Linnan obeliski
Johann Carl Ferdinand von Kügelgen (6. helmikuuta 1772 Bacharach am Rhein – 9. tammikuuta 1832 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli saksalaissyntyinen maisemamaalari, joka suoritti elämäntyönsä keisarillisen hovin palveluksessa Venäjällä.
Kügelgen oli sekä Pietarin keisarillisen taideakatemian että Preussin kuninkaallisen taideakatemian jäsen. Hän on tunnettu mm. Suomea, Viroa ja Krimin niemimaata käsittelevistä litografisista maisemakuvastoistaan.
Taitavana maisemamaalarina Kügelgen pääsi Venäjän keisarillisen hovin palvelukseen keisari Paavali I:sen kutsumana. Aleksanteri I:sen toimeksiannosta hän suoritti maalausmatkoja keisarikunnan eri osiin, mm. Krimin niemimaalle 1804 ja 1806 sekä Suomeen 1818.
Suomen tehdyn matkan tarkoituksena oli tallentaa keisari Aleksanteri I:sen tehtäväksiannosta Venäjään liitetyn uuden suuriruhtinaanmaan maisemia ja kaupunkimiljöitä.
Kügelgen kierteli eteläistä Suomea kesällä 1818 ja maalasi puolisensataa seepialaveerausta mm.Turun, Helsingin, Porvoon, Tammisaaren ja Hämeenlinnan kaupunkinäkymistä, järvimaisemista Tampereen ja Kyrön lähistöltä sekä ruukkimaisemia Fagervikin ja Mustion kartanoiden alueelta.
Turku tallentui 1818 Carl von Kügelgenin tekemiin
seepialaveerauksiin. Mm. Linnanfältti obeliskeineen oli yhtenä kohteena.
Linna, satama ja Linnanpelto olivat Venäjän laivaston käytössä
1820-luvulle saakka.
Niiden perusteella hän valmisti maalausten lopulliset, keisarille luovutetut, versiot. Viidestätoista laveerauksesta valmistettiin lisäksi Pietarissa litografiat, jotka julkaistiin vuosina 1823–24 kolmiosaisena kuvajulkaisuna Vues pittoresques de la Finlande (Maalauksellisia näkymiä Suomesta).
Kügelgenin teos oli ensimmäinen Suomea esittävä laaja maisemakuvasto, vaikka siinä maantieteellisesti olikin edustettuna vain maan eteläosat. Se toimi esikuvana myöhemmille P.A. Kruskopfin ja Zacharias Topeliuksen julkaisemille kuvastoille ja oli näin luomassa perustaa suomalaisen maiseman ja luonnoskauneuden kuvaamisessa kauan vaikuttaneelle klassistis-harmoniselle tyyli-ihanteelle.
Turun tuolloisia maisemia kuvatessaan yhdeksi kohteeksi valikoitui luonnollisesti obeliskeineen myös Turun Linnanfältti, joka oli Venäjän laivaston tukikohtana aina 1820-luvulle saakka. Turun linnan puistikkoon pystytetty Obeliski oli ensimmäinen Ruotsi-Suomessa pystytetty Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki ja se oli myös Turun kaupungissa ulkoilmaan pystytetyistä muistomerkeistä vanhin.
Muistomerkki pystytettiin Linnanfältille perustettuun englantilaiseen puutarhaan, joka näkyy 1800-luvun alun kartoissa. Puutarhan perusti kontra-amiraali Viktor von Stedingk ja sen rakennustyöt aloitettiin v. 1797. Puutarhan keskuksena oli kumpu, jonka laella oli puinen obeliski.
Victor von Stedingk
Victor Karl Ernst Berend Heinrich von Stedingk, född 11 november 1751 i Letzau i Svenska Pommern, död den 30 november 1823 i Stockholm, var en svensk friherre och sjömilitär (generalamiral). Han var bror till Curt von Stedingk.
Muistomerkkikumparetta kiersi kävelytie, jonka toisen reunan muodosti vallihauta. Vallihaudasta erkani säteittäiset kanavat, joihin kertyvä tulvavesi johdettiin erillisten ojien ja sulkuporttien kautta mereen. Obeliskin ympärille oli istutettu syreenipensaita, jotka muodostivat kukkulan huipulle syreenimajan muistomerkin lahottua 1830-luvulla.
Obeliski on esitetty Wilhelm le Moinen ja Carl von Kügelgenin tekemissä kuvissa, mutta sen ulkoasusta ei ole aivan tarkkoja tietoja. on päätelty että muistomerkki oli n. 7 m korkea, sen perusta oli n. 3,5 - 4 m kokoinen ja n. 2 m korkea. Materiaaliltaan obeliski oli puuta ja se oli ilmeisesti marmoroitu harmaaksi.
Lisäksi siinä oli ruotsiksi teksti: "Ruotsinsalmen 9. heinäkuuta v. 1790 käydyn taistelun muistomerkki".
Erik Wilhelm le Moine (16. huhtikuuta 1780, Ramnäs, Västmanland, Ruotsi – 6. toukokuuta 1859, Strängnäs, Ruotsi) oli ruotsalais-suomalainen kuvataiteilija. Le Moine tuli Turkuun vuonna 1813 ja muutti täältä pois vähän ennen Turun paloa noin 1820 Ruotsiin, missä hän toimi piirustuksenopettajana Strängnäsissä.
Obeliskina
Turussa 6-2 2021
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti