torstai 21. syyskuuta 2017

Turku löytyi

Tällä päivämäärällä 22-9 tähtitieteilijä Yrjö Väisälä löysi Iso-Heikkilän tähtitornissa vuonna 1938 työskennellessään Turun ja Tampereen, edellisenä päivänä hän oli löytänyt Helsingin.
Uusi asteroidilöydös 1938 SA1 sai nimen Turku ja 1938 SB1 nimen Tampere. Edellisen päivän asteroidilöydös 1938 SW sai nimekseen 1495 Helsinki.
 
1936Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1391 Carelian ja 1454 Kalevalan. 16.2.

1938 – Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1448 Lindbladian ja 1479 Inkerin. 16.2.

1938Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1496 Turun ja 1497 Tampereen. 22.9.

1938Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1495 Helsinki. 21.9.

 

 (1497) Tampere on päävyöhykkeen asteroidi eli pikkuplaneetta, joka kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykeellä. Kohteen löysi 22. syyskuuta 1938 suomalainen astronomi Yrjö Väisälä Turussa. Pikkuplaneetan läpimitta on 19 km, ja se nimettiin Tampereen kaupungin mukaan. Ennen nimeämistään kohde tunnettiin tunnuksella 1938 SB1.

Asteroidi (muinaiskreikan sanoista aster ’tähti’ ja -eides ’muotoinen’) on varsinaista planeettaa pienempi ja meteoroidia suurempi kivinen kappale, joka kiertää Aurinkoa.

Vastaavasti 12,9 km kokoinen asteroidi 1496 Turku tunnettiin ennen nimeämistään tunnuksella 1938 SA1. 



 
 Noin 50 kilometrin mittainen asteroidi 243 Ida ja sen kuu Dactyl.

Physical characteristics. Absolute magnitude (H), 12.9. 1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku. Is 1496 Turku (1938 SA1) classified as a Potentially Hazardous Asteroid (PHA)? (unknown). Its minimum orbit intersection distance (MOID) is 2.20512 AU. Objects with an AU less than .05 are considered PHA.

Näin Turku ei siis ole vaarassa törmätä Turkuun!





The asteroid belt (shown in white) is located between the orbits of Mars and Jupiter. Täältä löytyvät mm. Turku, Helsinki ja Tampere. Olemme Marsin ja Jupiterin lapsia.


Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti21. heinäkuuta 1971) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia.




  Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa

Itse tapasin lehtimiesurani alkuvuosina Tuorlan Velhon kertaalleen, kun kävimme kollegani Jimi Martinkarin kanssa haastattelemassa häntä kotiluolassaan Tuorlan observatoriossa Kaarinassa.

Velho olikin maineensa veroinen ja kyseli heti alkuunsa, että mitäs mitäs toimittajilla siinä oikein käsissään on, pistäkääs heti kynä ja muistilehtiö pois. Asiat pitää muistaa ulkoa. No emme tietenkään muistaneet.

Kaiken kaikkiaan Yrjö Väisälä havaitsi ja nimesi 128 asteroidia, ensimmäisenä Carelian:

1391 Carelia is a main belt asteroid with a perihelion of 2.1183552 AU. It has an eccentricity of 0.1674461 and an orbital period of 1484.2736262 days (4.06 years). It has an average orbital speed of 18.66764903 km/s and an inclination of 7.58649°.
The asteroid was discovered in February 16, 1936 at the Turku Observatory by Yrjö Väisälä.



Iso-Heikkilan tahtitorni talvi.jpg
Iso-Heikkilä Observatory (Finnish: Iso-Heikkilän tähtitorni) is an amateur astronomical observatory in the Iso-Heikkilä district of Turku, Finland. It was operated by the University of Turku from 1936 to 1972 but is now used by a local division of Ursa Astronomical Association.

Jo heti ensimmäisenä havaintovuotena Väisälä paikallisti ja nimesi kaikkiaan kuusi eri asteroidia. Tässä muutamia poimintoja myöhemmistä havainnoista:

1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1497 Tampere (1938 SB1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1495 Helsinki (1938 SW) is a main-belt asteroid discovered on September 21, 1938 by Yrjö Väisälä at Turku.

1740 Paavo Nurmi is a minor planet. It was discovered by Y. Vaisala on October 18, 1939 in Turku, Finland. It is named for famed Finnish distance runner Paavo Nurmi, who won nine Olympic gold medals.

1551 Argelander (provisional designation: 1938 DC1) is a main belt asteroid discovered on February 24, 1938 by Yrjö Väisälä at the Iso-Heikkilä Observatory in Turku, Finland. It is named after Friedrich Wilhelm Argelander, a nineteenth century head of the observatory at Turku.




Friedrich Wilhelm August Argelander.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 18231837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana.

Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.

Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.




Tähtitorni puiston puolelta nähtynä vuonna 1852. Oikealla palotorni, jonka paikalle rakennettiin 1903 Vartiovuoren vesisäiliö.

Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä: "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." 
 

 (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.) Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu: "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .

 

Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.

Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.

Tähtien kaupungissa Turussa 22-9 2017 Simo Tuomola

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Bonuvierin Turku

Tänään 21-9 kohotamme maljamme teatterintekijä Karl Gustav Bonuvierin syntymän kunniaksi. Mies syntyi Tukholmassa vuonna 1776.

Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta. 

Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.




Steinheil F F.jpg

Fabian Gotthard von Steinheil (ven. Фаддей Фёдорович Штейнгель, Faddei Fjodorovitš Šteingel, 14. lokakuuta 1762 Haapsalu, Viron kuvernementti23. helmikuuta 1831 Helsinki) oli venäläinen kenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1810–1824

Turussa paikallisia oloja puolustanut kenraalikuvernööri "ukko" Fabian Steinheil puolisoineen suosi aikoinaan täällä myös teatteria, mutta esityksiin liittyneet vaatimukset olivat toki tiukkoja.

Teatteritoiminta Turussa oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustav Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan.


 Kuvahaun tulos haulle teatteri suomi 1800
 Engelin piirtämiä tyyppikulissiluonnoksia.
 

Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.

21-1 väki kokoontui vuonna 1839 jälleen Turun nykyisen kauppatorin laidalle, nyt juhlistamaan upouuden teatteritalon. Åbo Teaterhusin, avajaisia.

Talon vihkiäistilaisuuden päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden". Esiintyjät olivat kaupunkilaisille entuudestaan tuttuja amatöörejä, joilla oli vankka kokemus pitkäaikaisesta seuranäyttämötoiminnasta. Turku oli palon jälkeen noussut siis jälleen kerran tuhkasta.


 

Turun ruotsalainen teatteri (ruots. Åbo Svenska Teater, ÅST) ruotsinkielinen teatteri Turussa on Turussa Kauppatorin laidalla sijaitseva Suomen vanhin teatteri. Teatterin puurakenteinen rakennus tuhoutui Turun palossa 1827. Nykyisen uusklassismia edustavan vuonna 1839 valmistuneen teatterirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pehr Johan Gylich ja sen julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel. Rakennuksen omistaa Stiftelsen för Åbo Akademi.


 
Pehr Johan Gylich (1786 Borås, Ruotsi – 3. lokakuuta 1875 Turku) oli syntyperältään ruotsalainen kauppias ja arkkitehti.

Gylich asettui vuonna 1812 Turkuun ja toimi Turun palon jälkeen vuodesta 1829 vuoteen 1859 Turun kaupunginarkkitehtina. Hänen suunnittelemansa rakennukset edustivat tyylisuunnaltaan empireä. Gylich suunnitteli Turkuun yli 300 rakennusta joista suurin osa oli puutaloja mutta joukkoon mahtui myös suurempia kivirakennuksia. Häntä kutsuttiin runsaan empiretuotantonsa vuoksi myös "Turun Engeliksi".




 Varsinaisesti 1800-luvun alkuvuosikymmeninä alettiin rakentaa pysyviä esityspaikkoja. Teatterinjohtaja Carl Gustaf Bonuvier (1776-1858) rakennutti Turkuun teatteritalon 1817 joka tuhoutui tulipalossa 1827. Kuvassa Engelin suunnittelema teatteritalo Helsingistä.

Myös sen varsinaisen Suomen vanhimman teatterin jalanjäljet johtavat Turun kauppatorin kulmille, kun venäläiset upseerit kaipasivat 1808 täällä huvittelua ja kaupungin komendantti Sasonoff luovutti teatterilaisten käyttöön Uudellatorilla sijainneen varastosuojan. Myöhemmin teatteri sijaitsi Eteläkorttelissa Gadolinin talossa, jossa "teurastamoteatterin" esityksiä säestivät eläinten äänet.

Teatteri oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustaf Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan. Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.


 
Dionysoksen teatterin jäänteet Ateenassa. Teatteri sai alkunsa antiikin Kreikassa noin vuonna 550 eaa. viinin ja hedelmällisyyden jumala Dionysoksen kunniaksi järjestetyissä Dionysia-juhlissa.

Alkuaikoina suomalaisissa teatteritaloissa esiintyivät kiertävät teatteriseurueet. Turun teatteritalossa esiintyi vuosien 1839-89 välillä yhteensä 90 seuruetta eli vierailuja oli keskimäärin kaksi vuodessa.

Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta. Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.

 Vuodesta 1891 nykyisessä teatteritalossa on toiminut Åbo Svenska Teater.


 Tiedosto:Svenskateater.JPG

Mukana uutta teatteritaloa Turkuun perustamassa oli kaupungin vaikuttajista mm. Nils Henrik Pinello. Vanhan Suurtorin kupeessa Turussa sijaitsee Ravintola Pinella joka on saanut nimensä Nils Henrik Pinellon mukaan, joka oli mukana perustamassa myös tätä kulttuuriravintolaa. Sekä ravintolan, että teatterin on suunnitellut sama tekijä - arkkitehti Pehr Johan Gylich.

 Nils Henrik Pinello (17. elokuuta 1802 Turku9. syyskuuta 1879 Turku) oli suomalainen ruotsiksi kirjoittanut kirjailija ja toimittaja. Hän käytti nimimerkkejä Kapten Puff, N.H.P. ja von Puff.


Saanko esitellä - Kapteeni Puff.

Pinello ja hänen tallinnalaissyntyinen vaimonsa Anna Julia myös näyttelivät ja olivat mukana vihkiäistilaisuuden komediassa. Pinello toimi itse myös näytelmien kirjoittajana.

Vuoden 1838 lopulla teatteri oli valmis. Tammikuun 21. päivänä 1839 voitiin talo vihkiä tarkoitukseensa. Illan päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden" Esiintyjät olivat amatöörinäyttelijöitä, joiden kokemus perustui pitkäaikaiseen seuranäyttämötoimintaan. 

Tohtori Pinellolla oli Zozon osa ja hänen puolisonsa esiintyi Clarana.

Toki turkulaisella teatterielämällä oli vankka amatööripohja jo aina 1600-luvulta saakka:



 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg
 
Teatteriesityksiä tehtiin aluksi vain Turun Akatemiassa, jonka vihkiäisissä vuonna 1640 nähtiin teinien eli opiskelijoiden valmistama teatteriesitys. Näytelmän esityskielestä ei ole varmaa tietoa, mutta se oli joko latina tai ruotsi.

Mikael Wexionius-Gyldenstolpe (16. helmikuuta 1608/9 Småland28. kesäkuuta 1670 Turku) oli suomalainen Turun akatemian professori. Hän sai politiikan ja historian professuurin vuonna 1640 ja oikeustieteen professuurin vuonna 1647.

 
 Mikael Wexionius promovointivuonna 1650

Esityksen harjoitti monipuolinen tiedemies Mikael Wexonius ja näytelmän nimi oli Studentes (Opiskelijat). Se oli komedia ylioppilasmaailmasta. Teksti on kadonnut, mutta mainintoja sen sisällöstä löytyy. Näytelmän aiheena oli yliopistomaailma ja teemana ahkeruuden ylistys. Käännöksen tai mukaelman lähtökohta oli ollut puolalaisen Christophorus Stymeliuksen näytelmä.


Näytelmässä mukana
Turussa 21-9 2017
Simo Tuomola
 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Turun Janne

Tänään 20-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Jean Sibeliuksen kuolemasta Järvenpään Ainolassa.

 

Vuonna 1957 julkaistu suru­posti­merkki.

1957Jean Sibelius, suomalainen säveltäjämestari (Finlandia) (s. 1865).




Sibeliuksen hauta Ainolassa.

Mies syntyi Hämeenlinnassa ja vaikutti Helsingissä, mutta silti Sibelius-museo löytyy Turusta, katsotaanpas miksi.


Johan Christian Julius "Jean" / "Janne" Sibelius (8. joulukuuta 1865 Hämeenlinna20. syyskuuta 1957 Ainola, Järvenpää) oli suomalainen kansallisromanttisen taidemusiikin säveltäjä. Sibelius on kansainvälisesti tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä. Sibeliuksen arvostetuimpia teoksia ovat seitsemän sinfoniaa, sinfoniset runot sekä viulukonsertto.



Akseli Gallen-Kallela, Sibelius, 1894.

Sibelius-museon näyttelytoiminta liittyy Suomen ruotsinkielisen yliopiston Åbo Akademin musiikkitieteen oppiaineeseen ja musiikkihistorialliseen arkistoon.


Sibelius-museo on Suomen ainoa varsinainen musiikkimuseo. Aluksi museo toimi eri rakennuksissa Åbo Akademin korttelissa, mutta sen jälkeen, kun uusi museorakennus vihittiin käyttöön vuonna 1968, on Sibelius-museo sijainnut nykyisellä paikallaan; museo sijaitsee Woldemar Baeckmanin piirtämässä rakennuksessa, joka on eräs 1960-luvun modernismin omaperäisimmistä luomuksista.




Sibelius-museon sisäänkäynti.

Museon perusta luotiin vuonna 1926, kun Otto Anderssonista tuli vastaperustetun musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professuurin ensimmäinen viranhaltija Åbo Akademissa. Professori Andersson keräsi seminaarikirjaston yhteyteen musiikkitieteellistä ja musiikkihistoriallista materiaalia, joka koostui nuoteista, soittimista, kirjeistä ja kuvista.

 Näin saivat alkunsa nk. ”Åbo Akademin musiikkihistorialliset kokoelmat”, millä nimellä niitä kutsuttiin vuoteen 1949 saakka, jolloin nimi Jean Sibeliuksen suostumuksella muutettiin Sibelius-museoksi.

Andersson, Otto Emanuel (f. 27/4 1879 Vårdö, d. 27/12 1969 Åbo), musikforskare och folklorist, professor i musikvetenskap och folkdiktsforskning vid Åbo Akademi 1926—46, dess rektor 1929—36.

Kun Suomeen ollaan suunnittelemassa erillistä populaarimusiikin museota, olisi Turun oltava asiassa aktiivinen ja vaalittava omia historiallisia perinteitään ja muistettava siinä mm. Ruisrockin historiallinen osuus maamme musiikkikentässä. Kuvassa: Andersson, Otto Emanuel. Kukapa olisi tämän ajan Otto ja lähtisi kokoamaan populaarimusiikin museota juuri Turkuun.






Suomeen kaavaillaan populaarimusiikin museota

julkaistu 17.05.2010 klo 15:24, päivitetty 17.05. klo 16:06
 
Suomesta puuttuu yhä valtakunnallinen musiikin erikoismuseo. Tilanteen korjaamiseksi halutaan perustaa museo, joka keskittyisi alan aineiston tallentamiseen. Maailmalla vanhimmat ja kattavimmat musiikkimuseot ovat soitinmuseoita.

Suomeen kaavailtu museo keskittyisi erityisesti populaarimusiikkiin, kertoo selvitystyöryhmän jäsen, toimittaja Pekka Nissilä.

– Kyllä tällä hetkellä ajatellaan, että museon painopiste olisi 1900-luvun musiikin eri ilmiöissä ja keskeisesti sähköisessä musiikkituotannossa.




 

Musiikkimuseon taustavaikuttajat tulevat populaarimusiikin puolelta, kertoo Pekka Nissilä.

– Populaarimusiikkia on kartoitettu ja arkistoitu heikosti. Sillä puolella ei myöskään ole niin voimakkaita instituutioita kuin klassisen puolen vaikkapa kunnalliset orkesterit ja Kansallisooppera. Toisaalta musiikin merkittävimpiä kehitysnäkymiä on ollut juuri sähkön tuleminen musiikin tuottamiseen ja esittämiseen. Se on ollut varmaankin keskeisin syy museosuunnittelun aloitukseen.

Aineistoa musiikkimuseo saisi yksityiskokoelmista tai jäämistöistä.

– Sellaisia yritetään tietenkin kerätä keskitetysti. Jazz ja Pop -arkisto on ottanut vastaan lahjoituksia, ja yksittäisiä esineitä on tarttunut sieltä täältä. Suunnitelmallinen arkistomateriaalin kerääminen on kuitenkin tekemättä, toisin kuin esimerkiksi elokuvan puolella, toteaa Nissilä.


Musiikkimuseolle pyritään perustamaan taustaorganisaatio tämän vuoden aikana. Museolle aiotaan hakea myös valtion ja kunnan rahoitusta, vaikka ylläpitäjä olisi yksityinen säätiö.

Radion kulttuuriuutiset / Katri Henriksso.



Kuvahaun tulos haulle jean sibelius nuorena
 

Jannella on omat yhteytensä myös Turun Museokeskuksen historiassa. Kun Historiallinen museo perustettiin Turkuun 1881, oli intendentin virkaan 7 hakijaa ja valituksi tuli Jannen lapsuudenpiiristä Walter von Konow.

Ruotsia äidinkielenään puhunut Janne siirrettiin 1874 Lucina Hagmanin suomenkieliseen valmistavaan kouluun, koska hänen oli opittava suomea päästäkseen Hämeenlinnan normaalilyseoon. Hämeenlinna oli ajankohtaan nähden hyvin harvinainen suomalaiskaupunki: siellä saattoi lukea ylioppilaaksi suomeksi, mutta ei ruotsiksi.

 


"Janne" Sibelius nuorena lyseolaisena.

Jannen parhaaksi koulukaveriksi tuli Walter von Konow Lahisten kartanosta Sääksmäeltä. Jannen mielikuvituksen avulla pojat kavereineen improvisoivat satunäytelmiä ja muodostivat pienen lapsiorkesterin, jonka soittimiin kuului ”triangeleja, huuliharppuja, savikukkoja ja kelloja”. Janne johti esityksiä pianon äärestä.

Janne osasi soittaa ja Walter suunnitteli pukuja ja teki kuvaelmia. Pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin ja matkittiin jotakin taulua tai kuvailtiin jotakin runoa. Muut saivat sitten arvuutella, mitä milloinkin tavoiteltiin.


Jean harrasti lapsesta saakka musiikkia sisarustensa kanssa. Todennäköisesti n . 15-vuotiaana viululle ja sellolle sävelletty impressiotyyppinen "Vesipisaroita" (Vattendroppar) on hänen ensimmäisiä sävellyksiään.


Myöhemmin Janne myös sävelsi naiskuoroesityksiä von Konowin teksteihin:

Kotikaipaus
Naiskuorolle. Sanat Walter von Konow. Valmistui 1902.


Kantaatti (Härliga gåvor)
Naiskuorolle. Sanat Walter von Konow. Valmistui 1911.



Sävelten tiellä
Turussa 20-9 2017
Simo Tuomola

maanantai 18. syyskuuta 2017

Koulumestari Teeti

Tänään 19-9 juhlimme täällä Wittenbergissä Turun katedraalikoulun oppilas Martini Teetin maisteriksi valmistumista. On vuosi 1588 ja Gregoriukseksi täällä kutsuttu Teittus kuuluu niihin onnekkaisiin, joiden opiskelujen rahoitus ulkomailla on ollut myönteinen Turun Pyhän Sigfridin prebendan myötä.

Jo vuotta myöhemmin 25-5 juhlistamme Gregorius Martini Teetin nimittämistä Maarian prependaseurakunnan kirkkoherraksi. Gregorius Teittus ex Perno Nylandiae oli päässyt ylioppilaaksi Wittenbergissä 24-10 vuonna 1586 ja noussut Saksasta palattuaan aina Turun katedraalikoulun rehtoriksi ja koulumestariksi saakka 31-10 vuonna 1588. 


 
 

Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla Turussa ylläpitämä katedraalikoulu, joka palveli lähinnä pappien koulutusta. Se oli Suomen ensimmäinen koulu. Koulun perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276


Gregoriuksen isä Martinus Matthiae Teit (Martti Teitti, noin 1510 Pernaja – syksyllä 1544 Tukholma) oli suomalainen reformaattori, kirkkoherra ja Ruotsin kruununperillisten opettaja.

Pernajalaiseen pienrälssiin kuulunut Teit opiskeli mahdollisesti ensin Viipurissa ja sitten Turussa. Vuonna 1536 hänet lähetettiin Mikael Agricolan kanssa opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon. Miehet valmistuivat filosofian maistereiksi samaan aikaan vuonna 1539. Opintojen ohella he suomensivat Simon Henrici Wiburgensisin kanssa Uutta testamenttia.

Pernajan nimismiehen poika oli itsekin käynyt Turun katedraalikoulua ja toiminut täällä apuopettajana ennen Saksaan lähtöään. Kouluvirkansa ohessa hänestä tuli myös prependaseurakuntansa kirkkoherra. Wårfrukyrko socken Maaria eli Rändämäki kuului Pyhä Sigfridin prependaan, jonka haltija oli kanunki Martinus Teet, Teitti. Teit.
 
Prebenda (lat. praebe'nda, tarjottava) on kirkollisen viran haltijalle tai kirkollisen oppilaitoksen tai muun laitoksen virkamiehelle luovutettu palkkaetu, joka saadaan jonkin seurakunnan tai maatilan tuottamasta tulosta. Alkuaan prebenda oli katolisen kirkon pappien ja munkkien yhteisellä aterialla nauttima ruoka ja juomat. Keskiajan Ruotsissa tuomiokapitulien jäsenillä oli yleisesti prebendaseurakuntia.
 
