Turun obeliski

Tänään 9-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta 1790:
 

1790 – Kustaa III:n sota: Ruotsinsalmen toinen meritaistelu päättyi Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon sen laivaston voittaessa Venäjän laivaston. Taistelun vuosipäivää 9. heinäkuuta vietetään Suomen merivoimien vuosipäivänä.

Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu.

Ruotsinsalmen toinen meritaistelu on Kustaa III:n sotaan kuulunut meritaistelu Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä 9.–10. heinäkuuta 1790. Se käytiin Kotkansaaren, Mussalon ja Kuutsalon saarten välisellä alueella nykyisessä Kotkassa. Taistelu on alusten lukumäärällä mitattuna yksi suurimpia koskaan käytyjä meritaisteluita ja suurin milloinkaan Itämerellä käyty meritaistelu.


Vain vuotta aiemmin käytiin samalla paikalla Ruotsinsalmen I meritaistelu, jonka Ruotsi hävisi. Toinen taistelu päättyi Carl Olof Cronstedtin johdolla Ruotsin laivaston ylivoimaiseen ja Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon.

Carl Olof Cronstedt vanhempi (3. lokakuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1820) oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali. Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.



 
 Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820.


Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna 26. lokakuuta Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Hänet ylennettiin sinilippuisen laivaston kontra-amiraaliksi 22. joulukuuta 1793. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 26. kesäkuuta 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.

Turun linnan puistikkoon pystytetty Obeliski oli ensimmäinen Ruotsi-Suomessa pystytetty  Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki ja se oli myös Turun  kaupungissa ulkoilmaan pystytetyistä muistomerkeistä vanhin.

Muistomerkki pystytettiin Linnanfältille perustettuun  englantilaiseen puutarhaan, joka näkyy 1800-luvun alun  kartoissa. Puutarhan perusti kontra-amiraali Viktor von  Stedingk ja sen rakennustyöt aloitettiin v. 1797. Puutarhan  keskuksena oli kumpu, jonka laella oli puinen obeliski.

 
 Victor von Stedingk

Victor Karl Ernst Berend Heinrich von Stedingk, född 11 november 1751 i Letzau i Svenska Pommern, död den 30 november 1823 i Stockholm, var en svensk friherre och sjömilitär (generalamiral). Han var bror till Curt von Stedingk.

Muistomerkkikumparetta kiersi kävelytie, jonka toisen reunan  muodosti vallihauta. Vallihaudasta erkani säteittäiset  kanavat, joihin kertyvä tulvavesi johdettiin erillisten ojien  ja sulkuporttien kautta mereen. Obeliskin ympärille oli  istutettu syreenipensaita, jotka muodostivat kukkulan huipulle  syreenimajan muistomerkin lahottua 1830-luvulla.

 

Turku tallentui 1818 Carl von Kügelgenin tekemiin seepialaveerauksiin. Linnanfältti obeliskeineen oli yhtenä kohteena. Linna, satama ja Linnanpelto olivat Venäjän laivaston käytössä 1820-luvulle saakka.


Johann Carl Ferdinand von Kügelgen (6. helmikuuta 1772 Bacharach am Rhein – 9. tammikuuta 1832 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli saksalaissyntyinen maisemamaalari, joka suoritti elämäntyönsä keisarillisen hovin palveluksessa Venäjällä. 

 

Obeliski on esitetty Wilhelm le Moinen ja Carl von Kügelgenin  tekemissä kuvissa, mutta sen ulkoasusta ei ole aivan tarkkoja  tietoja. on päätelty että muistomerkki oli n. 7  m korkea, sen perusta oli n. 3,5 - 4 m kokoinen ja n. 2 m  korkea. Materiaaliltaan obeliski oli puuta ja se oli ilmeisesti marmoroitu harmaaksi.



Lisäksi siinä oli ruotsiksi  teksti: "Ruotsinsalmen 9. heinäkuuta v. 1790 käydyn taistelun muistomerkki".
 

Erik Wilhelm le Moine (16. huhtikuuta 1780, Ramnäs, Västmanland, Ruotsi – 6. toukokuuta 1859, Strängnäs, Ruotsi) oli ruotsalais-suomalainen kuvataiteilija. Le Moine tuli Turkuun vuonna 1813 ja muutti täältä pois vähän ennen Turun paloa noin 1820 Ruotsiin, missä hän toimi piirustuksenopettajana Strängnäsissä.

Obeliskina
Turussa 9-7 2014
Simo Tuomola

Turussa +35,9 C

Tälle päivämäärälle 9. heinäkuuta on kirjattu pitkään voimassa ollut korkein Suomessa koskaan virallisesti mitattu lämpötila, kun helle nousi Turussa 9.7.1914 lukemiin + 35,9 C. Vastaavasti kylmin Suomessa mitattu lämpötila on kirjattu Kittilän Pokassa 28.1.1999 kun elohopea osoitti lukemia - 51,5 C.

1914 – Turussa mitattiin korkein Suomessa havaittu lämpötila, vuoteen 2010 saakka: 35,9 astetta celsiusta.

Turun ennätys pysyi voimassa aina vuoteen 2010 saakka, jolloin Liperissä Joensuun lentoasemalla 29.7. uudeksi ennätykseksi mitattiin 37,2 °C.

 
 Anders Celsius Olof Areniuksen maalaamana.


Anders Celsius (27. marraskuuta 1701 Uppsala – 25. huhtikuuta 1744 Uppsala) oli ruotsalainen tähtitieteilijä. Celsius toimi Uppsalan yliopiston tähtitieteen professorina vuosina 1730–1744. Anders Celsiuksen tutkimukset kohdistuivat lähinnä meteorologiaan, revontuliin ja Maan magnetismiiin.

Lämpötilan mittaamisessa käytetty Celsius-asteikko on saanut nimensä Anders Celsiukselta. Hän esitti asteikon ensimmäisen kerran Ruotsin tiedeakatemialle vuonna 1742. Asteikossa veden jäätymispiste oli 100°C ja kiehumispiste 0°C astetta. Myöhemmin Carl von Linné käänsi asteikon toisinpäin.

Celsiusaste (yksikön tunnus °C) on ruotsalaisen astronomin Anders Celsiuksen (1701–1744) vuonna 1742 esittelemä lämpötila-asteikko. Celsius ehdotti vuonna 1742 asteikkoa, jonka kaksi vertauspistettä olivat veden sulamispiste ja kiehumispiste. Lämpömittarin keksijänä pidetään kuitenkin Galileo Galileita, joka keksi alkeellisen lämpömittarin v. 1593.

Kiehumispisteeksi Celsius asetetti 0 °C ja sulamispisteeksi 100 °C. Asteikko oli siten käänteinen verrattuna nykyiseen.

Celsiuksen asteikkoa kehitti eteenpäin hänen työtoverinsa Märtin Strömmer. Hän käänsi asteikon toisin päin nykyisekseen, ja asetti sen vuonna 1750 vanhan Celsius-mittarin tilalle Uppsalan yliopiston meteorologiselle laitokselle, mistä lähtien sillä suoritettiin mittauksia.

 


Vuosi 1914 oli Turussa luonnonilmiöiden suhteen myös sikäli merkittävä, että 21. elokuuta 1914 täällä todistettiin täydellistä auringonpimennystä. Maailmanlopun merkit eivät kuitenkaan tätä nykyistä aikaa pahempaan lopputulokseen johtaneet.




Auringonpimennys on luonnonilmiö, joka syntyy Kuun liikkuessa Maan ja Auringon väliin siten, että kaikki kolme ovat samalla suoralla. Tällöin Kuu peittää Auringon taakseen ja Kuun varjo osuu Maahan.


Nyt mittari Turussa näyttää +24C, mutta jo 10 km päässä Portsasta on lämpötila - 55 C. Siis tuolla suunnassa missä lentokoneet lentelee ja vastaavasti alaspäin mennessä kuumenee. Jo 1500-2000 m syvyydessä geoterminen lämpö kohoaa siinä suunnassa + 55-75 C:een.

Pientä on kuitenkin ihmisen tietämys ja toimeliaisuus täällä Telluksella. Syvin porareikä maan pintaan taitaa olla 10km luokkaa ja Mariaanien haudassa 11km syvyydessä ei ole tainnut vierailla kuin kaksi ihmistä, vastaavalla korkeudella avaruudessa on lennelty pikkasen enemmän porukkaa.

Ei taida oma planeetta eläinlajia oikein kiinnostaa, avaruuteen kyllä hamuillaan kiivaasti.


Lämmöllä
Turussa 9-7 2014
Simo Tuomola

Suomi Herää

Tänään 8-7 tulee kuluneeksi tasavuosia valkoisen Suomen hovirunoilijaksi nimetyn Turun yliopiston rehtorin Veikko Antero Koskenniemen syntymästä 1885.

Veikko Antero Koskenniemi, vuoteen 1906 Forsnäs (8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko.

Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi kriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professuurin Turun yliopistosta, jonka rehtorina hän toimi 1924–1932.


V. A. Koskenniemen hautakivi Turun hautausmaalla

Oulun poika onneton, onnenani ollut on, kirjoitin joskus, mutta se onkin toinen tarina se. Tarina Kaarlo Kramsusta, jota on pidetty Suomen synkimpänä runoilijana. Oulusta Koskenniemen isänmaallisia edeltäjiä kuitenkin hänkin.

Koskenniemen esikoisteos Runoja ilmestyi 1906. Teoksia Elegiat ja Sydän ja kuolema pidetään miehen parhaimpina saavutuksina. Veikko Antero kuoli 1962 ja hänen hautajaisissaan Turun tuomiokirkossa siunauksen suoritti arkkipiispa Ilmari Salomies. Koskenniemen hautaa V.5.3.11.163a  Turun hautausmaalla koristaa Jussi Vikaisen toteuttama reliefi, aiheena matkasauva ja käsi.

Yliopistollinen opetus palasi takaisin Turkuun vuonna 1917, kun kaupunkiin perustettiin ruotsinkielinen Åbo Akademi. Nykyinen Turun yliopisto perustettiin vuonna 1920 Turun Suomalaisen Yliopistoseuran toimesta suomenkieliseksi monialayliopistoksi ruotsinkielisen Åbo Akademin ja kaksikielisen Helsingin yliopiston rinnalle.

Yliopiston alkuaikoja leimasi vahva suomalaiskansallinen henki, ja se toimikin aluksi nimellä Turun Suomalainen Yliopisto. Yliopiston tunnuslause "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle" kuvaa itsenäisyyden alkuajan aatetta ja 22 040 vapaaehtoista lahjoittajaa, jotka mahdollistivat yliopiston perustamisen.




Turun yliopisto aloitti toimintansa entisen Hotelli Phoenix'n rakennuksessa Kauppatorin laidalla. Opetus alkoi 27. kesäkuuta vuonna 1922. Tuolloin yliopiston kirjoissa oli 87 opiskelijaa, ja se koostui kahdesta tiedekunnasta – humanistisesta ja matemaattis-luonnontieteellisestä.

Hotelli Phoenix oli Turussa Kauppatorin laidalla silloisen Venäjän Kirkkokadun varrella sijainnut, vuodesta 1878 vuoteen 1922 toiminut hotelli. Rakennus tunnettiin Phoenixin talona vielä silloinkin, kun se oli vuonna 1920 perustetun yksityisen Turun Yliopiston päärakennus. Phoenixin talo purettiin vuonna 1959.


 
 Näkymä Hotelli Phoenixista 1900-luvun alulta.



Koskenniemen kansallismielisyys heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten Lippulaulusta ja Finlandiasta. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija Eino Leinon jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.

Finlandia on Jean Sibeliuksen vuonna 1899 orkesterille säveltämän sarjan Historiallisia kuvia viimeinen osa, alun perin nimeltään Suomi Herää.

Nuorsuomalaiset järjestivät mielenosoituksellisen juhlan venäläisten toteuttamaa sortopolitiikkaa vastaan lehtiensä puolesta 4. marraskuuta 1899. Tähän laadittiin suomalaiskansallinen historiallinen kuvaelma, jonka Sibelius sävelsi, Kaarlo Bergbom kuvitti ja Eino Leino sekä Jalmari Finne laativat sille tunteellisen ja kansallisen taustatekstin; Leino vastasi mm. Suomi Herää (Finlandia) -osan tekstistä.

Vaikka Finlandia-hymnin nykyiset sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi vasta puoli vuosisataa myöhemmin, ne heijastelevat sävellyksen alkuperäistä suomalaiskansallista henkeä sortovallan vastaisessa taistelussa. Sibelius ei tarkoittanut teosta laulettavaksi, mutta sille tehtiin alusta asti sanoituksia, eikä Sibelius vastustanut tätä. Omat sanansa Finlandiaan on kirjoittanut Wäinö Sola.

Jalo Wäinö Sola (8. tammikuuta 1883 Helsinki – 12. lokakuuta 1961 Helsinki), vuoteen 1906 Sundberg, oli suomalainen oopperalaulaja ja tärkeimpiä nimiä koko suomalaisessa oopperakulttuurissa





FINLANDIA-HYMNI
Music: J. Sibelius
Lyrics: V.A. Koskenniemi

Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs' seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus' alkanut, synnyinmaa.


Isänmaallisesti

Suomen Turussa 8-7 2014
Simo Tuomola

Suomen Joutsen

Tänään 7-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun ryövääjä Otto Rudin kohtalonpäivistä:

 
Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 07.07.1565

• 1565 – Suomalainen yliamiraali Klaus Kristerinpoika Horn voitti Bornholmin suuressa meritaistelussa tanskalaisen Otto Rudin laivaston. Rud menetti 5 000 miestä ja hänen itsensä oli antauduttava amiraalinlaivoineen.

 
Klaus Kristerinpoika Horn (n. 1518–1566) oli sotilas ja valtiomies. Hänestä tuli vuonna 1556 Viipurin käskynhaltija ja vuonna 1561 Tallinnan käskynhaltija. Vuonna 1561 hänestä tuli myös Liivinmaan joukkojen ylipäällikkö ja 1564 laivaston yliamiraali.

Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509. Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa.  Otto Rud kuoli vankeuden aikana 11.10.1565 Tukholmassa.

Svante Niilonpojan kaudella tanskalaiset tekivät voimakkaammalla laivastollaan tuhoisia hyökkäyksiä Ruotsiin ja Suomeen hävittäen mm. Porvoon,

Porvoon lisäksi kohteena oli myös mahtikaupunki Turku ja Turun saaristo. Vuonna 1507 Severin Norby tekee yhdeksällä märssylaivalla ryöstöretken Ahvenanmaalle Kastelholmaan, vieden käskynhaltija Sten Tuureesson Bielken vankina Tanskaan.

 

Turussa riehuu ruttoepidemia ja kuningas asettaa 1508 Tukholman saaristoon kymmenen laivaa turvaamaan liikennettä merirosvoilta. Niinpä Tanskan kuninkaan Hansin merirosvojoukot suuntaavatkin hyökkäyksensä aamuyöllä 3. elokuuta 1509 Turkuun.

Soturi Otto Rudin johdolla ryöstetään mm. kirkon aarteet Kaikkien Pyhien Kappelista. Ryöstetyksi tulee mm. kirkon arvokkain esine, Särkilahden kalkki eli ns. Ejbyn kalkki - ehtoollismalja ja pateeni, ehtoollisleipälautanen.

Murhaaminen ja ryöstely kestää viisi päivää. Piispanhiipan ja sauvan lunastukseksi vaaditaan 12 000 markkaa, samoin kaupungin polttamatta jättämisestä. Jooseppi Pietarinpojan isännöimää Turun linnaa Rud ei kuitenkaan pysty valloittamaan.

 




Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 7-7 1565


Kesällä 1565 Tanskan laivasto oli jälleen merikelpoisena merellä. Sitä johti nyt Otto Rud. Tanskalaiseen laivastoon kuului 36 alusta.  Laivasto tapasi Hornin laivaston Bornholmin ja Rügenin välillä, jonne Horn oli vetäytynyt käytyään uudelleen Kööpenhaminan edustalla tullia kantamassa. Hornin komennossa oli nyt 46 alusta, joista pari oli vasta Suomesta  tullutta.


Bornholmin ja Rügenin välissä suoritettiin ratkaiseva taistelu 7-7 1565. Tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren aloitti taistelun purjehtien Hornin laivaston keskelle ja ryhtyen valtausyrityksiin. Se joutui heti alussa vierekkäin Hornin amiraalilaivan St Erikin kanssa. Amiraalilaivojen kesken käytiinkin sitten ankaraa kaksintaistelua tuntikausia, kunnes Rudin oli pakko antautua huolimatta siitä, että hän sai lopussa avukseen kaksi muuta laivaa.


 
 Klas Kristersson Horn

 Klas Kristersson Horn var en svensk amiral av finländsk härkomst. Han föddes omkring år 1517 i Åminne. Han deltog i sjuårskriget mellan Danmark och Sverige 1563-1570, där han vann en avgörande seger över den danska flottan den 7 juli 1565 och den 26 juli 1566 vann han över en kombinerad dansk-lübecksk flotta nära Öland. Han dog den 9 september samma år i pesten. Gift (1551-01-03) med Kerstin Krumme (1532-1611)

Yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra (n.1518 - 1566)

Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana. Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.

Myöhempien aikojen Suomen Joutsen.

Jägmästaren oli taistelun melskeessä uppoamassa ja sen miehistöstä (1500 miestä) oli 2/3 osaa taistelukyvyttömiä. St Erikin vieressä taisteli Suomen Joutsen (Finska Svan 82 tykkiä, vara-amiraali Sten Sture ja laivankapteenina Baner, jotka kaatuivat taistelun kuluessa) tanskalaisia aluksia Kristoferia (Nils Trolle) ja Jungfrua (Erik Rud) vastaan. Tuuli ajoi niitä vastaan Troiluksen (44 tykkiä) ja erään suuren lyypekkiläisen, jotka olivat kiinnittyneet toisiinsa valtauspuomeilla, ja näin muodostuneessa viiden aluksen ruuhkassa oli taistelu tavattoman kiivas.

Kristofer upposi pian, vieden mukanaan mm tanskalaisen aliamiraalin Niilo Trollen, mutta osa miehistöä valtasi ruotsalaisen St Göranin ja sen onnistuikin Ruotsin lipun turvin päästä pakoon taistelupaikalta. Taistelu oli muuallakin ankaraa. Kun se illalla taukosi tanskalaiset olivat menettäneet  3 alusta (Kristopher, kapteenina Nils Trolle, Lübeck) uponneina ja 2 alusta (lippulaiva Jägmästaren 90) vallattuina sekä 5000 miestä. Pahoin runneltuna Tanskan laivasto purjehti ensin Bornholmiin ja sitten Kööpenhaminaan.

Taistelu oli Hornin johtamalle Ruotsin laivastollekin  maksanut paljon: muun muassa kolme laivaa (Grip uponnut, Gyllende Lejon palanut ja St Göran vallattu) ja noin 2000 miestä oli menehtynyt. Mutta ratkaiseva voitto oli saavutettu. Tämän jälkeen hän Horn oli Itämeren herra. Ettei hänen suurta voittoaan voitu erikoisemmin käyttää hyväksi sodan lopputuloksen kannalta, johtuu siitä, että samoihin aikoihin Ruotsin maavoimat kärsivät tappion Axtornassa.


Ottoa kaatamassa
Suomen Turussa 7-7 2014
Simo Tuomola

Suomen laulu

Tänään 6-7 Eino Leinon päivänä katseemme suuntautuu Ruissaloon. Sana arvovieraiden saapumisesta on kiirinyt kaupunkiin ja paikalle on saavuttu vastaanottoon runsain joukoin, kuka kävellen, kuka omalla veneellä seilaten.

 
 Eino Leino vuonna 1917 ystävänsä Akseli Gallen-Kallelan maalaamassa muotokuvassa.

Joku Wiz Khalifa tai Phoenix sieltä vähintään on saapumassa. Tame Impala tai Icona Pop, Kolmas Nainen nyt ainakin. Suede se ei taida olla, tulee idän suunnasta. Tavataan klo 6 siis You Me At Six ja muistakin ottaa ensiapulaukku mukaan - First Aid Kit. The 1975 se ei ole - on vuosi 1884. Ehkä jokin paikallinen bändi The Local Band ja Robin näyttävät meille Vihreät Valot - onko se Eino Leino itse - Vesa-Matti Loiri.

 

Kun 6-7 1884 keisarillinen eskaaderi ankkuroitui kahdeksi päiväksi Turun Kuuvan redille, toimivat keisarillisina jahteina Tsarevna, Marevo ja Slavjanka. Myös kesän 1885 keisarillinen lomamatka Suomeen ylti Ruissalon Kuuvan lahdelle ja aina kaupunkiin saakka. Tuolloin ylioppilaslaulajat kävivät esittämässä keisarille laulut Hafvet er skjönt sekä Suomen laulun. Kuoro kutsuttiin myöhemmin myös Pietariin esiintymään.
 
 

Keisarillinen huvijahti Tsarevna "Tsaarin tytär" oli rakennettu Englannissa 1874 Aleksanteri II:lle. Tsarevnaa käyttivät kuitenkin pääasiassa Aleksanteri III ja Dagmar. Useimmat risteilyt suuntautuivat heille rakkaaseen Suomen saaristoon. Alus poistettiin käytöstä 1917 ja lopulta romutettiin.

 6. heinäkuuta 1886 keisarilliset alukset ankkuroituivat Kuuvan redille ja 1887 Tsarevna nähtiin jälleen Turun reitillä. Keisari teki tuolloin kaupunkiretken keskustaan pienemmällä höyrypurrella ja luotsihöyry Saturnus toi keisarinnan perässä ostoksille kaupungille. Vuoden 1888 keisarillinen kesäretki suuntautui Turun lisäksi myös Paraisten Atun saarelle kalastuksen merkeissä.



 Maria Fjodorovna (ven. Мария Фёдоровна) (26. marraskuuta 1847 Kööpenhamina – 13. lokakuuta 1928 Kööpenhamina) oli keisari Aleksanteri III:n puoliso ja Suomen suuriruhtinatar. Syntyjään hän oli Tanskan prinsessa Dagmar (Marie Sophie Frederikke Dagmar), kuningas Kristian IX:n vanhin lapsi.

Maria Fjodorovna oli tunnettu Suomen ystävä. Ensimmäisellä venäläistämiskaudella hän yritti saada poikaansa Nikolaita lopettamaan venäläistämistoimet Suomessa ja kutsumaan epäsuositun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin takaisin Pietariin.

Keisarinna osoitti vieroksuntaansa Venäjän toimia Suomea vastaan myöhemminkin, hänen matkatessaan junalla Suomen kautta takaisin Venäjälle hän antoi soittokunnan soittaa porilaisten marssin ja maamme laulun, joiden esittämisen sen aikainen kenraalikuvernööri Seyn oli kieltänyt.


14-9 1888 Ruisrockin nykyisen tapahtumapaikan Yleisen Käytäwän ruokalistakin oli viritetty keisarilliseen makuun; tarjolla oli keisarisoppaa, keitettyä lohta ja hollantilaiskastiketta, lampaan kotletteja ja kinkkua keitettyjen vihannesten kera, parsaa, kirsikkavanukasta, lintua ja salaatia, sekä jäähdykettä, hedelmiä ja juustoa. Juomina tarjoiltiin madeiraa, sherryä, portviiniä, Marco Bruneria, Chateau Margauxia sekä Roedereria.

Kun Ruissalo palstoitettiin vuonna 1846, varattiin yksi palsta yleiseen virkistyskäyttöön. Tämä ns. Yleinen käytävä (Almänna promenaden) muodostettiin Choraeuksen lähteen ympärille, palstalle 35. Palstalle rakennettiin ravintola kaksi vuotta myöhemmin ja lähteen ympäristö kunnostettiin. Ennen pitkää paikka havaittiin liian syrjäiseksi, liikenne kun tapahtui pääasiassa vesitse

 
Yleinen käytävä siirrettiin vuonna 1860 Pukinsalmen rantaan palstalle 33 eli nykyiseen Kansanpuistoon ja entisen Manillan huvipuiston paikalle. Lehdistössä toivottiin, että kaupunginarkkitehti Chiewitz tekisi paikasta todellisen huvipuiston keilaratoineen, karuselleineen, keinuineen ja kesäteattereineen. Åbo Underrättelser -lehti suositteli hänelle tutustumiskäyntiä Kööpenhaminan tivoliin. Samana keväänä 1860 avattiin keilarata ja ravintola, jota pidettiin kalliina, sillä "kamalin tee" maksaa 48 penniä kuppi ja jopa kalliilla höyrylaivoilla se maksaa 40 penniä (ÅU 7.8.1860). 

Yleinen käytävä koki pian vastoinkäymisiä. Tulipalo tuhosi ravintolarakennuksen vuonna 1864. Uusi ravintola valmistui kaksi vuotta myöhemmin, mutta siihen oli vaikea löytää vuokralaisia. Turkulaisten kävelyretket kuitenkin suuntautuivat usein Yleiselle käytävälle, jossa järjestettiin muun muassa tunnetun turkulaisen Nils Henrik Pinellon toimesta monen moista toimintaa: konsertteja, ilotulituksia, näytelmiä ja nyyttikestejä. Promenaadin uudistamiseksi tilattiin maailman kuululta puutarha-arkkitehdiltä Knut Forsbergiltä vuonna 1865 Yleisen käytävän suunnitelma. Sitä ei kuitenkaan koskaan toteutettu.

Nils Henrik Pinello (17. elokuuta 1802 Turku – 9. syyskuuta 1879 Turku) oli suomalainen ruotsiksi kirjoittanut kirjailija ja toimittaja. Hän käytti nimimerkkejä Kapten Puff, N.H.P. ja von Puff.

Vanhan Suurtorin kupeessa Turussa sijaitsee Ravintola Pinella joka on saanut nimensä Nils Henrik Pinellon mukaan, joka oli mukana perustamassa tätä kulttuuriravintolaa vuonna 1848. Ravintolan asiakkaina ovat olleet mm. Snellman, Runeberg ja Lönnrot.

Promenaadin ravintolassa vietettiin ilmeisen hurjia juhlia. Niinpä 1800-luvun lopussa toimintaa pyrittiin kehittämään rauhallisempaan suuntaan. Yleisen käytävän ravintola muutettiin vuonna 1899 raittiusravintolaksi. Sen sai haltuunsa silloinen puolikunnallinen monopoliyhtiö ja alkoholittomana paikkana se pysyi ainakin kieltolain säätämiseen asti.

Vuonna 1922 ravintolan vuokraajaksi tuli Turun Työväenyhdistys, jonka toimesta alueelle rakennettiin kesäteatteri- ja ravintolarakennus sekä hiekkaranta. Uimalatoimintaa alueella alettiin kehitellä 1800-luvun lopulla ja uimalarakennuksia rakennettiin ainakin vuosina 1899, 1903 ja 1907. Suurimmasta suosiostaan uimahuoneet nauttivat 1920-30-luvuilla.

Yleisen käytävän nimi muutettiin vuonna 1937 Ruissalon Kansanpuistoksi. Sen suosituin tapahtuma on nykyään Ruisrock. Uimarantana alue on menettänyt merkitystään kanadanhanhien otettua sen reviirikseen.




Vuonna 1889 Kuuvan selkä sai vieraita heinäkuun 5. päivänä. Luotsihöyry kiinnittyi pian Rönnbergin siltaan ja keisarinna Dagmar lähti siitä kävelylle Linnankadulle ja edelleen vossikkakyydillä ostoksille kaupungille. Myöhemmin sitten käytiin Yleisellä Promenadilla kahvilla.

Kenen lauluja laulat
Ruisrockissa 6-7 2014
Simo Tuomola