1790 – Kustaa III:n sota: Ruotsinsalmen toinen meritaistelu päättyi Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon sen laivaston voittaessa Venäjän laivaston. Taistelun vuosipäivää 9. heinäkuuta vietetään Suomen merivoimien vuosipäivänä.
Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu.
Ruotsinsalmen toinen meritaistelu on Kustaa III:n sotaan kuulunut meritaistelu Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä 9.–10. heinäkuuta 1790. Se käytiin Kotkansaaren, Mussalon ja Kuutsalon saarten välisellä alueella nykyisessä Kotkassa. Taistelu on alusten lukumäärällä mitattuna yksi suurimpia koskaan käytyjä meritaisteluita ja suurin milloinkaan Itämerellä käyty meritaistelu.
Vain vuotta aiemmin käytiin samalla paikalla Ruotsinsalmen I meritaistelu, jonka Ruotsi hävisi. Toinen taistelu päättyi Carl Olof Cronstedtin johdolla Ruotsin laivaston ylivoimaiseen ja Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon.
Carl Olof Cronstedt vanhempi (3. lokakuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1820) oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali. Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.
Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820.
Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna 26. lokakuuta Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Hänet ylennettiin sinilippuisen laivaston kontra-amiraaliksi 22. joulukuuta 1793. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 26. kesäkuuta 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.
Turun linnan puistikkoon pystytetty Obeliski oli ensimmäinen Ruotsi-Suomessa pystytetty Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki ja se oli myös Turun kaupungissa ulkoilmaan pystytetyistä muistomerkeistä vanhin.
Muistomerkki pystytettiin Linnanfältille perustettuun englantilaiseen puutarhaan, joka näkyy 1800-luvun alun kartoissa. Puutarhan perusti kontra-amiraali Viktor von Stedingk ja sen rakennustyöt aloitettiin v. 1797. Puutarhan keskuksena oli kumpu, jonka laella oli puinen obeliski.
Victor von Stedingk
Victor Karl Ernst Berend Heinrich von Stedingk, född 11 november 1751 i Letzau i Svenska Pommern, död den 30 november 1823 i Stockholm, var en svensk friherre och sjömilitär (generalamiral). Han var bror till Curt von Stedingk.
Muistomerkkikumparetta kiersi kävelytie, jonka toisen reunan muodosti vallihauta. Vallihaudasta erkani säteittäiset kanavat, joihin kertyvä tulvavesi johdettiin erillisten ojien ja sulkuporttien kautta mereen. Obeliskin ympärille oli istutettu syreenipensaita, jotka muodostivat kukkulan huipulle syreenimajan muistomerkin lahottua 1830-luvulla.
Turku tallentui 1818 Carl von Kügelgenin tekemiin seepialaveerauksiin. Linnanfältti obeliskeineen oli yhtenä kohteena. Linna, satama ja Linnanpelto olivat Venäjän laivaston käytössä 1820-luvulle saakka.
Johann Carl Ferdinand von Kügelgen (6. helmikuuta 1772 Bacharach am Rhein – 9. tammikuuta 1832 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli saksalaissyntyinen maisemamaalari, joka suoritti elämäntyönsä keisarillisen hovin palveluksessa Venäjällä.
Obeliski on esitetty Wilhelm le Moinen ja Carl von Kügelgenin tekemissä kuvissa, mutta sen ulkoasusta ei ole aivan tarkkoja tietoja. on päätelty että muistomerkki oli n. 7 m korkea, sen perusta oli n. 3,5 - 4 m kokoinen ja n. 2 m korkea. Materiaaliltaan obeliski oli puuta ja se oli ilmeisesti marmoroitu harmaaksi.
Lisäksi siinä oli ruotsiksi teksti: "Ruotsinsalmen 9. heinäkuuta v. 1790 käydyn taistelun muistomerkki".
Erik Wilhelm le Moine (16. huhtikuuta 1780, Ramnäs, Västmanland, Ruotsi – 6. toukokuuta 1859, Strängnäs, Ruotsi) oli ruotsalais-suomalainen kuvataiteilija. Le Moine tuli Turkuun vuonna 1813 ja muutti täältä pois vähän ennen Turun paloa noin 1820 Ruotsiin, missä hän toimi piirustuksenopettajana Strängnäsissä.
Obeliskina
Turussa 9-7 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti