lauantai 22. heinäkuuta 2017

Alaston totuus

Tänään 22-7 olemme saapuneet Turun tuomiokirkkoon päiväjumalanpalvelukseen kuuntelemaan pappismies Gregorius Kulhoviuksen väkevää ruotsinkielistä saarnaa.
 
 Ryysyläinen Ulstadius vauhdissa.

Nyt saamme kuitenkin kuulla tavallista tulisempaa tekstiä, kun kirkon kaikissa jumalanpalveluksissa tutuksi käynyt nukkavieru erakko partamies asettuu keskelle kirkkokäytävää ja aloittaa oman tunnustuksensa. On vuosi 1688 ja mies on entinen pappi ja opettaja Laurentius, Lauri Ulstadius.

 ”Kesällä 1688 heinäk. 22 p. Ulstadius päiväjumalanpalveluksen aikana seisten keskellä tuomiokirkkoa yhtäkkiä keskeytti papin saarnan lukeakseen julki 'uskontunnustuksensa'."

"Siinä hän syyti kiivaita tuomioita luterilaista kirkkoa ja papistoa vastaan leimaten 'luterilaisen opin kirotuksi opiksi' ja senaikaisen kristillisyyden enimmältään hengettömäksi muodoksi ja ulkonaiseksi menoksi sekä syyttäen erityisesti papistoa siitä, että se vailla Pyhää Henkeä oli poikennut Jumalan sanasta omiin keksimiinsä oppeihin ja eli huonosti ahneudessa ja muissa synneissä. Kun hänen 'uskontunnustuksensa' lukeminen keskeytettiin ja vartijat kävivät häneen käsiksi viedäkseen hänet ulos, hän hetkeksi riuhtaisi kiinniottajien käsistä, niin että vaateriekaleet putosivat hänen yltään, ja ilkialastomana hän huudahti: 'Näin on vielä pappien häpeä paljastuva niin kuin minä nyt olen alastomana'.” (Ruuth)
Mies toisti huutonsa kolmasti:
  "Så skall ännu prästernas skam blottas som jag nu är naken."




 


Lars (Lauri) Ulstadius (noin 1650, Oulu6. lokakuuta 1732, Tukholma) oli suomalainen pietistinen pappi.
Ulstadiuksen vanhemmat olivat Iin kirkkoherra ja Oulun triviaalikoulun entinen koulumestari Andreas Andreae Ulstadius (k. 1668) ja Limingan kirkkoherran tytär Maria Lithovius.
Uppsalan yliopistossa ja Turun akatemiassa opiskellut Ulstadius vihittiin papiksi 1680. Hänestä tuli samana vuonna Oulun triviaalikoulun kollega. Hävittyään 1681 Oulun kappalaisen vaalissa Ulstadius koki syvän henkisen kriisin.
Ennen lähtöään Turkuun 1683 Ulstadius räjäytti ruudilla ilmaan isältään perimänsä kirjaston. Muutettuaan Turkuun Ulstadius vietti eristäytynyttä elämää keskittyen mietiskelyyn ja askeesiharjoituksiin. Hän ei leikannut hiuksiaan tai partaansa eikä vaihtanut vaatteitaan.
Turussa asuessaan Ulstadius anoi itselleen myös julkista kirkkorangaistusta nuoruudessa tekemistään synneistä. Tämän rangaistuksen hän saikin 1685.
22. heinäkuuta 1688 Ulstadius aikaansai skandaalin Turun tuomiokirkossa kun hän keskeytti papin saarnan, menetti syntyneessä nujakassa vaatteensa ja juoksi kirkon käytävällä alasti julistaen tuomiota viralliselle kirkolle ja papistolle. Ulstadius ilmoitti hylkäävänsä Raamatun arvovallan ja nojaavansa yksinomaan Pyhän Hengen ilmoitukseen.
 
 Turun linnassa Ulstadius oli vangittuna elinkautisensa kolme ensimmäistä vuotta

Ulstadius tuomittiin hovioikeudessa lopulta 10-12 1692 kuolemaan mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi pakkotyöksi Turun linnassa ja vuodesta 1693 Tukholman Smedjegårdissa.
Ulstadiuksen ajatukset tulivat myös Euroopassa ja Amerikassa tunnetuiksi 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa hänen kannattajakseen kääntyneen Petter Schaeferin välityksellä. Ulstadius armahdettiin 1719 kuningatar Ulrika Eleonoran kruunajaisten yhteydessä, mutta hän jäi omasta tahdostaan vankilaan jossa hän kuoli 1732.
 
 
Kuningattaren kruunajaisten yhteydessä  Ulstadius armahdettiin, mutta mies jäi vankilaan omasta tahdostaan. Drottning Ulrika Eleonora, av Martin Engelbrecht (1684–1756).


Den 6 oktober 1732, mitt under den brusande pietistiska väckelsen i Stockholm, avled han i Smedjegårdsfängelset. Han var då 82 år gammal. Juuri kun pietismi oli nousussa Tukholmassa, mies kuoli vankilassa 82-vuotiaana.
När hans kista skulle hämtas till begravningsplatsen, bars den i ett stort tåg genom Stockholm, åtföljd av en stor skara orädda pietistister, av både hög och låg samhällsställning. Pelottomat pietistit saattelivat vainajan kulkueessa läpi kaupungin kohden hautausmaata.
Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike, jota pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Nimi tulee latinan sanasta pietas, joka tarkoittaa hurskautta.
Hurskaana Turussa 22-7 2017 Simo Tuomola

torstai 20. heinäkuuta 2017

Tähtien Turku

Tällä päivämäärällä 21-7 vaellamme Turun Ylösnousemuskappelin edustalle hautapaikalle U.2.5.16.6. Hautareliefiä koristaa tähti, tekijänä Juha Vikainen 1972. Paadessa nimi Yrjö Väisälä ja kuolinpäivä 21-7 1971.
 
 Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa
 

 Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti21. heinäkuuta 1971 Turku) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia.



 
Itse tapasin lehtimiesurani alkuvuosina Tuorlan Velhon kertaalleen, kun kävimme kollegani Jimi Martinkarin kanssa haastattelemassa häntä kotiluolassaan Tuorlan observatoriossa Kaarinassa.

Velho olikin maineensa veroinen ja kyseli heti alkuunsa, että mitäs toimittajilla siinä oikein käsissään on, pistäkääs heti kynä ja muistilehtiö pois. Asiat pitää muistaa ulkoa.

Kaiken kaikkiaan Yrjö Väisälä havaitsi ja nimesi 128 asteroidia, ensimmäisenä Carelian:


1391 Carelia is a main belt asteroid with a perihelion of 2.1183552 AU. It has an eccentricity of 0.1674461 and an orbital period of 1484.2736262 days (4.06 years). It has an average orbital speed of 18.66764903 km/s and an inclination of 7.58649°.
The asteroid was discovered in February 16, 1936 at the Turku Observatory by Yrjö Väisälä.



Iso-Heikkilan tahtitorni talvi.jpg
Iso-Heikkilä Observatory (Finnish: Iso-Heikkilän tähtitorni) is an amateur astronomical observatory in the Iso-Heikkilä district of Turku, Finland. It was operated by the University of Turku from 1936 to 1972 but is now used by a local division of Ursa Astronomical Association.

Jo heti ensimmäisenä havaintovuotena Väisälä paikallisti ja nimesi kaikkiaan kuusi eri asteroidia. Tässä muutamia poimintoja myöhemmistä havainnoista:

1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1497 Tampere (1938 SB1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1495 Helsinki (1938 SW) is a main-belt asteroid discovered on September 21, 1938 by Yrjö Väisälä at Turku.

1740 Paavo Nurmi is a minor planet. It was discovered by Y. Vaisala on October 18, 1939 in Turku, Finland. It is named for famed Finnish distance runner Paavo Nurmi, who won nine Olympic gold medals.

1551 Argelander (provisional designation: 1938 DC1) is a main belt asteroid discovered on February 24, 1938 by Yrjö Väisälä at the Iso-Heikkilä Observatory in Turku, Finland. It is named after Friedrich Wilhelm Argelander, a nineteenth century head of the observatory at Turku.




Friedrich Wilhelm August Argelander.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 18231837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana.





 
Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.


Henrik Johan Walbeck (11. lokakuuta 1793 Turku23. lokakuuta 1822 Turku[1]) oli suomalainen geodeetti ja tähtitieteilijä, joka suoritti tutkimuksia maapallon muodosta. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä Turun Vartiovuoren tähtitornissa




Henrik Johan Walbeck

 Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.






Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä: "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhaksi.) Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu: "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .





Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.

Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.

Tähtien kaupungissa
Turussa 21-7 2017
Simo Tuomola

Kåkehus

 Tänään 20-7
1705Tulipalo Oulussa tuhosi neljännen kaupunginosan lähes kokonaan.

Mutta me kääntelemme Turun historian kirjaa satunnaisesti ja yritämme löytää jostakin pienestä merkinnästä jotakin suurempaa - kas tuossa:

 
 
 Olof Gangiuksen Turun kartta vuodelta 1634.


20-7 1725 Turun raastuvanoikeuden päätöksellä luovutetaan Kåkehus-talo Turussa Karin Ruuthin pojan, rakuunaluutnantti Erik Rydmanin haltuun. Läsnä tässä tilaisuudessa ovat Karin ja hänen veljensä sekä lankonsa ja mahdollisesti myös hänen vanha äitinsä, jonka kuolinvuotta elettiin.

Karin Ruuth syntyi luultavasti 1660-luvun alussa, sillä hänen äitinsä Karin Henriksdr. Wilck(en) nai Jöran Pedersson Ruuthin vuonna 1660, ja hänet itsensä naitiin kruununvouti Anders Eriksson Rydmanille jo 1681.

Hän asui leskenä Turun Pohjoiskorttelissa 1689, Piikkiön Mäenpäässä 1693-94, saman pitäjän Pukkilassa 1695-1700, sekä lankonsa majuri Anders Lindebaumin ja nuoremman sisarensa Ingeborg Ruuthin luona Kemiön Germundsvidjassa 1701-06.

Ison vihan aikana hän oli pakolaisena Tukholmassa, jossa hän 1714 miniänsä Maria Hedvig Fariolle de la Frauvillen kanssa sai pakolaisavustusta (nimityksellä "en gammal fogde enka", vanha voudin leski).

Anders Eriksson Rydman. Varhaisimmat vaiheet tuntemattomat. Toimi ainakin vuodesta 1670 jonkinlaisena kirjurina Turun lääninhallituksessa. Tarjoutui 13/4 1674 Turun akatemian veronkantovoudiksi, mutta ei saanut virkaa, koska "ingen tienst är löös"; nimitettiin kuitenkin jo seuraavana vuonna 20/4 1675 akatemian voudiksi (fogde, befallningsman), jossa toimessa hänelle kuului vakinaisten ja ylimääräisten verojen kanto akatemian eteläisessä veronkantopiirissä eli Varsinais-Suomessa.

Näistä veroista olivat tärkeimmät maakirjavero (jordeboksräntan) ja sotavarustusvero (landtågsgärden), ja lisäksi oli koko joukko pienempiä veroja, kuten rakennusapu- (byggningshjälpen) ja salpietarivero (salpetershjälpen).

 





Veroviljan vouti kokosi kullakin paikkakunnalla varastoon ja toi sen sopivalla talvikelillä Turkuun, jossa yliopiston kvestori jakoi sen luontaispalkkana professoreille. Veroina ja verorästeinä koottiin myös karjaa, jonka vouti toimitti Turkuun tai myi paikkakunnalla, jolloin rahat käytettiin professorien rahapalkaksi tai yliopiston muihin menoihin.

Veronkanto oli työlästä ja toisinaan hengenvaarallista; niinpä eräs Liedon talonpoika, jonka verorästit pantiin uloshakuun, käyttäytyi uhittelevasti, ja kun "Befallningsman honom slagit några gånger över ryggen, hafwer [han] fattat till yxan på wäggen och warit i fullt hugg på Befallningsman, hwarigenom han tordt giöra honom skada till lijfwet så framt Nämdemannen [...] det ej förhindrat." Kirves siinä heilui.

Määrättiin oman virkansa ohessa 1683 akatemian verokirjuriksi (ränteskrivare), jolloin mm. toista vuotta joutui hoitamaan akatemian kvestorin tehtävät tämän ollessa virasta pidätetty ja viran ollessa kvestorin eroamisen jälkeen avoinna. Nimitettiin huhtikuussa 1687 Maskun kihlakunnan kruununvoudiksi. Asui Turun linnan alueella 1670, Aningaisten eteläisessä korttelissa 1675-84, Luostarin korttelissa 1685-87 ja Pohjoiskorttelissa 1688.

Omisti Kuninkaankadun varrella tontin, jonka 1680 myi räätälimestari Simon Sigfridinpojalle, ja vuodesta 1682 vaimonsa kanssaperillisten kanssa appensa talon Kåkehus (Luostarinkatu 36). Kuoli 5/11 (haud. 4/12) 1688 Turussa.

Koska Anders Eriksson ei ollut voinut tai ei ollut ehtinyt ennen kuolemaansa tilittää kaikkia niitä veroja, jotka hän ollessaan yliopiston voutina oli yliopistoa varten kantanut, määrättiin hänen omaisuutensa Turun raastuvanoikeuden päätöksellä 5/11 1688 takavarikoitavaksi, mikä myös tehtiin; pesän omaisuudesta lähetettiin luettelo lääninkansliaan. (Tässä yhteydessä raastuvanoikeuden pöytäkirjojen rekisterissä esiintyy nimi Anders Kryydmaa.)




 
 Vanhin Turusta säilynyt kartta vuodelta 1634.


Kåkehus, murju, sijaitsi siis Luostarinkadun varrella.

Tuli tuhosi kaupunkia useaan otteeseen 1600–1700-luvulla, ja samalla asemakaava uudistui vähittäin. Joen länsipuolelle suunniteltiin uusi linnaan vievä pääkatu "Linnankatu", jonka alkupäälle annettiin nimi "Kuningattarenkatu" (Drottninggatan).


Samppalinnanmäen juurelle tuli vastaavasti "Kuninkaankatu" (Kungsgatan). Ruotsinmaalainen asemakaavan laatija oli ilmeisesti saanut mallin nimenantoon valtakunnan pääkaupungista Tukholmasta, jossa jo tuohon aikaan oli Kungsgatan ja Drottninggatan.

 




"Omisti Kuninkaankadun varrella tontin" -  juuri tuota Kuninkaankatua tarkoitetaan myös tässä, sillä kun kaupungissa riehui 13-5 vuonna 1656 paha tulipalo, päästiin vanhan puolen korttelien sokkeluutta korjaamaan juuri Kuninkaankatu - Hämeenkatu linjausta uusimalla. Hämeen Härkätiestä ja Vanhasta Hämeenkadusta, Gamla Tafwastegatan, tässä on kyse. Katulinja sai Luostarikorttelin kohdalla tuolloin nimekseen Kuninkaankatu, jota ainakin autonomian alkuaikoina kutsuttiin vielä myös Luostarinkaduksi.

Tillbergin kartassa 1808 vain muutamalle pääkadulle on merkitty nimi. Mitään katunimikylttejä ei tuolloin vielä käytetty. Katujen nimet olivat vain suullisesti tiedossa. Kaupungin rajalta Hämeen tullista alkaa "Hämeenkatu", jonka loppupää "Uudenmaankadusta" lähtien on nimeltään "Luostarinkatu"


Suurtorille johtavalla Uudenmaankadun loppupäällä on nimenä "Torikatu". Joen länsipuolen katujen nimistä on karttaan merkitty kahden rinnakkaisen katuparin nimet: "Aninkaistenkatu" ja "Brahenkatu" sekä "Linnankatu" ja "Jokikatu". Vanhan Suurtorin lisäksi kaupungissa oli "Uusitori", nykyinen Turun kauppatori.


Kaivaukset jokirannassa ovat antaneet uutta tietoa myös Kåkenhusin vaiheista. Tässä ote Mullan alta -blogista: Mullan alta on suomalainen blogi arkeologiasta: kaivauksista, löydöistä ja kaikesta muusta alaan liittyvästä. 


http://mullanalta.blogspot.fi/

Uusi silta ja sen löydöt

Nyt on Turussa uusi silta, oli siitä sitten mitä mieltä halusi. Presidentin rouva Jenni Haukio avasi eilen virallisesti Kirjastosillan, jonka tieltä Turun museokeskus on vuodesta 2011 tehnyt kaivauksia.

Sillan länsipäädyssä viemäröinti ja muu myöhempi rakentaminen on tuhonnut arkeologiset kerrokset, mutta itäpäässä, Aboa Vetus & Ars Nova -museon puolella näitä oli säilynyt enemmän.


Siinä se nyt on! I. Aalto.

Sillan paikalta kaivettiin iso osa Turun palossa tuhoutuneen Kåkenhus-nimisen talon jäännöksistä, joka pitkään oli virheellisesti sijoitettu Aboa Vetus -museon tiloihin. 

Syynä oli, että Turun vanhimmassa kartassa vuodelta 1634 talo on tosiaan sijoitettu museon alueella olevalle tontille, mutta kaikki myöhemmät lähteet sijoittavat talon naapuritontille. Ehkä kartanpiirtäjä Gangius kämmäsi?


Olof Gangiuksen Turun kartta vuodelta 1634.
Wikimedia commons.

Museokeskuksen kaivauksilla Kåkenhusin tontilta on paljastunut näyttäviä löytöjä keskiajalta Turun paloon 1827. En ruodi niitä enempää tässä, mutta Aboa Vetus & Ars Nova:n aulassa on seuraavan kahden viikon ajan 17.12. asti nähtävissä viisi siltakaivausten löytöä, jotka allekirjoittaneella oli kunnia kuratoida vitriiniin. Tervetuloa ihastelemaan! Oli siis pari vuotta sitten.

Pieni on kaunista siltakaivausten löytöjä esittelevässä
näyttelyssä. I. Aalto.

Museokeskuksen lyhyt esittely viimeisimmistä siltakaivauksilta löytyy täältä.

Tulipalojen lisäksi Turkua rasittivat 1700-luvun alussa rankasti myös rutto, joka saapui kaupunkiin syksyllä 1710 ja isoviha, jolloin Turku miehitettiin elokuun 27. päivä 1713. Vuonna 1710 kaupungin henkikirjoissa oli noin 2500 henkeä - vuonna 1722 enää 1233 henkirahaa maksanutta asukasta.

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 17131721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika

Pikkuviha (17421743) oli Ruotsin hyökkäyksen, hattujen sodan aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa. Se päättyi Turun rauhaan, jossa uudeksi rajalinjaksi tuli Kymijoki. Pikkuvihan miehitys oli rauhallisempaa eikä aiheuttanut yhtä suurta tuhoa kuin pidempiaikainen isoviha parikymmentä vuotta aikaisemmin.





 
 Suomalaisuuden puolestapuhuja ja sanakirjantekijä Daniel Juslenius.


Katsotaanpas vielä miten Daniel Juslenius kuvailee näitä Kåkehusin jokirannan maisemia 12. toukokuuta 1700 tarkastetussa akateemisessa opinnäytteessään Aboa vetus et nova:

Vuoren juurella kaupungin puolella on useita hyvin hoidettuja rakennuksia, mutta ulommalla puolella, kuten muuallakin, on vain mökkejä, jotka loppuvat lounaassa, missä vuorenrinne lähellä joen rantaa jättää käytettäväksi vain kapean maa-alueen. Siellä sijaitsee joitakin olutpanimoita, joiden takana rantapenkereellä varastoaittojen pitkä rivi ulottuu peltoihin asti.

Tämän seudun pohjoispuolella mäkialueesta luoteeseen sijaitsee kaupunginosa, joka on saanut nimen Luostari, ruotsiksi "Klostret", paavinvallan pimeydessä rakennetun luostarin mukaan. Mutta heti oikean uskon omaksumisen jälkeen luostari sopivasti sattuneen tulipalon ansiosta tuhoutui merkiksi siitä, että evankeliumin totinen tuli poltti silloin paavin opin pahnat.

Turun Pyhän Olavin dominikaaniluostari lasketaan perustetun vuonna 1249, jolloin Sigtunan luostarin kirjoihin merkittiin latinankielinen teksti: "Konventti on saapunut Suomeen". Luostari vaikutti Turussa lähes 300 vuotta. Tuhoisa tulipalo 1537 ja uskonpuhdistus lopettivat sen ja päättivät dominikaanien toiminnan, joka oli ollut hyvin merkityksellistä koko maamme kulttuurille ja hengelliselle elämälle

 
Hengen paloa
Suomen Turussa

20-7 2017
Simo Tuomola

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kuolonmarssilla

Tänään 19-7 kilistelemme maljoja Erik Bruunin kunniaksi. Hän on juuri päässyt Turussa ylioppilaaksi. Vuotta aiemmin 1699 hän aloitti 10-3 opiskelut Tartton yliopistossa, mutta on nyt siirtynyt Turkuun opiskelemaan uskontotieteiden pariin ja kirjautunut täällä Viipurilaiseen osakuntaan.
Onnittelut myös isälleen, Karjalan ratsuväen luutnantti Johan Bruunille ja äidille Gertrud Freudenbergille. Teit isäin astumaan poika käy jatkossakin ja hän etenee 1710 Turun läänin jalkaväkirykmentin rykmentinpastoriksi. Puolisokseen hän saa vuonna 1711 Kristina Doestin.
 
 Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 Tukholma30. marraskuuta 1718 Fredrikshald (nyk. Halden), Norja) oli Ruotsin kuningas 1697–1718. 

Tammikuussa 1716 kuningas Kaarle XII keräsi Lundiin 40 000 miehen armeijan. Suojasää pilasi suunnitelman hyökätä jään yli Tanskaan, joten armeija suuntasi kulkunsa helmikuussa Norjaan. Ilman tykistöä Kaarle ei kuitenkaan pystynyt valloittamaan norjalaisten linnoituksia, joten huhtikuussa hän joutui palaamaan tyhjin käsin ensimmäiseltä Norjan matkaltaan.
Ja piankos pastori Bruunin tie vie myös kohden sotaa. Syksyllä 1718 kuningas Kaarle XII päättää taas kerran hyökätä Norjaan. Etelässä Kaarlen komentamat pääjoukot marssivat kohti Kristianiaa (nykyinen Oslo), pohjoisella rintamalla Armfeltin komentama osasto marssii tunturien yli kohti Trondheimia.

 Carl Gustaf Armfelt vanhempi (nimi kirjoitetaan myös Armfeldt, 9. marraskuuta 1666, Inkeri24. lokakuuta, 1736 Isnäsin kartano, Pernaja) oli suomalainen kenraali ja Suomessa olleiden joukkojen ylipäällikkö suuressa Pohjan sodassa vuosina 1713–1714.
 
 Mukana Armfeltin komentamassa rykmentissä on myös rykmentinpastori Erik Bruun, jonka pitää valaa sotauskoa parilletuhannelle Suomesta ja Turusta tulleelle karoliinille, jotka joutuvat pian kohtalokkain seurauksin sodan sijasta ankarien luonnonvoimien armoille. 
 
Lokakuussa 1718 sotaoperaatio siis aloitettiin uudestaan. Tarkoitus oli välttää suuria taistelukenttiä ja valloittaa sen sijaan maavoimin Tanskan linnoituksia pitkien piiritysten avulla. Ruotsin 40 000 miehen kokoinen pääarmeija ylitti rajan 30. lokakuuta 1718. Fredrikstenin linnoituksen piiritys alkoi kolme viikkoa myöhemmin. Pohjoisempana aloitettiin Trondheimin sotaretki.
 
 Uudenmaan karoliinit tutkimassa karttaa 2012 (kuva Markku Arvonen).

Marraskuun viimeisen päivän iltana kuningas sai luodin päähänsä ja kuoli. Karoliinijoukot vetäytyivät ja koko sota oli Ruotsin osalta päättynyt.
Trondheimiä piirittäneet Carl Gustaf Armfeltin ruotsalais-suomalaiset joukot joutuivat perääntyessään uudenvuoden aattona 31. joulukuuta 1718 lumimyrskyyn, ja noin puolet 5 000 miehen armeijasta menehtyi tunturimaastoon lähelle Duvedin kylää. Heitä oli yritetty marssittaa mahdollisimman nopeasti omalle puolelle, ja he olivat joutuneet yöpymään useina peräkkäisinä myrskyöinä taivasalla.
Myös rykmentinpastori Erik Bruunin maallinen taival päättyi tällä sotaretkellä, hänen kuollessa Trondheimin läheisessä vuonokylässä Hanebossa 11-1 vuonna 1719. 


 


Kaarle XII:n Norjan sotaretki oli Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n epäonnistunut yritys Norjan valtaamiseksi Tanskalta suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa vuosina 1716–1718. Gustaf Cederströmin maalaus Karoliinit kantamassa Kaarle XII:n ruumista (1884).


Piirittäessään Osloon vievän reitin varrella olevaa Fredrikstenin linnoitusta Kaarle XII kuoli ohimoon osuneesta kuulasta 30. marraskuuta 1718. Ruotsalaiset perääntyivät Kaarlen langon, Hessenin prinssin johdolla Norjasta.
Kuultuaan kuninkaan kuolemasta Armfelt lähti myös vetäytymään takaisin Ruotsiin. Huoltoa vailla olevat joukot joutuivat paluumatkalla Trondheimista vuodenvaihteessa 1718–1719 poikkeuksellisen kovaan lumimyrskyyn Ruotsin ja Norjan välisillä tuntureilla lähellä Duvedin kylää Ruotsin puolella, ja 3 000 miestä menehtyi pakkaseen. Heistä kaksi kolmasosaa oli kotoisin Suomesta. Armfeltin joukkojen perääntymistä kutsutaan karoliinien kuolonmarssiksi.
Karoliinina Turussa 19-7 2017 Simo Tuomola