Terra Matris

Tänään 25-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1219 – Tanskan kuningas Valdemar II Sejr nousi maihin Viron pohjoisrannikolla, hävitti siellä olleen muinaislinnan ja perusti paikalle oman linnansa, ”Tanskan linnan” eli Tallinnan.
 


 
 Al-Idrisin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa; Bwrh Abuwa on Turku.

Samainen Sejr oli jo vuonna 1210 tehnyt hävitysretken Suomeen ja tanskalaiset yrittivät pakottaa suomalaisia heille kuuliaisiksi turvatakseen tavoitteensa Viron valloittamisessa. Tanskalaiset valtasivat 1214 hetkeksi mm. Porvoon Linnamäen ja Sipoon Sibbesborgin. Turun Sotalaisten Samppalinnan jokivarsilinnoitus jäi heiltä kuitenkin valtaamatta.

 
Valdemar II (1170–1241) oli Tanskan kuningas vuodesta 1202 kuolemaansa saakka. Hän oli edeltäjänsä Knuut VI:n veli ja tämän edeltäjän Valdemar I:n ja tämän puolison kuningatar Sofian toiseksi vanhin poika. Jälkipolvet ovat käyttäneet hänestä lisänimeä Sejr, voittaja tai valloittaja.


  
Valdemar II:n sinetti.

 Vuonna 1219 Saksalainen ritarikunta pyysi apua Baltian käännyttämisessä, ja Valdemar sai sotaretkelleen ristiretken arvon. Taistelut Tallinnan läheistöllä olivat rajuja. Niissä liehui ensimmäistä kertaa Tanskan lippu, jossa on punaisella pohjalla valkoinen risti. Legendan mukaan lippu putosi taivaasta Lindanisen taistelussa ja johdatti tanskalaiset voittoon. Viro liitettiin Tanskan maihin, ja sen asukkaat kastettiin kristinuskoon.

 
 
 Vuonna 1219 vuonna käyttöön otettu Tanskan lippu, Dannebrog

Katsotaanpa mitä alueella hieman aiemmin oli tapahtunut;


Espanjan serafi juutalainen Abraham ben Jacob, joka tunnetaan paremmin hänen arabialaisella nimellä Ibrahim ibn Jakobin on laatinut kuvauksen Baltiasta 900-luvulta. Viron yhteiskunta oli 1000-luvun alussa jakautunut kihlakuntiin ja maakuntiin, joiden puolustus perustui vapaiden miesten asevelvollisuuteen.

Vuonna 1070 Bremenin arkkipiispa Adalbert asetti Määlarin Birkaan lähetyspiispaksi Hiltinin eli Johanneksen, jonka toimintapiirinä olivat Itämeren saaret. Tähän lähetyshiippakuntaan luettiin 1100-luvulla Suomi ja Viro.

Aadam Bremeniläinen puolestaan kertoo, että Tanskan kuninkaan myötävaikutuksella tanskalainen kauppias perusti vuonna 1070 kirkon Kuurinmaalle. Aapeli Saarisalo kirjassaan ”Elämäni mosaiikkia” mainitsee Oiva Tuulion ja A. M. Tallgrenin julkaiseman ranskankielisen tutkielman ”Idirisi, Suomi ja muut itäbalttilaiset maat” (1930). Idirisi oli (arabialainen) marokkolainen tutkija.

Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa.

Vuonna 1154 al-Idrisi laati suuren maailmankartan joka tunnetaan nimellä Tabula Rogeriana hänen toimeksiantajansa mukaan. Kartanliitteeksi hän laati kirjan jonka nimeksi tuli Geografia.



 
 Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja. "Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa.

Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla. Turku on merkitty karttaan nimellä bwrh Abuwa, joka luultavimmin oli Turun Samppalinnan jokivarsilinnake..

Englannin kuningas Alfred Suuri aloitti aikoinaan näiden al-Idrisin kirjaamien suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi.

Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871–899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.

Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.




 Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa

 Mutta palataan Terra Matrisin maaperälle;

1180-luvulta lähtien maahan alkoi tulla saksalaisia, jotka pyrkivät alistamaan virolaiset ja käännyttämään heidät kristinuskoon. Piispa Albert pyrki aikaansaamaan Baltiassa Maria-kultin ja hän vihki Baltian vuonna 1202 Marianmaaksi.

Albert von Buxhövden (latv. Alberts fon Bukshēvdens; saks. Albrecht von Buxthoeven; n. 1165 – 17. tammikuuta 1229) oli Riian kolmas piispa Liivinmaalla. Hän perusti Riian kaupungin vuonna 1201 ja rakennutti Riian tuomiokirkon vuonna 1221.



Suuressa Lateraanikonsiilissa vuonna 1215 hän sai paavi Innocentius III:n vahvistuksen, että Baltian maa oli Jumalan Äidin maa, Terra Matris. Tämän vuoksi pyhiinvaellus- ja ristiretket Marianmaahan katsottiin samanarvoisiksi kuin Pyhällemaalle suoritetut retket. Tanskan tuleminen Baltiaan valtaustaisteluihin muutti valtiollisen kehityksen toiseksi kuin Marianmaa-ideologia edellytti.

Vuonna 1217 saksalaiset löivät virolaiset taistelussa, jossa Sakalan maakuntajohtaja Lemmitty kaatui. Tanskan kuningas Valdemar II Sejr saapui joukkoineen 1219, otti haltuunsa Pohjois-Viron ja perusti valloittamansa Lindanisan tukikohdan paikalle Tanskan linnan, Tallinnan. Tätä työtä johti Liivinmaan piispa Albert tukenaan Kalpaveljesten ritarikunta. Tanskalaiset ottivat sen hallintaansa vuonna 1219, minkä jälkeen kaupungin nimi muuttui Tallinnaksi (Taani linn = tanskalaisten linna).

Novgorodin tuohikirjeissä mainitaan 1211 Tallinnasta Sakalan vanhimpina Lemmitty (Lembitu) ja Miemo (Meme)

Liivinmaan saksalaiset yrittivät saada karjalaiset kastetuksi. Vuonna 1241 julisti mustain veljesten munkistoon kuuluva Saarenmaan piispa Inkerin ja Karjalan valtapiiriinsä kuuluvaksi, kun nämä seudut ikäänkuin otettu Saksan ritariston alaisiksi. Vuonna 1255 sai Riian arkkipiispa paavin luvan nimittää piispan Vatjanmaahan, Inkeriin ja Karjalaan.


 
 Saksalaisen ritarikunnan vaakuna.

 Saksalainen ritarikunta (lat. Ordo domus Sanctæ Mariæ Theutonicorum Hierosolimitanorum tai Ordo Teutonicus, saks. Orden der Brüder vom Deutschen Haus St. Mariens in Jerusalem tai Deutscher Orden) on alkuaan keskiaikainen kristitty ritarikunta, joka perustettiin puolustamaan ristiretkeläisiä 1190.

Siirrettyään toimintansa Itämeren alueelle ritarikunta taisteli menestyksekkäästi pakanallisia preussilaisia ja Baltian heimoja vastaan. Ritarikunta hallitsi Itä-Preussia ja suurta osaa Baltiasta käytännössä itsenäisenä, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alaisena ritarikuntavaltiona 1500-luvulle saakka.



Turuassa
Bwrh Abuwassa
25-6 2014
Simo Tuomola

Turku sodassa

Tänään 25-6 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun linnan tuhoutumisesta jatkosodan ensimmäisenä päivänä 1941. Turun satama-alue oli tuolloin pommituksen kohteena ja linnan katolle osui kaksi palopommia, tulipalon tuhotessa lopulta päälinnan kaikki puurakenteet.
 
1941 – Toinen maailmansota - Suomen osallistuttua Saksan kanssa eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen ja Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoon käyttäen sen pommittamiseen sovitusti Suomen ilmatilaa ja lentotukikohtia pommittivat Neuvostoliiton punailmavoimat kohteita Suomessa, jolloin todettiin jatkosodan vihollisuuksien alkaneen.
 

 Kun puna-armeijan ilmavoimat pommitti 25. kesäkuuta Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.

Martin kaupunginosaa pommitettiin mm. jouluna 1939 ja 25.6 1941. Alue kärsi pahoin jatkosodan alkuvaiheessa 25. kesäkuuta 1941 sattuneissa neuvostojoukkojen pommituksissa, jolloin sen Aurajoen puoleinen osa tuhoutui lähes kokonaisuudessaan. Maan tasalle tuhoutuneiden puutaloalueiden tilalle rakennettiin 1940- ja 1950-luvuilla kerrostaloalueita.
 
Turkuun hyökkäsi jo talvisodassa yli 400 viholliskonetta kymmenissä pommituksissa. Neuvostoliitto pudotti Suomen vanhimpaan kaupunkiin kahden kuukauden aikana yli 4 000 pommia, jotka tuhosivat tai vaurioittivat yli 600 rakennusta.Pommituksissa kuoli 52 ja haavoittui 151 henkeä. Turku olikin Viipurin jälkeen talvisodan pommitetuin kaupunki. Jatkosodassa Turun linna tuhon lisäksi  sen lähialue sekä Martin kaupunginosa pommitettiin lähes täysin maan tasalle.

Presidentti, marsalkka Mannerheim oli sodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi.




 



 
 Turun linna kesällä 1941 Neuvostoliiton pommitusten jälkeen.

Ilman tuhoja Turun linnan alue ei säästynyt myöskään talvisodassa, jolloin sen ulkomuseosta tuhoutui 1-1 1940 pommituksissa Pansion Pakarlasta linnan itäiseen puistoon siirretty Bagarlan herraskartano. Myös linnan eteläinen siipirakennus sai pommiosuman.

Pakarlan kartanon rakennutti aikanaan Suomen sodan aikana Kuopion maaherra Olof Wibelius. Hän toimi tuolloin lääninsihteerinä Turussa.

Olof Wibelius (vuodesta 1808 aateloituna af Wibeli; 10. helmikuuta 1752 Södertälje – 1. heinäkuuta 1823 Karlstad) oli ruotsalainen virkamies, joka toimi Savon ja Karjalan läänin maaherrana vuosina 1803–1808. Suomen sodan aikana hän kieltäytyi noudattamasta laittomina pitämiään venäläisten ylipäällikön, kenraali von Buxhoevdenin määräyksiä. Wibelius tunnetaan parhaiten J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta Maaherra, jossa hänet on kuvattu rohkeana siviilinä.

Bagarlan herraskartano oli osa Turun linnan ulkomuseota, josta linnan palon yhteydessä tuhoutuivat myös Puolalan ja piispan aitat sekä Perniön luhtiaitta. Sotien välisenä aikana suunniteltiin ulkomuseon rakennuskannan siirtämistä turvaan Ruissaloon, mutta toisin kävi. 

Piispan aitta oli peräisin Oripään Uotilan talon mailta, ja sen kerrottiin kuuluneen piispa Maunu II Tavastille. Ulkomuseon oppaaseen kirjoittanut Julius Finnberg ei uskonut sen olleen sentään niin vanha, mutta kuitenkin vanhempi kuin aittaan kaiverrettu vuosiluku 1674 olisi todistanut.

 Sodasta jäljelle jääneistä rakennuksista "Vänrikki Stoolin tupa" eli vänrikin hahmon esikuvana olleen Porin rykmentin lipunkantajan Karl Gustaf Polvianderin tupa siirrettiin takaisin Kuruun 1960.  Paikoillaan puistossa nököttävät enää Perniön tupa ja Suomusjärven aitta.

2 Perniön tupa
3 Puolalan aitta
4 Vänrikki Stoolin tupa
5 Suomusjärven aitta
6 Perniön luhtiaitta
7 Piispan aitta

Turun linnan opaskirja kertoo näin;

Turun linna on ollut taisteluitten näyttämönä ja saanut osansa sotien tuhoista useaan otteeseen. Keskiajalla ennen tuliaseitten yleistymistä vihollinen piiritti linnaa joskus pitkiäkin aikoja. Muureja yritettiin rikkoa muurinmurtajien avulla, ja niiden yli pyrittiin kiipeämään tikapuita tai valloitustorneja käyttäen. Pitkään kestänyt piiritys tuotti yleensä tulosta; linnan puolustajat antautuivat ennen pitkään janon, nälän ja haavoittumisten heikentäminä. Pisimpään linnaa piirittivät Albrekt Mecklenburgilaisen joukot 1364. Linna antautui kahdeksan kuukauden jälkeen, kun vihollisen onnistui sytyttää linna tuleen

Uuden ajan alussa käytiin verinen piiritystaistelu linnan herruudesta. Kuningas Kustaa Vaasan kannattajien saartaessa linnaa sen puolustajat käyttivät pelotuskeinoina valleille hirtettyjä vihollisia ja mestattujen irtihakattuja päitä. Kuninkaan valta Suomessa vakiintui 1523 linnan antautumisen jälkeen.

Linna oli sotilaallisesti vanhanaikainen, vaikka esilinnan kaakkoiskulmaan valmistui 1570-luvulla pyöreä tykkitorni. Torneihin ja valleille asennetut tykit olivat riittämättömät, sillä linnaa ympäröivät kukkulat tarjosivat viholliselle etulyöntiaseman. Erityisen tärkeässä roolissa oli Aurajoen toisella puolella linnaa vastapäätä oleva Korppoolaismäki. Eri puolilla linnan muureja on edelleen kymmenkunta tykinkuulaa muistona monista linnaa kohti ammutuista laukauksista. Piirittäessään linnaa 1563 Eerik XIV:n joukot valloittivat mäen ja amouivat sieltä tykeillä kohti linnaa saaden lopulta Juhana-herttua antamaan puolustajilleen antautumiskäskyn. Saman kaavan mukaan sujui Kaarle-herrtua valtaannousu Turun linnan osalta 1599.

Turun linna säilyi vahingoittumattomana Ruotsin suurvalta-aseman päättymiseen johtaneiden sotien taisteluissa 1700-luvulla. Viimeiset sodan tuhot kohtasivat linnaa jatkosodan ensimmäisenä päivänä 25.6. 1941. Turun satama-alueelle pudotetuista pommeista kaksi osui linnan katolle. Siitä seurannessa tulipalossa päälinnan kaikki puurakenteet ja mm. linnan 1700-luvulla rakennettu kirkko tuhoutui.

  



Turun linnan sodan jälkeen alkanut restaurointityö kesti yhteensä 47 vuotta. Päälinnan korjaustyö saatiin päätökseen vuonna 1993.

Rakentavasti
Suomen Turussa
25-6 2014
Simo Tuomola

Tanskan Turku

Tänään 24-6 kokoonnumme Turkuun Pyhän Gertrudin veljeyden saliin, Pyhän Kerttulin kiltataloon seuraamaan miten kaupunkiin saapunut maasääty antaa suostumuksensa kuninkaaksi nousseen Kristian I Oldenburgilaisen vaaliin Tukholmassa. On vuosi 1457. 

Pyhän Kerttulin kiltatalo mainitaan vuonna 1439 ja sen sijainti tiedetään Olof Gangiuksen laatiman Turun kartan (1634) perusteella. Siinä nimittäin mainitaan 'Kärtrula kyrkie gård', jonka on tulkittu tarkoittavan keskiaikaista Kerttulin kiltataloa. Nykykartalle sijoitettuna se on sijainnut nykyisen Hämeekadun ja Kerttulinmäen välisellä alueella.





 

Kristian I (1426–1481) oli tanskalainen monarkki ja Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan 1448–1481, Norjan 1450–1481 ja Ruotsin 1457–1464). Hän oli myös Schleswigin ja Holsteinin herttua vuosina 1460–1481.

Vuonna 1457 Ruotsissa puhkesi kapina, jossa Kaarle Knuutinpoika Bonde syrjäytettiin. Kapinajohtajat Jöns Pentinpoika Oxenstierna ja Eerik Akselinpoika Tott kutsuivat Kristianin Ruotsin kuninkaaksi, ja hänet kruunattiin 23-6 1457.

Eerik Akselinpoika Tott lähti saman tien valloittamaan Suomea ja saikin pikku koiruudella Turun linnan haltuunsa tanskalaismielisen Jöns Pentinpoika Oxenstiernan houkuteltua osan varusväestä täällä piirittäjien puolelle, jolloin linnan valloitus helpottui ratkaisevasti.

Vaikka kuningas hallitsikin maitaan kaukana Tanskassa ja haudattiin useiden muiden tanskalaisten kuninkaiden ja kuningattarien tapaan lopulta Roskilden katedraaliin, oli hänellä yllättävän hyvät yhteydet myös Turkuun.
 


Maunu Tavastin alkuperäinen hautakivi Turun tuomiokirkossa.

Kun Turun mahtipiispa Olavi Maununpoika Tawast kuolee 1460, nousee uudeksi piispaksi Konrad Bitz, joka on unionitaistellussa Kristianin ja Tanskan puolella Ruotsin liiallista holhousta ja Kaarle Knuutinpojan verotuspolitiikkaa vastaan. Hän päättää rakennuttaa Tuomiokirkon ympärille puolustusmuurin porttirakennuksineen ja ampuma-aukkoineen.




 Turun tuomiokirkko katolisella ajalla 1300-1500. Konrad Bitz rakennutti kirkon ympärille tukevan puolustusmuurin.

Kun maa joutuu venäläisuhan alle, kuningas vierailee Turussa 14.-25. heinäkuuta 1463, apunaan Eerikki Akselinpoika. Samalla Kaarle Knuutinpoika Bonde kutsutaan takaisin isännöimään Turun linnaa.

Upsalan arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstierna lupasi 1463 Uplannin talonpojille ominpäin verohelpotuksia, mikä johti hänen vangitsemiseensa. Tämä synnytti arkkipiispan tukijoiden kapinan, jonka päätteeksi Kristian joutui pakenemaan Ruotsista Tanskaan 1464, vaikka Turun piispa Konrad Bitz lähettikin omat asemiehensä Tukholmaan auttamaan Kristiania.

Ruotsin kuninkaaksi nousi jälleen Kaarle Knuutinpoika Bonde. Vuotta myöhemminhän Bonde menettää jälleen virkansa ja pakenee Turkuun Mustain dominikaaniveljesten luostarin suojiin.





Vaikkei Kristian I ollutkaan enää Ruotsin kuningas 1465, hän puuttu edelleen Turun asioihin, kun Lyypekin raadin Tallinnaan lähettämät tavarat ryövätään merellä ja kuljetetaan Turkuun. Lyypekin raati syyttää Turun piispaa ja Turun linnaläänin käskynhaltija Eerik Akselinpoika Tottia merirosvouksesta. Kuningas kuitenkin vakuuttaa heidän syyttömyyttään merirosvoiluun.

Kun Kaarle Knuutinpoika Bonde nousee jälleen Turun kärsimystensä jälkeen kuninkaaksi 1467, on tuomiokirkko saanut ympärilleen nelisen metriä korkean ja toistametriä paksun suojamuurin maailman pahuutta vastaan.


Turvassa
Turussa 24-6 2014
Simo Tuomola

Siniristi

Tällä päivämäärällä 24-6 käytiin

1128 – São Mameden taistelu Guimarãesin lähellä Portugalissa. Alfonso I voitti taistelun, ja portugalilaiset pitävät tätä päivää valtionsa perustamispäivänä.


Portugalin katsotaan perinteisesti syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi 5. lokakuuta. Lipukseen maa otti tuolloin Sinisen Ristin valkoisella pohjalla.







Afonso Henriquesin aikainen Portugalin ensimmäinen lippu.


São Mameden taistelu (port. Batalha de São Mamede) oli 24. kesäkuuta 1128 lähellä Guimarãesin kaupunkia Portugalissa käyty taistelu. Afonso Henriquesin johtamat portugalilaiset voittivat Leónin Teresan ja Fernando Perez de Travan johtamat joukot. 24. kesäkuuta 1128 lasketaan perinteisesti Portugalin perustamispäiväksi, ja taistelun jälkeen Henriques julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja myöhemmin ensimmäiseksi kuninkaaksi nimellä Alfonso I.

Guimarãesin taistelussa 24. kesäkuuta 1128 kohtasivat kreivi Alfonson joukot ja hänen äitinsä Léonin Teresan joukot. Taistelupaikka oli São Mamede -sola. Äidin ja pojan valtataistelu oli alkanut edellisenä vuonna, kun Kastilian kuningas oli nimittänyt Alfonson Portugalin maakunnan käskynhaltijaksi. Teresaa ei huolittu tehtävään, koska hänen tiedettiin tavoittelevan riippumatonta Portugalia. Asiat kääntyivät kuitenkin päinvastaisiksi, kun poika ei tunnustanut Kastilian yliherruutta, ja Teresa määrättiin palauttamaan alue Kastilian osaksi. Taistelu päättyi Alfonso Henriquesin voittoon ja Portugalista tuli itsenäinen.




 
 Alfonso I

Alfonso I, tunnettu myös nimellä Afonso Henriques (1109–1185) oli Portugalin ensimmäinen kuningas, joka julisti maansa itsenäiseksi Leónin kuningaskunnan vallasta. Alfonson vanhemmat Burgundin Henrik ja Leónin Teresa, olivat Portugalin kreivipari. Isänsä kuoltua 1112 Afonso Henriques (sananmukaisesti Afonso Henrikinpoika) nousi kreiviksi noin kolmevuotiaana, ja hallitsi muodollisesti äitinsä rinnalla. Hän myös aloitti Burgundin kuningasssuvun Portugalissa (vuodet 1139 – 1383).

León oli keskiaikainen kuningaskunta Espanjassa. Se muodostui Leónin kaupungin ympärille Asturian García I:n (909–914) siirrettyä pääkaupunkinsa rannikon Oviedosta keskustasangolle.


"Suomen lippuun" voi tuolla maailmalla todellakin törmätä vähän oudoissakin yhteyksissä. Kun kerran etsiskelin Arthur Rimbaudin kuolinpaikkaa Marseillen kaupungissa, hämmästelin Suomen värien runsautta, mutta kappas vain - kaupungin oma lippu ja vaakuna ovat tosiaan Suomen väreissä vähän samaan tapaan kuin Verona liputtaa ruotsalaisittain.

 
 Suomen värit Marseillesin kaupungin tunnuksina.
 

Valaa vannoen Suomen Turussa 24-6 2014 Simo Tuomola

Kirjojen Turku

Tänään 23-6 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1642 – Suomen ensimmäinen kirjakauppias, Pietari Brahen suosituksella varustettu lyypekkiläinen Laurentius Jauchius, hyväksyttiin yliopiston kirjakauppiaaksi Turussa. Sopimuksen ja siihen liittyneen valtakirjan vahvisti juhlallisesti Turun Akatemian rehtori Swen Wigelius.

Turun akatemiantori. Grekenborgin paikalle valmistui vuonna 1764 kaksikerroksinen uudisrakennus sovelletuille tieteille eli anatomialle.


Ruotsissa vuonna 1483 Riddarholmenin fransiskaaniveljet perustivat ensimmäisen kirjapainon. Saksalainen Johann Snell painoi ensimmäisen Ruotsissa painetun teoksen nimeltä Dyalogus creaturarum moralizatus (Luomisen opettavainen keskustelu).

Suomen kustannus- ja kirjakauppatoiminnan historian juuret löytyvät siitä, kun Turun hiippakuntaa varten tilattiin katolisen kirkon julkaisema ”Missale Aboense”, Bartholomaeus Ghotanilta Lyypekistä 1488. Tilaajana ja julkaisijana oli Turun tuomiokapituli, jota voidaan pitää ensimmäisenä kirjankustantajana.

Vuonna 1642 Turkuun perustettiin Turun akatemian julkaisutarpeita tyydyttämään kirjapaino Pietari Brahen toimesta. Pietari Eerikinpoika Wald oli Suomen ensimmäisen kirjapainon esimies.

Venäläinen sotilastopografi Gavril Sergejev matkasi vuonna 1811 halki eteläisen Suomen ja maalasi näkymistä 64 akvarellia matkansa varrella. Suurtorin ja nykyisen Vähätorin yhdistävä Pennisilta näkyy kuvassa hienosti. Keskellä siltaa on 1700-luvulla rakennettu pörssihuone, joka toimi myöhemmin muun muassa kirjakauppana.

Kirjapainotaidon 300-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin postimerkit 10.10. 1942.

Peder Eriksson Wald eli Pietari Wald (1602 Uppsalan lähistö –15. helmikuuta 1653 Turku) oli ruotsalaissyntyinen, ensimmäinen Suomessa toiminut kirjanpainaja.

Waldin vanhemmat olivat Eerik Pietarinpoika ja Anna Laurintytär. Hän toimi 1631-1635 Uppsalassa professori L.O. Walleniuksen omistaman kirjapainon johtajana ja sitten Västeråsissa. Suomeen Wald otettiin 1641 johtamaan Turun Akatemian yhteyteen perustettua kirjapainoa, jonka toiminta alkoi syksyllä 1642.

Waldin merkittävimpiä painotöitä olivat Manuale Finnonicum (1646), joka oli Jonas Matinpoika Raumannuksen 1082-sivuinen virsikirjasarja, ja Eskil Petraeuksen suomen kielioppi (1649). Ensimmäinen hänen Suomessa painamansa teos oli Mikael Wexoniuksen väitöskirja, ensimmäinen suomeksi painettu kirja taas Ylimmäisen Keisarin Jesuxen Christuksen mandati eli Käsky vuodelta 1643.




 
Wexioniuksen latinankielinen väitöskirja Discursus politicus de prudentia vuodelta 1642 oli ensimmäinen Turussa puolustettu väitöskirja ja ensimmäinen Suomessa painettu teos.

Kirjapainon kirjasinmäärä oli aluksi niin pieni, että kerralla voitiin painaa vain puoli arkkia. Waldin kuollessa erilaisia kirjasimia oli käytössä kuitenkin jo 54 leiviskän verran. Wald oli arvostettu ammattimies, hänen hautajaisissaan ruumispuheen piti itse piispa, Turun Akatemian varakansleri Eskil Petraeus.
Waldin puoliso noin vuodesta 1630 oli Ingeborg Pietarintytär, joka Waldin kuoltua avioitui tämän seuraajan kanssa vuonna 1654.

Turun akatemian perustaminen sai siis aikaan myös ensimmäisen kirjakauppaliikkeen syntymisen. Vuonna 1642 Turkuun saapui lyypekkiläinen kirjamyyjä Laurentius Jauchius (Lorentz Jauch), mukanaan kirjavarasto Pietari Brahen suosituksesta.

 

 Se oikea Pennisilta sijaitsi aikanaan Suurtorin ja Vähätorin välillä. Tämä Turun ensimmäinen silta sai rakennusluvan vuonna 1414 ja se tuhoutui lopullisesti Turun palossa vuonna 1827. Suuri tulva vei sillan mukanaan 1612, mutta aikanaan sen keskellä sijainneessa pörssirakennuksessa toimi mm. lihakauppa ja Suomen ensimmäinen kirjakauppa.



Jauchiukselle anomuksesta myönnettiin oikeus kirjakaupan harjoittamiseen ja etuoikeuksia ja vapautuksia kaupungin maksuista, tulleista ja lisensseistä. Konsistorin ehtona oli ettei hän saisi tavoitella häpeällistä voittoa, uskollisesti huolehdittava akatemian kirjatarpeista ja varottava tuomasta tai tuottamasta uskonnolle vahingollisia kirjoja, sekä laadittava akatemialle luettelo Saksan, Hollannin ja muiden maiden kirjoista tehtäviä tilauksia varten. Jauchiuksella oli liiketoimintaa myös Baltian maissa. Vuonna 1655 hän ilmoitti konsistorille, ettei voi pitää enää vakinaista kirjakauppaa Turussa, koska hän toimi Tallinnassa.

Erostaan huolimatta Jachius lupautui edelleen kuitenkin toimittamaan Turkuun kirjoja tilauksesta, ja niin hän toimikin aina vuoteen 1666 saakka. Hän sai myös privilegion myydä kirjoja Viron ja Turun lisäksi  muissa Suomen kaupungeissa, kuten Viipurissa.

Kirjan kannet kiinni; Sampo eli kirjokansi on suomalaisessa mytologiassa ihmeellinen kone tai esine, kosintalahja ja sotasaalis, joka liittyy usein Pohjolaan. Sampo on tunnettu erityisesti suomalaisesta kansanrunoudesta kootusta Kalevala-eepoksesta, jossa sillä on tärkeä rooli.

Kirjokansien Turussa
 23-6 2014
Simo Tuomola

Vegan kyydissä

Tällä päivämäärällä 22-6 tulee kuluneeksi tasavuosia tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin retkikunnan lähdöstä Vega-laivalla ensimmäisenä kartoittamaan Koillisväylää.


SS Vega oli kolmimastoinen puurakenteinen purjelaiva, jossa oli 70 hevosvoiman höyrymoottori apuvoimana. Aluksen pituus oli 46 metriä ja sen kapasiteetti oli 357 tonnia. Se rakennettiin Bremenhavenissa vuonna 1872 valaanpyyntialukseksi.

 S/S Vega. Jacob Häggin (1839-1931) maalaukseen perustuva postikortti.
 
Ruotsi hankki ja uudelleenrakensi aluksen arktiseen tutkimukseen Nils Adolf Erik Nordenskiöldin tutkimusmatkaa varten. Hanketta rahoitti etenkin Ruotsin kuningas Oscar II. 22. kesäkuuta 1878 Vega lähti Ruotsista.

Se jäin jäihin kiinni 28. syyskuuta 1878 vain 200 km päässä Beringin salmesta - laiva pääsi jäistä irti vasta 18. heinäkuuta 1879. Kaksi päivää myöhemmin se ohitti Dezhnev-niemen, jolloin se oli kulkenut Koillisväylän poikki. Se palasi Ruotsiin läntisen Tyynen meren, Intian valtameren ja Suezin kanavan ja Välimeren kautta.

 Adolf Erik Nordenskiöldin paluu Tukholmaan 24.4.1880

Tutkimusmatkan jälkeen alus myytiin takaisin pyyntiyhtiölle ja sen ilmoitettiin uponneen 1903 Melwille-lahteen Grönlannin luoteisrannikolla skotlantilaisen Ferguson-varustamon tehtävissä.



 

Nils Adolf Erik Nordenskiöld (18. marraskuuta 1832 Helsinki – 12. elokuuta 1901 Dalbyö, Ruotsi) oli suomalaissyntyinen Ruotsissa vaikuttanut geologi, mineralogi ja naparetkeilijä. Hänen johtamansa retkikunta purjehti vuosina 1878–1879 ensimmäisenä läpi Koillisväylän eli Atlantin ja Tyynenmeren Euraasian pohjoispuolitse yhdistävän meritien.

1878 – Suomalainen tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld lähti matkaan ”Vega”-laivallaan tarkoituksenaan purjehtia Koillisväylän läpi. 13 kuukautta myöhemmin 20. heinäkuuta 1879 hän kiersi Aasian itäisimmän niemen suorittaen siten tehtävänsä loppuun.



Nordenskiöldin palattua Suomeen hänet nimitettiin 1856 mineralogian dosentiksi, ja häntä pidettiin varmana yliopiston uutena geologian professorina. Vahvistaakseen tieteellisiä näyttöjään Nordenskiöld halusi kuitenkin tehdä kunnollisen tutkimusmatkan. Hänelle myönnettiin suuri matka-apuraha, Aleksanterin-stipendi, Kamtšatkan niemimaalle suuntautuvaa tutkimusmatkaa varten.

