Riikinkukko oli joulupöydän kunkku Juhanan hovissa
Hovielämän suurin kukoistuskausi Suomessa oli lyhyt, mutta sen vaikutukset näkyvät yhä arjessa. Historiamme hulppeimmalla jouluaterialla tosin pisteltiin poskeen – ihan kirjaimellisesti – nykyihmiselle erikoisia herkkuja.
Juhana-herttua ja hänen vastavihitty vaimonsa, Puolan prinsessa Katariina Jagellonica saapuivat Turkuun 24. joulukuuta 1562. Juhlavaa ajoitusta tuskin oli suuremmin suunniteltu.
– Saattaa olla hiukkasen sattumaa! Juhana ja Katariina vihittiin Vilnassa lokakuun 4. päivä, ja kahdeksan päivän jälkeen alkoi pitkä ja vaikea matka tänne Turun suuntaan. Todennäköisesti oli sattumaa, että he juuri jouluaattona pääsivät perille, arvelee tutkija Nina Lepokorpi Turun museokeskuksesta.Katariinan sormuksessa luki Nemo nisi mors, vain kuolema erottaa.
Karavaani keräsi kaupunkilaiset kadunvarteen
Kaupunkilaiset oli määrätty siivoamaan paikkoja uuden hallitsijaparin saapumisen kunniaksi, ja vastaanottajia oli varmasti katujen vierustoilla runsaasti. Näkemisen arvoinen kulkue olikin, sillä aivan kahdestaan lempiväiset eivät saapuneet.– Se oli melkoinen seurue, Katariinalla jo pelkästään oli noin 60 henkeä hoviväkeä mukana, ja siihen koko Juhanan seurue mukaan, niin aikamoinen retkue sieltä saapui, naurahtaa Lepokorpi.
– Toki jo ennenkin oli linnassa eletty loiston aikaa, nimittäin herttua Juhana oli elänyt linnassa jalkavaimonsa Kaarina Hannuntyttären kanssa, ja silloin jo vietettiin komeaa hovielämää, mutta se pääsi sitten Katariinan aikana todelliseen kukoistukseensa, muistuttaa Lepokorpi.
Hovin kukoistus ei kuitenkaan kestänyt vuottakaan. Vastavihittyjen onnea varjosti, paitsi kilpakosija Iivana Julman raivo, myös Juhanan oman veljen, kuningas Eerik XIV:n vihanpito. Ruotsi kun oli varautumassa sotaan Puolaa vastaan, ja Juhana sooloili ulkopolitiikassa Puolan kuninkaan kanssa.
Höyhenpuku on sillä yllä
Joulun 1562 juhlapöytä notkui monenlaisia herkkuja. Mureketta, sylttyä, pasteijaa, verimakkaroita, kalaa, juustoa…– Kaupunkilaisethan joutuivat veroina ja muuten tuomaan tuotteita ja herkkuja, jotka päätyivät Katariinan juhlapöytään. Lisäksi hänellä oli mukanaan kaikkiaan kymmenen kokkia, eli varmasti myös puolalaisen ruokakulttuurin vaikutus näkyi Katariinan ja seurueen pöydässä, arvelee tutkija Salme Kotivuori.Kokeilla oli merkillisiä konsteja saada pöytä näyttävän näköiseksi.
Ruokalistoja noista joulupidoista ei ole säilynyt, mutta päätelmiä voidaan tehdä mm. linnaan ostetuista tuotteista ja siitä, mitä yrttejä linnan omassa puutarhassa noihin aikoihin kasvatettiin. Puolalaiskokkien vaikutuksen lisäksi kansainvälisiä tuulahduksia lienee tullut brittihovista, missä Juhana herttua oli käynyt Elisabet I:n vieraana muutamaa vuotta aikaisemmin.
Se on ainakin varmaa, että kinkku ei ollut tuolloin joulupöydän kunkku, vaan riikinkukko.
– Riikinkukko oli laitettu esille höyhenineen päivineen! Kokeilla oli merkillisiä konsteja saada pöytä näyttävän näköiseksi. Linnut nyljettiin höyhenineen, ja paistamisen jälkeen höyhenpuku laitettiin takaisin! Tai sitten heillä oli valmiiksi täytettyjä lintuja, ja esimerkiksi joutsenen selkään saatettiin se paisti laittaa. Täytettyjä lintuja käytettiin ikään kuin tarjoiluastioina, kuvailee tutkija Nina Lepokorpi.
Yllätyslinnut ilahduttivat ruokailijoita
Aina kääreestä ei tosin voinut päätellä, mitä ruokaa on ottamassa, sillä lintujen sisään kätkettiin mielellään yllätyksiä. Siivekäs saattoikin kätkeä sisäänsä vaikkapa hedelmiä tai jopa kalaa.Ainoastaan kananmunia sai kuitenkin nauttia vapaasti. Muille ruokalajeille pidoissa oli esimaistajansa aikakaudelle tyypillisten myrkytysyritysten varalta.Joulukoristeita ruokailijoita ilahduttamassa ei juuri ollut. Suuren juhlan rauhaa ei haluttu rikkoa.Ihmiset pistelivät poskeensa, kitalakeensa ja kieleensä, mutta on me se homma tässä sitten vähitellen opittu!
– Ruoka sinänsä oli koriste, ja varmasti parhaat tekstiilit olivat esillä. Salissa oli kredenssipöytä, jolle asetettiin myötäjäisinä tuodut hienot astiat esille. Seinillä oli paneelit parin metrin korkeuteen ja taulujen lisäksi gobeliineja ja peilejäkin. Juhlavuutta lisäsi kattokruunuissa palaneet eriväriset vahakynttilät, kuvailee Salme Kotivuori juhlasalin tunnelmaa.
Sisustustrendejä Ruotsiinkin kulttuurin kehdosta
Ja tietenkin tuliaisina oli se kaiken tutuin.
– Katariinalla oli tullessaan valtavan suuri myötäjäisomaisuus. Erilaisten astiastojen lisäksi ne ensimmäiset kullatut, hopeiset haarukat tulivat todellakin Katariinan arkuissa. Niissä oli kaksi pitkää piikkiä, ja todettiin ajan mittaan aika vaaralliseksi aseeksi. Ihmiset pistelivät poskeensa, kitalakeensa ja kieleensä, mutta on me se homma tässä sitten vähitellen opittu, naurahtaa Nina Lepokorpi.
Harvempi kuitenkin tietää, että moni muukin nyt niin arkinen asia on jäänyt perinnöksi herttuaparin hovista. Eikä vain meille, vaan myös nykyiseen länsinaapuriimme.
– Monesti ihmetelläänkin, kuinka nämä uutuudet saattoivat tulla Suomeen aikaisemmin. Haarukan lisäksi esimerkiksi ikkunaverhot ja itämaiset matot tanssilattialle tulivat ensin Turun linnaan. Täältä ne päätyivät Ruotsiin, mistä ruotsalaistutkijatkin ovat ihmeissään, myhäilee Salme Kotivuori.
Tapetin esi-isä karkotti kylmää
Muitakin sisustustrendejä kuin matot ja verhot on kantautunut meidän päiviimme asti, tosin ei aivan alkuperäisessä asussaan.– Ensimmäiset tapetit olivat valtavan isoja kudottuja seinävaatteita. Niitä kudottiin Flanderin alueella, ja ne olivat monta metriä pitkiä. Ne kiinnitettiin seinäpanelointien päälle, ja myös paneelien yläpuolelle. Ne antoivat lämpöä siten, etteivät linnan kylmät ja kosteat kiviseinät huokuneet niin paljoa kylmyyttä. Ja tietenkin ne olivat ennen kaikkea kauniita katsella!
Nina Lepokorpi muistuttaa, että kylmimmäksi ajaksi hovi muutti Turun seudun kartanoihin, jotka puurakenteisina oli helpompi pitää lämpiminä.
– Monesti olemme miettineet juuri sitä, että vaikka Turun linna oli komea eikä paljoa jäänyt jälkeen Euroopan renessanssilinnoista, niin mitähän Katariina Jagellonica todella mahtoi tuumata… Olosuhteet täällä pohjoisessa olivat varmasti hyvin erilaiset kuin Wawelin linnassa, Krakovassa, mihin hän oli tottunut!
Vain kuolema erottaa
Juhana herttuan ja Katariina Jagellonican aikaan Turun linnassa työskenteli jopa kuutisen sataa ihmistä. Hallinnollisten velvollisuuksien vastapainoksi hovi huvitteli monin tavoin.
Elokuussa 1563 Eerik XIV joukkoineen vangitsi Juhanan, ja tyrmään päätyi Katariinakin, vapaaehtoisesti rakkaansa perässä.
– Hänen sormuksessaankin luki Nemo nisi mors, vain kuolema erottaa. Väki vietiin Ruotsiin ja he olivat kuusi vuotta vankeudessa. Heille syntyi kolme lasta tuona aikana, mutta ei heille sitten ihan huonosti käynyt. Juhanastahan tuli kuningas, Katariinasta kuningatar, Sigismund-pojasta Puolan ja vähäksi aikaa Ruotsinkin kuningas… Että kyllä heillä näitä loiston päiviä riitti vielä myöhemmälläkin iällä!
-
Jouni Koutonen Yle Turku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti