1528 – Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi (oli toiminut kuninkaana jo vuosia).
Tänään
12-1 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun Kustaa Vaasa valittiin
virallisesti kuninkaaksi vuonna 1528. Ylimys Kustaa Eerikinpoika, Gustav
Eriksson, oli noussut Ruotsin valtionhoitajaksi 1521 ja käytännössä
kuninkaaksi 1523, jonka jälkeen hänen joukkonsa valloittivat 10.
elokuuta Turun linnan ja Suomi vapautui tanskalaisvallasta.
Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560. Hän oli valtaneuvos Erik Vaasan poika.
Ruotsin
kuninkaanvaali on omien presidentinvaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika
Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laaamanni
(Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta Moran kivillä.
Vuonna
1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin
suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia
olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi
itsenäistä talonpoikaa.
Eerik Turenpoika (Bielke) vanhempi (k. noin 1328) oli ruotsalainen valtaneuvos, diplomaatti ja ritari. Hän kuului Maunu Eerikinpojan
holhoojahallistukseen. Hän oli mukana solmittaessa Ruotsin ja Norjan
unionia vuonna 1319 ja oli merkittävin Ruotsin rauhanneuvottelijoista,
kun Pähkinäsaaren rauhaa solmittiin vuonna 1323.
Suomalaisten osallistuminen rajoittui kuitenkin useimmiten siihen, että he
saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin.
Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.
Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542
Kuningas
vierailee ensimmäisen kerran Turussa elokuussa 1530 ja palaa kaupunkiin
viikoksi syyskuussa, vahvistaen samalla Turun rajat. Kesäkuun 12. 1550
Vaasa perustaa Helsingin kaupungin kilpailemaan Venäjän kaupasta
Räävelin kanssa, mutta hanke ei ota onnistuakseen, kun satama on liian
matala kauppalaivoille ja syttyy sota Venäjää vastaan 1555-1557.
Sodan
vuoksi Kustaa Vaasa saapuu 13. elokuuta 1555 Suomeen lähes vuodeksi ja
viettää tuosta ajasta 5 kuukautta Turussa, mm. joulun 1555. Toukokuussa
1556 hän palaa jälleen Turkuun ja poistuu 1. heinäkuuta Tukholmaan,
jättäen 18-vuotiaan poikansa Juhana-herttuan Turun linnaan. Vaasa
perustaa Suomen herttuakunnan 27. kesäkuuta Juhanan noustessa
lääninherraksi.
Televisio esitteli aikoinaan harvoin
nähdyn teatteritaltioinnin August Strindbergin kuningasdraamasta Kustaa
Vaasa vuodelta 1969. Mukana koko Suomen teatterimaailman kerma: Tauno
Palo nimiroolissa, Anja Pohjola kuningattarena, Arto Tuominen prinssi
Eerikinä, Vesa Mäkelä prinssi Juhanana, Irma Seikkula, Per-Olof Sirén,
Toivo Mäkelä jne. Veti sanattomaksi.
Viimeksi veti sanattomaksi, kun televisio esitti kymmenosasista sarjaa
"Kuninkaittemme jäljillä"; sarjan ensimmäinen jakso käsittelee
Ristiretkien aikaa, jolloin Ruotsin valtapiiri laajenee itään kolmen
ristiretken voimin.
Näyttää kuitenkin erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon
ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman
tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille
pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin parisataa vuotta ennen
väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli
arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä.
On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken
aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin
kristittyä aluetta.
Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia.
Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa
ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää.
Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja
nekin bysanttilaista alkuperää.
Kristinusko siis tuli idästä ja
rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.
Toisessa
jaksossa "Uskollinen Itämaa" suomalaiset saavat osallistua
kuninkaanvaaliin 1362. Itämaa eli Suomi on täysivaltainen osa Ruotsia.
1397 kolme pohjoismaata muodostavat Kalmarin Unionin.
Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli
päällikkökuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen
ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti
merovingiajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian
kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat
vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että
500-luvun hautalöytöjen perusteella ainakin rikkaamman kansanosan elämä
Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.
Kolmannessa
jaksossa "Maan isä" käsitellään Kustaa Vaasaa. Hän oli taitava
poliitikko, irrotti Ruotsin Kalmarin Unionista ja katolisesta kirkosta,
uudisti maan hallintoa ja teki Ruotsista perintömonarkian.
Hienoa,
että historiaa käsitellään, mutta jokin tässä on pielessä ja sen myötä
kaikki. Suomi on tarinassa jokin tyhjiö, jonne ristiretket tuovat
mukanaan historian. Esillä on vain se Ruotsin näkökulma ja kirkon
virallinen historia. Ja omituinen tyyli, jossa esim. Turun osuus maamme
vaiheisiin työnnetään kokonaan jonnekin marginaaliin.
Näin muistelin kuningasta hänen kuolinpäivänään:
Tänään 29-9 tulee kuluneeksi tasavuosia kuningas Kustaa Vaasan kuolemasta 1560:
Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560. Hän oli valtaneuvos Erik Vaasan poika.
Vuonna 1523
Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Ruotsin
lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin samana
vuonna myös Itämaa eli Suomi. Mies toteutti uskonpuhdistuksen Ruotsissa.
Luultavasti tärkein muutos, jonka Kustaa Vaasa toteutti, oli uskonpuhdistus vuonna 1527. Valtio
sai kirkon omaisuuden, mikä olennaisesti helpotti valtion toimintaa.
Kustaa keskitti valtaa itselleen muun muassa perinnöllistämällä
kuninkuuden ja korvaamalla usein omaan pussiinsa pelanneet linnanisännät
kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka muun muassa valvoivat verotusta.
Kustaa Vaasa perusti perinnöllisen kuninkuuden, ja kruunu periytyi hänen kuolemansa jälkeen hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa.
Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä
järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin
Kustaa Vaasan kuoltua 1560.
Kustaa Vaasa oleskeli Suuren Venäjän sodan
(1555-1557) aikana lähes vuoden Suomessa. Tämä on pisin aika mitä
Ruotsin hallitsija on koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti Suomessa.
Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa, mutta teki myös
vierailut Helsinkiin ja Viipuriin.
Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa ja vieraili myös
Helsingissä ja Viipurissa.
Huomattuaan helsinkiläisten valitukset kaupunkinsa epäedullisesta
sijainnista ja kehittymättömyydestä aiheellisiksi Kustaa Vaasa antoi
porvareille oikeuden muuttaa halutessaan takaisin kotiseuduilleen, josta
heidät oli aiemmin pakotettu muuttamaan Helsinkiin. Viipurissa kuningas
pani käyntiin kaupungin puolustuksen vahvistamisen, joka oli päässyt
pahoin rappeutumaan
Suuri Venäjän sota eli Kustaa Vaasan Venäjän sota oli vuosina 1555–1557 käyty Kustaa I Vaasan johtaman Ruotsin ja Iivana IV Julman Venäjän välinen sota, joka päättyi 25. maaliskuuta 1557 solmittuun Moskovan rauhaan.
Vaasan lähipiirissä Turussa vaikuttivat mm.
Jaakko Laurinpoika Teitti (oik. Jakob Teitt, k. 1588) oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan sihteeri ja myöhemmin Turun kaupunginsihteeri.
Gustaf Gödekenpoika Fincke eli Kustaa Gödikinpoika Fincke (1510-luku – 2. joulukuuta 1566, Kemiö) oli suomalainen hallintomies ja Suomen käskynhaltija 1561–1563. Ensimmäinen maininta hänestä on vuodelta 1531, jolloin hän oli Kustaa Vaasan hovissa.
1555:
Kustaa Vaasa saapuu Ruotsista sotavoimineen Venäjän sodan vuoksi 13.
elokuuta lähes vuodeksi Suomeen ja viettää 5 kuukautta Turussa. Vaasa
palaa joulukuun alussa Turkuun turvaan itärintamalta, viettäen joulun
Turussa. Marraskuun 21. kuningas antoi ensimmäisen tunnetun
suomenkielisen kuninkaan julistuksen, koskien voimien keskittämistä
maanpuolustukseen.
1556: Kustaa Vaasa tulee uudelleen Turkuun
toukokuussa ja lähtee 1. heinäkuuta Turusta Tukholmaan, jättäen
18-vuotiaan Juhana-herttuan Turkuun. Vaasa piti tärkeänä, että Juhana
osaa maan kieltä ja palkkasi hänelle Turun linnaan suomenkielen
opettajan. Suomen herttuakunta perustetaan 27. kesäkuuta,
Juhana-herttuan noustessa lääninherraksi.
Suomen vierailun päätteeksi Kustaa Vaasa perusti siis pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.
1555.
Kuningas Kustaa antoi Savonlinnan läänin asukkaille suomenkielisen
julistuksen, joka on ensimmäinen tunnettu tämänlaatuinen asiakirja.
Siinä ilmoitettiin “Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren
Sotawäghen kansa”.
1556-1563. Juhana Suomen herttuana. Hänen
kerrotaan käyttäneen suomen kieltä diplomaattisessa kirjeenvaihdossaan
Ranskaan osoituksena asemastaan.
Itämaa (ruots. Österland) on nykyisen eteläisen Suomen aluetta tarkoittava nimitys, joka esiintyy keskiaikaisissa asiakirjoissa 1300- ja 1400-luvuilla.
Turun ja muitten läntisten linnaläänien asiota hoiti varsin itsenäisesti Turun linnan päällikkö eli ”Suomen päämies” (lat. capitaneus Finlandiae) ja vastaavasti Viipurin linnaläänin asioita Viipurin linnan päällikkö.
Itämaan
ja Ruotsin valtakunnan muiden keskiaikaisten pääalueiden summittainen
alue on merkitty karttaan vaaleanvihreällä. Tummemmilla vihreän
sävyillä varjostetut alueet ilmaisevat Ruotsin valtakunnan myöhemmän
laajenemisen 1600-luvun suurvaltakaudelle asti. Nimitys "Itämaa" oli
tällöin jo jäänyt käytöstä.
1400-luvulta lähtien nimi Finland (Suomi), joka oli siihen saakka tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, laajeni merkitykseltään ja syrjäytti nimityksen Itämaa.
Esimerkiksi Mikael Agricola, sen sijaan että olisi kirjoittanut ”Itämaasta”, käytti vuonna 1548 nimeä Suomi rinnan sekä vanhassa että uudessa merkityksessä:
”Sille
echke teme coco Somen Makunda ombi yxi Hijppakunda nin se quitengin
Seitzemen Päruchtinan Länein iaetan ninquin Jacobus Zeiglerus Landanus
kirioittapi. Joista se Ensimeinen ia ylimeine ombi se Etele ia pohia
Some."
Keväällä
1560 kuningas Kustaa Vaasa oli 64-vuotias ja tunsi loppunsa lähestyvän.
Hän kutsui säädyt Tukholman linnaan, jossa hän piti tunteellisen
jäähyväispuheen muistellen aikaa, jolloin oli paennut kuningas Kristian
II:n sotilaita. Hän pyysi myös anteeksi niiltä, joita oli toimillaan
loukannut. 29. syyskuuta kuningas kuoli. Hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon entisten aviopuolisoiden viereen.
Kustaa Vaasan hauta Uppsalan tuomiokirkko.
Keskiaikaisen, goottilaista tyylisuuntaa edustavan tuomiokirkon tiloissa sijaitsee useiden merkkihenkilöiden, kuten Kustaa Vaasan, Carl von Linnén ja Emanuel Swedenborgin, haudat.
Alamaisena
Turussa 12-1 2014
Simo Tuomola
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti