torstai 6. helmikuuta 2020

Kippis ja Kulaus!

Historiablogini Punainen Turku / Revolution Turku ylittää tänään 400 000 kävijän rajan! Kiitos lukijoille. Lukema on nyt 399 822, viime kuussa kävijöitä oli 3555 ja eilen 169 eli tänään tuo raja varmasti menee rikki. Kippis ja Kulaus!


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Medelplan

Tänään 5-3 selailemme Turun kämnerioikeuden vanhoja pöytäkirjoja 1600-luvun lopulta. Kas tuossa vilahtaa tuttu nimi; Turun kämnerioikeus 5.3.1687: mainitaan figur stickaren Daniel Medelplan. 
Kuvahaun tulos haulle daniel medelplan

Eräissä vanhoissa kaupungeissa, kuten juuri Turussa, toimi siis myös kämnerioikeus. Siinä kämnerin ja kahden apujäsenen muodostama eräänlainen torioikeus ratkaisi pieniä riitajuttuja ja toimitti toisinaan esitutkinnan rikosasioissa, jotka sitten menivät raastuvanoikeuden ratkaistaviksi.
 

Daniel (Taneli) Medelplan (noin 1657 Turku31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.
Daniel Jonasson Medelplan, (Taulusta 1, isä Jonas Medelplan) Kirjanpainaja, s. 1657 Turku, k. 18.8.1737 Pälkäne,Tauriala,Näppilä. Kuolintieto Pälkäneen srk: Gammal inhysesgubbe Daniel Medelplan, varit boktryckare i Viborg, förvaran i bildhuggare arbete, 80 år.
 Kuvahaun tulos haulle daniel medelplan
 
Medelplanin isä oli turkulainen Johan-niminen vaununtekijä. Vuonna 1678 Daniel otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.
Vuosina 1689-1693 hän toimi Viipurissa piispa Petrus Bångin pienen kirjapainon johtajana. Sieltä hän tuli isonvihan aikaan Pälkäneelle, Taurialan kylän Näppilän taloon. Syynä muuttoon oli paitsi sota, myös hänen saamansa tuomio sukurutsauksesta, kun hän oli solminut suhteen vaimonsa veljentyttären kanssa.
 Kuvahaun tulos haulle isoviha


Tästä saamansa tuomion hän kärsi vankeudessa Viipurin linnassa. Medelplanin ensimmäinen puoliso oli nimeltään Gertrud (k. 1693) ja kolmas Kristina Grelsintytär (k. 1744).
 1. puoliso: Gertrud Berntsdotter k. 7.4.1693 Turku,Drottningsgatan.

Jonas Svensson Medelplan Vaununtekijä, kuollut noin 1707 Turussa. Jonas sekä poika Daniel että tämän poika myöhemmin Vesilahdella tuomittu alioikeudessa kuolemaan mutta molempien tuomion hovioikeus lieventänyt.
 2. puoliso: Maria Axelsdotter kuollut 6.6.1714 Pälkäne,Kankainen. Vaimon Kerttu Berntintyttären veljentytär, ainakin kaksi aviotonta lasta Danielin kanssa, eivät saaneet avioliittolupaa lähisukulaisuuden takia. 

Tuomittu molemmat kuolemaan, tuomio lievennetty myöhemmin suureksi sakoksi, jota ei pystynyt maksamaan, istunut tämän takia kahteen kertaan Turun linnassa ja lopulta sovittanut rikoksen kujanjuoksulla.
 3. puoliso: Chirstina Grelsdotter s. 1662, k. 2.3.1744 Pälkäne,Tauriala

 Turun kämnerioikeus 11.1.1683: Daniel Jonsson Medelplan tuomitaan maksamaan velkansa 14 d. Eric Jöransson Kirkolalle.

 Turun kämnerioikeus 12.5.1691: Vagnmakare mästare Jonas Svänsson tuomitaan maksamaan poikansa Daniel Johnssonin velka ajuri Michel Michelssonille.
 
 Raastuvanoikeus 1694: Daniel Medelplan avioton tytär Maria med Maria Axelsdotter.

 Turun kämnerioikeus 29.7.1697: Boktryckaren i Wiborg Daniel Medelplan vastapuolenaan sahl bokhållare Anders Orses enckia hustru Brita Larsdotter Bryning. Molempien esittämien laskelmien jälkeen tuomitaan Brita Bryning maksamaan Danielille 19 taaleria.

 Kuvahaun tulos haulle daniel medelplan
 Medelplan oli paikalla Turussa myös vuonna 1680, kun taivaalle ilmestyi tuhoa ennustava Kirchin komeetta, jota myös Newtonin komeetaksi kutsutaan. 

 "Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.  Hasselqvist liitti pyrstötähden ilmestymisen Raamatun profeetta Jeremiaan näkyyn kiehuvasta padasta, joka ennusti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille.  Sekä Jeremiaan pata että ”suuri ja kauhea komeetta ja sen hirveä pyrstö” on ikuistettu myös kuvaksi."

 Daniel Medelplan (1657-1737) on jäänyt historiaan suomalaisen aapisen tekijänä. Isonvihan aikaan Suomessa ei ollut yhtään toimivaa kirjapainoa. Kun tuli puutetta lukemisen opetteluun sopivista kirjoista, tilasi Pälkäneen papisto Daniel Medelplanilta oman aapisen.

 Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta hän kaiversi puusta Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara". 

 
 Enevaldus Svenonius, Presbyter rite vocatus. Aboae: Johan Wall 1688. MEDELPLAN.

Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.
Teoksen koko nimi oli Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719.
Medelplan kaiversi Pälkäneen aapisen 28 sivun tekstin puulaatoille, painoi laatoilla aapisia ja huolehti muusta kirjanvalmistukseen liittyvästä. Medelplanin aapista ei ole säilynyt jälkipolville, sillä viimeinen tunnettu kappale tuhoutui Turun palossa 1827.
 Vuonna 2005 avattu yksityinen Daniel Medelplanin museo sijaitsee Pälkäneen puuaapisen syntysijoilla, Kukkolan kylässä. Museon perusnäyttelyssä kerrotaan Medelplanin aapisen syntyhistoriasta sekä kirjanpainajan ammatista esinein ja tekstein.

 http://www.museokompassi.fi/wp-content/uploads/2010/10/01_kukko.jpg

Vaihtuvassa aapisnäyttelyssä on eri keräilijöiden kukkoaapisia. Medelplanin aapisen viimeisellä sivulla oli kukon kuva, joka tiettävästi on ollut ensimmäinen suomenkielistä aapista koristanut aapiskukko. Samainen kukko koristi myös Pälkäneen kunnan vanhaa vaakunaa.
 Mies kuvitti mm. Elisaeus Hvalin (1652-1708) vuonna 1683 painetun valaita käsittelevän väitöskirjan "Cetographia". Se pitää sisällään kuusi Daniel Medelplanin toteuttamaa puuleikkausta, jotka antavat valaista varsin hyökkäävän kuva ihmisen vihollisina.

Puuleikkurina Turussa 5-3 2018 Simo Tuomola

Kaniikkien taisto

Tällä päivämäärällä 4-3 joudumme Turussa keskelle kaniikkien valtataistelua. On vuosi 1513 ja paavi on antanut Roomassa tuolloin kyläilleelle pappismies Ericus Svenonikselle varauksen Pyhän Sigfridin prependaan Turussa. Samalla Svenonis korotettiin 4-3 Turun arvovaltaisten kanunkien joukkoon.
 Aiheeseen liittyvä kuva
 
Prebenda (lat. praebe'nda, tarjottava) on kirkollisen viran haltijalle tai kirkollisen oppilaitoksen tai muun laitoksen virkamiehelle luovutettu palkkaetu, joka saadaan jonkin seurakunnan tai maatilan tuottamasta tulosta. Alkuaan prebenda oli katolisen kirkon pappien ja munkkien yhteisellä aterialla nauttima ruoka ja juomat.

 
 Kaniikki
Kaniikki tai kanunki (lat. canonicus) on joko tuomiokirkon pappi tai tuomiokapitulin jäsen. Esimerkiksi Turun hiippakunnan tuomiokapituliin kuului 1200-luvulla neljä kaniikkia. Vuonna 1416 piispa Maunu II Tavast määräsi kuoripappien ja kaniikkien lukumääräksi 10. 

Nimitys on alun perin johdettu kreikan sanasta κανωνικος "säännösten alainen", jolla tarkoitettiin kirkonmiestä, joka asui tuomiokirkon alueella ja oli omistautunut noudattamaan kirkon säännöstöä eli kaanonia.
Ongelmana Pyhän Sigfridin prependassa oli vaan se, että Aninkaisten alueella sijaitseva kirkollinen maa-alue sillalta Multavieruun oli jo tuomiorovasti Paulus Scheelin hallussa, eikä sitä haluttu antaa Svenoniuksen tulonlähteeksi sanoi paavi mitä lystäsi. Asiasta kehkeytyi pitkällinen kina ja lopulta Ericus Svenonius sai prependan haltuunsa vasta Paulus Scheelin kuoltua vuonna 1516.