Nordenskiöld promovoitiin vuoden 1857 promootiossa primusmaisteriksi ja samalla ultimustohtoriksi, mutta promootion läksiäisjuhlasta syntyi kuitenkin uusi poliittinen skandaali: koska 1857 vietettiin Suomen ensimmäisen ristiretken 700-vuotisjuhlaa, promootioon oli kutsuttu Ruotsista arvovieraita.

Puheen pitänyt Nordenskiöld esitti Suomen ja Ruotsin välisen yhteyden uusintamista sekä ilmaisi epäilevänsä Suomen tulevaisuutta osana Venäjää. Muun muassa Suomen kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm von Berg vaati Nordenskiöldiltä julkista anteeksipyyntöä, ja kun tämä ei siihen suostunut, matka-apuraha peruttiin. Nordenskiöld siirtyi Tukholmaan, ei kuitenkaan tarkoituksenaan rakentaa kansallista oppositiota vaan saadakseen tieteellisen uransa etenemään. 
 

Aamukävelyllä tuossa Aurajokirannassa pysähdyin hetkeksi Aboa Vetus & Nova -museon luona Herman Dietrich Spöringin 1733-1771 muistovitriinin ääreen. Hän oli turkulainen kasvitieteilijä, kelloseppä ja taitava piirtäjä. Hän osallistui löytöretkeilijä James Cookin ensimmäiselle tutkimusmatkalle Australiaan ja Uuteen Seelantiin 1769-1771 ruotsalaisen kasvitieteilijä Daniel Solanderin sihteerinä.

Tolaganlahti Spöring istuu piirtämässä pienessä saaressa ja näkee ihmeellisen linnun. Cook nimeää havaintopaikan Spöringinsaareksi, kenties kiitokseksi kvadrantin korjaamisesta Tahitissa.

Spöring kuolee matkalla punatautiin tammikuussa 1771 ja haudataan Intian valtamereen. Hautapaikaksi tulee 103 astetta itäistä pituutta E, 10 astetta eteläistä leveyttä S, liki tarkalleen 300km päässä Joulusaaresta. Kapteeni Cook merkitsee tapahtuman lokikirjaan: Ajasta ikuisuuteen siirtynyt Herra Sporing, herrasmies, joka kuului Herra Banksin seurueeseen.

Ja Cookin parkki Endeavour jatkoi matkaansa, päättäen reissunsa lopulta vuonna 1778 meren pohjaan, jonne se upotettiin Rhode Islandin luona Amerikan sisällissodan melskeissä. Nyt se lentelee sukkulana avaruudessa ja esittäytyy replikana Australian Sydneyssä.

Meidän oma sukkulamme ja endeavourimme voisi olla replikana suomalaisen tutkimusmatkailija Nils Adolf Erik Nordenskiöldin Vega-laiva. Hän onnistui ensimmäisenä kartoittamaan kolmimastoparkillaan pohjoisen meritien Atlantilta Tyynellemerelle. Koillisväylän avauspurjehdukselle naparetkeilijä, tiedemies ja geologi lähti Vegalla 22-6-1878.

S/S Vega. Jacob Häggin (1839-1931) maalaukseen perustuva postikortti

Adolf Erik Nordenskiöld (oik. Nils Adolf Erik, 18. marraskuuta 1832 Helsinki – 12. elokuuta 1901 Dalby, Ruotsi) oli aikansa merkittävimpiä ja arvostetuimpia suomenruotsalaisia tiedemiehiä – geologi, mineralogi ja naparetkeilijä. Hänet kutsuttiin kymmenien tieteellisten seurojen ja useiden akatemioiden jäseneksi tai kunniajäseneksi.

Hän oli ensimmäinen Koillisväylän kautta Jäämereltä Tyynellemerelle purjehtinut tutkimusmatkailija. Vuonna 1878 Nordenskiöld purjehti hieman yli 13 kuukaudessa Vega-laivalla Euroopan ja Aasian pohjoisrantoja seuraillen Tyynellemerelle. Vaikeissa olosuhteissa tehdyt matkat tekivät hänestä sankarin myös suuren yleisön silmissä.



Vegan matka ympäri Euraasian.

Tähtitaivaalla Vega on Lyyran tähdistön päätähti, se kesäkolmion tähdistä, josta aikoinaan tulee uusi Pohjantähti. Kolmimastoparkkina se koki kohtalonsa 1903 upotessaan kalastustehtävissä Grönlannin vesillä.

Tukholman luonnonhistoriallisen museon edustalta Vega-monumentti laivamalleineen on toki bongattavissa, mutta oman replikansa se ilman muuta myös ansaitsisi Nordenskiöldin urotyön kunniaksi.

Vega-monumentti Tukholmassa vuodelta 1930

Löytöretkellä

Turussa 22-6 2014

Simo Tuomola