torstai 22. lokakuuta 2020

Uusi Jerusalem

Tällä päivämäärällä 23-10 seisomme Turun Vartiovuorenmäellä todistamassa tähtiin piirrettyä draamaa. On vuosi 1822 ja uuden Observatorion tiloista on juuri kuulunut laukauksia. Tähtitornin ensimmäinen tähtitieteilijä Henrik Johan Walbeck on sekopäissään ampunut itsensä.


H. J. Walbeck – Wikipedia
 Henrik Johan Walbeck (1793-1822) o/i Turun akatemian observaattori vuosina 1817-1822. (G. W. Simbergin piirros vuodelta 1822, Observatorio)

Henrik Johan Walbeck (11. lokakuuta 1793 Turku23. lokakuuta 1822 Turku) oli suomalainen geodeetti ja tähtitieteilijä, joka suoritti tutkimuksia maapallon muodosta. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä Turun Vartiovuoren tähtitornissa.


Walbeckin vanhemmat olivat Turun tuomiokirkkoseurakunnan lukkari Erik Gabriel Wahlbäck (k. 1814) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Kristina Calonius. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1808. Wahlbeck opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui filosofian maisteriksi 1815.

Wahlbeck toimi Turun akatemian sovelletun matematiikan dosenttina vuodesta 1816 ja tähtitieteen observaattorina vuodesta 1817. Hän teki ulkomaanmatkat Tarttoon syksyllä 1819 ja Saksaan 1820–1821. 

Tartossa Wahlbeck suunnitteli jatkavansa Struven kolmiomittausketjua Suomeen saakka. Tätä varten hän teki kesällä 1822 astemittauksia eri puolella Suomea kolmiomittauspisteiden määrittämiseksi. Eräällä tällaisella mittausretkellä hän loukkasi päänsä onnettomuudessa ja tuli mahdollisesti tämän takia mielisairaaksi. Walbeck teki itsemurhan tähtitornissa ollessaan vasta 29-vuotias.





Tukholman 1753 valmistunut observatorio Kuninkaallisen tiedeakatemian 1760- ja 1770-luvuilla käytössä olleen paperin vinjetissä. Se oli Turun akatemian rehtori Gustav Gabriel Hällströmillä mallina hänen piirtäessään ensimmäiset luonnokset Turkuun tulevasta observariosta, jonka lopulliset suunnitelmat olivat ensin Charles Bassin, lopulta Carl Engelin käsialaa.

 Nuori Walbeck riisti itseltään hengen Vartiovuoren observatoriossa –  muitakin yllättäviä käänteitä mahtuu tähtitornin varhaishistoriaan -  Lukemisto - Turun Sanomat

 

 Lokakuussa 1815 erotettiin Turun Vartiovuorenmäen laelta tontti observatoriota varten. lntendentinkonttorin päällikkö Charles Bassi (1772-1840) laati piirustukset Hällströmin ohjelman mukaan.




 Carl Ludwig Engelin (1778-1840) suunnitelma Turun akatemian observatorioksi vuodelta 1816. Bassin ja Engelin suunnitelmien pohjana oli Hällströmin määrätietoinen rakennuksen tila- ja toimintaohjelma. Pohjapiirroksen numerot viittaavat kivipylväiden varaan pystytettyihin instrumentteihin; 7 ja 8: meridiaaniympyrä ja ohikulkukone, 9: heilurikello ja 10: repetitioympyrä. 

Suunnilleen Hällströmin ehdotuksen mukaisesti observatorioon päätettiin hankkia joukko instrumentteja, jotka tilattiin Utzschneiderilta. Suurin laite oli kiinteästi asennettu meridiaaniympyrä, jonka lukemakehän läpimitta oli kolme jalkaa.


 Gustav Gabriel Hällström (1775-1844) toimi Yliopiston fysiikan professorina vuosina 1801-1844. Hällström vakiinnutti tähtitieteen itsenäiseksi oppiaineeksi Yliopistoon hankkimalla sitkeällä toiminnallaan observatorion, observaattorin ja sittemmin professorin viran, sekä ajanmukaisen instrumenttikokoelman.

 




Hän kasvatti myös alalle pätevän tutkijan Walbeckin ja hankki tämän kuoltua Suomeen etevän nuoren tähtitieteilijän Argelanderin. Hällströmin tarmoa ja kykyjä käytettiin usein Yliopiston hankkeiden edistämiseksi. Hänen jälkeläisensä aateloitiin isänsä ansioiden tähden. (C.P. Mazerin maalaus vuodelta 1837, Helsingin yliopisto).

Tähtitieteilijän itsemurha herätti kaupungissa heti tuoreeltaan huhumyllyn, jolle ei riittänyt oikein taivaskaan rajaksi. Tähtitorni oli nostanut tieteen uskonnon yläpuolelle, kirkko oli jäänyt tieteen uuden pyhätön varjoon, ja tässä nähtiin jumaluuden kosto.

Päänsä kolauttanut tiedemies oli nähnyt taivaalla Otavan kuvion ja todennut sen vastaavan maan päällä Turun seitsemän kukkulan muodostelmaa. Uusi Jerusalem oli aikojen lopun merkiksi laskeutunut Aurajoen rannoille. Kai moisesta jo päänsä sekoittaa.

 

 
 


1300-luvun seinävaate, jossa Johannes näkee Jumalan laskevan Uuden Jerusalemin.
 


Uusi Jerusalem on kristinuskon mukaan kaupunki, joka lasketaan taivaasta Jumalan asuinsijaksi ihmisten keskelle uuteen maailmankaikkeuteen (uudet taivaat ja uusi maa). Uusi Jerusalem lasketaan vasta aivan aikojen lopussa viimeisen tuomion jälkeen. Se on paikka, jossa Kristuksen seuraajat viettävät ikuisuutensa, ja Jumalan lupausten lopullinen täyttymys.

Tieteen turuilla
23-10 2020
Simo Tuomola

 

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

 

Vrouw Maria

Tällä päivämäärällä 8-10 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun hollantilainen kauppalaiva Vrouw Maria lopulta upposi Turun saaristossa. Jo 3-10 Vrouw Maria oli karauttanut karille Nauvon saaristossa. Elettiin vuotta 1771.


 Kuvahaun tulos haulle vrouw maria
 

1771Vrouw Maria törmäsi kahteen kariin ja upposi 8. lokakuuta.


Vrouw Maria oli kaksimastoinen kauppalaiva matkalla Amsterdamista Pietariin, kun se syysmyrskyssä haaksirikkoutui ja lopulta upposi Nauvon ulkosaaristoon vuonna 1771. Tanskan Juutinrauman tullitilien mukaan aluksen lastina oli sokeria, väriaineita, sinkkiä ja kankaita sekä sekalaista kappaletavaraa, jonka tullausarvo on ollut tavallista suurempi.

Vrouw Maria on kerännyt mainetta aarrelaivana, sillä siihen oli lastattu Venäjän keisarinna Katariina Suuren ja ylimystön ostamia taideaarteita, joiden joukossa oli mm. 1600-luvun hollantilaisia tauluja. Haaksirikon jälkeen aluksen lastia pystyttiin pelastamaan, mutta valtaosa siitä upposi aluksen mukana.





Mereen menetetyt – Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina -näyttely Forum Marinassa alkoi aikoinaan Amsterdamista. Laivat purjehtivat kohti Pietaria, mutta uppoavat arvokkaine lasteineen Nauvon vesillä, St. Mikael vuonna 1747 ja Vrouw Maria 1771. Vrouw Marian lastissa oli Katariina Suuren hankkimia maalauksia, St. Mikaelilla puolestaan Meissenin posliinia, taskukelloja, kultaisia nuuskarasioita, keisarinna Elisabetille tarkoitetut hevoskärryt sekä muita ylellisiä esineitä.


Hollantilainen kauppa-alus Vrouw Maria (Rouva Maria) oli matkalla Amsterdamista Pietariin, kun se törmäsi 3. lokakuuta 1771 kahteen kariin Nauvon ulkosaaristossa ja myöhemmin upposi noin neljänkymmenen metrin syvyyteen. Alus sai törmäyksissä vaurioita peräosaan, muun muassa peräsin irtosi.

Lokikirja kertoo karilleajosta näin:


Torstai-iltana 3. lokakuuta 1771 Vrouw Marian kannella oli kaksi miehistön jäsentä muiden pitäessä rukoushetkeä. Alus törmäsi pimeässä ja myrskyisessä säässä karille. Iso aalto kuitenkin irrotti Vrouw Marian karilta eikä miehistö havainnut vuotoa laivassa. Hetken kuluttua alus törmäsi toiseen vedenalaiseen kariin, menetti peräsimensä sekä osan perävantaasta.

Aluksen irrottua karilta miehistö huomasi aluksen vuotavan pahasti. Miehet yrittivät pumpata alusta tyhjäksi ja laskivat ankkurin. Ankkuroituaan aluksen ja kiinnitettyään purjeet he totesivat, että pumpun luona oli vettä kolmen jalan eli vajaan metrin verran.


Aamu seitsemään mennessä laiva oli saatu pumpattua tyhjäksi. Miehistö oli väsynyt ja päätti mennä jollalla läheiselle luodolle lepäämään. He pitivät laivaa liian vaarallisena paikkana nukkua, sillä sää oli huono ja aluksen ympärillä oli useita luotoja sekä vedenalaisten kivien nostattamia tyrskyjä.

Illan suussa miehistön luokse tuli viisi saaristolaista, jotka lupasivat tuoda seuraavana päivänä mukanaan mahdollisimman paljon apujoukkoja. Tuulen heiketessä miehistö souti takaisin laivaan ja pelasti 10 tynnyriä merkittynä 33:sta 42:een sekä yhden merkittynä IBG No. 1. Pumpun luona oli kahdeksan jalkaa vettä eikä miehistö uskaltanut jäädä laivaan pidemmäksi aikaa, koska sitä ei ollut mahdollista saada tyhjäksi.


Ja viimein: Tiistaina 8. lokakuuta pelastustyöt jatkuivat; vettä pumpattiin pois ja laivasta pelastettiin lastia. Alun perin kaunis ilma muuttui synkäksi ja tuuli kääntyi idästä etelän ja kaakon välille.

Kun miehet menivät seuraavana päivänä katsomaa laivaa, eivät he enää nähneet sitä. Turusta tuli kaksi tullipalvelijaa ja pelastetut tavarat päätettiin lastata jahtiin.

Muutamaa päivää myöhemmin Vrouw Marian kapteeni matkusti miehistönsä kanssa pohjoistuulen saattelemana Turkuun, jossa hän teki meriselityksen.


Vrouw Maria.


Vrouw Maria

Tänään 8-10 tulee kuluneeksi tasavuosia hollantilaisen kauppalaiva Vrouw Marian uppoamisesta Nauvon vesillä vuonna 1771. Hyvin säilyneestä aluksesta olisikin saatavissa Aurajokisuistoon Turkuun melkoinen nähtävyys vähän Tukholman Vasa-laivan tapaan.

Syksyllä 1771 Amsterdamista lähti Vrouw Maria –niminen kaksimastoinen snau –tyyppinen pienehkö kauppalaiva Pietaria kohti. Laivan kapteenina oli tanskalaissyntyinen kokenut Reinhold Lorenz. Aluksen matka katkesi sen törmätessä vedenalaiseen kariin 3.10. Nauvon ulkosaariston alueella. 


Miehistö pyrki pitämään vuotavan laivansa pinnalla pumppaamalla saaristolaisten avustuksella. Pelastamisyrityksistä huolimatta lokakuun kahdeksannen ja yhdeksännen päivän välisenä yönä alus oli kuitenkin uponnut (Turun maistraatin pöytäkirjat 1771), eikä sitä pystytty 1700-luvun lopun menetelmin enää paikantamaan.

Vrouw Marian haaksirikkoutuminen sai paljon huomiota jo 1700-luvulla, koska sen lasti erosi osittain muiden laivojen kuljettamista lasteista. Tyypillisten tavaroiden ohella Vrouw Maria kuljetti nimittäin Venäjän keisarinna Katariina Suuren taideaarteita, jotka hän oli ostattanut hollantilaisen taiteenkeräilijä Gerrit Braamcampin kuolinpesän huutokaupasta. 


Pyrkimyksistä arvokkaan lastin pelastamiseksi kertovat monet aiheeseen liittyvät kirjeet, joita säilytetään Riksarkivetin Diplomatica –kokoelmassa. Laivan muuta lastia koskevaa tietoa löytyy mm. Juutinrauman tullitileistä.

Vrouw Maria –hylky on n. 26 m pitkä ja 7 m leveä ja se on vajonnut 41 m syvyyteen. Hylky on hyvin säilynyt ja sen mastojen alaosat ovat vielä pystyssä kohoten 22-24 metriin. Löytymisvuonna 1999 siitä nostettiin identifioinnin varmistamiseksi kuusi esinettä, jotka olivat lyijysinetti, sinkkiharkko, kolme liitupiippua sekä kivennäisvesipullo.




  

Taiteilijan näkemys Vrouw Maria -hylyn kenttätutkimuksista. Piirtänyt Juha Flinkman


Aluksen lokikirja kertoo laivan viime vaiheista näin:

Tiistaina 8. lokakuuta pelastustyöt jatkuivat; vettä pumpattiin pois ja laivasta pelastettiin lastia. Alun perin kaunis ilma muuttui synkäksi ja tuuli kääntyi idästä etelän ja kaakon välille.

Kun miehet menivät seuraavana päivänä katsomaa laivaa, eivät he enää nähneet sitä. Turusta tuli kaksi tullipalvelijaa ja pelastetut tavarat päätettiin lastata jahtiin.

Muutamaa päivää myöhemmin Vrouw Marian kapteeni matkusti miehistönsä kanssa pohjoistuulen saattelemana Turkuun, jossa hän teki meriselityksen.

Vrouw Marian ruumassa on säilynyt läpileikkaus 1770-luvun eurooppalaisesta yhteiskunnasta. Se kertoo useiden ihmisryhmien toiminnasta: eri maiden tavarantoimittajista, Amsterdamin lastaajista, pelastustoimia tehneistä Nauvon saaristolaisista ja Turun porvareista. Pelastetun tavaran osalta linkki ylsi aina Pietariin asti. Matkan aikana ketjuun osallistui Tanskan Juutinrauman tullin henkilökunta ja luonnollisesti Vrouw Marian miehistö.

Vrow Marian historia liittyy niin oleellisesti Turun saaristoon ja Turkuun, ettei museohanke voisi oikein muualla sijaitakaan kuin juuri Turussa Forum Marinumin piirissä.

Turun Maistraatin pöytäkirjat 1771 kertovat omaa tarinaansa haaksirikon tapahtumista ja niihin liittyvät myös pelastetun tavaran luettelot. Turun huutokauppakamarin pöytäkirjoista 1771 ja 1772 käyvät myös selville huutokauppakamarissa Turussa Vrouw Mariasta myydyt tavarat.

Vrouw Marian lastista on saatu tietoa Juutinrauman tullitileistä, pelastetun tavaran luettelosta (Turun maistraatin pöytäkirjat 1771), keisarinnan omaisuuden pelastamiseen liittyvästä diplomaattisesta kirjeenvaihdosta sekä huutokauppakamarin pöytäkirjoista (Turun huutokauppakamarin pöytäkirjat 1771 ja 1772). Juutinrauman tullitilien mukaan Vrouw Maria kuljetti useista eri artikkeleista koostuvaa lastia. Nimeltä mainittujen hyödykkeiden ohella laiva sisälsi arvoltaan huomattavan suuren sekalaista kauppatavaraa käsittävän lastin sekä laivurin yksityisvaraston mikä käy ilmi Juutinrauman tullitileistä.

Itämeren kaupankäynnin ja Turun saariston historian kannalta kyse on niin ainutlaatuisesta aarteesta, ettei hankkeen rahoittaminenkaan voi olla kuin järjestelykysymys. Venäjähän on ilmoittanut halukkuutensa rahoittaa hanketta, mutta myös halunsa omistaa keisarinnan aarteet.



Hylky on muinaismuistolain nojalla rauhoitettu muinaisjäännös ja hylky lasteineen kuuluu Suomen valtiolle. Muinaismuistolain mukaan hylkyyn kohdistuvista toimenpiteistä ja sen tutkimisesta vastaa Museovirasto.


Kultuuriaarteella
Turussa 8-10 2020
Simo Tuomola

tiistai 6. lokakuuta 2020

 

Turun pormestari

Tänään 6-10 vietämme Turun entisen kaupunginjohtaja Armas Arppu Lahoniityn syntymäpäivää. Turulla oli kolmen Ällän sarja kaupunginjohtajia vuodesta 1964 saakka ennen kuin Peet nousivat uudelleen valtaan. Nyt Turun kaupunginjohtajana on toiminut vuoden 2017 lopusta Minna Arve (kok).

 

 Armas Lahoniitty 1944-2018 – kommunistin pojasta tuli Turun uudistaja -  Paikalliset - Turun Sanomat
Armas Onni Lahoniitty (6. lokakuuta 1944 Punkalaidun15. lokakuuta 2018) oli Turun kaupunginjohtaja. Puoluetaustaltaan hän oli sosiaalidemokraatti.

Turun oma Kekkonen Väinö J.Leino toimi kaupunginjohtajana peräti 25 vuotta (1964-1989), kokoomuksen hulivili Juhani Leppä 1989-1995 ja demarien Armas Lahoniitty 1995-2005. Vallan kahvaa piti vuosina 2006-2010 hallussaan kokoomuksen Mikko Pukkinen, Seinäjoen entinen johtaja ja 1. syyskuuta 2010 alkaen kokoomuksen Aleksi Randell.  Mutta on meillä ollut ennen Pukkistakin P-johtajia vallassa.


Väinö J. Leino (6. maaliskuuta 1922 Pori15. joulukuuta 1993 Turku) oli varatuomari, joka toimi useissa korkeissa kunnallisissa viroissa. Hän toimi Turun kaupunginjohtaja vuosina 1964–1989, ollen näin Turun pitkäaikaisin kaupunginjohtaja. Puoluetaustaltaan Leino oli sosiaalidemokraatti.

Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Kalervo Pellinen siirtyi Turkuun 1952 ja viihtyi kaupungin johdossa vuoteen 1961 saakka. Hänen aikanaan valmistui Turkuun Risto-Veikko Luukkosen suunnittelemana Suomen ensimmäinen konserttitalo 1002-hengen saleineen. Talo sai julkisivunsa peltisen katteen vuoksi nimen "Pellinen".


Turun pellinen konserttitalo

Samaa monumentaalista muistamista kai tavoitteli myös Pukkinen, joka halusi rakentaa jokirantaan Turun kaupunginteatterin viereiselle kalliolouhostontille uuden Kongressi- ja musiikkikeskuksen. Hanke oli sinänsä hieno ja kannatettava, joskin sen kylkiäisiksi suunnitellut kerrostalot Neitsytpolun varrella taisivat olla vähän liian kova hinta itse varsinaisesta projektista.

Nythän  hanke on Minna Arven johdolla siirtynyt teatterin toisella puolella olevaan puistikkoon Virastotalon edustalle.

 Katsotaan saako Turku sen aikanaan edes jonnekin lahjaksi vuonna 2029, kun kaupunki viettää  800-vuotisjuhliaan.

Kolmen Ällän lisäksi Turun historia pitää sisällään kaupungin johdossa myös kolmannen Peen. Kun Turku oli punainen marraskuusta 1917 huhtikuuhun 1918, toimi kaupunginjohtajana Uuno Peltola. Hän pakeni Pietariin hyviin asemiin, toimien Kustannus Osakeyhtiö Kirjan johtajana ja mies ammuttiin Stalinin vainoissa 15.11.1937. Minne lie haudattu, liekö sinne marttyyrien Mars-kentälle, mutta ei ainakaan Moskovaan Kremlin muuriin, jonne ainoana suomalaisena on päätynyt Otto Wille Kuusinen.


Kuvahaun tulos haulle turun raatihuone



Mutta katsotaanpas hieman syvemmälle kaupungin hallinnon historiaan Turussa.

Raatilaitos sekä siihen liittyvät pormestarin ja raatimiehen virkanimikkeet tulivat Ruotsin valtakuntaan Saksasta 1300-luvulla. Raadin tehtävä oli hoitaa kaupungin yleistä hallintoa ja taloutta, ylläpitää järjestystä ja jakaa oikeutta. Sen jäseninä istui kaupungin porvareita jotka kantoivat raatimiehen virkanimikettä, ja sen toimintaa johti pormestari.

Maunu Eerikinpojan kaupunginlaissa vuodelta 1349 raati määrättiin jokaisen Ruotsin valtakunnan kaupungin hallintoelimeksi. Suomalaisista kaupungeista ensimmäinen maininta raadin ja pormestarin olemassaolosta on Turusta vuodelta 1324.



 
 Maunu Eerikinpoika (13161. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 13191364.

Kaupunkilain mukaan jokaisella kaupungilla tuli olla kolmekymmentä raatimiestä ja kuusi pormestaria, mutta tätä kyettiin noudattamaan ainoastaan Tukholmassa. Lakia uudistettaessa 1600-luvulla määrä supistettiin 24 raatimieheen ja neljään pormestariin. Käytännössä Turun ja Viipurin kaltaisissa suurissa kaupungeissa oli useita pormestareita, mutta pienemmissä vain yksi

 Kun ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista kirjattiin vuonna 1324, muistutettiin myös, että raadin jäsenen täytyy olla talonomistaja. Pormestarin asemaa korostamaan rakennetun Turun tuomiokirkon uuden pormestarin kuorin pääalttari pyhitettiin 1402 Pyhälle Kolminaisuudelle ja kaupungin hallinnon nimikkokappelissa oli myös Pyhän Pietarin alttari.






Vuonna 1443 Turussa oli samanaikaisesti jo neljä pormestaria, kaikki saksalaisia. Vasta vuonna 1455 pormestariksi valittu Mikko Suurpää oli ensimmäinen suomalainen pormestari Turussa. Suurpäät ja Karvataskut olivat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut.

 
Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen. Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella puolen Tallinnassa.

Piispa Suurpään isä oli Turun pormestari Mikael Suurpää, joka kuului Turussa ja Tallinnassa toimineeseen porvarissukuun. Nimi esiintyy Suomessa edelleen. Mikael Suurpää toimi Turun pormestarina 1450, äidin puolelta Suurpäällä oli suhteitä rälssisäätyyn. Suurpää opiskeli Pariisissa ja valmistui noin 1472 tai 1473 ensin baccalaureaukseksi ja sitten maisteriksi

Vuonna 1471 saksalaisten pitäminen pormestareina ja raatimiehinä kiellettiin kokonaan. Kaupunkilailla yritettiin jo aikaisemmin rajoittaa tänne lyhyeksi ajaksi saapuvien kestien mahdollisuuksia syrjiä kaupungin omia porvareita.




Pyhän Hengen kappeli virtuaalisesti nähtynä.

Vuonna 1498 Didrik Hansson, Pyhän Hengen talon köyhien holhooja toimii kaupunginvoutina ja pormestarina, nostaen itsevaltiaan ottein kaupungin porvarit itseään vastaan.

Pyhän Hengen kappeli on Turun keskustassa, niin sanotun Julinin korttelin kellarissa sijaitseva katoliseksi kappeliksi vihitty ekumeeninen pyhäkkö. Se on rakennettu 1980-luvulla paljastuneiden Pyhän Hengen kirkon raunioiden yhteyteen.


 
 Turkuun piti 1588 alkaen rakentaa ruotsalaisen seurakunnan käyttöön Pyhän Hengen kirkko, mutta hanke kuitenkin kariutui. Kirkon jäänteet hautautuivat Julinin tontin syvyyksiin. Esikuvana kirkolle oli kuvamme Pyhän Jakobin kirkko Tukholmassa. Kirkosta piti tulla sen turkulainen kopio.


Kappelin paikalla toimi jo 1390-luvulla Pyhän Hengen Hospitaalin ylläpitämä Pyhän Hengen talo. Talon toiminta loppui uskonpuhdistuksen myötä. Vuonna 1588 aloitettiin Pyhän Hengen kirkon rakentaminen paikalle. Rakennustyöt kuitenkin pitkittyivät ja kirkko paloi niiden aikana. Lopulta kirkko määrättiin purettavaksi 1690-luvulla.


Kun Turun rahapajassa linnassa lyödään vuonna 1524 rahoja kruunun tarpeisiin - äyrejä, aurtuoita ja kuusinaisia - toimii rahamestarina luottamustehtävässä tallinnalainen Turun pormestari Jakob Richerdes, vahvistaen kauppasuhteita Tallinnaan.




Keskiajan historiallisissa lähteissä Turun vanhimmat rahat esiintyvät nimellä abo. Niillä näyttää kuitenkin olleen myös suomenkielinen nimi, kuusinainen, joka löytyy Mikael Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista (1548)

Vuonna 1552 Turun pormestariksi yltää Antti Kultaseppä, jolloin korostuu myös turkulaisten käsityöläisten ote kaupungin hallinnosta. Vuonna 1569 vahvistetaan kaupunginhallinnon taloudellista asemaa, kun Sotalaisten kylä Martinmäessä liitetään Turkuun ja Sotalaisten talo siirtyy Turun pormestarin ja kaupungin raadin palkkatilaksi.




Sotalaisten kylä, joka sijaitsi Aurajoen itäpuolella, esiintyy vanhoissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1556. Sotalaisten kylään kuului kaksi taloa, joista toinen tunnettiin nimellä Rätiälä tai Rättinen. Tämä talo mainitaan lähteissä jo vuonna 1378, jolloin Rätiälän Olli oli Kaarinan pitäjänkokouksen lautamiehenä.

Rättinen siirtyi Turun kaupungin omistukseen 1400-luvulla ja kylän taloista toinen joutui keskiajalla Turun Tuomiokirkon haltuun, mutta se peruutettiin kruunulle vuonna 1547 ja Turun pormestari ja raati saivat senkin palkkatalokseen vuonna 1569. Näin Sotalaisten kylän maat siirtyivät Turun kaupungille jo 1500-luvulla.


Vuonna 1580 Turun maistraatin kokoonpanoksi vakiintuu 4 pormestaria ja 10-12 raatimiestä. Ja vuonna 1595 koetaan kovia, kun pormestari Mikko Krank joutuu painostuksen kohteeksi Turun edustajien asettuessa valtataistelussa Kaarle-herttuan puolelle. Anteeksipyyntö Sigismundille ei riitä, vaan Krank erotetaan ja kaupunki joutuu luovuttamaan pois kaikki kauppalaivansa.



 Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 156630. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 15931599 ja Puolan kuningas vuosina 15871632. Suomessa ja Ruotsissa hänet tunnetaan vain Sigismundina. Puolan kuninkaana hänet tunnetaan nimellä Sigismund III Vaasa.

Lopulta kun kuningas Sigismund pannaan 1599 viralta ja Kaarle-herttua nousee kuninkaaksi, on kosto-oikeudenkäynnissä ja Turun verilöylyssä tuomareina mukana herttuan omien miesten rinnalla 4 Turun pormestaria ja 12 raatimiestä.

1600-1700-lukujen aikana ruotsalainen kaupunginhallinto uudistui ja pormestarin ja raadin tehtävät määriteltiin tarkemmin. Vanhaa hallintoa ja oikeudenkäyttöä hoitanut raati jakautui Turussa ja muissa suurissa kaupungeissa kahdeksi eri elimeksi: maistraatiksi, joka hoiti kaupungin hallinnon, ja raastuvanoikeudeksi, joka jakoi oikeutta.




  Myös pormestarin virka jakautui kahteen toimeen: maistraatin puheenjohtajaan eli kunnallispormestariin ja raastuvanoikeuden ylimpään tuomariin eli oikeuspormestariin. Raastuvanoikeuden puheenjohtajana toimineilta oikeuspormestareilta alettiin vaatia juridista koulutusta, aluksi epävirallisesti ja vuodesta 1749 lain voimalla.

 Turun ensimmäisinä kunnallispormestareina toimivat Baltasar Schultz 1710-1727, Erik Johan Tolpo 1727-1731 ja Karl Merthen 1734-1743. Ja Turun palon raskaana aikana Carl Daniel Wirzenius 1825-1830.


 


August Ferdinand Juselius (30. heinäkuuta 1847 Karuna28. maaliskuuta 1900 Turku) oli suomalainen kunnallis- ja valtiopäivämies, joka toimi Turun kaupunginjohtajana eli kunnallispormestarina 1881-1900.

Turun oikeuspormestareina nähtiin 1731 alkaen Erik Johan Tolpo, vuosina 1789-1803 Johan Henrik Mentzer ja Turun palon aikaan Claes Sacklén 1825-1831.

Pormestarina

Turussa 6-10 2020
Simo Tuomola

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Saksilainen

 Tänään 24-9 vietämme Katariina Saksilaisen syntymäpäivää.


Katariina Saksi-Lauenburgilainen (myös Katariina Saksilainen, 24. syyskuuta 1513 Ratzeburg23. syyskuuta 1535 Tukholma) oli Ruotsin kuningatar vuosina 1531–1535. Häntä pidetään uudenaikaisen Ruotsin ensimmäisenä kuningattarena. Hän oli ensimmäinen Kustaa Vaasan kolmesta puolisosta.

 https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/98/Catherine_Ascania_of_Sweden.jpg

 Kuningatar Katariina puolisonsa Kustaa Vaasan vieressä hautamonumentissa Uppsalassa.

 

Katariinalle ja Kustaa Vaasalle syntyi poika, jonka perheen vaiheet liittyvät vahvasti Turkuun ja Turun linnaan. Poika oli Eerik XIV (1533 - 1577). Ja tämän vaimo Kaarina Maununtytär.

Näin kirjoitin hänestä 5-8.

Kaarina Maununtytär

Tällä päivämäärällä 5-8 historian tapahtumista löytyy tieto, että

 1654Tulipalo tuhosi kolme neljäsosaa Helsingistä. Taisi tuli polttaa kaupungin neljästä talosta kolme.

 

Helsingin Vanhankaupungin kartta vuodelta 1645.

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550 Tulipalo tuhosi pienen asutuksen melkein kokonaan 1654.

Vuonna 1640 Pietari Brahe siirrätti kaupungin meren äärelle Vironniemelle, jolla nykyisin sijaitsee muun muassa ydinkeskustan Senaatintori.

ja syntyneiden listalta mm.

1787John Jacob von Julin, suomalainen vuorineuvos (k. 1853)

John (Johan) Jacob Julin, vuodesta 1849 von Julin (5. elokuuta 1787 Oulu11. maaliskuuta 1853 Helsinki) oli apteekkari, tehtaanomistaja ja vuorineuvos.


Mutta me selaamme tällä kertaa Turun linnan historian sivuja ja löydämme vuoden 1571  päivämäärältä 5-8 merkinnän, joka liittyy kuninkaallisiin:

Kuningas Eerik XIV siirretään Turun linnasta 5. elokuuta 1571 Kastelholman linnaan kun Eerik oli lähettänyt avunpyynnön ja yhteistyötoiveen Venäjän tsaari Iivana IV:lle.



 Kaarina Maununtytär on koettu Pohjanlahden molemmin puolin yhdeksi Ruotsin historian mielenkiintoisimmista henkilöistä. Hiekkareliefiin taltioitu aikalaiskuva Kaarinasta löytyy Turun tuomiokirkosta.

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär olivat aikoinaan Turun linnassa siis myös vankeina. Vangit saapuivat linnaan 15. heinäkuuta 1570 ja lähtivät 5. elokuuta 1571. Kaarina tuli uudelleen Turkuun heinäkuussa 1573 ja Eerikin kuoleman (26.7. 1577) jälkeen 1.6. 1577 Kaarina seurueineen siirtyi Liuksialaan. Kaarina oli 20-vuotias tullessaan ensimmäisen kerran Turkuun ja Eerik 48 v.




Kaarina Maununtytär (syntymänimeltään Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 155013. syyskuuta 1612) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso. Hän oli myös Ruotsin kuningattarena hetken aikaa vuonna 1568.




Juhana III ei tuntenut oloaan turvalliseksi vanhimman veljensä perheen kasvaessa eikä edes tämän eläessä, joten kesäkuussa 1573 Eerik XIV ja hänen puolisonsa erotettiin toisistaan. Entinen kuningas sai virua vankina Västeråsissa, Kaarina Maununtytär ja elossa olevat lapset vietiin Turkuun.

Kaarina Maununtyttären elämästä Turussa 1573 - 1577 tiedetään vähän, sillä Turun linnan tilit eivät juuri kerro mitään hänestä. Eerik XIV:n tuskat päättyivät helmikuussa 1577 Örbyhusissa, 1900-luvun ruumiinavauksen mukaan arsenikkikuolemaan.

Ruotsin entinen kuningatar oli vasta 26-vuotias menetettyään puolisonsa ja kolme lastaan sekä päästessään Sigrid-tyttärensä kanssa vapaaksi. Juhana III turvasi hänen tulevaisuutensa läänittämällä "rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme kuningas Eerikin leskelle" 20.3.1577 Ylä-Satakunnasta Kangasalta Liuksialan kuninkaankartanon siihen kuuluvine 26 verotaloineen.

Kesäkuun 1. päivänä 1577 Kaarina Maununtytär ja hänen tyttärensä sekä parinkymmenen hengen seurue ynnä kolme pappia, neljä teiniä ja neljä aseistettua miestä lähtivät Turusta. Neljä vuotta myöhemmin hän sai Liuksialan eliniäkseen, ei ainoastaan toistaiseksi. Kaarina Maununtytär eli Liuksialassa 33 vuotta ja hoiti kartanoaan menestyksellisesti niin, että siitä tuli Suomen tuottoisimpia maatiloja.




Liuksialan kartano vuonna 1910.

Liuksialan kartano on Kangasalla sijaitseva kartano. Kartanon alueella on ollut Kangasalan ensimmäinen kirkkorakennus ja nykyään siellä on samalle paikalle vuonna 1930 rakennettu kappeli.

Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär asui Kangasalla Liuksialan kuninkaankartanossa miehensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n kuoltua vuodesta 1577 lähtien. Hänen jälkeensä kartano siirtyi Creutz-suvulle, sekä vuodesta 1821 Meurman-suvulle, jolle kartano kuuluu edelleen.



Kaarinan elämä sammui 13.9.1612 kotona Liuksialassa, ja hänet haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanuksen laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus.


Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan. Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit.

Kaarina Maununtyttären hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien kappelista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Muistomerkkikomitea keräsi Z. Topeliuksen lehtikirjoituksen avustamana yli 10 000 markkaa ja teetti mustan marmorisarkofagin.


Hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.

"Tässä haudassa on hänen tuhkansa, joka oli muinoin ensimmäisten joukossa säätyyn, hyveisiin ja onneen nähden ylistetty, Katariinan, Liuksialan valtiattaren, jolle Eerik XIV, svealaisten ja goottien kuningas soi kunnian olla kumppanina kuninkaallisessa aviovuoteessa."


"Sen jälkeen hän vietti leskeysaikansa rauhassa aina elämänsä 63:een vuoteen saakka tavoiltaan ylistettynä, hurskaana ja viattomana Liuksialan kartanossa. Hän kuoli uudistetun pelastuksen vuotena 1612. Lisäksi hänen kuninkaallisesta aviovuoteesta laillisesti saamansa tyttären, rouva Sigridin (tuhka), joka oli mitä kuuluisimman herra Henrik Tottin puoliso ja hyvin suuren sankarin Åke Tottin synnyttäjä, minkä osoittaa seikkaperäisemmin vastakkaiselle puolelle asetettu taulu."

"Herran vuonna 1678 mitä loistavin Ruotsin valtakunnan drotsi, kreivi Pietari Brahe huolehti tämä epitafin teettämisestä mitä kuuluisimman kreivitär rouva Christina Brahen nimissä ja varoilla, joka oli syntyään Wisingsborgin vapaaherratar, Skoftebyn, Eksholmsundin ja Lehalslähnin läänin valtiatar. Samalla hän lahjoitti tälle Turun seurakunnan katedraadille tuhat riikintaalaria."

Kruunupäissään
Turussa 5-8 2017
Simo Tuomola

 

torstai 6. helmikuuta 2020

Kippis ja Kulaus!

Historiablogini Punainen Turku / Revolution Turku ylittää tänään 400 000 kävijän rajan! Kiitos lukijoille. Lukema on nyt 399 822, viime kuussa kävijöitä oli 3555 ja eilen 169 eli tänään tuo raja varmasti menee rikki. Kippis ja Kulaus!