perjantai 16. helmikuuta 2018

Turku ei törmää Turkuun

Tällä päivämäärällä 16-2 tähtitieteilijä Yrjö Väisälä tarkkaili taivaita Turun Iso-Heikkilän tähtitornista vuonna 1936 ja havaitsi kaksi uutta asteroidia (1391 Carelia ja 1454 Kalevala). Kahta vuotta myöhemmin samalla päivämäärällä hän havaitsi asteroidit 1448 Lindbladian ja 1479 Inkerin.
 Kuvahaun tulos haulle yrjö väisälä
 

Vuosi 1938 oli tuottoisa muutenkin:  22-9 Väisälä havaitsi tähtitornistaan jälleen kaksi uutta asteroidia, kohteet SA1 ja SB1. Turku ja Tampere olivat löytyneet - edellisenä iltana hän löysi Helsingin.

12,9 km kokoinen asteroidi 1496 Turku tunnettiin ennen nimeämistään tunnuksella 1938 SA1.

  1936Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1391 Carelian ja 1454 Kalevalan. 16.2.


1938 – Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1448 Lindbladian ja 1479 Inkerin. 16.2.

1938Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1496 Turun ja 1497 Tampereen. 22.9.

1938Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1495 Helsinki. 21.9.

 

 (1497) Tampere on päävyöhykkeen asteroidi eli pikkuplaneetta, joka kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykeellä. Kohteen löysi 22. syyskuuta 1938 suomalainen astronomi Yrjö Väisälä Turusta. Pikkuplaneetan läpimitta on 19 km, ja se nimettiin Tampereen kaupungin mukaan. Ennen nimeämistään kohde tunnettiin tunnuksella 1938 SB1.

Asteroidi (muinaiskreikan sanoista aster ’tähti’ ja -eides ’muotoinen’) on varsinaista planeettaa pienempi ja meteoroidia suurempi kivinen kappale, joka kiertää Aurinkoa.

Vastaavasti 12,9 km kokoinen asteroidi 1496 Turku tunnettiin ennen nimeämistään tunnuksella 1938 SA1. 



 
 Noin 50 kilometrin mittainen asteroidi 243 Ida ja sen kuu Dactyl.

Physical characteristics. Absolute magnitude (H), 12.9. 1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku. Is 1496 Turku (1938 SA1) classified as a Potentially Hazardous Asteroid (PHA)? (unknown). Its minimum orbit intersection distance (MOID) is 2.20512 AU. Objects with an AU less than .05 are considered PHA.

Näin Turku ei ole vaarassa törmätä Turkuun!




The asteroid belt (shown in white) is located between the orbits of Mars and Jupiter. Täältä löytyvät mm. Turku, Helsinki ja Tampere.

Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti21. heinäkuuta 1971) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia.



  Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa

Itse tapasin lehtimiesurani alkuvuosina Tuorlan Velhon kertaalleen, kun kävimme kollegani Jimi Martinkarin kanssa haastattelemassa häntä kotiluolassaan Tuorlan observatoriossa Kaarinassa.

Velho olikin maineensa veroinen ja kyseli heti alkuunsa, että mitäs mitäs toimittajilla siinä oikein käsissään on, pistäkääs heti kynä ja muistilehtiö pois. Asiat pitää muistaa ulkoa.

Kaiken kaikkiaan Yrjö Väisälä havaitsi ja nimesi 128 asteroidia, ensimmäisenä Carelian:

1391 Carelia is a main belt asteroid with a perihelion of 2.1183552 AU. It has an eccentricity of 0.1674461 and an orbital period of 1484.2736262 days (4.06 years). It has an average orbital speed of 18.66764903 km/s and an inclination of 7.58649°.
The asteroid was discovered in February 16, 1936 at the Turku Observatory by Yrjö Väisälä.


Iso-Heikkilan tahtitorni talvi.jpg Iso-Heikkilä Observatory (Finnish: Iso-Heikkilän tähtitorni) is an amateur astronomical observatory in the Iso-Heikkilä district of Turku, Finland. It was operated by the University of Turku from 1936 to 1972 but is now used by a local division of Ursa Astronomical Association.
Jo heti ensimmäisenä havaintovuotena Väisälä paikallisti ja nimesi kaikkiaan kuusi eri asteroidia. Tässä muutamia poimintoja myöhemmistä havainnoista:

1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1497 Tampere (1938 SB1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1495 Helsinki (1938 SW) is a main-belt asteroid discovered on September 21, 1938 by Yrjö Väisälä at Turku.

1740 Paavo Nurmi is a minor planet. It was discovered by Y. Vaisala on October 18, 1939 in Turku, Finland. It is named for famed Finnish distance runner Paavo Nurmi, who won nine Olympic gold medals.

1551 Argelander (provisional designation: 1938 DC1) is a main belt asteroid discovered on February 24, 1938 by Yrjö Väisälä at the Iso-Heikkilä Observatory in Turku, Finland. It is named after Friedrich Wilhelm Argelander, a nineteenth century head of the observatory at Turku.


Friedrich Wilhelm August Argelander.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 18231837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana.

Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.

Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.


Tähtitorni puiston puolelta nähtynä vuonna 1852. Oikealla palotorni, jonka paikalle rakennettiin 1903 Vartiovuoren vesisäiliö.
Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä:

 "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." 
 
 

 (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhaksi.) Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu:


 "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .

Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.

Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.

Tähtien kaupungissa Turussa 16-2 2018 Simo Tuomola

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Moran kivillä

Tänään 15-2 tulee kuluneeksi tasavuosia kuninkaanvaalista vuonna 1362, jossa suomalaiset olisivat saaneet ensimmäistä kertaa edes oikeuden osallistua Ruotsin kuninkaan valintaan. 

Valituksi tuolloin tuli Norjan kuningas Haakon VI Maununpoika, jonka 15-2 päivätyssä kirjeessä Itämaan osallistumisoikeus vaaliin mainitaan.
 Kuvahaun tulos haulle Haakon VI Maununpoika
 Haakon Maununpoika.
  
Haakon VI Maununpoika (13401380) oli Norjan kuningas, joka 15. helmikuuta 1362 valittiin myös Ruotsin kuninkaaksi, jossa tilaisuudessa olivat suomalaisten edustajat ensi kertaa osallistumassa kuninkaanvaaliin.

Hän meni naimisiin Tanskan prinsessan Margareeta I:n kanssa, mikä oli askel kohti Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtioliittoa. Hänellä oli koko hallituskautensa ajan poliittisia kiistoja Tanskan, Ruotsin ja pohjoisten Hansakaupunkien kanssa.


 
 Haakon VI Maununpojan vaakuna.Unionsvapen för kung Håkan av Norge och Sverige (efter vapenbok af herolden Gelre c. 1380).


Håkan Magnusson oli kuningas Maunu Eerikinpojan (1319-1364)  ja Blanka Namurilaisen poika. Hän hallitsi Ruotsia isänsä kanssa kahden vuoden ajan 1362-1364 ennen Albrekt Mecklenburgilaista (1364-1389).

 Maunun valtakauden aikana kruunun varat hupenivat ja hän joutui panemaan rälssiäkin verolle. Maunua vastaan puhkesi aatelin keskuudessa kapinaliike 1350-luvulla ja vuonna 1364 Albrekt Mecklenburgilainen valtasi Tukholman ja Maunu pakeni Norjaan poikansa kuningas Haakonin suojiin.




 Albrekt Mecklenburgilainen


Vuonna 1365 Maunu palasi Ruotsiin poikansa Haakonin kanssa. Enköpingin lähistöllä käydyssä Gatan taistelussa Maunu vangittiin ja Haakon pakeni Norjaan. Albrekt vapautti 1371 kuitenkin Maunun joka palasi Norjaan jossa hän kuoli laivansa upotessa Norjan rannikon edustalla vuonna 1377.

Ruotsin kuninkaanvaali on omien presidentin vaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laamanni (Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta.

 Moran kivet oli keskiaikainen kuninkaanvaalipaikka Ruotsissa. Se sijaitsi Vanhasta Uppsalasta noin 10 kilometriä kaakkoon. Kivistä yksi oli suuri, laakea ja muut kehässä sen ympärillä. Keskuskivelle kohotettiin valittu kuningas vannomaan valansa. Kivistä on vielä muutamia jäljellä.

 Moran kivien alkuperä on tuntematon. Snorri Sturlusonin kuvauksen mukaan siellä sijaitsi Upplannin ting. Ensimmäinen dokumentoidusti kivillä kruunattu kuningas oli Maunu Ladonlukko (1275). Kivet tuhoutuivat vuonna 1515 sodassa Tanskaa vastaan. Kustaa Vaasan ja Juhana III:n on kerrottu yrittäneen pystyttää kivet uudestaan, mutta ilman menestystä.


 
Moran kivien kappaleita.

Nils Turenpoika (Bielke) (k. 1364) oli ruotsalainen drotsi, Suomen käskynhaltija. Hän oli drotsi jo Maunu Eerikinpojan Venäjän-sodassa, mutta sen jälkeen hän siirtyi oppositiossa olleen ylhäisaatelin johtoon. Hän oli Eerik XII Maununpojan merkittävin luottomies.

Luultavasti vuonna 1357 hänestä tuli Suomen käskynhaltija ja laamanni. Hän joutui maanpakoon 1363 mutta palasi seuraavana vuonna Albrekt Mecklenburgilaisen mukana. Hän kaatui Turun linnan piirityksessä. Hänen vallassaan olivat Viipurin linnalääni, Uusimaa ja Häme.

Montako kertaa ( ja milloin ) itse asiassa Ruotsin kuningas valittiin Moran kivillä niin, että suomalaisia edustajia oli mukana, on kuitenkin epäselvää.

Keskiajan historiamme lähdetilanne on sellainen, että täydellistä ja varmaa vastausta tähän kysymykseen ei voi antaa.

Håkan/Haakon Maununpojan kirje 15.2.1362 (suomennos julkaistu teoksessa Suomen historian dokumentteja 1, s. 40-41) totesi, että Itämaan (= suomalaisten) puuttuminen valintakokouksesta ei ollut este vaalin toimittamiselle.





 File:Magnus Ericson.jpg

Maunu Eerikinpoika, Ruotsin kuningas 13191364.

Luultavasti suomalaisten osallistuminen rajoittuikin useimmiten siihen, että he saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin.

Muutenkin myöhäiskeskiajan sekavat poliittiset olot – unionitaistelut ym. – aiheuttivat sen, että kuninkaanvaaleissa usein poikettiin laillisista muodoista. Kuvaavaa aikakaudelle on, että Kaarle Knutinpoika Bondekin ehti olla kolme kertaa kuninkaana.

Luultavasti suomalaiset eivät käyttäneet oikeuttaan ainakaan ennen 1400-lukua. Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin myös suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.


Vuoden 1436 ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta selkeän vahvistuksen Suomen oikeus sai Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa (1442), joka yksityiskohdissa seurasi Håkanin kirjettä ja otti huomioon senkin seikan, että Suomi oli v. 1435 jaettu kahteen laamannikuntaan. Maanlaki annettiin 2-5 1442.




Kuvahaun tulos haulle Kristoffer Baijerilainen
Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 14186. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (14401448) ja Ruotsin vuosina (14401448).

Todennäköisesti piispa Magnus Olain (Maunu Tavast) oli keskeisenä henkilönä ollut ajamassa tämän Suomen oikeuden kirjaamista lakiin.

Vuonna 1448 Kaarle Knutinpoika Bonde saattoi palauttaa kuninkuutensa nimenomaan Suomesta tuomansa asevoiman turvin. Ei tiedetä, osallistuivatko meikäläiset varsinaiseen vaaliin, mutta piispa Magnus Olai (Maunu Tavast) osallistui ainakin kruunajaisiin Uppsalassa 29.6.1448.









 Kristian I Oldenburgilainen (14261481) oli tanskalainen monarkki ja Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan 1448–1481, Norjan 1450–1481 ja Ruotsin 1457–1464). Hän oli myös Schleswigin ja Holsteinin herttua vuosina 1460–1481.

Vuoden 1457 kuninkaanvaalista, jossa Tanskan ja Norjan kuningas Kristian Oldenburgilainen valittiin myös Ruotsin hallitsijaksi, on enemmän tietoja. Suomalaiset saivat kutsun Tukholmassa 23.6. pidettävään vaalikokoukseen, mutta eivät sinne lähteneet. Sen sijaan he järjestivät Turussa jo seuraavana päivänä rinnakkaiskokouksen, joka päätyi yhtäläiseen ratkaisuun.

Kuningas Hannun vaaliin v. 1497 suomalaiset eivät osallistuneet, mutta kun hänen poikansa Kristian valittiin isän vielä eläessä kruununperilliseksi toukokuussa 1499, oli Suomesta paikalla koko maanlain määräämä edustus tiettävästi ainoan kerran. Mukana olleiden talonpoikien nimetkin tiedetään.



Kustaa Vaasa ja M. Agricola.

Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.

Edellisessä ei ole huomioitu 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun valtionhoitajavaaleja. Yleensä kaikille vaalikokouksille oli tuohon aikaan tyypillistä, että itse asiassa järjestettiin kaksi kokousta: säädyt tai vahvimmassa asemassa olevat mahtimiehet päättivät ensin ja sitten päätös vahvistettiin muodollisessa kokoonpanossa pidetyssä kokouksessa.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/55/Magnus-Tawast-1933.jpg


Tavast lisäsi 1412 sukunsa vaakunaan panssaroidun käsivarren (kuvamme postimerkissä vuodelta 1933) oheen Turun tuomiokirkon tunnuksena ristivaakunat.


Mahtaillen
Turussa 15-2 2018
Simo Tuomola

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Naamiohuvit

Tänään 12-2 tulee kuluneeksi tasavuosia Ruotsin kuninkaiden Kaarle X Kustaa (1660) ja Aadolf Fredrik (1771) kuolemasta, Tällä päivämäärällä myös Kustaa III nousi 1771 kuninkaaksi isänsä kuoltua ylensyöntiin.
 Kuvahaun tulos haulle kaarle x kustaa
 Kaarle X Kustaa 12-2/ 13-2 1660

 
Kustaa III

Porträtt av Gustav III från 1777 av Alexander Roslin 

 1771Kustaa III:sta tuli Ruotsin kuningas isänsä Aadolf Fredrikin kuoltua ylensyöntiin.

1660Kaarle X Kustaa, Ruotsin kuningas (s. 1622).

1771Aadolf Fredrik, Ruotsin kuningas (1751–1771) (s. 1710).

  




Sébastien Bourdon, Kaarle X Kustaan muotokuva, 1652–1653

Kaarle X Kustaa (8. marraskuuta 162213. helmikuuta 1660) oli Ruotsin kuningas 1654–1660. Hänen isänsä oli Pfalzin kreivi ja hänen äitinsä Kustaa II Aadolfin sisko Katariina.

Kuningatar Kristiina - elokuvan myötä kuningas Kaarle X Kustaa on myös sikäli ajankohtainen, että kun 6. kesäkuuta 1654 Kristiina luopui kruunusta, samana päivänä Kaarle Kustaasta tuli Ruotsin kuningas.

Sotien levottomuus näkyi tuolloin myös Suomessa. Turun porvariston velvollisuuksiin kuuluvan porvarikaartin tulee joka ilta olla valmiina taisteluun 40 miehen voimin Venäjän vaaran vuoksi. Pietari Brahe tarjoutuu lähtemään Suomeen maan puolustusta johtamaan, mutta kuningas ei tarjousta hyväksy.

 

Per Abrahamsson (Pietari Abrahaminpoika) Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydboholm, Ruotsi12. syyskuuta 1680 Bogesund, Ruotsi) oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea merkittävästi.


Reilut 2000 suomalaista sotilasta rahdataan Turusta 1659 Ruotsiin ja Liivinmaalle. Väestöä  pakenee idässä runsaasti sodan jaloista venäläisten puolelle.

Ruotsin joukot lyötiin marraskuussa 1659, ja Kaarle ehdotti rauhaa Tanskalle ja Puolalle, vaikka vielä toivoikin, että sotaonni kääntyisi hänelle edulliseksi. Kaarle kutsui koolle säädyt Göteborgiin tammikuussa 1660. Siellä hän sairastui äkillisesti ja kuoli 12. ja 13. helmikuuta välisenä yönä.


Kaarle XI (24. marraskuuta 16555. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas 16601697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias. Valtaa piti heikko holhoojahallitus.




 
Karl X Gustav vid tåget över Bält. Målning av Johan Filip Lemke.

Ja Aadolf Fredrikin kuolema 1771 12-2 puolella:
 
Aadolf Fredrik (14. toukokuuta 171012. helmikuuta 1771) oli Ruotsin kuningas vuosina 17511771. Hän ei onnistunut kasvattamaan kuninkaan valtaa, vaan oli edeltäjänsä Fredrik I:n tavoin valtaoikeuksiltaan heikko hallitsija.

Hän alkoi tukea Ruotsissa vallassa olevaa hattupuoluetta, joka väheksyi Venäjää ja ihaili Ranskaa. Vastineeksi hattupuolueen tukemisesta hän sai nimityksen Ruotsin armeijan johtoon vuonna 1747. Ruotsia vuodesta 1720 hallinnut kuningas Fredrik I kuoli vuonna 1751, ja Aadolf Fredrik kruunattiin uudeksi kuninkaaksi.

Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa. Matka alkoi Helsingistä, jossa hän kävi tarkastamassa neljä vuotta aiemmin aloitetun Suomenlinnan rakennustyömaan.



 
Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752.

Aadolf Fredrik kuoli kuninkaanlinnassa 12. helmikuuta 1771 halvaukseen syötyään valtavan illallisen. Hänet on haudattu Riddarholmskyrkaniin Tukholmaan.

Kustaa III (24. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1746 Tukholma29. maaliskuuta 1792 Tukholma) oli Ruotsin kuningas vuosina 17711792. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan (ns. Kustaan sota, 1788–1790). Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti lopulta vakavan konfliktin aateliston kanssa, ja häntä vastaan syntyi salaliitto, joka johti hänen murhaansa.




  Maskeraddräkten Gustav III bar vid maskeraden på Operan. Livrustkammaren.

Enonsa Fredrik II Suuren tavoin Kustaa oli erityisen kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista ja puhui sujuvasti ranskaa. Mielenkiintoa riitti myös Suomen asioihin. On jopa väitetty, ettei yksikään Ruotsin hallitsija ole osoittanut niin paljon kiinnostusta Suomen kehittämiseen kuin juuri Kustaa.

Kustaa vieraili ensimmäisen kerran nykyisen Suomen alueella vuonna 1775. Vaasaan perustettiin tuolloin hovioikeus. Kustaan hallintokaudella perustettiin myös Tampereen (1779) ja Kuopion (1775) kaupungit.

Valtion tuloja yritettiin lisätä säätämällä vuonna 1775 viinanpolttomonopoli valtiolle. Kansa kuitenkin jatkoi ahkerasti viinan kotipolttoa. Kun viranomaiset alkoivat sakottaa kotipolttajia ja takavarikoida viinapannuja, aiheutui tästä suurta katkeruutta, ja kuninkaan kansansuosio heikkeni. Kustaa rauhoitti tilanteen palauttamalla kotipoltto-oikeuden vuonna 1777.

Hänen aikanaan Venäjän vastaisen sodan ratkaisutaistelut käytiin Suomenlahdella. Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa elokuussa 1789 Ruotsi kärsi tappion, mutta Ruotsinsalmen toinen meritaistelu heinäkuussa 1790 päättyi Ruotsin suureen voittoon. Ruotsi ja Venäjä olivat nyt molemmat saaneet tarpeekseen sotimisesta. Maiden välillä solmittiin 14. elokuuta 1790 Värälän rauha, jossa rajat pysyivät entisellään.


 
 Kustaa III:n kuolinnaamio. Nordiska museet.

Tyytymättömyys kuninkaaseen kasvoi lopulta niin suureksi, että syntyi hänen murhaamiseensa tähtäävä salaliitto. Siihen kuului noin sata miestä, enimmäkseen aatelisia. Osa salaliittolaisista toivoi, että kuninkaan murhan jälkeen voitaisiin palata aiempaan hallintojärjestelmään, jossa säädyt ja varsinkin aatelisto käytti ylintä valtaa. Osa puolestaan oli mukana puhtaasti henkilökohtaisen kaunan vuoksi.

Murhatyön tekijäksi valikoitui kapteeni Jacob Johan Anckarström. Hän ampui 16. maaliskuuta 1792 Kustaata kylkeen Tukholman oopperatalon naamiaisissa. Kuninkaan haavoja ei pidetty ensin hengenvaarallisina, mutta ammuksena käytetty ruostunut rauta aiheutti kuolion, ja kuningas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen alaikäinen poikansa Kustaa IV Aadolf.

Jacob Johan Anckarström (11. toukokuuta 176227. huhtikuuta 1792) oli ruotsalainen aatelismies, joka murhasi vuonna 1792 Ruotsin kuningas Kustaa III:n.


 
Anckarström oli ainoa henkilö, joka sai kuolemantuomion Kustaa III:n murhasta.

Anckarström pidätettiin seuraavana päivänä murhayrityksestä. Hän tunnusti tekonsa, mutta kielsi olevansa osa suurempaa salaliittoa. Myöhemmin hän kuitenkin murtui kuulusteluissa, kun häntä muistutettiin siitä häpeästä, mikä hänen lastensa osaksi tulisi, kun kaikki tietäisivät heidän isänsä olleen kuninkaanmurhaaja. Anckarström paljasti Hornin ja Ribbingin osallisuuden murhaan.

1850-luvulla, italialainen Giuseppe Verdi sävelsi oopperan nimeltä "Naamiohuvit", joka perustuu väljästi Kustaa III:n murhaan.


Naamiaisissa mukana
Turussa 12-2 2018
Simo Tuomola

Paholaisen tyyssija

Tänään 11-2 tulee kuluneeksi tasavuosia ensimmäisestä asiakirjamerkinnästä, jossa Suomi on mainittu selvästi osana Ruotsia. Asiakirja on päivätty 11. helmikuuta vuonna 1253.

Kuvahaun tulos haulle bero balk I 

Kirjaus liittyy Turun piispa Björnin eli Bero I kirjaamiseen Ruotsin piispojen joukkoon. Ennen häntä ei yhtäkään Turun piispoista mainita Ruotsin piispojen tai hiippakuntien luetteloissa.

 
Bero I (k. 1258) eli Björn oli Suomen piispana noin vuosina 1248-12491258. Bero on haudattu Koroisten piispankirkkoon.


 





Ruotsin maallinen valta nimitti Beron Suomen piispaksi vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä, joiden mukaan hiippakunnan papisto valitsi piispan. Ennen Beroa ei yhtäkään Suomen piispaa mainita Ruotsin piispojen tai hiippakuntien luetteloissa, joita on vuosilta 1164, 1188–1189, 1192, 1219, 1233, 1241 ja 1248.

Näin ollen Bero on ensimmäinen Upsalan arkkipiispan alainen Suomen piispa. Hänet mainitaan Ruotsin piispojen joukossa 11.2.1253.

Kuvahaun tulos haulle palmsköldin katkelma
Palmsködin katkelman vanhemman osan, jonka Jarl Gallén ajoittaa 1400-luvun alkuun, mukaan Bero oli ollut aiemmin kuninkaan kansleri, mutta Herman Schückin mukaan nimityksellä tarkoitetaan vain kuninkaan kappalaista.


Palmsköldin katkelma eli Palmsköldin palanen on vuodelta 1448 peräisin oleva Suomessa käytetty latinankielinen messukirja. Samalta ajalta säilyneitä kirjoja ovat myös tunnetumpi Turun tuomiokirkon Mustakirja ja lakikirja Codex Aboensis. Palmsköldin katkelmassa kerrotaan muun muassa piispa Henrikin kuolemasta suruvirren muodossa.

Bero lienee saapunut Suomeen yhdessä luostaria perustamaan tulleiden dominikaanien kanssa vuonna 1249 Birger-jaarlin sotajoukon mukana, kun Birger Lyypekin kaupunginkronikan mukaan "pakotti Suomen Ruotsin kruunulle".



 
Birger-jaarli. Fantasiamuotokuvassa Birger on kuvattu 1600-luvun asussa

Tässä yhteydessä kaiken muun lisäksi vanhempi Turun Koroisten tuomiokirkko näyttää palaneen, kuten Juhani Rinteen kaivauksissa on ilmennyt.

Kauppapolitiikasta kaiketi oli jälleen kyse. Ja kostoretkille löytyy perinteitä aina Ruotsin pääkaupungin Sigtunan tuhosta 1187 lähtien. Silloin vastaisku suuntautui Koroisten kauppapaikkaa vastaan, siellä kun itämerensuomalaiset viikingit sattuivat paluuretkellään pitämään talvileiriä.



Turun piispa Bero II Balkin sinetti. Sen mallina on ilmeisesti ollut Vilhelm Sabinalaisen sinetti.
Bero I (k. 1258) eli Björn oli Suomen piispana noin vuodesta 1248 vuoteen 1258. Bero on haudattu Koroisten piispankirkkoon.


Jo vuodelta 1248 on säilynyt paavin legaatin Vilhelm Sabinalaisen kirje, jolla Suomen papisto pyrkii suojautumaan tulevan piispan yrityksiltä riistää Suomen papistolta tälle laillisesti kuuluvaa omaisuutta. Suomen papisto näyttää näin ennakoineen vastoinkäymisiä tulevan piispan taholta.

Palmsköldin katkelman mukaan Bero luovutti "suomalaisten veron" kuninkaalle. Kauko Pirinen katsoo kyseessä olleen muinaissuomalainen Ruotsin valtaa edeltänyt maavero, ns. koukkuvero.

P.O Törnen mukaan paavit kantoivat ylimääräistä veroa suojelukseensa ottamistaan maista, mikä selittää veron joutumisen kirkon haltuun 1228–1229. Vielä 27. elokuuta 1249 Suomi otetaan uudestaan paavin suojelukseen. Toisin kuin vuonna 1229 Suomen piispaa ei tällä kertaa mainita anomuksen esittäjänä, vaan ainoastaan Suomen papisto.
 

Kuvahaun tulos haulle piispa tuomas
Piispa Tuomaan jälkeen ensimmäinen maininta uudesta piispasta on 27. elokuuta 1249. Legaatti Vilhelm Sabinalaisen kirjeessä Suomen papistolle 5. kesäkuuta 1248 tällaista uutta piispaa ei vielä ole, joten Beron nimitys osuu tähän väliin. Palmsköldin katkelman mukaan hän oli myös kuninkaan verisukulainen.

Tuomas (myös Thomas, k. 1248 (oletettavasti) Visby, Ruotsi) oli Suomen kolmas varsinainen katolinen piispa eli Suomen piispa ja ensimmäinen, josta on varmoja tietoja. On epäselvää, milloin hän aloitti tehtävässä, mutta hänen tiedetään eronneen vuonna 1245.

 


Piispa Tuomas on ensimmäinen Suomen piispa, joka mainitaan nimeltä asiakirjassa ja jolta on säilynyt hänen itse laatimansa asiakirja. Kaksi hänen edeltäjäänsä mainitaan tosin nimettöminä paavi Innocentius III:n bullassa Ex tuarum, joka on päivätty 30. lokakuuta 1209.

Ex tuarum -nimellä tunnetaan 30. lokakuuta 1209 päivätty Suomea koskeva bulla, jonka paavi Innocentius III lähetti Lundin arkkipiispa Andreas Sunenpojalle. Latinankielinen Ex tuarum on vanhimpia säilyneitä asiakirjoja, joissa kerrotaan kirkon asemasta Suomessa.


 Kuvahaun tulos haulle Catillus kettil


 
Catillus (Kettil) toimi Suomen piispana vuosina 12661286. 1400-luvun alusta peräisin olevan Palmsköldin katkelman vanhemman osan mukaan hän oli syntyään Länsi-Götanmaalta. Hänen aikanaan perustettiin vuonna 1276 tuomiokapituli Räntamäelle. Kettil myös haudattiin Räntämäelle eli Koroisten piispankirkkoon.


Bero ei ollut vielä Turun piispa, mikä nimitys esiintyy alkuperäisessä lähteessä vasta piispa Kettilillä vuonna 1270, Bero sen sijaan käytti nimitystä Suomen piispa. Piispa Beron aikana karjalaiset ja novgorodilaiset tekivät Suomeen talvella vuonna 1256–1257 ankaran hävitysretken, jonka johdosta paavi antoi ristiretkibullan näitä vastaan
 
Ensimmäinen ristiretki Suomeen 1100-luvulla on tarunomainen tapahtuma, jonka todenperäisyydestä on väitelty paljon. Nykytutkimuksessa on usein omaksuttu kanta, jonka mukaan Suomen valloitus alkoi vasta 1249, kun Birger-jaarli, kuten Lyypekin kaupunginkronikka asian ilmaisee, "pakotti Suomen Ruotsin kruunulle".


Ruotsin ja Novgorodin välinen raja ja samalla Suomen itäraja määriteltiin säilyneiden lähteiden mukaan ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Kirkko, ruotsalaisten siirtolaisuus, lainsäädäntö ja hallinto, muun muassa verotus, maakuntalaitos ja linnat, liittivät uudet alueet kiinteämmin osaksi Ruotsia.


 
 Perinteinen tulkinta Pähkinäsaaren rauhan säätämästä rajasta.

Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä. Se on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus.

Sanan Suomi etymologiasta ei ole täyttä varmuutta. Se on ilmeisesti ollut alun perin Suomenlahden ympäristöä ja sittemmin lähinnä  Varsinais-Suomea ja Turkua koskeva nimitys ja laajentunut vasta myöhemmin tarkoittamaan koko maata.

Suomi-sanaa on käytetty jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa nimen Somewesi osana, jolloin se on kuitenkin merkinnyt Viipurinlahden pohjukkaa, jonka suomenkielisenä nimenä vieläkin on Suomenvedenpohja.



 
Publius Cornelius Tacitus (noin 55120) oli roomalainen senaattori ja historioitsija. Häntä pidetään Rooman merkittävimpänä historioitsijana ja eräänä huomattavimmista roomalaisista kirjailijoista.

 Tacituksen antiikin aikana mainitsemat fennit ovat todennäköisimmin viitanneet saamelaisiin. Latinankielinen bullaGravis admodum” vuodelta 1171 tai 1172 saattaa olla ensimmäinen asiakirjalähde, jossa finneillä on tarkoitettu suomalaisia.

Termi on Suomen tavoin viitannut aluksi läntisen Suomen alueeseen, kuten nimi Fialanda paavi Innocentius III:n kirjeessä vuodelta 1209 ja Finland Egillin, Kalju-Grímrin pojan, saagassa 1200-luvun alkupuoliskolta.

Se on tarkentunut sitten Varsinais-Suomeksi, kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran 23. tammikuuta 1229, seuraavaksi vasta 1300-luvulla keskiajan asiakirjoissa.

Gravis admodum -nimellä tunnetaan alkusanojensa ("ylen raskas") perusteella nimetty kirje, joka on vanhin säilynyt Suomea koskeva asiakirja ja samalla ensimmäinen paavillinen Suomen aluetta koskeva dokumentti. Kyseessä on paavi Aleksanteri III:n kirje Uppsalan arkkipiispalle ja muille Ruotsin piispoille, vuodelta 1171 tai 1172.




 
 Paavi Innocentius III (s. n. 1161) oli paavina 8. tammikuuta 119816. heinäkuuta 1216

 Paavi Innocentius III:n eräässä latinankielisessä kirjeessä 30.10.1209 puhutaan "maasta, jota nimitetään nimellä Fialanda".

 
Ja ettei liian yleviä itsestämme luultaisi, olivat muinaiset gootit maastamme vähän toista mieltä, gootin kielessä olimme vihollisia ja FIN LAND - fin land tarkoitti kieltämäämme vihollismaata. Suomi oli Paholaisen tyyssija ja kieli paholaisen kieli. 

Islantilainen runoilija Sigvatr Thordarsson (n. 995-1045) käyttää nimitystä finnlendinga todennäköisesti jostain Suomen rannikon asukkaista.

1000-luvulta oleva upplantilaisessa riimukivessä esiintyy muoto Finnlandi.

Paavi Aleksanteri III:n latinankielisessä Gravis admonum -kirjeessä 9.9.1171 (tai 1172) esiintyy kansannimi Phinni, joka epäilemättä tarkoittaa nykyisen Suomen jonkin osan asukkaita.





 
Itämaan ja Ruotsin valtakunnan muiden keskiaikaisten pääalueiden summittainen alue on merkitty karttaan vaaleanvihreällä. Tummemmilla vihreän sävyillä varjostetut alueet ilmaisevat Ruotsin valtakunnan myöhemmän laajenemisen 1600-luvun suurvaltakaudelle asti. Nimitys "Itämaa" oli tällöin jo jäänyt käytöstä.

Aiheeseen liittyvä kuva

Kun Ruotsi oli vuonna 1340 liittänyt valloittamansa Länsi-Karjalan, jota oli aiemmin hallittu erillisenä, samaan hallintokokonaisuuteen muun valloittamansa alueen kanssa, alettiin uutta kokonaisuutta nimittää ”Itämaaksi” (ruots. Österland) erotuksena jo aiemmin valloitetusta läntisestä Suomesta. Nimi Itämaa esiintyy asiakirjoissa ensi kerran 6. joulukuuta 1344.

Termi Finland esiintyy kuitenkin jo 1300- ja 1400-luvuilla toisinaan rinnasteisena Österlandille. Termi ”Finland” vakiintui vähitellen koko Ruotsin valloittaman alueen, siis läntisen Suomen ja Länsi-Karjalan, yhteiseksi nimeksi etenkin 1400-luvun jälkipuoliskolla, mutta sitä käytettiin samanaikaisesti myös Varsinais-Suomesta.

Piispallisesti
Suomen Turussa
 11-2 2018
Simo Tuomola

1 kommentti:

Klootin Torppa kirjoitti...
Aivan hyvä yhteenveto ja hyvät kuvat. Uutta tietoa olisi, että finn land olisi gootinkielellä merkinnyt vihollismaata. Muuten oma kannanottoni on, että finn tulee esigermaanin sanasta finn, mies ja tieto wikipediasta. Olen lisäksi sitä mieltä, että finnit ovat kantagermaaneille tarkoittaneet juuri suomalaisia ja vasta Tacituksen aikoina finnit ovat kielisamanlaisuuden vuoksi alkaneet tarkoittaa silloisia Ruotsin lappalaisia.