Itä-Göötanmaalta kotoisin ollut Svenonis kirjoittautui Greifswaldin yliopistoon v. 1498. K.G. Leinbergin (1896, 29) mukaan mahd. sama "Ericus Smasuen de Nicopia Szwecus", joka mainitaan Rostockin yliopistossa kesäkuussa 1500. Mainitaan maisterina v. 1506.

Sten Sturen kappalainen v. 1505. Linköpingin tuomiokapitulin dekaani viimeistään v. 1506. Sai paavin vahvistuksen nimitykselleen 19.9.1509. Ennen pitkää Ericus Svenonis suljettiin kuitenkin pois kapitulin toiminnasta, mutta virkatulonsa hän silti säilytti.

Kirjoittautui Rostockin yliopistoon marraskuussa 1509. Oleskeli Roomassa 1509 ja 1513-17, jonka jälkeen palasi Ruotsiin paavin legaatti Archimbaldin seurassa. Kanonisen oikeuden lisensiaatti Roomassa viimeistään v. 1515.

 
Paavi Leo X, oikealta nimeltään Giovanni di Lorenzo de' Medici (s. 11. joulukuuta 1475, Firenze – k. 1. joulukuuta 1521, Rooma), oli paavina 11. maaliskuuta 1513 – 1. joulukuuta 1521. Kuvamme Leo X on yksityiskohta Rafaelin maalauksesta.

Pirisen (1956, 266) tutkimusten mukaan Ericus Svenoniksen ilmoitetaan luopuneen prebendasta 17.3.1517. Samassa yhteydessä hänet mainitaan Turun kanunkina, mikä asema hänelle lienee tullut juuri mainitun prebendan myötä jo 4.3.1513.

Sai paavin 6.2., 2.3. ja 7.8.1517 hyväksymillä supliikeilla Turun tuomiorovastin viran, mutta jo 14.3.1519 hänen ilmoitetaan luopuneen siitä. Virallisesti Ericus Svenonis luopui virasta vasta 25.3.1521.


Hän toimi Kustaa Vaasan kanslerina vuosina 1522-23, toisen otaksuman mukaan vasta heinäkuun alusta 1523. Hoiti Turun piispan virkaa electuksena 1523-1527, sillä paavi ei vahvistanut vaalia.

Ericus Svenonis saapui Turkuun luultavasti kesällä 1524. Vuonna 1526 hän anoi Kustaa Vaasalta itselleen takaisin Linköpingin dekaanin virasta aiemmin nauttimiaan virkatuloja, jotka hänelle myönnettiin 9.10.1526. Hänen Turussa ollessaan kyseiset tulot oli peruutettu kruunulle.

 Gustav Vasa.jpg
 Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560.

Palattuaan vielä kerran Suomeen Ericus Svenonis luopui piispan virastaan v. 1527, luultavasti juuri ennen Västeråsin valtiopäiviä juhannuksena 1527. Hänen muuttonsa Linköpingiin vahvistettiin 9.10.1527 ja dekaanin virkansa hän sai uudelleen v. 1528. Mies kuoli viimeistään v. 1541.

Uskonpuhdistus pantiin virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä  juuri vuonna 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. 1529 Agricolasta tuli kansleri. Agricola vihittiin papiksi 1530-luvun alkupuolella.

Konkreettisesti Ruotsin uskonpuhdistus merkitsi kirkon omaisuuden takavarikoimista valtiolle ja suhteiden katkeamista paaviin. Ruotsin uskonpuhdistajista merkittävimmäksi nousi Wittenbergissä opiskellut Olaus Petri.


 


 Olaus Petriä esittävä patsas Tukholman Suurkirkon luona. Hän oli Ruotsin Agricola.

Olaus Petri, latinalaistettu, alkuaan Olof Persson,(6. tammikuuta 149319. huhtikuuta 1552) oli Wittenbergissä opiskellut ruotsalainen uskonpuhdistaja ja pappi.
 
Vuonna 1527 Kustaa Vaasa pistää tuulemaan myös Turussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta ja maata otetaan valtiolle ja latinankielisen messun tilalle tulee suomenkielinen saarna.

 
Mm. Aninkaisten alueen kirkolliset alueet, Pyhän Sigfridin maa sillalta Multavieruun, Pyhän Henrikin maa etelään ja Pyhän Pietarin sarat läntisellä jokirannalla tulevat kruunulle.

 
 Sigfrid i Överselö kyrka, Södermanland

Ruotsissa Sigfriedin nimen on tehnyt suosituksi erityisesti Pyhä Sigfrid, Ruotsin apostolina tunnettu keski­aikainen lähetyssaarnaaja, josta tuli myös Ruotsin ensimmäinen piispa.
 
Sigfrid (Sigfridus) var en engelsk missionsbiskop som under 1000-talets första hälft var verksam i Norge och i Sverige.

Kustaa Vaasa nimittää dominikaanivanhus Martti Skytten Turun piispaksi Eerik Sveninpojan jälkeen ilman paavin vahvistusta. Jöns Vestgöte kerää Turusta rahaa papeilta heidän jalkavaimojensa aviottomista lapsista ja kuningas määrää papit pitämään laillisia aviovaimoja.


Paavillisesti
Turussa 4-3 2018
Simo Tuomola

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Svante Niilonpoika

Tänään 3-3 seisomme tässä Turun Suurtorilla Raatihuoneen edessä seuraamassa vallasväen kokoontumista kaupunkiin. Tuossa meidät ohitti juuri Turun piispa Lauri Suurpään seurue ja  muitakin kuuluisuuksia on nähty.
 Kuvahaun tulos haulle Laurentius Michaelis
Lauri Suurpää tai Laurentius Michaelis (n. 1440 - 8. syyskuuta 1506 Turku) toimi Turun piispana 15001506.

Vuonna 1504 maasäädyt kokoontuivat 3. maaliskuuta Turun Raatihuoneelle valitsemaan Ruotsinmaalle uutta valtionhoitajaa. Turun piispa Lauri Suurpään johdolla Svante Niilonpoika sai kannatuksen taakseen ja samalla Joosef Pietarinpoika tuli Turun linnanisännäksi puolustamaan Itämaan etuja.
 http://www.juhasinivaara.fi/sinetit2/jpedersson.jpg
Josef Pietarinpoika till Djula , linnanvouti 1504-1515, "slottsfogde".
 Svante Niilonpoika (14602. tammikuuta 1512) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 15041512. Hänestä on käytetty myös nimeä Svante Sture, koska hän oli isoäitinsä puolelta Sture-sukua, ja koska hänen poikansa Sten Sture nuorempi otti tämän nimen. Itse hän ei Sture-nimeä käyttänyt.



Svante Nilsson, född ca 1460Penningby slott, död 31 december 1511 eller 2 januari 1512Västerås slott, son till Nils Bosson (Sture) var svenskt riksråd och Sveriges riksföreståndare från 1504 till sin död.


Svante Niilonpojan sinetti.

Maallisista mahtimiehistä ja piispoista koostuva valtaneuvosto nimitti (1504) Svante Niilonpojan valtionhoitajaksi Sten Sturen kuoltua 1503 toivoen, että Svante alistuisi sen tahtoon ja jatkaisi neuvotteluja Tanskan kanssa.

Käytännössä Svante Niilonpoika jatkoi edeltäjänsä linjoilla, vastusti unionia Tanskan kanssa ja pyrki rajoittamaan valtaneuvoston valtaa


Svante Niilonpojan kaudella tanskalaiset tekivät voimakkaammalla laivastollaan tuhoisia hyökkäyksiä Ruotsiin ja Suomeen hävittäen mm. Porvoon. Svante Niilonpoika oli valtionhoitajakautenaan naimisissa Mette Dyen kanssa, mutta oli nuorempana ollut aviossa Iliana Gäddan kanssa, joka oli Sten Sture nuoremman äiti.



 
 Krigsscen från framsidan av Carl Blinks omfattande historiska roman om Nilsson 1889


Vuonna 1504 Suomen maasäädyt siis kokoontuvat 3. maaliskuuta Turun Raatihuoneelle valitsemaan maalle valtionhoitajaa. Turun piispa Lauri Suurpään johdolla Svante Niilonpoika saa kannatuksen taakseen ja samalla Joosef Pietarinpoika tulee Turun linnanisännäksi puolustamaan Itämaan etuja.

Hansakauppa vahvistuu alueella ja Severin Norby tekee yhdeksän märssylaivan voimin ryöstöretken Ahvenanmaalle Kastelholmaan 1507 vieden käskynhaltija Sten Tuuresson Bielken vankina Tanskaan.
 



 Søren Norby (k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä. Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.

 
 Søren Norby e Cristiano II

Vuonna 1508 kuningas asettaa Tulholman saaristoon kymmenen laivaa turvaamaan maan pääkaupunkia ja kauppaliikennettä merirosvoilta. Niinpä merirosvot suuntaavatkin katseensa toisaalle ja Tanskan kuningas Hansin joukot hyökkäävätkin lopulta perjaintaina aamuyöllä 3. elokuuta 1509 Turkuun soturipäällikkö Otto Rudin johdolla.


Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509. Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa.

Turun linnaa Rud ei pysty valtaamaan, mutta kaupunki saa muuten kokea kovia. Murhaaminen ja ryöstely kestää viisi päivää. Ryöstetyksi tulee myös kirkko aarteineen. Merirosvojen saaliiksi joutuu mm. Särkilahden kalkki eli Ejbyn kalkki - ehtoollismalja ja pateeni, ehtollisleipälautanen.




 








Piispanhiipan ja sauvan lunastukseksi vaaditaan 12 000 markkaa, samoin kaupungin polttamatta jättämisestä. Vaatimukset esitetään kaupungin raadille ja Turun piispa Johannes IV Olavinpojalle.

Vuonna 1512 todetaan rauhan tie välttämättömäksi, kun Sten Sture nuoremmasta tulee valtionhoitaja Svante Sturen kuoleman jälkeen. Hän solmii välirauhan Tanskan kanssa. Myös rauha Venäjän kanssa uusitaan.



 
 Sten Sture nuorempi tuntemattoman taiteilijan maalauksessa


Sten Sture nuorempi (s. 1493 – k. 3. helmikuuta 1520) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 15121520. Valtionhoitajana oli hetken vuonna 1512 valtaneuvos Eerik Trolle, joka ajoi neuvotteluja Tanskan kanssa Kalmarin unionin palauttamiseksi.

Kun Svante Niilonpojan 20-vuotias poika Stenkin lupasi kannattaa neuvotteluja, teki valtaneuvosto hänestä valtionhoitajan. Todellisuudessa Stenin pyrkimyksenä oli erottaa Ruotsi unionista. Hän otti kaukaisen esiäitinsä Sture-nimen, koska se Sten Sture vanhemman kautta symboloi Ruotsin itsenäisyyspyrkimyksiä.

Sture tiesi joutuvansa ennen pitkää sotaan Tanskan kuninkaan Kristian II:n kanssa ja solmi siksi vuonna 1513 välirauhan Venäjän kanssa. Sten Sture joutui ristiriitaan arkkipiispan, Eerik Trollen pojan Kustaa Trollen kanssa, joka olisi halunnut kirkolle enemmän autonomiaa. Trolle erotettiin virastaan.


Maasäädyssä mukana
Turussa 3-3 2018
Simo Tuomola

tiistai 27. helmikuuta 2018

Emÿna daÿda

Tänään 28-2 vietetään Suomessa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Päivä on virallinen liputuspäivä.

"Mÿnna tachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda." vanhin suomen kielellä kirjattu lausahdus. piispa opastaa saksalaisia Turussa 1400-luvulla.
1700 – 28:tta helmikuuta seurasi Ruotsissa 1. maaliskuuta, mistä sai alkunsa ruotsalainen kalenteri.

1835Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, ns. Vanhan Kalevalan esipuheen.

 Elias Lönnrot
Elias Lönnrot (joskus muodossa Lönnroth, 9. huhtikuuta 1802 Sammatti19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, ja Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja.
Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä toimittaja. Hän julkaisi useita kansaa valistavia terveys- ja tiedejulkaisuja.


Tänään 28-2 liputetaan kansalliseepoksemme Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi. Sopiihan se, jos muistetaan myös Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthanin ja etenkin hänen oppilaansa Christfried Gananderin osuus kalevalaisuudessa jo 1700-luvulla. Gananderia onkin sanottu Lönnrotiksi ennen Lönnrotia. 

 Ganander valmistui papiksi Turun akatemiasta ja vihittiin virkaansa vuonna 1763. Hän valmistui maisteriksi 1766, ja hän toimi Rantsilan kappalaisena 17751790. Hän oli opinnoissaan saanut luonnontieteellisiä vaikutteita ja kiinnostunut myös Porthanin suomalaisuuden aatteesta. Kirjallisen uransa hän aloitti julkaisemalla kokoelman arvoituksia sekä eläinsatuja.




 

Gananderin julkaistuista teoksista tunnetuin on Mythologia Fennica. Vuonna 1789 ilmestyneen aakkosellisen hakuteoksen Mythologia Fennican aineiston Ganander oli koonnut kansanrunoista, loitsuista, perimätiedoista ja kirjallisista lähteistä. Teos oli Suomen kansan varhaisen historian esitys. Elias Lönnrot piti Gananderin työtä merkittävänä ja jatkoi sitä.

Siis takaisin tämän päivän liputuksen aiheeseen:

Helmikuun 28. päivänä 1835 Elias Lönnrot kirjoitti alkulauseen teokseen, jonka nimenä oli Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista. Tämä ns. Vanha Kalevala sisälsi 32 runoa ja 12 078 säettä. Mytologis-historiallisena runoelmana teos täytti eepoksen mitat ja herätti suurta huomiota Suomessa ja pian laajalti maan rajojen ulkopuolella.





 Kuvalähde: SKS kirjallisuusarkisto
 Ensimmäinen sivu Lönnrotin käsikirjoituksesta Runokokous Väinämöisestä vuodelta 1834.




Ensimmäinen runo.
 
Laulaja walmisteksen ja alkaa kertoa miten Wäinämöinen kolmekymmentä kesää ja talvea äitinsä kohdussa maannut syntyy maailmaan. Siitä Wäinämöinen hewosen saanut lähtee ajoon. Lappalainen, mistä lie wihaa kantawa, wahtaa surmataksensa häntä. Näkee meren selällä ratsastawan ja ampuu kohti nuolensa. Toiste kolmannestiki lauasnut jo kaato Wäinämöisen alta hewosen.

Siitä Wäinämöinen itse ympäri wesiä uien luo, mitä mihinki, karia, saaria, luotoja ja kalahautoja. Kotka pesintäpaikkaa etsossa keksii merellä Wäinämöisen ja munii polwelle. Munat siitä polwien liikahtaessa wieriwät wetehen ja särkywät karilla. Niin Wäinämöinen munamurusista luo maan ja taiwaan, tähet, kuun ja auringon.
 
Mieleni minun tekewi,
Aiwoni ajattelewi,
Mieli ruweta runoille,
Laatiua laulamahan.
5. Weli kulta weikkoseni,
Kaunis kielikumppalini!





Christfrid Ganander:


Mythologia Fennica

Christfrid Gananderin vuonna 1785 ilmestynyt jumalaistaruoppi Mythologia Fennica on monipuolinen ja laaja esitys suomalaisesta muinaisuskosta ja kansanrunoudesta: se sisältää 430 sanakirjamaisesti järjestettyä mytologista termiä ja nimeä selityksineen.

Erityisen arvokasta siinä ovat esimerkkilauseina käytetyt loitsu- ja runokatkelmat kansanrunoudesta. Suomalaisen ja lappalaisen mytologian lisäksi teoksessa on myös lukuisia viittauksia muiden kansojen, varsinkin antiikin ja Skandinavian jumaliin, joista Ganander löysi yhtymä- ja vertailukohtia suomalaisille jumalille.




 
 HRISTFRIED GANANDER –KIPSITAULU

 Tämä muinaisuskon perusteos on Gananderin sanakirjan Nytt Finskt Lexikonin ohella vaikuttanut Kalevalan syntyyn, sillä kansalliseepoksemme pohjautuu juuri Gananderin mytologiateokseen, jota Elias Lönnrot alkoi täydentää. Gananderia tituleerataankin usein Lönnrotiksi ennen Lönnrotia.

Mythologia Fennicassa Ganander aloitti uskontotieteilijänä perinteen, joka on jatkunut nykypäiviin saakka ja häntä pidetäänkin suomalaisen uskontotieteen isänä.


Christfried Ganander (21. marraskuuta 1741 Haapajärvi17. helmikuuta 1790 Rantsila) oli suomalainen kansankulttuurin kerääjä, pappi ja 1700-luvun sanakirjan tekijä. Gananderin suurin saavutus oli ensimmäisen laajan suomen kielen sanakirjan kerääminen, joka jäi kuitenkin julkaisematta. Lisäksi hän oli kansanrunouden kerääjä jo ennen Elias Lönnrotia.



Christfrid Ganander:


Nytt Finskt Lexikon

Vuonna 1787 sai Christfrid Ganander valmiiksi päätyönsä, liki kolmituhatsivuisen suomen kielen sanakirjan Nytt Finskt Lexiconin käsikirjoituksen. Hän keräsi siihen sanoja liki 20 vuotta.

 
 Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 167617. heinäkuuta 1752) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä. Hän oli myös Turun akatemian heprean ja kreikan kielten (1712–) sekä teologian (1727–) professori.


Teos ei ollut suomen sanakirjoista ensimmäinen, vaan sitä ennen oli painosta ilmestynyt jo muutamia pieniä tulkkisanakirjoja, joissa suomi oli mukana, ja yksi varsinaiseksi suomen sanakirjaksi katsottava teos: vuonna 1745 julkaistu Daniel Jusleniuksen Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Gananderin käsikirjoitus oli kuitenkin edeltäjiään tuntuvasti laajempi ja etevämpi.





Suomalaisen Sana-Lugun Coetus


Daniel Jusleniuksen vuonna 1745 ilmestynyt Suomalaisen Sana-Lugun Coetus on ensimmäinen varsinainen suomea sisältävä sanakirja.

Gananderin sanakirja jäi kuitenkin julkaisematta, sillä se ei läpäissyt Porthanin tarkistusta. Myöhemmin, 1810-luvun lopulla Kustaa Renvall lainasi käsikirjoituksen Turun akatemian kirjastosta käyttääkseen sitä oman sanakirjansa päälähteenä.

Renvallin Suomalainen Sana-Kirja ilmestyi vuosina 1823 ja 1826, mutta Renvall ei palauttanut heti teosta kirjastoon, vaikka saikin oman työnsä valmiiksi - onneksi ei, sillä akatemian kirjasto paloi Turun myötä 1827. Sittemmin kirja vietiin Helsinkiin, jossa se oli säilössä toista sataa vuotta yhtenä yliopiston arvokkaimmista käsikirjoituksista, kunnes se julkaistiin näköispainoksena 1937-40 nimellä Uusi suomen sanakirja.



Kuvahaun tulos haulle Johannes Jussoila

Ei mitään uutta auringon alla eli kaikella tekemisellä on aina omat esikuvansa. Niinpä voin esim. väittää, että ensimmäinen suomen kielioppi on kirjoitettu ainakin osaksi Määrin Olomoucissa 1500-luvulla. Se oli latinankielinen eikä sitä ole tiettävästi koskaan julkaistu ja sen käsikirjoitus oli kadonnut. Kunnes päätyi Sothebyn huutokaupan kautta Suomeen.

Siitä oli säilynyt kuitenkin ruotsinnos Turun akatemian kirjaston jäämistössä. Kieliopin laatijat Olaus Sundergelteus ja Johannes Jussoila opiskelivat 1500-luvun loppupuolella monien muiden Ruotsin oppineiden alamaisten tavoin Olomoucin jesuiittagollegiossa ja saivat jotain aikaankin, kun jesuiitat tarvitsivat kielten oppikirjoja kouluja ja etenkin lähetystyötä varten. Jussoila onkin katolisen vastauskonpuhdistuksen tunnetuin suomalainen edustaja.

Olaus Marci Sundergelteus (noin 1551 Ulvila – noin 1601) oli Tarton katolinen kirkkoherra ja Vilnan tuomiokirkon kaniikki. Hän toimi vastauskonpuhdistuksen edustajana ja sen vuoksi hänelle annettiin tehtäväksi tehdä suomen kielen kielioppi. Mikäli Sundergeltaus teki kieliopin, se olisi ensimmäinen suomen kielen kielioppi, mutta sitä ei ole löytynyt.

Johannes Jussoila (noin 1555 Rauma – noin 1604 Tukholma) oli suomalainen katolinen pappi. Hän oli merkittävin vastauskonpuhdistuksen ajan suomalaisista jesuiittaoppilaista, joihin kuului myös kolme hänen veljeään. Hän seurasi vuonna 1578 jesuiittaisä Antonio Possevinoa Roomaan, ja opiskeli siellä Collegium Germanicumissa.


 
 Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 156630. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 15931599 ja Puolan kuningas vuosina 15871632

Hän palasi 1584 Ruotsiin perintöruhtinas Sigismundin kappalaiseksi. Kun Sigismund 1587 lähti Puolaan, Jussoila meni hänen kanssaan, ja myöhemmin hänestä tuli Pärnun kirkkoherra Liivinmaalle. Hän joutui Pärnussa vuonna 1604 Kaarle-herttuan vangiksi ja kuoli vankeudessa Tukholmassa. Jussoila on aiheena Artturi Leinosen historiallisessa romaanissa Johannes Jussoila (1943).


Jussoila, Johannes


(noin 1555 - noin 1604)


katolinen pappi, vastauskonpuhdistuksen edustaja


Juhana III:n kiinnostus katolisuuteen herätti vastakaikua hänen entisessä herttuakunnassaan Suomessa, missä toimi edelleen katolisena aikana vihittyjä pappeja eikä katolisia tapoja ollut vielä saatu kitketyksi kansan keskuudesta. Jesuiittojen kollegioissa opiskellut Johannes Jussoila kuului katolisen vastauskonpuhdistuksen keskeisiin edustajiin Ruotsissa.

 

 

Rudimenta linguae finnicae breviter delineata on suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi. Käsikirjoituksen etusivu.

Kansalliskirjasto talletti Rudimentan kappaleen käsikirjoituskokoelmaansa syksyllä 2009. Keräilijä Ilkka Paatero oli hankkinut teoksen kirjakauppias Andrew Erikssonilta, joka oli huutanut sen Sothebylta.


Rudimenta on pieni vihkonen, joka koostuu vain 24 sivusta.

 Kotuksen tutkijoiden mukaan koko esityksen on kirjoittanut yksi henkilö, joka käyttämänsä kielen murteellisuuden perusteella on saattanut olla kotoisin Rauman tai Uudenkaupungin alueelta.


Materiaali ja käsiala ajoittuvat 1600-luvulle, mutta käsikirjoitus voi olla myös tätä vanhemmasta lähteestä tehty kopio. Kotuksen tutkijat pitävät mahdollisena, että Rudimenta on Olaus Sundergelteuksen ja Johannes Jussoilan laatima kielioppi 1500-luvun lopulta.



 Porthan tanítványai közé tartozott Christian Ganander is. Munkáját, a "Mythologia Fennica"-t, amely a finnek ősi hitvilágával foglalkozó kézikönyv, ...

Tällä päivämäärällä 21-11 syntyi

1741Christfried Ganander, suomalainen kansankulttuurin kerääjä, pappi ja sanakirjan tekijä (k. 1790)

Christfried Ganander (21. marraskuuta 1741 Haapajärvi17. helmikuuta 1790 Rantsila) oli suomalainen kansankulttuurin kerääjä, pappi ja 1700-luvun sanakirjan tekijä.

Gananderin suurin saavutus oli ensimmäisen laajan suomen kielen sanakirjan kerääminen, joka jäi kuitenkin julkaisematta. Lisäksi hän oli kansanrunouden kerääjä ennen Elias Lönnrotia.

Ganander valmistui papiksi Turun akatemiasta ja vihittiin virkaansa vuonna 1763. Hän valmistui maisteriksi 1766, ja hän toimi Rantsilan kappalaisena 17751790. Hän oli opinnoissaan saanut luonnontieteellisiä vaikutteita ja kiinnostunut myös Porthanin suomalaisuuden aatteesta.


Kirjallisen uransa hän aloitti julkaisemalla kokoelman arvoituksia sekä eläinsatuja.

Mythologia Fennica (suom. Suomen mytologia) on Christfried Gananderin julkaisema ruotsinkielinen suomalaisen mytologian sanakirja, joka sisältää varsin laajoja selityksiä. Kirja julkaistiin vuonna 1789, ja se sisältää yhteensä 430 hakusanaa. Lisäksi teoksessa on useita kansanrunoudesta poimittuja runo- ja loitsukatkelmia.

Suomen ja lappalaisten mytologian lisäksi Ganader kertoo teoksessaan Skandinavian ja muiden kansojen jumalista. Teos on Gananderin Nytt Finskt Lexikonin -teoksen ohella ollut vaikuttamassa Kalevalan syntyyn. Gananderia onkin sanottu "Lönnrotiksi ennen Lönnrotia".


Arvoituskokoelma Aenigmata Fennica, Suomalaiset Arwotuxet Wastausten kansa ilmestyi 1783 ja sisältää 337 arvoitusta. Se perustui Gananderin keräämään kansanrunouteen ja suomen kielen sanastoon.




Tiedosto:Pieter Bruegel d. Ä. 061.jpg
Tässä Flaamilaisia sananlaskuja (1559), Pieter Brueghel vanhempi.

Gananderin teoksista merkittävin oli kuitenkin julkaisematta jäänyt yli 30 000 hakusanaa sisältävä suomalais-ruotsalais-latinalainen sanakirja Nytt Finskt Lexicon jonka käsikirjoitus valmistui 1787. Siinä Ganander esitti etymologisia selityksiä. Teos julkaistiin faksimilejäljennöksenä 1937–1940.

Ganander julkaisi vuonna 1780 tutkielman romanien alkuperästä, elintavoista ja kielestä. Teokselle myönnettiin Ruotsin kaunokirjallisuusakatemian kilpailussa hopeamitali.


Suomalaiset Arwotuxet
Wastausten kansa


Emÿna daÿda
Turussa 28-2 2018
Simo Tuomola