Turun pormestari

Tänään 6-10 vietämme Turun entisen kaupunginjohtaja Armas Arppu Lahoniityn synttäripäivää. Turulla oli kolmen Ällän sarja kaupunginjohtajia vuodesta 1964 saakka ennen kuin Peet nousivat uudelleen valtaan.

 

Armas Onni Lahoniitty (6. lokakuuta 1944 Punkalaidun – 15. lokakuuta 2018) oli Turun kaupunginjohtaja.  Puoluetaustaltaan hän oli sosiaalidemokraatti.

Turun oma Kekkonen Väinö J.Leino toimi kaupunginjohtajana peräti 25 vuotta (1964-1989), kokoomuksen hulivili Juhani Leppä 1989-1995 ja demarien Armas Lahoniitty 1995-2005. Vallan kahvaa piti vuosina 2006-2010 hallussaan kokoomuksen Mikko Pukkinen, Seinäjoen entinen johtaja ja 1. syyskuuta 2010 alkaen kokoomuksen Aleksi Randell.  Mutta on meillä ollut ennen Pukkistakin P-johtajia vallassa.


Väinö J. Leino (6. maaliskuuta 1922 Pori – 15. joulukuuta 1993 Turku) oli varatuomari, joka toimi useissa korkeissa kunnallisissa viroissa. Hän toimi Turun kaupunginjohtaja vuosina 1964–1989, ollen näin Turun pitkäaikaisin kaupunginjohtaja. Puoluetaustaltaan Leino oli sosiaalidemokraatti.

Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Kalervo Pellinen siirtyi Turkuun 1952 ja viihtyi kaupungin johdossa vuoteen 1961 saakka. Hänen aikanaan valmistui Turkuun Risto-Veikko Luukkosen suunnittelemana Suomen ensimmäinen konserttitalo 1002-hengen saleineen. Talo sai julkisivunsa peltisen katteen vuoksi nimen "Pellinen".

Turun pellinen konserttitalo

Samaa monumentaalista muistamista kai tavoitteli myös Pukkinen, joka halusi rakentaa jokirantaan Turun kaupunginteatterin viereiselle kalliolouhostontille uuden Kongressi- ja musiikkikeskuksen. Hanke on hieno ja kannatettava edelleenkin, joskin sen kylkiäisiksi suunnitellut kerrostalot Neitsytpolun varrella taitavat olla vähän liian kova hinta itse varsinaisesta projektista. Katsotaan saako Turku sen lahjaksi vuonna 2029, kun kaupunki viettää  800-vuotisjuhliaan.

Kolmen Ällän lisäksi Turun historia pitää sisällään kaupungin johdossa myös kolmannen Peen. Kun Turku oli punainen marraskuusta 1917 huhtikuuhun 1918, toimi kaupunginjohtajana Uuno Peltola. Hän pakeni Pietariin hyviin asemiin, toimien Kustannus Osakeyhtiö Kirjan johtajana ja mies ammuttiin Stalinin vainoissa 15.11.1937. Minne lie haudattu, liekö sinne marttyyrien Mars-kentälle, mutta ei ainakaan Moskovaan Kremlin muuriin, jonne ainoana suomalaisena on päätynyt Otto Wille Kuusinen.

Mutta katsotaanpas hieman syvemmälle kaupungin hallinnon historiaan Turussa.

Raatilaitos sekä siihen liittyvät pormestarin ja raatimiehen virkanimikkeet tulivat Ruotsin valtakuntaan Saksasta 1300-luvulla. Raadin tehtävä oli hoitaa kaupungin yleistä hallintoa ja taloutta, ylläpitää järjestystä ja jakaa oikeutta. Sen jäseninä istui kaupungin porvareita jotka kantoivat raatimiehen virkanimikettä, ja sen toimintaa johti pormestari.

Maunu Eerikinpojan kaupunginlaissa vuodelta 1349 raati määrättiin jokaisen Ruotsin valtakunnan kaupungin hallintoelimeksi. Suomalaisista kaupungeista ensimmäinen maininta raadin ja pormestarin olemassaolosta on Turusta vuodelta 1324.


 
 Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364.

Kaupunkilain mukaan jokaisella kaupungilla tuli olla kolmekymmentä raatimiestä ja kuusi pormestaria, mutta tätä kyettiin noudattamaan ainoastaan Tukholmassa. Lakia uudistettaessa 1600-luvulla määrä supistettiin 24 raatimieheen ja neljään pormestariin. Käytännössä Turun ja Viipurin kaltaisissa suurissa kaupungeissa oli useita pormestareita, mutta pienemmissä vain yksi.

 Kun ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista kirjattiin vuonna 1324, muistutettiin myös, että raadin jäsenen täytyy olla talonomistaja. Pormestarin asemaa korostamaan rakennetun Turun tuomiokirkon uuden pormestarin kuorin pääalttari pyhitettiin 1402 Pyhälle Kolminaisuudelle ja kaupungin hallinnon nimikkokappelissa oli myös Pyhän Pietarin alttari.

Vuonna 1443 Turussa oli samanaikaisesti jo neljä pormestaria, kaikki saksalaisia. Vasta vuonna 1455 pormestariksi valittu Mikko Suurpää oli ensimmäinen suomalainen pormestari Turussa. Suurpäät ja Karvataskut olivat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut.

 
Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen. Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella puolen Tallinnassa.

Piispa Suurpään isä oli Turun pormestari Mikael Suurpää, joka kuului Turussa ja Tallinnassa toimineeseen porvarissukuun. Nimi esiintyy Suomessa edelleen. Mikael Suurpää toimi Turun pormestarina 1450, äidin puolelta Suurpäällä oli suhteitä rälssisäätyyn. Suurpää opiskeli Pariisissa ja valmistui noin 1472 tai 1473 ensin baccalaureaukseksi ja sitten maisteriksi

Vuonna 1471 saksalaisten pitäminen pormestareina ja raatimiehinä kiellettiin kokonaan. Kaupunkilailla yritettiin jo aikaisemmin rajoittaa tänne lyhyeksi ajaksi saapuvien kestien mahdollisuuksia syrjiä kaupungin omia porvareita.

Pyhän Hengen kappeli virtuaalisesti nähtynä.

Vuonna 1498 Didrik Hansson, Pyhän Hengen talon köyhien holhooja toimii kaupunginvoutina ja pormestarina, nostaen itsevaltiaan ottein kaupungin porvarit itseään vastaan.

Pyhän Hengen kappeli on Turun keskustassa, niin sanotun Julinin korttelin kellarissa sijaitseva katoliseksi kappeliksi vihitty ekumeeninen pyhäkkö. Se on rakennettu 1980-luvulla paljastuneiden Pyhän Hengen kirkon raunioiden yhteyteen.

 
 Turkuun piti 1588 alkaen rakentaa ruotsalaisen seurakunnan käyttöön Pyhän Hengen kirkko, mutta hanke kuitenkin kariutui. Kirkon jäänteet hautautuivat Julinin tontin syvyyksiin. Esikuvana kirkolle oli kuvamme Pyhän Jakobin kirkko Tukholmassa. Kirkosta piti tulla sen turkulainen kopio.


Kappelin paikalla toimi jo 1390-luvulla Pyhän Hengen Hospitaalin ylläpitämä Pyhän Hengen talo. Talon toiminta loppui uskonpuhdistuksen myötä. Vuonna 1588 aloitettiin Pyhän Hengen kirkon rakentaminen paikalle. Rakennustyöt kuitenkin pitkittyivät ja kirkko paloi niiden aikana. Lopulta kirkko määrättiin purettavaksi 1690-luvulla.


Kun Turun rahapajassa linnassa lyödään vuonna 1524 rahoja kruunun tarpeisiin - äyrejä, aurtuoita ja kuusinaisia - toimii rahamestarina luottamustehtävässä tallinnalainen Turun pormestari Jakob Richerdes, vahvistaen kauppasuhteita Tallinnaan.

Keskiajan historiallisissa lähteissä Turun vanhimmat rahat esiintyvät nimellä abo. Niillä näyttää kuitenkin olleen myös suomenkielinen nimi, kuusinainen, joka löytyy Mikael Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista (1548)

Vuonna 1552 Turun pormestariksi yltää Antti Kultaseppä, jolloin korostuu myös turkulaisten käsityöläisten ote kaupungin hallinnosta. Vuonna 1569 vahvistetaan kaupunginhallinnon taloudellista asemaa, kun Sotalaisten kylä Martinmäessä liitetään Turkuun ja Sotalaisten talo siirtyy Turun pormestarin ja kaupungin raadin palkkatilaksi.

Sotalaisten kylä, joka sijaitsi Aurajoen itäpuolella, esiintyy vanhoissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1556. Sotalaisten kylään kuului kaksi taloa, joista toinen tunnettiin nimellä Rätiälä tai Rättinen. Tämä talo mainitaan lähteissä jo vuonna 1378, jolloin Rätiälän Olli oli Kaarinan pitäjänkokouksen lautamiehenä.

Rättinen siirtyi Turun kaupungin omistukseen 1400-luvulla ja kylän taloista toinen joutui keskiajalla Turun Tuomiokirkon haltuun, mutta se peruutettiin kruunulle vuonna 1547 ja Turun pormestari ja raati saivat senkin palkkatalokseen vuonna 1569. Näin Sotalaisten kylän maat siirtyivät Turun kaupungille jo 1500-luvulla.


Vuonna 1580 Turun maistraatin kokoonpanoksi vakiintuu 4 pormestaria ja 10-12 raatimiestä. Ja vuonna 1595 koetaan kovia, kun pormestari Mikko Krank joutuu painostuksen kohteeksi Turun edustajien asettuessa valtataistelussa Kaarle-herttuan puolelle. Anteeksipyyntö Sigismundille ei riitä, vaan Krank erotetaan ja kaupunki joutuu luovuttamaan pois kaikki kauppalaivansa.

Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632. Suomessa ja Ruotsissa hänet tunnetaan vain Sigismundina. Puolan kuninkaana hänet tunnetaan nimellä Sigismund III Vaasa.

Lopulta kun kuningas Sigismund pannaan 1599 viralta ja Kaarle-herttua nousee kuninkaaksi, on kosto-oikeudenkäynnissä ja Turun verilöylyssä tuomareina mukana herttuan omien miesten rinnalla 4 Turun pormestaria ja 12 raatimiestä.

1600-1700-lukujen aikana ruotsalainen kaupunginhallinto uudistui ja pormestarin ja raadin tehtävät määriteltiin tarkemmin. Vanhaa hallintoa ja oikeudenkäyttöä hoitanut raati jakautui Turussa ja muissa suurissa kaupungeissa kahdeksi eri elimeksi: maistraatiksi, joka hoiti kaupungin hallinnon, ja raastuvanoikeudeksi, joka jakoi oikeutta.


Myös pormestarin virka jakautui kahteen toimeen: maistraatin puheenjohtajaan eli kunnallispormestariin ja raastuvanoikeuden ylimpään tuomariin eli oikeuspormestariin. Raastuvanoikeuden puheenjohtajana toimineilta oikeuspormestareilta alettiin vaatia juridista koulutusta, aluksi epävirallisesti ja vuodesta 1749 lain voimalla.

 Turun ensimmäisinä kunnallispormestareina toimivat Baltasar Schultz 1710-1727, Erik Johan Tolpo 1727-1731 ja Karl Merthen 1734-1743. Ja Turun palon raskaana aikana Carl Daniel Wirzenius 1825-1830.

 

August Ferdinand Juselius (30. heinäkuuta 1847 Karuna – 28. maaliskuuta 1900 Turku) oli suomalainen kunnallis- ja valtiopäivämies, joka toimi Turun kaupunginjohtajana eli kunnallispormestarina 1881-1900.

Turun oikeuspormestareina nähtiin 1731 alkaen Erik Johan Tolpo, vuosina 1789-1803 Johan Henrik Mentzer ja Turun palon aikaan Claes Sacklén 1825-1831.


Pormestarina
Turussa 6-10 2017
Simo Tuomola