perjantai 15. joulukuuta 2017

Hopea-Lasse

Tänään 16-12 tulee kuluneeksi tasavuosia turkulaisen Venäjä-mielisen "Hänen Hirmuisuutensa"  senaattori Lars Gabriel von Haartmanin kuolemasta Merimaskussa vuonna 1859.
 




Lars Gabriel von Haartman
Lars Gabriel von Haartman.jpg
Syntynyt23. syyskuuta 1789 Turku
Kuollut 16. joulukuuta 1859 (70 vuotta) Merimasku
Ammatti senaattori, taloustieteilijä  

Vapaaherra Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko.

Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.

"Uskoni on ollut ja on yhä, että isänmaani onni on kuulua Venäjälle, ja taistelen nyt ja elämäni loppuun saakka kaikkea sellaista enemmän tai vähemmän salattua toimintaa vastaan, joka pyrkii horjuttamaan yleisen mielipiteen luottamusta ja lojaalisuutta Venäjää kohtaan."

Näin lausui vapaaherra, Suomen keisarillisen senaatin varapuheenjohtaja ja senaatin talousosaston puheenjohtaja Lars Gabriel von Haartman 1850-luvun puolivälissä Krimin sodan ollessa vielä kesken ja sen lopputuloksen eli Venäjän häviön ollessa vielä tuntematon. Hän oli vakuuttunut – eikä hän ollut ainoa – siitä, että Suomen onni ja tulevaisuuden turva oli kulua suureen ja mahtavaan Venäjän keisarikuntaan.

Kansallisuutta ja kieltä ei siis yhdistetty toisiinsa. Viipurissa hovioikeuden presidentti, L.G. von Haartmanin lanko Carl Gustaf Mannerheim totesi eräässä yhteydessä 1840-luvun alkupuolella olevansa oikein hyvä suomalainen (Finne) vaikkei puhunutkaan suomea.

Fennomaaneihin ja suomen kieleen kielteisesti suhtautuneen L.G. von Haartmanin mielestä ainoa hyvä puoli suomalaisuuspyrinnöissä oli, että ne olivat heikentäneet suhteita Ruotsiin: siinä suhteessa hänen sanojensa mukaan "ilmiön tulos valtiollisella taivaallamme on ollut hyvä".




 J.V. Snellman 1870-luvulla
 J.V. Snellman 1870-luvulla



Haartman vastusti fennomaanien, erityisesti J. V. Snellmanin toimintaa suomen kielen aseman edistämisessä. Haartmanin mielestä suomen kieli oli arvoton ja rahvaanomainen. Sen sijaan Haartman piti venäjän kieltä merkittävämpänä Suomen tulevaisuuden kannalta. Haartman joutui hankauksiin myös svekomaanien eli ruotsin kielen puolesta puhujien kanssa venäläismielisyytensä vuoksi.

Haartman sai liikanimensä virkavaltaisuutensa ja äreytensä vuoksi. Haartman oli mielipiteissään jyrkkä ja ehdoton, mikä suututti muita ihmisiä. Haartmania on myös kritisoitu liian talouskeskeisestä ajattelusta, sillä hänen on katsottu pistäneen talouskysymykset kaikkien muiden kysymysten edelle.


Joka tapauksessa Haartman on jäänyt Suomen historiaan Suomen talouselämän kehittäjänä ja valtiontalouden lujittajana. Haartmanin ajan olosuhteet, tiukka taantumuksellisuus ja itsevaltaisuus vaikeuttivat kaikkia uudistuksia, mikä lisää Haartmanin saavutusten arvoa.

Lars Gabriel von Haartman oli Turun akatemian lääketieteen professorin ja rehtorin Gabriel Haartmanin poika. Lars matkusti isänsä mukana Pietariin 1808 ollessaan 19-vuotias. Isä Gabriel Haartman toimi Pietarissa Turun akatemian edustajana. Isän motiiveina oli saada pojalle jokin korkea virka Pietarista.







 

Haartman pääsikin nuorella iällä Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen ja jo vuonna 1811 hänestä tuli Suomen asiain komitean virkamies ja Turun akatemian kanslerin sihteeri, vaikka hän jäikin edelleen Pietariin.

Lars toimi Pietarissa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1827 saakka. Hän tottui Venäjällä vallinneeseen virkavaltaiseen ja taantumukselliseen henkeen, joka näkyi hänen toiminnassaan myöhemminkin.

Palattuaan Suomeen 1829 Lars Haartman kutsuttiin senaatin jäseneksi, mutta jo 1831 hänestä tehtiin Turun ja Porin läänin maaherra. Toimiessaan maaherrana Haartman oli paljolti tekemisissä talouden kanssa ja osallistui muun muassa Venäjän ja Ruotsin kanssa tehtyjen kauppasopimuksien solmimiseen.


Vuonna 1840 Haartman palasi senaattiin, jossa hän nousi seuraavana vuonna talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1858 saakka ja tuona aikana hän sai aikaan suuria mullistuksia Suomen talouselämässä. Haartmanin ansiota oli hyvin pitkälti Suomen sekavien rahaolojen järjestäminen.




1 markka 1860-1918

1 markka 1860-1918


 
Haartmanin tultua Suomen raha-asioitten hoitajaksi ruotsalaiset setelit poistettiin käytöstä. Ne vaihdettiin Tukholmassa hopearahoiksi, jotka taaseen lyötiin Pietarissa hopearupliksi. Haartmanin toiminnan seurauksena Ruotsin raha poistui Suomesta ja hopearuplasta tuli virallinen rahayksikkö ennen vuoden 1860 hopeamarkan tuloa. Myös Suomen Pankin asema muuttui ja siitä tuli keskuspankki.



Suomen vaurastumisen myötä liikenneyhteyksien parantaminen alkoi. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa, ja Haartmanin toimesta rakennutettiin Saimaan kanava, joka oli avainasemassa Itä-Suomen kehittymisessä. Myös Suomen rautatieverkoston rakentaminen pantiin alulle Haartmanin aikana, jolloin aloitettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentaminen.

Selvimmin von Haartmanin visio Suomen tulevaisuudesta ja asemasta Venäjän keisarikunnassa tulee näkyviin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 laadituissa muistioissa sekä myös kiistassa rakennettavan rautatien suunnasta.

 Kuvahaun tulos haulle von haartman


von Haartman ei ollut periaatteellisesta syystä rautatietä vastaan vaan hänen mielestään suunniteltu suunta oli väärä: hän olisi halunnut rakentaa rautatien Pietarista Turkuun eikä Helsingistä Hämeenlinnaan.

 "Tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa fennomaanisia ja kansallisia toiveita, jotavastoin se suunta, jota minä olen ehdottanut, lähentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen. Mieluummin jääkööt kaikki rautatiet kuin että rakennettaisiin tie demokraattisten hourailujen eduksi."

Krimin sodan aikana von Haartman oli suunnitellut saaristolaivaston rakentamista, ja tätä hän edelleen kannatti sodan jälkeenkin todeten, että saaristolaivaston avulla olisi mahdollista torjua lännestä tulevia liberaaleja ja demokraattisia virtauksia. Venäjä saisi siten Suomesta uskollisen ja tehokkaan meripuolustustukikohdan.








AlexII.JPG

 Aleksanteri II

Vuonna 1855 keisari Nikolai I kuoli ja Aleksanteri II tuli keisariksi. Aleksanteri II:n aikana vuonna 1858 Haartman erotettiin virastaan talous­osaston vara­puheen­johtajana, ja seuraavana vuonna etevä talousmies ja vapaaherra Lars Gabriel Haartman kuoli Merimaskussa 70 vuoden iässä.

 L. G. von Haartman oli vaikutusvaltainen "Suomen pääministeri" lähes kaksikymmentä vuotta aikana, jolloin valtiopäivät eivät kokoontuneet (valtiollinen yö) eikä valtaapitävillä ollut juuri tapana perustella julkisuudessa ratkaisujaan. 


Taloudelliseen kehitykseen paljolti keskittynyttä Lars Gabriel von Haartmania kutsuttiin Hopea-Lasseksi 1840 aloitetun raharealisaation toteuttajana. Von Haartman sai myös lempinimen Hänen Hirmuisuutensa, mikä johtui hänen kiivaasta ja usein kihdin takia ärtyisästä luonteestaan.

Olkaamme siis venäläisiä ...
Suomen Turussa
16-12 2017
Simo Tuomola

torstai 14. joulukuuta 2017

Turun mellakat

Tänään 15-12 tulee kuluneeksi tasavuosia miliisilakon aiheuttamien mittavien mellakoiden alkamisesta Turussa vuonna 1917. Helmikuun vallankumous Venäjällä oli vaikuttanut olennaisesti Suomen suuriruhtinaskunnan kehitykseen, käynnistämällä sen prosessin, joka 6-12 vuonna 1917  johti lopulta Suomen itsenäistymiseen.
 
 Vuonna 1917 turkulainen työväki osoitti mieltään kaupunginvaltuustoa vastaan.

Turun mellakat olivat Turussa 15.–18. joulukuuta 1917 järjestyksestä vastanneen miliisin lakon aikana tapahtuneita työväestön mellakoita, joiden yhteydessä hajotettiin ja ryöstettiin laajalti kaupungin keskustan liikkeitä. Ne vaikuttivat Suomen sisällissotaan johtaneeseen kehitykseen.

Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen Turun aiempi poliisijohto oli erotettu ja kaupunkiin oli asetettu järjestystä valvomaan erityinen järjestyskunta. Kaupungissa esiintyi keväästä alkaen vakavia poliittisia levottomuuksia, joiden aikana muun muassa punakaartilaiset pitivät jonkin aikaa koko kaupunginvaltuustoa vankeinaan.

Elokuun 1917 valtakunnallisen kunnallislakon aikana ryöstettiin suuri Valion voivarasto kaupungin keskustassa ja marraskuun yleislakon aikana kahdesta panimosta varastettiin 10 000 litraa pirtua sekä 800 litraa sikunaöljyä.

 

Valiolla oli voivarasto Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulmauksessa ja äkkiäkös kaupungilla levisi huhu, että sieltä löytyisi 1000 kpl 50 kg voiastioita vain odottelemassa hinnankorotusta. Kauppatorilla väki päätti tarkistaa asian ja takavarikoi 500 voiastiaa, jotka jaettiin myöhemmin ilmaiseksi torilla voikortteja vastaan.

Tapaus synnytti mittavan poliisitutkinnan, jossa kuusi henkilöä vangittiin ja yli 200 luulusteltiin. Oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa venäläiset merisotilaat vapauttivat lopulta syytetyt, julistaen "ettei täysivatsaisilla voi olla oikeutta tuomita nälkäisiä,"

Yleislakko käytiin Suomessa 14.–20. marraskuuta 1917. Se protestoi leipäpulan vuoksi ja pyrki painostamaan eduskuntaa. Varsinkin Etelä-Suomessa ja Helsingissä lakko oli punakaartien voimannäyttö. Se tuki lokakuun vallankumousta ja loi pohjaa Suomessa tapahtuvalle vallankumoukselle. Lakon aikana punakaartit saivat venäläisiltä sotilailta aseita.

Myös Turussa julkisten rakennusten lipputangoissa liehuivat nyt punaiset liput, kun työväenjärjestöt ottivat käytännössä vallan käsiinsä ja kaupungin poliisilaitos ja virastot suljettiin.

 
 Vapauden huumaa vuosimallia 1917.

Yleislakon aikana Turun punakaartin muodostama ja William Lundbergin johtama miliisi otti itselleen järjestyskunnan tehtävät ja pidätti ensitöikseen kaupungin poliisipäällikkö Oskar Nikanderin ja Turun ja Porin läänin kuvernööri K. J. M. Collanin. Heitä pidettiin edelleen vankeina myös lakon päätyttyä.

William Lundberg (Ammatiltaan asioitsija. Turun miliisipäällikkö kansalaissodassa. Vangittiin sodan jälkeen Myrskylässä, jonka jälkeen heti ammuttiin.)

Joulukuun alussa Turun sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö vaati uutta Svinhufvudin senaattia tunnustamaan Turun järjestysvallan kuulumisen työväenjärjestöille ja nimittämään Collanin tilalle maaherraksi sosiaalidemokraattien luottamusta nauttivan henkilön.

 
 Svinhufvudin johtama senaatti.

 Lundberg kävi joulukuussa neuvotteluja Turun tilanteen ratkaisemisesta senaattori Arthur Castrénin kanssa, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt, sillä kaupunginvaltuuston myöntämän määrärahan loputtua joulukuun alussa Lundberg vaati valtiota tunnustamaan Turun miliisin ja maksamaan sille palkkaa.

Senaatilla ei ollut keinoja pakottaa Turun miliisiä taipumaan, sillä Turun suojeluskunta oli lähes aseeton ja kaupungin venäläisen varuskunnan oletettiin tukevan pikemminkin punakaarteja kuin Suomen hallitusta.

Kun neuvotteluratkaisua Turun järjestysvaltakysymykseen ei löytynyt eikä valtuusto suostunut myöntämään miliisille enempää määrärahoja palkanmaksua varten, miliisi meni lauantaina 15-12 painostustoimenpiteenä lakkoon, jolloin kukaan ei valvonut järjestystä kaupungissa.

Jo ensimmäisenä lakkoyönä kaupungilla rikottiin näyteikkunoita. Seuraavana, 16. ja 17. joulukuuta välisenä yönä Turun keskustassa puhkesi rajuja mellakoita, joiden yhteydessä noin 50 keskustan liikehuoneistoa ryöstettiin tai tuhottiin. Kohteiksi joutuivat lähes kaikki keskustan kaupat.

 
 William Lundberg 1886-1918. Arbetet-lehden toimitsija, vallankumousaktiivi, Turun diktaattoriksi mainittu.

Vaikka ryöstelyn alkuperäiseksi motiiviksi selitettiin ankara elintarvikepula, kohteeksi päätyi pääosin muita kuin elintarvikeliikkeitä, erityisesti vaatekauppoja, kultasepänliikkeitä ja apteekkeja. Yleinen sekasorto veti mukaansa henkilöitä, jotka näkivät tilaisuuden arvotavaran kahmimiseen. Taloudellisten vahinkojen suuruudeksi arvioitiin myöhemmin 1,34 miljoonaa markkaa.

Ryöstely olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta illalla 18. joulukuuta venäläiset sotilaat saapuivat turvaamaan järjestystä Turun keskustassa, saatuaan ilmeisesti käskyn Helsingissä toimineelta sotilaiden, matruusien ja työläisten aluekomitealta, joka Venäjän kansankomissaarien neuvoston valtuutuksella katsoi käyttävänsä ylintä valtaa Suomessa.

 

Lisäksi turkulaiset kauppiaat olivat samana päivänä palkanneet ukrainalaisia kasakoita valvomaan järjestystä maksua vastaan. Turun miliisilakkoa oli aluksi tarkoitus jatkaa, mutta 18. joulukuuta Lundberg ajoi läpi päätöksen lakon lopettamisesta. Kolme päivää myöhemmin miliisi ja senaatti pääsivät sopimukseen, jonka nojalla Collan ja Nikander vapautettiin senaatin maksamia 60 000 markan lunnaita vastaan.

Turkuun asetettiin eri puolueiden yhteinen järjestyslautakunta, joka sai tehtäväkseen miliisin uudistamisen. Noin 50 ryöstöihin osallistunutta henkilöä pidätettiin ja osa varastetusta tavarasta palautettiin liikkeiden omistajille.

Joukko porvarillisten puolueiden kansanedustajia teki Antti Mikkolan johdolla Turun tapahtumista eduskunnassa välikysymyksen 18. joulukuuta 1917. Välikysymykseen vastatessaan senaattori Castrén toivoi eduskunnan antavan senaatille valtuudet "vankan ja tehokkaan järjestyskunnan" luomiseen, jotta vastaavat tapahtumat voitaisiin välttää.

Punakaarti valloitti 12-1 1918 Vartiovuoren observatorion rakennuksen päämajakseen, nimeten sen Pietarin ja Helsingin esikuvan mukaisesti Smolnaksi. 27-1 Turussa pidetään kokous, jossa päätettiin aloittaa lopulta vallankumous ja sitä johtamaan valittiin paikallinen 12-hengen vallankumousneuvosto.

 
 
Lehden perusti asianajaja Antti Mikkola, joka toimi myös Turun Sanomien ensimmäisenä päätoimittajana. Turun Sanomien ensimmäinen lehti julkaistiin sunnuntaina 1. tammikuuta 1905.

Anders Vilhelm (Antti Vilho) Mikkola (4. joulukuuta 1869 Lieto1. helmikuuta 1918 Helsinki) oli asianajaja, Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja sekä nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja.

Suomen sisällissodan alettua punaiset pidättivät Helsingissä Mikkolan hänen asunnostaan 31. tammikuuta 1918 ja veivät hänet miliisiasemalle, jossa hän joutui selliin toisen nuorsuomalaisten kansanedustajan Pekka Paavolaisen kanssa. Myöhemmin samana iltana noin kello 21 aikaan asemalle tuli joukko aseistautuneita punakaartilaisia, jotka veivät Mikkolan mukanaan ja ampuivat hänet 1. helmikuuta Töölönlahden rannalla.

Mikkolan murha herätti suurta julkista huomiota, mutta siihen syyllistyneitä ei koskaan rangaistu. Mikkola haudattiin Turun hautausmaalle 16. toukokuuta 1918. Hänen tilalleen kansanedustajaksi tuli nuorsuomalaisten Helena Brander. Mikkolan haudalla paljastettiin 1923 kansalaiskeräyksellä rahoitettu muistomerkki, johon Emil Wikström veisti oikeuden jumalatarta esittävän reliefin.

 
 Ei oikeutta maassa saa ...  oikeuden jumalatar Dike miekkoineen löytyy myös Antti Mikkolan haudalta V.4.4.3.49 Turun hautausmaalta - kuvanveistäjänä Emil Wikström 1922.

Mikkola ja muut porvarilliset edustajat olivat tehneet marraskuun 1917 aikana useita järjestyksen luomiseen tähtääviä aloitteita eduskunnassa. Marraskuun yleislakon ohella juuri Turun mellakoiden on sanottu kääntäneen Suomen johdon sille kannalle, että punakaarteja vastaan suunnatun valtiollisen järjestysvallan luominen oli välttämätöntä.

Eduskunta antoi senaatin toivomat valtuudet "lujan järjestysvallan" luomiseen 12. tammikuuta 1918. Monien mielestä tämä päätös vaikutti merkittävästi sisällissodan puhkeamiseen.

Kapinahenkeä
Turussa 15-12 2017
Simo Tuomola

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Mannerheimia mestaamassa

Tänään 14-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Carl Erik Mannerheimin syntymästä Säterissä Ruotsissa vuonna 1759. Hän oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä. Hän kuoli Turussa 15-1 vuonna 1837.

 
Carl Erik Mannerheim oli yksi ”Suomen valtion perustajista” ja ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, tavallaan Suomen ensimmäinen pääministeri.

Mannerheim opiskeli sotilaskoulutuksen ohessa Uppsalan yliopistossa, jossa tuli ylioppilaaksi 30. lokakuuta 1775 ja suoritti kansliatutkinnon 1776.

Hän sai viran Turun läänin jalkaväkirykmentin ensimmäisenä luutnanttina 12. huhtikuuta 1780, toisena majurina 3. maaliskuuta 1783 ja ensimmäisenä majurina 26. huhtikuuta 1787. Mannerheim oli rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 17881789.

Turun läänin jalkaväkirykmentti oli Ruotsin kuningaskunnan jalkaväkirykmentti Suomessa, johon 1700-luvulla kuuluivat Laitilan komppania, Uudenkirkon komppania, Loimaan komppania, Everstiluutnantin komppania, Nousiaisten komppania (myöhemmin nimeltään Toisen majurin komppania, Henkikomppania, Majurin komppania (myöhemmin nimeltään Ensimmäisen majurin komppania ja Perniön komppania.

 
 Johan Henrik Hästesko

Turun rykmentin komentajana toimi vuosina 1787-1788 muuan  Johan Henrik Hästesko af Målagård (24. helmikuuta 1741 Mikkeli8. syyskuuta 1790 Tukholma). Hän oli suomalainen sotilas ja Ruotsin armeijan upseeri, joka osallistui Kustaa III:n sodan aikaiseen upseerikapinaan ja joka tästä syystä teloitettiin.

Myös Mannerheim liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja Ruotsin hovioikeus tuomitsi hänet mestattavaksi vuonna 1790, mutta hänet armahdettiin vielä samana vuonna 16. syyskuuta.

 
 Louhisaaren kartano 1900-luvun alussa Louhisaari (ruots. Villnäs) on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Varsinais-Suomessa sijaitseva kartanolinna, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina

Vuosina 1792 - 1793 Mannerheim omisti Ala-Lemun kartanon Kaarinan Lemunniemellä ja vuonna 1795 Mannerheim osti Louhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.

Suomen Talousseura (ruots. Finska Hushållningssällskapet) on 1-11 vuonna 1797  Turussa perustettu yhdistys, joka on nauttinut eräänlaista puolivirallisen neuvonta- ja tukiorganisaation statusta kautta vuosikymmenten.

 
 Venäjän vallan tullessa Carl Erik toimi Aleksanteri I:lle Suomen asioita selvittäneen lähetyskunnan puheenjohtaja, maaherra ja senaatin talousosaston varapuheenjohtaja (tavallaan siis Suomen pääministeri) 1822-1826.

Vuosina 1808-1809 käydyn Suomen sodan aikana Ruotsin armeija nousi maihin Ala-Lemun kartanon rannassa marssiakseen Turkuun. 


Kartanon alueella on nähtävillä maavallitus,kanuunakukkula. Se sijaitsee omenapuutarhan ja sen eteläreunaa kulkevan peltotien eteläpuolella on noin 30 m pituisena pitkänomaisena maavallina. Kanuunakukkulan luona on suuri tammi, jonka sanotaan olevan istutetun maihinnousussa kaatuneen majuri Anders Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle.

 
 Keisari Aleksanteri I Porvoon tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisissa, annettuaan hallitsijanvakuutuksensa (Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset, 1812).

Mannerheimistä tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien eli maapäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826.

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta Venäjän hallitsijan suosiota . Hän kuoli matkalla Turussa vuonna 1837.

Suomea perustamassa
Turussa 14-12 2017
Simo Tuomola

Kruunupäät

Tänään 13-12 tulee kuluneeksi tasavuosia kuningas Eerik XIV syntymästä vuonna 1533 Tre Kronorin linnassa Tukholmassa:

1533Eerik XIV, Ruotsin kuningas (k. 1577).


 
Faksimil av en pennteckning av Erik XIV:s hand på titelbladet till ett ex. av Strabons "De situ orbis". Eerikin piirtämä omakuva.

Eerik XIV (13. joulukuuta 153326. helmikuuta 1577) oli Ruotsin kuningas vuosina 15601568.



Eerik XIV.

Eerik XIV nousi valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoltua vuonna 1560. Hänen sisarpuolensa olivat Catharina (1539–1610), Cecilia (1540–1627), Anna (1545–1610) ja Elisabeth (1549–1597) ja hänen velipuoliansa olivat Juhana III (1537 - 1592), Magnus (1542–1595), Karl (1544), Sten (1546–1547) ja Kaarle IX (1550–1611).

Erik XIV:lle tehty Ruotsin kuninkaan kruunu toimi sittemmin kaikkien myöhempien seuraajien kruunajaiskruununa. Viimeinen sillä kruunattu oli Oskar II. Kustaa V:stä lähtien samaa kruunua on pidetty esillä vain kruunajaisissa.

Eerik XIV oli lahjakas ja taiteellinen. Hän oli kiinnostunut taiteesta ja musiikista, ja osasi myös monia kieliä. Kustaa Vaasa huolehti siitä, että Eerik, Juhana ja Kaarle saivat opetusta myös suomen kielessä.


 Tre Kronor från Slottsbacken, oljemålning 1661 av Govert Camphuysen. Högborgens rikssalslänga visas framför kärntornet och Johan III:s kungsvåning mellan de två tornen till vänster. Längst ner till höger lejonkulan. 
 Tre Kronor linna vuonna 1661, Govert Camphuysenin öljymaalaus

Tre Kronor från Slottsbacken, oljemålning 1661 av Govert Camphuysen. Högborgens rikssalslänga visas framför kärntornet och Johan III:s kungsvåning mellan de två tornen till vänster. Längst ner till höger lejonkulan.
Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä. Vuonna 1562 Juhana meni naimisiin Puolan hallitsijan sisaren Katariina Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan.

Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12.8.1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin.


Vuonna 1565 Eerik tapasi talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären, joka otettiin hoviin kuninkaan sisaren hovineidoksi. Kaarina oppi lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli harvinaista ajan naisille. Pian hänen tiedettiin olevan kuninkaan rakastajatar.


Kaarina Maununtytär (syntymänimeltään Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 155013. syyskuuta 1612) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso. Hän oli myös Ruotsin kuningattarena hetken aikaa vuonna 1568.




Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär. Georg von Rosenin maalauksessa vuodelta 1886 (vasemmalta oikealle) Kaarina Maununtytär, Eerik XIV ja kuninkaan sihteeri Jöran Persson.


Eerik kuohutti Ruotsia menemällä 1568 naimisiin Kaarinan kanssa. Heidän ensimmäinen poikansa Gustaf syntyi 28. helmikuuta, joka avioliitossa syntyneenä olisi kruununperimysjärjestyksessä seuraava. Eerikin ja Kaarinan virallinen vihkiminen suoritettiin 4. heinäkuuta Tukholmassa, ja 5. heinäkuuta Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi.


Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, aatelisto nousi kapinaan Eerikiä vastaan, ja tämä kukistui syksyllä 1568. Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III ja Eerik perheineen suljettiin vankeuteen, aluksi Tukholman linnaan. Eerik oli menettänyt lopullisesti mielenterveytensä ja vain Kaarina sai hänet rauhoittumaan. Vuoden 1570 alussa vankeudessa syntyi Henrik.

Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, koska koki Eerikin uhaksi itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan. Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Juhana koki heidät uhaksi itselleen ja kesäkuussa 1573 Eerik ja Kaarina lasten kanssa erotettiin toisistaan.

Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan ja Eerik ilmeisesti myrkytettiin vuonna 1577, velipuolensa Juhanan käskystä.

 
 

 
 Erik XIV. Målning av Domenicus ver Wildt.

Kruununsa menettänyt nuori kuningatar lähetettiin Suomeen, missä hän asui lopun elämäänsä Liuksialan kartanossa Kangasalla. Kaarina Maununtytär oli Ruotsin kuningattarena vain 87 vuorokautta, mikä oli lyhyt aika hänen liki 62 vuotta kestäneestä elämästään.
Suomalaiset ovat arvostaneet ja rakastaneet häntä omana kuningattarenaan, koska hän eli vuosikymmenet Suomessa Kangasalan Liuksialassa ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon Tott-suvun kuoriin.

Kaarina Maununtyttären syntyperä on osittain tuntematon. Astrologiasta kiinnostuneen Eerik XIV:n kertoman mukaan Kaarina Maununtytär syntyi Tukholmassa 6.11.1550.

Eerik XIV:n karkaamisajatukset ja hänen perheensä kasvu pelottivat Juhana III:ta, joka keksi lähettää vankinsa Suomeen. Parinkymmenen hengen seurue saapui Turkuun 15.7.1570, ja se eristettiin muusta linnasta, mutta sen oloja ei voi pitää kurjina.


Perheellä oli omat kokkinsa, parturinsa ja metsästäjänsä, joten elämänsä yksitoikkoisuudesta huolimatta Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär viettivät Turun linnassa avioliittonsa onnellisimman ajan.

Loppuvaiheessa olot kuitenkin muuttuivat, koska Tukholmaan kantautui huhuja Venäjän tsaarin aikeista vapauttaa entinen kuningas. Kansantarinan mukaan Kaarina Maununtytär ja lapset oleskelivat Tuupikkalan torpassa joen vastarannalla Eerikin istuessa vankitornissa.

 

Eerik XIV:n ollessa vankeudessa Turun linnassa hänen puolisonsa Katariina Maununtyttären tiedetään asuneen Tuupikkalan torpassa Korppolaismäellä.


Korppolaismäki muodostaa yhdessä Turun linnan kanssa jokisuuhun kaupungin "portin".  Mäen kukkuloiden ja linnan välinen yhteys on historiallisesti merkittävä. Korppolaismäki on esihistoriallisena aikana ollut Aurajokea käyttäneen liikenteen pysähdyspaikkana.

Myöhemmin mäki on ollut puolustustukikohta. Turun linnan puolustuksessa 1500-luvulla Korppolaismäen pattereilla oli tärkeä osuus. Venäläiset rakensivat mäelle linnoituspattereita 1700-luvun  alkupuolella. Alueella on vielä nähtävissä historian eri kausilta peräisin olevia linnoitusrakennelmien jäänteitä.




 
Elokuussa 1571 entinen kuninkaallinen perhe vietiin Kastelholmaan Henrik-poikaa lukuun ottamatta. Hän kuoli syyskuussa 1572, ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon linnan tykkien ampuessa kunnialaukauksia. Kastelholmasta perhe siirrettiin edelleen Tukholman kautta Gripsholmiin puoleksitoista vuodeksi.








E.J.Löfgren: Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, 1864.

ERIK JOHAN LÖFGREN

Syntynyt 15.10.1825, Turku. Kuollut 10.12.1884 Vanhemmat kaupp. Johan Gabriel L. ja Katarina Erikintytär o.s. Vahlsten.
Salme Kotivuoren blogissa muistellaan tämän työn vaiheita näin:

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär

Linnan kaupassa Fataburissa on myynnissä postikortteja, joiden aiheina ovat viime aikoina puhuttaneet maalaukset. Minun kuvani ovat sattumoisin mustavalkoisia.



Erik Johan Löfgrenin öljyvärimaalaus (225x165 cm) Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär on maalttu 1864. Siinä uupunut valtansa menettänyt parrakas kuningas on painanut päänsä nuoren Kaarinan polvelle. Kuningas ja kuningatar ovat puistikossa.

Nyt kun maalaus on lähtenyt Turun linnasta, useissa yhteyksissä korostetaan, kuinka kiinteästi maalauksen sisältö liittyy Turun linnaan. En ole nähnyt missään selostusta, kuinka kiinteästi se liittyy, joten kerron tässä.




 
Elisabet av Mecklenburg, född prinsessa av Sverige; Elisabet Vasa, född 4 april 1549 på kungsgården i Kungsör, död 19 november 1597 i Stockholm, var svensk prinsessa och hertiginna av Mecklenburg, yngsta dotter till Gustav Vasa och Margareta Eriksdotter (Leijonhufvud) och gift med hertig Kristofer av Mecklenburg.

Taiteilija Löfgren oli 1862 kotikaupungissaan Turussa ja valmisteli Eerikiä ja Kaarinaa esittelevää maalausta. Eerikistähän oli tehty muotokuvia, joten taiteilija tiesi, miltä kuningas näytti. Kaarina Maununtyttärestä ei ollut maalattu muotokuvaa.

Ainut kuva oli Turun tuomiokirkossa oleva hiekkakivinen reliefi. Löfgren tosin luuli, että Eerikin siskoa Elisabetia esittävä muotokuva esittää Kaarinaa. Ja niin luuli moni muukin, sillä kuvaan oli maalattu nimi Catharin Månsdotter.





 Piirros Kaarinasta, jonka Eerik on tehnyt muistikirjansa reunaan vankeusaikanaan ollessaan erotettuna Kaarinasta.

Mutta Löfgren halusi tietää enemmän. Hän halusi nähdä Kaarina Maununtyttären. Ja Kaarinahan lepäsi arkussa Turun tuomiokirkossa. Lupaa arkun avaamiseen ei taiteilija saanut, mutta sitten tuli museohenkilö Adolf Lindman apuun. Miehet murtautuivat yöllisellä retkellä suljettuun Tottien hautaholviin ja avasivat Kaarina Maununtyttären puisen arkun.

Löfgren oli Adolf Lindmanin kavereita. Lindman oli vankilasaarnaaja. Oli hän opettajakin ja paljon muuta. Kruununvankila oli valmistunut 1853 Kakolanmäelle, mutta lääninvankila oli edelleen Turun linnassa. Lindman asui esilinnassa ja korjasi omilla rahoillaan linnasaarnaajan virka-asuntoa, josta muotoitui pieni museo.

Taiteilija Löfgren sai nähdä kuningattaren, jonka kauniit nilkat herättivät edelleen ihastusta. Arkun huono kunto huoloestutti Lindmania, olivathan sitä "aika ja vandaaliset kädet huonosti kohdelleet". Hän pisti luvattomalta retkeltä palattuaan alulle rahankeräyksen uuden arkun hankkimiseksi.




 

Ilman Turun linnan asukasta linnansaarnaaja Adolf Lindmania olisi saattanut Löfgreniltä jäädä Eerikiä ja Kaarinaa esittävä taulu maalaamatta tai ainakin siitä olisi tullut erilainen. Ilman Lindmanin ja Löfgrenin seikkailua Kaarina Maununtytär ei olisi saanut marmorista sarkofagia.

Ja vieläkin oleellisempaa on se, että Eerik XIV ja Kaarina Mununtytär olivat Turun linnassa vankeina. Vangit saapuivat linnaan 15. heinäkuuta 1570 ja lähtivät 5. elokuuta 1571. Kaarina tuli uudelleen Turkuun henäkuussa 1573 ja Eerikin kuoleman (26.7. 1577) jälkeen 1.6. 1577 Kaarina seurueineen siirtyi Liuksialaan. Kaarina oli 20 vuotias tullessaan ensimmäisen kerran Turkuun ja Eerik oli 48 v. 






Juhana III ei tuntenut oloaan turvalliseksi vanhimman veljen perheen kasvaessa eikä edes tämän eläessä, joten kesäkuussa 1573 Eerik XIV ja hänen puolisonsa erotettiin toisistaan. Entinen kuningas sai virua vankina Västeråsissa, Kaarina Maununtytär ja elossa olevat lapset vietiin Turkuun.

Kaarina Maununtyttären elämästä Turussa 1573 - 1577 tiedetään vähän, sillä Turun linnan tilit eivät juuri kerro mitään hänestä. Eerik XIV:n tuskat päättyivät helmikuussa 1577 Örbyhusissa, 1900-luvun ruumiinavauksen mukaan arsenikkikuolemaan.

Ruotsin entinen kuningatar oli vasta 26-vuotias menetettyään puolisonsa ja kolme lastaan sekä päästessään Sigrid-tyttärensä kanssa vapaaksi. Juhana III turvasi hänen tulevaisuutensa läänittämällä "rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme kuningas Eerikin leskelle" 20.3.1577 Ylä-Satakunnasta Kangasalta Liuksialan kuninkaankartanon siihen kuuluvine 26 verotaloineen.

Kesäkuun 1. päivänä 1577 Kaarina Maununtytär ja hänen tyttärensä sekä parinkymmenen hengen seurue ynnä kolme pappia, neljä teiniä ja neljä aseistettua miestä lähtivät Turusta. Neljä vuotta myöhemmin hän sai Liuksialan eliniäkseen, ei ainoastaan toistaiseksi. Kaarina Maununtytär eli Liuksialassa 33 vuotta ja hoiti kartanoaan menestyksellisesti niin, että siitä tuli Suomen tuottoisimpia maatiloja.




Liuksialan kartano vuonna 1910.

Liuksialan kartano on Kangasalla sijaitseva kartano. Kartanon alueella on ollut Kangasalan ensimmäinen kirkkorakennus ja nykyään siellä on samalle paikalle vuonna 1930 rakennettu kappeli.

Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär asui Kangasalla Liuksialan kuninkaankartanossa miehensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n kuoltua vuodesta 1577 lähtien. Hänen jälkeensä kartano siirtyi Creutz-suvulle, sekä vuodesta 1821 Meurman-suvulle, jolle kartano kuuluu edelleen.


Hänen elämänsä sammui 13.9.1612 kotona Liuksialassa, ja hänet haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanus -nimisen henkilön laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus.

Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan. Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit.

Kaarina Maununtyttären hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien kappelista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Muistomerkkikomitea keräsi Z. Topeliuksen lehtikirjoituksen avustamana yli 10 000 markkaa ja teetti mustan marmorisarkofagin.




Hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.

"Tässä haudassa on hänen tuhkansa, joka oli muinoin ensimmäisten joukossa säätyyn, hyveisiin ja onneen nähden ylistetty, Katariinan, Liuksialan valtiattaren, jolle Eerik XIV, svealaisten ja goottien kuningas soi kunnian olla kumppanina kuninkaallisessa aviovuoteessa."

"Sen jälkeen hän vietti leskeysaikansa rauhassa aina elämänsä 63:een vuoteen saakka tavoiltaan ylistettynä, hurskaana ja viattomana Liuksialan kartanossa. Hän kuoli uudistetun pelastuksen vuotena 1612. Lisäksi hänen kuninkaallisesta aviovuoteesta laillisesti saamansa tyttären, rouva Sigridin (tuhka), joka oli mitä kuuluisimman herra Henrik Tottin puoliso ja hyvin suuren sankarin Åke Tottin synnyttäjä, minkä osoittaa seikkaperäisemmin vastakkaiselle puolelle asetettu taulu.

Herran vuonna 1678 mitä loistavin Ruotsin valtakunnan drotsi, kreivi Pietari Brahe huolehti tämä epitafin teettämisestä mitä kuuluisimman kreivitär rouva Christina Brahen nimissä ja varoilla, joka oli syntyään Wisingsborgin vapaaherratar, Skoftebyn, Eksholmsundin ja Lehalslähnin läänin valtiatar. Samalla hän lahjoitti tälle Turun seurakunnan katedraadille tuhat riikintaalaria."


Kruunupäissään
Turussa 13-12 2017
Simo Tuomola

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Juoppo kirkkoherra

Tänään 11-12 osallistumme Rauman kirkossa hautajaisiin, joissa maan multiin saatellaan seurakunnan kirkkoherra Barthollus Rajalenius. On vuosi 1704. Rauman kirkkoherran virkaan hänet oli vihitty 1-5 vuonna 1683.
 
Jo Turun aikanaan mies oli aiheuttanut runsaasti hämminkiä. Turun tuomiokapitulin pöytäkirjamerkintä vuodelta 1700 kertoo, että 4. elokuuta kapituli joutuu lopulta pidättämään juopottelevan kirkkoherra Barthollus Rajaleniuksen virastaan.

Kirkkoherra valittaa tuomiosta Kuninkaalliselle Majesteetille, joka päästääkin 16-9 1701 annetulla kuninkaallisella päätöksellä hänet takaisin virkaansa, kunnes asia tulisi laillisessa järjestyksessä ratkaistuksi.

 
File:Werwolf.png





Kirkkoherran alkoholinkäyttö karkaa kuitenkin taas käsistä ja niinpä hänen lopulta todetaan rikkoneen virkavalansa ja kunniansa menettäneenä hänet myös tuomitaan lopullisesti viralta pantavaksi, jonka tuomion Kuninkaallinen Majesteetti vahvistaa 13-7 1703.

Vuotta myöhemmin railakas kirkkoherra jo kuoleekin ja hänet haudataan Rauman kirkkoon 11-12 1704. Rauman kirkkoherran virkaan hänet oli vihitty 1-5 1683.

Barthollus Thomae Rajalenius oli syntynyt ilmeisesti Huittisissa joskus 1650-luvun alkuvuosina. Turussa hän oli opiskellut Satacundensis osakunnan kirjoissa ja tullut ylioppilaaksi lukukaudella 1672 / 1673. Respondentiksi hänet kirjataan 18-11 1676 ja ensi kertaa hänet mainitaan vallattomuuteen syyllistyneenä konsistorin pöytäkirjassa 28-4 1677.

 
 

Turun pappeinkokouksen synodaaliväitöksen opponentti (opp.) 1688, respondentti (resp.) 1690, saarnaaja (conc.) (ruotsiksi) 1696.

Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 22.2.1696 ja 22.12.1698.



Viinapannu on iät ja ajat porissut iloja ja riemuja ja vähän murheitakin suomalaiseen arkeen ja juhlaan ja kuului mm. 1566 Turun linnan irtaimistoon.

Rajalenius oli hyvin kiivasluontoinen sekä omavaltainen ja käyttäytyi juovuspäissään toistuvasti ja monella tavoin pahennusta herättävästi. Hän muun muassa vuonna 1691 juopuneena mellasteli Rauman kaupungin kaduilla, oli käsirysyssä nimismiehen kanssa, solvasi karkeasti kihlakunnantuomaria.

Tuomiokapitulin lähetettyä notaarinsa suorittamaan tutkintaa asiassa hän syytti notaaria väärästä pöytäkirjanpidosta, uhkasi ampua pormestarin ja veronkantokirjurin.


P1 Mouhijärvi 29.12.1691 Kristina Påhlsdotter Paulina, K Rauma noin 1695, P1 V Mouhijärven kirkkoherra Paulus Simonis Raumannus ja Agneta Henriksdotter; P2 Rauma 1698 Katarina Tomasdotter Takku (Tackou/ Tacku) hänen 2. avioliitossaan, K Tukholma myöhemmin isonvihan aikana, P2 V Huittisten nimismies, Takkulan ratsutilan omistaja Tuomas Matinpoika Takku / Thomas Matthiae Tacku (ylioppilas Turku 1640) ja Maria Niilontytär / Nilsdotter Barck. Rouva Katarina eli leskenä miehensä jälkeen, pakeni kahden lapsensa kanssa isonvihan aikana Ruotsiin ja mainitaan siellä pakolaiskomission luetteloissa 1714–1716.

Katarina Takun P1 1680 Rauman kaupungin porvari Henrik Pungman, K Rauma 1694.

Tämänkertaisen murheenkryynimme vanhemmat olivat Huittisten kappalainen, myöhemmin Tyrvään kirkkoherra, lääninrovasti Thomas Bartholdi Rajalenius ja Katarina Klemetsdotter Molis.

Myös isän nimi on piirtynyt vahvasti historian lehdille. Kun Peter Hansson painoi 1654 Turussa Thomas B. Rajaleniuksen teoksen "Muutamat Christilliset saarnat", oli sen kansilehden puupiirros samalla ensimmäinen Suomessa painettu taidejäljennös.



 File:Werwolf.png
 Ihmissusi, noin 1512.

Se oli kopio Lucas  Granachin työstä 1500-luvun alusta. 



 Omakuva 77-vuotiaana, 1550.

Lucas Cranach vanhempi (1472 Kronach1553) Weimar) oli saksalainen taidemaalari. Hän asui Wienissä vuosina 15011504, minkä jälkeen hänestä tuli Fredrik Viisaan hovimaalari. Hän teki myös puuleikkauksia ja kaiverruksia, muun muassa Raamatun kertomuksiin.

Ja kas - enpäs aiemmin tiennytkään, että Turku tunnetaan maailmalla nimenomaan ihmissusistaan. Ryanairin matkaopas sen täsmensi tiedoksi;


 
Ihmissusi saksalaisessa puupiirroksessa 1722.

Ihmissusi on myyteissä ja kansantaruissa esiintyvä peto: ihminen, joka kykenee muuttumaan sudeksi tai sudenkaltaiseksi olennoksi. Ihmissusi, tai muuksi petoeläimeksi muuttuva ihminen, on esiintynyt myyteissä ja taruissa läpi historian ja ympäri maailmaa

 5 of the best ...
PLACES TO SEE A WEREWOLF

 
There have been werewolf sightings across Europe for hundreds of years, so surely the furry fellas do exist! Here's where to spot one ( well, maybe)
1) MORBACH, GERMANY 2) MARGERIDE MOUNTAINS, FRANCE 3) TALLINN, ESTONIA 4) TURKU, FINLAND 5) COLOGNE, GERMANY



 
From 1880 to 1881, a pack of wolves roamed this area and a werewolf legend was born. All the Turku wolves were killed, and today one taxidermied specimen stands in the hunting museum of Riihimäki, with another in St Olof's school. Recently, wolf expert Eirik Granqvist concluded that the Turku killers were likely wolf-dog hybrids, with the wolf's predatory instinct and the dog's familiarity with humans - a deadly combination.

Kaikki 1800-luvun lopun Turun ihmisudet siis lahdattiin - metsästysmuseosta Riihimäeltä ja St Olofin koulun kokoelmista Turusta taitaa vielä täytettynä jokunen löytyäkin.

Hää on sus
Turussa 11-12 2017
Simo Tuomola