjamainintoihin 13-7 1409. Turussa 1400-luvun alussa lyötyä rahatyyppiä löytyy vain yksi ainoa kappale, joten todellisesta harvinaisuudesta on kyse.



Ja vielä mutta, mutta. Kun Turun linnaa vuosina 1324-26 isännöi tuolloin 8-vuotiaan kuningas Maunu Eerikinpojan drotsi Matias Kettilmundinpoika, oli hovin palvelluskunnassa mukana jo myös rahanlyöjä.


Tuskin mies toimettomana pyöri, varmaan teki ainakin kopioita ulkomaan ihmeistä, ellei Matias sitten lyönyt Turussa sitten jo tuolloin aivan omia killinkejään, niitä mahdollisesti Suomen historian ensimmäisiä. Mene ja tiedä.

 
 Kharon. Gustave Dorén kuvitusta Danten Jumalaiseen näytelmään.

 Ja jos historiassa tai tulevaisuudessa haluamme sukeltaa vieläkin syvemmälle, löydämme itsemme Akheronjoen rannalta odottamassa Kharonin kyytiä.


Kharon (muinaiskreikaksi Χάρων) on kreikkalaisessa mytologiassa Haadeen lautturi. Hän vei kuolleiden sielut Akheronjoen  (lue: AURAJOEN)  yli, jos näillä oli antaa kolikko maksuksi. Jos ei maksanut, joutui vaeltamaan joen rannalla sata vuotta.

Tästä syystä kreikkalaiset asettivat aina kuolleiden kielen alle oboli-kolikon (lue: ABOA-kolikon)  ennen ruumiiden hautaamista. Kharon on luultavasti peräisin sumerilaisilta (lue: SUOMALAISILTA), joiden mytologiassa oli vastaava hahmo.


Turussa rahatonna
4-4 2017
Simo Tuomola

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Yömyssyt

Tänään 3-4 kuulemme suruviestin herraskartano Kristineholmista Södermanlandista. Turussa syntynyt valtaneuvos, Turun akatemian entinen kansleri Ernst Johan Creutz on menehtynyt siellä armon vuonna 1742.



Ernst Johan Creutz (12. helmikuuta 1675 Turku – 3. huhtikuuta 1742 Kristineholm) oli suomalainen valtaneuvos (1727-1739) ja maaherra, joka sai kreivin arvon 1731.
Creutzin puoliso vuodesta 1711 oli vapaaherratar Ebba Margareta Barnér (k. 1736)

Creutzin vanhemmat olivat valtaneuvos, vapaaherra Ernst Johan Creutz ja Maria Silfverhjelm. Hän opiskeli Turussa ja työskenteli ensin Tukholmassa hovissa, sitten laamannina Linköpingissa ja Hallandissa 1718-1721.

Vuonna 1721 hänestä tuli Itä-Götanmaan maaherra. Creutz oli ollut mukana valmistelemassa uutta hallitusmuotoa jo 1719-1721. Vuonna 1727 hän tuli myssypuolueen edustajana valtaneuvostoon, mutta hänet erotettiin 1739 hattujen päästyä valtaan.

 Hattupuolue (ruots. Hattpartiet) eli hatut vaikutti Ruotsin politiikassa niin sanottuna vapauden eli säätyvallan aikana 1730-luvulta vuoteen 1772. Hattupuolueen pahin kilpailija oli myssypuolue.

 
 Arvid Bernhard Horn (6. huhtikuuta 1664 Halikko – 17. huhtikuuta 1742) oli Suomessa syntynyt poliitikko, sotilas ja diplomaatti Ruotsin kuningaskunnan palveluksessa. Hän toimi maamarsalkkana ja kansliapresidenttinä vapauden ajan alussa.

Myssyt (ruots. Mössorna) oli ruotsalainen puolue, joka vaikutti vapauden ajalla. Puolueen organisoijana toimi suomalaissyntyinen valtiomies Arvid Horn, ja puolueella oli paljon kannatusta Suomessa. Myssyjen kilpaileva puolue oli hatut. Nimensä myssyt (alun perin "yömyssyt") saivat hattuihin verrattuna rauhanomaisemmasta politiikastaan Venäjää kohtaan.

Myssyjen valtakausi alkoi 1765 innostuneessa tunnelmassa. Myös suomalaiset myssyt olivat päätöksenteossa kiivasti mukana. Professori Pentti Renvallin kuvauksen mukaan valtiopäivillä oli käynnissä "suomalaisen radikalismin suurhyökkäys". 

Se johtavia henkilöitä olivat tuomari Samuel Ehrenmalm, everstiluutnantti Fredrik Gyllensvan, rovastit Gustaf Haartman ja Niklas Mathesius ja kappalainen Anders Chydenius. He edustivat voimakasta liberalismia, mikä johti esimerkiksi painovapauden säätämiseen.
 Aiheeseen liittyvä kuva
 Turun Akatemian vihkiäiset. Edelfelt, Albert: Turun Akatemian vihkiäiset. Copyright © Kuvataiteen keskusarkisto

Vuosina 1735-1739 Ernst Johan Creutz toimi Turun akatemian kanslerina.

Yömyssynä
Turussa 3-4 2017
Simo Tuomola

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Fauna Fennica

Tänään 2-4 tulee kuluneeksi tasavuosia  Joseph Alceniuksen syntymästä Kälviällä 1798. Hän julkaisi vuonna 1819 kirkkoherra ja tietokirjailija Pehr Sadelinin kanssa teoksen Fauna Fennica, Se sisälsi ensimmäisen tieteellisen luettelon Suomen selkärankaisista, matelijoista ja sammakkoeläimistä.

Joseph Joachim Alcenius (2. huhtikuuta 1798 Kälviä – 29. tammikuuta 1853 Helsinki) oli Turun Akatemiassa väitellyt lääketieteen tohtori. Alceniuksen opinnäyte vuonna 1819 käsitteli Suomen eläimistöä ja sen ohjasi Pehr Sadelin.

 Kuvahaun tulos haulle turku 1800

Alceniuksen vanhemmat olivat Kälviän kirkkoherra Elias Alcenius ja Clara Moliis. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua 1811–1816. Syksyllä 1816 hän aloitti opinnot Turun Akatemiassa, josta hän valmistui filosofian tohtoriksi 27. heinäkuuta 1823. Tämän jälkeen Alcenius keskittyi lääketieteen opintoihin ja valmistui lääketieteen tohtoriksi 20. kesäkuuta 1832.


Pehr Ulrik Ferdinand Sadelin (27. tammikuuta 1788 Mustasaari – 26. syyskuuta 1858 Hammarland, Ahvenanmaa) oli suomalainen kirkkoherra, Vaasan triviaalikoulun opettaja ja tietokirjailija.
 Kuvahaun tulos haulle turku 1800

Sadelinin vanhemmat olivat Vaasan hovioikeuden pronotaari Karl Abraham Sadelin ja Anna Elisabet Mosetti. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua 1798-1804 ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1805. Sadelin opiskeli Turun akatemiassa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1808 ja maisteriksi 1810. Hänet vihittiin papiksi 1819.

Sadelin julkaisi 1810 ja 1819 ensimmäiset käsikirjat Suomen eläimistöstä. Sadelinin ja Joseph Joachim Alceniuksen vuonna 1819 julkaistu teos Fauna Fennica sisälsi ensimmäisen tieteellisen luettelon Suomen selkärankaisista, matelijoista ja sammakkoeläimistä.
 Kuvahaun tulos haulle turun akatemia

Vuoden 1821 syksyllä yliopiston luonnonhistorian ja taloustieteen professori Carl Reinhold Sahlbergin luona Turussa kokoontui yhdeksän nuorempaa yliopiston opettajaa ja opiskelijaa keskustelemaan keinoista, miten parhaiten pystyttäisiin kokoamaan Suomen eläimistön ja kasviston aineistoa tutkimuskäyttöön. Tässä yhteydessä päätettiin perustaa seura, jonka puheenjohtajaksi valittiin professori 
Sahlberg.

 

 Carl Reinhold Sahlberg (22. tammikuuta 1779 Eura – 18. lokakuuta 1860 Yläne ) oli suomalainen luonnontieteilijä ja professori. Hän oli eritoten entomologi, jonka erityisalana olivat kovakuoriaiset, mutta vaikutti vahvasti myös kasvitieteen ja kasvinviljelyn alalla.

Sahlberg valmistui  Turussa filosofian kandidaatiksi vuonna 1801. Vuonna 1804 hänestä tuli luonnonhistorian dosentti ja 1810 lääketieteen lisensiaatti. Hän toimi tuolloin lääketieteen apulaisena ja kasviopin demonstraattorina. Vuodesta 1813 hän oli luonnonhistorian apulainen ja museon valvoja ja vuodesta 1816 luonnonhistorian ja talouden vs. professori silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ainoassa yliopistossa Turun akatemiassa.

 Aiheeseen liittyvä kuva

Societas pro Fauna et Flora Fennica, lyhyemmin Fauna ja Flora -seura tai ”Fauna-seura”, on syksyllä 1821 Turussa perustettu Suomen eläimistön ja kasviston tutkimusseura. Se on Suomen vanhin tieteellinen seura.

Innokkaan keräystoiminnan seurauksena pystyttiin pian luovuttamaan silloiselle yliopistolle, Turun akatemialle suurehko luonnonaineistokokoelma, jota varten saatiin myös huoneisto.
 Kuvahaun tulos haulle turku 1800

 Turun palo 4. syyskuuta 1827 kuitenkin tuhosi koko yliopiston ja samalla seuran vuosien aikana kootun aineiston lähes kokonaan. Tämä tapahtuma uhkasi tyrehdyttää nuoren luonnonystävien yhdistyksen toiminnan. Puheenjohtaja professori Sahlberg pystyi kuitenkin keväällä 1829 Helsingissä innostamaan seuran toiminnan uuteen alkuun.

Sammakkona
Turussa 2-4 2017
Simo Tuomola


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Jääkynttilät

Tänään 1-4 vietämme Fredrik Cygnaeuksen syntymäpäivää vuodelta 1807. Mies muistetaan Aleksis Kiven aikalaistukijana ja Turussa hän oli vahvasti mukana mm. Porthanin patsashankkeessa.

 
 Fredrik Cygnaeus, Erik Johan Löfgrenin maalaama muotokuva vuodelta 1856.

Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna – 7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli Suomen taide- ja tiede-elämän vaikuttaja ja keskeinen hahmo Suomen kansallisessa herätyksessä. Miehen kirjallisesta tuotannosta muistamme mm. teoksen  Jääkynttilät, Ströskrift I (1837), runoa ja proosaa.


Hän oli Kiven merkittävin tukija, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori , jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle.

Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori.

 

Cygnaeuksen vanhemmat olivat piispa Zacharias Cygnaeus nuorempi ja Margareta Karolina Aejmalaeus. Porthania ikänsä ihaillut, Pietarissa vaikuttanut piispa tahtoi lähettää poikansa Fredrikin nimenomaan Suomen yliopistoon – eikä vähiten siksi, ”että sinä kerran arvokkaasti astut tuon suuren miehen oppituoliin”! Jo kotiopettajana Pietarissa oli toiminut suomalaisten menneisyyden kannalta merkittävillä tutkimuksillaan pian mainetta saava A. J. Sjögren.

Kun Cygnaeus sitten vuonna 1823 aloitti opintonsa Keisarillisessa Turun Akatemiassa, sai Runebergin, Snellmanin ja muiden kansallismielisten ylioppilaiden toveripiiri täydennyksekseen eurooppalaisen sivistyksen eri ulottuvuuksia tuntevan, ranskalaista koulua käyneen nuoren originellin, joka toisaalta oli sisämaassa vietettyinä lapsuusvuosinaan saavuttanut kohtalaisen suomen kielen taidon.

Tulevan kehityksen kannalta myös Cygnaeuksen ensimmäinen kortteeri oli ideaalinen, sillä hän saattoi asua pian filosofian professoriksi nimitettävän J. J. Tengströmin perheessä, jota emännöi Suomen Venäjään liittämisessä merkittävää osaa näytelleen arkkipiispa Jakob Tengströmin tytär Sofia Magdalena af Tengström. Cygnaeus viihtyi Tengströmien seurassa myös yliopiston muutettua Helsinkiin ja Lauantaiseuran tarjotessa foorumin innostavaan ajatustenvaihtoon.
 Kuvahaun tulos haulle porthanin patsas

 Henrik Gabriel Porthanin patsas on Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, 9. syyskuuta 1864 paljastettu patsas. Se sijaitsee Turussa Porthaninpuistossa. H. G. Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti.

 Kouluissa tapahtumaa juhlistettiin vapaapäivällä. Porthanin patsaan paljastuksessa olivat kutsuvieraina muun muassa Lönnrot, Snellman ja Cygnaeus. Patsasta ympäröivä alue oli koristeltu ja kaupunki oli koristeltu 6 000 lyhdyllä. Turun teatterissa esitettiin elävä sommitelma Porthanin patsaasta kalevalaisten hahmojen ympäröimänä.

 

Porthanin patsaan kaksipäiväinen paljastusjuhla alkoi vuoden syyskuun yhdeksännen päivän aamuna kello seitsemän. Silloin Wartiawuorella ammuttiin 65 kanuunanlaukausta "osottain sillä H. G. Porthanin ikäwuosia". 

Paljastustilaisuus aloitettiin kello 10.00, kansalianeuvos Lönnrotin puheella, jonka jälkeen rovasti Hjelt luki professori Brunerin tekemän latinankielisen runoelman. 

Paljastushetki ilmoitettiin seuraavasti:
»"Suomalaisen kirjallisuuden Seuran edusmiehet ynnä juhlasaliin kokoontuneet joukkiot ja kuuntelijat menewät sitte juhlakäynnissä puhepöntön wiereen, joka on asetettu wastapäätä kuwapatsaasta."

Seuraavaksi "Juhlawäen tullessa Kirkkotorin pohjois puistoon alkaa soittokunta sen juhlamarssin, joka tätä tilaa warten on tehty." Sitten "Ruotsalaisen puheen pitää professori Cygnaeus jonka jälkeen peitteen pois-otettaissa lauletaan laulu: 'Maamme' kanuunain paukkuessa."

"Suomenkielisen runoelman lukee professori Ahlqwist ja juhlallisuus päätetään paljastus-paikalla laululla: 'Nouse, lennä Suomen kieli'."»

Cygnaeus piti ylioppilaiden kevätjuhlassa Kukanpäivänä 1848 isänmaallisuutta voimakkaasti nostattaneen puheensa ”Suomen nimi”. Kirjailijan eläessä hän oli yksi Aleksis Kiven tärkeimmistä ymmärtäjistä ja puolustajista. Cygnaeukselle Aleksis Kivi ei ollut vain tukea tarvitseva lahjakas kirjailijalupaus, vaan runoilija Runebergin veroinen käänteentekevä kansan tuntojen tulkitsija.
 Kuvahaun tulos haulle fredrik cygnaeus

Turussa huoleton Cygnaeus ei pitänyt kiirettä tutkinnossaan, vaan perehtyi intohimoisesti ajan kirjallis-filosofisiin suuntauksiin, eritoten romantiikkaan, sekä alkoi toteuttaa elinikäiseksi osoittautuvaa runoilijan kutsumustaan.

Jälkimmäisestä harrastuksesta kehkeytyikin suomalaisen kirjallisuuden historian ehkä tragikoomisin näytelmä, kun aatteen ja tunteen paloa hehkuvan runoilijaboheemin ”keskityksen puutteesta” kärsivät vuolassanaiset, joka suuntaan rönsyilevät runoteokset saivat yksi toisensa jälkeen osakseen arvostelijoiden moitteet ja päänpyörittelyt. Vasta Cygnaeuksen noustua merkittävään yliopistolliseen asemaan alkoi kriitikoiden sanoista paistaa maltti ja harkinta.

Kultivoituneista tavoistaan ja sosiaalisista taidoistaan huolimatta Cygnaeusta on luonnehdittu umpimieliseksi, salaperäiseksi ja yksinäiseksi persoonaksi.

 Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi. Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa ”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös hilpeyttä.


Kuvahaun tulos haulle fredrik cygnaeus 

Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset kultapojat kainalossaan”. 

Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.

Suomen nimeen
Suomen Turussa
1-4 2017
Simo Tuomola