torstai 21. tammikuuta 2021

 

Turun reliikit

Tänään 22-1 tulee kuluneeksi tasavuosia alkuperäisen Pyhän Katariinan puukirkon vihkimisestä Kaarinassa 1351. Vihkimisen suorittivat Turun piispa Hemming ja Växsjön piispa Tuomas. Myös päivämäärä 23-1 esiintyy.

 

Kirkko on nimetty Katariina Aleksandrialaisen mukaan vuonna 1991. Pyhä Katariina Aleksandrialainen esiintyy kirkon yhteydessä ensimmäisen kerran 1309 sinetissä, jolla Nummen kirkkoherra Jaakob vahvisti tuolloin tapahtuneen piispanvaalin.

Pyhä Katariina Aleksandrialainen on legendan mukaan 200-luvun lopulla elänyt kristitty, joka kärsi marttyyrikuoleman noin vuonna 305. Hänen olemassaolostaan ei olla saatu varmoja todisteita, ja häntä onkin epäilty täysin keksityksi henkilöksi. Tämän vuoksi katolinen kirkko poisti hänet pyhimyskalenteristaan vuonna 1969, mutta palautti hänet kalenteriin vuonna 2002.


 

Aikaisemmin kirkko sijaitsi Kaarinan kunnan alueella ja oli nimeltään Kaarinan kirkko. Vuonna 1939 kirkon ympärillä oleva Nummen alue liitettiin Turkuun, jolloin Kaarinan seurakunta ulottui sekä Turun että Kaarinan alueille.

 Pyhän Katariinan kirkko, Turku.jpg


Pyhän Katariinan kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Turussa Nummen kaupunginosassa, lähes keskellä ylioppilaskylää. Kivikirkko on nykykäsityksen mukaan peräisin 1400-luvun lopulta

Kirkon vihkijä piispa Hemming puolusti tarmokkaasti kirkon etuja valtiovaltaa vastaan ja kartutti huomattavasti kirkon omaisuutta ja piti hyvää huolta myös kirkkorakentamisesta. 

Katariinan puukirkon vihkimisen lisäksi piispa Hemmingin toimesta rakennettiin 1351  Turun tuomiokirkkoon uudet 8-kulmaiset saksalaisvaikutteiset pilarit ja alttarien määrää nostettiin kahdella, kuudesta kahdeksaan. Hänellä olikin mitä esitellä, kun kuningas Maunu Eerikinpoika vieraili 13.-15. toukokuuta 1351 Turussa.

Hemming (myös Hemmingus; n. 129021. toukokuuta 1366 Turku) toimi Turun piispana vuosina 13381366. Hän oli Suomen keskiajan mahtavimpia piispoja ja hallitsijoita.


 
 Piispa Hemmingin sinetti.


Hemming oli syntyisin Bälingen pitäjästä, Uppsalan hiippakunnasta, Ruotsista. Hän perusti Turkuun tuomiorovastin viran (lat. Archipraepositus) vuonna 1340, koulun ja sairaalan sekä omilla kirjalahjoituksillaan tuomiokirkon kirjaston. Tuomiorovastin viran myötä tämän alaisuuteen tulivat liitetyiksi Nousiainen, Raisio, Santamala ja Lieto kappeleinensa.

Hemming oli Pyhän Birgitan läheinen ystävä. 1497 paavi Aleksanteri VI vahvisti Hemmingin kultin. Hemmingin reliikkien translaatiojuhla (pyhän henkilön jäännösten juhlallinen siirtäminen kirkkoon) ja autuaaksi julistamisjuhla vietettiin Turussa 1514.

Hänet oli tarkoitus julistaa pyhimykseksi, mutta uskonpuhdistuksen vuoksi prosessi jäi kesken. Hemmingin arkku on Turun tuomiokirkossa.

Vuonna 1514 Arvid Kurki järjesti piispa Hemmingin autuuttamisjuhlan Turun tuomiokirkossa. Kanonisointia varten oli varustettu iso katoksellinen kenotafi, muistoarkku ja kannettava pienempi lipasarkku, jonne on kätketty kullattu relikvaariolipas pyhäinjäännöksiä varten. Alunperin arkku oli valmistettu Pyhälle  Henrikille.




Piispa Hemmingin pyhäinjäännöslipas on Lars Snickaren käsialaa, 1514, Turun tuomiokirkko.

Mm. Rymättylän kirkosta löydämme lisää näytteitä Lars Snickaren osaamisesta; Sekä evankeliumin tapahtumia juoksuttavat kuvakertomukset että asehuoneen rappiosta varoittavien ja hyvään elämään valmentavien hurjien kuvien tekijäksi arvellaan ruotsalaista Lars Snickare - nimistä maalaria. Hän kuvaa eloisasti, miten piru vetää miestä helvettiin ja miten paholainen yllyttää hilkkapäisiä naisia tappelemaan.



 
Turun tuomiokirkon sakariston komerosta löytynyt ns. Pyhän Henrikin pääkallo. Kuva: YLE

Myös Turun tuomiokirkossa olevia reliikkejä on tutkittu ja sieltä on löytynyt muun muassa 2000 vuotta vanhoja luun palasia. Suurin osa reliikeistä on kuitenkin keskiajalta 1300−1400-luvuilta.


Pyhän Henrikin pääkallona pidetty kallo on ajoitettu 1100-luvulle. Ajoituksia on maaliskuun 2012 tilanteen mukaan tehty noin kolmannekselle esineistöstä. Luiden lisäksi myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä selvitetään. Kirkossa olevan katolisen ajan reliikkikokoelmassa on noin 90

Osassa Hemmingin arkun reliikeistä on tallella ns. authentica eli cedula, pergamenttiliuska, jossa kerrotaan, kenen reliikistä ja mahdollisesti mistä ruumiionosasta tai esineestä on kyse.

Niistä käy ilmi, että Turun tuomiokirkossa säilyneiden reliikkien joukossa on paitsi palanen Getsemanen kiveä, myös palasia Pyhän Henrikin kyynärvarresta, Pyhän Eerikin sormesta sekä Pyhän Benedictan, Pyhän Pancratiuksen ja viattomien lasten luista.


Lisäksi on arvioitu vielä tunnistamattomien reliikkien joukossa olevan Pyhän Gertrudin (Kerttulin) reliikin ja mahdollisesti Pyhän Ristin kappaleita.

Henrikin luusto ei säilynyt kuitenkaan kokonaisena.  Osa saattoi jäädä Nousiaisiin ja vuonna 1300.  Ennen uuteen alttariin siirtoa tuomiokirkossa oli osa Henrikin luustosta oli  irrotettu ja lahjoitettu Uppsalan tuomiokirkolle. Myöhemmin 1400-luvulla vielä yksi Henrikin käsivarsiluu lahjoitettiin Tanskan Ertunaan ja toinen käsivarren luu Ruotsiin Linköpingin tuomiokirkkoon.




Piispa Henrik ja Lalli.jpg
 
Lallia polkeva piispa Henrik seuraajineen Missale Aboensessa.


Yksi pyhän Henrikin kylkiluista annettiin lyypekkiläiselle kirjanpainajalle Bartolomeus Gothanille, joka oli painanut ensimmäisen Suomea varten tilatun kirjan, Missale Aboensen, vuonna 1488. Piispa Maunu Särkilahden kirjeen perusteella tämä Gothan oli hartaasti ja hurskaasti pyytänyt itselleen reliikkiä.

Reliikkilahjan yhtenä tarkoituksena oli  Särkilahden  mukaan toivo siitä, että Henrikin pyhäinjäännöksiä voitaisiin kunnioittaa yli maanpiirin sitä hartaammin, mitä laajemmalle hänen pyhyytensä maine pitkin maita on levinnyt.

Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkossa jäljellä olevaa Henrikin luustoa säilytettiin sakariston komerossa.  Siellä ne olivat aina 1700-luvulle isonvihan aikaan saakka, jolloin Turun kaupunki oli venäläisten miehittämä. Silloin luut tulivat taasen huomion kohteeksi. Venäläisten asettaman maaherran, Gustav Douglasin, ajatuksena oli tuolloin siirtää Suomen kansallispyhimyksen luut Pietarin kaupunkiin, jonne Pietari Suuri oli perustanut erityisen muinaismuistokokoelman.


