Epäonninen pyövelimme Matts Bertilinpoika oli astunut toimeensa vasta marraskuun alussa ja joutunut heti tositoimiin testaamaan miekalla mestaamisen olemattomia taitojaan. Huoruuteen syyllistynyt ylioppilas Sigfridus Simonis oli omasta pyynnöstään pyytänyt mestausvälineeksi juuri miekkaa, jollaista Matts ei ollut aiemmin työssään käyttänyt.
Kartta 1. Kaakinpuu ja mestauspaikka sijaitsivat Suurtorilla (A) ja hirsipuu Kerttulin hautausmaalla Uudellemaalle johtavan Karjakadun varrella (B). Olaus Gangiuksen kartta vuodelta 1634. Pyöveli johdatti karkotetut ulos kaupungista Uudenmaan (C), Hämeen (D) ja Uudenmaan (E) tulliportin kautta. Karttakopio Turun maakunta-arkisto. Kuva: Veli Pekka Toropainen.
Väki oli kokoontunut 6-11 raastuvan eteen torille seuraamaan teloitusta. Turussa mestaukset suoritettiin yleensä piilukirveellä, mutta miekkaa käytettiin tuomitun niin pyytäessä. Niinpä pyövelin tuli hallita molemmat mestausvälineet ja itsensä. Miekan oikeaoppinen käsittely mestauksessa korostui, sillä se selkeästi edusti juuri hallitsijan valtaa ja oikeudenmukaisuutta.
Pyöveli Matts Bertilinpoika epäonnistui kuitenkin surkeasti työssään ja Sigfridus Simonis vain haavoittui pyövelin käsittelyssä. Tapaus ei jäänyt tähän, vaan kansa otti oikeuden omiin käsiinsä ja kohdisti oman tuomionsa 20-11 pyöveliin pahoinpitelemällä tämän. Matts Bertilinpoika sai useita haavoja päähänsä, mutta tokeni kuitenkin ja pystyi jatkamaan työtään.
Oikeus ei lopulta tuominnut ketään pyövelin kivittämisestä, mutta yhtä kaikki aika iso joukko tavallisia turkulaisia oli näin osoittanut oman mielipiteensä siitä, millä ammattitaidolla pyövelin tulisi toimenkuvaansa hoitaa.
Kartta 2. Suurtorilta (A), jossa Turun pyövelit suorittivat mestaukset, johti Karjakatu (B) Uudenmaantulliin (C). Kerttulinmäen reunalla sijaitsi Skarprättareplan eli hirsipuu Kerttulin hautausmaalla (D). Uudenmaan tulliin päättyvä tontti numero 300 on pyövelin virkatalo ja hänen kaalimaansa (E). Turun kaupunginarkisto, Jacob Gadolin kartta1754−56. Karttakopio TMA. Kuva: Veli Pekka Toropainen.
Pyövelille merkitykselliset eri viranomaisten rakennukset sijaitsivat torin varrella lukuun ottamatta tuomiokirkkoa. Torin päädyssä oli kaupungin raatihuone, jossa sijaitsivat myös kaupungin velkavankila ja varaskellari. Torin laidalla olevassa rakennuksessa istui Turun hovioikeus.
Itse torilla seisoi kaakinpuu kaularaudassa seisottamista varten. Kuolemantuomioita toimeenpantaessa sen vierelle rakennettiin mestauslava. Viipuriin johtaneen Karjakadun varrella oli lisäksi Kerttulin hautausmaa ja hirsipuu, jotka näkyvät kartassa 1 alhaalla oikealla Mätäjärven kallion vieressä hieman erillään muusta asutuksesta.
Pyövelille kuului viina- ja olutkestitys ruoan kanssa hänen matkustaessaan maaseudulle toimittamaan työtään. Lisäksi hän sai viinaryypyn ennen mestauksen toimeenpanoa. Mikäli hän otti useampia ryyppyjä, vaarantui toimituksen onnistuminen.
Myös esivalta kiinnitti tähän huomiota. Kuningas antoi vuonna 1690 kirjelmän, jossa mestaajaa kiellettiin rangaistuksen uhalla nauttimasta liikaa väkijuomia. Tällä haluttiin varmistaa se, ettei hän hoitaisi virkansa taitamattomasti ja sopimattomasti.
Näin kerrotaan Veli Pekka Toropaisen tuoreessa 21. marraskuuta 2014 julkaistussa artikkelissa "Pyöveli, mestarismies, skarprättäri - Turun lääninmestaajien minäkuva 1643-1722". Lähteenä : http://www.ennenjanyt.net/?p=966
Artikkelista löytyy mm. luettelo Turun pyövelinviran haltijoista noina vuosina. Ennen epäonnista Bertilinpoikaa 1669-1670 virkaa oli hoitanut Mickel Henrikinpoika 1665-1669 ja Mattsin jälkeen 1670-1675 Henrik Knutinpoika. Toinenkin "epäonnistunut mestaus" virasta erottamisen syyksi löytyy, vuodelta 1696 Erik Lijten.
Syyskuussa 1695 suorittamansa epäonnistuneen mestauksen jälkeen Erik Lijteniä pidettiin vangittuna raatihuoneen vankilassa. Raastuvanoikeus määräsi hänet vielä 9. lokakuuta kahdeksaksi päiväksi vedelle ja leivälle taikauskon vuoksi. Lisäksi hänen tuli suorittaa julkirippi. Lijten sai kelvottomuudellaan maaherran hermostumaan niin, että tämä ilmoitti ennen juhannusmatkaansa 1696 kaupunginsihteeri Anders Prytzille, että Lijten oli erotettava ja myöhemmin kaupunkiin tullut Jöran Jöraninpoika Keikeli otettava hänen tilalleen.
Kun pyöveli Erik Lijten erotettiin virastaan vuonna 1696, annettiin hänen hallitsemansa pyövelin talo hänen seuraajansa Jöran Keikelin asuttavaksi. Tällöin ilmoitettiin, että talo oli nimenomaan ostettu pyövelin asunnoksi. Vuonna 1722 tämä talo sijaitsi Kerttulinmäellä hirttopaikan vieressä. Jacob Gadolinin karttaan 1750-luvulta pyövelin asunto on merkitty peltotontteineen Kerttulin hautausmaasta Uudenmaantulliin vievän tien varrelle.
Huonoa käytöstä, varkautta, huoruutta, laiminlyöntiä ja niskottelua, karkotusta - siinä yleisimpiä pyövelin erottamisen syitä. Henrik Bertilinpoika 1643-1663 erosi tehtävästään sentään vanhuuten vedoten ja kuuluisin mestareista, pitkään virassa toiminut Jöran Jöraninpoika Keikeli 1696-1722 vain "poistui kaupungista".
Vuonna 1699 kuningas antoi maaherroille määräyksen, jonka mukaan pyöveleitä tuli kohdella kunniallisina ihmisinä. Tämä tarkoitti myös sitä, että heidän tuli olla nuhteettomia jo astuessaan virkaansa. Enää ei ollut mahdollista palkata rikollisia, ja pyöveleitä koskevat oikeustapaukset vähenevät Turun oikeusasteissa ilmeisesti juuri seuraavien mestarismiesten nuhteettoman elämän seurauksena.
Lopulta näihin pyöveleihin itseensä kohdistuneisiin väkivallantekoihin puututtiin myös valtakunnan ylimmällä tasolla;
Tällainen pyöveliin kohdistunut spontaani väkivaltaisuus näyttää olleen niin yleistä, että toukokuun 24. päivänä 1700 annettiin Göteborgissa koko Ruotsin valtakuntaa koskeva plakaatti.
Siinä kuningas ilmoitti saaneensa tietää, että mestarismiehiä kivitettiin ja pahoinpideltiin heidän suorittaessaan kuolemanrangaistuksia, jotka oli määrätty heidän tehtäväkseen. Siksi plakaatissa määrättiin kuolemantuomio niille, jotka syyllistyivät tähän. Myöskään pyöveli ei saanut kohdella tuomittua julmasti tai huomattavan epäystävällisesti, sillä se ei palvellut oikeuden tarkoitusperiä.
Kivitettävänä
Turussa 23-11 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti