1941 – Toinen maailmansota - Suomen osallistuttua Saksan kanssa eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen ja Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoon käyttäen sen pommittamiseen sovitusti Suomen ilmatilaa ja lentotukikohtia pommittivat Neuvostoliiton punailmavoimat kohteita Suomessa, jolloin todettiin jatkosodan vihollisuuksien alkaneen.
Kun puna-armeijan ilmavoimat pommitti 25. kesäkuuta Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Martin kaupunginosaa pommitettiin mm. jouluna 1939 ja 25.6 1941. Alue kärsi pahoin jatkosodan alkuvaiheessa 25. kesäkuuta 1941 sattuneissa neuvostojoukkojen pommituksissa, jolloin sen Aurajoen puoleinen osa tuhoutui lähes kokonaisuudessaan. Maan tasalle tuhoutuneiden puutaloalueiden tilalle rakennettiin 1940- ja 1950-luvuilla kerrostaloalueita.
Turkuun hyökkäsi jo talvisodassa yli 400 viholliskonetta kymmenissä pommituksissa. Neuvostoliitto pudotti Suomen vanhimpaan kaupunkiin kahden kuukauden aikana yli 4 000 pommia, jotka tuhosivat tai vaurioittivat yli 600 rakennusta.Pommituksissa kuoli 52 ja haavoittui 151 henkeä. Turku olikin Viipurin jälkeen talvisodan pommitetuin kaupunki. Jatkosodassa Turun linna tuhon lisäksi sen lähialue sekä Martin kaupunginosa pommitettiin lähes täysin maan tasalle.
Presidentti, marsalkka Mannerheim oli sodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi.
Turun linna kesällä 1941 Neuvostoliiton pommitusten jälkeen.
Ilman tuhoja Turun linnan alue ei säästynyt myöskään talvisodassa, jolloin sen ulkomuseosta tuhoutui 1-1 1940 pommituksissa Pansion Pakarlasta linnan itäiseen puistoon siirretty Bagarlan herraskartano. Myös linnan eteläinen siipirakennus sai pommiosuman.
Pakarlan kartanon rakennutti aikanaan Suomen sodan aikana Kuopion maaherra Olof Wibelius. Hän toimi tuolloin lääninsihteerinä Turussa.
Olof Wibelius (vuodesta 1808 aateloituna af Wibeli; 10. helmikuuta 1752 Södertälje – 1. heinäkuuta 1823 Karlstad) oli ruotsalainen virkamies, joka toimi Savon ja Karjalan läänin maaherrana vuosina 1803–1808. Suomen sodan aikana hän kieltäytyi noudattamasta laittomina pitämiään venäläisten ylipäällikön, kenraali von Buxhoevdenin määräyksiä. Wibelius tunnetaan parhaiten J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta Maaherra, jossa hänet on kuvattu rohkeana siviilinä.
Bagarlan herraskartano oli osa Turun linnan ulkomuseota, josta linnan palon yhteydessä tuhoutuivat myös Puolalan ja piispan aitat sekä Perniön luhtiaitta. Sotien välisenä aikana suunniteltiin ulkomuseon rakennuskannan siirtämistä turvaan Ruissaloon, mutta toisin kävi.
Piispan aitta oli peräisin Oripään Uotilan talon mailta, ja sen kerrottiin kuuluneen piispa Maunu II Tavastille. Ulkomuseon oppaaseen kirjoittanut Julius Finnberg ei uskonut sen olleen sentään niin vanha, mutta kuitenkin vanhempi kuin aittaan kaiverrettu vuosiluku 1674 olisi todistanut.
Sodasta jäljelle jääneistä rakennuksista "Vänrikki Stoolin tupa" eli vänrikin hahmon esikuvana olleen Porin rykmentin lipunkantajan Karl Gustaf Polvianderin tupa siirrettiin takaisin Kuruun 1960. Paikoillaan puistossa nököttävät enää Perniön tupa ja Suomusjärven aitta.
3 Puolalan aitta
4 Vänrikki Stoolin tupa
5 Suomusjärven aitta
6 Perniön luhtiaitta
7 Piispan aitta
Turun linnan opaskirja kertoo näin;
Turun linna on ollut taisteluitten näyttämönä ja saanut osansa sotien tuhoista useaan otteeseen. Keskiajalla ennen tuliaseitten yleistymistä vihollinen piiritti linnaa joskus pitkiäkin aikoja. Muureja yritettiin rikkoa muurinmurtajien avulla, ja niiden yli pyrittiin kiipeämään tikapuita tai valloitustorneja käyttäen. Pitkään kestänyt piiritys tuotti yleensä tulosta; linnan puolustajat antautuivat ennen pitkään janon, nälän ja haavoittumisten heikentäminä. Pisimpään linnaa piirittivät Albrekt Mecklenburgilaisen joukot 1364. Linna antautui kahdeksan kuukauden jälkeen, kun vihollisen onnistui sytyttää linna tuleen
Uuden ajan alussa käytiin verinen piiritystaistelu linnan herruudesta. Kuningas Kustaa Vaasan kannattajien saartaessa linnaa sen puolustajat käyttivät pelotuskeinoina valleille hirtettyjä vihollisia ja mestattujen irtihakattuja päitä. Kuninkaan valta Suomessa vakiintui 1523 linnan antautumisen jälkeen.
Linna oli sotilaallisesti vanhanaikainen, vaikka esilinnan kaakkoiskulmaan valmistui 1570-luvulla pyöreä tykkitorni. Torneihin ja valleille asennetut tykit olivat riittämättömät, sillä linnaa ympäröivät kukkulat tarjosivat viholliselle etulyöntiaseman. Erityisen tärkeässä roolissa oli Aurajoen toisella puolella linnaa vastapäätä oleva Korppoolaismäki. Eri puolilla linnan muureja on edelleen kymmenkunta tykinkuulaa muistona monista linnaa kohti ammutuista laukauksista. Piirittäessään linnaa 1563 Eerik XIV:n joukot valloittivat mäen ja amouivat sieltä tykeillä kohti linnaa saaden lopulta Juhana-herttua antamaan puolustajilleen antautumiskäskyn. Saman kaavan mukaan sujui Kaarle-herrtua valtaannousu Turun linnan osalta 1599.
Turun linna säilyi vahingoittumattomana Ruotsin suurvalta-aseman päättymiseen johtaneiden sotien taisteluissa 1700-luvulla. Viimeiset sodan tuhot kohtasivat linnaa jatkosodan ensimmäisenä päivänä 25.6. 1941. Turun satama-alueelle pudotetuista pommeista kaksi osui linnan katolle. Siitä seurannessa tulipalossa päälinnan kaikki puurakenteet ja mm. linnan 1700-luvulla rakennettu kirkko tuhoutui.
Turun linnan sodan jälkeen alkanut restaurointityö kesti yhteensä 47 vuotta. Päälinnan korjaustyö saatiin päätökseen vuonna 1993.
Rakentavasti
Suomen Turussa
25-6 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti