Tänään 2-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun
1689 – Suomen ensimmäisen apteekin perustamisoikeus myönnettiin Turkuun.
Turun Kauppatorin apteekki - Suomen vanhin apteekki - on perustettu 2.6.1689. Apteekin 320-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista. On koettu ruttoa, koleraa, kaupungin miehitystä ja sotia. On eletty Ruotsin ja Venäjän alamaisina sekä itsenäisessä Suomessa. On oltu mukana lääketieteen huimassa kehityksessä ruttojuuren keitosta tämän päivän täsmälääkkeisiin.
Apteekkarimme ovat olleet usein edelläkävijöitä. Ensimmäinen apteekkari Relau aloitti koko apteekkitoiminnan Suomessa. 1800- luvulla Johan Julin oli perustamassa kiinamyllyä nykyisen TYKSin paikalle, jossa jauhettiin kiinapuun kuorta kuumelääkkeeksi. Sitä vietiin täältä Saksaan, Ruotsiin ja Venäjälle. Hänen poikansa kauppaneuvos Erik Julin perusti Suomen ensimmäisen lääketukkukaupan ja Turun VPK:n. Hän toimi myös senaatin asiantuntijana.
Kauppatorin apteekki oli Carénin perheen omistama lähes koko 1900-luvun aina vuoteen 1985, jolloin apulaisprofessori Hannu Turakka tuli apteekkariksi. Hänen aikanaan luotiin apteekkien atk-järjestelmä, jonka kehittämisessä hänen panoksensa oli huomattava. Nykyinen apteekkari Pirjo Mäkitalo on toiminut apteekissamme vuodesta 2003 saakka.
Kauppatorin apteekki on ollut nykyisellä paikallaan torin laidalla vuodesta 1866 lähtien. Sisustus on osittain peräisin 1900-luvun alusta, mutta vanha ulkokuori kätkee sisäänsä modernin ja dynaamisen apteekin. Kunnioitamme vuosisataisia perinteitämme ja vanhoja puitteitamme, mutta toimimme ajan hermolla Suomen ja Turun ensimmäisenä apteekkina - edelläkävijänä vielä tänäkin päivänä.
Ensimmäiset tiedot järjestetystä lääkevarastosta maassamme ovat peräisin 1300-luvulta. Turun linnassa tiedetään nimittäin olleen lääkevaraston, kun käskynhaltija Matts Kettilmundson piti siellä hoviaan vuosina 1324—1326. Hänen palveluskuntaansa kuului silloin lääkkeiden valmistukseen perehtynyt parturi. Vähän myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan myös linnanparturi.
Parturiammattikunnan mestareita kutsuttiin myöhemmin välskäreiksi. Myös he toimivat toisinaan lääkevarastojen hoitajina, vaikka he hoitivatkin yleensä enimmäkseen tapaturmia ja haavoja. Näitä mestariksi mainittuja partureita olivat Turussa 1500-luvun alussa mm. Mathys, Jöran ja Jakob. Toisinaan kaupunki palkkasi asukkaittensa avuksi mestariparturin, josta käytettiin silloin kaupunginparturin nimitystä.
Ensimmäinen varsinainen linnanapteekkari Turussa oli mestari Mathias Erbach, jonka Juhana-herttua kutsui vuonna 1558 linnan parturiksi ja apteekkariksi. Tuohon aikaan linnassa oli myös lyhyen ajan lääkärinä böömiläissyntyinen Johann Copp (noin 1490—1559). Erbachia avustettiin monin tavoin apteekin perustamisessa. Säilyneiden asiakirjojen mukaan hänelle luovutettiin linnasta kolme kyynärää palttinaa siiviläkankaaksi marjojen puristamista varten, nauloja hyllyjen pystyttämiseksi, kolme tammipuista lankkua rohdoskirstujen tekemistä varten sekä kaksitoista kyynärää kangasta säkkien valmistamiseksi sokeria ja ryytejä varten.
Turun kaupungissa mainitaan vuonna 1594 ensimmäisen kerran ainoastaan apteekkarina toiminut ”Erik apotekare”, joka asui ja piti apteekkia Lasse Tylenin talossa Luostarikorttelissa. Hänen apteekkinsa kannatti ilmeisesti kohtuullisesti, koska hänellä oli varaa pitää apulaista. Hänen viimeisenä apulaisenaan mainitaan ”Simon apotekare”, jolla oli aikaisemmin ollut oma apteekki Viipurissa. Simon oli omaisuutensa menettäneenä, vanhana ja sairaana tullut Turkuun. Hän kuoli vuonna 1601 ja hänet haudattiin kirkon tilikirjojen mukaan vaatimattomasti "med tvenne klockor". Apteekkari Erik kuoli 1610-luvulla ja hänen jälkeensä kaupunki oli pitkän aikaa ilman apteekkia.
Turussa lääketieteen professori Elias Til-Landz (1670—1693), Eric Achreliuksen seuraaja, oli innokas kasvitieteilijä. Hän jopa perusti laboratorion lääkkeiden valmistamiseksi potilaitaan varten. Hänen aikanaan Turkuun tuli kuitenkin ensimmäinen uusien säännösten mukainen apteekki vuonna 1689. Sen apteekkari Johan Albrecht Relau (1658—1737) valitti niukan toimeentulonsa syyksi, että maustekauppiaiden ohella varsinkin välskäri ja sittemmin akatemian kirurgi Brandt harjoitti kaupungissa luvatonta lääkekauppaa.
Johan Albrecht Relau (1658—1737), turkulainen apteekkari
Johan Albrecht Relausta tuli ensimmäinen Suomessa toiminut apteekkari, joka avasi vuonna 1689 myös yleisölle avoinna olevan apteekin Turussa. Relau toimi apteekkarina Turussa melkein kolme vuosikymmentä eräitä välivuosia lukuunottamatta. Hänen apteekkitoimintansa kehittäminen kärsi sekä taloudellisista vaikeuksista että sotavuosista.
Turussa oli ollut lyhytaikaisesti joitakin apteekkareita jo 1550-luvulta alkaen. Ainakin eräillä oli ollut toimintaan oikeuttanut virallinen valtakirja, mutta kaikesta päätellen kellään ei ollut varsinaista yleisölle avointa apteekkia. Kaupunki oli kokonaan ilman apteekkaria melkein koko 1680-luvun ajan. Kun Turun akatemia ja hovioikeus olivat epäonnistuneet yrityksissään saada apteekki kaupunkiin, ryhtyi Turun ja Porin läänin maaherra Lorentz Creutz ajamaan asiaa.
Maaherra Creutz otti vuonna 1689 yhteyden Johan Albrecht Relauhun, joka palveli apteekkarinkisällinä eräässä Tukholman apteekissa. Hampurissa vuonna 1658 syntynyt Relau oli avioitunut Tukholmassa tammikuussa 1689 kultaseppä Henrik Möllerin tyttären Dorothean kanssa. Relau lupasikin muuttaa Turkuun ja perustaa sinne apteekin omalla kustannuksellaan. Collegium medicum myönsi hänelle 2.6.1689 erioikeuskirjeen ensimmäistä Suomessa toimivaa itsenäistä apteekkia varten. Samana vuonna myönnettiin erioikeus myös Viipurin perustettavaa apteekkia varten.
Relaun avaama apteekki sijaitsi Turussa aluksi Uudella Kirkkokadulla lähellä tuomiokirkkoa. Sieltä se muutettiin muutaman vuoden kuluttua Kirkkosillan lähellä olleeseen kaupunkitaloon, jonka maistraatti luovutti tähän tarkoitukseen 100 kuparitaalarin vuotuisella vuokralla. Apteekin toiminta oli alunperin vähäistä. Suurina kuolovuosina 1695—1697 köyhyys lisääntyi ja apteekin pito kannatti entistä huonommin. Huoneiston rappeutumisen vuoksi Relau siirsi apteekkinsa vuonna 1699 Vanhan Kirkkokadun varrella olevaan huoneistoon, jossa se oli pitkän aikaa. Apteekin nimi oli alunperin luultavasti "Apoteket Salamandern". Sittemmin Relau käytti siitä nimeä "Kaupungin ja piirikunnan apteekki".
Ensimmäisinä vuosina Relau kaikesta päätellen hoiti apteekkiaan hyvin. Liikevaihto oli kuitenkin niin pientä, että hän ei pystynyt pitämään varastoaan "hyvin varustettuna, kelvollisessa järjestyksessä ja kunnollisesti säilytettynä", kuten erioikeuskirjeessä vaadittiin. Turun akatemian lääketieteen professori Laurentius Braunerskjöld (aik. Braun) valitti jo vuonna 1694 konsistorille apteekin kehnosta toiminnasta. Hänen mielestään Relau hankki kovin hitaasti apteekkiinsa sellaisia lääkkeitä, joita potilaiden hoidossa tarvittiin. Braunerskjöld pyysi konsistoria valitsemaan keskuudestaan jäsenen, joka voisi hänen kanssaan käydä tarkastamassa apteekin. Silloin hän voisi puutteita todetessaan paremmin velvoittaa apteekkarin hankkimaan tarvittavia lääkeaineita. Tarkastuksessa apteekin ja sen varastojen todettiinkin olevan heikossa kunnossa.
Relau syytti apteekin vaikeuksista kaupungin maustekauppiaita ja varsinkin välskäri Brandtia, jotka laitonta lääkekauppaa harjoittamalla tekivät apteekin täysin kannattamattomaksi. Lääketieteen professorin Petrus Hielmin mielestä asiantila olikin asetusten vastainen. Relau toivoi pääsevänsä akatemian suojelukseen ja Hielm teki vuonna 1706 asiasta esityksen konsistorille, joka lähetti sitä koskevan kirjelmän maaherralle. Apteekki otettiinkin akatemian suojelukseen, kun terveyskollegion puheenjohtaja Urban Hjärne oli toimittanut asian vaatimat selvitykset. Sen jälkeen apteekin nimenä oli jonkin aikaa "Kaupungin, piirikunnan ja akatemian apteekki". Erioikeuskirjaan ei tehty kuitenkaan mitään muutoksia.
Apteekin varastojen puutteista esitettiin toistuvasti valituksia. Tammikuussa 1707 konsistori päätti, että Relaun apteekissa pidettäisiin tarkastus, jonka suorittaisivat lääketieteen professori Petrus Hielm, kaksi muuta professoria sekä kaksi edustajaa jokaisesta kaupungissa olevasta virastosta. Siinä todettiin, että apteekki oli edelleen puutteellisessa kunnossa ja että sen varastot olivat vanhentuneita ja kelvottomia. Hielm ilmoitti, että hänkin oli joutunut etsimään parempia lääkkeitä maustekauppiailta. Konsistori päätti silloin, että apteekkarilta oli vaadittava erioikeuskirjeen mukainen takaus toiminnasta.
Välskäri Brandt jatkoi lääkkeiden myyntiä Turussa Relaun, kaupunginkirurgin sekä Hielmin valituksista huolimatta. Maaherra puuttui asiaan nimittämällä Brandtin Ahvenanmaan maakuntavälskäriksi, mutta Brandt ei välittänyt maaherran päätöksestä eikä maistraatin muuttomääräyksestä, vaan jatkoi toimintaansa Turussa. Kaiken lisäksi Brandt hankkiutui vuonna 1707 akatemian välskärin toimeen. Häntä pidettiinkin kokeneena miehenä, jolla oli varastossaan tuoreita ja hyvin valmistettuja lääkkeitä.
Relauta koskevien moitteiden kohdalla on otettava huomioon, että hän ei ollut viranomaisten taholta kaikkea sitä tukea, jota hänelle oli luvattu. Relau valitti asioistaan toistuvasti myös Collegium medicumille. Erään valituksen johdosta Collegium medicum huomautti hänelle, että se voisi paremmin pitää hänen puoliaan, jos hän olisi suorittanut apteekkarintutkinnon. Lopulta Relau suoritti vuonna 1708 Tukholmassa Collegium medicumille apteekkarintutkintonsa, toimittuaan sitä ennen apteekkarina peräti 17 vuoden ajan. Collegium medicumin pöytäkirjaan on merkitty, että Relaulta ei vaadittu varattomuuden vuoksi mitään tutkintomaksua. Häntä kehotettiin kyllä suorittamaan maksu myöhemmin, kun hänen taloudellinen tilansa olisi parempi.
Relau pyysi vuonna 1708 Collegium medicumilta suositusta muuttaakseen Pohjanmaalle tai muulle paikkakunnalle, koska hänen apteekkinsa Turussa ei kannattanut maustekauppiaiden kilpailun ja muiden syiden vuoksi. Hänen tilalleen oli ilmoittautunut Lorenz Hagaeus, joka oli saanut suosituskirjeen arkkiatri Urban Hjärneltä. Kenraalikuvernööri Carl Nieroth yrittikin saada aikaan, että Collegium medicum määräisi Hagaeuksen Relaun tilalle. Uuden apteekkarin määräämisestä ei kuitenkaan tullut mitään. Muuttoaikeissaan Relau oli lyönyt laimin varastojensa täydentämisen, mistä oli haittaa varsinkin kulkutautien raivotessa. Niinpä vuoden 1710 ruttoepidemian puhjetessa ruttojuuren (Petasites ovatus) varasto loppui heti. Kaupunkilaiset saivatkin kerätä sitä omatoimisesti, sillä onneksi sitä kasvoi Auran rantamilla munkkien entisen yrttitarhan paikalla.
Relau katsoi toimintansa jatkamisen Turussa vaikeaksi siitäkin syystä, että suurin osa hänen omaisuudestaan ja varastoistaan oli tuhoutunut tulipalossa. Venäläisten valloittaessa Suomen vuosina 1713—1714 isonvihan aikana Relau lähti välillä Ruotsiin. Siellä hän hoiti Tukholmassa jonkin aikaa Suomesta siirtyneiden pakolaisten lääkehuoltoa. Tilanteen rauhoituttua Relau palasi Turkuun ja hänen apteekkinsa oli toiminnassa aina vuoteen 1718 saakka, jolloin hän joutui jälleen pakenemaan venäläisten miehityksen tieltä. Maaherra Justus von Palmenbergin kirjeessä todettiinkin, "ettei täällä [Varsinais-] Suomessa eikä Pohjanmaalla ole yhtäkään apteekkia."
Välillä Turussa ehti olla apteekkarina Nils Wasström vain lyhyen ajan, sillä hän kuoli pian. Turun ja Porin läänin maaherra O. R. Yxkull anoi kirjelmällään lokakuussa 1722, että Collegium medicum mahdollisimman nopeasti määräisi Turkuun uuden apteekkarin. Hän ehdotti sopivaksi apteekinpitäjäksi apteekkarinkisälli Jonas Synnerbergiä. Tämä suoritti marraskuussa 1722 apteekkarintutkinnon ja sai maaliskuussa 1723 erioikeuden perustaa apteekin Turkuun.
Relau jäi Ruotsiin ja eleli aluksi Tukholmassa. Hän sai syyskuussa 1729 erioikeuden perustaa apteekin Linköpingiin. Hanke ei kuitenkaan toteutunut ennenkuin asiasta annettiin uusi kuninkaallinen päätös joulukuussa 1735. Relau sai jo vuonna 1737 luvan siirtää erioikeutensa apteekkia hoitaneelle proviisori Conrad Theodor Rosenthalille. Relau kuoli Linköpingissä pian sen jälkeen, 2.12.1737, jolloin hän oli 79-vuotias. Hänet haudattiin kirkkotarhassa kasvaneen puun juurelle 4.12.1737.
Turus just tänää 2-6-2010
Simo Tuomola
