keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Crusellin Orjatar

Tänään 28-7 sukellamme musiikin maailmaan kolmen merkittävän säveltäjän kuolinpäivän merkeissä; Vivaldi, Bach, Crusell.

 1741 – Antonio Vivaldi, italialainen säveltäjä (Neljä vuodenaikaa) (s. 1678)

 1750 – Johann Sebastian Bach, saksalainen säveltäjä (Brandenburgilaiset konsertot) (s. 1685)

 1838 – Bernhard Crusell, suomalainen säveltäjä ja klarinetisti (s. 1775)



 
 Bernhard Henrik Crusell. Målning av Johan Gustaf Sandberg, 1826.

Bernhard Henrik (Berndt) Crusell (15. lokakuuta 1775 Uusikaupunki – 28. heinäkuuta 1838 Tukholma) oli suomalainen säveltäjä ja klarinetisti.


16-vuotiaana Ruotsiin muuttanut Crusell toimi Tukholman hovikapellin ensiklarinetistina vuosina 1793-1833. Crusell oli taitava soittaja ja kävi Saksassa opiskelemassa ja esiintymässä 1798, 1803 (matka ulottui myös Pariisiin) ja 1811. Crusell sävelsi pääasiassa kamarimusiikkia, lauluja ja klarinettikonserttoja.

Hän sävelsi myös yhden oopperan, Pienen orjattaren, joka sai ensiesityksensä Tukholmassa vuonna 1824. Lisäksi Crusell käänsi useita oopperoiden librettoja ruotsiksi. Hän käänsi ruotsiksi tekstit mm. Sevillan parturiin ja Figaron häihin.

Pieni orjatar (ruots. Den lilla slafvinnan) on suomalaisen Bernhard Henrik Crusellin säveltämä ruotsinkielinen ooppera, joka sai kantaesityksensä Tukholmassa vuonna 1824. Libreton on kirjoittanut ranskalainen Guilbert Pixérécourt. Pieni orjatar on ensimmäinen suomalaisen säveltäjän luoma oopperateos. Se on romanttinen ooppera, joka perustuu satuun Ali Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta.

Pieni orjatar oli Kuninkaallisen Teatterin ohjelmistossa vuosina 1824-1838, jolloin sitä esitettiin kaikkiaan 34 kertaa. Crusell kuoli 28-7 1838 ja haudattiin Tukholman Solnan kirkkomaalle.


 
 Bernhard Crusells gravvård på Solna kyrkogård. Crusellin hauta Solnassa.

Uudessakaupungissa on vietetty vuodesta 1982 lähtien Crusellin kunniaksi vuosittaiset Crusell-viikot. Suomen valtion sotilassoittokuntien kunniamarssi on hänen käsialaansa oleva Crusellin marssi.


 Crusellia kuultiin vähäisessä määrin myös tuon ajan Turun musiikkipiireissä.

Yksi enne musiikkikulttuurin nousukaudesta oli Akateemisen kapellin perustaminen Turkuun 1747. Se esiintyi lähinnä yliopiston omissa tilaisuuksissa. Kirjallisen Aurora-seuran (1770–79) ylläpitämä orkesteri antoi Suomen ensimmäiset julkiset konsertit Turussa 1773 ja 1774. Turun Soitannollisen Seuran perustaminen 1790 oli vuosisadan merkittävin tapahtuma Suomen musiikkielämässä ja merkitsi säännöllisen konserttitoiminnan alkamista.

Seuralla oli oma orkesteri ja laaja nuottikirjasto. Samaan aikaan alkoivat nousta esiin suomalaiset, klassismia edustavat säveltäjät, ensimmäisenä Erik Tulindberg.

Klassisen ajan uutuudet tulivat Turkuun hyvinkin nopeasti: Haydnin kvartettoja ja sinfonioita soitettiin niin kuin muuallakin, ja Beethovenin sinfoniat esitettiin Turussa jopa nopeammin kuin Pariisissa.


Bernhard Henrik Crusell  (1775–1838)
 
Merkittävin varhaisista säveltäjistämme oli Bernhard Henrik Crusell. Hän muutti 16-vuotiaana Tukholmaan, valtakunnan pääkaupunkiin, missä työskenteli hovikapellin klarinetistina. Crusell saavutti mainetta taiturillisena soittajana ja kävi opinto- ja esiintymismatkoilla Saksassa ja Pariisissa. 
 
Hän sävelsi sujuvaan klassiseen tyyliin mm. kolme klarinettikonserttoa, muita solistisia teoksia, kolme klarinettikvartettoa ja muuta kamarimusiikkia, lauluja sekä oopperan Den lilla slafvinnan (Pikku orjatar, 1824).
Crusell debytoi säveltäjänä Tukholmassa v. 1804 muunnelmilla klarinetille ja orkesterille, jotka perustuivat ruotsalaiseen juomalauluun "Goda gåsse, glaset töm". Johdanto ja Air op. 12 klarinetille ja orkesterille valmistui lopulliseen muotoonsa 1820-luvulla.
Puhallintrio, jossa Crusell soitti, oli arvostettu ja esiintyi säännöllisesti. Vuonna 1808 trio kantaesitti Crusellin kolmoiskonserton (Sinfonia concertante) klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille. Teos saavutti suosiota, ja sitä esitettiin säveltäjän teoksista kaikkein eniten.
 
Kun oikeustieteen kandidaatti Johan Josef Pippinngsköld palasi kotikaupunkiinsa Turkuun 1818 saatuaan opintonsa Upsalassa päätökseen, hän toi mukanaan tänne myös musiikillisia tuulahduksia Ruotsista.
 
 Johan Josef Joakim Pippingsköld (1732–1832) oli suomalainen juristi, kuoron perustaja. Hän oli Turun hovioikeuden virkamies ja harrasti musiikkia. Hän perusti vuonna 1819 Turkuun Sångsällskapet-kuoron, joka oli ensimmäinen ylioppilaskuoro. Hän oli ensimmäisiä suomalaisten kansansävelmien kerääjiä.

 
 
Ylioppislaslauluista ja mieskuorosta innostuneena hän perusti tänne 1819 Pippinggsköldin lauluseuran ja jo 5. marraskuuta lauluseura oli valmis esittämään suurelle yleisölle ensimmäisen laulukonventtinsa. Kuulijoina oli ylioppilaiden lisäksi akatemian opettajia ja kaupungin sosieteetin jäseniä.

Ohjelmisto oli valittu Upsalan esikuvan mukaan eräiden Bellmanin laulujen lisäksi mm. Tegnèrin Se över dal och klyfta sekä Atterbomin Vikingasäten, åldriga lundar. 
 
Esaias Tegnér, född 13 november 1782, död 2 november 1846, var en svensk skald och kulturpersonlighet. Han var professor i grekiska vid Lunds universitet, biskop i Växjö från 1824 samt ledamot av Svenska Akademien från 1819.
 
Esaias Tegnér (13. marraskuuta 1782 – 2. marraskuuta 1846) oli ruotsalainen kirjailija, professori ja piispa. Hänen kuuluisin teoksensa on runoteos Frithiofs saga (suom. Fritiofin satu, 1872, ja Fritiofin taru, 1932). Teos kertoo viikinkisoturi Fritiofin elämänvaiheista.
 
 
Kohta alettiin toivoa lauluilta myös Turun miljööhön sopivia sanoja. Silloin alettiinkin kirjoittaa uusia sanoja tuttuihin säveliin. Arwidsson teki uudet sanat Vikingasäten-lauluun, Gadolinin runo antoi uuden sisällön Marseljeesille.
 
 
Marseljeesin säveltäjä Rouget de Lisle laulamassa sitä ensi kertaa 1792.
 
Marseljeesi (ransk. La Marseillaise) on Ranskan kansallislaulu. Se tuli vallankumouksellisten tunnussäveleksi Ranskan suuressa vallankumouksessa. Marseljeesia on käytetty kaikkialla maailmassa vallankumouslauluna ja työväenlauluna. Siihen on tehty useita eri sanoituksia.
 

Tällöin Idman lainasi Crusellilta sävelen Nationalsång-lauluunsa ja samalla sävelellä esitettiin myös Tegnérin Det gamla Götha leijon vilar. Ylioppilaslaulun ansiosta kvartettilaulu saavutti kaupungissa suuren suosion ja serenadit rikkoivat aika ajoin muuten nukkuvan Turun yörauhaakin varhaisen DBTL:n tapaan.
 
 
Lauluseurassa mukana
Turussa 28-7 2016
Simo Tuomola

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Palkan puolitus

Tänään 24-7 tulee kuluneeksi tasavuosia maamme ensimmäisestä lakkotapahtumasta Turussa vuonna 1491. Riita syntyi palkan puolittamisesta. Eletään vahvan kauppa- ja puolustusliitto Hansan aikaa ja kinastellaan mm. suhteista Venäjän suuntaan.

 Kuvahaun tulos haulle hansaliitto

Tuolloin Turun vetäjät ja kantajat ryhtyivät lakkoon, koska lukuisat Danzigista saapuneet hansakauppiaat olisivat halunneet maksaa laivojen lastinpurkaukseen liittyvästä vetotyöstä vain puoli äyriä ruislästiltä. Vanha taksa oli yksi äyri lästiltä.

 Lästi (ruots. läst) on vanha Keski- ja Pohjois-Euroopassa käytössä ollut tilavuus- ja painomitta. Sen suuruus on vaihdellut ajan, tavaralajin ja paikkakunnan mukaan.





Selkkaus kehittyi melko vakavaksi, mutta päättyi kuitenkin lopulta työntekijöiden voittoon, koska viranomaiset eivät halunneet muuttaa vetäjätaksaa työntekijöiden tappioksi. Tätä Turun satamaselkkausta pidetään maamme ensimmäisenä lakkona.

Hansaliitto (muinaisyläsaks. sanasta hansa: ryhmä, joukko) - myös dudische Hanse ja deutsche Hanse, lat. hansa teutonica - oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella 1200–1400-luvuilla. 1300-luvun alkupuolella Hansaliitto oli myös puolustusliitto ja se tiivistyi vuosisadan puolivälissä Lyypekin johtamaksi suurvallaksi.




 
Turku oli 1400-luvulla varsin merkittävä hansaliiton markkinapaikka; Aurajoen laivasatamaan johtivat maan tärkeimmät tieyhteydet - rannikkotie Viipurista ja Hämeen härkätie. Turulla oli oikeus ulkomaankauppaan ja vientitavaroina olivat mm. turkikset, kuivattu hauki ja traani, tuontitavaroina mm. suola, kankaat, metalli, viini ja hedelmät. Turun linnan käskynhaltija piti asemapaikaltaan tuontia silmällä.

Ulkolaisilta kesteiltä oli vähittäiskaupan harjoittaminen kielletty, heidän tuli myydä tavaransa suoraan tukussa Turun porvareille, joilta he myös ostivat vientiin menevät tavaransa. Turun linnan käskynhaltijalla oli puolestaan tavarain maahantuonnissa etuosto-oikeus ennen kaupungilla toimivia puotikauppiaita.

 

 
Turkulaiset kauppiaat kaavailivat suoria kauppasuhteita Turun ja Danzigin välille jo vuonna 1360, hansakaupan tärkeimmän tuontitavaran Turkuun ollessa tuolloin suola. Pian Turun ja Danzigin välinen kauppa nousikin yhtä merkittäväksi kuin Turun ja Tukholman välinen kauppa.
 
Koggi-laiva mullisti Itämeren kaupan; tavaroiden kuljetus oli halpaa ja entistä laajempi kaupankäynti kannatti. Tässä kogissa on kyllä liikaa mastoja, yksikin riittää. Lisa von Lübeck. Kolmimastoinen Hansan koggi 1400-luvulta.


Ensimmäinen tieto turkulaisen kauppiaan, raatimies Andreas Römerin omasta kauppalaivasta kirjataan 1421 ja ensimmäinen hollantilainen kauppalaiva saapuu vierailulle Turkuun vuonna 1425. Ja missä on kauppamerenkulkua, siellä on myös merirovoja.

Esim. vuonna 1427 turkulainen laivuri Nils Olofsson menettää menettää laivansa, kun se ryöstetään putipuhtaaksi merellä. 1436 Flemingin veljekset purjehtivat kahdella merirosvolaivalla kauppiaiden kiusana 60 hengen miehistön voimin ryöstelemässä kauppalaivoja.

Vuonna 1447 turkulaiskauppiaat yrittävät käydä kauppaa myös Venäjän kanssa, mutta Hansa kieltää sen. Suurpäät ja Karvataskut ovat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut. Brun ja Wadmal puolestaan tunnetuimmat Turussa toimivat ruotsalaiset liikemiehet.

Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen. Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella puolen Tallinnassa.


 
 Missale Aboense, joka on painettu vuonna 1488, on ainoa suomalaisen kirjallisuuden inkunaabeli.



Lauri Suurpää tai Laurentius Michaelis (n. 1440 - 8. syyskuuta 1506 Turku) toimi Turun piispana 1500–1506.

Suurpään isä oli Turun pormestari Mikael Suurpää, joka kuului Turussa ja Tallinnassa toimineeseen porvarissukuun. Nimi esiintyy Suomessa edelleen. Mikael Suurpää toimi Turun pormestarina 1450, äidin puolelta Suurpäällä oli suhteitä rälssisäätyyn. Suurpää opiskeli Pariisissa ja valmistui noin 1472 tai 1473 ensin baccalaureaukseksi ja sitten maisteriksi.


Karvataskun alus oli aikoinaan vartavasten rakennettu kestämään kilpailussa merirosvojen kanssa. Se oli hätyyttäjiään sirotekoisempi ja heti vastaselle jouduttaessa näyttäysivät sen edut. Kun suunta otettiin niin ylös tuuleen kuin suinkin sieti, alkoivat kömpelötekoisemmat vihollisalukset huomattavasti jäädä. Tuuli oli täällä saaristossa kuitenkin puuskittaista ja yhtäkkiä kapteeni, joka korkealta asemaltaan jännittyneenä tarkkasi vihollislaivojen liikkeitä, havahtui siitä, että purjeet hänen allaan alkoivat lepattaa.

Merirosvousta pistettiin myös kovalla kädellä kuriin. Danzigissa esim. tuomittiin 69 merirosvoa kuolemaan vuonna 1458, mukana mm. Hannu Henrikinpoika, Hannu Borinpoika, Hannu Jönsinpoika ja Jesse Finne Suomesta. Teloituksia suoritettiin myös Galghabergin kukkulalla Turussa.


 

Vuonna 1465 Lyypekin raadin Tallinnaan lähettämät tavarat ryövätään merellä ja kuljetetaan Turkuun. Lyypekin raati syyttää Turun piispaa ja Turun linnaläänin käskynhaltija Eerik Akselinpoika Tottia merirosvouksesta. Kuningas Kristian puuttuu peliin ja vakuuttaa heidän syyttömyyttään.


 Eerik Akselinpoika Tott, ruots. Erik Axelsson Tott, (synt. 1415 Skånessa, k. 1481 Viipurin linnassa), valtaneuvos, toimi Ruotsin valtiohoitajana vuonna 1457 Jöns Pentinpoika Oxenstierna kanssa kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonden ollessa syrjäytettynä ja yksin vuosina 1466–1467.

Turun vetäjien ja kantajien lakko iski siis oleelliseen Danzigin kauppaan. Kun Danzigissa kävi esim. vuonna 1475 Turusta yhteensä 34 laivaa, vieraili siellä vain 2 kauppalaivaa muualta Suomesta ja 2 laivaa Wiipurista. Lastina mm. suolaa, humalaa, viiniä, kangasta ja herneitä.



Merenkulkua
Turussa 24-7 2016

Simo Tuomola

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Alaston totuus

Tänään 22-7 olemme saapuneet Turun tuomiokirkkoon päiväjumalanpalvelukseen kuuntelemaan pappismies Gregorius Kulhoviuksen väkevää ruotsinkielistä saarnaa.

 
 Ryysyläinen Ulstadius vauhdissa.

Nyt saamme kuitenkin kuulla tavallista tulisempaa tekstiä, kun kirkon kaikissa jumalanpalveluksissa tutuksi käynyt nukkavieru erakko partamies asettuu keskelle kirkkokäytävää ja aloittaa oman tunnustuksensa. On vuosi 1688 ja mies on entinen pappi ja opettaja Laurentius, Lauri Ulstadius.


 ”Kesällä 1688 heinäk. 22 p. Ulstadius päiväjumalanpalveluksen aikana seisten keskellä tuomiokirkkoa yhtäkkiä keskeytti papin saarnan lukeakseen julki 'uskontunnustuksensa'."

"Siinä hän syyti kiivaita tuomioita luterilaista kirkkoa ja papistoa vastaan leimaten 'luterilaisen opin kirotuksi opiksi' ja senaikaisen kristillisyyden enimmältään hengettömäksi muodoksi ja ulkonaiseksi menoksi sekä syyttäen erityisesti papistoa siitä, että se vailla Pyhää Henkeä oli poikennut Jumalan sanasta omiin keksimiinsä oppeihin ja eli huonosti ahneudessa ja muissa synneissä. Kun hänen 'uskontunnustuksensa' lukeminen keskeytettiin ja vartijat kävivät häneen käsiksi viedäkseen hänet ulos, hän hetkeksi riuhtaisi kiinniottajien käsistä, niin että vaateriekaleet putosivat hänen yltään, ja ilkialastomana hän huudahti: 'Näin on vielä pappien häpeä paljastuva niin kuin minä nyt olen alastomana'.” (Ruuth)

Mies toisti huutonsa kolmasti:

  "Så skall ännu prästernas skam blottas som jag nu är naken."




 


Lars (Lauri) Ulstadius (noin 1650, Oulu – 6. lokakuuta 1732, Tukholma) oli suomalainen pietistinen pappi.

Ulstadiuksen vanhemmat olivat Iin kirkkoherra ja Oulun triviaalikoulun entinen koulumestari Andreas Andreae Ulstadius (k. 1668) ja Limingan kirkkoherran tytär Maria Lithovius.

Uppsalan yliopistossa ja Turun akatemiassa opiskellut Ulstadius vihittiin papiksi 1680. Hänestä tuli samana vuonna Oulun triviaalikoulun kollega. Hävittyään 1681 Oulun kappalaisen vaalissa Ulstadius koki syvän henkisen kriisin.

Ennen lähtöään Turkuun 1683 Ulstadius räjäytti ruudilla ilmaan isältään perimänsä kirjaston. Muutettuaan Turkuun Ulstadius vietti eristäytynyttä elämää keskittyen mietiskelyyn ja askeesiharjoituksiin. Hän ei leikannut hiuksiaan tai partaansa eikä vaihtanut vaatteitaan.

Turussa asuessaan Ulstadius anoi itselleen myös julkista kirkkorangaistusta nuoruudessa tekemistään synneistä. Tämän rangaistuksen hän saikin 1685.

22. heinäkuuta 1688 Ulstadius aikaansai skandaalin Turun tuomiokirkossa kun hän keskeytti papin saarnan, menetti syntyneessä nujakassa vaatteensa ja juoksi kirkon käytävällä alasti julistaen tuomiota viralliselle kirkolle ja papistolle. Ulstadius ilmoitti hylkäävänsä Raamatun arvovallan ja nojaavansa yksinomaan Pyhän Hengen ilmoitukseen.

 
 Turun linnassa Ulstadius oli vangittuna elinkautisensa kolme ensimmäistä vuotta

Ulstadius tuomittiin hovioikeudessa lopulta 10-12 1692 kuolemaan mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi pakkotyöksi Turun linnassa ja vuodesta 1693 Tukholman Smedjegårdissa.

Ulstadiuksen ajatukset tulivat myös Euroopassa ja Amerikassa tunnetuiksi 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa hänen kannattajakseen kääntyneen Petter Schaeferin välityksellä. Ulstadius armahdettiin 1719 kuningatar Ulrika Eleonoran kruunajaisten yhteydessä, mutta hän jäi omasta tahdostaan vankilaan jossa hän kuoli 1732.

 
 
Kuningattaren kruunajaisten yhteydessä  Ulstadius armahdettiin, mutta mies jäi vankilaan omasta tahdostaan. Drottning Ulrika Eleonora, av Martin Engelbrecht (1684–1756).


Den 6 oktober 1732, mitt under den brusande pietistiska väckelsen i Stockholm, avled han i Smedjegårdsfängelset. Han var då 82 år gammal. Juuri kun pietismi oli nousussa Tukholmassa, mies kuoli vankilassa 82-vuotiaana.

När hans kista skulle hämtas till begravningsplatsen, bars den i ett stort tåg genom Stockholm, åtföljd av en stor skara orädda pietistister, av både hög och låg samhällsställning. Pelottomat pietistit saattelivat vainajan kulkueessa läpi kaupungin kohden hautausmaata.

Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike, jota pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Nimi tulee latinan sanasta pietas, joka tarkoittaa hurskautta.

Hurskaana
Turussa 22-7 2016
Simo Tuomola
 
 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Tähtien Turku

Tällä päivämäärällä 21-7 vaellamme Turun Ylösnousemuskappelin edustalle hautapaikalle U.2.5.16.6. Hautareliefiä koristaa tähti, tekijänä Juha Vikainen 1972. Paadessa nimi Yrjö Väisälä ja kuolinpäivä 21-7 1971.

 
 Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa
 

 Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti – 21. heinäkuuta 1971 Turku) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia.



 
Itse tapasin lehtimiesurani alkuvuosina Tuorlan Velhon kertaalleen, kun kävimme kollegani Jimi Martinkarin kanssa haastattelemassa häntä kotiluolassaan Tuorlan observatoriossa Kaarinassa.

Velho olikin maineensa veroinen ja kyseli heti alkuunsa, että mitäs toimittajilla siinä oikein käsissään on, pistäkääs heti kynä ja muistilehtiö pois. Asiat pitää muistaa ulkoa.

Kaiken kaikkiaan Yrjö Väisälä havaitsi ja nimesi 128 asteroidia, ensimmäisenä Carelian:


1391 Carelia is a main belt asteroid with a perihelion of 2.1183552 AU. It has an eccentricity of 0.1674461 and an orbital period of 1484.2736262 days (4.06 years). It has an average orbital speed of 18.66764903 km/s and an inclination of 7.58649°.
The asteroid was discovered in February 16, 1936 at the Turku Observatory by Yrjö Väisälä.



Iso-Heikkilan tahtitorni talvi.jpg
Iso-Heikkilä Observatory (Finnish: Iso-Heikkilän tähtitorni) is an amateur astronomical observatory in the Iso-Heikkilä district of Turku, Finland. It was operated by the University of Turku from 1936 to 1972 but is now used by a local division of Ursa Astronomical Association.

Jo heti ensimmäisenä havaintovuotena Väisälä paikallisti ja nimesi kaikkiaan kuusi eri asteroidia. Tässä muutamia poimintoja myöhemmistä havainnoista:

1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1497 Tampere (1938 SB1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1495 Helsinki (1938 SW) is a main-belt asteroid discovered on September 21, 1938 by Yrjö Väisälä at Turku.

1740 Paavo Nurmi is a minor planet. It was discovered by Y. Vaisala on October 18, 1939 in Turku, Finland. It is named for famed Finnish distance runner Paavo Nurmi, who won nine Olympic gold medals.

1551 Argelander (provisional designation: 1938 DC1) is a main belt asteroid discovered on February 24, 1938 by Yrjö Väisälä at the Iso-Heikkilä Observatory in Turku, Finland. It is named after Friedrich Wilhelm Argelander, a nineteenth century head of the observatory at Turku.




Friedrich Wilhelm August Argelander.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 1823–1837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana.





 
Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.


Henrik Johan Walbeck (11. lokakuuta 1793 Turku – 23. lokakuuta 1822 Turku[1]) oli suomalainen geodeetti ja tähtitieteilijä, joka suoritti tutkimuksia maapallon muodosta. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä Turun Vartiovuoren tähtitornissa. 




Henrik Johan Walbeck

 Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.






Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä: "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhaksi.) Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu: "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .





Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.

Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.

Tähtien kaupungissa
Turussa 21-7 2016
Simo Tuomola

Kåkehus Åbo

 Tänään 20-7

1705 – Tulipalo Oulussa tuhosi neljännen kaupunginosan lähes kokonaan.

Mutta me kääntelemme Turun historian kirjaa satunnaisesti ja yritämme löytää jostakin pienestä merkinnästä jotakin suurempaa - kas tuossa:

 

 
 Olof Gangiuksen Turun kartta vuodelta 1634.


20-7 1725 Turun raastuvanoikeuden päätöksellä luovutetaan Kåkehus-talo Turussa Karin Ruuthin pojan, rakuunaluutnantti Erik Rydmanin haltuun. Läsnä tässä tilaisuudessa ovat Karin ja hänen veljensä sekä lankonsa ja mahdollisesti myös hänen vanha äitinsä, jonka kuolinvuotta elettiin.

Karin Ruuth syntyi luultavasti 1660-luvun alussa, sillä hänen äitinsä Karin Henriksdr. Wilck(en) nai Jöran Pedersson Ruuthin vuonna 1660, ja hänet itsensä naitiin kruununvouti Anders Eriksson Rydmanille jo 1681.


Hän asui leskenä Turun Pohjoiskorttelissa 1689, Piikkiön Mäenpäässä 1693-94, saman pitäjän Pukkilassa 1695-1700, sekä lankonsa majuri Anders Lindebaumin ja nuoremman sisarensa Ingeborg Ruuthin luona Kemiön Germundsvidjassa 1701-06.

Ison vihan aikana hän oli pakolaisena Tukholmassa, jossa hän 1714 miniänsä Maria Hedvig Fariolle de la Frauvillen kanssa sai pakolaisavustusta (nimityksellä "en gammal fogde enka", vanha voudin leski).

Anders Eriksson Rydman. Varhaisimmat vaiheet tuntemattomat. Toimi ainakin vuodesta 1670 jonkinlaisena kirjurina Turun lääninhallituksessa. Tarjoutui 13/4 1674 Turun akatemian veronkantovoudiksi, mutta ei saanut virkaa, koska "ingen tienst är löös"; nimitettiin kuitenkin jo seuraavana vuonna 20/4 1675 akatemian voudiksi (fogde, befallningsman), jossa toimessa hänelle kuului vakinaisten ja ylimääräisten verojen kanto akatemian eteläisessä veronkantopiirissä eli Varsinais-Suomessa.

Näistä veroista olivat tärkeimmät maakirjavero (jordeboksräntan) ja sotavarustusvero (landtågsgärden), ja lisäksi oli koko joukko pienempiä veroja, kuten rakennusapu- (byggningshjälpen) ja salpietarivero (salpetershjälpen).


 




Veroviljan vouti kokosi kullakin paikkakunnalla varastoon ja toi sen sopivalla talvikelillä Turkuun, jossa yliopiston kvestori jakoi sen luontaispalkkana professoreille. Veroina ja verorästeinä koottiin myös karjaa, jonka vouti toimitti Turkuun tai myi paikkakunnalla, jolloin rahat käytettiin professorien rahapalkaksi tai yliopiston muihin menoihin.

Veronkanto oli työlästä ja toisinaan hengenvaarallista; niinpä eräs Liedon talonpoika, jonka verorästit pantiin uloshakuun, käyttäytyi uhittelevasti, ja kun "Befallningsman honom slagit några gånger över ryggen, hafwer [han] fattat till yxan på wäggen och warit i fullt hugg på Befallningsman, hwarigenom han tordt giöra honom skada till lijfwet så framt Nämdemannen [...] det ej förhindrat." Kirves siinä heilui.

Määrättiin oman virkansa ohessa 1683 akatemian verokirjuriksi (ränteskrivare), jolloin mm. toista vuotta joutui hoitamaan akatemian kvestorin tehtävät tämän ollessa virasta pidätetty ja viran ollessa kvestorin eroamisen jälkeen avoinna. Nimitettiin huhtikuussa 1687 Maskun kihlakunnan kruununvoudiksi. Asui Turun linnan alueella 1670, Aningaisten eteläisessä korttelissa 1675-84, Luostarin korttelissa 1685-87 ja Pohjoiskorttelissa 1688.

Omisti Kuninkaankadun varrella tontin, jonka 1680 myi räätälimestari Simon Sigfridinpojalle, ja vuodesta 1682 vaimonsa kanssaperillisten kanssa appensa talon Kåkehus (Luostarinkatu 36). Kuoli 5/11 (haud. 4/12) 1688 Turussa.

Koska Anders Eriksson ei ollut voinut tai ei ollut ehtinyt ennen kuolemaansa tilittää kaikkia niitä veroja, jotka hän ollessaan yliopiston voutina oli yliopistoa varten kantanut, määrättiin hänen omaisuutensa Turun raastuvanoikeuden päätöksellä 5/11 1688 takavarikoitavaksi, mikä myös tehtiin; pesän omaisuudesta lähetettiin luettelo lääninkansliaan. (Tässä yhteydessä raastuvanoikeuden pöytäkirjojen rekisterissä esiintyy nimi Anders Kryydmaa.)




 
 Vanhin Turusta säilynyt kartta vuodelta 1634.


Kåkehus, murju, sijaitsi siis Luostarinkadun varrella.

Tuli tuhosi kaupunkia useaan otteeseen 1600–1700-luvulla, ja samalla asemakaava uudistui vähittäin. Joen länsipuolelle suunniteltiin uusi linnaan vievä pääkatu "Linnankatu", jonka alkupäälle annettiin nimi "Kuningattarenkatu" (Drottninggatan).


Samppalinnanmäen juurelle tuli vastaavasti "Kuninkaankatu" (Kungsgatan). Ruotsinmaalainen asemakaavan laatija oli ilmeisesti saanut mallin nimenantoon valtakunnan pääkaupungista Tukholmasta, jossa jo tuohon aikaan oli Kungsgatan ja Drottninggatan.

 




"Omisti Kuninkaankadun varrella tontin" -  juuri tuota Kuninkaankatua tarkoitetaan myös tässä, sillä kun kaupungissa riehui 13-5 vuonna 1656 paha tulipalo, päästiin vanhan puolen korttelien sokkeluutta korjaamaan juuri Kuninkaankatu - Hämeenkatu linjausta uusimalla. Hämeen Härkätiestä ja Vanhasta Hämeenkadusta, Gamla Tafwastegatan, tässä on kyse. Katulinja sai Luostarikorttelin kohdalla tuolloin nimekseen Kuninkaankatu, jota ainakin autonomian alkuaikoina kutsuttiin vielä myös Luostarinkaduksi.

Tillbergin kartassa 1808 vain muutamalle pääkadulle on merkitty nimi. Mitään katunimikylttejä ei tuolloin vielä käytetty. Katujen nimet olivat vain suullisesti tiedossa. Kaupungin rajalta Hämeen tullista alkaa "Hämeenkatu", jonka loppupää "Uudenmaankadusta" lähtien on nimeltään "Luostarinkatu". 


Suurtorille johtavalla Uudenmaankadun loppupäällä on nimenä "Torikatu". Joen länsipuolen katujen nimistä on karttaan merkitty kahden rinnakkaisen katuparin nimet: "Aninkaistenkatu" ja "Brahenkatu" sekä "Linnankatu" ja "Jokikatu". Vanhan Suurtorin lisäksi kaupungissa oli "Uusitori", nykyinen Turun kauppatori.


Kaivaukset jokirannassa ovat antaneet uutta tietoa myös Kåkenhusin vaiheista. Tässä ote Mullan alta -blogista: Mullan alta on suomalainen blogi arkeologiasta: kaivauksista, löydöistä ja kaikesta muusta alaan liittyvästä. 


http://mullanalta.blogspot.fi/

Uusi silta ja sen löydöt

Nyt on Turussa uusi silta, oli siitä sitten mitä mieltä halusi. Presidentin rouva Jenni Haukio avasi eilen virallisesti Kirjastosillan, jonka tieltä Turun museokeskus on vuodesta 2011 tehnyt kaivauksia.

Sillan länsipäädyssä viemäröinti ja muu myöhempi rakentaminen on tuhonnut arkeologiset kerrokset, mutta itäpäässä, Aboa Vetus & Ars Nova -museon puolella näitä oli säilynyt enemmän.


Siinä se nyt on! I. Aalto.

Sillan paikalta kaivettiin iso osa Turun palossa tuhoutuneen Kåkenhus-nimisen talon jäännöksistä, joka pitkään oli virheellisesti sijoitettu Aboa Vetus -museon tiloihin. 

Syynä oli, että Turun vanhimmassa kartassa vuodelta 1634 talo on tosiaan sijoitettu museon alueella olevalle tontille, mutta kaikki myöhemmät lähteet sijoittavat talon naapuritontille. Ehkä kartanpiirtäjä Gangius kämmäsi?


Olof Gangiuksen Turun kartta vuodelta 1634.
Wikimedia commons.

Museokeskuksen kaivauksilla Kåkenhusin tontilta on paljastunut näyttäviä löytöjä keskiajalta Turun paloon 1827. En ruodi niitä enempää tässä, mutta Aboa Vetus & Ars Nova:n aulassa on seuraavan kahden viikon ajan 17.12. asti nähtävissä viisi siltakaivausten löytöä, jotka allekirjoittaneella oli kunnia kuratoida vitriiniin. Tervetuloa ihastelemaan! Oli siis pari vuotta sitten.

Pieni on kaunista siltakaivausten löytöjä esittelevässä
näyttelyssä. I. Aalto.

Museokeskuksen lyhyt esittely viimeisimmistä siltakaivauksilta löytyy täältä.

Tulipalojen lisäksi Turkua rasittivat 1700-luvun alussa rankasti myös rutto, joka saapui kaupunkiin syksyllä 1710 ja isoviha, jolloin Turku miehitettiin elokuun 27. päivä 1713. Vuonna 1710 kaupungin henkikirjoissa oli noin 2500 henkeä - vuonna 1722 enää 1233 henkirahaa maksanutta asukasta.

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika

Pikkuviha (1742–1743) oli Ruotsin hyökkäyksen, hattujen sodan aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa. Se päättyi Turun rauhaan, jossa uudeksi rajalinjaksi tuli Kymijoki. Pikkuvihan miehitys oli rauhallisempaa eikä aiheuttanut yhtä suurta tuhoa kuin pidempiaikainen isoviha parikymmentä vuotta aikaisemmin.





 
 Suomalaisuuden puolestapuhuja ja sanakirjantekijä Daniel Juslenius.


Katsotaanpas vielä miten Daniel Juslenius kuvailee näitä Kåkehusin jokirannan maisemia 12. toukokuuta 1700 tarkastetussa akateemisessa opinnäytteessään Aboa vetus et nova:

Vuoren juurella kaupungin puolella on useita hyvin hoidettuja rakennuksia, mutta ulommalla puolella, kuten muuallakin, on vain mökkejä, jotka loppuvat lounaassa, missä vuorenrinne lähellä joen rantaa jättää käytettäväksi vain kapean maa-alueen. Siellä sijaitsee joitakin olutpanimoita, joiden takana rantapenkereellä varastoaittojen pitkä rivi ulottuu peltoihin asti.

Tämän seudun pohjoispuolella mäkialueesta luoteeseen sijaitsee kaupunginosa, joka on saanut nimen Luostari, ruotsiksi "Klostret", paavinvallan pimeydessä rakennetun luostarin mukaan. Mutta heti oikean uskon omaksumisen jälkeen luostari sopivasti sattuneen tulipalon ansiosta tuhoutui merkiksi siitä, että evankeliumin totinen tuli poltti silloin paavin opin pahnat.

Turun Pyhän Olavin dominikaaniluostari lasketaan perustetun vuonna 1249, jolloin Sigtunan luostarin kirjoihin merkittiin latinankielinen teksti: "Konventti on saapunut Suomeen". Luostari vaikutti Turussa lähes 300 vuotta. Tuhoisa tulipalo 1537 ja uskonpuhdistus lopettivat sen ja päättivät dominikaanien toiminnan, joka oli ollut hyvin merkityksellistä koko maamme kulttuurille ja hengelliselle elämälle

 
Hengen paloa
Suomen Turussa

20-7 2016
Simo Tuomola