Aurora-seura

 Tänään 17-1 vietämme Johan Liliuksen syntymäpäivää vuodelta 1724.

Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki – 27. lokakuuta 1803 Turku) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun osallistumalla muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia. Hän oli Turun Soitannollisen Seuran jäsen, kuten myös hänen veljenpoikansa Gustaf Adolf Lilius.

15-1 tuli kuluneeksi tasavuosia Suomen ensimmäisen sanomalehden ilmestymisestä Turussa vuonna 1771. Aurora-seuran julkaisu "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia" oli ruotsinkielinen ja nimeltään "Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo". 

1771 – Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyi Turussa.




Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ("Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä") oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 1771–78 ja 1782–85. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.

Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770-1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.

Seura julkaisi vuosina 1771-1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782-1785, musiikkiosasto perustettiin 1773. Salaseuran perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius.

 
 Henrik Gabriel Porthan.


Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.


Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki – 1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun. Hän osallistui muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia.

Aurora-seuran kokous Vähätorin laidalla.

Lehti oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajina toimivat Henrik Gabriel Porthan sekä Johan Lilius, molemmat Aurora-seuran perustajia. Kun tidning tarkoitti tässä yhteydessä lähinnä uutista, eikä lehteä, voi lehden nimen kääntää muotoon "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia".

Lehden ensimmäisessä numerossa oli viisi juttua, joista pääartikkeli vertaili unkarin, saamen ja suomen kieliä toisiinsa. Mukana oli myös Porthanin ja kemisti Pehr Adrian Gaddin runo suomalaisista Pohjolan kansana, joka on skyyttain vanhaa sukua. Lisäksi lehti kertoi Turun hovioikeuden ratkaisemista oikeusjutuista.

Tämä kaikki tehtiin ruotsin kielellä, vaikka esim. Gadd oli jo vuonna 1768 julkaissut pienen kirjasen suomeksi; Lyhykäinen ja yxikertainen neuvo kuinga krydimaan yrttein kaswannot Suomen maasa taittaan saatettaa tuleundumaan.

Pehr Adrian Gadd (1727 Pirkkala – 11. elokuuta 1797 Turku) oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 alkaen. Hän tutki muun muassa kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan valmistukseen.

Liekö tuolta ajalta sitten peräisin tuo "puhua potaskaa", kun herrat Porthan ja Gadd yhdessä runoilivat lehtykäisessä suomalaisista skyyttain sukujuurista.






 


Taivallettiin siis tiukasti fennofiili Daniel Jusleniuksen jalanjälkiä. Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla.

Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turcu.


Hesekiel:
 
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan 

39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

 Ilmestyskirjan ratsastajat

Ilmestyskirja:
 
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.


Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä "tunnistaa" Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10. 1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.



 Magog Ruotsin ensimmäisenä kuninkaana Johannes Magnuksen kirjasta Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus

Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (suom. Gööttien ja svealaisten kaikkien kuninkaiden historia, ruots. Historia om alla göternas och svearnas konungar) on Johannes Magnuksen kirjoittama, pitkälti mieli­kuvitukseen perustuva historia­teos, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1554.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josephuksen mukaan Magogista polveutuivat skyytit. 1500-luvulla Ruotsin katolinen arkkipiispa Johannes Magnus kirjoitti Magogin, Jaafetin pojan, olleen Ruotsin perustaja ja ensimmäinen kuningas. Suomalainen kirjailija Daniel Juslenius (1676-1752) puolestaan on esittänyt suomalaisten periytyneen Magogista.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.

Ensimmäinen suomenkielinen lehti "Suomenkieliset Tieto-Sanomat" ilmestyi puolestaan ensin koenumerona Turussa syyskuussa 1775 nimellä "Suomalaiset Tieto-Sanomat" ja sittemmin kahdesti kuukaudessa Turussa vuonna 1776, toimittajana ja päätoimittaja Antti Lizelius, joka korvasi suomen kielessä tuolloin käytetyn c:n k:lla. Täällä Turcu - eikun Turku.

Potaskan makua
Turcussa 17-1 2021
Simo Tuomola

Canutus

 Tänään 7-1 vuonna 1131 murhattiin tanskalainen pyhimys Knud Lavard.

Tanskassa on elänyt aikanaan pyhäksi julistettu Knud, nimittäin Knud Lavard (lavard, herra). Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, Erik Ejegodin poika, jonka hänen serkkunsa Magnus Nielsinpojan sotilaat murhasivat vuonna 7.1.1131. Knut Lavard julistettiin pyhäksi vuonna 1169, jolloin paavina oli Aleksanteri III (Bandinelli).

  

Knudin kuva keskiaikaisessa kirkossa.

 Knud Lavard (1090-luvulla - 7. tammikuuta 1131 Haraldsted) oli Tanskan prinssi ja pyhimys. Hänen nimensä "Lavard" vastaa englannin lordi-titteliä.

Pohjoismaiden keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa Canutus oli merkitty tammikuun 7. p:n kohdalle, joka oli Knud Lavard Pyhän murhaamisen muistopäivä. Myös Upsalan ja Lundin kirkkoprovinsseissa päivä oli omistettu Knut Lavard -herttualle.

Sen sijaan Turussa Suomea varten laadituissa käsinkirjoitetuissa ja painetuissa kalentereissa on samana päivänä Knut -kuningasta tarkoittavia merkintöjä jo vuosina 1409 (Kanutus rex m. [marttyyri]), n. 1430 (Kanuti regis et martiris), sekä 1488 ja 1544 (Knwtin kunningan [päivä])

Ensimmäisen suomalaisen almanakantekijän Sigfridus Aronus Forsiuksen kalentereissa, jotka ilmestyivät vuosiksi 1608–1623, lukee tammikuun 7. p:n kohdalla vuonna 1608 Knuth ja muina vuosina Canutus. Todennäköisesti hän tarkoitti Knut -kuningasta, koska hän muutenkin seurasi almanakkojensa päivien luettelossa Turun hiippakunnassa noudatettua käytäntöä. 

 
 Tuntemattoman tekijän puuleikkaus Forsiuksen suuresta ennustuskirjasta vuodeksi 1617.

Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies, joka julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat Turun horisontin mukaan.

 Entisenä Knutin päivänä 7.1. oli vuodesta 1708 Vähän-Aasian Nikomedeiasta kotoisin olleen pappismarttyyri Lucianuksen (n. 240–312) muistopäivä. Sen tilalle tuli vuonna 1840 August, myöhemmin myös Aukusti ja Aku.

 Miksi sitten Knutin päivä siirrettiin tammikuun 13. päivään. Knut Pyhän muistopäiväthän olivat 19.1. ja 10.7. ja Suomessa noudatetussa kalenterissakin oli vuodesta 1662 Knut heinäkuun 10. päivänä.

 Ilmeisesti 10.7. oli Nuutin päivän perinnettä ajatellen liian kaukana ja 19.1. ei ollut mahdollinen, koska se oli Suomen kirkon kannalta tärkeän Pyhän Henrikin muistopäivä.

Toisaalta vuoden 1708 suomenkieliseen almanakkaan otettiin jälleen Canutus heinäkuun 10. päivän kohdalle. Näin Knutilla oli vuodessa taas kaksi nimikkopäivää, kunnes Kanutuksen (aik. Canutus) tilalle tuli Saima vuonna 1908

Ennen Kanutuksen päivää heinäkuun 10. päivä oli nimetty Seitsemän marttyyriveljeksen (Septem fratrum) muistopäiväksi jo 300-luvulta saakka.

 

Lopuksi Agricolan rukouskirjan kalenterin tammikuun ohje:

Minun Nimen on Tammikw.
iolla on caxi Pää ja szw.
Woosi minussa loppu ia alku.
söö / ioo / hacka hirssiia alkw.
Kylue ia caickia mwta te.
mutta weri älä ialghast laske.
Telle kwlla sömen pite.
(ninquin Almāsar sano)
Ingfäria / Pippuroijta /
Caligot / ia Nelike.
Ia swrustamata wähä Wina /
ia eij Mettä iooman /
Eyke pää szonda iskemen /
mutta maxa szonda / ios hätä käske

Eli kannattaa syödä ja kylpeä mutta suonta ei pidä iskeä, paitsi maksasuonta, jos on aivan pakko. Tammikuun mausteiksi Agricola suosittelee muun muassa inkivääriä ja neilikkaa, ja vähän viinaakin sopii hänen mukaansa ottaa, "suurustamatta".

Turussa 7-1 2021

Simo Tuomola

 

 

Policron

Tänään 28-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun kaupunginarkkitehti Georg Chiewitzin kuolemasta vuonna 1862.  

Georg Theodor Policron Chiewitz (5. lokakuuta 1815 Tukholma, Ruotsi – 28. joulukuuta 1862 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta) oli ruotsalaissyntyinen arkkitehti, joka teki uransa pääosin Suomessa. Hän muutti Ruotsista Turkuun vuonna 1851 ja työskenteli Turun ja Porin läänin lääninarkkitehtina vuosina 1852–1860 ja Turun kaupunginarkkitehtina vuodesta 1860 kuolemaansa 1862 asti.

Jo 1840-luvulla Chiewitz oli perustanut Tukholmaan yksityisen piirustus- ja patenttitoimiston. Sen kaikki hankkeet eivät osoittautuneet taloudellisesti kannattaviksi ja Chiewitz ajautui konkurssiin ja maanpakoon. Hän muutti Turkuun 17.1.1851. 

Suomen rakennushallinnon 175-vuotisjuhlaan liittynyt Turun Chiewitz-näyttely esitteli vuonna 1986 hänen töistään yli 150 kohdetta. Joukossa oli useita sotilasrakennuksia, vankiloita, koulurakennuksia, sairaaloita, siltoja piirustuksineen ja kustannuslaskelmineen, sekä useita tehdasrakennuksia (mm. Nuutajärven lasitehdas, Littoisten verkatehdas, Auran sokeritehdas, Tampereen pellava- ja rautatehdas). 

Chiewitz osallistui myös ainakin 23 kirkon rakentamiseen ja korjaamiseen ja suunnitteli ainakin kuusi asemakaavaa (Pori, Loviisa, Uusikaupunki, Rauma, Salo ja Maarianhamina).

Samanaikaisesti Chiewitzilla oli runsaasti yksityisiä toimeksiantoja. Hän suunnitteli mm. huviloita ja asuinrakennuksia Turkuun ja Helsinkiin. Tunnetuimpia ovat Helsingin Ritarihuone (1862) ja Nya Teatern. Teatterirakennus tosin paloi jo vuonna 1863, mutta uusi rakennus noudatteli Chiewitzin suunnitteleman rakennuksen muotoa.

 

 

 Turun Läntisellä rantakadulla talon seinässä olevan muistolaatan on lahjoittanut Tukholman rakennusyhdistys vuonna 2000.

 
Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Charles Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.

Paikalle osui taistelun tiimellykseen myös Turun silloinen kaupunginarkkitehti Georg Theodor Policron von Chiewitz, joka teki Pukinsalmen meritaistelusta kuvatallenteen, joka tunnetaan paremmin Reinbergin toteuttamana litografiana.

Chiewitz kirjoitti ystävälleen Wahrenille Forssaan vuonna 1854. Hänellä olisi ollut työasioita Somerolla, mutta kanuunoiden pauke Ahvenanmaalta jarrutti poistumista saarelta.

"Nyt sitten vain odotetaan engelsmanneja tänne, ja en luonnollisestikaan halua olla poissa, sillä voisipa olla kerran hauskaa kertoa muiden lailla "viime sodan aikana, jolloin olin mukana." Eikä tiedä mitä voi tapahtua, ehkä saan Yrjönristin, se kuuluu olevan helppo saada."   

 Chiewitz pilaili kirjeessään Krimin sodan kustannuksella. Sodasta tuli totta ja Chiewitz dokumentoi kynällään taistelua niin ansiokkaasti, että keisari palkitsi hänet. Chiewitzin piirroksesta tehtiin litografia. Toisen piirroksen hän antoi hovimaalari Ekmanille, joka teki sen perusteella öljymaalauksen.

 

Robert Wilhelm Ekmanin maalaus Väkivaltainen tiedustelu Turun seudulla, kohtaus Oolannin sodasta vuodelta 1854

Ja se Oolannin sota oli kauhia

— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —

Kun kolmella sadalla laivalla

seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.

Sunfaraa, sunfaraa, sunfa-ralla-lalla-laa

— Hur-raa, hur-raa, hur-raa — 

 

Turussa tänään 28-12 2020

Simo Tuomola

 

 

Fantomimia

 

Fantomimia

Tänään 12-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Volter Kilven syntymästä 1874:

1874 – Volter Kilpi, suomalainen kirjailija (k. 1939).

Volter Adalbert Kilpi (12. joulukuuta 1874 Kustavi – 13. kesäkuuta 1939 Turku) oli suomalainen kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.

Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen Saaristo-sarjaksi kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani Alastalon salissa (1933), novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937).

Kilven kuollessa 1939 häneltä jäi kesken Jonathan Swiftiä mukaileva yhteiskunnallinen satiiri Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, joka julkaistiin postuumisti 1944.

"Elävät ihmiset täällä siten toistensa likistyksissä, että ihmisyys on kulunut ihmisten väliltä, ja että ihmisestä ihmiseen täällä menetellään samalla asiallisuudella, jolla puuseppä käsittelee työkaluaan?" (from Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, 1944).

During the writing process of Alastalon salissa, Kilpi suffered a personal loss – his wife died in 1927 – and he began to feel himself more or less misunderstood. In 1935 he married Gunborg Grönroos, who had been working for him as a home helper. Over his lifetime Kilpi's hearing became progressively worse; his language was called a "deaf's language".

His last works, SULJETUILLA PORTEILLA (1938), religious meditations, and unfinished GULLIVERIN MATKA FANTOMIMIAN MANTEREELLE (1944, Gulliver's Journey to the Continent of Fantomimia), a satire on the future, in which Gulliver is transported into the modern world, revealed his pessimism. This story was written in a simple and straightforward style. Kilpi died on June 13, 1939 in Turku.

Katsotaanpas miten muistelin häntä 13-6:

Paavo Nurmi syntyi tuossa lähellä Jarrumiehenkatu 4:ssä 13-6-1897 ja Vartiovuorenkatu 1:ssä asunut Volter Kilpi kuoli 13-6-1939.



Vanhemmiten Nurmi kielsi koko komean urheilu-uransa arvon; vain todellisella työllä, tieteellä ja taiteella on jotakin arvoa, näki Paavo asian. Ja juuri tuollaista arvoa edusti Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana toiminut Volter Adalbert Kilpi. Kun nuoren koulupojan reitti Sirkkalankadulta Ressuun kulki joka päivä Kilven kilven ohi, aiheutti se väistämättä myös päänsärkyä; pakkohan oli lukea millaista se tajunnanvirta oikein oli mitä tuo Alastalon saliinsa oli taltioinut.

 

Ja se tie vei mm. James Joycen ja Marcel Proustin opusten ääreen. Siinä sitä Paavo Nurmen edustamaa pitkänmatkan kestävyyttäkin koetellaan ihan tosissaan. Kun joskus aloittelin näitä blogien väsäämisiä, tapahtui se Tuomolan tuvassa näin:

I: Minun pessimismini on optimismia, optimismini pessimismiä

PROLOGI: Mukavaa matkaa Manalaan

Harriet Beecher-Stowe ei ole Samuel Langhorne Clemens vaikka kyntää hänkin amerikkalaista sielunmaisemaa 'kahden sylen' syvyydeltä. Setä Tuomon tupa oli ensimmäinen amerikkalainen romaani, jossa oli mustaihoinen päähenkilö. Orjuuden vastustaja Harriet Beecher-Stowe julkaisi sen aluksi sarjana National Era -sanomalehdessä ja vuotta myöhemmin 1852 se julkaistiin kokonaisena kirjana. Teos suomennettiin nuorisolle sovitettuna 1856 ja julkaistiin pitkänä versiona 1899-1900.
Taiteilijanimen Mark Twain, joka juuri tuota turvallista 3,7 metrin (2 syltä) syväystä Mississippin jokislangissa tarkoittaa, ottanut Clemens julkaisi Tom Sawyerin 1876 ja Huckleberry Finnin seikkailut 1884.

Hän tulee huomenna on myös Harrietin käsialaa. Ja se tie vie meidät Irlantiin, jossa Samuel Barclay Beckett vaikutti; Godot - huomenna hän tulee. Ja tajunnanvirran tietä kun on lähdetty kulkemaan, törmäämme saman tien hänen kaveriinsa nimeltä James ei nyt Morrison eikä Dean, vaan Augustine Aloysius Joyce, suomeksi Volter Adalbert Kilpi, ja Alastalon salista löydämme myös Odysseuksen Troijan hevosineen ja Manalan matkoineen.




James Joyce.

II: Mikään ei valaise - paitsi varjo

Turku on siis Dublin, jonka viikingit perustivat vuoden 840 paikkeilla. Turun, Kilven kuolinpaikan, he olivat perustaneet jo aiemmin kauppapaikakseen, lepopaikakseen ja veneidensä korjauspaikaksi. Valkoinen kilpi oli viikinkien rauhanomaisen lähestymisen merkki ja Turun Samppalinnan paaluvarustuksen tunnus. Täällä paloivat Muinaistulien Yön viestitulet rauhanomaisissakin merkeissä.

Mutta palatkaamme Tuonelan Tulien tunnelmiin kun Manalan rikkauksien jumalan planeetta Pluto on juuri pudotettu kääpiöplaneettojen sarjaan, vaikka alunperin planeettojen joukkoon piti hyväksyttämän myös Pluton kuu Kharon, Manalan Lautturin nimikkokuu, sekä asteroidi Ceres sieltä Marsin ja Jupiterin väliltä ja vielä Plutoakin kauempi kohde Kuiperin vyöhykkeltä, 2003 UB313 eli Xena. Ceres, kasvien kasvun ja äidillisen rakkauden jumalatar. Xena soturiprinsessa.

- Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä tekivät, sanoo Manalan emäntä Hjel pahoitellessaan tapahtunutta Clyde Tombaughille, Pluton löytäjälle.

- Siellä ne loittonevat meistä kuin haaveemme; Pluto kuineen - Hydra, Nix, Kharon - 1,2 km/s pakonopeudella, mutta ei mene hyvin Telluksellakaan, jonka kiertolainen erkanee maasta 4 cm/v. Vaan tulee aika toinenkin. Lähelle on pitkä matka, mutta menneisyys on tätä päivää.

- Käyttivät vain hyväkseen ruuhka-aikaamme USA:n liittolaisineen taas melskatessa sotatantereillaan. Ollaan sitten ristiretkellä, käydään pyhää uskonsotaa, käydään energiasotaa, taloussotaa tai miten Ajan Tytär Historia sen kulloinkin haluaa kirjoittaa, muistuttaa Kharon manatessaan Manalan joen lauttapulaa.

- Sinne se Bushin porukka kuuluisi Saddamin viereen tuomiolle. Enemmän ne ovat 9-11 jälkeisillä kostoretkillään tuhoa tuottaneet sivullisille, syyttömille ja omille joukoilleen kuin Saddam konsanaan.

- Yhdysvaltain osavaltio Israelin veisatessa Euroviisumaana omaa synkkää virttään vieraassa, vaarallisessa viidakossaan voi lähihistorian suuren linjan vetää juutalaisten koston teemaan antiikista Hitlerin kautta nykytapahtumiin. Muut hukkukoot miekkaansa, älä sinä käännä toista poskeasi.

- Historia on aina voittajien historiaa, mutta voittajien historiaa ei voida kirjoittaa tässä päivässä kun ei aina tiedä kuka on voitolla. Miltä tämä aika näyttää 50 vuoden päästä historian lehdillä kun voittajien historiankirjoituksen oheen, viereen ja ohikin on mediasumun takaa ilmestynyt uusi uhka: toisenlainen historia, sen kirjoitus ja oikeutus; ei-vielä-hävinneiden historia.

- Mitä USA tahtoo - sitä on syytä epätahtoa.


No niinpäs
Turussa 12-12-2010
Simo Tuomola

Ja Pekka Tarkka jatkaa 8.11. HS 1993:

Matkoja Gulliverin imussa Eira Stenberg yrittää elvyttää Swiftin ja Volter Kilven perinnettä, mutta saa aikaan piirroselokuvan kohtauksia hyvin tehdyissä raameissa

Julkaistu: 8.11.1993 lehdessä osastolla Kulttuuri | Kommentit 0

A A

Helsingin Sanomat

Logo: KIRJAT

Eira Stenbergin neljäs romaani on jatkoa Volter Kilven Gulliverin matkaan, joka puolestaan jatkoi Jonathan Swiftin klassista satiiria Gulliverin retket.

Tällainen kirjallinen leikki voi tuottaa älykästä huvia, kuten osoitti Erica Jongin Fanny, joka uudisti John Clelandin Fanny Hillin naisen näkökulmasta.

Stenberg nostaa Gulliverin rinnalle tämän tyttären nimeltä Glumdalclitch. Hänet on ristitty sen jättiläistytön mukaan, joka hoivasi Swiftin Gulliveria Brobdingnagin retkellä.

Gulliverin tytär on stressiä, unta ja horrosta tutkiva moderni psykologi, joka purjehtii avaruusasemallaan maan ulkopuolella.

Hänen matkansa suunta tuo mieleen Doris Lessingin avaruusromaanisarjan Canopus Argossa, jonka lajia Lessing väitti nykyhetken alkuperäisimmäksi kirjallisuudeksi.

Stenberg ei pyri Lessingin kaltaiseksi tieteiskirjailijaksi, mutta ajassa ja avaruudessa hänkin kulkee.

Fantomimia

Gulliverin toi nykyaikaan Volter Kilven postuumisti 1944 ja nyt uudestaan julkaistu Gulliverin matka Fantomimian mantereelle (Kensington Limited, 1993).

Kilpi kertoo, miten Gulliver ajautui Swallow Bird -aluksella Napapyörteeseen, joka pani laivan maan kiertoliikettä nopeampaan vauhtiin niin että se ahmi aikaa ja kiisi yhtenä yönä 31 kertaa auringon ohi.

Aikakone vei Kilven sankarin Fantomimiaan, New Yorkia muistuttavaan suurkaupunkiin.

Gulliver oli kokenut mies, mutta "näin tunnottomien ja pelkästään tietohullujen ihmisten pariin en tätä ennen vielä ole joutunut". Kilven mukaan ihminen päätyi jo 50 vuotta sitten "tietokoneen valtoihin".

Romaani jäi kesken kun Kilpi kuoli. Kuvattuaan Napapyörteen kurimuksen hän ehti kirjoittaa pari satiiria Swiftin malliin.

Toinen kertoo nykyajan tiedemiehestä Fantaswrightista, toinen taas hotellista, jossa kummallinen melu tulvii kaiken muun äänen yllä "milloin soittoa räikyvänä, milloin laulua kimivänä".

Kilven Gulliver kysyy: "Onko elämä täällä siten pakenemassa ihmisten käsistä, että todellisuus on kerrattava todellisuuden varjolla?"

Terra

Mitä Eira Stenbergillä on tähän lisättävää?

Hän kertoo, että Gulliver meni Fantomimiassa naimisiin suomalaisen naisen kanssa, sai tyttären ja löysi paratiisisaarilta kasvattityttären. Nämä naiset ovat romaanin kertojia.

Kilven tutkija Vilho Suomi kirjoitti, että Kilven aikomuksena oli päästää Gulliver pois tylystä ja mielettömästä nykyhetkestä.

Stenberg toteuttaa idean avaruusfiktion keinoin. Gulliverin seurueen aikakone räjähtää ja sinkoaa matkalaiset taivaalle, jonne on lentänyt myös Fantomimian avaruuslaboratorio Terra mukanaan Gulliverin tyttäret.

Avaruusaseman horrososastolla on kaksi suomalaista poikaa, jotka alkavat kasvaa petoeläimen karvaa läpi sideharsojen. Miespuoliset suomalaiset ovat kuin Swiftin yahoot, inhimillisten paheiden ruumiistumat.

Karvaiset nuorukaiset laskeutuvat jonnekin Suomen ja Siperian rajamaille. Stenberg vihjaa, että heistä tuli poliitikkoja.

Tästä saisi aikaan swiftiläistä satiiria, mutta sitä ei näy ei kuulu. Romaani lopahtaa kesken.

Laputa

Gulliverin tytär on Eira Stenbergin tuotannossa yritys kohti etäännytettyjä kertaustyylejä. Vanhan romaanin sanontaa tapailevassa esipuheessa "E. S." ilmoittaa joutuneensa "kirjailijan roolista kääntäjän nahkoihin".

Gulliverin tyttären kehystarina on kelvollinen tyylipastissi, jossa on muutama piikikäs huomio nykyisestä maailmanmenosta ja suomalaisesta elämäntavasta.

Hyvin tehtyihin raameihin sijoittuu piirroselokuvaa muistuttavia kohtauksia: sfääreissä kiitää kuorsausta kaikuva avaruusasema, kellotaulu ilman osoittimia sekä nojatuolissa muistiinpanoja tekevä Gulliver.

Parhaiten Stenbergin mielikuvitusta on ruokkinut Swiftin kuvaus Laputan Leijuvasta saaresta. Hän kehittää hauskan kuvaelman virkamiehistä lantteja pyydystävinä jäätanssijoina.

Sellaista vain pitäisi olla monin verroin enemmän.

Päädyn samaan kuin Vilho Suomi kirjoittaessaan Kilven keskeneräisestä romaanista: Gulliverin tytär jää "kohtaan, josta 'tosin työ' vasta olisi alkanut".

PEKKA TARKKA

Pohjolan Leijona

 

Pohjolan Leijona

Tänään 6-11 liput liehuvat, kun tulee kuluneeksi tasavuosia Kustaa II Aadolfin kuolemasta vuonna 1632:

 

 
 1632 – Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas (juliaaninen kalenteri).

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myösSuomen hallitsija vuosina 1611–1632. 
  

Pohjoisen Leijona oli Euroopan sotaretkistään huolimatta ahkera Suomessa kävijä, hän vieraili maassamme peräti kuudesti. Miehen löydät myös Turun linnan pelikorteista: Ruutu 13.



Kustaa II Aadolf.

1633 Åke Tott toi kuninkaan ruumiin Tukholmaan, jossa hänet haudattiin kuninkaalisten hautakirkkoon Riddarholmenilla. Siellä häntä kävin tervehtimässä viimeksi Tukholmankiertueellani. Samana vuonna 1300 kirkko oli vihitty käyttöön kuin Turun tuomiokirkkokin, johon puolestaan kuninkaan luottomies, Pohjolan Lumiaura, sotamarsalkka Åke Tott on haudattu.

Kuninkaan veriset vaatteet löytyvät puolestaan museoituina Kuninkaalisesta Asekammarista. Ohessa 9.12. aiempi synttäriblogini Kustaalle ja Sakari Topeliuksen kuulu versio kuninkaan kuolemasta. 


Kustaa Aadolf
9-12 vietetään Kustaa II Aadolfin (1594-1632) syntymäpäivää. Kuningas vieraili useaan otteeseen Turussa, viihtyen täällä välillä pitkäänkin. Hän perusti Turun hovioikeuden 1623 ja hänen aikanaan Turku oli melkoinen sotakaupunki kun laivat rahtasivat tätä kautta sotilaita, hevosia ja sotakalustoa kuninkaan sotaretkille pitkin Eurooppaa.

Kun kuningas kaatui taistelukentälle 6.11.1632 osoittautui todeksi myös ennustusten voima, toki ilman niitäkin mies olisi aiemmin tai myöhemmin miekkaansa hukkunut.

Vuonna 1601 kuollut astronomi Tyko Brahe oli kuitenkin ihan oikeasti ennustanut vuoden 1572 komeetan perusteella suuren johtajan syntymän Pohjolaan ja Ruotsi-Suomen nousun, sekä johtajan kuoleman Keski-Euroopan taistelukentällä juuri vuonna 1632.

Turun Sanomien aliossa Kari Salminen sanoo alkemisti Paracelcuksen ennustaneen 1500-luvulla Pohjolan kultaisen leijonan tulevan, kukistavan Kotkan ja valloittavan Euroopan.

Kustaa II Aadolfin kuoleman ennusmerkkinä pidettiin myös hänen lippulaivansa Vasan uppoamista neitsytmatkallaan 1628 Tukholman edustalle.


Kustaa II Aadolfin voitto Breitenfeltin ensimmäisessä taistelussa (1631).



Kuninkaan kuolema

"Sumussa ja ruudinsavussa hän (kuningas) joutui vihollisten keskelle. Kiväärinluoti murskasi hänen käsivartensa. Hän vaipui verissään satulasta maahan ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä makaamaan hevosten jalkoihin. Yksi ainoa ystävä, eräs saksalainen nuorukainen, makasi verissään hänen vieressään. Kohta ilmaisi kuninkaan hevonen, verinen satula selässä, herransa kaatuneen.

Saatuaan tiedon kuninkaan kuolemasta sotilaat unhottivat haavansa ja väsymyksensä. Tuntuipa kuin olisi elämä kadottanut arvonsa, kun suurin, paras sankari oli kaatunut.

Kuningas Kustaa Aadolfin ruumis löydettiin vasta myöhään yöllä soihtujen valossa ruumiskasojen keskeltä ryöstettynä, alastomana, ystävien ja vihollisten polkemana, jotka olivat hänen ylitsensä ratsastaneet.

Harvoin on maallinen suuruus ollut niin kuolemassa rikkitallattuna ja kuitenkin kaikiksi ajoiksi jälkeensä jättänyt kuolemattoman, rakastetun muiston. Hänen ruotsalainen, hänen suomalainen kansansa suri häntä suurimpana sankarinaan, ystävät ja viholliset, itse Saksan keisarikin, itkivät hänen kuolemaansa."

Sakari Topelius, Maamme-kirja. 1875.




Karl Gustav Hellqvist: Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885.

Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 (ruots. Vid hamnen i Wolgast den 15 juni 1633) on ruotsalaisen taidemaalari Karl Gustav Hellqvistin tekemä historiamaalaus. Teos on öljyvärimaalaus ja se valmistui 1885. Se esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.

Kuningas Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa kolmikymmenvuotisessa sodassa v. 1632. Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.

Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Vastaavasti Suomen uhritkin 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan 50000 – 60000 mieheen. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.

Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan.

Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu Turussakin historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen.

Kuninkaallisesti
Turussa 6-11 2020
Simo Tuomola

Sofiankadulla

 

Sofiankadulla 

 Tänään 5-11 tulee kuluneeksi tasavuosia erään Sofia Dorotea Augustan kuolemasta 1828. Itse elelen täällä Portsan Sofiankadulla, joka on "ehkä" saanut nimensä juuri hänen mukaansa. Paremmin hänet tunnetaan Venäjän keisari Paavali I puolisona.

 1828 – Maria Fjodorovna, Venäjän keisari Paavali I:n puoliso.

Paavali I (venäjäksi Павел I Петрович, 1. lokakuuta 1754 Pietari – 23. maaliskuuta 1801 Pietari) oli Venäjän keisarikunnan keisari vuosina 1796–1801.


Maria Fjodorovna (ven. Мария Фёдоровна) (25. lokakuuta 1759 Stettin – 5. marraskuuta 1828 Pavlovsk) oli Venäjän keisari Paavali I:n puoliso, keisari Aleksanteri I:n ja keisari Nikolai I:n äiti. Syntyään hän oli Württembergin prinsessa Sofia Dorotea Augusta.

16-5 avasimme Turun hallinnon päiväkirjat satunnaisesti tuosta - vuoden 1890 kohdalta. Toimittaja Ernst Rönnbäck ehdottaa 16. toukokuuta muutoksia Engelin Turun palon 1827 jälkeisen asemakaavan nimistöön. Katsotaanpa tarkemmin.
 
 Panoraama Turusta 1800-luvun lopulta.

Engelin asemakaavan nimistö vahvistettiin 26.10.1830 ja muutoksia siihen haluttiin tehdä nyt ensimmäistä kertaa. Keisarillisen senaatti vahvistikin ehdotetut muutokset 14.10.1890. Muutoksen kohteeksi kirjattiin tuolloin peräti 44 kadunnimeä.

Kieliasetuksen tultua voimaan vuonna 1863, myös suomenkieliset nimet saivat sijansa katukylteissä. Niissä oli tavallisesti kolme nimivarianttia itsenäistymiseen asti: suomen-, ruotsin- ja venäjänkielinen. Vain nimien järjestys vaihteli.
 

Kreivi Arseni Zakrevski (puol. Arseniusz Zakrzewski, ven. Арсений Андреевич Закревский, Arseni Andrejevitš Zakrevski, 24. syyskuuta 1786 Bernikov, Tverin kuvernementti – 23. tammikuuta 1865 Firenze, Italia) oli venäläinen kenraali ja valtiomies, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1823–1831. Nykyisin Turun Arseeninkatu tunnetaan Sirkkalankatuna.

Meille tutut katukilvet ilmestyivät Turun kaupunkikuvaan poliisijärjestyksen määräysten mukaan vuonna 1870, ensin ruotsiksi ja parikymmentä vuotta myöhemmin suomeksi. Myös venäjänkieliset nimet ilmestyivät katukilpiin, mutta ne katosivat itsenäistymisen jälkeen. Tällöin myös siivottiin nimistöstä pois liian venäläisiä nimiä. Toiminta oli kuitenkin hidasta ja vasta toukokuussa 1924 maistraatin virallisella ilmoituksella ”uudet nimet on pantava paikoilleen”.


Vanhin käytössä oleva kadunnimi on Hämeenkatu, joka on 1600-luvulta. Pääosa kadunnimistä periytyy vuoden 1830 nimipäätöksestä.

Vanhimmat kadunnimet ovat Turussakin syntyneet spontaanisti, asukkaiden tarpeesta kutsua keskeisiä paikkoja. Varhaisimpia turkulaisia kadunnimiä, jo 1300 –1400 -luvuilla tunnettuja, olivat esimerkiksi Hämeenkatu (johti Hämeeseen), Karjakatu (katua pitkin kaupunkilaiset kuljettivat karjaansa kaupungin ulkopuolisille laidunmaille), Kirkkokatu, Jokikatu, Luostarin Yläkatu, Luostarin Jokikatu ja Luostarinkadun Poikkikatu. Jälkimmäisiä oli vielä useita.

Tällainen samannimisyys oli yksi syy siihen, miksi kadunnimistöä haluttiin uudistaa ja täsmentää Turun palon 1827 jälkeen.


Ja mikä merkittävintä vuoden 1890 uudistuksessa - nyt Turussa puhutaan siis vihdoin myös suomea katukilvissä. Helsingissä tämä ihme on nähty jo aiemmin, mutta että rahvas saa nyt nähdä omaa kieltä käytettävän pataruotsalaisesti hallitussa Turussakin - se on uutta ja ihmeellistä.

Kristiina (18. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1626 Tukholma – 19. huhtikuuta 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti 1654.

Tätä ennen kilvet olivat vain ruotsiksi ja venäjäksi. Nyt on päästy jo kolmikielisiin katukilpiin ja uusien nimien tahtotila on hyvinkin turkulainen. Nekin kadut, joilla on vastineensa Helsingissä (Portsan Annankatu ja Sofiankatu sekä Martin Vilhelminkatu eli Vilhonkatu) eroavat selvästi helsinkiläisten kaimojensa nimihistoriasta.

Näin esimerkiksi entisestä Högbergs Tvär Gatanista Kakolanmäen kupeella, Korkeavuoren poikkikadusta tuli virallisesti Sofiankatu. "Virallisten taustojen" lisäksi toimittaja Rönnbergin vaikutteisiin liittyivät tuon ajan turkulaiset vaikuttajat hänen lähipiiristään.

Rönnbäck, Ernst (1838 - 1893) oli toimittaja, valtiopäiväedustaja, Suomen Talousseuran sihteeri.

Ernst Rönnbäck tuli tunnetuksi pelottomana ja rempseänä toimittajana ja liberaalipoliitikkona. Hän vaikutti sekä Turun kaupunginvaltuustossa että porvarissäädyn jäsenenä valtiopäivillä.

Rönnbäckin tuttavapiiriin kuuluivat mm. kultuurihenkilö ja näyttelijätär Sophia Wilhelmiina Backlund, liikemies Ernst Abraham Dahlströmin puoliso Rosina Sophia, sekä kauppaneuvos Nils Cajanderin edesmennyt puoliso Karoliina Sofia Avellan. Rönnbäckin innoittajiin kuului myös kauppaneuvos Fredrik Rettigin puoliso Maria Sofia von Horn.


Carl Gustaf Pilon maalaama Sofia Magdalenan muotokuva noin vuodelta 1765. Sofia Magdalena (3. heinäkuuta 1746 – 21. elokuuta 1813) oli Ruotsin kuningatar vuosina 1771–1792. Hän oli kuningas Kustaa III:n puoliso ja Tanskan kuninkaan Fredrik V:n tytär. Sofia on naisen etunimi, joka tulee viisautta merkitsevästä kreikkalaisesta sanasta.

Nimi esiintyy useissa maissa myös kirjoitusasussa Sophia.

Kreikan σοφία ("viisaus")

Kun Venäjän vallan alla oltiin, Sofiankadun nimellä ainakin virallisesti kunnioitettiin
Venäjän keisarinna Sofia Dorotea Augustaa, Paavali I:n puolisoa. Todellisen kunnioituksen kohteena oli kuitenkin pikemminkin Ruotsinvallan Sofia, eli Kustaa III:n puoliso, kuningatar Sofia Magdalena. Tai Rönnbergin omat henkilökohtaiset tutut - mene ja tiedä.
 


Maria Fjodorovna - Sofia Dorotea Augusta.

Sofia Magdalena (3. heinäkuuta 1746 – 21. elokuuta 1813) oli Ruotsin kuningatar vuosina 1771–1792. Hän oli Ruotsin kuningas Kustaa III:n puoliso ja Tanskan kuningas Fredrik V:n tytär.

Maria Fjodorovna (ven. Мария Фёдоровна) (25. lokakuuta 1759 Stettin – 5. marraskuuta 1828 Pavlovsk) oli Venäjän keisari Paavali I:n puoliso, keisari Aleksanteri I:n ja keisari Nikolai I:n äiti. Syntyään hän oli Württembergin prinsessa Sofia Dorotea Augusta.



PS. Tiedätkös muuten missäpäin Portsaa sijaitsee Sofiantien opastinviitta. No tuolla maan alla - vedenpuhdistamon luolastossa, johtaen kulkijaa Sofiankadulle tuovalle reitille.

Sofiankadulla
Turussa 5-11 2020

Simo Tuomola