 
 Gustav Otto Douglas

Silloinen Siuntion kirkkoherra, historian harrastaja Israel Escholin, on tehnyt tästä vaiheesta muistiinpanot, joita nykyisin säilytetään Åbo Akademin kirjastossa. Niissä Escholin kirjoittaa kreivi Douglasin määränneen  vuonna 1720  Pyhän Henrikin luut otettaviksi tuomiokirkosta.  Näin tapahtuikin ja ne vietiin vanhassa punaisessa kangaspussissa kreiville, jonka luona kaksi välskäriä yritti rautalankojen avulla koota luurangon.

Vähän myöhemmin luut toimitettiin ruhtinas Mihail Golitsynille, joka oli ne sitten lähettänyt  Pietariin. Escholin korostaa muistiinpanoissaan kuitenkin, etteivät venäläiset olisi saaneet kaikkia pyhän Henrikin luita. Saman ovat todenneet myös eräät muut silloisista tapahtumista muistiinpanoja tehneet.




 

Venäläisten toimenpiteistä Turussa tänä aikana oli Pietarissa vielä 1800-luvun alkupuolella jäljellä asiakirjoja, jotka Vihdin kirkkoherra A.J. Hipping jäljensi ja julkaisi. Niiden mukaan Pietari Suuri antoi vuonna 1720 määräyksen luiden talteen ottamisesta ja sinetöimisestä Turussa, jottei niitä voitaisi vaihtaa. Näistä luista tehtiin hyvin tarkka luettelo, joka on kopiona edelleen jäljellä.

Sen jälkeen, kun tämä  Turun tuomiokirkon aarre lähetettiin Pietariin,  on se kuitenkin hävinnyt. Sitä on sittemmin yritetty löytää Pietarista,  mutta huonolla menestyksellä. Vielä viime vuosina on tätä asiaa pyritty  tutkimaan.


Aiemmin mainituissa Escholinin muistiinpanoissa oli eräs hyvin mielenkiintoinen pieni lause. Kun hän kertoi, että Henrikin luut luovutettiin venäläisille, hän jatkoi "dock tror jag att ryssarna ej  fick alla Sankt Henriks ben." "Uskon kuitenkin, etteivät venäläiset saaneet kaikkia Pyhän Henrikin luita."

Vihkiäisissä mukana
Turussa 22-1 2021
Simo Tuomola

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

 

Teatterien Turku

Tänään 21-1 olemme kokoontuneet Turun nykyisen kauppatorin laidalle juhlistamaan upouuden teatteritalon. Åbo Teaterhusin, avajaisia.

Talon vihkiäistilaisuuden päänumerona on komedia "Gubben i bergbygden". Esiintyjät ovat kaupunkilaisille entuudestaan tuttuja amatöörejä, joilla on vankka kokemus pitkäaikaisesta seuranäyttämötoiminnasta. On vuosi 1839. Turku on palon jälkeen noussut jälleen kerran tuhkasta.


 

Turun ruotsalainen teatteri (ruots. Åbo Svenska Teater, ÅST) ruotsinkielinen teatteri Turussa on Turussa Kauppatorin laidalla sijaitseva Suomen vanhin teatteri. Teatterin puurakenteinen rakennus tuhoutui Turun palossa 1827.

Nykyisen uusklassismia edustavan vuonna 1839 valmistuneen teatterirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pehr Johan Gylich ja sen julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel. Rakennuksen omistaa Stiftelsen för Åbo Akademi.

 

  • Pinellan pylväikkö rakennettiin arkkitehti P. Gylichin suunnitelman mukaan vuonna 1836 ja aluksi se palveli muun muassa kalastajien tarpeita
Kuvahaun tulos haulle pehr gylich
 
Pehr Johan Gylich (1786 Borås, Ruotsi – 3. lokakuuta 1875 Turku) oli syntyperältään ruotsalainen kauppias ja arkkitehti.

Gylich asettui vuonna 1812 Turkuun ja toimi Turun palon jälkeen vuodesta 1829 vuoteen 1859 Turun kaupunginarkkitehtina. Hänen suunnittelemansa rakennukset edustivat tyylisuunnaltaan empireä.


Gylich suunnitteli Turkuun yli 300 rakennusta joista suurin osa oli puutaloja mutta joukkoon mahtui myös suurempia kivirakennuksia. Häntä kutsuttiin runsaan empiretuotantonsa vuoksi myös "Turun Engeliksi".




 Varsinaisesti 1800-luvun alkuvuosikymmeninä alettiin rakentaa pysyviä esityspaikkoja. Teatterinjohtaja Carl Gustaf Bonuvier (1776-1858) rakennutti Turkuun teatteritalon 1817 joka tuhoutui tulipalossa 1827. Kuvassa Engelin suunnittelema teatteritalo Helsingistä.

Myös sen varsinaisen Suomen vanhimman teatterin jalanjäljet johtavat Turun kauppatorin kulmille, kun venäläiset upseerit kaipasivat 1808 täällä huvittelua ja kaupungin komendantti Sasonoff luovutti teatterilaisten käyttöön Uudellatorilla sijainneen varastosuojan.

Myöhemmin teatteri sijaitsi Eteläkorttelissa Gadolinin talossa, jossa "teurastamoteatterin" esityksiä säestivät eläinten äänet.

Teatteri oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustaf Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan.

Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.


 
Dionysoksen teatterin jäänteet Ateenassa. Teatteri sai alkunsa antiikin Kreikassa noin vuonna 550 eaa. viinin ja hedelmällisyyden jumala Dionysoksen kunniaksi järjestetyissä Dionysia-juhlissa.

Alkuaikoina suomalaisissa teatteritaloissa esiintyivät kiertävät teatteriseurueet. Turun teatteritalossa esiintyi vuosien 1839-89 välillä yhteensä 90 seuruetta eli vierailuja oli keskimäärin kaksi vuodessa.

Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta. Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.


 Vuodesta 1891 nykyisessä teatteritalossa on toiminut Åbo Svenska Teater.


 Tiedosto:Svenskateater.JPG

Mukana uutta teatteritaloa Turkuun perustamassa oli kaupungin vaikuttajista mm. Nils Henrik Pinello. Vanhan Suurtorin kupeessa Turussa sijaitsee Ravintola Pinella joka on saanut nimensä Nils Henrik Pinellon mukaan, joka oli mukana perustamassa myös tätä kulttuuriravintolaa. Sekä ravintolan, että teatterin on suunnitellut sama tekijä - arkkitehti Pehr Johan Gylich.

 Nils Henrik Pinello (17. elokuuta 1802 Turku9. syyskuuta 1879 Turku) oli suomalainen ruotsiksi kirjoittanut kirjailija ja toimittaja. Hän käytti nimimerkkejä Kapten Puff, N.H.P. ja von Puff.


Saanko esitellä - Kapteeni Puff.

Pinello ja hänen tallinnalaissyntyinen vaimonsa Anna Julia myös näyttelivät ja olivat mukana vihkiäistilaisuuden komediassa. Pinello toimi itse myös näytelmien kirjoittajana.

Vuoden 1938 lopulla teatteri oli valmis. Tammikuun 21. päivänä 1839 voitiin talo vihkiä tarkoitukseensa. Illan päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden" Esiintyjät olivat amatöörinäyttelijöitä, joiden kokemus perustui pitkäaikaiseen seuranäyttämötoimintaan. 

Tohtori Pinellolla oli Zozon osa ja hänen puolisonsa esiintyi Clarana.

Toki turkulaisella teatterielämällä oli vankka amatööripohja jo aina 1600-luvulta saakka:


 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg
 
Teatteriesityksiä tehtiin aluksi vain Turun Akatemiassa, jonka vihkiäisissä vuonna 1640 nähtiin teinien eli opiskelijoiden valmistama teatteriesitys. Näytelmän esityskielestä ei ole varmaa tietoa, mutta se oli joko latina tai ruotsi.

Mikael Wexionius-Gyldenstolpe (16. helmikuuta 1608/9 Småland28. kesäkuuta 1670 Turku) oli suomalainen Turun akatemian professori. Hän sai politiikan ja historian professuurin vuonna 1640 ja oikeustieteen professuurin vuonna 1647.


 
 Mikael Wexionius promovointivuonna 1650
Esityksen harjoitti monipuolinen tiedemies Mikael Wexonius ja näytelmän nimi oli Studentes (Opiskelijat). Se oli komedia ylioppilasmaailmasta.

Teksti on kadonnut, mutta mainintoja sen sisällöstä löytyy. Näytelmän aiheena oli yliopistomaailma ja teemana ahkeruuden ylistys. Käännöksen tai mukaelman lähtökohta oli ollut puolalaisen Christophorus Stymeliuksen näytelmä.

Näytelmässä mukana
Turussa 21-1 2021
Simo Tuomola

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Aurora-seura

 Tänään 17-1 vietämme Johan Liliuksen syntymäpäivää vuodelta 1724.

Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki27. lokakuuta 1803 Turku) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.

Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun osallistumalla muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia. Hän oli Turun Soitannollisen Seuran jäsen, kuten myös hänen veljenpoikansa Gustaf Adolf Lilius.

15-1 tuli kuluneeksi tasavuosia Suomen ensimmäisen sanomalehden ilmestymisestä Turussa vuonna 1771. Aurora-seuran julkaisu "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia" oli ruotsinkielinen ja nimeltään "Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo". 

1771 – Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyi Turussa.



https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/35/Tidningar_Utgifne_Af_et_S%C3%A4llskap_i_%C3%85bo_January_31_1776.gif
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ("Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä") oli Suomen ensimmäinen sanomalehti. Se oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajana oli Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius. Lehti ilmestyi Turussa vuosina 177178 ja 178285. Puhekielessä lehden nimi lyhentyi nopeasti Åbo Tidningariksi.

Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770-1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Heti ensimmäisenä vuonna alettiin julkaista omaa lehteä. Aluksi lehti oli vain pieni vihkonen, joka ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa, sitten vähitellen kerran viikossa. Se oli kuitenkin lehdistökulttuurimme alku.

Seura julkaisi vuosina 1771-1778 tätä Suomen ensimmäistä sanomalehteä Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, joka lyhentyi jokapäiväisessä käytössä Åbo Tidningariksi. Lehti ilmestyi katkoksen jälkeen vielä 1782-1785, musiikkiosasto perustettiin 1773. Salaseuran perustajia olivat Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius.


 
 Henrik Gabriel Porthan.


Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.


Johan Lilius (17. tammikuuta 1724 Längelmäki1803) oli hovioikeudenneuvos ja Aurora-seuran perustajia. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Henrik Lilius ja Hedvig Margareta Wanochius.


Lilius oli vaikuttajana Suomen kirjallisuuden kasvuun. Hän osallistui muun muassa Aurora-seuran julkaiseman lehden Åbo Tidningar toimittamiseen kirjoittamalla siihen kahdeksan artikkelia.




Aurora-seuran kokous Vähätorin laidalla.

Lehti oli Aurora-seuran äänenkannattaja ja sen toimittajina toimivat Henrik Gabriel Porthan sekä Johan Lilius, molemmat Aurora-seuran perustajia. Kun tidning tarkoitti tässä yhteydessä lähinnä uutista, eikä lehteä, voi lehden nimen kääntää muotoon "Erään turkulaisen seuran julkaisemia uutisia".

Lehden ensimmäisessä numerossa oli viisi juttua, joista pääartikkeli vertaili unkarin, saamen ja suomen kieliä toisiinsa. Mukana oli myös Porthanin ja kemisti Pehr Adrian Gaddin runo suomalaisista Pohjolan kansana, joka on skyyttain vanhaa sukua. Lisäksi lehti kertoi Turun hovioikeuden ratkaisemista oikeusjutuista.


Tämä kaikki tehtiin ruotsin kielellä, vaikka esim. Gadd oli jo vuonna 1768 julkaissut pienen kirjasen suomeksi; Lyhykäinen ja yxikertainen neuvo kuinga krydimaan yrttein kaswannot Suomen maasa taittaan saatettaa tuleundumaan.





Pehr Adrian Gadd (1727 Pirkkala11. elokuuta 1797 Turku) oli suomalainen luonnontutkija, taloustieteilijä ja kemisti. Hän oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 alkaen. Hän tutki muun muassa kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan valmistukseen.

Liekö tuolta ajalta sitten peräisin tuo "puhua potaskaa", kun herrat Porthan ja Gadd yhdessä runoilivat lehtykäisessä suomalaisista skyyttain sukujuurista.







 
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/35/Tidningar_Utgifne_Af_et_S%C3%A4llskap_i_%C3%85bo_January_31_1776.gif

Taivallettiin siis tiukasti fennofiili Daniel Jusleniuksen jalanjälkiä. Tuon ajan goottilaisen historiankirjoituksen mukaisesti suomalaisuuden sukujuuret yltävät suoraan raamatun tekstiin Jaafetin jälkeläisten ottaessa vedenpaisumuksen mentyä haltuunsa Turun alueen ja sitä myötä Suomen Maagogin johdolla.

Tänne sijoittui tavaranvaihtoon tarkoitettu paikka turku, josta kasvavan asujamiston myötä varttui kaupunki nimeltä Turcu.


Hesekiel:

 
38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan 


39:6 Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja rantamaalla turvassa asuvien keskeen. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.




 Ilmestyskirjan ratsastajat

Ilmestyskirja:

 
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.



Eipäs tarvita suurtakaan ennustusten lukijaa, kun tuosta tekstistä "tunnistaa" Maagogin rantamaan juuri Turun seuduksi, jota tuli on totisesti usein kaltoin kohdellut. Varsinaisen maisterinväitöskirjansa Vindiciae Fennorum, Suomalaisten puolustuksen hyväksynnän 7.10. 1703 myötä Juslenius sai maisterinvihkiäisissä priimuksen arvon.




 Magog Ruotsin ensimmäisenä kuninkaana Johannes Magnuksen kirjasta Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus

Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (suom. Gööttien ja svealaisten kaikkien kuninkaiden historia, ruots. Historia om alla göternas och svearnas konungar) on Johannes Magnuksen kirjoittama, pitkälti mieli­kuvitukseen perustuva historia­teos, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1554.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josephuksen mukaan Magogista polveutuivat skyytit. 1500-luvulla Ruotsin katolinen arkkipiispa Johannes Magnus kirjoitti Magogin, Jaafetin pojan, olleen Ruotsin perustaja ja ensimmäinen kuningas. Suomalainen kirjailija Daniel Juslenius (1676-1752) puolestaan on esittänyt suomalaisten periytyneen Magogista.

Goog eli Maagog oli raamatun mukaan Jaafetin poika, jonka asuinpaikka sijaitsi pohjan perillä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Skyytiasta ja skyyttalaisista, joiden alue ei tainnut ihan tänne saakka yltää. Turhaa siis Turussa on skyyttien kulta-aarteen etsintä, mutta muinaisuutemme kuvan tuumaus on silti aina ajankohtaista.


Ensimmäinen suomenkielinen lehti "Suomenkieliset Tieto-Sanomat" ilmestyi puolestaan ensin koenumerona Turussa syyskuussa 1775 nimellä "Suomalaiset Tieto-Sanomat" ja sittemmin kahdesti kuukaudessa Turussa vuonna 1776, toimittajana ja päätoimittaja Antti Lizelius, joka korvasi suomen kielessä tuolloin käytetyn c:n k:lla. Täällä Turcu - eikun Turku.

Potaskan makua
Turcussa 17-1 2021
Simo Tuomola

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Canutus

 Tänään 7-1 vuonna 1131 murhattiin tanskalainen pyhimys Knud Lavard.

Tanskassa on elänyt aikanaan pyhäksi julistettu Knud, nimittäin Knud Lavard (lavard, herra). Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, Erik Ejegodin poika, jonka hänen serkkunsa Magnus Nielsinpojan sotilaat murhasivat vuonna 7.1.1131. Knut Lavard julistettiin pyhäksi vuonna 1169, jolloin paavina oli Aleksanteri III (Bandinelli).

  

Knudin kuva keskiaikaisessa kirkossa.

 Knud Lavard (1090-luvulla - 7. tammikuuta 1131 Haraldsted) oli Tanskan prinssi ja pyhimys. Hänen nimensä "Lavard" vastaa englannin lordi-titteliä.

Pohjoismaiden keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa Canutus oli merkitty tammikuun 7. p:n kohdalle, joka oli Knud Lavard Pyhän murhaamisen muistopäivä. Myös Upsalan ja Lundin kirkkoprovinsseissa päivä oli omistettu Knut Lavard -herttualle.

Sen sijaan Turussa Suomea varten laadituissa käsinkirjoitetuissa ja painetuissa kalentereissa on samana päivänä Knut -kuningasta tarkoittavia merkintöjä jo vuosina 1409 (Kanutus rex m. [marttyyri]), n. 1430 (Kanuti regis et martiris), sekä 1488 ja 1544 (Knwtin kunningan [päivä])

Ensimmäisen suomalaisen almanakantekijän Sigfridus Aronus Forsiuksen kalentereissa, jotka ilmestyivät vuosiksi 1608–1623, lukee tammikuun 7. p:n kohdalla vuonna 1608 Knuth ja muina vuosina Canutus. Todennäköisesti hän tarkoitti Knut -kuningasta, koska hän muutenkin seurasi almanakkojensa päivien luettelossa Turun hiippakunnassa noudatettua käytäntöä. 

 
 Tuntemattoman tekijän puuleikkaus Forsiuksen suuresta ennustuskirjasta vuodeksi 1617.

Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies, joka julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat Turun horisontin mukaan.

 Entisenä Knutin päivänä 7.1. oli vuodesta 1708 Vähän-Aasian Nikomedeiasta kotoisin olleen pappismarttyyri Lucianuksen (n. 240–312) muistopäivä. Sen tilalle tuli vuonna 1840 August, myöhemmin myös Aukusti ja Aku.

 Miksi sitten Knutin päivä siirrettiin tammikuun 13. päivään. Knut Pyhän muistopäiväthän olivat 19.1. ja 10.7. ja Suomessa noudatetussa kalenterissakin oli vuodesta 1662 Knut heinäkuun 10. päivänä.

 Ilmeisesti 10.7. oli Nuutin päivän perinnettä ajatellen liian kaukana ja 19.1. ei ollut mahdollinen, koska se oli Suomen kirkon kannalta tärkeän Pyhän Henrikin muistopäivä.

Toisaalta vuoden 1708 suomenkieliseen almanakkaan otettiin jälleen Canutus heinäkuun 10. päivän kohdalle. Näin Knutilla oli vuodessa taas kaksi nimikkopäivää, kunnes Kanutuksen (aik. Canutus) tilalle tuli Saima vuonna 1908

Ennen Kanutuksen päivää heinäkuun 10. päivä oli nimetty Seitsemän marttyyriveljeksen (Septem fratrum) muistopäiväksi jo 300-luvulta saakka.

 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/06/Mikael_Agricola_by_Albert_Edelfelt.jpg

Lopuksi Agricolan rukouskirjan kalenterin tammikuun ohje:

Minun Nimen on Tammikw.
iolla on caxi Pää ja szw.
Woosi minussa loppu ia alku.
söö / ioo / hacka hirssiia alkw.
Kylue ia caickia mwta te.
mutta weri älä ialghast laske.

Telle kwlla sömen pite.
(ninquin Almāsar sano)
Ingfäria / Pippuroijta /
Caligot / ia Nelike.
Ia swrustamata wähä Wina /
ia eij Mettä iooman /
Eyke pää szonda iskemen /
mutta maxa szonda / ios hätä käske

Eli kannattaa syödä ja kylpeä mutta suonta ei pidä iskeä, paitsi maksasuonta, jos on aivan pakko. Tammikuun mausteiksi Agricola suosittelee muun muassa inkivääriä ja neilikkaa, ja vähän viinaakin sopii hänen mukaansa ottaa, "suurustamatta".

Turussa 7-1 2021

Simo Tuomola