Aikahyppy

 

Tänään 17-2 otettiin Ruotsi-Suomessa käyttöön lopulta onnistuen gregoriaaninen kalenteri. Se toteutettiin vuonna 1753 siirtymällä 17-2 jälkeen heti päivämäärään 1-3. Huomenna on siis maaliskuun ensimmäinen päivä, ettäs tiedätte. Ensimmäinen yritys kalenterin uusimiseksi tehtiin vuosina 1700-1712 ja sekös todettiin epäonnistuneeksi.

Huomenna on siis 1-3, vaikka tänään olisikin 17-2.

• 1753 – Helmikuun 17. päivän jälkeen seurasi suoraan 1. maaliskuuta Ruotsin ja Suomen siirtyessä juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin.

Muutos suoritettiin kuningas Aadolf Fredrikin aikana.

 
Aadolf Fredrik (14. toukokuuta 1710 – 12. helmikuuta 1771) oli Ruotsin kuningas vuosina 1751–1771. Hän ei onnistunut kasvattamaan kuninkaan valtaa, vaan oli edeltäjänsä Fredrik I:n tavoin valtaoikeuksiltaan heikko hallitsija.
 
Gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla

Vuoden keskipituus olkoot siis 365,2425 päivää, jolloin virhettä aiheutuu yhden päivän verran 3000 vuodessa ja maan rataliikkeen poikkeamia korjataan silloin tällöin karkaussekunneilla.

 Juliaaninen kalenteri, vanhojen suomalaisten kielessä vanha luku, on ollut käytössä Euroopassa antiikin ajoista saakka. Sitä tarkentamaan kehitettiin 1500-luvulla gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku. Juliaaninen kalenteri on tällä hetkellä (vuodesta 1900 alkaen) 13 vuorokautta gregoriaanista kalenteria jäljessä. Vuonna 2100 ero kasvaa neljäksitoista päiväksi.

 Asteekkikalenteri.

Ruotsin valtakunta ja Suomi sen itäisenä osana oli aikoinaan siis se vihoviimeinen sivistyneen maailman kolkka, jossa otettiin käyttöön yleinen juliaaninen kalenteri. Päivämäärällä 1-3 1700 Ruotsi otti käyttöönsä vielä itsepäisesti ihan ainutlaatuisen, oman ruotsalaisen kalenterinsa.

Suomessa ilmestyi ensimmäinen almanakka 1608 ja suomalainen tähtitieteilijä Sigfrid Aronius Forsius sai 1619 yksinoikeuden kalenterien tekoon koko valtakunnassa. Hän laati almanakkoja Turun horisontin mukaan. Kansan keskuudessa ajantieto saatiin selville puuhun veistetyistä riimukalentereista.

 Päivät ryhmitettiin kirkollisen opin mukaisesti seitsenpäiväisiksi viikoiksi, mutta vuosi sen sijaan jaettiin tuolloin 13 kuukauteen.  Mukana mm. Vaahtokuu, Mahlakuu ja Ruojakuu.

 

 

Nuorille opetetaan riimusauvojen käyttöä Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa. Tuon ajan muistitikkuja siis.

Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies. Hän julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat Turun horisontin mukaan.

Ajan tietoa tutkailtiin myös historian merkeissä: Laurentius Petri Aboicuksen Suomen historian esitys, ensimmäinen suomenkielinen laatuaan, valmistuu 1658; "Ajan Tieto Suomenmaan menoist ja vscost, erinomaisest Suomen Pispoist cungin Kuningan ajall."

 

 Laurentius Petri Aboicus: Otteita riimikronikasta Synopsis Chronologiæ Finnonicæ Rythmica Eli Ajan Tieto, 1658

Laurentius Petri Aboicus kuuluu suomenkielisen virsirunouden ja saarnakirjallisuuden perustajiin ja tietokirjallisuuden uranuurtajiin. Hän keräsi suomalaisia sananlaskuja (jotka sitten täydennyksin julkaisi hänen vävynsä Henricus Matthiae Florinus. Hän julkaisi suomeksi saarnoja 1649, 1656 ja 1670, kaksi saarnakokoelmaa 1644, virsiä 1664–1683 sekä runomuotoisen Ajan-Tiedon, joka ilmestyi kolmena painoksena (1658, 1671 ja postuumisti 1684).

Suomenmaan menoist ja vscost, erinomaisest Suomen Pispoist cungin Kuningan ajall, Lyhykäisijn rijmein coottu a LAURENTIO PETRI Ab: Pastore Tamm:
 
- - -
Pispa suuri Suomenmaalle
Papix pandu pacanoille
1. Henrick ensin Engelandist,
Sepä seurais tänne Ruodzist
Corkiat Erick Kuningasta
Suomeen silloin culkewaista;
Se sitt Suomes cansaa casti,
Suomalaiset vscoon saatti.
Jota pacanat pahax panit,
Taca ajoit, tyhmäst tapoit.
Sijhen sian sitt ainian
Toimitt' Jumal toiset pijan.


Lauri Pietarinpoika Tammelinus eli Laurentius Petri Aboicus (1605 Turku – 1671) oli suomalainen pappi. Hän toimi Loimaan kappalaisena vuodesta 1637 ja Tammelan kirkkoherrana vuodesta 1648. Hän julkaisi suomeksi saarnateoksia sekä riimikronikan Ajantieto Suomenmaan menoist ja uscost (1658).

Historiallinen runouden ensimmäinen painosta julkaistu tuote Suomessa on Tammelan kirkkoherran Lauri Tammelinuksen v. 1658 julkaisema riimikronikan tapainen Ajan tieto.
 

Helmikuu vuoden 1712 ruotsalaisessa kalenterissa.

Ruotsalainen kalenteri oli Ruotsissa 1. maaliskuuta 1700 – 30. helmikuuta 1712 käytössä ollut kalenteri.

Ruotsissa (mukaan lukien Suomi ja Ruotsin Itämeren maakunnat) oli päätetty 1600-luvun lopulla siirtyä käyttämään gregoriaanista kalenteria jättämällä väliin 11 karkauspäivää vuosina 1700–1740.

Tämä päätös merkitsi sitä, että 40 vuoden ajan välillä 1.3.1700–28.2.1740 Ruotsin käyttämä kalenteri poikkeaisi kaikista muista kalentereista. Lisäksi poikkeama ei olisi vakiosuuruinen, vaan se muuttuisi yhdellä päivällä joka neljäs vuosi. Siitä huolimatta päätös tehtiin Kaarle XII:n ollessa kuninkaana.

Ruotsissa ei siten vuonna 1700 ollut karkauspäivää, vaan ruotsalainen kalenteri oli yhden päivän edellä juliaanista kalenteria ja kymmenen päivää jäljessä gregoriaanista kalenteria. Päätöksestä huolimatta vuosien 1704 ja 1708 kalentereihin oli lisätty karkauspäivät. Syynä saattoi olla käynnissä ollut Suuri Pohjan sota.

Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 Tukholma – 30. marraskuuta 1718 Fredrikshald (nyk. Halden), Norja) oli Ruotsin kuningas 1697–1718.

Huomattuaan maakohtaisen kalenterin epäonnistuneeksi Kaarle XII määräsi, että Ruotsissa palattaisiin takaisin vanhaan juliaaniseen kalenteriin lisäämällä vuoden 1712 kalenteriin helmikuun 30. päivä. 

Helmikuun 30. päivä 1712 on merkitty kalenteriin nimellä "Tilökelsedag". Tämä merkitsi todennäköisesti sitä, että Ruotsista tuli viimeinen valtio, jossa otettiin käyttöön juliaaninen kalenteri.

Lopullisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin Ruotsissa vuonna 1753 jättämällä helmikuusta pois 11 päivää, ja niinpä vuonna 1753 helmikuun 17. päivää seurasi maaliskuun 1. päivä.



Helmikuu 1712 näytti ruotsalaisessa kalenterissa tuollaiselta.

Ajattomasti
Turussa 17-2 2021
Simo Tuomola

Ruotsin Bobrikov

 Tänään 10-2 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun piispa Isaacus Rothoviuksen kuolemasta vuonna 1652. Turun piispana hän toimi vuodesta 1627 lähtien. 80-vuotiaana kuollut mahtimies haudattiin Tuomiokirkon keskikäytävän alle saarnatuolia vastapäätä.
 
 

 
 Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius (1. marraskuuta 1572 Angelstad, Smoolanti  – 10. helmikuuta 1652 Turku ) toimi Turun piispana vuosina 1627–1652.

Rothovius pani Suomen kirkossa toimeen ankaran kirkkokurin ja järjesti seurakunnallisia oloja muun muassa aloittamalla kirkonkirjojen käytön. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen sijaiskansleri ja toimi opetuksen parantamiseksi Suomessa. Hänen aloitteestaan asetettiin myös raamatunsuomennoskomissio.

 

 
 Rothovius postimerkissä 1933. Merkin on suunnitellut Eric O. Ehrström.



Smoolannin Angelstadissa 1. marraskuuta 1572 syntynyt Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius oli syntyään talonpoikaissäätyä. Hänen isänsä nimi oli Börje Larsson.

Opiskeltuaan ensin Växjön koulussa Rothovius aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa vuonna 1595. Opiskeltuaan Uppsalassa kaksi vuotta Rothovius matkusti Wittenbergiin opiskelemaan sen yliopistossa. Vuonna 1602 Rothovius valmistui maisteriksi ja palasi Ruotsiin.

1627 Turun piispaksi valittu Rothovius oli kansleri Axel Oxenstiernan entinen opettaja ja luottomies. Rothovius oli seurannut häntä ja tämän kahta veljeä Wittenbergiin ja säilynyt laaja kirjeenvaihto antaa hyvän kuvan siitä, kuinka opettajan ja oppilaan välit pysyivät läheisinä vielä Rothoviuksen muutettua Suomeen.


Rothovius määräsi, että “kaikkiin kirkkoihin on Ruotsin tavoin rakennettava uudet, kunnolliset penkit”.

 
Rothovius säilytti työkykynsä melko hyvänä elämänsä loppuun saakka. Hänen kuolemastaan antoi Turun hovioikeuden sihteeri Johan Wassenius kirjeessään Brahelle 12.2.1652 seuraavan kuvauksen:

»...toissapäivänä yöllä, joka oli tämän kuun kymmenes, kuoli täällä Herrassa piispa. Hän oli sunnuntaina 8 päivää sitten kirkossa ja Herran ehtoollisella, mutta tuli sen jälkeen aivan voimattomaksi, niin ettei ettei hän pystynyt käymään tai seisomaan. Kuitenkaan hän ei tuntenut itsessään mitään erityistä särkyä. Hän menetti sitten myös muutamiksi päiviksi puhekykynsä ja kirjoitti silloin taululle ajatuksiaan, joista toiset voitiin lukea, toisia ei. Muun muassa hän kirjoitti kerran nämä sanat Non est dubitandum de perseverantia mea in fide. Mutta päivää ennen kuin hän nukkui pois, hän sai puhekykynsä takaisin ja puhui selvästi.»

Aarno Malisen mukaan Rothovius oli "Ruotsin Bobrikov", kuninkaan ja kanslerin luotomies, jonka tehtävä oli ohjata Suomen kirkko samoille raiteille emämaan kanssa.



Turkulainen porvari lausui piispasta

»Sinä et ole meidän pappimme, et myöskään osaa saarnata ja opettaa meitä meidän omalla kielellämme, vaan ennemmin halveksit ja olet saarnassasi kutsunut meitä suomalaisiksi koiriksi ja sioiksi.» (Kornelius Kankuri)

Rothoviuksen säilyneet kirjeet, saarnat sekä oikeusrettelöt antavat kuvan äkkipikaisesta miehestä, jolle siirtyminen Suomeen merkitsi joutumista valtakunnan syrjäseudulle, jonka outoa “slavonian kieltä” hän ei hallinnut. Tullessaan valituksi Turun piispaksi Rothovius oli toiminut Nyköpingissä 23 vuoden ajan ja tunsi seurakuntansa itselleen läheiseksi. Tunnettu on hänen kommenttinsa uudesta kotimaasta

»Minä asun barbaarien ja skorpionien parissa »
(Rothovius)

Isaacus Rothovius.


Rothovius saapuu Turkuun kesäkuussa 1627 ja astuu virkaansa kesäkuun 17. pitäen Heikinmessuilla virkaanastujaissaarnansa, sanoen saapuneensa noitien, taikauskon ja juopottelun pariin, vaatien parannusta.

Kirkkorangaistuksina rikkomuksista on maallikoille tarjolla sakkoja, jalkapuuta ja pannaan julistusta; papeille mm. tuomiokapitulin maanalaista tyrmää. Konstituutiot määräävät kirkonkäynnin pakolliseksi, niin että kolmesta laiminlyönnistä seuraa julkirippi ja kolmen taalarin sakot.

Samaan aikaan maailmalla Wienin hovi ihmettelee, onko Jumala kääntynyt luterilaiseksi.

Vuonna 1632 piispa pistää valtakuntaa kohdanneen onnettomuuden, Kustaa Aadolfin kuoleman syyksi sen, että maa on täynnä huorintekijöitä, aviorikoksia ja avioeroja, varkautta ja ahneutta, kiroilemista ja vannomista.

Vuonna 1634 piispa kirjoittaa asuvansa barbaarien ja skorpionien parissa ja etenkin Turussa tavanneensa hirviömäisiä ihmisiä, jouduttuaan itsekin täällä piispattarineen haastetuksi oikeuden eteen. Osa Turun porvaristosta onkin noussut kapinaan virkaintoista piispaa vastaan.

 
Auran Akatemian vihkijäisjuhlassa 1640 piispa saarnaa Perkele-uskoa vastaan mm. taikuudesta, jota maassa harjoitetaan ja uhrilahjoista Pertun, Olavin ja Jaakonpäivinä. Piispa Rothovius valittaa myös, että suomalaiset etsivät sairastuessaan apua perkeleeltä ja monet rukoilevat ja palvelevat täällä saatanaa.

Piispa pitää Akatemian perustamista Turkuun kaupungin tärkeimpänä saavutuksena sitten maailman luomisen.

Turun piispa Rothovius on edelleen 1652 huonoissa väleissä kaupungin porvariston kanssa, joka ei hae Jumalan kunniaa, vaan seuraa omaa nenäänsä. Piispa kuolee samana vuonna 80-vuotiaana ja haudataan tuomiokirkon keskikäytävän alle saarnatuolia vastapäätä.

Ensimmäisen suomenkielisen kieliopin laatinut Eskil Petraeus nimitetään hänen jälkeensä Turun piispaksi.

 

Aeschillus (Eskil) Petraeus (1593 Grums, Ruotsi – 27. syyskuuta 1657 Turku) oli Turun piispa vuosina 1652–1657. Ennen tätä hän oli Turun kymnaasin lehtori ja tuomiorovasti. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen teologian professori ja yliopiston rehtori. Petraeus toimi valtiopäivämiehenä vuosina 1634, 1638 ja 1640.

Petraeus oli ruotsalaissyntyinen, mutta hyvin perehtynyt suomen kieleen. Hän muun muassa johti Raamatun käännöskomiteaa ja julkaisi suomen kielen kieliopin Linguae Finnicae brevis institutio vuonna 1649.

 
Skorpionina
Turussa 10-2 2021
Simo Tuomola

Turun rauha

Tänään 7-2 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun rauhan neuvottelujen aloittamisesta Turun raatihuoneella vuonna 1743. Venäläiset vaativat aluksi koko Suomea ja ruotsalaiset vaativat, että Uudenkaupungin rauhassa sovittua rajaa pitäisi korjata Ruotsin hyväksi siten, että mm. Viipuri pitäisi palauttaa Ruotsille.

Lopulta rauha solmittiin 7-8. Rauha päätti Hattujen sodan 1741- 1743 ja Pikkuvihan venäläismiehityksen.

 
 1743 – Turun rauha päätti hattujen sodan.

Turun rauhan asiakirja vuodelta 1743. TMM/RA/Kurt Eriksson.

 

Uudenkaupungin rauhassa 1721 menetettyjen Vanhan Suomen alueiden lisäksi Ruotsi menetti Venäjälle nyt myös Savonlinnan, Lappeenrannan ja Haminan alueet rajajokena Kymijoki.

Ruotsin suurvalta-aika päättyi Suuren Pohjan sotaan (1700–1721), jossa se kärsi murskaavan tappion naapureilleen ja joutui myöntymään mittaviin aluemenetyksiin. Suurimmat alueluovutukset se teki Venäjälle: vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi joutui luovuttamaan sekä kaikki alueensa Baltiassa, eli Inkerinmaan, Viron ja Liivinmaan että Suomen kaakkoisimmat osat, eli Käkisalmen läänin ja Viipurin ympäristön.

Pikkuvihan miehitys ei Turussa aiheuttanut samanlaista hallinnon lamaantumista kuin isoviha, vaan elämä jatkui olosuhteisiin nähden tavanomaisissa uomissaan. Ainut, mikä rasitti suomalaisia, oli venäläisten sotilaiden majoittaminen, kuljettaminen ja ruokkiminen.

 

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu rauhansopimus, joka päätti Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan, ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa.

Ruotsia rauhanneuvotteluissa edusti kreivi Herman Cedercreutz, jonka värikäs menneisyys osaltaan edesauttoi neuvottelujen onnistumista. Cedercreutzilla, joka oli toiminut diplomaattina Venäjällä, väitetään olleen rakkaussuhde Venäjän hallitsijattareen, mikä on saattanut ratkaisevasti edesauttaa neuvottelujen edistymistä. 

  
Herman Cedercreutz.


Neuvotteluissa Cedercreutz häikäilemättomästi harhautti vastapuolen valtuuskuntaa. Neuvottelujen tuloksena Venäjä solmi rauhan ja vetäytyi Kymijoen itäpuoliselle alueelle.

Tukholmassa Ruotsin hävinneet sotapäälliköt C. E. Lewenhaupt ja H. M. von Buddenbrock tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan ja teloitettiin.





 
Turun rauhankongressin kokouspaikkana toimi Turun raatihuone ja kaikkiaan Turussa pidettiin 19 kokousta helmikuusta elokuuhun 1743. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin 16. kesäkuuta ja lopulliseksi muotoiltu Turun rauha solmittiin 7.8.1743 Turun vanhassa raatihuoneessa. Rauhansopimuksen asiakirjaa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.

Kolmikolkkahattujen sotaherrat kääntyivät sodan ollessa uhkaavassa vaiheessa keisarinna Elisabetin puoleen välirauhan pidentämiseksi. Elisabet antoikin manifestin 18. maaliskuuta 1742, valittaen sotaa ja moittien sen aloittanutta Ruotsin hallitusta. Suomalaisille hän lupasi sovintoa ja ystävyyttä, jos kansa ei auttaisi Ruotsin armeijaa. Muussa tapauksessa Venäjä hävittäisi maan tulella ja miekan terällä.


Keisarinna Elisabet.

Julistus sisälsi myös kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja

ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo

häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.

Näillä sanoilla Suomi olisi voinut tulla itsenäiseksi valtioksi jo Turun rauhassa 1743.

Ruotsin sotaherrojen Buddenbrock ja Lewenhaupt päät putosivat mestauspölkyllä Tukholmassa ennen rauhatekoa ja kansa sai muutakin hupia kun Pikkuvihan pyörteissä varakkaan turkulaisen liikemiehen Carl Merthenin tytär Eva valloitti venäläisten skottikenraali James Keithin sydämen, nousten Suomen epäviralliseksi herttuattareksi.

 

Eva Merthen (1723–1811), Pikkuvihan aikaisen venäläisen ylipäällikön James Keithin avopuoliso, Suomen herttuatar Zachris Topeliuksen samannimisessä historiallisessa romaanissa, Carl Merthenin tytär

Eva seurasi häntä venäläisten poistuessa maasta ja muutti "kihlattunsa" kanssa 1747 Preussiin.

Eva Merthen oli vuosien 1741 - 1743 sodan venäläisen ylipäällikön James Keithin rakastajatar ja laillistamaton puoliso, joka tuli kuuluisaksi Zachris Topeliuksen kirjoittaman Suomen herttuatar -romaanin päähenkilönä. Topeliuksen näkemyksen mukaan venäläisen miehityshallinnon lempeys oli nimenomaan Eva Merthenin ansiota.

Carl Merthen oli kaupungin johdossa venäläismiehityksen aikana 1742 - 1743 ja hänet nimitettiin venäläisaikaisen keisarillisen hovioikeuden assessoriksi. Hän kuoli miehityksen aikana.


James Francis Edward Keith (11. kesäkuuta 1696 Inverugie, Skotlanti – 14. lokakuuta 1758 Hochkirch, Saksi) oli aatelinen ja sotamarsalkka.

Turun kuningas

Kun Ruotsin kuningas Fredrik I kuoli päivämäärällä 25-3-1751 tuli Aadolf Fredrikistä Ruotsin uusi kuningas.

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8.1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8.1743.

Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.



Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona oli Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.

Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa.

Suomalaiset suhtautuivat kuninkaan vierailuun suurella innolla. Esimerkiksi Himangalla pystytettiin kivinen muistomerkki sille paikalle, jossa kuningas suvaitsi syödä lounastaan. Degerbyn kaupunki puolestaan muutti nimensä Loviisaksi, kuningatar Loviisa Ulriikan kunniaksi. Kuningas kävi matkallaan myös katselemassa Suomenlinnan rakennustöiden edistymistä.

Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin juuri sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752.

Turun rauhansopimuksen 1743 ehtoihin kuului, että Aadolf Fredrik valittiin Ruotsin kruununprinssiksi.

Toki Turun Suomella oli ollut omia kuninkaita jo aikaisemminkin. Esim. kun Olaus Magnus julkisti Venetsiassa 1539 ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan Carta marina eli Carta gothica oli siinä mukana myös Finningia Muinainen Kuningaskunta.



 
Kartan latinankielinen otsikko on CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTEMTRIONALIVM ERRARVM AC MIRABILIVM RERVM IN EIS CONTENTARVM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 

 (suomeksi:Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista sekä niissä olevista ihmeellisistä asioista, mitä suurimmalla huolellisuudella valmistettu Herran vuonna 1539).

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita.

Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.


Rauhassa täällä
Turussa 7-2 2021
Simo Tuomola

 

 

 

Linnan obeliski

 

Linnan obeliski

Tänään 6-2 tulee kuluneeksi tasavuosia taidemaalari Johann von Kügelgenin syntymästä Saksanmaalla vuonna 1772. Mies erikoistui maisemamaalaukseen ja tallensi silloista ajan kuvaa mm. Turusta Venäjän keisarillisen hovin tarpeisiin. Yhteen kuvaukseen on tallentunut myös Turun linnan obeliski.




 

 Turku 1818 
 
Johann Carl Ferdinand von Kügelgen (6. helmikuuta 1772 Bacharach am Rhein – 9. tammikuuta 1832 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli saksalaissyntyinen maisemamaalari, joka suoritti elämäntyönsä keisarillisen hovin palveluksessa Venäjällä.

Kügelgen oli sekä Pietarin keisarillisen taideakatemian että Preussin kuninkaallisen taideakatemian jäsen. Hän on tunnettu mm. Suomea, Viroa ja Krimin niemimaata käsittelevistä litografisista maisemakuvastoistaan.


 

Taitavana maisemamaalarina Kügelgen pääsi Venäjän keisarillisen hovin palvelukseen keisari Paavali I:sen kutsumana. Aleksanteri I:sen toimeksiannosta hän suoritti maalausmatkoja keisarikunnan eri osiin, mm. Krimin niemimaalle 1804 ja 1806 sekä Suomeen 1818.

Suomen tehdyn matkan tarkoituksena oli tallentaa keisari Aleksanteri I:sen tehtäväksiannosta Venäjään liitetyn uuden suuriruhtinaanmaan maisemia ja kaupunkimiljöitä.

Kügelgen kierteli eteläistä Suomea kesällä 1818 ja maalasi puolisensataa seepialaveerausta mm.Turun, Helsingin, Porvoon, Tammisaaren ja Hämeenlinnan kaupunkinäkymistä, järvimaisemista Tampereen ja Kyrön lähistöltä sekä ruukkimaisemia Fagervikin ja Mustion kartanoiden alueelta.

 

Turku tallentui 1818 Carl von Kügelgenin tekemiin seepialaveerauksiin. Mm. Linnanfältti obeliskeineen oli yhtenä kohteena. Linna, satama ja Linnanpelto olivat Venäjän laivaston käytössä 1820-luvulle saakka.

 
Niiden perusteella hän valmisti maalausten lopulliset, keisarille luovutetut, versiot. Viidestätoista laveerauksesta valmistettiin lisäksi Pietarissa litografiat, jotka julkaistiin vuosina 1823–24 kolmiosaisena kuvajulkaisuna Vues pittoresques de la Finlande (Maalauksellisia näkymiä Suomesta).

 

 

Kügelgenin teos oli ensimmäinen Suomea esittävä laaja maisemakuvasto, vaikka siinä maantieteellisesti olikin edustettuna vain maan eteläosat. Se toimi esikuvana myöhemmille P.A. Kruskopfin ja Zacharias Topeliuksen julkaisemille kuvastoille ja oli näin luomassa perustaa suomalaisen maiseman ja luonnoskauneuden kuvaamisessa kauan vaikuttaneelle klassistis-harmoniselle tyyli-ihanteelle.
 


Turun tuolloisia maisemia kuvatessaan yhdeksi kohteeksi valikoitui luonnollisesti obeliskeineen myös Turun Linnanfältti, joka oli Venäjän laivaston tukikohtana aina 1820-luvulle saakka. Turun linnan puistikkoon pystytetty Obeliski oli ensimmäinen Ruotsi-Suomessa pystytetty  Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki ja se oli myös Turun  kaupungissa ulkoilmaan pystytetyistä muistomerkeistä vanhin.

Muistomerkki pystytettiin Linnanfältille perustettuun  englantilaiseen puutarhaan, joka näkyy 1800-luvun alun  kartoissa. Puutarhan perusti kontra-amiraali Viktor von  Stedingk ja sen rakennustyöt aloitettiin v. 1797. Puutarhan  keskuksena oli kumpu, jonka laella oli puinen obeliski.


 
 Victor von Stedingk

Victor Karl Ernst Berend Heinrich von Stedingk, född 11 november 1751 i Letzau i Svenska Pommern, död den 30 november 1823 i Stockholm, var en svensk friherre och sjömilitär (generalamiral). Han var bror till Curt von Stedingk.


Muistomerkkikumparetta kiersi kävelytie, jonka toisen reunan  muodosti vallihauta. Vallihaudasta erkani säteittäiset  kanavat, joihin kertyvä tulvavesi johdettiin erillisten ojien  ja sulkuporttien kautta mereen. Obeliskin ympärille oli  istutettu syreenipensaita, jotka muodostivat kukkulan huipulle  syreenimajan muistomerkin lahottua 1830-luvulla.


