tiistai 31. joulukuuta 2013

Alexis Turussa


Tänään 31-12 vietetään Aleksis Kiven kuolinpäivää.
1872Aleksis Kivi, suomalainen kirjailija (s. 1834)
 
Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit.
Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.


 todennäköisesti Albert Edelfeltin 1873 piirtämä kuva



 
Aristoteleen kantapäässä pohdittiin aikanaan Kiven ja hänen systemaattisen teilaajansa August Ahlqvistin rikinkatkuista suhdetta. Kivi oli Augustille harhainen pakkomielle, kun tämä sinänsä taitava lehtimies, kirjailija, tiedemies ja runoilija murjoi Suometar- ja Kieletär-lehdissään Aleksiksen kiven rakoon; taitamaton tahruri ja hullu viinanjuoja vaan.

Toisaalta Ahlqvist oli tuolloin itse se suomalainen kirjailija numero I, eikä hän halunnut muita kilpailijoita rinnalleen. Aika pieni porukka tuolloin edes tiesi, että Kivi oli edes olemassa, siinä mielessä Ahlqvist pahansuopaisuudessaan myös edisti Kiven tunnettavuutta.

Ahlqvist oli kulttuurikielen sanansaattaja ja hänelle Kiven hahmojen barbaarisuomalaisuus oli myrkkyä ja Kiven murre kirjakieleksi kelpaamatonta. Ahlqvist edisti idän kieliperinnettä siinä missä Kivi tätä meidän läntistä turkulaisuuttamme.

Tässä yhteydessä mieleen tulee myös Carl Axel Gottlund:
Otawa ja seksiä.

[Aleksis Kivi]

Mielisairaalassa Kivi ei paljoa muuta hokenut, kuin "Concordia satan", kuin muistikuvana Friedrich Schillerin teoksesta "Laulu kellosta", jossa valetaan Concordia-kirkonkello.

Mutta kenellä on Kiven pääkallo:

Helmikuussa 1805 Schiller sairastui vakavasti. 1. toukokuuta hän tapasi Goethen viimeisen kerran matkalla teatteriin. 9. toukokuuta Schiller menehtyi Weimarissa ilmeisesti tuberkuloosin aiheuttamaan akuuttiin keuhkokuumeeseen. 
 
Syksyllä 1826 Goethe lainasi Schillerin pääkallon Weimarin Herttuatar Anna Amalian kirjastosta. Tämän salaisuuden hän paljasti vain ystävälleen Wilhelm von Humboldtille, mutta tämä menikin kertomaan juttua eteenpäin. Goethe käytti pääkalloa ilmeisesti tutkimuksiaan varten. Schillerin luut olivat aluksi Weimarin Jacobsfriedhofin kassaholvissa, mutta ne haudattiin 16. joulukuuta 1827 Weimarin historialliselle hautausmaalle. Goethe haudattiin myöhemmin omasta pyynnöstään Schillerin viereen.

"Tietämisen tuskast' pois"

Kivelle hänen urallaan kokema paine oli liikaa: hän pakeni alkoholiin, sairauksiin ja lopulta Kiven psykoosi puhkesi syksyllä 1870. Hän saattoi sulkeutua huoneeseensa päiväkausiksi ja hokea "Oihonnaa" ja "Gehennaa", Runebergin Kuningas Fjalarin naishahmon ja juutalaisen helvetin nimiä. Vuoden 1871 huhtikuussa hänet toimitettiin Helsinkiin hoitoon. Helsingin Uudessa klinikassa häntä hoidettiin aluksi infektion ja psykoosin vuoksi. Mielenterveyden häiriö diagnosoitiin melankoliaksi, johon liittyi otaksuttavasti myös eriasteisia tajunnan häiriöitä ja lieviä delirioottisia oireita.

Hoitojakson jälkeen Kivi siirrettiin Lapinlahden sairaalaan. "Hoito" koostui passiivisesta huolenpidosta, eristämisestä ja alistamisesta. Pakkopaidat ja eristyskopit olivat yleisessä käytössä, hoitajakuntaan kuului luonnevikaisia ja väkivaltaisia tyyppejä. Psykiatrisessa sairaalassa oli enemmän vankilaa kuin modernia sairaalaa muistuttavia piirteitä. Paljon huomiota on herättänyt "Concordia-satan", hokema jota Kivi toisti jatkuvasti Lapinlahdessa.
 
Se on nähty fennomaanien ohjelman negaationa, concordia viittaa kansalliseen yksimielisyyteen, jota Kiven mukaan ei ole. Hulluna hän oli tavallaan Suomen molempien kielien ulkopuolella ja alkoi käyttää synkissä yksinpuheluissaan latinaa. Lienee selvää, ettei Lapinlahti tarjonnut minkäänlaisia edellytyksiä Kiven kaltaisen potilaan parantamiseen.







[Kuva Erkki Tanttu]
















Turun reissu

Tänään 10-10 vietämme liput liehuen Alexis Stenvallin syntymän 1834 kunniaksi suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kansalliskirjailijamme puhui enimmäkseen ruotsia ja käytti Aleksis Kivi -nimeä vain kirjailijanimenä.

Mies pysykööt jalustallaan syystäkin suomenkielisen kirjallisuuden isänä ja kansalliskirjailijana, ei siinä mitään, mutta syytä kaiketi nimenomaan 'suomalaisen kirjallisuuden päivänä' on kaivaa historian hämäristä esiin myös Johannes Andreas Budden (1435-1495) eli Jöns Budden eli Jöns Räkin hahmo.

Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana, vaikka hän Naantalin luostarin munkkina vain käänsikin pyhimyslegendoja ja vanhan testamentin kirjoja latinasta ruotsiksi. 'Jöns Buddes bok' tarjosi myös ajanvietetekstejä muunkin kuin vain papiston tarpeisiin. Myös hän teki Jukolan Jussin tavoin Turun reissuja ja niistä havaintoja.

Vuonna 1900 Kivi olisi ollut vasta 66-vuotias. Jos hän olisi tuolloin ajellut Forseliuksen kanssa tämän ensimmäisellä Suomeen tuodulla "Benz Velo Comfortable" -merkkisellä automobiilillä pitkin Turun katuja, kansalliskirjailija Kivi olisi hymähdys suupielessä muistellut ehkä yhteisiä liki neljän vuosikymmenen takaisia illanistujaisia Forseliuksen ja Stenbergin kanssa, (muistellut myös kenties Forseliuksen luokse tekemäänsä Turun retkeä?).

Ja tietenkin Juhani Jukolaa, joka oli hänkin käynyt Turussa ja nähnyt siellä monta kummaa: ämmällisiä miehiä ja hemaisevia naaroja: "Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja - -".

Keitä Kivi siis olikaan omalla Turun retkellään vuoden 1860 tietämillä tavannut; mm. Forseliuksen, Stenbergin ja Cygnaeuksen.

Victor Forselius
(1838–1905) oli varsin tunnettu turkulainen kauppaneuvos, pankkimies, kirjapainon johtaja, koulunjohtaja, tekniikan edistäjä ja mesenaatti. Eikä vähiten: miljonäärinä kuollut poikamies Forselius toi Suomeen ensimmäisen automobiilin vuonna 1900.

Mutta kuka sitten oli Stenberg, joka oli pitänyt hauskaa Stenvallin ja Forseliuksen kanssa ilmeisesti aivan vuoden 1860 tienoilla tai 1860-luvun alussa ja joka sitten oli eräissä illanistujaisissa 1860- ja 70-lukujen vaihteessa ikuistanut Kiven piirteet tai jolla oli joka tapauksessaan taiteiljamuistissaan Kiven kasvot?

Kyseessä on kuvanveistäjä Johan Erland Stenberg (1838–96), joka käytti taiteilijanimeä Kivinen – tai Emil Nervanderin mukaan Kivikallio. Päivälehden muistokirjoituksessa 15.1.1896 sanotaan, että "syvempiä jälkiä kuvanveistotaiteen kehitykseen maassamme vainaja kyllä ei ole jättänyt", mutta hän oli yksi niistä, joiden ansiosta kotimainen kuvanveistotaide alkoi kuitenkin elpyä.

Stenberg teki 1870-luvun lopulla Aleksis Kiven hautamuistomerkin Tuusulaan sekä Frans Mikael Franzénin patsaan Ouluun.

Palattuaan Pariisista keväällä 1879 Franzenin patsaan valmistuttua siellä Stenberg sai kutsun Turkuun. Myöhemmin suurlahjoittajana tunnettu kauppaneuvos ja valtiopäivämies Carl V.G. Forselius pyysi häntä veistämään Alexis Kiven muotokuvan.
 
Oletetaan Forseliuksen ja mahdollisesti Stenberginkin nähneen tai jopa tunteneen Kiven. Muotokuva syntyi varatuomari Ernst Albert Forsellin tunnetun piirroksen ja muistikuvien varassa ja sitä sanottiin arvostelussa "hyvin näköiseksi". V. 1879 valmistuneesta muotokuvasta tehtiin kymmentä vuotta myöhemmin toisinnos, joka sijoitettiin sittemmin Kansallisteatterin lämpiöön.


Kiven merkittävin tukija oli estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle. Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori.


Niin löysi totuuskirjailija Kivi Turusta ämmällisiä miehiä, vaan missäs ne hemaisevat naaraat: Jääkynttilät paloivat muualla; esim.


Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli suomalaisen taiteen ja tieteen vaikuttaja ja kansallisen herätyksen keskeisiä hahmoja.

Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi. Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa ”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös hilpeyttä.

Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset kultapojat kainalossaan”. Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.


Ja vielä Aleksis Kiven kuvasta tämän verran Turkua:

Alexis Kiven muotokuva, 1879

Helsingissä Seurahuoneen salissa 1880 pidetyn Suomen Taideyhdistyksen näyttelyn luettelossa sanotaan: "Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista". Mutta oliko se todella esillä? Kolmessa "Åbo Posten" -lehden numerossa olleen näyttelyselostuksen viimeisessä osassa (26.5.1880, N:o 119) sanotaan:

"Herr E. Stenbergs Alexis Kivi torde vara välbekant för konstvänner i Åbo; den har ännu icke hitanländt, ehuru densamma upptagits i katalogen i förhoppning, att omständigheterna skola medgifva utställandet äfven i Helsingfors af detta fötjenstfulla skulptur verk i marmor."

Alkuperäinen Kivi-veistos on ollut siis Turussa.


Wäinö Aaltonen tekemä Aleksis Kiven muistopatsas on Turun kaupunginteatterin edustalla. Aaltonen lahjoitti Turun kaupungille kipsisen Aleksis Kiven pään sillä ehdolla, että kaupunki valattaisi sen pronssiin. Turun Aleksis Kivi -kerhon ja kaupungin yhdessä valattama veistos lahjoitettiin turkulaisille vuonna 1949.
Aleksis Kiven patsaan toteuttamista vaikeutti se, ettei hänestä ollut olemassa valokuvia. Kiven ystävä Ernst Albert Forssell oli tehnyt kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen, jota Albert Edelfelt käytti myöhemmin Aleksis Kiveä esittävässä kuuluisassa piirrosmuotokuvassaan.




Aleksis Kiven patsas





Kivisesti kivisesti
Turussa 31-12 2013
Simo Tuomola

1 kommentti:

punainen turku kirjoitti...
Näin Pasi Heikura Aristoteleen kantapässä:

Kirjallisuudentutkija Pertti Lassila on tutkinut Kiven mielisairaala-aikaa. Sairaalan ylilääkäri Anders Thiodolf Sælan kirjoitti ylös merkintöjä potilaista. Vuonna 1944 nämä merkinnät löydettiin ja mukana oli myös tällainen maininta Kivestä:

Ei ole kuukauteen vastannut kysymyksiin, sanoo vain 'concordia - satan' kovalla äänellä.
Concordia satan. Lassila sitoo kirjailijan hokeman saksalaisen runoilijan Friedrich von Schillerin kunniaksi vietettyihin 100-vuotisjuhliin vuonna 1859. Juhla oli Lassilan mukaan ensimmäinen suuri kansainvälinen kulttuuritapaus, johon suomalaiset osallistuivat ja osoittivat siten kuuluvansa vapaamieliseen läntiseen Eurooppaan. Juhlaa varten suomennettiin Schillerin runo Kirkonkello. Runo kertoo, miten valetaan kirkonkello, joka saa nimekseen Concordia, suomeksi jotakuinkin: yhteisyys.

Runon suomentaja taas oli eräs tietty August Ahlqvist - lahjakas ja aktiivinen kielimies, joka muistetaan nykyään paremmin ankarana Aleksis Kiven arvostelijana. Näin Lapinlahden sairaalassa yksi kirjallisuuden suurmies koki kahden kirjailijasuuruuden potkivan häntä päähän.

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

torstai 26. joulukuuta 2013

Prokuraattori

Tänään 27-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen ensimmäisen prokuraattorin Matthias Caloniuksen syntymästä 1737.

1817Matthias Calonius, suomalainen lainopin professori ja prokuraattori (s. 1737).

Matthias Calonius (27. joulukuuta 1737 Saarijärvi1817) oli suomalainen oikeustieteilijä ja valtiomies. Hänet nimitettiin Turun akatemian lainopin professoriksi vuonna 1778, jossa virassa hän toimi kuolemaansa saakka.

Calonius on kirjoittanut lukuisia akateemisia teoksia niin juridiikan kuin historiankin alalta. Ruotsin korkein oikeus valitsi hänet jäsenekseen vuosiksi 1793–1800.

 

 
 Matthias Calonius



 
Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle Calonius oli tärkeässä asemassa Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä valmisteltaessa. Hän toimi ensimmäisenä Suomen prokuraattorina eli oikeuslaitoksen ylimpänä valvojana vuosina 1809–1816. Vuonna 1816 hänet nimitettiin valtioneuvokseksi. Calonius jätti jälkeensä mittavan, noin 3 600 niteen kirjaston.

Prokuraattori voi tarkoittaa lukuisia eri virkamiehiä eri aikoina ja eri yhteiskunnissa. Termi on lähtöisin Rooman valtakunnasta, jossa senaatti saattoi nimittää virkamiehen toimimaan kuraattorin valtuuksin mutta ilman virallista virkaa (pro curator).

Suomen suuriruhtinaskunnan aikana prokuraattori oli virkamies, joka valvoi lakien noudattamista ja oli ylin virallinen syyttäjä, kuten oikeuskansleri nykyään. Hän oli virkahierarkiassa erittäin korkealla, usein kenraalikuvernöörin apulainen.



Matthias Caloniusta esittävä postimerkki vuodelta 1935

Calonius on haudattu Turkuun, Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle.

Pyhän Katariinan kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Turussa Nummen kaupunginosassa, lähes keskellä ylioppilaskylää. Kirkon vihkivät käyttöön Turun piispa Hemming ja Växjön piispa Tuomas 22. tammikuuta 1351. Kirkko on nimetty Katariina Aleksandrialaisen mukaa.



Ja tältä näytti hallituskonselji, jonka prokuraattoriksi Calonius valittiin:


Historiallisia kuvia

Tänään 2-10-2009 sai Turun linnassa kantaesityksensä säveltäjä Kalevi Ahon neliosainen kävelykonsertti 'Historiallisia kuvia' valtioneuvoston perustamisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi.

Hallituskonseljin avajaisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2.10.1809. Aamupäivän avajaisjumalanpalvelusta varten konseljin jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat klo 10.45 kenraalikuvernööri M. Barclay de Tollyn asunnolle. Kulkueena sotilaskujaa myöten marssittiin Tuomiokirkkoon.



Barclay de Tolly portrait copy in XIX.jpg
Ruhtinas Michael Andreas Barclay de Tolly (ven. Михаил Богданович Барклай-де-Толли).

Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööreinä toimivat, aikajärjestyksessä:

Rykmentin ja seminaarin pastori Alexander Lauraeus saarnasi Psalmista 45:5. Tekstissä kehotettiin kiiruhtamaan totuuden puolesta ja pitämään viheliäiset oikealla tiellä; muistutettiin oikeamielisen tuomarin velvollisuudesta edistää ja puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta veljien keskuudessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin avajaisistuntoon nahkurimestari Christoffer Richterin talon III kerrokseen, joka oli sisustettu valtaistuinsaliksi. Kenraalikuvernööri piti puheen keisarin valtaistuimen edessä, joka oli tuotu Porvoosta. Tämän jälkeen luettiin konseljin ohjesääntö ja jäsenten asettamiskirjeet.
Keisarin valtaistuin

Valtaistuin symboloi Suomessa Venäjän keisarin valtaa. Valtaistuin ja katos tuotiin Venäjältä. Valtaistuin oli yksi Aleksanteri I:n isän Paavali I:n vuonna 1797 teettämästä kuudesta kopiosta. Valtaistuimet oli tarkoitus sijoittaa eri puolille Venäjän valtakuntaa.

Porvoossa tuomiokirkkoon rakennettiin saarnastuolia vastapäätä vihreällä veralla ja sametilla verhoiltu valtaistuinkoroke. Tuomiokirkossa valtaistuin sijoitettiin baldakiinin alle, jonka seinävaatteessa oli Venäjän kaksoiskotka. Lukion salissa seinävaate vaihdettiin Suomen vaakunalla koristettuun kankaaseen. Venäläiset käsityöläiset pystyttivät ja viimeistelivät istuimen ja katoksen.

Lukion ns. valtiosaliin ja raatihuoneen isoon saliin tehtiin istuinkorokkeet. Keisarin valtaistuin siirrettiin rakennuksesta toiseen tarpeen mukaan.


Tiedosto:Kansallismuseo valtaistuin.jpg


Valtaistuin siirrettiin Porvoosta Turkuun hallituskonseljin istuntosaliin ja sieltä Helsinkiin senaatintalon valtaistuinsaliin. Suomen itsenäistymisen jälkeen se on ollut nähtävillä Kansallismuseossa. Kansallismuseossa oleva valtaistuin ei kuitenkaan vastaa ulkonäöltään Emmanuel Thelningin Porvoon valtiopäiviä kuvaavan maalauksen valtaistuinta. Onkin mahdollista, että kyseessä on eri istuin eli se, joka oli keisari Aleksanteri II:n käytössä vuoden 1863 valtiopäivillä Helsingissä.


 







 

Vuonna 1809 perustetun hallituskonseljin ensimmäisen kokoontumispaikan eli Richterin talon muistolaatta paljastettiin 2.10.2009. Kuva: Päivi Paasikoski, valtioneuvoston kanslia

Virkavalat otettiin 10 jäseneltä, koska Bladh ei ottanut virkaa vastaan ollenkaan, Rotkirch astui virkaansa 9.10. ja De Geer ja Ervast 14.11.1809. Kenraalikuvernööri antoi käskyn aloittaa työt seuraavana päivänä.
Talousosaston ensimmäiset jäsenet olivat maaherra R. W. de Geer, maaherra K. von Troil, majuri C. E. Mannerheim, lääninkamreeri E. E. Tulindberg, lääninkamreeri H. C. Nordensvan, toimitussihteeri C. F. Rotkirch ja superkargööri P. J. Bladh.

Oikeusosaston ensimmäiset jäsenet olivat hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt, laamanni A. F. von Willebrand, hovioikeudenneuvos Carl Carp, hovioikeudenneuvos H. H. Wallerian, hovioikeudenneuvos C. E. Gyldenstolpe, laamanni F. W. Krogius ja kihlakunnantuomari Henrik Ervast. Prokuraattoriksi nimitettiin Mathias Calonius.


Portrait of the Prince P. I. Bagration - Vasily Tropinin
Prince Pyotr Ivanovich Bagration (Georgian: პეტრე ივანეს ძე ბაგრატიონი P'et're Ivanes dze Bagrat'ioni [baɡratʼiɔni], Russian: Пётр Ива́нович Багратио́н; 1765 – 24 September [O.S. 12 September] 1812) was a general of the Russian army. He was a descendant of the Georgian royal family of the Bagrations.




Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagration johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.


Olkaamme siis turkulaisia
Suomen Turussa 27-12 2013
Simo Tuomola

Valdemar

Tänään 26-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Ruotsin kuningas Valdemarin kuolemasta 1302.

Valdemar Birgerinpoika toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1250-1275 Eerik Eerikinpoika Sammalkielen (Eerik XI) jälkeen ja kuoli veljensä Maunu Ladonlukon määräämässä vankeudessa 26-12-1302.





Valdemar Birgersson, född omkring 1238 eller 1239, död 26 december 1302Nyköpingshus, var kung av Sverige 1250–1275, son till Birger jarl och Ingeborg Eriksdotter av Sverige och gift 1260 med Sofia Eriksdotter av Danmark.
 
 
 Valdemar Birgerinpojan vaakuna (1252)

Valdemar Birgerinpoika (124026. joulukuuta 1302) oli Ruotsin kuningas 12501275. Hänen isänsä oli Birger-jaarli, jolla oli todellinen valta Valdemarin vielä ollessa alaikäinen. Valdemar oli naimisissa tanskalaisen prinsessa Sofian kanssa.


Birgerin kuoltua Valdemarin veli Maunu alkoi heti havitella kruunua. Valdemarilla oli myös suhde vaimonsa siskon Tanskan prinsessa Juttan kanssa. Tästä syystä hän joutui tekemään parannuksentekomatkan Roomaan vuonna 1274. Palattuaan Ruotsiin hänen veljensä Maunu ja Eerik, jotka saivat apua Tanskan kuninkaalta Erik Glippingiltä, nousivat kapinaan ja löivät Valdemarin Hovan taistelussa vuonna 1275.


 
 Valdemar fänglades i 14 år på Nyköpingshus där han avled år 1302.

 
 Valdemar ja Sofia pakenivat Norjaan ja Maunusta tuli kuningas. Vuonna 1277 Valdemar sai Götanmaan palkaksi siitä, että luopuisi vaatimuksestaan Ruotsin kruunuun. Valdemar joutui maanpakoon Tanskaan sen jälkeen, kun hän otti osaa kapinaan, joka melkein syrjäytti Maunun. Vuonna 1288 Maunu vangitsi Valdemarin Nyköpingshusin linnaan, jossa hän kuoli vuonna 1302.



 
 Samtida bildstod av kung Valdemar i Skara domkyrka av okänd skulptör
 


Tukholman (1252) perustaja Birger-jaarli oli talvella 1250 sotaretkellä Suomessa liittämässä Varsinais-Suomea ja Hämettä osaksi Ruotsin valtakuntaa, kun hänen alaikäinen poikansa Valdemar valittiin maan kuninkaaksi.

Todellinen valta Ruotsissa oli kuitenkin koko ajan Birger-jaarlin käsissä. Eikä silloinen Turku, josta nyt tuli osa Ruotsin valtakuntaa, ollut mikä tahansa kyläpahanen. Piispanistuin oli siiretty 1229 Nousiaisista Turun Koroisiin, jonne oli noussut tärkeäksi kauppapaikaksi linnoitettu piispankartano. Hansakaupan myötä saapuivat myös kerjäläismunkit ja perustivat Koroisiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostarin 1249.

Viljasuolle Unikankareen rantaan syntyi vanhalle uhripaikalle ensin satamatoimintaa, sittemmin kirkollinen keskus. Turun linnaleirin rakennustyöt pantiin aluille Aurajoen suistossa Aniniemen saarella 1283. Dominikaanit siirsivät konventtinsa Lyypekinmäelle rakennettuun uuteen luostariin 1297 ja 17.6.1300 Pyhän Henrikin kirkko Unikankareen kukkulalla on valmis vihittäväksi käyttöön. Turku oli siis jo aikalailla kaupunkimainen kun kuningas Valdemar 1302 kuoli.


 

 Kung Valdemars sigill

Han dog 1302 på Nyköpingshus. Enligt en traditionell uppfattning är han begravd i Vreta kloster. Enligt en nyare hypotes har han begravts i Riddarholmskyrkan i Stockholm.

Civitas Aboa
Turussa 26-12 2013
Simo Tuomola

tiistai 24. joulukuuta 2013

Carlen Manaus

Tänään 24-12 tunnelmoimme Turun historiallisesti pitkän perinteen omaavan  Joulurauhan julistuksen merkeissä.

Joulurauha on vanhaan pohjoismaiseen lainsäädäntöön kuulunut määräys 20 päivää kestäneestä ajanjaksosta joulun aikana. Keskiajalla Ruotsin valtakunnassa joulurauha oli kuninkaanrauha, jonka kautta hallitsija käytti tuomiovaltaansa sukuyhteisöjen yli. Muita vastaavia lakeja olivat esimerkiksi käräjärauha ja naisrauha.



 




Joulurauhan aikana tehdyistä rikkomuksista annetut rangaistukset olivat ankarampia kuin muulloin.
Joulurauhaa tarvittiin, koska juhlapyhien tuoma vapaa-aika saattoi tuottaa levottomuuksia. Kristillisissä maissa sodankäynti on usein haluttu keskeyttää jouluaattona.. Monissa kaupungeissa tuli tavaksi, että joku kaupungin virkamies julistaa jouluaattona julkisesti joulurauhan.



Nykyisen Turun joulurauhan tekstin pohjalta on tunnistettavissa Kuningatar Kristiinan ajan käskykirjeen sanamuotoja vuodelta 1649, mutta perinne sinänsä ulottuu aina 1300-luvulle saakka.


 
 16-vuotias Kristiina kuningattarena.



Historian lehdille on tallentunut myös mm. Kaarle-herttuan ajan joulurauhanjulistuksen tulkintaa 1600-luvun alun Turusta.





Kuningas Kustaa Vaasa opetti pojilleen myös suomen kieltä ja Kaarle-herttua (kuninkaana Kaarle IX 1604-1611) antoi sen myös näkyä mm. joulurauhan julistuksessa Turussa:



Hänen Cuningalisen Maijestetins, Sen Suriwaldian ja corckiast syndynen förstin ia herran, Carlen, Ruotzin waldacunnan ia caickein meiden armolisen herran ja Cuningan puolest culutetan tässä itze cullengin sekä omaisille että oudoille, ylimäisille että alimaisille, Rickahille että köyhille yxi iloinen Joulu ia Joulun rauha; Sentähden andawat Borgmestari ia Radi tässä Caupungisa hänen Cuningalisen Maijestetins puolest angarasti manata, että idzecukin wiriästi käywät kirckon culeman Jumalan pyhä Sana, iosa meilen edespannan se hyödytyss ia autuuss, cuin meile ombi meidän lunastaian herran Iesuxen Christuxen iloisesta syndymästä.


Mukana manauksessa
Turussa 24-12 2013
Simo Tuomola

maanantai 23. joulukuuta 2013

Runeberg

Tänään 23-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Walter Runebergin kuolemasta 1920 ja erään kuuluisan korvan kohtalosta 1888.

1920Walter Runeberg, suomalainen kuvanveistäjä (s. 1838)

1888Vincent van Gogh leikkasi vasemman korvansa alaosan irti, vei sen ilotaloon ja antoi Rachel-nimiselle prostituoidulle.



 Gunnar Berndtson, Walter Runeberg, 1879
 Gunnar Berndtson, Walter Runeberg, 1879


Walter Magnus Runeberg (29. joulukuuta 1838 Porvoo23. joulukuuta 1920 Helsinki) oli suomenruotsalainen kuvanveistäjä ja Johan Ludvig Runebergin poika. Hänen työnsä olivat aluksi ihanteellis-klassisia, mutta myöhemmin hänen töihinsä tuli myös realistisia piirteitä

Hänen töitään ovat muiden muassa J. L. Runebergin patsas Helsingin Esplanadin puistossa ja Aleksanteri II:n patsas Senaatintorilla sekä Pietari Brahen patsas Raahessa ja Turun Brahenpuistossa (molemmat 1888).


Pietari Brahen muistomerkin pystyttämistä Turkuun oli ehdottanut Fredrik Cygnaeus jo vuonna 1863. Rahainkeruun aloitti yleisen kokouksen asettama toimikunta Turussa vuonna 1877.

Asia tuli uudestaan esille 1880, kun oli kulunut kaksisataa vuotta Brahen kuolemasta. Silloin vietettiin muistojuhlia ympäri Suomea, joissa kerättiin rahaa muistomerkkiä varten. Keräyslistoja uusia raha-avustuksia varten lähetettiin eri puolille maata.

Walter Runeberg jätti tarjouksen Pietari Brahen patsaasta hyväksyttäväksi tammikuussa 1884. Hän vietti talven 1884-85 Kööpenhaminassa ystävänsä kuvanveistäjä Herman Wilhelm Bissenin ateljeessa, jossa muovaili Brahe-hahmon. Hän lähetti valokuvan mallista Turkuun. Patsaskomiteean kuuluivat Gunnar Berndtson, Albert Edelfelt, Carl Gustav Estlander ja Carl Eneas Sjöstrand. Se antoi työstä lausunnon, joka ei ollut kaikissa suhteissa positiivinen. Arveltiin muun muassa, että oli vaikea arvostella luonnosta, koska sitä ei oltu tehty kipsiin. Komitean huomautukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet Runebergiin, joka oli sitä mieltä, että hänellä oli oikeus omaan tulkintaan Pietari Brahesta.

Kesällä 1885 sovittiin, että patsaasta maksettaisiin 40 000 markkaa. Malli toimitettiin Kööpenhaminasta Pariisiin, jossa se valettiin.

Patsaan veistosjalusta Turussa osoittautui liian suureksi. Ensimmäinen veistos myytiin Raaheen ja Runeberg teki vielä samana vuonna uuden patsaan Turkuun. Kaupan ehtona oli, että Turun veistos paljastettaisiin ensin.



 

 Walter Runeberg, Pietari Brahe, 1888, Turku.


Patsas paljastettiin Turussa 29.5.1888 yli 10 000 katsojan läsnäollessa. Paljastustilaisuuden jälkeen kaupunginhuoneella pidettiin 220 hengen päivälliset. Ehtoopuolella kaupunki toimeenpani kansanhuvit Kupittan puistossa. Lukuisa joukko kaupunkilaisia ja vieraita osallistui myös kaupungin järjestämään huviristeilyyn saaristossa.

Teos sijaitsee Brahenaukiolla, Brahenpuistossa, Turun tuomiokirkon kupeessa. Pietari Brahe oli Turun Akatemian ensimmäinen kansleri. Kenraalikuvernööri katsoo kohti Turun Vanhaa Akatemiataloa. Barokkisiin pitseihin, sulkahattuun ja juhlaviin saappaisiin puettuna hän näyttää juuri niin tärkeältä kuin kansallinen suurmies vain voi. Toinen käsi on rennosti lanteella ja toinen käsi puristaa tomerasti Akatemian perustamiskirjarullaa. Hän näyttää tietävän, miten maata hallitaan ja kehitetään.

Patsas on 2,95 metriä korkea ja hieman suurempi kuin Raahen patsas. Jalusta on punaista graniittia ja sen korkeus on 4,0 metriä. Jalustan teki kivenhakkaaja R.G.Forström. Patsaan jalustaan on kaiverrettu versaali antiikva kirjaimin "PER BRAHE" ja teksti ruotsinkielinen teksti Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds (suom. Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen).




 [ppilmoitus1888.jpg]

Patsastelua
Turussa 23-12 2013
Simo Tuomola
 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kramsu


Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki

Noin komeasti runoili aikoinaan Kaarlo Kramsu (1855-1895), jonka syntymäpäivää tänään 22.12. vietetään. Mies on suomalaisen synkistelyn perushahmo, jossa laji kiteytyy pähkinänkuoreensa; köyhät olot, sairas erakko, velkakierre, epäonniset opinnot, kohtalona sukupuolitauti ja mielisairaus.


Kramsu opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa ja suomen kieltä kuitenkaan valmistumatta. Hän oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla. Hän sairastui henkisesti vuonna 1891. Yksinäistä, velkoja pakoilevaa ja ajoittain ryypiskelevää runoilijaa ahdisti sairaus, paralysia. Hän kuoli Kuopion Niuvanniemen mielisairaalassa 39 vuoden ikäisenä



 Kaarlo Kramsu.jpg






Mutta minulle sävel soikin näin;


Oulun poika onneton onnenani ollut on!
Kaarlo Kramsu (22. joulukuuta 1855 Oulu28. elokuuta 1895 Kuopio) oli suomalainen runoilija ja toimittaja.


Niin musta, niin synkkä
yö syksyinen lie
mut synkempi vielä
on eloni tie

Voi yölläki tuikata
tähtönen vielä
mut tähteä yhtään
ei eloni tiellä


ei se siitä
Turussa 22-12 2013
Simo Tuomola