Ensimmäinen valokuva

Tänään 3-11 tulee kuluneeksi tasavuosia dagerrotypian saapumisesta Suomeen.

Dagerrotypian myötä valokuvaus yleisesti lähti maailmanvalloitukselleen. Turkuun dagerrotypia saapui vuonna 1842, kun Turun piirilääkäri Henrik Cajander otti täällä Suomen ensimmäisen valokuvan 3-11., kohteena Uudenmaankatu 8:ssa tuolloin sijainnut Nobelin talo, taustallaan Turun tuomiokirkko. Kuvauspaikalta löytyy nykyisin asiaan liittyvä muistolaatta.

5-7 voimme syystä muistella vähän valokuvauksen historiaa, kun tuli kuluneeksi tasavuosia Joseph Nicéphore Niépcen kuolemasta ja 10-7 vastaavasti Louis Daguerren kuolemasta. Alan pioneereja molemmat. Katsotaanpas menetelmän historiaa vähän tarkemmin.



Joseph Nicéphore Niépce (7. maaliskuuta 1765 – 5. heinäkuuta 1833 Saint-Loup-de-Varennes) oli ranskalainen keksijä. Parhaiten hänet tunnetaan valokuvauksen pioneerina. Erilaisten kemiallisten kokeiluiden jälkeen hän lopulta onnistui kehittämään ja kiinnittämään maailman ensimmäisen oikean valokuvan vuoden 1826 tienoilla. Hän nimesi keksimänsä menetelmän heliografiaksi.

Televisiossa hiljan esitetyssä Melville Punaisessa ympyrässä muuten pistäydytään kunnianosoituksellisesti juuri Niépcen muitomerkillä Varennessa.

Heliografia (ransk. héliographie) on ranskalaisen keksijän Joseph Nicéphore Niépcen kehittämä maailman ensimmäinen menetelmä pysyvän valokuvan luomiseksi. Niépce otti vanhimman säilyneen valokuvan, Näkymä ikkunasta Le Grasissa, vuonna 1826 käyttäen camera obscuraa ja 25,8 x 29 cm:n kokoista öljykäsiteltyä bitumilla pinnoitettua tinalevyä.

Niépcen kuoltua 1833 hänen työtään jatkoi Louis Daguerre, joka 1839 julkaisi heliografiaan ja Niépcen havaintoihin perustuvan, mutta huomattavasti kehittyneemmän dagerrotypian.Louis Jacques Mandé Daguerre (18. marraskuuta 1787 – 10. heinäkuuta 1851) oli ranskalainen taiteilija ja kemisti, joka tunnetaan parhaiten kehittämästään valokuvausmenetelmästä, dagerrotypiasta.

Daguerre kehitteli valokuvausmenetelmää usean vuoden ajan yhdessä Joseph Nicéphore Niépcen kanssa. Niépce kuoli vuonna 1833, ja Daguerre jatkoi menetelmän kehittelyä yksin. Hän myi menetelmän Ranskan Tiedeakatemialle vuonna 1839. Ranskan valtio osti patentin ja julkisti keksinnön "vapaaseen käyttöön koko maailmalle".

Dagerrotypian myötä valokuvaus lähti pian maailmanvalloitukselleen. Turkuun dagerrotypia saapui jo vuonna 1842, kun Turun piirilääkäri Henrik Cajander otti täällä sen Suomen ensimmäisen valokuvan 3.11., kohteena Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut Nobelin talo, taustallaan Turun tuomiokirkko. Paikalta löytyy nykyisin asiaan liittyvä muistolaatta.

Henrik (Henric) Cajander (1804–1848) kuvasi Suomen vanhimman tunnetusti säilyneen valokuvan, dagerrotyypin, Turussa 3. marraskuuta 1842. Kuvassa on Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut niin kutsuttu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Lisäksi Turun Museokeskuksen valokuva-arkistossa on kaksi muuta Cajanderin ottamaa dagerrotyyppia vuodelta 1844: omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni.

  Suomen ensimmäinen selfie on vuodelta 1844.

 

Henrik Cajander toimi Turussa Suomen kaartin pataljoonanlääkärinä vuodesta 1833 ja Turun piirilääkärinä vuodesta 1836.

Ammatit: Cajander toimi vt. koleralääkärinä 1831, 1833-1836 hän toimi henkivartiokaartin lääkärinä ja 1836-1843 Turun piirilääkärinä. Hän valvoi myös Naantalin kylpylän toimintaa 1845-1846. 1846 Cajander antoi sairasvoimistelua etupäässä miehille.
Elämänvaiheet: Cajanderin perukirjan mukaan hän oli varsin varakas; yli puolet runsaasta 20000 hopearuplan omaisuudesta koostui maatiloista.

Opiskelu

 

 Syntyi 16.1.1804 Turussa, kuoli 18.2.1848 Turussa. Hauta löytyy Turun vanhalta hautausmaalta V.2.4.1.11.

Koulutus: Cajander opiskeli pääasiassa stipendiaattina Turun akatemiassa 1821- 1827, jolloin hänet promovoitiin maisteriksi. 1832 hän väitteli tohtoriksi tutkimuksella Afhandling om cholerans natur.			:
Cajander kävi elokuussa 1842 Pariisissa ja oppi siellä valokuvaustaidon. Cajander hankki täältä ilmeisesti myös kameransa. Koleralääkärinä Cajander joutui Turussa karun todellisuuden keskelle: Kolera tuli Baltian kautta Suomeen vuonna 1831, jolloin maassamme kuoli siihen noin 700 henkeä. Turkuun kolera saapui 4.9.1831.

 

 

Turun Itäharjun kolerahautausmaa on muinaismuistokohde, 1831 raivonneen koleran uhrien aidattu leposija. Koleraan kuolleita ei saanut haudata tavalliseen kirkkomaahan, joten heille varattiin oma hautausmaa keskusta-alueen ulkopuolelta. 

 

Toinen Turun kolerahautausmaista sijaitsi Linnanfältillä nykyisten Pakkarinkadun ja Malminkadun tienoilla ja sinne haudattiin lähinnä venäläisvaruskunnan kolerauhreja.
Tohtori Hjelt muistelee lapsena kokemaansa epidemiaa: 

 Torjuntatoimien lisäksi Suomessa annettiin vuonna 1831 keisarin käskystä määräys lukea kirkoissa joka sunnuntai rukous

"Wapahda meidät siitä raskaasta ja saastuttawaisesta taudista, joka meidän lähitienoissamme matkaansaattaa häwitystä ja surua kaikissa sukukunnissa."  
  Suomessa kolera aiheutti sen, että vuonna 1832 annetussa piirilääkärien ohjesäännössä tartuntatautien ehkäisy ja muut hallinnolliset tehtävät saivat ensisijaisen aseman virkatehtävien hoidossa.

" ... Koleran puhjetessa Turussa syyskuussa 1831 kolerakomitean jäsenet vaelsivat alueillaan valkoinen side käsivarressa. Koleratapauksen sattuessa talon portti suljettiin eikä ketään päästetty sisään. Elintarvikkeita annettiin päivittäin ikkunan kautta. Hautaamiset suoritettiin yöaikaan soihtujen valossa erityisellä hautapaikalla. Ruumiit siroteltiin sammuttamattomalla kalkilla. Koulut suljettiin ja ne, joilla oli siihen mahdollisuus, pakenivat maalle.”

 

 

 

Aikalaistutkimuksen valossa kolera oli kuin Jumalan miekka. Von Haartmanin tutkielman ”Tankar oma Choleran” mukaan koleraan sairastuneista 377 turkulaisesta 97 oli juoppoja, näistä 85 suorastaan parantumattomia. Von Haartmanin potilaskertomuksissa vain parin sairastuneen kohdalla oli merkintä ”kunnollinen mies”.

Vielä pari diagnoosia em. kaupunginlääkärin kirjoista: 23. syyskuuta koleraan sairastunut ja kuollut rouva Ulla Ahlman oli ”suuressa määrin juoppo”. Oppipoika Jon Brunström (24) oli ”taipuvainen juopotteluun, mutta muuten reipas” ja piika Anna Silénillä (46) oli ollut ”arkuutta rinnassa, joi kahvia joka päivä”.
 

Lähteet / Sources: Peltonen 1988. Viinapäästä kolerakauhuun sekä Varsinais-Suomen maakuntakirja 5, 1934.

Cajanderin tallennuksista säilyneet ovat siis myös omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni 1844. Mutta hävitetty on sen sijaan häpeällisesti katukuvasta tuo Suomen ensimmäisen valokuvan kohde, kaksikerroksinen upea empirerakennus, Nobelin talo.

 

 

 

 

Ruudinkeksijä Alfredin isä Immanuel Nobel oli insinööri, arkkitehti ja keksijä. Hän asui Turussa vuosina 1837-38 ja rakennutti tänne nimeänsä kantavan talon, joka hajotettiin turhana uudistusten tieltä 1961. Aikamoinen kulttuurimoka. Ei näihin totu millään.

Nobel liittyy Turkuun isänsä kautta:

Alfred Nobelin isä keksi valmistaa sotilaille vedenkestäviä selkäreppuja, joihin voitaisiin myös puhaltaa ilmaa ja joita voitaisiin käyttää ilmapatjoina vesistöjen ylityksissä ja rakennuselementteinä ponttonisilloissa ja lopulta miinoina. Vaikka Ruotsin sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Immanuel Nobelin keksinnöstä, tämän onnistui löytää sopiva yhteistyökumppani.

 

Venäjän Tukholmassa oleskelevan lähettilään, suomalaisen Lars Gabriel von Haartmanin, kehotuksesta Nobel jätti perheensä Ruotsiin ja siirtyi Turkuun kehittelemään keksintöään tarjotakseen sitä Venäjän keisarikunnan armeijalle.

 

Immanuelin lähdettyä Turkuun 1837 muu perhe joutui selviytymään ilman hänen apuaan. Ensimmäisenä vuotenaan Turussa Immanuel onnistui lähettämään perheelle sen verran rahaa, että vaimo Andriette pystyi avaamaan pienen maito- ja vihanneskaupan. Auttaakseen äitiään selviämään ahdingosta perheen lapset Robert, Ludvig ja Alfred myivät tulitikkuja kadulla.

Vuonna 1838 Turusta Pietariin muuttanut Immanuel Nobel oli menestynyt hyvin. Hänen oli onnistunut lopulta vakuuttaa Venäjän sotilasviranomaiset ja itse keisari Nikolai I miinojensa hyödyllisyydestä. Kolmentuhannen hopearuplan palkkion saanut Nobel oli laajentanut miinoja kehittelevää koepajaansa, ja 1842 hän päätti kutsua perheensä Pietariin. Tähän aikaan Pietari oli yksi maailman metropoleista niin tieteen kuin myös kulttuurin näkökannalta.
 

Häpeäpaalussa
Turussa 3-11 2016
Simo Tuomola