Suomen herttuakunnan vaakuna 1500-luvulta.
TMM/Martti Puhakka.
Suomen herttua oli Ruotsin kuninkaan sukulaisille tai suosikeille toisinaan myönnetty arvonimi, jota käytettiin satunnaisesti 1200-luvun lopulta 1500-luvulle. Arvonimeen yhdistyi läänityksenä annettu herttuakunta Lounais-Suomessa. 1500-luvun kuluessa tilalle tuli Suomen suuriruhtinaan arvonimi kuninkaan tai jonkun hänen lähisukulaisensa nimellisenä tittelinä.
Ensimmäinen Suomen herttua, Bengt Birgerinpoika (1254–1291, ruots. Bengt Birgersson), sai arvonimen noin vuonna 1284 vanhemmalta veljeltään Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukolta. Hänen nimittämisensä herttuaksi päätti kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen, toisesta ristiretkestä alkaneen piispanvallan.
Juhanan herttuakuntaan kuuluivat Itämaana tunnetun Suomen alueen lounaiset läänit Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja Ahvenanmaata myöten, mutta Juhana oli samalla myös koko Suomen käskynhaltija. Pohjanmaata hallittiin vielä suoraan Tukholmasta aina 1500-luvun lopulle saakka.
Suomen herttua Juhana III
Vuonna 1556 tuolloin 18-vuotias Juhana (1537–1592, ruots. Johan) sai Suomen herttuan arvonimen isältään Kustaa Vaasalta. Juhana oli Suomen herttuoista ainoa, joka perusti herttuakuntaansa todellisen itsenäisen ruhtinaskunnan. Hänen herttuakuntansa käsitti Varsinais-Suomen maakunnan, Raaseporin linnan ja läntisen Uudenmaan sekä eteläisen Satakunnan.
1555: Kustaa Vaasa saapuu Ruotsista sotavoimineen Venäjän sodan vuoksi 13. elokuuta lähes vuodeksi Suomeen ja viettää 5 kuukautta Turussa. Vaasa palaa joulukuun alussa Turkuun turvaan itärintamalta, viettäen joulun Turussa. Marraskuun 21. kuningas antoi ensimmäisen tunnetun suomenkielisen kuninkaan julistuksen, koskien voimien keskittämistä maanpuolustukseen.
1556: Kustaa Vaasa tulee uudelleen Turkuun toukokuussa ja lähtee 1. heinäkuuta Turusta Tukholmaan, jättäen 18-vuotiaan Juhana-herttuan Turkuun. Vaasa piti tärkeänä, että Juhana osaa maan kieltä ja palkkasi hänelle Turun linnaan suomenkielen opettajan. Suomen herttuakunta perustetaan 27. kesäkuuta, Juhana-herttuan noustessa lääninherraksi.
Suomen vierailun päätteeksi Kustaa Vaasa perusti siis pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.
1555. Kuningas Kustaa antoi Savonlinnan läänin asukkaille suomenkielisen julistuksen, joka on ensimmäinen tunnettu tämänlaatuinen asiakirja. Siinä ilmoitettiin “Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa”.
1556-1563. Juhana Suomen herttuana. Hänen kerrotaan käyttäneen suomen kieltä diplomaattisessa kirjeenvaihdossaan Ranskaan osoituksena asemastaan.
Itämaa (ruots. Österland) on nykyisen eteläisen Suomen aluetta tarkoittava nimitys, joka esiintyy keskiaikaisissa asiakirjoissa 1300- ja 1400-luvuilla.
Turun ja muitten läntisten linnaläänien asiota hoiti varsin itsenäisesti Turun linnan päällikkö eli ”Suomen päämies” (lat. capitaneus Finlandiae) ja vastaavasti Viipurin linnaläänin asioita Viipurin linnan päällikkö.
Itämaan ja Ruotsin valtakunnan muiden keskiaikaisten pääalueiden summittainen alue on merkitty karttaan vaaleanvihreällä. Tummemmilla vihreän sävyillä varjostetut alueet ilmaisevat Ruotsin valtakunnan myöhemmän laajenemisen 1600-luvun suurvaltakaudelle asti. Nimitys "Itämaa" oli tällöin jo jäänyt käytöstä.
1400-luvulta lähtien nimi Finland (Suomi), joka oli siihen saakka tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, laajeni merkitykseltään ja syrjäytti nimityksen Itämaa.
Esimerkiksi Mikael Agricola, sen sijaan että olisi kirjoittanut ”Itämaasta”, käytti vuonna 1548 nimeä Suomi rinnan sekä vanhassa että uudessa merkityksessä:
”Sille echke teme coco Somen Makunda ombi yxi Hijppakunda nin se quitengin Seitzemen Päruchtinan Länein iaetan ninquin Jacobus Zeiglerus Landanus kirioittapi. Joista se Ensimeinen ia ylimeine ombi se Etele ia pohia Some."
Turun vanha suurtori ympäristöineen muodosti keskiaikaisen kaupungin hallinnollisen ja kaupallisen keskuksen. TMM/Martti Puhakka
Herttuakuntaan kuuluivat maan lounaiset läänit, mutta Juhana oli koko Suomen käskynhaltija. Pohjanmaa ei kuulunut vielä hallinnollisesti Suomeen, vaan sitä hallittiin 1500-luvun lopulle saakka suoraan Ruotsista.
Kustaa Vaasan kaksi muuta poikaa, Kaarle ja Maunu, saivat omat herttuakuntansa Ruotsista. Suomen herttuakunta ei siis ollut Juhanalle mikään poikkeuksellinen armonosoitus. Sillä oli ulkopoliittinen tausta, sillä kuningas halusi korostaa omaa valta-asemaansa Venäjän Iivana Julmalle, joka rinnasti Ruotsin kuninkaan Novgorodin käskynhaltijaan.
Nuori Juhana oli Turun linnassa ajoittain yksinäinen ja turhautunut. Ruotsalainen hovineiti Kaarina Hannuntytär sulostutti nuoren Juhanan elämää ja synnytti hänelle neljä lasta. Vuonna 1562 Juhana avioitui Puolan kuninkaan sisaren, Katariina Jagellonican kanssa. Kaarina Hannuntytär joutui muuttamaan perillisineen hänelle lahjoitettuun Vääksyn kartanoon Kangasalalle.
Renesanssiajan elämää Turun linnassa Juhanan ja Katariina Jagellonigan aikakaudelta.
Pienoismalli, pääkokelmat, Turun linna.
Turun linnassa alkoi loistelias renessanssielämä. Salit koristeltiin kuvakudoksilla ja taide-esineillä, ja juhlat seurasivat toisiaan. Linnan loistokaudesta ei tullut pitkäaikaista. Kustaa Vaasan jälkeen vuonna 1560 valtaistuimelle nousseen Eerik XIV:n ja Juhanan välille syntyi erimielisyyksiä Juhanan itsenäisen ulkopolitiikan ja Eerikin epäluuloisuuden vuoksi.
Kuningas antoi valloittaa Turun linnan kesällä 1563, ja vain yhdeksän kuukautta Katariinan saapumisen jälkeen herttuapari vietiin vangittuna Ruotsiin. Samalla tyhjennettiin Turun linna kalustosta ja sisustuksesta.
Eerik XIV joutui luopumaan kruunustaan v. 1568. Hänet siirrettiin pari vuotta myöhemmin vangiksi Turun linnaan. Kun Eerik kuoli 1577, hänen puolisolleen ja lapsilleen lahjoitettiin Kangasalan Liuksialan kartano, jossa Kaarina Maununtytär vietti elämänsä loppuvuodet.
Suomen herttuana
Turussa 27-6 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti