Soli Deo

Soli Deo

Tänään 14-3 tulee kuluneeksi tasavuosia arkkitehti Lars Sonckin kuolemasta 1956. Miehen ura alkoi 23-vuotiaana, kun hän voitti vuonna 1894 pidetyn Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun suunnitelmallaan Soli Deo Gloria Aeterna.

1956 – Lars Sonck, suomalainen arkkitehti (s. 1870).

Mikaelinkirkko (1899-1905) Turussa.


Mikaelinkirkko on Turun keskustassa, Port Arthurin kaupunginosassa, sijaitseva kirkkorakennus. Kirkko on nimetty Arkkienkeli Mikaelin mukaan. Se on muodoltaan kolmilaivainen pitkäkirkko. Sitä on peruskorjattu vuosina 1984–1987. Kirkossa on 1250 istumapaikkaa ja se on suosittu konsertti- ja vihkikirkko.


Mikael (hepreaksi מיכאל "Kuka on kuin Jumala?", latinaksi Michael) on enkeli, joka Danielin kirjan ja ilmestyskirjan mukaan toimii taivaallisen sotajoukon komentajana taistelussa langenneita enkeleitä vastaan. Sekä juutalaiset että kristityt pitävät häntä ylimpänä seitsemästä arkkienkelistä.


Portsassa 77 metrin korkeuteen kohoava uusgotiikkaa ja jugendia edustava punatiilikirkko rakennettiin vuosina 1899-1905. Sonck olisi halunnut luoda koko kirkon ympäristöstä tiiviisti rakennetun saksalaistyyppisen kivisen kaupunginosan, eikä koskaan hyväksynyt nykyistä toteutusta.


Lars Eliel Sonck 10.8.1870 Kälviä - 14.3.1956 Helsinki

Kirkko on nimetty taivaallisten sotajoukkojen komentaja Arkkienkeli Mikaelin mukaan, kuten oli laita myös tätä edeltäneen Pyhän Mikaelin kirkon eli Hospitaalikirkon. Se vihittiin käyttöön 9.10.1677 vaivaistaloineen Kuningattarenkadun varrella Aurajokirannassa.

Ristimallisen kirkon rakennustyöt aloitettiin 1675 ja nykyisen Linnankadun ja Sairashuoneenkadun kulmauksen muistolaatta kertoo kirkon tarinan päättyneen 1782: Pyhän Mikaelin kirkko, hospitaali ja hautausmaa sijaitsivat tällä paikalla 1675-1782. Pikkuvihan jäljiltä kirkko pääsi rappiolle ja huutokaupattiin purettavaksi.

Mutta katsotaanpa vähän tarkemmin sen alkuvaiheita:

1672: Valtio myöntää 600 taaleria hospitaalikirkon rakentamiseksi Turkuun.

1674: Porvaristo valitsee suunnitellun Mikaelinkirkon saarnaajaksi Lars Thomaen, Lassi Tuomaksenpojan.

1675: Ristikirkon mallista Pyhän Mikaelin kirkkoa eli Hospitaalikirkkoa aletaan rakentaa Kuningatterenkadun varrelle jokirantaan. Uudenkaupungin vaivaistalo samassa kulmauksessa otetaan käyttöön. Siinä on tilaa noin 40 varattomalle hoidokille. Köyhäinkodin yhteyteen valmistuu myös saarnaajan asuintalo.

1677: Puinen korkeakattoinen ristikirkko, Uusikirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko vaivaistalon yhteydessä uudenkaupungin jokirannassa vihitään käyttöön 9. lokakuuta. Kirkon kellotapulia kaavaillaan Kuningattarenkadun ja Aurajoen väliselle kaistaleelle.

1678: Porvaristo valitsee Mikaelinkirkon saarnaajaksi Laurentius Suicheruksen.

1680: Laurentius Suicherus kuolee ja porvaristo valitsee Andreas Suicherukssen Martinkirkon saarnaajaksi.

1683: Daniel Birkmanilla on kinaa tuomiokapitulin kanssa, mutta hänet valitaan silti predikantiksi, saarnaajaksi Mikaelinkirkkoon. Hän menee naimisiin edeltäjänsä Andreas Suicheruksen lesken kanssa.

1685: Professori Justanderin poika Samuel Justander valitaan Mikaelinkirkon uudeksi saarnaajaksi ja maaherra suosittelee edesmenneiden saarnaajien Andreas Suicheruksen ja Daniel Birkmanin leskeä tälle vaimoksi.

1689: Mikaelinkirkon saarnaajan vuosipalkka on 233 taaleria ja 20 tynnyrillistä viljaa.

1693: Kirkonkellojen hankkimiseksi Mikaelinkirkon kellotapuliin järjestetään keräys.


Kirkon ja entisen hospitaalin paikalle rakennettiin 1780-luvulla Lasaretti eli Läänin Yleinen Sairaala, joka toimi paikalla vuoteen 1881 saakka, jolloin se siirrettiin Kiinanmäelle, jossa nykyinen TYKS toimii edelleen. Puretun kirkon kellot matkasivat aikanaan Nauvon Seilin saarelle spitaalisairaalan kirkon kellotapuliin sijoitettaviksi.


Seilin kirkko (ruots. Själö kyrka) on Seilin saarella sijaitseva puukirkko, joka rakennettiin vuonna 1733 vanhan Turusta 1624 siirretyn Pyhän Yrjänän puukirkon paikalle


Gloria Aeternaa
Turussa 14-3-2012
Simo Tuomola

Rauhallisesti

Tällä päivämäärällä 12-3 syntyivät aikoinaan Moskovan rauha ja M.A. Numminen:


1940 – Talvisota: Suomi allekirjoitti Moskovan rauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa, missä Suomi pakotettiin luopumaan lähes koko Suomen Karjalasta. Suomalaisten asevoimien ja siviiliväestön evakuonti aloitettiin heti.


1940 – M. A. Numminen, suomalainen laulaja.


Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan. Rauha astui voimaan 13. maaliskuuta.

Voittoisa Venäjä

Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta tänään lauantaina 13.3.2010. Presidentti Tarja Halonen on kutsunut Suomen veteraaneja sekä ruotsalaisia ja virolaisia vapaaehtoisia talvisodan päättymisen muistojuhlaan presidentinlinnaan. Päivää kunnioitetaan myös yleisellä liputuksella. Ei kyllä lipun lippua vielä ole nähty.

Ortodoksisessa kalenterissa nimipäiväänsä tänään viettää Voitto, vanhemmissa suomalaisissa kalentereissa Usko.

Talvisodan lopettanut Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12.3.1940 ja taistelutoiminta rintamalla päättyi seuraavana päivänä asteittain klo 11 alkaen. Raskaat rauhanehdot olivat ja ovat edelleen järkytys kansalle; Suomi menetti paitsi kaatuneensa, Karjalan ja Sallan myötä myös 10% alueestaan ja joutui uudisasuttamaan 400 000 oman maansa kansalaista.

Niinpä 13.3.1940 talvisodan päättymistä "juhlittiin" Suomessa suruliputuksella.

Päivämäärälle 13-3-1809 osuu myös eräs toinen merkittävä Suomen historian tapahtuma, kun Ruotsin valtaneuvosto julisti viimeisen Suomea hallinneen Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolf erotetuksi.

13. maaliskuuta vuonna 1809 seitsemän sotilasta Carl Johan Adlercreutzin johdolla ryntäsivät kuninkaan linnaan ja pidättivät ja vangitsivat kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin Gripsholmin linnaan jossa kuningas oli kotiarestissa. Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua, josta tuli kuningas Kaarle XIII. Hän kutsui valtiopäivät koolle jotta vallankumous vältettäisiin.

Kuningas yritti vielä siirtää kruununsa pojalleen, mutta hänet karkoitettiin perheineen Ruotsista ensin Saksaan ja sitten Sveitsiin, jossa Kustaa IV Aadolf kuoli 7-2-1837. Kuningas haudattiin lopulta Tukholman Riddarholmin kirkkoon.

Suomen sota 1808-1809 oli Kustaa IV Aadolfille ja koko Ruotsille sotilaallinen katastrofi; lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan peräti kolmasosan alueestaan Venäjälle.

29.3.1809 Porvoon maapäivillä Suomen edustajat vannoivat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksanteri I:lle ja 17.9.1809 Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle.

Turussa katkeruus oli erityisen suuri, kun keisari vielä 12.6. 1812 meni ja korotti Helsingin maan pääkaupungiksi. Kun Aleksanteri I vielä vieraili Turussa 1812 tavatakseen Ruotsin kruununperillisen Kaarle Juhanan, oli kyse maailmanhistoriasta, jossa Juhana lupasi tukea Aleksanteria taistelussa Napoleonia vastaan, mutta turkulaiset kokivat asian syystäkin henkilökohtaisemmin: täällä kansa kilisteli kapakoissa maljojaan Jean-Baptiste Jules Bernadotten kunniaksi tyyliin "siinä on vapahtajamme".

Vanhaa aikaa on mukava haikailla.



Kustaa IV Aadolf oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas. Per Krafft nuoremman maalaus vuodelta 1809.

Ja Mauri Anteroa muistelin pari vuotta sitten näin:

MAN

Onnea 70-v Someron pojalle!

M. A. Numminen (oikealta nimeltään Mauri Antero Numminen) (s. 12. maaliskuuta 1940 Somero) on suomalainen pitkän linjan muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies.

PT: Olet ollut teekkarien elokuvakerhon Montaasin toiminnassa mukana kuusikymmentäluvulla, mitä jäi käteen tästä ajasta?

MAN: Nimenomaan käteen on jäänyt kaksi lyhytelokuvaa, Vesilasi ja Tiiliseinä. Vietin melko paljon vapaa-aikaa teekkarikylässä ja yövyin seurusteluhuoneen sohvalla niinä iltoina, jotka venyivät niin pitkiksi, että viimeinenkin bussi oli lähtenyt. Teekkareiden elämä oli virkistävää vaihtelua valtiotieteilijöiden ja humanistien seurassa opiskelulle.

PT: Kuvaile Montaasissa tekemiäsi elokuvia muutamalla adjektiivilla. (voit toki muodostaa myös lauseita)

MAN: Vesilasi on surrealistinen rakkauselokuva. Tiiliseinä taas on kineettinen kokeilu ylioppilaskunnan laskentakeskuksen seinästä. Kolmas kolmeminuuttinen Montaasi-filmini on hävinnyt. Se käsitteli kengännauhojen sitomista Helsingissä.

Rauhallisesti
Suomen Turussa 12-3-2012
Simo Tuomola

Magnus Olai

Magnus Olai

Eilen 9-3 tuli kuluneeksi tasavuosia Turun piispa (1412-1450) Maunu II Tavastin eli Magnus Olain kuolemasta 1452. Hän oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa, joka ehti kirkon johtotehtävien lisäksi edustaa Suomea myös politiikan alalla, toimien mm. kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Piispa Maunu II Tavast "Maunu Olavinpoika"syntyi Mynämäen Alasjoella. Synnyinajankohta on 1370-luvun alkupuolella. Syntymävuotta ei varmaksi tiedetä. Maunun isä oli rälssimies Olavi Tavast Juhopoika. Maunu Tavast kuoli vuonna 1452.


Turun tuomiokirkon komistamisen lisäksi hän perusti Naantaliin Birgittalaisluostarin ja kunnosti Kuusiston piispanlinnaa, jonka palon yhteydessä 1439 tuhoutui runsaasti Turun historiaa koskevia asiakirjoja. Kuningas Kaarle Knuutinpojan astuessa valtaan 1448, kruunauksen suoritti 29. kesäkuuta juuri piispa Magnus Olavinpoika.


Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1408/1409 – 15. toukokuuta 1470) oli Ruotsin kuningas kolmeen otteeseen (1448–1457, 1464–1465 ja 1467–1470) ja Norjan kuningas 1449–1450. Ruotsin kuninkaana hänet tunnetaan myös nimellä Kaarle VIII ja Norjan kuninkaana nimellä Kaarle I.

Suomea valtansa merkittävänä tukijalkana pitäneen Kaarlen jälkeläisistä tsaari Nikolai II nousi vuonna 1894 Suomen suuriruhtinaaksi, jolloin Kaarlen jälkikasvu palasi eräässä muodossa taas hallitsemaan Suomea.



Kaarle Knuutinpojan kruunajaissaatto.

Karl Knutsson Bonde lämnar Viborgs slott för att delta i kungavalet i Sverige. Det nationalromantiska budskapet är att Finland spelade en viktig roll i Sveriges politiska historia.

Ruotsin kuninkaanvaali on omien presidentin vaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laamanni (Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta. Montako kertaa ( ja milloin ) itse asiassa Ruotsin kuningas valittiin Moran kivillä niin, että suomalaisia edustajia oli mukana.

Keskiajan historiamme lähdetilanne on sellainen, että täydellistä ja varmaa vastausta tähän kysymykseen ei voi antaa. Håkan/Haakon Maununpojan kirje 15.2.1362 (suomennos julkaistu teoksessa Suomen historian dokumentteja 1, s. 40-41) totesi, että Itämaan (= suomalaisten) puuttuminen valintakokouksesta ei ollut este vaalin toimittamiselle.

Luultavasti suomalaisten osallistuminen rajoittuikin useimmiten siihen, että he saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin. Muutenkin myöhäiskeskiajan sekavat poliittiset olot – unionitaistelut ym. – aiheuttivat sen, että kuninkaanvaaleissa usein poikettiin laillisista muodoista. Kuvaavaa aikakaudelle on, että Kaarle Knutinpoika Bondekin ehti olla kolme kertaa kuninkaana.

Luultavasti suomalaiset eivät käyttäneet oikeuttaan ainakaan ennen 1400-lukua. Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin myös suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.

Vuoden 1436 ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta selkeän vahvistuksen Suomen oikeus sai Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa (1442), joka yksityiskohdissa seurasi Håkanin kirjettä ja otti huomioon senkin seikan, että Suomi oli v. 1435 jaettu kahteen laamannikuntaan.

Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 1418 – 6. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (1440–1448) ja Ruotsin vuosina (1440–1448).

Todennäköisesti juuri piispa Magnus Olain (Maunu Tavast) oli keskeisenä henkilönä ollut ajamassa tämän Suomen oikeuden kirjaamista lakiin.

Vuonna 1448 Kaarle Knutinpoika Bonde saattoi palauttaa kuninkuutensa nimenomaan Suomesta tuomansa asevoiman turvin. Ei tiedetä, osallistuivatko meikäläiset varsinaiseen vaaliin, mutta piispa Magnus Olai (Maunu Tavast) osallistui ainakin kruunajaisiin Uppsalassa 29.6.1448.

Vuoden 1457 kuninkaanvaalista, jossa Tanskan ja Norjan kuningas Kristian Oldenburgilainen valittiin myös Ruotsin hallitsijaksi, on enemmän tietoja. Suomalaiset saivat kutsun Tukholmassa 23.6. pidettävään vaalikokoukseen, mutta eivät sinne lähteneet. Sen sijaan he järjestivät Turussa jo seuraavana päivänä rinnakkaiskokouksen, joka päätyi yhtäläiseen ratkaisuun.

Kuningas Hannun vaaliin v. 1497 suomalaiset eivät osallistuneet, mutta kun hänen poikansa Kristian valittiin isän vielä eläessä kruununperilliseksi toukokuussa 1499, oli Suomesta paikalla koko maanlain määräämä edustus tiettävästi ainoan kerran. Mukana olleiden talonpoikien nimetkin tiedetään.



Kustaa Vaasa ja M. Agricola.

Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.

Edellisessä ei ole huomioitu 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun valtionhoitajavaaleja. Yleensä kaikille vaalikokouksille oli tuohon aikaan tyypillistä, että itse asiassa järjestettiin kaksi kokousta: säädyt tai vahvimmassa asemassa olevat mahtimiehet päättivät ensin ja sitten päätös vahvistettiin muodollisessa kokoonpanossa pidetyssä kokouksessa.




Tavast lisäsi 1412 sukunsa vaakunaan panssaroidun käsivarren (kuvamme postimerkissä vuodelta 1933) oheen Turun tuomiokirkon tunnuksena ristivaakunat.


Mahtaillen
Turussa 10-3-2012
Simo Tuomola

Dies Solis

Dies Solis

Vuonna 2010 Auringon päivä 7.3. osui sunnuntaille, mutta hyvin tuntuu homma pelaavan näin keskiviikkonakin armon vuonna 2012:

Kas - pitää paikkansa tuo sunnuntain latinankielinen nimi Dies Solis, Auringon päivä. Saksien auringon jumala Sunne ja skandinaavien Sunna siinä on taustalla, mutta oma osansa on myös Rooman keisari Konstantinus I Suurella, jonka edikti määräsi tällä päivämäärällä 7-3-321 dies Solis Invictin eli Voittamattoman Auringon jumalan päivän, sunnuntain, lepopäiväksi koko keisarikunnassa.

Ei oltu täälläpäin osa keisarikuntaa, mutta joskus vanhemmalla roomalaisajalla 50-200 jaa Aurajokilaaksoon muutti uudisasukkaita Skandinaviasta ja turkiskauppaa käytiin myös Baltian suuntaan. Nuoremmalta roomalaisajalta 200-400 jaa tehdyt löydöt, ylelliset ja kalliit tuontitavarat, kuvaavat jo taloudellista nousukautta.

Latinan Aurum, Au, kulta, tulee kaiketi muinaishebrean sanasta aor, joka merkitsee valoa. Kullan ja auringon väliseen yhteyteen onkin uskottu kautta aikain, ja kulta oli tosi harvinainen materiaali Suomessa esihistoriallisella ajalla.

Nuoremmalta roomalaisajalta kultaa on löytynyt vain Varsinais-Suomesta; Nousiaisten kultainen eläinpäärengas on hienoimpia ajan esineitä koko Itämeren alueella. Rengas on valmistettu Skandinaviassa noin 200-luvulla. Miksiköhän sekin muuten on museoitu Tukholmaan.

Rautakausi jaotellaan jaksoihin, joista jokaisella on omat erityispiirteensä.

Esiroomalainen rautakausi 500 eKr. - 1 jKr.
Vanhempi roomalaisaika 1- 400 jKr.
Nuorempi roomalaisaika
Kansainvaellusaika 400-600 jKr.
Merovingiaika 600-800 jKr.
Viikinkiaika 800-1025 jKr.
Ristiretkiaika 1025-1150 jKr. (Länsi-Suomi)

Korppolaismäen rinteeltä on muuten läheltä Sikaojan suualuetta tehty itäbalttilainen polttohautalöytö, joka on ajoitettu vanhemmalle kansainvaelluskaudelle noin 500 jaa. Sinne saapuneen matkalaisen viimeinen leposija piti sisällään hopeisen rengaskoristeisen kaarisoljen ja hopeisen rannerenkaan sekä kaksi keihäänkärkeä. Siitä olisi hyvä lähteä Turussa aarreretkelle menneisyyteen.


Kultainen eläinpäärengas Nousiaisista.


Niinpä Aurajoki saa nimelleen valoisammankin selityksen, vaikka se yleensä yhdistetäänkin muinaisruotsin vesiväylään; aathra.

Goottien kieli on muuten tuonut suomen kieleen mm. sellaiset sanat, kuin kartano, airot, ruhtinas, kuningas, aura (Aurajoki), olut, leipä ja äiti. Mutta gootit olivat myös vihollisia; gootin kielessä fin land tarkoittaa kieltämämme vihollismaa. Suomi oli Paholaisen tyyssija ja kieli paholaisen kieli gooteille, jotka pitivät hallussaan Skaran aluetta. Alkuperäiskielenä meillä oli lingua franca.


Niin, meinasi unohtua tuo Egyptin auringon jumala ra; Au-Ra

Ra (tai Re) on yksi vanhimmista muinaisessa Egyptissä palvotuista jumalista. Ra oli auringonjumala, mutta Rata palvottiin alun perin luojajumalana Heliopoliksessa (muinaisegyptinkieliseltä nimeltään Iunu).







Au-Ra-joella
Turussa 7-3-2012
Simo Tuomola

Kalmin matkassa

Pietari Kalm

Tänään 6-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Pietari Kalmin syntymästä 1716:

1716 – Pehr Kalm (Pietari Kalm), suomalainen tieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi (k. 1779):



Pehr (Pietari) Kalm (1716 Ångermanland – 16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen tieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalmin hautapaikkaa ei tiedetä, mutta hänen muistolaattansa on kiinnitetty Turun Maarian kirkon seinään.

Kalm vihittiin papiksi 1757. Hänen näkemyksensä mukaan papiston tehtävänä oli hyödyttää valtakuntaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kalm toimi sekä Piikkiön seurakunnan että Turun Maarian seurakunnan kirkkoherrana.

Triviaalikoulun Kalm oli käynyt Vaasassa, yliopisto-opinnot hän aloitti Turun akatemiassa 1735. 1740-luvulla Kalm opiskeli Uppsalan yliopistossa luonnontieteitä Carl von Linnén oppilaana. Linné piti Kalmia parhaana oppilaanaan. Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi löytöretkeilijäksi.




Pietari Kalmin (1716–1779) 200-vuotismuiston kunniaksi julkaistu postimerkki.

Hänen Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra Amerika on ilmestynyt monella kielellä, ruotsiksi se painettiin 1753. Matkan aikana hän lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta mukanaan kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.

Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiinTurussa Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibeliusmuseon tontilla. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, sillä ilmastoerot olivat liian suuret. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain kolmea lajia: aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa.

Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa on Lontoossa ja loput – yli 400 kasvinäytettä – ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.


Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.

IX: Pietari Kalmin matkassa

- Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori, Maarian seurakunnan kirkkoherra, suomalainen tiedemies ja tutkimusmatkailija, Uppsalassa Carl von Linnén oppilaana opiskellut kasvitieteilijä Pietari Pehr Kalm (1716-1779) suuntasi luonnontieteellisen tutkimusmatkansa Amerikkaan vuosina 1747-1751. Ennen Turkuun paluutaan hän vietti kolme vuotta Pennsylvaniassa, New Yorkissa ja Kanadassa.

- Gloria Dein kirkossa vieraillessaan 1750 hän selaili kirkonkirjoja ja kiinnitti huomionsa kolmeen kuolinviestiin: * 31. toukokuuta 1706 kuollut 100 vuoden iässä vanhempi Mårten Mårtensson, syntynyt Suomessa. * 8. helmikuuta 1713 kuollut 97 vuoden iässä hänen leskensä Helen, syntynyt Ruotsissa. * 3. joulukuuta 1718 kuollut 75 vuoden iässä nuorempi Mårten Mårtensson, syntynyt Ruotsissa, tullut maahan 8-vuotiaana.

- Vanhempi Mårten Mårtensson saapui Uuteen Ruotsiin Eagle-aluksella 1654 ja asettui Fort Trinityyn. Vuotta myöhemmin hän vannoi valansa hollantilaisille näiden vallattua linnakkeen ruotsalaisilta ja muutti pian suomalaisten siirtolaisten pariin Ammanslandiin.

- Ruotsi-Suomen hallitus perusti Pohjois-Amerikkaan nykyisen Philadelphian kupeeseen Delaware-joen suistoon Uuden Ruotsin siirtokunnan 1638 amiraali Klaus Laurinpoika Flemingin ehdotuksesta. Kalmar Nyckel -alus vei siirtokuntaan sen ensimmäiset asukkaat. Finlandiin eli Finn's Pointiin Fort Christinan linnakkeen suojapiiriin muutti 17 vuoden aikana noin 500-600 suomalaista.

Uusi Ruotsi (ruots. Nya Sverige) oli vuonna 1638 perustettu Ruotsin siirtomaa Pohjois-Amerikan itärannikolla Delawarejoen ja Delawarenlahden molemmin puolin. Siihen kuuluneet alueet ovat nyt Pennsylvanian, Delawaren ja New Jerseyn osavaltioiden alueella.



Uuden Ruotsin kartta vuodelta 1650.







Pennsylvanian ensimmäisen asutuksen kartta.


- Hollantilaiset valloittivat Uuden Ruotsin vuonna 1655. Ruotsi-Suomella oli siirtomaa-alue myös Afrikassa kun Afrikkakomppania osti Cabo Corso -nimisen siirtomaalinnakkeen Ghanan alueelta 1650.


Kultarannikon historiallinen kartta.

- Vuonna 1645 Ruotsissa syntynyt nuorempi Mårten Mårtenson sai vaimonsa Margaret Bärtilsdotterin, jonka äiti oli suomalainen, kanssa 9 lasta, joista senior John Morton syntyi 1. kesäkuuta 1683 ja kuoli 1725. Hänen ja vaimonsa Mary Archerin lapsi, nuorempi John Morton (1724-1777), syntyi Ammanslandissa ja meni aikanaan naimisiin Ruotsin siirtolaistaustaisen Ann Justisin kanssa.

- Hän oli se mies, jonka nimi löytyy Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen 56 allekirjoittajan joukosta. Hänen antamansa äänen kerrotaan olleen jopa sen ratkaisevan äänestettäessä itsenäisyysjulistuksesta. Hän oli merkittävä pennsylvanialainen poliitikko ja sheriffi. Samaa osavaltiota edusti myös Benjamin Franklin.

Mortonin antaman äänen kerrotaan olleen ratkaiseva äänestettäessä USA:n itsenäisyysjulistuksesta, sillä juuri pidetyssä äänestyksessä Kongressin jäsenten äänet olivat jakautuneet tasan, kun Morton saapui myöhästyneenä kokoukseen. Mortonin kuitenkin sallittiin vielä äänestää. Hän äänesti itsenäisyyden puolesta, joten ratkaisevan äänen antaja tiedettiin varmasti.

- Kolmetoista siirtomaata esitti itsenäisyysjulistuksensa 4. heinäkuuta 1776. Se allekirjoitettiin kongressissa 2. elokuuta ja Yhdysvallat tunnustettiin kansainvälisesti itsenäiseksi 3. syyskuuta 1783.

Itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat

Itsenäisyysjulistuksen kaikki allekirjoittaneet olivat miehiä ja heitä oli 56. Itsenäisyysjulistuksen allekirjoittivat:

• New Hampshire: Josiah Bartlett, William Whipple, Matthew Thornton
• Massachusetts: Samuel Adams, John Adams, John Hancock, Robert Treat Paine, Elbridge Gerry
• Rhode Island: Stephen Hopkins, William Ellery
• Connecticut: Roger Sherman, Samuel Huntington, William Williams, Oliver Wolcott
• New York: William Floyd, Philip Livingston, Francis Lewis, Lewis Morris
• New Jersey: Richard Stockton, John Witherspoon, Francis Hopkinson, John Hart, Abraham Clark
• Pennsylvania: Robert Morris, Benjamin Rush, Benjamin Franklin, John Morton, James Smith, George Taylor, James Wilson, George Ross
• Delaware: George Read, Caesar Rodney, Thomas McKean
• Maryland: Samuel Chase, William Paca, Thomas Stone, Charles Carroll of Carrollton
• Virginia: George Wythe, Richard Henry Lee, Thomas Jefferson, Benjamin Harrison V, Thomas Nelson Jr., Francis Lightfoot Lee, Carter Braxton
• Pohjois-Carolina: William Hooper, Joseph Hewes, John Penn
• Etelä-Carolina: Edward Rutledge, Thomas Heyward Jr., Thomas Lynch Jr., Arthur Middleton
• Georgia: Button Gwinnett, Lyman Hall, George Walton

- Kaikessa tässä mukana oli siis myös John Morton, jonka isoisän isä Martti Marttinen Rautalammin suurpitäjän alueelta muutti aikoinaan Ruotsin suomalaismetsiin, joista heidän jälkeläisensä lähtivät sittemmin Amerikkaan perustamaan Delawaren siirtokuntaa.

Rautalammin suurpitäjän historiassa todetaan:

»Rautalammin hallintopitäjä oli tärkein lähtöalue 1500–1600-lukujen muuttoliikkeelle Ruotsiin. Silloiset rautalampilaiset olivat päteviä korvenraivaajia ja kaskenpolttajia, joita houkuteltiin asuttamaan Keski-Ruotsin erämaita. Nämä metsäsuomalaiset asuttivat Värmlannin ja Keski-Ruotsin korvet.

Metsäsuomalaisten jälkeläisiä muutti myös Ruotsin Amerikkaan perustamaan Delawaren siirtokuntaan. Valtaosa Delawaren siirtokunnan jäsenistä oli suomalaista syntyperää. Eräs heistä oli John Morton, joka antoi Pennsylvanian siirtokunnan puolesta ratkaisevan äänensä Amerikan itsenäisyydelle v. 1776. John Mortonin isoisän isä oli Martti Marttinen, joka oli aikanaan muuttanut Rautalammin suurpitäjän alueelta Ruotsin suomalaismetsiin.


Siirtomaaisäntänä
Turussa 6-3-2012
Simo Tuomola

Soitellen sotaan

Turusta pääkaupunki

Tänään 21-2 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen sodan virallisesta avauksesta, kun venäläiset ylittivät Kymijoen sunnuntaiaamuna viiden maissa.

• 1808 – Suomen sota alkoi Ruotsin ja Venäjän välillä.
• 
  
• Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808–1809.^[2] Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan.

Tieto sodan alkamisesta saavutti Tukholman viikkoa myöhemmin ja Ruotsin kuningaskunta julistettiin sotatilaan 3.3.1809.

Viesti sodan syttymisestä saapui viikkoa myöhemmin sodan alkamisesta Ahvenanmaan ja Tukholman välille vuonna 1796 rakennettua optista lähetintä pitkin Kustaa IV Aadolfille. Ruotsin kuningaskuntaan julistettiin sotatila 3. maaliskuuta

Talvitaktiikkana oli vetäytyminen vihollisen tieltä; 1.3. peräännyttiin Hämeenlinnaan, sieltä edelleen kovassa pakkasessa Tampereelle ja Poriin vihollinen koko ajan kintereillä. Porista Ruotsin joukot vetäytyivät 18.3. ja neljä päivää myöhemmin venäläiset joukot saivat polittisen voiton valloittamalla maan hallinnollisen keskuksen Turun.

Juhlavuonna sitä muisteltiin näin:

Turun miehityksestä 200 vuotta

"Kansakuntaa rakentamassa" Valtioneuvoston kanslia asetti vuonna 2006 Merkkivuosi 1809 -hankkeen, jonka tehtävänä on valmistella kyseiseen vuoteen liittyvät yleiset valtiolliset tapahtumat sekä edistää vuoden huomioon ottamista teemalla ”Kansakuntaa rakentamaan”. Valtuuskunnan puheenjohtaja on pääministeri Matti Vanhanen. Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen on valtuuskunnan jäsen. Valtioneuvoston 200-vuotisjuhlaistunto pidettiin Turussa 2.10.2009. Aiheeseen liittyen: www.1809.fi Valtioneuvoston juhlaistunto Turussa -uutinen (17.8.2007) Turun historiaa Lisätietoja Turun tapahtumista vuosina 1808-1809 sekä Turun pääkaupunkiajasta autonomisen Suomen ensivuosina löytyy esim. Hannu Laaksosen vuonna 2007 julkaistusta kirjasta ”Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta”.

22. maaliskuuta tuli kuluneeksi 200 vuotta, kun venäläiset miehittivät Turun. Miehityksen myötä Turku käytännössä siirtyi Ruotsin vallasta Venäjän valtapiiriin.

Suomen sota 1808 -1809 puhkesi, kun venäläiset ylittivät Kymijoen 21. helmikuuta 1808. Sodan seurauksena Suomen ja Ruotsin vuosisatainen valtioyhteys katkesi.

Jo sodan alussa Ruotsin armeija vetäytyi Turusta pohjoiseen. Ankaran talven takia ruotsalaisten saaristolaivasto, Turun eskaaderi oli kiinni jäissä. Vetäytyessään ruotsalaiset sytyttivät laivastonsa palamaan.

Turkulaiset päättivät olla tekemättä vastarintaa lähestyville venäläisille säästääkseen kaupunkinsa hävitykseltä.

Siviilihallinto jatkui normaalisti

Maaliskuun puolenvälin jälkeen venäläiset tekivät majoitustiedusteluretkiä Turkuun ja 22.3.1808 parisen tuhatta venäläistä sotilasta marssi rauhanomaisesti Turkuun. Kaupungin siviilihallinto jatkoi miehittäjien tulosta huolimatta toimintaansa normaalisti.

Kutsuipa miehitysjoukkojen kärjessä ratsastanut ruhtinas P.I. Bagration kuusisataa kaupunkilaista tanssiaisiinkin Brinkkalan taloon (nykyiseen joulurauhan julistuksen taloon).

Pjotr Bagration.

Pjotr Ivanovitš Bagration (ven. Пётр Иванович Багратион, georgiaksi: პეტრე ბაგრატიონი), Petre Bagrationi) 1765–1812) oli alkuaan georgialaissyntyinen venäläinen ruhtinas ja jalkaväenkenraali. Hän otti osaa Venäjän sotiin Napoleonia vastaan, oli Suomen sodassa vuonna 1808 Ruotsin Suomeen hyökänneen venäläisen 21:nnen divisioonan komentaja ja seurasi Klingsporia Poriin. Hän vartioi sitten lounaisrannikkoa ja johti vuonna 1809 Ahvenanmaalle tehtyä hyökkäystä. Myöhemmin 7.9.1812 Bagration johti Borodinon taistelua Napoleonin sotajoukkoja vastaan ja haavoittui vakavasti. Kuoli 12.9.1812.

Friedrich Wilhelm von Buxhoevden.

Kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden, (ven. Федор Федорович Буксгевден, Fjodor Fjodorovitš Buksgevden (1750–1811) oli venäläinen sotapäällikkö. Hän otti vuonna 1789 osaa Ruotsinsalmen taisteluun ja toimi Varsovan kenraalikuvernööriksi vuodesta 1795. Buxhoevden osallistui Napoleonia vastaan käytävään sotaan ja toimi Venäjän armeijan ylipäällikkönä Suomen sodassa. Venäläisten valloitettua Suomen hän johti maan hallintoa.

23. maaliskuuta venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui kaupunkiin ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille

Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola – 26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen. Hän toimi piispana kuolemaansa vuoteen 1832 saakka. Suomen sodan aikana hän osoitti venäläisiä kohtaan suurta myöntyväisyyttä.

Tapahtuneeseen sopeuduttiin, vaikka jonkinasteista vastarintahenkeäkin ilmeni. Ruotsin vallan aika Turussa oli käytännössä päättynyt ja kaupunki siirtyi Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi.

Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään Haminan rauhansopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.9.1809 ja astui voimaan 13.10.1809. Samalla maamme sai autonomian.

Näin Turku ehti olla maan virallisena pääkaupunkina vain kolme vuotta 1809-1812, kun 12. kesäkuuta 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Helsingfors nimitettiin 22.4.1812 tuolloisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.

Soitellen sotaan

Turussa 21-2-2012

Simo Tuomola

Torvet soiden

Torvet soiden

Päivämäärällä 20-02 1636 annettiin valtakunnassa laatuaan ensimmäinen postijärjestys, asetus postinkuljetuksen järjestämisestä Ruotsi-Suomessa.

1636 – Suomessa annettiin ensimmäinen postijärjestys, asetus postiolojen järjestämisestä.


Ensimmäinen virallinen postinkuljetusmuoto Suomessa oli jo 1400-luvulla kirkon piiriin luotu ns. lukkarinposti, joka velvoitti lukkarit huolehtimaan kirkon sisäisestä postinkulusta. Tavallisen rahvaan posti kulki kauppiaitten ja sotilaitten mukana; maan mahtavilla oli omat lähettinsä.

Ruotsi-Suomessa annettiin ensimmäinen perustava postijärjestys 20.2.1636, ja sitä täydennettiin 1640-luvulla kolme kertaa. Postijärjestyksen antamista oli edeltänyt nopea valtakunnallinen kehitys: Kustaa Adolf oli uudistanut valtion hallintoa, oikeuslaitosta, sotalaitosta ja elinkeinoelämää. Tiedonkulku ja tiedonvälitys tulivat yhä tärkeämmiksi. Kokkotulet eivät enää riittäneet – tarvittiin erityistä postilaitosta.

Kun Pietari Brahe v. 1637 määrättiin Suomen kenraalikuvernööriksi, hän teki heti tänne tultuaan Ruotsin hallitukselle esityksen postilaitoksen järjestämisestä myös Suomeen. Vastaus oli myönteinen: Suomen postilaitos perustettiin v. 1638 kuningatar Kristiinan julistuksella eli silloisen holhoojahallituksen toimesta, v. 1626 syntyneen kuningattaren ollessa edelleen alaikäinen .





Kristiina (8. joulukuuta (juliaaninen kalenteri)/18. joulukuuta (gregoriaaninen kalenteri) 1626 – 19. huhtikuuta 1689) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti 1654. Hänen nimissään tehtiin paljon hienoja uudistuksia Suomessa.

Posti kulkee

Päivämäärällä 6-9 perustettiin siis Ruotsin valtakunnan osana olleeseen Suomeen 1638 oma postilaitos, perustajana kuningatar Kristiina käskystä Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Oikeammin kyse oli tuolloin postitaksan määräämisestä Suomea varten.

Kun Suomen uusi kenraalikuvernööri Per Brahe saapui 1637 maahan, oli hänellä hallituksen lupaus, että Suomeen järjestettäisiin postilinjoja. Tätä vaativat myös Brahen hallintotehtävät. Kesän 1638 aikana Ruotsin postin johtajan Gese Wechelin tärkeimmän avustajan, valtakunnanvouti Bernhardt Steen von Steenhausenin onnistuikin järjestää postireitti, joka kulki Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja sieltä etelärannikkoa seuraten, Suomenlahden kiertäen reitille ensin Turkuun ja edelleen Helsinkiin, Porvooseen, Viipuriin, Käkisalmeen, Nevanlinnaan ja Narvaan. Helsingistä Hämeenlinnaan järjestettiin sivupostilinja.

Kun Steen von Steenhausenin matkakertomus oli käsitelty Tukholmassa, hallitus hyväksyi 6.9.1638 Suomen postilinjalle virallisen kirjetaksan. Viimeistään tällöin säännöllinen, kerran viikossa tapahtuva postinkuljetus oli Suomen ensimmäisellä postilinjalla käynnissä. Syyskuun kuudetta päivää Suomen posti viettää syntymäpäivänään.

Käsky valtionpostin järjestämisestä annettiin jo 2. kesäkuuta 1638 ja asian sai käytännössä hoitaakseen valtakunnanvouti von Steenhausen. Vakinainen postinkulku järjestettiin Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja täältä Porin, Hämeenlinnan ja Helsingin reiteille. Kirje Turku-Tukholma välillä maksoi 4 ja Turku-Helsinki välillä 2 hopeaäyriä. 2-3 peninkulman välein postireitin varrelle nimitettiin valantehneitä talonpoikia merkinantotorvineen postiljooneiksi.

Torvet löytyvät myös Suomen ensimmäisestä postimerkistä vuodelta 1856, arvona 5 kopeekkaa:

Torvet soiden
Turussa 20-02-2012
Simo Tuomola