Tänään 6-10 vietämme Turun
entisen kaupunginjohtaja Armas Arppu Lahoniityn synttäripäivää.
Turulla oli kolmen Ällän sarja kaupunginjohtajia vuodesta 1964 saakka
ennen kuin Peet nousivat uudelleen valtaan.

Armas Onni Lahoniitty (6. lokakuuta 1944 Punkalaidun – 15. lokakuuta 2018) oli Turun kaupunginjohtaja. Puoluetaustaltaan hän oli sosiaalidemokraatti.
Turun
oma Kekkonen Väinö J.Leino toimi kaupunginjohtajana peräti 25 vuotta
(1964-1989), kokoomuksen hulivili Juhani Leppä 1989-1995 ja demarien
Armas Lahoniitty 1995-2005. Vallan kahvaa piti vuosina 2006-2010 hallussaan
kokoomuksen Mikko Pukkinen, Seinäjoen entinen johtaja ja 1. syyskuuta 2010 alkaen kokoomuksen Aleksi Randell. Mutta on meillä
ollut ennen Pukkistakin P-johtajia vallassa.
Väinö J. Leino (6. maaliskuuta 1922 Pori – 15. joulukuuta 1993 Turku) oli varatuomari, joka toimi useissa korkeissa kunnallisissa viroissa. Hän toimi Turun kaupunginjohtaja vuosina 1964–1989, ollen näin Turun pitkäaikaisin kaupunginjohtaja. Puoluetaustaltaan Leino oli sosiaalidemokraatti.
Hämeenlinnan
kaupunginjohtaja Kalervo Pellinen siirtyi Turkuun 1952 ja viihtyi
kaupungin johdossa vuoteen 1961 saakka. Hänen aikanaan valmistui Turkuun
Risto-Veikko Luukkosen suunnittelemana Suomen ensimmäinen konserttitalo
1002-hengen saleineen. Talo sai julkisivunsa peltisen katteen vuoksi
nimen "Pellinen".

Turun pellinen konserttitalo
Samaa
monumentaalista muistamista kai tavoitteli myös Pukkinen, joka
halusi rakentaa jokirantaan Turun kaupunginteatterin viereiselle
kalliolouhostontille uuden Kongressi- ja musiikkikeskuksen. Hanke on
hieno ja kannatettava edelleenkin, joskin sen kylkiäisiksi suunnitellut kerrostalot
Neitsytpolun varrella taitavat olla vähän liian kova hinta itse
varsinaisesta projektista. Katsotaan saako Turku sen lahjaksi vuonna 2029, kun kaupunki viettää 800-vuotisjuhliaan.
Kolmen
Ällän lisäksi Turun historia pitää sisällään kaupungin johdossa myös
kolmannen Peen. Kun Turku oli punainen marraskuusta 1917 huhtikuuhun
1918, toimi kaupunginjohtajana Uuno Peltola. Hän pakeni Pietariin hyviin
asemiin, toimien Kustannus Osakeyhtiö Kirjan johtajana ja mies
ammuttiin Stalinin vainoissa 15.11.1937. Minne lie haudattu, liekö sinne
marttyyrien Mars-kentälle, mutta ei ainakaan Moskovaan Kremlin muuriin,
jonne ainoana suomalaisena on päätynyt Otto Wille Kuusinen.
Mutta katsotaanpas hieman syvemmälle kaupungin hallinnon historiaan Turussa.
Raatilaitos sekä siihen liittyvät pormestarin ja raatimiehen virkanimikkeet tulivat Ruotsin valtakuntaan Saksasta 1300-luvulla.
Raadin tehtävä oli hoitaa kaupungin yleistä hallintoa ja taloutta,
ylläpitää järjestystä ja jakaa oikeutta. Sen jäseninä istui kaupungin
porvareita jotka kantoivat raatimiehen virkanimikettä, ja sen toimintaa
johti pormestari.
Maunu Eerikinpojan kaupunginlaissa vuodelta 1349
raati määrättiin jokaisen Ruotsin valtakunnan kaupungin
hallintoelimeksi. Suomalaisista kaupungeista ensimmäinen maininta raadin
ja pormestarin olemassaolosta on Turusta vuodelta 1324.

Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364.
Kaupunkilain mukaan jokaisella kaupungilla tuli olla kolmekymmentä
raatimiestä ja kuusi pormestaria, mutta tätä kyettiin noudattamaan
ainoastaan Tukholmassa. Lakia uudistettaessa 1600-luvulla määrä
supistettiin 24 raatimieheen ja neljään pormestariin. Käytännössä Turun
ja Viipurin kaltaisissa suurissa kaupungeissa oli useita pormestareita,
mutta pienemmissä vain yksi.
Kun
ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista
kirjattiin vuonna 1324, muistutettiin myös, että raadin jäsenen täytyy
olla talonomistaja. Pormestarin asemaa korostamaan rakennetun Turun
tuomiokirkon uuden pormestarin kuorin pääalttari pyhitettiin 1402
Pyhälle Kolminaisuudelle ja kaupungin hallinnon nimikkokappelissa oli
myös Pyhän Pietarin alttari.
Vuonna
1443 Turussa oli samanaikaisesti jo neljä pormestaria, kaikki
saksalaisia. Vasta vuonna 1455 pormestariksi valittu Mikko Suurpää oli
ensimmäinen suomalainen pormestari Turussa. Suurpäät ja Karvataskut
olivat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut.
Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa
Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen.
Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä
käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun
hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella
puolen Tallinnassa.
Piispa Suurpään isä oli Turun pormestari Mikael Suurpää, joka kuului Turussa ja Tallinnassa toimineeseen porvarissukuun. Nimi esiintyy Suomessa edelleen. Mikael Suurpää toimi Turun pormestarina 1450, äidin puolelta Suurpäällä oli suhteitä rälssisäätyyn. Suurpää opiskeli Pariisissa ja valmistui noin 1472 tai 1473 ensin baccalaureaukseksi ja sitten maisteriksi
Vuonna
1471 saksalaisten pitäminen pormestareina ja raatimiehinä kiellettiin
kokonaan. Kaupunkilailla yritettiin jo aikaisemmin rajoittaa tänne
lyhyeksi ajaksi saapuvien kestien mahdollisuuksia syrjiä kaupungin omia
porvareita.
Pyhän Hengen kappeli virtuaalisesti nähtynä.
Vuonna
1498 Didrik Hansson, Pyhän Hengen talon köyhien holhooja toimii
kaupunginvoutina ja pormestarina, nostaen itsevaltiaan ottein kaupungin
porvarit itseään vastaan.
Pyhän Hengen kappeli on Turun keskustassa, niin sanotun Julinin korttelin kellarissa sijaitseva katoliseksi kappeliksi vihitty ekumeeninen pyhäkkö. Se on rakennettu 1980-luvulla paljastuneiden Pyhän Hengen kirkon raunioiden yhteyteen.

Turkuun
piti 1588 alkaen rakentaa ruotsalaisen seurakunnan käyttöön Pyhän
Hengen kirkko, mutta hanke kuitenkin kariutui. Kirkon jäänteet
hautautuivat Julinin tontin syvyyksiin. Esikuvana kirkolle oli kuvamme
Pyhän Jakobin kirkko Tukholmassa. Kirkosta piti tulla sen turkulainen
kopio.
Kappelin paikalla toimi jo 1390-luvulla Pyhän Hengen Hospitaalin ylläpitämä Pyhän Hengen talo. Talon toiminta loppui uskonpuhdistuksen myötä. Vuonna 1588
aloitettiin Pyhän Hengen kirkon rakentaminen paikalle. Rakennustyöt
kuitenkin pitkittyivät ja kirkko paloi niiden aikana. Lopulta kirkko
määrättiin purettavaksi 1690-luvulla.
Kun
Turun rahapajassa linnassa lyödään vuonna 1524 rahoja kruunun
tarpeisiin - äyrejä, aurtuoita ja kuusinaisia - toimii rahamestarina
luottamustehtävässä tallinnalainen Turun pormestari Jakob Richerdes,
vahvistaen kauppasuhteita Tallinnaan.
Keskiajan historiallisissa lähteissä Turun vanhimmat rahat esiintyvät nimellä abo. Niillä näyttää kuitenkin olleen myös suomenkielinen nimi, kuusinainen, joka löytyy Mikael Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista (1548)
Vuonna
1552 Turun pormestariksi yltää Antti Kultaseppä, jolloin korostuu myös
turkulaisten käsityöläisten ote kaupungin hallinnosta. Vuonna 1569
vahvistetaan kaupunginhallinnon taloudellista asemaa, kun Sotalaisten
kylä Martinmäessä liitetään Turkuun ja Sotalaisten talo siirtyy Turun
pormestarin ja kaupungin raadin palkkatilaksi.

Sotalaisten kylä,
joka sijaitsi Aurajoen itäpuolella, esiintyy vanhoissa asiakirjoissa
ensimmäisen kerran vasta vuonna 1556. Sotalaisten kylään kuului kaksi
taloa, joista toinen tunnettiin nimellä Rätiälä tai Rättinen. Tämä talo
mainitaan lähteissä jo vuonna 1378, jolloin Rätiälän Olli oli Kaarinan
pitäjänkokouksen lautamiehenä.
Rättinen siirtyi Turun kaupungin
omistukseen 1400-luvulla ja kylän taloista toinen joutui keskiajalla
Turun Tuomiokirkon haltuun, mutta se peruutettiin kruunulle vuonna 1547
ja Turun pormestari ja raati saivat senkin palkkatalokseen vuonna 1569.
Näin Sotalaisten kylän maat siirtyivät Turun kaupungille jo
1500-luvulla.
Vuonna
1580 Turun maistraatin kokoonpanoksi vakiintuu 4 pormestaria ja 10-12
raatimiestä. Ja vuonna 1595 koetaan kovia, kun pormestari Mikko Krank
joutuu painostuksen kohteeksi Turun edustajien asettuessa
valtataistelussa Kaarle-herttuan puolelle. Anteeksipyyntö Sigismundille
ei riitä, vaan Krank erotetaan ja kaupunki joutuu luovuttamaan pois
kaikki kauppalaivansa.
Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632. Suomessa ja Ruotsissa hänet tunnetaan vain Sigismundina. Puolan kuninkaana hänet tunnetaan nimellä Sigismund III Vaasa.
Lopulta
kun kuningas Sigismund pannaan 1599 viralta ja Kaarle-herttua nousee
kuninkaaksi, on kosto-oikeudenkäynnissä ja Turun verilöylyssä tuomareina
mukana herttuan omien miesten rinnalla 4 Turun pormestaria ja 12
raatimiestä.
1600-1700-lukujen aikana ruotsalainen kaupunginhallinto uudistui ja
pormestarin ja raadin tehtävät määriteltiin tarkemmin. Vanhaa hallintoa
ja oikeudenkäyttöä hoitanut raati jakautui Turussa ja muissa suurissa
kaupungeissa kahdeksi eri elimeksi: maistraatiksi, joka hoiti kaupungin hallinnon, ja raastuvanoikeudeksi,
joka jakoi oikeutta.
Myös pormestarin virka jakautui kahteen toimeen:
maistraatin puheenjohtajaan eli kunnallispormestariin ja
raastuvanoikeuden ylimpään tuomariin eli oikeuspormestariin.
Raastuvanoikeuden puheenjohtajana toimineilta oikeuspormestareilta
alettiin vaatia juridista koulutusta, aluksi epävirallisesti ja vuodesta
1749 lain voimalla.
Turun
ensimmäisinä kunnallispormestareina toimivat Baltasar Schultz
1710-1727, Erik Johan Tolpo 1727-1731 ja Karl Merthen 1734-1743. Ja
Turun palon raskaana aikana Carl Daniel Wirzenius 1825-1830.
August Ferdinand Juselius (30. heinäkuuta 1847 Karuna – 28. maaliskuuta 1900 Turku) oli suomalainen kunnallis- ja valtiopäivämies, joka toimi Turun kaupunginjohtajana eli kunnallispormestarina 1881-1900.
Turun
oikeuspormestareina nähtiin 1731 alkaen Erik Johan Tolpo, vuosina
1789-1803 Johan Henrik Mentzer ja Turun palon aikaan Claes Sacklén
1825-1831.
Pormestarina
Turussa 6-10 2017
Simo Tuomola