Pyhän Sigfridin prependan myötä Teitti pystyi rahoittamaan opiskelunsa ulkomailla ja lopulta valmistumaan maisteriksi 19-9 vuonna 1588 ennen paluutaan Turkuun seurakunnan kanunkiksi ja Turun tuomiokapitulin jäseneksi 1588.
 
 
  Turun Katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Kuvassa luettelo koulun vanhoista rehtoreista. 


1276 c.-1350-1355 HENRIK TEMPIL -1359- BIRGER 1432-1433 JAKOB RÖD -1480- MAGNUS JOHANNIS -1509-1512- MATHIAS KURIN (1524-1529 PEDER SÄRKILAX) 1535-1539 TOMAS KEIJOI 1539-1548 MIKAEL AGRICOLA 1548-1554 PAUL JUUSTEN 1555-1559 ERIK HÄRKÄPÄÄ 1559-1562 HENRIK JACOBI 1562-1568 ERIK HÄRKÄPÄÄ 1568-1578 JAKOB FINNO 1578-1583 KRISTIAN AGRICOLA 1583-1588 JAKOB FINNO.
 
Kun Kustaa Vaasa 1527 takavarikoi uskonpuhdistuksen nimissä kirkon ja luostarien omaisuutta valtiolle, siirtyivät mm. Aninkaisten alueen kirkolliset alueet, Pyhän Sigfridin maa sillalta Multavieruun, Pyhän Henrikin maa etelään ja Pyhän Pietarin sarat läntisellä jokirannalla kruunulle.
 
Maarian seurakunnan ensimmäinen kirkko oli Koroisten puinen piispankirkko Aurajoen ja Vähäjoen yhtymäkohdassa, jonne se oli hirsistä rakennettu 1230-luvulla. Tulipalon tuhottua kirkon, nousi paikalle 1250-luvulla entistä suurempi puukirkko ja aikoinaan aloitettiin myös kivikirkon muuraustöitä, jotka keskeytyivät, kun Unikankareen kirkon rakennustyöt alkoivat alempana Aurajokivarressa.
 
M. Gregorius Martini, rector Scholae osallistui 1593 Uppsalan kokoukseen, jossa Kaarle-herttua julisti miten uskontoa valtakunnassa tulee harjoittaa. Teet oli Juhana III hallitessa tämän laatiman punaisen liturgian kannattaja, mutta hylkäsi paavilliseksi leimatun liturgian ja lopulta nousi Kaarle-herttuan suosioon. 

Herttua jopa ehdotti häntä kahteen otteeseen Turun piispaksi, ensin valtionhoitajana 20-5 1600 ja uudelleen "valittuna kuninkaana" 28-5 vuonna 1606.
 
 Maarian kirkko.jpg
 Maarian kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Turun Räntämäessä, joka aikaisemmin oli osa Maarian pitäjää. Markus Hiekkasen mukaan nykyinen kivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälissä, todennäköisesti 1440-luvulla.

 
Teetin allekirjoitus löytyy Uppsalan kokouksen alkuperäisestä päätösasiakirjasta, joka on vahvistettu 20-3 vuonna 1593. Katollisvaara on torjuttu ja Punainen Kirja hylätty. Turku allekirjoitti sopimuksen, samoin 263 papiston jäsentä, mutta vain 33 aatelista.
 
 
 

Rautamarski Klaus Fleming.
 

Turussa oli Juhana Sparren kutsumana koolla 112 aatelisen voimin aateliskokous, jossa tunnustettiin Klaus Flemingin johdolla Sigismund kuninkaaksi. Fleming varusti Turussa 27 laivaa käsittävän laivaston purjehtien hakemaan kuningas Sigismundia Danzigista Turkuun, amiraalilaivanaan Suomen Leijona.

Alkuvuodesta 1615 kuollut Teitti omisti Paijulan tilan Maarian Paattisilla 1590–1595. Varakkaana miehenä Teet varusti 1609 kaksi ratsumiestä hevosineen kuninkaallisen armeijan tarpeisiin ja sai kuningas Kustaa II Aadolfilta 1614 kuninkaallisen kirjeen voidakseen periä velallisilta saataviaan.

Kuningas asusti tuolloin kuutisen viikkoa Turun linnassa ratkaisten täkäläisiä ongelmia, muistuttaen mm. että kuolemanrangaistuksen uhalla maksetuista veroista pitää antaa kansalle myös kuitit.

Koulumestarina 
Turussa 19-9 2017  
Simo Tuomola

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sotakorvaukset

Tänään 18-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen sotakorvausten maksamisesta, kun  Kultakuunari Zarja lipui pois Turun Laten laiturista 18. syyskuuta 1952: Suomi on legendaarisesti se ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.


Kuvahaun tulos haulle kultakuunari zarja  
Valmistusvaikeuksiensa ja lopullisen hintansa vuoksi Kultakuunari-nimen saanut
 puinen purjealus Zarja oli viimeinen sotakorvaus Neuvostoliitolle.
 

1952 – Suomi sai maksetuksi sotakorvaukset Neuvostoliitolle.


Kuvahaun tulos haulle Sotakorvausalus Vega
Sotakorvausalus Vega on kolmimastoinen, puusta rakennettu kuunari. Valmistusvaikeutensa ja hintansa vuoksi Kultakuunari-nimen saanut puinen purjealus Zarja oli puolestaan se viimeinen sotakorvausalus Neuvostoliitolle. Vega poistettiin käytöstä vuonna 1979, ja vuosikymmeniä se on odottanut kunnostusta ja museointia: ensin 80-luvulta lähtien Tallinnassa, sitten vuodesta 1997 lähtien Pietarsaaressa.
 


Suomen sotakorvaukset olivat sotakorvauksia, joita Suomen piti toisen maailmansodan jälkeen maksaa Neuvostoliitolle. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta.

Virallisesti: Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.

Ja toisaalta tiedetään, että kun  Kultakuunari Zarja lipui pois Turun Laten laiturista 18. syyskuuta 1952, päättyi Suomessa sotakorvausten maksu.


Esimerkkeinä sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Sotakorvauksen piiriin kuuluneita aluksia olivat muun muassa S/S Turso, erikoisalus Kuunari Vega ja täysin antimagneettisista raaka-aineista rakennettu ns. kultakuunari Zarja, jonka kaikki metalliosat olivat Outokummun piipronssia. Näin siksi, että alukselta käsin pystyisi suorittamaan herkimmätkin magneettiset mittaukset.







Zarjan rakennustyössä vaativin tehtävä oli piipronssisten vesi- ja polttoainesäiliöiden valmistus; säiliöt olivat aluksen ahtaiden tilojen vuoksi hyvin monimuotoisia, ja lopulta vain helsinkiläinen Työkalu- ja hammaspyörätehdas Oy suostui edes yrittämään. 


Niittaus ei pitänyt nesteitä, niittausten tinaaminen ei auttanut ja hitsaaminen oli lähes mahdotonta siten ettei saumasta tullut magneettinen. Työ kuitenkin onnistui; Väinö Auerin mukaan pari viimeistä säiliötä oli suomalaisten normien mukaan lähes kelvottomia, mutta ne hyväksyttiin kuitenkin.

Huomattavan erän sotakorvauksista muodosti rautatiekalusto, esimerkiksi yhteensä 728 kapearaiteista veturia, joista suurin osa oli höyryvetureita; merkittävin yksittäinen eli 525 yksilöä käsittänyt tyyppi oli PT-4, joka muodostaakin maailman suurimman yhtenäisen sarjan kapearaiteisia höyryvetureita.





Suomessa vaatimusta pidettiin raskaana ja suorituksen onnistumista epäiltiin. Kahdeksan vuotta kestäneen urakan aikana valmistettiin mm. 535 erilaista alusta sotakorvauksena.

 
Ja me tietenkin kaappaamme tämänkin tapahtuman Turkuun, kun se suunta on noissa virallisissa tiedotteissa jostakin syystä kokonaan unohdettu: 




1945-1955: Laten

Kultakuunari päätti

sotakorvaukset

TS 100 | Turun Sanomat 30.4.2005 04:00
 

Kun Kultakuunari lipui pois Laten laiturista 18. syyskuuta 1952, päättyi Suomessa sotakorvausten maksu. Vaikeutensa ja hintansa vuoksi Kultakuunari-nimen saanut puinen purjealus Zarja oli viimeinen sotakorvaus Neuvostoliitolle. Pelkästään sotakorvauslaivoja toimitettiin Suomesta yhteensä yli 500.

Kultakuunari on jäänyt monestakin syystä laivanrakennuksen historiaan. Neuvostoliitto esitti varsin myöhäisessä vaiheessa, että Suomi rakentaisi vielä yhden, täysin antimagneettisen kuunarin. Tilausta kutsuttiin Oy Laivateollisuus Ab:n diplomityöksi. Alus oli varsin haastava, muun muassa kaikki alukseen asennettu metalli, käytännössä jokainen naula jouduttiin tarkastamaan magneetin avulla.

Niinpä ilo olikin ylimmillään, kun Kultakuunari valmistui merikoeajolle. Tapausta juhlistettiin muun muassa ottamalla koeajolle mukaan keittiöhenkilökunta Turun Seurahuoneelta.

Matkalla mukana ollut laivanrakennusinsinööri Viljo Lundelin kuvaa kirjassaan Kultakuunarin halkoneen äänettömästi täysin purjein Itämeren aaltoja tuimassa tuulessa. Seurahuoneen keittiöhenkilökunta ja osa tarkastajista oli suurimman osan merelläoloajasta merisairaina. Kokin roolin ottikin mukana ollut merenkulkuneuvos Antti Wihuri, joka loihti koko väelle papusoppaa syötäväksi.

 

Laivanrakennus kasvoi Turussa

Moskovan välirauhassa Suomelle määrättiin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruinen sotakorvaus. Summa kasvoi kuitenkin miltei kaksinkertaiseksi ja oli sodanjälkeisen kurssin mukaan jopa 550 miljoonaa dollaria. Korvauksia maksettiin vuosina 1944-1952.

Sotakorvaukset painottuivat metalliteollisuuteen ja Turussa tehtiin pääosa sotakorvauslaivoista. Neuvostoliittoon jouduttiin rakentamaan kaikkiaan yli 500 uutta laivaa, joista Turussa rakennettiin suurimmat ja vaativimmat alukset.

Turun kolmella telakalla tehtiin noin kolmannes korvausaluksista ja korvauslaivat olivat Turun telakoille ja laivanrakentajille jopa kultakaivos, vaikka kansa ja valtio kokonaisuutena köyhtyivät. Kaikkiaan Suomessa sotakorvauslaivoja tehtiin lopulta 15 telakalla.


 
Turku sai kaksi uutta telakkaa tänä aikana. Valmetin Pansion telakka perustettiin sotakorvausten takia 1945 ja varsinkin puukuunareita rakentamaan perustettiin Oy Laivateollisuus Ab eli Laten telakka.
 
Laivanrakennus työllisti Turun seutua. 1950-luvun alussa Chrichton-Vulcanilla työskenteli noin 3 000 henkeä. Pansion telakalla noin 1 000 ja Laivateollisuuden telakalla noin 750.


Suomi maksoi sotakorvauksen viimeistä piirtoa myöten ja ajallaan. Yleisenä totuutena on esitetty, että sotakorvaukset kasvattivat Suomen metalliteollisuutta. Professori Pentti Virrankoski on uudessa Suomen historiassa toista mieltä.

Virrankosken mukaan metalliteollisuus kehittyi monipuolisesti jo 1930-luvulla ja tietysti sodan aikana. Sodan jälkeen olisi ollut markkinoita lännessä ilman sotakorvaustakin, jolloin laivoja ja muita metallituotteita olisi voitu rakentaa maksua vastaan, nyt korvausvienti oli vastikkeetonta, se kavensi kansantuloa, korotti veroja ja vauhditti muutenkin pahaa inflaatiota.

 

Maata, ratoja ja voimaloita menetettiin

Sotakorvausten ohella Suomen taloutta koettelivat alueluovutukset. Karjalan, Sallan ja Kuusamon sekä Petsamon alueiden luovutukset ja Porkkalan vuokra-alue merkitsivät yli 12 prosenttia koko maan pinta-alasta, väestöstä ja puutavarasta. Suomi menetti 17 prosenttia rautateiden ratapituudesta ja miltei kolmanneksen rakennetusta koskivoimasta.


 
Karjalan ja sen pääkaupungin Viipurin menetys sekä Saimaan kanavan silpominen olivat kovia menetyksiä erityisesti itäiselle Suomelle.

Yli 400 000 karjalaisen asuttaminen koti-Suomeen oli jättiläismäinen urakka myös taloudellisesti. Siihen liittyi myös rintamamiesten, sota-leskien ja orpojen maansaanti.

Eduskunta hyväksyi keväällä 1945 maanhankintalain. Tätä on luonnehdittu Euroopan perusteellisimmaksi maareformiksi. Taloudellisilta rasituksiltaan se oli suurempi kuin sotakorvaukset. Asutusohjelman kansantaloudellinen rasitus oli yli kaksinkertainen sotakorvauksiin verrattuna. Reformi toteutettiin nopeasti ja karjalaiset oli pääosin asutettu vuoden 1948 loppuun mennessä.

VELI JUNTTILA KIRSI TURKKI TS 30.4.2005

Kultakuumetta 
 Turussa 18-9 2017 
Simo Tuomola