maanantai 31. elokuuta 2015

Villi viulisti

Tänään 1-9 tulee kuluneeksi tasavuosia säveltäjä ja viulisti Erik Tulindbergin kuolemasta Turussa vuonna 1814.

Violine von Erik Tulindbergs Streichquartett Nr. 1.

 
Erik Eriksson Tulindberg (22. helmikuuta 1761 Vähäkyrö1. syyskuuta 1814 Turku) oli suomalainen säveltäjä, viulisti ja korkea virkamies. Häntä pidetään varhaisimpana tunnettuna taidemusiikin säveltäjänä Suomessa. Hän oli myös 1809–1812 Suomen hallituskonseljin valtionvaraintoimituskunnan puheenjohtaja eli periaatteessa Suomen ensimmäinen valtiovarainministeri.

 


 


Erik Tulindberg kuuluu Suomen ensimmäisiin nimeltä tunnettuihin taidemusiikkisäveltäjiin. Hänen tuotantoonsa sisältyy seitsemän suurimuotoista sävellystä. Harrastajamuusikko Tulindberg oli keskeinen henkilö sekä Turun että Oulun musiikkielämässä.

Erityistä arvostusta musiikin saralla osoittaa hänen valintansa Tukholman Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi jo 1797. Ammatiltaan Tulindberg oli kuitenkin valtion korkea virkamies. Talonpoikaissäädyn ehdotuksesta hänet valittiin hallituskonseljin jäseneksi.

Tulindbergin säilyneet teokset:

  • Viulukonsertto B-duuri op. 1
  • Jousikvartetto No. 1 B-duuri op. 2 nro 1
  • Jousikvartetto No. 2 d-molli op. 2 nro 2
  • Jousikvartetto No. 3 C-duuri op. 2 nro 3
  • Jousikvartetto No. 4 G-duuri op. 3 nro 1
  • Jousikvartetto No. 5 c-molli op. 3 nro 2
  • Jousikvartetto No. 6 F-duuri op. 3 nro 3
  • Polonaise con variationi sooloviululle


Hän toimi Turussa 1809 Suomen hallituskonseljin jäsenenä ja valtionvaraintoimikunnan puheenjohtajana eli valtionvarainministerinä, mutta paremmin hänet muistetaan kuitenkin juuri muusikkona ja säveltäjänä. Hän oli varhaisin tunnettu taidemusiikin säveltäjä Suomessa.


Hänen tuotannostaan on säilynyt kuusi jousikvartettoa, viulukonsertto ja sooloviuluteos Polonaise con variazioni. Kun aikoinani etsiskelin Turun vanhalta hautausmaalta arkkitehti Charles Bassin ja kauppaneuvos Eric Julinin hautoja, törmäsin siinä lähellä myös lääninkamreeri Erik Tulindbergin hautamuistomerkkiin, ja kuvittelin sieluni silmin juuri hänen musiikkinsa sopivan soimaan tähän maailmaan.



https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/9e/Cathedral_of_Turku_1814.jpg
 

Tulindberg saapui 15-vuotiaana vuonna 1776 opiskelemaan Turun akatemiaan, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1782. Hän muutti virkamieheksi Ouluun 1784, josta palasi Turkuun 1809. Hänet oli valittu vuonna 1797 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.

Tulindbergin viulukonsertto on esitetty Turussa ilmeisesti jo vuonna 1783. Sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisen säveltäjän luomana suurimuotoisena sävelteoksena. Tulindberg sävelsi myös toisen viulukonserton, mutta se on kadonnut.

Tukholman Kuninkaallisen oopperan vihkiäisissä tammikuun 18. päivänä 1773 esitettiin hovikapellimestari Francesco Antonio Uttinin Johan Wellanderin librettoon säveltämä ooppera Thetis et Pelée. Kumpikin tekijä oli Utile dulcin jäsen. Teos ei jäänyt huomaamatta Suomessakaan: 16-vuotiaalla turkulaisella ylioppilaalla Erik Tulindbergilla oli sen orkesteriääniä hallussaan vuonna 1777.



Kun Tukholmaan perustettiin 1766 salaseura Utile dulci, kuului sen toimintaan musiikin edistäminen. Toiminta huomioitiin myös Suomessa ja se löi leimansa mm. Aurora-seuran toiminnan kehittämiseen. Turun musiikilliset kuviot olisivat olleet Tulindbergille enemmän kuin otolliset, mutta virkamiesura vei hänet muualle, tuoden miehen urhoollisesti takaisin kuitenkin miehitettyyn Turkuun 1809.



Tiiviiksi puristettuna Tulindbergin elämä ei näytä sujuneen erityisen värikkäissä merkeissä. Todellisuus oli kuitenkin aivan toisenlainen, ja varsinkin opiskeluaikoinaan Tulindberg osasi ottaa ilon irti. Läheisen ystävän Nils von Schoultzin luonnostelemassa henkilökuvassa näyttäytyy kiistattoman lahjakas mutta samalla railakkaan boheemi persoonallisuus, joka asettuu luontevasti osaksi bellmanilaisen ajan kirjavaa henkilögalleriaa:

"Tulindbergillä oli harvinaisen hyvä pää, tavattoman nopea käsityskyky ja suuret musikaaliset lahjat, niin että hän oli paras viulisti koko maassa. Sitä paitsi hän oli luonteeltaan erityisen lystikäs, täynnä päähänpistoja ja hupaisia kaskuja; hänen seurustelutapansa olivat suhteellisen sivistyneet, joten hän oli tervetullut kaikkialle. Mutta kevytmielisenä, bakkanaalisena ja hekumoiden Freyjan palvonnassa hän käytti vain vähän aikaa opiskeluun, oli milloin konsertissa, milloin krouvissa, milloin ilotyttöjen parissa; näihin paikkoihin hän aina vei minut mukanaan. Ainoastaan varjelevaa Kaitselmusta samoin kuin vanhempieni helliä neuvoja ja kehotuksia kiitän siitä, etten kokonaan joutunut turmioon..."



Laamanni, Rautalammin tuomikunnan tuomari Nils Fredrik von Schoultz, joka nimitettiin virkaansa vuonna 1799 oli kotoisin Porvoon pitäjästä Kullon kartanosta. Hänen kotiopettajanaan oli ollut ensimmäiseksi suomalaiseksi säveltäjäksi mainittu Erik Tulindberg (1761-1814). Schoultz on eräässä kirjeessään maininnut pääharrastuksekseen musiikin ja kutsuttiinpa hänet vuonna 1799 Ruotsin Kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäseneksikin.


 

Musiikkiakatemian vanha talo.

Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia (ruots. Kungliga Musikaliska Akademien) on Tukholmassa sijaitseva yksi Ruotsin kuninkaallisista akatemioista. Kuningas Kustaa III perusti sen vuonna 1771.

Schoultzin kuvaus mainitsee hillittömän juhlimisen ohella myös Tulindbergin viulistinlahjat sekä käynnit konserteissa. Musiikki olikin keskeisessä asemassa hänen elämässään. Hän musiikkiopinnoistaan ei tiedetä oikeastaan mitään, mutta hän on luultavasti opiskellut viulunsoittoa Turun akatemian musiikinjohtajan Carl Peter Lenningin johdolla ja kenties saanut tältä muutakin ohjausta. Hänen on kuitenkin täytynyt olla suhteellisen taitava viulisti jo Turkuun saapuessaan. Lisäksi hän soitti myös selloa. Hän sai musiikillisista ansioistaan stipendin vuosina 1780-84, joten häneen oli ilmeisesti asetettu ainakin jonkinlaisia odotuksia.

Turussa olivat tuohon aikaan muodissa ns. assembleet eli illanvietot, joissa aina tarvittiin osaavia esiintyjiä ja seuramiehiä.


Vasta 1700-luvun puolivälin tienoilla musiikkielämä Turun akatemiassa alkoi kehittyä, kun tuomiokirkon urkuri Carl Petter Lenning (n. 1711—88) vuonna 1747 nimitettiin myös akatemian musiikinjohtajaksi. Käytännössä Lenning sai näin yksinoikeuden musiikin esittämiseen koko kaupungissa, sillä hänen aikaisemmat privilegionsa kattoivat paitsi tuomiokirkon musiikin myös koulun ja kaupungin porvarien yksityistilaisuuksien juhlamusiikin


Carl Petter Lenning (17111788) oli ruotsalais-suomalainen urkuri ja suomalaisen orkesteritoiminnan perustaja.



Tulindbergin tuotanto lienee syntynyt kokonaisuudessaan Turussa vuoteen 1784 mennessä. Teosten tarkemmasta syntyajankohdasta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, ei liioin niiden mahdollisista esityksistä Tulindbergin elinaikana. Viulukonsertto on saatettu esittää Turussa 1783, ja tuntuisi luontevalta, että myös kuusi jousikvartettoa tai edes jotkut niistä olisi esitetty Tulindbergin ystäväpiirin voimin. Tähän viittaisi sekin, että säilyneistä versioista puuttuu toisen viulun osuus, jonka voisi ajatella unohtuneen tätä osuutta aikanaan soittaneen muusikon haltuun.


Tulindbergin jousikvartetot muodostavat 1700-luvun suomalaisen musiikin merkittävimmän teoskokonaisuuden. Ne edustavat täysipainoisesti ajan klassistisia ihanteita. Yhtenä vertailukohtana ja ilmeisesti Tulindbergin tietoisena mallina olivat Haydnin kvartetot op. 9 (1769-70), jotka hänen tiedetään hankkineen 1781. Toisaalta Tulindberg ei ollut mikään jäljittelijä vaan loi oman, vapaammin rönsyilevän tyylinsä. Tulindberg oli Suomen syrjäisiin oloihin nähden hyvin perillä siitä, mitä maailmalla sävellettiin, sillä hänen laajaan, yli 150 teosta käsittävään nuottikirjastoonsa sisältyi Haydnin lisäksi teoksia mm. sellaisilta klassismin kauden säveltäjiltä kuin Mozartilta, Carl Friedrich Abelilta, Karl Stamitzilta ja Luigi Boccherinilta. 


Franz Joseph Haydn [haidn] (31. maaliskuuta 1732 Rohrau31. toukokuuta 1809 Wien) oli itävaltalainen säveltäjä. Häntä pidetään klassismin musiikin ensimmäisenä suurena säveltäjänä ja yhtenä nykymuotoisen sinfonian luojista. Haydnia on myös nimitetty ”jousikvarteton isäksi”




 Thomas Hardyn maalaus Joseph Haydnista
 Joseph Haydn vuonna 1792


Vaikka klassismin aikana oli tapana ryhmitellä kvartetot kuuden teoksen opuksiksi, Tulindberg ajatteli ilmeisesti jakavansa kvartetot kahteen kolmen teoksen opukseen, joissa kummassakin olisi ollut keskimmäisenä mollisävellajissa ollut teos. Kaikki kvartetot ovat neliosaisia, jo selvästi lajiltaan divertimentoon kytkeytyneestä varhaisesta kvartetto-traditiosta irtaantuneita teoksia. Kolmessa kvartetossa menuetti on jo toisena, kolmessa totunnaisemmalla paikalla kolmantena.

Jos teosten numerointi vastaa niiden syntyjärjestystä, tuntuu Tulindberg saaneen teossarjan edetessä lisää rohkeutta. Teosten ulkoiset mitat nimittäin kasvavat tasaisesti teos teokselta. Tavallaan tämä pätee myös sisältöön, sillä ensimmäisessä kvartetossa Tulindberg on lähimpänä Haydnia.


Teosten ilmaisu vaihtelee kepeän elegantista klassistisuudesta c-molli-kvarteton dramaattiseen, Sturm und Drang –henkiseen uhmaan. Omaperäisimmillään Tulindberg on epäsovinnaisten muotoratkaisujen rakentajana.

Polonaisea
Turussa 1-9 2015
Simo Tuomola

Tanelin puuaapinen

Tänään 31-8 saamme suru-uutisen Pälkäneeltä. Turussa syntynyt ja toiminut merkittävä kirjanpainaja ja kuvain kaivertaja on kuollut. Daniel Medelplan kaiversi Pälkäneen puuaapisen Yxi Lasten Paras Tawara puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.


Daniel (Taneli) Joonanpoika Medelplan by Lauri Heikkinen


Daniel (Taneli) Medelplan (noin 1657 Turku31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.




 Pälkäneen entisessä vaakunassa komeilee Aapiskukko Medelplanin innoittamana.

Tuon ABC-Kirjan viimeisellä sivulla komeilee ensimmäistä kertaa se kaikille niin tuttu Aapiskukko. Viimeinen tunnettu kappale tätä teosta tuhoutui Turun palossa 1827, mutta tiedot teoksen painovuodesta, painatusmenetelmästä, sisällöstä ja aapiskukosta löytyvät säilyneistä asiakirjoista.

Kun isonvihan aikana tuli Pälkäneen papistolle puute lukemisen opetteluun tarvittavasta materiaalista, päätyivät he tilaamaan kirjapainon taitaja Taneli Medelplanilta tähän tarkoitukseen soveltuvan aapisen.

Daniel Medelplan otti työn vastaan ja kaiversi aapisensa 28 sivun mittaisen tekstin puulaatoille, joilla painoi joukon aapisia. Kirjapainotaitonsa hän oli oppinut jo toimiessaan alalla Turussa.



Koukeroisen fraktuuratekstin kaivertaminen peilikuvana on vaatinut taitoa ja tarkkuutta, ja Medelplanin tehtävää on vaikeuttanut myös sodan oloissa painovärin ja paperin valmistus ennen varsinaiseen puristutyöhön ryhtymistä.

Suomalaisten kirjapainojen siirryttyä isonvihan vuoksi Tukholmaan aiheuttaen pulan lasten aapiskirjoissa kirjanpainaja Daniel Medelplan kaiversi puulaatoille ja painoi niillä Pälkäneen puuaapisen.


Aapisen etulehdellä oli teksti "Yxi Paras Lasten Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpeen tähden leicattu Puuhun ja Pälkänen Seurakunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändätty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralan Kylässä 1719". Ainoa jäljelle jäänyt kappale tuhoutui Turun palossa 1827.


Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine |  Kulttuuri | yle.fi


Medelplanin isä oli turkulainen Johan-niminen vaununtekijä. Vuonna 1678 Taneli otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.

Isä: Jonas Svensson Medelplan Vaununtekijä, kuollut jälkeen 1692. Sekä poika Daniel että tämän poika myöhemmin Vesilahdella tuomittu alioikeudessa kuolemaan mutta molempien tuomion hovioikeus lieventänyt.



Lapset
1. Daniel Jonasson Medelplan , syntynyt 1657 Turku. Tauluun 2
2. Johan Jonasson Medelplan , syntynyt Turku. Tauluun 9
3. N. Jonasdotter Medelplan , syntynyt Turku. Tauluun 13
4. Jacob Jonasson Medelplan Constapel, Gewaldiger, syntynyt Turku.


Petrus Bång (1633-1696) toimi Viipurin hiippakunnan piispana 1681-1696. Tämä ruotsalaissyntyinen mies mainitaan 1600-luvun etevimmäksi virkansa hoitajaksi. Hän oli tehnyt useita ulkomaanmatkoja ja oli suomen kielen taitoinen. Bång perusti omilla varoillaan kaupunkiin kirjapainon, joka oli Suomessa toinen järjestyksessä. Hän edisti tarkastusmatkoillaan lukutaitoa seurakunnissa.

REVOLUTION: maaliskuuta 2018 

Vuosina 1689-1693 Medelplan toimi Viipurissa piispa Petrus Bångin pienen kirjapainon johtajana. Sieltä hän tuli isonvihan aikaan Pälkäneelle, Taurialan kylän Näppilän taloon.

Syynä muuttoon oli paitsi sota, myös hänen saamansa tuomio sukurutsauksesta, kun hän oli solminut suhteen vaimonsa veljentyttären kanssa. Tästä saamansa tuomion hän kärsi vankeudessa Viipurin linnassa. Medelplanin ensimmäinen puoliso oli nimeltään Gertrud (k. 1693) ja toinen Kristina Grelsintytär (k. 1744).

 
Tiedosto:Johannes Gezelius vanhempi.jpg – Wikipedia
 
 Johannes (Juhana) Gezelius, vanhempi (3. helmikuuta 161520. tammikuuta 1690) oli Turun piispa ja Turun akatemian varakansleri vuosina 166490.

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta Medelplan kaiversi puusta Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara". Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Teoksen koko nimi oli Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719.

Medelplanin muistoa vaalitaan edelleen Pälkäneellä, jossa on hänen muistomerkkinsä rauniokirkon pihassa ja Kukkolan kylässä. Medelplanin aapinen oli tiettävästi ensimmäinen aapinen, jossa oli kukon kuva. Se lienee antanut aiheen myös Pälkäneen entiselle vaakunalle, joka poistui käytöstä kuntaliitoksessa vuoden 2007 alussa.


 
 Isaac Newton

Medelplan oli paikalla Turussa myös vuonna 1680, kun taivaalle ilmestyi tuhoa ennustava Kirchin komeetta, jota myös Newtonin komeetaksi kutsutaan. 

 
C/1680 V1, also called the Great Comet of 1680, Kirch's Comet, and Newton's Comet, has the distinction of being the first comet discovered by telescope. It was discovered by Gottfried Kirch on 14 November 1680, New Style, and became one of the brightest comets of the 17th century – reputedly visible even in daytime – and was noted for its spectacularly long tail.




Lieve Pietersz.Verschuier (1627-1696): Suuri komeetta Rotterdamin yllä


 Varsinais- Suomen kulttuuriperintöblogi kertoo näin; Medelplanin kuva on yllä olevaan maalaukseen verrattuna kaavamainen ja kömpelö, mutta kuitenkin erityinen:  yksi varhaisimmista Suomessa tehdyistä ja säilyneistä painokuvista, joilla ei ole esikuvia ulkomailla.  Sen on päätelty siis olevan Medelplanin itsenäinen  työ ja komeetan ulkonäönkin perustuvan siihen, mitä hän Turun taivaalla omin silmin näki.

Suuri vaara tallennettiin siis  tuolloin myös piirroksiin ja maalauksiin, yhtenä tallentajana Turun Akatemian kuvainkaivertaja Daniel Medelplan. Joulukuun puolivälissä 1680 Turun tuomiokirkon kappalainen Andreas Hasselqvist piti näet näkemänsä pyrstötähden innoittamana tulikivenkatkuisen saarnan ja kappalainen antoi myös painattaa ja kuvittaa tuomiopäiväsaarnansa, kuvittajana puulaatan tapahtuneesta kaivertanut Daniel Medelplan.




 Suuri komeetta Medelplanin tai pikemminkin kappalainen Hasselqvistin hurmoksen kuvana.

 "Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.  Hasselqvist liitti pyrstötähden ilmestymisen Raamatun profeetta Jeremiaan näkyyn kiehuvasta padasta, joka ennusti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille.  Sekä Jeremiaan pata että ”suuri ja kauhea komeetta ja sen hirveä pyrstö” on ikuistettu myös kuvaksi."


 File:Yxi paras lasten tawara.jpg
 

Daniel (Taneli) Medelplan (n. 1657 Turku31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719. Vuonna 1678 hänet otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.


 
Piispa Gezeliuksen katekismuskirja Yxi paras lasten tawara vuodelta 1666 on koko kansanopetuksen kulmakiveksi muodostunut oppikirja.

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta hän siis  kaiversi Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara" puusta. Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.


Vuonna 1666 piispa Juhana Gezelius vanhempi julkaisee Turussa Peter Hanssonin painamana katekismuskirjansa "Yksi Paras Lasten Tawara", aapinen ja Lutherin katekismus selityksineen.

Hän on kutsunut Turkuun kirjanpainajakisälli Juhana Kaarelenpoika Winterin ensimmäiseksi kirjapainajakseen, päättäessään aloittaa täällä oman oppikirjojen ja hartauskirjojen painotoiminnan. Painon ensimmäiseksi kuvankaivertajaksi tulee Daniel Medelplan.


Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine |  Kulttuuri | yle.fi


Suomalainen kirjankuvitus kehittyi huomattavan hitaasti, kuparikaiverrustekniikkaa ei Turussa hallittu lainkaan, vaan turkulainen, vähäinen kirjankuvitus toteutettiin puupiirrostekniikalla. Turun akatemian kirjapainoon palkattiin 1678 puupiirtäjäksi Daniel Medelplan, hänen pääasiallinen tehtävänsä oli väitöskirjojen tieteellinen kuvitus.

Opiskelijat valmistivat myös itse tarvitsemiaan puupiirroslaattoja.
Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu painettiin Tukholmassa 1642 Osaan painoksen kappaleista oli liitetty frontispiisit. Raamatussa oli myös tekstin lomaan sijoitettu puupiirroskuvasarja.
 
 Enevaldus Svenonius, Presbyter rite vocatus. Aboae: Johan Wall 1688. MEDELPLAN.

Paperipulan vuoksi Gezelius rakennuttaa myös maamme ensimmäisen paperitehtaan Pohjan pitäjään, jossa paperia tehdään painon tarpeisiin käsin lumpuista.

Jos olivat tieteet vahvasti uskonnon otteessa 1600-luvun Turussakin, piti myös silloisten väitöskirjojen sisältää vähän dramatiikkaa erottuaakseen edukseen ja tähänkin tarvittiin Medelplanin erinomaisia kaiverrustaitoja.


Mies kuvitti mm. Elisaeus Hvalin (1652-1708) vuonna 1683 painetun valaita käsittelevän väitöskirjan "Cetographia". Se pitää sisällään kuusi Daniel Medelplanin toteuttamaa puuleikkausta, jotka antavat valaista varsin hyökkäävän kuva ihmisen vihollisina.

Hval; Ylioppilas Turussa 8.12.1679 [Hwaal] Elizeus Eliæ OG _ 145. Respondentti 3.4.1680 pro exercitio, pr. Petter Laurbecchius 914. Respondentti 17.2.1683 pro gradu, pr. Daniel Achrelius 1565. Vihitty papiksi Linköpingin hiippakunnassa 9.7.1683. FM (luult. ei Turussa). — Säbyn kirkkoherran apulainen. Hultin ja Edshultin kirkkoherra 1694. † Hultissa 4.2.1708.

Vuonna 1689 kuvankaivertaja Medelplan siirtyy Turusta Viipurin kirjapainon vetäjäksi.
 
 

Aapisen ääressä
Turussa 31-8 2021
Simo Tuomola







lauantai 29. elokuuta 2015

Vihan ja rauhan vuodet

Tänään 30-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Uudenkaupungin rauhan solmimisesta vuonna 1721. Ruotsin suurvalta-aika päättyi Uudenkaupungin rauhaan.

1721Uudenkaupungin rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä suuren Pohjan sodan päätteeksi.




Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.


Ruotsi solmi rauhansopimukset ensin Preussin, Tanskan, Hannoverin ja Holsteinin kanssa. Ruotsille oli pettymys, että se tämän jälkeen joutui yksin neuvottelemaan Venäjän kanssa eikä saanut sivustatukea esimerkiksi Britannialta. Venäjä ei hyväksynyt brittien läsnäoloa neuvotteluissa, jotka alkoivat 26. toukokuuta 1721 Uudessakaupungissa.

Kaupunki oli sodan pahasti runtelema. Ruotsin neuvottelijoina olivat suomalaissyntyinen valtaneuvos Johan Lilienstedt ja maaherra Otto Reinhold Strömfelt. Venäjän neuvottelijoina toimivat kenraaliluutnantti Jacob Bruce ja kanslianeuvos Andrei Osterman. Ruotsin alkuperäiset neuvottelutavoitteet olivat täysin epärealistiset maan huonoon tilanteeseen nähden, ja lopulta neuvottelijoille annettiin lupa suostua venäläisten vaatimuksiin.


 
 Johan Paulinus Lillienstedt (auch: Johann von Lilienstedt; * 14. Juni 1655 als Johann Paulinus in Björneborg; † 26. September 1732 in Divitz) war ein schwedischer Graf, Staatsmann und Dichter.

Lilienstedt pyrki säilyttämään Viipurin Ruotsin omistuksessa, mutta venäläiset eivät suostuneet siihen, ja siksi neuvottelut venyivät niin pitkiksi, että rauhansopimus saatettiin allekirjoittaa vasta 30. elokuuta 1721. Ainoa neuvottelemalla saatu lievennys oli se, että Lappeenranta jäi Ruotsin puolelle. Näin muodostui niin sanottu Pietari Suuren rauhan raja, johon venäläiset palasivat vuoden 1940 rauhanneuvotteluissa.



Uudenkaupungin rauha 30. elokuuta 1721 päätti isovihan ja viimeiseltä rintamaltaan Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn suuren Pohjan sodan, jonka aikana koko Suomi oli joutunut venäläisten miehittämäksi. Rauhansopimus kuului osana Ruotsin ja sen naapurimaiden rauhanneuvottelujen ketjuun suuren Pohjan sodan lopettamiseksi.


 

 Albert Edelfelt: Isoviha

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 17131721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika.

Miehitetty Suomi oli kolme vuotta venäläisen sotilashallinnon alaisuudessa. Sotilashallinnon toimintaa leimasi tilapäisyys, sillä sodan tulevasta kulusta ei kenelläkään ollut varmuutta.

Länsi-Suomen valloituksen jälkeen sen sotilashallintoa johti yliamiraali Fjodor Apraksin. Hän oleskeli pääosin Venäjällä, ja ylin hallintoviranomainen Suomessa oli Turkuun asettunut kenraali Mihail Golitsyn. Hänen alaisuudessaan olivat Varsinais-Suomi ja Satakunta; muihin maakuntiin asetettiin komendantteja. Nämä muun muassa jakoivat turvakirjeitä ja päättivät väliaikaisista veroista.






 
Fjodor Matvejevitš Apraksin (166110. marraskuuta 1728) oli venäläinen kreivi ja sotapäällikkö, joka loi Venäjän laivaston.


Mihail Mihailovitš Golitsyn (ven. Михаи́л Миха́йлович Голи́цын; 1. marraskuuta 1675 Moskova10. lokakuuta 1730) oli venäläinen sotapäällikkö. Hän komensi suuren Pohjan sodan aikana vuosina 1713–1714 Suomen miehittänyttä venäläisarmeijaa (isoviha). Hän toimi Suomessa olleiden venäläisten joukkojen ylipäällikkönä vuoteen 1721, jolloin sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan.



 

Golitsyn kohteli miehitettyä Suomea säästeliäästi ja yritti ehkäistä venäläisten sotilaitten tekemiä vääryyksiä.

Kun tsaari luopui hyökkäyksestä Ruotsiin, venäläiset järjestivät Turkuun ja koko Länsi-Suomeen siviilihallinnon kesällä 1717. Kenraalikuvernööriksi tuli kesäkuun alussa ruotsalainen kreivi Gustav Otto Douglas, Kaarle XII:n drabantti, joka oli loikannut venäläisten puolelle Pultavan taistelun seurauksena.


 

Gustav Otto Douglas (23. helmikuuta 1687 Tukholma2. helmikuuta 1771 Viro) oli venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri isonvihan aikana.

Kenraalikuvernöörinä hän järjesti muun muassa oikeuslaitosta sekä kirkollisia ja taloudellisia asioita. Häntä pidettiin ankarana virkamiehenä. Vuonna 1719 ja 1720 hänen johdollaan toteutettiin ns. manttaalimiesten otto eli 2 000 miestä vietiin Suomesta Venäjän armeijaan. Vain alle viidennes heistä palasi takaisin vuonna 1725.

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa. Samaan aikaan Ruotsin oli valittava itselleen kuningas vuonna 1741 menehtyneen Ulriika Eleonooran seuraajaksi.



Pikkuvihan muistomerkki Kiteen kirkon lähettyvillä

Pikkuviha (17421743) oli Ruotsin hyökkäyksen, hattujen sodan aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa. Se päättyi Turun rauhaan, jossa uudeksi rajalinjaksi tuli Kymijoki.

Piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana Turusta Ruotsiin ja hänen sijaisenaan toimi Johan Wallenius. Venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri oli kenraalimajuri Johan Balthasar von Campenhausen.





Vapaaherra, kenraaliluutnantti Johan Balthasar von Campenhausen

 
Johan Balthasar von Campenhausen (30. heinäkuuta 1689 Tukholma28. tammikuuta 1758 Pietari) oli kenraali ja venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri pikkuvihan aikana 1742-1743.

Kun Suomi joutui hattujen sodassa venäläisten miehittämäksi, von Campenhausen nimitettiin syksyllä 1742 Suomen kenraalikuvernööriksi ja hän sai hoitoonsa taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat.

Ylimpiin hallintovirkoihin nimitettiin hänen esityksestään virolaisia ja liivinmaalaisia henkilöitä ja suomalaisia taas alempiin. Turun rauhan jälkeen 1743 syksyllä von Campenhausen palasi Venäjälle, missä hän sai tehtäväkseen laatia esityksen Viipurin läänin hallintoa varten.

Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.






Ruotsin kaakkoisraja siirtyi kartan ulkopuolisesta Inkeristä ja Virosta keltaiselle alueelle, jonka se menetti myöhemmin Turun rauhassa.


Suomen ja Turun kannalta leimallista Fredrik I edustamalle aikakaudelle oli Itämaan asioiden huono hoitaminen ja täydellinen laiminlyönti. 

Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona oli Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.

Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka edes vieraili Suomessa eli Turussa.





Punamulta oli tuolloin tärkeä uutuus kaupungeissa. Se oli ensimmäinen väri, jolla piilutut hirsiseinät siveltiin. Vuonna 1747 Turussa annettiin määräys, että kaikki puutalot oli punamullattava joen ja katujen puolelta. Kun kuningas Aadolf Fredrik vieraili kaupungissa vuonna 1752 kerrottiin ”kaikkien Turun talojen maaherran käskystä maalatun punaisiksi, niin että tästä Suomen pääkaupungista tuli oikein soman näköinen”.

Katsotaanpas vielä hieman miltä täällä tuolloin oikein näyttikään;


 
Asuinrakennusten pitkä sivu oli kadulle tai joelle päin. Pihan puolella sijaitsivat ulkorakennukset: puuvaja, vaunuvaja, varastoaitat, talli, lantavaja ja pihatto. 1700-luvulla loppui sikojen pito kaupungissa niiden aiheuttaman epäsovun ja vaivan vuoksi - siat kun karkailivat minne mielivät.



Turun raatihuone
Turun raatihuone, piirros vuodelta 1735. 
 
Vuonna 1735-1736 Turun suurtorin äärelle oli rakennettu tornillinen raatihuone. Tiilestä rakennetussa ja keltaiseksi rapatussa raatihuoneessa oli aikaa ilmoittava tuntikello. Rakennuksen piirsi muurarimestari Samuel Berner, joka oli saanut oppinsa Tukholman kuninkaanlinnan työmaalla.


Samuel Berner (k. 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.



Bernerin raatihuone ennen Turun paloa. Piirros on Kansallisarkistosta, alkuperä on tuntematon.
 
”Min första lust den är, i mina böcker läsa,
Iag icke gerna will på gator gå och fiesa.”
 
Näin runoili Carl Fredrik Mennander nuorempi helmikuussa 1764 isälleen Turun piispalle lähettämässään kirjeessä. Pimeän aikaan kaduilla liikuttaessa käytettiin kannettavia lyhtyjä. Vasta 15. marraskuuta 1805 Turussa syttyivät ensimmäiset hamppuöljyllä toimivat katulyhdyt.

Punamullassa Turussa
30-8 2015
Simo Tuomola