tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomen lippunsa kullakin

Tänään 6-12 löydämme itsemme Venäjän Kirkkokadun ja Aurakadun kulmauksesta odottelemassa erästä kiireistä päätoimittajaa. Turkulainen Uusi Aura -lehti toimii tässä arkkitehti Frithiof Strandellin suunnittelemassa Prima-talossa, joka valmistui vuonna 1904.

Talon omistaja, rohdoskauppias Wilhelm Willberg on perustanut taloonsa myös Turun ensimmäisen elokuvateatterin Maailman Ympäri. Mutta tuolta kulman ympäri Yrjö Koskelainen jo saapuukin. Hänelle talo on tullut tutuksi jo toimittajakautenaan 1912-1916 ja nyt päätoimittajana 1916-1918.

 
 Lehden ensimmäisen varsinaisen numeron etusivu..

Uusi Aura oli Turussa vuosina 1880–1964 ilmestynyt sanomalehti. Vuoteen 1896 saakka sen nimenä oli Aura. Suomenmielinen Aura perustettiin kielipoliittisesti värittömän Sanomia Turusta -lehden kilpailijaksi. Omistuspohjaa laajennettaessa sen nimi muutettiin Uudeksi Auraksi. Suomalaisen puolueen hajaannuttua lehdestä tuli vanhasuomalainen.

Suomen eduskunta on  6-12 1917 juuri hyväksynyt äänin 100-88 Suomen itsenäisyysjulistuksen ja päätoimittaja pohtii nyt kiireesti, mitä hänellä toimituskuntineen olisi kansalle huomisessa lehdessä kerrottavanaan. Ja millaisella lipulla me tätä tapahtumaa juhlistaisimme!




Kuva: Rauno Lahtisen uudesta teoksesta 'Punainen Turku 1917-1918'.

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Suomen eduskunta hyväksyi esityksen 6. joulukuuta 1917 äänin 100–88. Tätä päivämäärää vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli kuitenkin vain osa Suomen itsenäistymisprosessia.

 

"Liput liehumaan! Suomen itsenäiseksi julistamisen johdosta on laajoissa piireissä paikkakunnallamme herännyt ajatus tämän päivän viettämisestä kansallisena juhlapäivänä, jonka osotteeksi Suomen uljas leijonalippu ja sinivalkoiset ja punakeltaiset värit - sen mukaan mikä Suomen lippu kullakin sattuu olemaan - nouskoon tankoon liehumaan iloamme ja toiveitamme julistaen. Vapaan Suomen täytyy ensi tilassa saada oma, yleisesti tunnustettu kansallislippu! Tänään liput liehumaan!" (Uusi Aura 7.12.1917).

Siinä se liehuu tuulenvireen salliessa Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen luomus aivan ikkunani edessä. Siniristilipun mallina toimi Pohjolan vanhin valtiolippu, Tanskan Dannebrog 1200-luvulta. 

29-5 tuli kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Siniristilippu vahvistettiin Suomen lipuksi 1918. Sitä ennen 5.1.1918 alkaen Suomen lippuna toimi Suomen senaatin punakeltainen lippu, jossa punaisella pohjalla komeilee leijona.




 Suomen lipun suomenkielisten versio vuodelta 1905.

Eero Juhani Snellman (8. kesäkuuta 1890 Helsinki7. marraskuuta 1951) oli suomalainen taidemaalari. Hän suunnitteli 1918 Suomen lipun yhdessä Bruno Tuukkasen kanssa.


Bruno Tuukkanen (11. marraskuuta 1891 Viipuri25. helmikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen taide- ja koristemaalari. Tuukkanen toimi vuodesta 1914 alkaen lasi- ja koristemaalarina. Hän osallistui Suomen lipun lopulliseen muotoiluun yhdessä taiteilija Eero Snellmanin kanssa.

 Kuvahaun tulos haulle bruno tuukkanen

Keväällä 1918 Bruno Tuukkanen toimi Eero Snellmanin kanssa piirtäjänä Akseli Gallen-Kallelan johtamassa kansalaissodan valkoisen armeijan yleisesikunnan piirustuskonttorissa (sotilaspukukomitean piirustustoimisto), joka piti majaansa Fennia-hotellissa.

Suomi oli saanut oman leijona vaakunansa jo vuonna 1556 Suomen herttuakuntana ja siitä lähtien Suomen perinteiset värit olivat olleet punainen ja keltainen.

Topelius oli tosin vuonna 1854 esittänyt Suomen lipun väreiksi sinistä ja valkoista, mutta myös itsenäisen Suomen perustama lippukomitea (Lars Krogius, Eliel Saarinen ja Uuno T. Sirelius) ehdotti heti 8.12.1917 Suomen valtiolipuksi tummanpunaiselle pohjalle asetettua Suomen vaakunan kullankeltaista leijonaa ja valkoisia ruusuja.

Ruusuilla tanssien
Turussa 6-12 2016
Simo Tuomola
 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Turun Zelis

Tänään 4-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun piispa Jakob Tengströmin syntymästä Kokkolassa vuonna 1755. Kiistelty mies, joka osasi luovia turkulaisten ja muun kansansa eduksi historian suuressa murroksessa.





1755Jakob Tengström, suomalainen teologian tohtori (Suomen ensimmäinen arkkipiispa) (k. 1832). Hän syntyi joulukuun 4. pnä 1755 ja oli syntyessään niin heikko, että hänelle toimitettiin hätäkaste.


Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen.


Hän toimi piispana kuolemaansa vuoteen 1832 saakka. Viimeiset vuotensa arkkipiispa Jacob Tengström nautti virkavapautta; hänet haudattiin Paraisille.




 
Arkkipiispa Jakob Tengströmin hautakappeli, Parainen.


Piispan tehtävien lisäksi hän toimi yliopiston sijaiskanslerina vuosina 18031817 ja Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 pappissäädyn puhemiehenä. Vuosien 180809 Suomen sodan aikana Tengström osoitti venäläisiä kohtaan suurta myöntyväisyyttä. 

Tengström otti innolla osaa erilaisiin isänmaallisiin ja kirjallisiin rientoihin sekä julkaisi historiallisia tutkimuksia, muun muassa kahden aikaisemman piispan elämäkerrat.




Jakob Tengström.


Tengström tuli ylioppilaaksi Vaasan triviaalikoulusta vuonna 1771 ja lähti opiskelemaan Turun akatemiaan, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1775.


Köyhyydestä huolimatta Jakob Tengström selviytyi triviaalikoulusta mainioin todistuksin ja jatkoi opintoja v. 1771 ylioppilaana Turun akatemiassa. Maisteriksi hän tuli jo 1775 - mutta ei voinut varattomuutensa takia osallistua edes promotiojuhlallisuuksiin vaikka kuningas Kustaa III olikin niissä läsnä.

Vuosina 1779-1781 hän oleskeli Tukholmassa kotiopettajana ja pääsi pääkaupungin kirjallisiin piireihin. Kirjallisuusakatemian suuren palkinnon hän oli saanut jo 1776 Vergilius-käännöksestään. Turkuun Tengström palasi syksyllä 1781. Vuosina 18031817 Tengström oli Turun piispa ja Turun yliopiston varakansleri. Vuonna 1817 hänestä tuli Suomen arkkipiispa.




Cathedral of Turku 1814.jpg
 Turun katedraali - C. L. Engelin vuonna 1814 maalaamassa akvarellissa.

Erikoisesti hän tuohon aikaan syventyi runouteen, Ossianin laulut olivat hänelle eräs suuri rakkaus, ja antiikin runoilijoita, mm Vergiliusta, hän on kääntänyt ruotsin kielelle. Hän kirjoitteli itsekin runoja. Myös tiedetään hänen tehneen Aleksanteri Suuren aikaa kuvaavan näytelmän, jonka nimi oli Zelis, sitä ei kuitenkaan ole koskaan painettu.


Tengströmin kirjallinen kunnianhimo ilmeni monissa Tukholman ajan ja sitä seuranneen kauden kaunokirjallisissa ja historiallisissa hankkeissa. Etenkin on mainittava tuo Racine-tyyppinen aleksandriinilla kirjoitettu viisinäytöksinen tragedia Zelis, jonka Tengström kirjoitti suosijansa, valtaneuvos kreivi Carl Fredrik Schaefferin ehdotuksesta; Schaeffer korosti kuninkaan kiinnostusta teatteriin. Näytelmää ei kuitenkaan esitetty, ja se painettiin vasta 1899.

Mutta Tengström riistäytyi irti runouden seireenilauluista, lähti Tukholmasta ja tuli tänne Turkuun, jossa Porthan otti hänet apulaiseksi yliopiston kirjastoon. Syynä tuloon saattoivat olla pelkästään taloudelliset seikat.

Tiedosto:Åbo domkyrka och bron över Aura å under den svenska tiden..jpg

Kirkko ja silta ennen Turun paloa. Kuvassa myös Suomen ensimmäinen kirjakauppa.
Paitsi yliopiston kirjaston apulaisena Jakob Tengström toimi tuohon aikaan myös kirjakauppiaana.


Kun upsalalainen Magnus Swederus (1748-1836) perusti 1778 maamme ensimmäisen kirjakaupan Aurajoen sillan keskiarkulla sijainneeseen pieneen monikulmaiseen rakennukseen - kaupan hoitajaksi tuli silloinen dosentti Jakob Tengström. Hengen ravinnon lisäksi sillalla myytiin myös ruumiin ravintoa, kirjakaupan lisäksi sillä sijaitsi näet myös lihakauppa.

Swederus ei saanut Turussa haluamiaan kirjojen huutokauppaoikeuksia, mutta joulukuussa 1777 hän sai akatemian kirjakauppiaan tehtävät ja homma kannattikin, kunnes Frenckel avasi kirjapainonsa yhteyteen oman kirjakauppansa 1783 ja Svederus keskittyi toimintaansa Upsalassa.




Siltamyymälässä Tengström myi kirjoja kuutisen vuotta. Hänen jälkeensä jatkoi myyntiä kemian apulaisprofessori Anders Röring. Varmaankin kirjakoppero oli auki vain pienen määräajan, muuten tuskin yliopistomiehet olisivat ehtineet kauppamiehen tointa hoitaa.


Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.


Kun Tengström 1781 palasi Turkuun, hän pääsi Porthanin piiriin ja siten kirjallisen elämän keskukseen. Tengström avusti Åbo Tidningar -lehteä, oli sen päätoimittajana 1791–1793 ja julkaisi lehdessä senkin jälkeen muun muassa oodeja, opetusrunoja, epigrammeja, seuralauluja ja virsiä.

Runojen lisäksi hän julkaisi lehdessä asiatekstejä, muun muassa Turun kaupungin historiaa käsittelevän kirjoitussarjan, joka julkaistiin vuosina 1782–1783.

Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo January 31 1776.gif 
Suomen ensimmäinen sanomalehti oli Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo. Lehti ilmestyi 1771-78 ja 1782-85 jatkuen tämän jälkeen "Åbo Tidningar" -nimisenä.

Kun venäläiset ottivat eteläisen Suomen haltuunsa Suomen sodan alkuvaiheissa 1808, Turun piispa Tengström ja Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus tulivat nopeasti siihen tulokseen, että Suomesta tulisi osa Venäjää. Tämän jälkeen Tengströmin tähtäsi toiminnassaan siihen, että Suomessa sopeuduttaisiin uuteen tilanteeseen ja venäläisten näkemyksiin mahdollisimman nopeasti.

Tengströmin ja hänen tavallaan ajattelevien tavoitteena oli ryhmään kuuluneen vapaaherra Robert Henrik Rehbinderin sanoin "maan pelastaminen täydellisestä perikadosta".

Turkulaiset päättivät olla tekemättä vastarintaa lähestyville venäläisille säästääkseen kaupunkinsa ja maansa hävitykseltä.

Maaliskuun puolenvälin jälkeen venäläiset tekivät majoitustiedusteluretkiä Turkuun ja 22.3.1808 parisen tuhatta venäläistä sotilasta marssi rauhanomaisesti Turkuun. Kaupungin siviilihallinto jatkoi miehittäjien tulosta huolimatta toimintaansa normaalisti. Kutsuipa miehitysjoukkojen kärjessä ratsastanut ruhtinas P.I. Bagration kuusisataa kaupunkilaista tanssiaisiin Brinkkalan taloon.

 
 Pjotr Ivanovitš Bagration (ven. Пётр Иванович Багратион, georg. პეტრე ბაგრატიონი, Petre Bagrationi; 17651812) oli alkuaan georgialaissyntyinen venäläinen ruhtinas ja jalkaväenkenraali.

Hän otti osaa Venäjän sotiin Napoleonia vastaan, oli Suomen sodassa vuonna 1808 Ruotsin Suomeen hyökänneen venäläisen 21:nnen divisioonan komentaja ja seurasi Klingsporia Poriin. Hän vartioi sitten lounaisrannikkoa ja johti vuonna 1809 Ahvenanmaalle tehtyä hyökkäystä.

23. maaliskuuta venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui kaupunkiin ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille.

Tapahtuneeseen sopeuduttiin, vaikka jonkinasteista vastarintahenkeäkin ilmeni. Ruotsin vallan aika Turussa oli käytännössä päättynyt ja kaupunki siirtyi Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi.

Helmikuussa 1809 Tengström kävi Pietarissa, jossa tapasi sekä keisarin että kreivi Speranskin ja silloin laadittiin yksityiskohtainen suunnitelma Porvoon valtiopäivistä. Hänen neuvonsa olivat erittäin tärkeitä tänä ratkaisevana aikana, ja niitä myös noudatettiin.


 
Kuvahaun tulos haulle Emanuel Thelning 1812

Osa maalauksesta Porvoon maapäivät eli valtiopäivät 1809, Aleksanteri I antaa hallitsijanvakuutuksen. Emanuel Thelning 1812.

Että mieltymys oli molemminpuolista, siitä kertoo se, että piispa Tengström sai Porvoon maapäivien päätyttyä keisarilta jalokivikoristeisen piispanristin sekä aateliskirjan lapsiaan varten, jotka af Tengström-nimisinä otettiin ritarihuoneen jäseniksi.

Tietenkin oli myös toisinajattelevia, jotka syyttivät piispaa liiasta myöntyväisyydestä ja kumartelemisesta, mutta joka tapauksessa nämä vaiheet lopulta johtivat rauhalliseen jälleenrakennustyöhön.



Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään Haminan rauhansopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.9.1809 ja astui voimaan 13.10.1809. Samalla maamme sai autonomian.


Näin Turku ehti olla maan virallisena pääkaupunkina vain kolme vuotta 1809-1812, kun 12. kesäkuuta 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Forsby Helsingfors nimitettiin 22.4.1812 tuolloisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.


Rauhan asialla
Turussa 5-12 2016
Simo Tuomola

torstai 1. joulukuuta 2016

Turku-rakkaus

Tänään 1-12 muistamme Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpoika Liehakon kuolinpäivää vuodelta 1377. Maunu kuoli laivansa upotessa Bömmeltfjordenilla Bergenin edustalla.





 
Maunu Eerikinpoika (13161. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 13191364.


Maunu aloitti sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Hän julisti sodan ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren, mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.

Vuonna 1365 Maunu palasi Ruotsiin poikansa Haakonin kanssa. Enköpingin lähistöllä käydyssä Gatan taistelussa Maunu vangittiin ja Haakon pakeni Norjaan. Albrekt vapautti 1371 kuitenkin Maunun joka palasi Norjaan jossa hän kuoli laivansa upotessa Norjan rannikon edustalla vuonna 1377.



Maunu Ladonlukon toinen poika toimi Ruotsi-Suomen kuninkaana 1319-1364 ja vieraili pariinkin otteeseen Turussa. 1-4. syyskuuta 1347 hän käväisi täällä säätämässä yleisen maanlain ja oleskeli kaupungissa myös 13-15.5. 1351. Vuonna 1350 hän sääti kaupunkilain, jossa Turku sai uudelleen oikeuden ulkomaankauppaan.


Korjaus lukijoilta:
Tuomas Keskimäki Tekstissä sanotaan, että Maunu Eerikinpoika olisi Maunu Ladonlukon (toinen) poika. Näinhän ei ole, vaan Maunu Eerikinpojan isä oli Maunu Ladonlukon toinen poika, Eerik Maununpoika.



 Magnus Erikssons sigill

Turku-rakkauteen kuninkaalla oli myöhemmin omatkin syynsä. Hänellä oli hovissa oma suosikkinsa, nuori aatelismies, herttua Pentti Algotinpoika, joka oli sekä kuningatar Blanka Namurilaisen että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja.

Hänet kuningas palkitsi Suomen herttuan arvonimellä 1355 ja sai neuvonantajansa Pyhän Birgitan samalla kääntymään itseään vastaan. Sitä se mustasukkaisuus teettää paremmissakin piireissä.


Suomen herttua oli Ruotsin kuninkaan sukulaisille tai suosikeille toisinaan myönnetty arvonimi, jota käytettiin satunnaisesti 1200-luvun lopulta 1500-luvulle. Arvonimeen yhdistyi läänityksenä annettu herttuakunta Lounais-Suomessa. 1500-luvun kuluessa tilalle tuli Suomen suuriruhtinaan arvonimi kuninkaan tai jonkun hänen lähisukulaisensa nimellisenä tittelinä.




Piispa Kol

Historioitsija Erius Olai esitti 1400-luvun lopulla, että Linköpingin piispa Kol (k. 1196?) oli toiminut Suomen jaarlina (lat. Dux Finlandiae). Vasta 11-2 vuonna 1253 Suomen piispa mainitaan ensimmäisen kerran Ruotsin piispojen luetteloissa.


 

Bengt Birgersson, utsnitt ur hans sigill. Xylografi av Wilhelm Meyer

Ensimmäinen Suomen herttua, Bengt Birgerinpoika (12541291, ruots. Bengt Birgersson), sai arvonimen noin vuonna 1284 vanhemmalta veljeltään Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukolta.

Hänen nimittämisensä herttuaksi päätti kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen, toisesta ristiretkestä alkaneen piispanvallan. Bengt Birgerinpojan valtakausi ei kestänyt pitkään, sillä hänet valittiin vuonna 1286 Linköpingin piispaksi.



 

Sigill för prins Valdemar av Sverige, hertig av Finland



Maunu Ladonlukon nuorin poika, Valdemar Maununpoika (k. 1318, ruots. Valdemar Magnusson) sai Suomen herttuan arvonimen veljensä Birger Maununpojan kruunajaisissa vuonna 1302.

Valdemar liittoutui Kuningas Birgeriä vastaan kuninkaan vanhemman veljen, itsenäistä ruhtinaskuntaa tavoitelleen Eerik Maununpojan kanssa.

Seuranneessa sisällissodassa Valdemar sai hallintaansa sekä Turun ja Hämeen linnat ja niiden maakunnat, eli suurimman osan tuolloisesta Suomesta, että Tukholman kuninkaanlinnan ja suurimman osan Upplannin ja Borgholmin maakunnista. Kuningas Birger vangitsi sekä Valdemarin että hänen veljensä Eerikin 10. joulukuuta 1317 Nyköpingissä, ja Valdemar kuoli vankeudessa vuonna 1318.



 
Bengt Algotssons sigill, xylografi från 1800-talet



Pentti Algotinpoika (13301360, ruots. Bengt Algotsson), kuningas Maunu Eerikinpojan suosikki ja väitetty rakastaja, sai Suomen herttuan arvonimen vuonna 1353 tai vuonna 1354. Hän ei tiettävästi pyrkinyt lujittamaan asemaansa Suomen hallitsijana, vaan tyytyi keräämään tuloja herttuakunnastaan. Hän toimi Skånen  varakuninkaana.

Pentti Algotinpoika joutui vuonna 1357 lähtemään maanpakoon edellisenä vuonna alkaneen aateliston kapinan seurauksena, ja hän kuoli linnan piirityksessä Luntertunissa vuonna 1360 yrittäessään palata Ruotsiin.

Pentti Algotinpojan hallitsemat maat annettiin vuonna 1357 Eerik Maununpojalle. Eerik Maununpoika toimi isänsä Maunu Eerikinpojan hallitsijakumppanina, eikä tarvinnut herttuan arvonimeä. Hänen myötään Suomen herttuan arvonimi jäi pois käytöstä lähes kahdeksisadaksi vuodeksi.



http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/55/Magnus_Ericson.jpg
Maunu Eerikinpoika valtaistuimellaan.

Vuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisen kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholmassa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös Turun linnan myötä suuren osan Suomea.

Namurin Blanche tai Blanka Namurilainen (13181363) oli Ruotsin, Norjan ja Skoonen kuningatar ja kuningas Maunu Eerikinpojan vaimo vuosina 1336–1363.




Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka.


Albert Edelfelt kuvitti Zacharias Topeliuksen lastenrunon, joka julkaistiin kirjassa Lukemista lapsille (Läsning för barn) Yhdeksän hopearahaa -kertomuksen yhteydessä. Kuningatar Blanka -maalaus maalattiin tämän lorun pohjalta.



Aja, aja, aja,
Blankan ratsastaja.
Minne matkall' lienen?
Minne pojan vienen?
Sinne missä tiedän,
morsiammen pienen.
Mikä nimi armaan?
Margareta varmaan.



Herttua Pentti Algotinpoika (ruots. Bengt Algotsson) (s. noin 1330) oli Hallannin ja Suomen herttua, Skoonen ylikäskynhaltija sekä Norjan, Skoonemaiden ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojan suosikki. Hänen on väitetty olleen sekä kuningatar Blankan että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja.






Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.


Liehakoiden
Turussa 1-12 2016
Simo Tuomola

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Possen poikia

Tänään 30-11 löydämme itsemme Turun tuomiokirkosta erään muistolaatan äärestä:

Viipurin pamauksen 500-vuotispäivänä 30-11 vuonna 1995 paljastettiin Turun tuomiokirkossa muistolaatta, jonka teksti kuuluu: "Valtaneuvos Knut Posse † 25.3.1500 on haudattu Turun Tuomiokirkon Kaikkien Pyhien Kappeliin. Puolen vuosituhannen takaista Viipurin pamausta muistaen tämän laatan asettivat Pyhän Andreaksen päivänä 1995 kiitolliset entisen Viipurin asukkaat."

Tänään 30-11 tulee perimätiedon mukaan kuluneeksi tasavuosia ns. Viipurin pamauksesta 1495, suorittajana valtaneuvos Knut Posse:

 Tiedosto:Viipurin pamaus.jpg
 
Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.


ja Talvisodan alkamisesta 1939, idän uhasta oli kyse kummassakin:

1939Talvisota alkoi Neuvostoliiton massiivisella hyökkäyksellä Suomeen.

Viipurin pamaus on kansantarinan mukaan suuri räjähdys, joka 30. marraskuuta 1495 käänsi pakosalle Venäjän sotaväen, joka oli juuri valloittamaisillaan Viipurin. Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. Toisten tarinoiden mukaan kyseessä olisi ollut taivaalla nähty valoilmiö, joka olisi muistuttanut esimerkiksi Pyhän Andreaan ristiä (X:n muotoinen).

Vuonna 1495 Uppsalan kirkon aarre Pyhän Eerikin lippu lainattiin Turkuun turvaamaan meitä venäläisten sotatoimia vastaan. Valtionhoitaja Sten Sture saapuikin Turkuun lippuineen ja 900 miehen joukkoineen juuri 30. marraskuuta. Venäläisten suuriruhtinas Iivana III:n sotajoukot piirittivät tuolloin Viipuria ja Viipurin pamaus ja venäläisten tappio koettiin 30-11.


 
 Sten Sture vanhempi tuntemattoman taiteilijan maalauksessa.


Sten Sture vanhempi (14401503) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 14701497 ja 15011503 Sture voitti Tanskan Kristianin vuonna 1471 Tukholman edustajalla, mistä syystä häntä on jälkikäteen pidetty Ruotsin vapaustaistelijana ja hankki itselleen voimakkaan, keskitetyn vallan Ruotsissa.

Vuonna 1493 Tanska solmi yllättävän liittosopimuksen pitkään Ruotsin kanssa vihollisuuksissa olleen Venäjän kanssa. 1495 alkoi sota Ruotsin ja Venäjän välillä, ns. vanha viha, johon liittyi Viipurin piiritys ja merkillinen Viipurin pamaus. Rauha solmittiin 1497, mutta se oli hatara.

Tanskan kuningas Hannu julisti Ruotsille sodan lähes heti Venäjän kanssa solmitun rauhanteon jälkeen. Hannu pääsi sodassa niskanpäälle ja Sture tunnusti hänen asemansa Ruotsin hallitsijana, ja sai puolestaan itse kuninkaan hovimestarin aseman ja Suomen läänityksekseen. Hannun suosio Ruotsissa laski, kun tiedot tämän tekemistä sopimuksista Venäjän kanssa tulivat ilmi, ja loppuvuodesta 1501 Hannu syrjäytettiin ja Sture palasi valtionhoitajaksi elämänsä jäljellä oleviksi vuosiksi.


 Kuvahaun tulos haulle knut posse
 

Yhden tarinan mukaan Viipurin linnan komentaja Knut Posse asetutti ruutimiinan tai terva- ja pikitynnyreitä yhden tornin alle ja räjäytti sen ilmaan. Räjähdyksestä selvinneet venäläiset eivät tajunneet, mitä oli tapahtunut ja pakenivat kauhuissaan.

Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä kolmaskymmenes marraskuuta oli vinoristille naulatun marttyyri Pyhän Andreaan päivä, ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhän suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen.

Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin kohdalle pyöreään torniin suuren räjähdyksen.





Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi. Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Knut Jönsson Posse (n. 1440–1500) oli ruotsalainen soturi, joka muistetaan Suomessa Viipurin linnan menestyksekkäästä puolustamisesta venäläisiä vastaan vuonna 1495. Knut Possen kerrotaan myös olleen Viipurin pamauksen legendan tapahtumien takana. Knut Posse oli Jöns Lage Possen ja Märta Knutsdotterin (Tre Rosor) poika. Knut Posse on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Knut Possesta tuli valtaneuvos Ruotsissa 1473, ja hän sai Hämeen linnan linnanisännyyden 1474. Knut Posse valloitti valtionhoitaja Sten Sturelle Raaseporin linnan 1487. Knut Posse sai 1499 myös Kastelholman linnan päällikkyyden.

Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija Hannu-kuningas liittoutui tämän jälkeen Moskovan kanssa. Tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset piirittivät Viipurin, joka puolustautui menestyksekkäästi Knut Possen johdolla. Venäläisten perääntymiseen liittyy tarina Viipurin pamauksesta.


 
 Kuningas Hannun vaakuna

Hannu (Juhana II) (14551513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan 14811513, Norjan 14831513 ja Ruotsin 14971501).


Myös Pietari Kylliäisen puolustaman Olavinlinnan piiritys epäonnistui. Alkuvuodesta 1496 venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, kuitenkin tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa Hattulan kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen.




Knut Posse toimi Viipurin linnan linnanisäntänä vuonna 1495, ja 30. marraskuuta käänsi pakosalle Moskovan suuriruhtinaan Ivanin sotaväen, joka oli juuri valloittamaisillaan Viipurin. Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi räjäyttänyt yhden linnan torneista.

Sota ei kuitenkaan loppunut, vaan jatkui vielä talvella 1496. Venäläiset tekivät retkiä Pohjois-Pohjanmaalle, Karjalaan, Savoon ja Hämeeseen. Seuraavana keväänä Knut Posse purjehti yhdessä Svante Sturen kanssa Ivangorodiin, jossa he polttivat linnan ja ottivat mukaansa ryöstösaalista. Vuoden 1497 maaliskuussa Posse neuvotteli Novgorodissa yli 50 vuotta kestäneen aselevon.




Kastelholma, jossa Posse kuoli.

Knut Jönsson Posse, född i början av 1440-talet, död 25 mars 1500Kastelholm, var riksråd och hövitsman över flera slottslän. Han ligger begraven i Åbo domkyrka.
Knut var son till Jöns Lage Posse och hans fru Märta Knutsdotter (Tre Rosor). Knut omtalas första gången 1452 i ett avlatsbrev som utfärdats för hans föräldrar.


Som vuxen nämns han från 1465 som Erik Axelssons tjänare. Han utnämndes till fogde för Stockholms slott 23 eller 27 oktober 1466. Knut stod kvar som fogde på Stockholms slott under hela Erik Axelssons riksföreståndaretid fram till dess Karl Knutsson återvände till Sverige som kung i november 1467. Senast i november 1473 utnämndes han till riksråd.

Enligt Sturekrönikan deltog Knut i Slaget vid Brunkeberg 1471 där han under stridens lopp ska ha erövrat dannebrogen och slagit ihjäl Staffan Bengtsson (Vinstorpaätten). Enligt Olaus Petri blev han därefter själv nerstucken och svårt sårad av kung Kristian.



Vuosi on 1219. Tanskan lippu Dannebrog ilmestyy taivaalle. Dannebrog falder ned fra himlen under Slaget ved Lyndanisse, den 15. juni 1219.

Dannebrogen är Danmarks flagga, enligt legenden fallen från skyarna till Valdemar Sejrs trupper under Slaget vid Lindanäs i Estland under tidigt 1200-tal.

Knut blev under sitt liv ägare till flera egendomar genom köp, överenskommelser eller genom fallna panter. Här finns gårdar i Dalsland men också i Finland där han tillbringade mycket tid. Många av de gårdar som han hade kontroll över i Sverige överlät han, på grund av sin Finlandsvistelse, på sin bror och dennes barn.

I Finland hade Knut och hustrun en egendom som hette Pimäki i S:t Marie socken (Piimäki Turun Maariassa). Den skänkte de senare till Nådendals kloster. De hade också egendomar i Åbo som de skänkte till Åbo domkyrka.

Possen pariskunta oli siis varsin varakasta väkeä ja he olivat myös anteliaita, lahjoittaen maitaan ja mantujaan mm. kirkolle ja Naantalin luostarille. Turun Maarian Piimäen tila oli yksi tällainen lahjoitus.


Posse-suvun vaakuna Tuuloksen sakastin ulkoseinässä. Vesimaalauksen mukaan

Knut och hans hustru var mycket frikostiga mot kyrkorna i Finland och deras familjevapen har bevarats i flera kyrkor. Alla gods som kyrkorna fått till skänks av Knut och Birgitta Posse återtogs dock av kung Karl som gav dem till Knut Posses brors dotterdotters och hennes man Knut Andersson (Lillie af Ökna).

Eipä siis mikään ihme, että Knut Jönsson Posse haudattiin lahjoitustensa myötä aikoinaan juuri Turun tuomiokirkkoon Kaikkien Pyhien kappeliin, nykyiseen pääalttariin.


Posse kuoli 25-3 vuonna 1500 Kastelholman linnassa Ahvenanmaalla.
Unionikuninkaan aikana Posse otti edelleen osaa valtaneuvoston kokouksiin ja kävi myös Suomen puolella. Hannu läänitti 27.6.1499 hänelle Kastelholman linnan eliniäksi. Possen kuolinaika on 25-3 1500, kuolinpaikka tuntematon, mutta ehkä Kastelholma. Kirjallisuudessa on väitetty Possen tulleen haudatuksi Turun tuomiokirkkoon.

Väite perustuu Suomen piispainkronikan mainintaan Possen kuolemasta samana vuonna kuin piispa Magnus Nicolai ja kronikoitsijan lisäykseen: "ja siten he eivät eronneet kuolemassakaan". 

Posse on lahjoittanut 1494 omaa ja vanhempiensa sielumessua varten tilan Kalvolasta tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappelille, jonne Magnus Nicolai haudattiin.

Kumpikaan lähde ei sinänsä todista Possen saaneen viimeistä leposijaansa Turusta, mutta hautakivilöydön perusteella voitaneen katsoa, että hänet todella on saatettu samaan hautakammioon kuin piispa Magnus Nicolai, Maunu III Särkilahti (1489-1500).



Ikimuistoinen päivä keskiaikaisessa Turussa vuonna 1489 Särkilahti on nimitetty piispaksi.

Maunu Särkilahti rakennutti Kaikkien Pyhien kuorin 1460- 70 luvuilla. Sen rakensi saksalaisen ritarikunnan arkkitehtuuriin perehtynyt mestari korkealuokkaisista tiilistä. Kaikkien Pyhien alttarin kummallakin puolella komeroissa oli kuusi sivualttaria.



Kuvahaun tulos haulle maunu särkilahti
 
Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500.


Maunu Särkilahti (k. 1500) ja hänen ystävänsä Knut Posse kuolivat lähes yhtaikaa ja haudattiin tänne vierekkäin. Pääalttari Kaikkien Pyhien alttarista tuli 1649. Fr. Westinin alttaritaulu Kristuksen kirkastuminen, R.W. Ekmanin vanhojen alttarisyvennysten maalaukset ja ylempänä kiinnimuuratuissa ikkunakomeroissa olevat Piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä ja Mikael Agricola ojentaa Uuden Testamentin käännöksensä Kustaa Vaasalle sekä katon enkeliaiheet ovat vuoden 1827 palon jälkiajalta.



Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500. Tätä ennen hän toimi Turun tuomiorovastina vuosina 14651489. Tuomiorovastina hän aloitti vuonna 1474 kansliauudistuksen, jonka seurauksena todennäköisesti syntyi Turun tuomiokirkon Mustakirja.

Särkilahti toimi vuoden 1495–1497 Venäjää vastaan käydyn sodan (vanha viha) estämiseksi, mutta koska ei onnistunut siinä, hän tuki Knut Possea. Hän johti Suomen puolustusta.


Maunu Sarkilahti piispansinetti.gif

Viipurin pamauksen 500-vuotispäivänä 30-11 vuonna 1995 paljastettiin Turun tuomiokirkossa muistolaatta, jonka teksti kuuluu: "Valtaneuvos Knut Posse † 25.3.1500 on haudattu Turun Tuomiokirkon Kaikkien Pyhien Kappeliin. Puolen vuosituhannen takaista Viipurin pamausta muistaen tämän laatan asettivat Pyhän Andreaksen päivänä 1995 kiitolliset entisen Viipurin asukkaat."

 Kristinusko: Apostoli Andreaan muistopäivä 30-11


Kuvahaun tulos haulle apostoli andreas 

 Andreas (muinaiskreikaksi Άνδρεας andreas, "miehekäs") oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista  Andreas (muinaiskreikaksi Άνδρεας andreas, "miehekäs") oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista.


Andreasta pidetään Skotlannin suojelupyhimyksenä ja Skotlannin lipun risti kuvaakin Andreaan ristiä. Pyhän Andreaan päivää vietetään 30. marraskuuta sekä itäisessä että läntisessä kirkkokunnassa ja se on lisäksi Skotlannin kansallispäivä. Ennen vuotta 1774 se oli Suomessakin pyhäpäivä.

Possen poikia
Suomen Turussa
30-11 2016
Simo Tuomola