 
 
Obeliski on esitetty Wilhelm le Moinen ja Carl von Kügelgenin  tekemissä kuvissa, mutta sen ulkoasusta ei ole aivan tarkkoja  tietoja. on päätelty että muistomerkki oli n. 7  m korkea, sen perusta oli n. 3,5 - 4 m kokoinen ja n. 2 m  korkea. Materiaaliltaan obeliski oli puuta ja se oli ilmeisesti marmoroitu harmaaksi.

Lisäksi siinä oli ruotsiksi  teksti: "Ruotsinsalmen 9. heinäkuuta v. 1790 käydyn taistelun muistomerkki".
 

Erik Wilhelm le Moine (16. huhtikuuta 1780, Ramnäs, Västmanland, Ruotsi – 6. toukokuuta 1859, Strängnäs, Ruotsi) oli ruotsalais-suomalainen kuvataiteilija. Le Moine tuli Turkuun vuonna 1813 ja muutti täältä pois vähän ennen Turun paloa noin 1820 Ruotsiin, missä hän toimi piirustuksenopettajana Strängnäsissä.

Obeliskina
Turussa 6-2 2021
Simo Tuomola 

Turun kymnaasi

 Tänään 28-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun kymnaasin, Collegium aboensen perustustamiskirjan antamisesta 1630 piispa Isac Rothoviuksen otettua asian esille.

 

 


Tuon ajan lukio, maan korkein opinahjo, muodostettiin yhdistämällä silloisen katedraalikoulun kolme ylintä luokkaa Turun kymnaasiksi, jonka opetuskielenä oli latinan sijasta ruotsi. Opettajien määrä tuplaantui kuuteen ja lukion myötä virisi myös ajatus akatemian perustamisesta Turkuun.

Katedraalikoulu lakkautettiin samalla kun Turun lukio Collegium aboense 28. tammikuuta 1630 perustettiin  Kouluun tuli kuusi lehtoraattia, joista kaksi varattiin teologialle. Muut neljä opetettavaa ainetta olivat fysiikka, matematiikka, kaunopuheisuus ja logiikka, jotka kukin saivat yhden lehtoraatin.


Turun Katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Luettelo koulun vanhoista rehtoreista.1276 c.-1350-1355 HENRIK TEMPIL -1359- BIRGER 1432-1433 JAKOB RÖD -1480- MAGNUS JOHANNIS -1509-1512- MATHIAS KURIN (1524-1529 PEDER SÄRKILAX) 1535-1539 TOMAS KEIJOI 1539-1548 MIKAEL AGRICOLA 1548-1554 PAUL JUUSTEN 1555-1559 ERIK HÄRKÄPÄÄ 1559-1562 HENRIK JACOBI 1562-1568 ERIK HÄRKÄPÄÄ 1568-1578 JAKOB FINNO 1578-1583 KRISTIAN AGRICOLA 1583-1588 JAKOB FINNO.

Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla Turussa ylläpitämä katedraalikoulu, joka palveli lähinnä pappien koulutusta. Se oli Suomen ensimmäinen koulu. Koulun perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276.

Koulussa opetettiin Raamattua, latinan kielioppia, retoriikkaa ja dialektiikkaa sekä musiikkia ja laulua. Oppiaineet kuuluvat vapaiden taiteiden triviumiin. Koulu muutettiin vuonna 1630 Turun kymnaasiksi, josta puolestaan tuli vuonna 1640 Turun akatemia.

Vuonna 1830 koulu jaettiin ylempään alkeisoppilaitokseen ja lukioon, josta tuli uusi Turun kymnaasi, aina vuoteen 1872 saakka. Lukiolle osoitettiin uudet tilat Vanhan Suurtorin laidalta. Nykyisin koulun perinteitä jatkaa Katedralskolan i Åbo.


 
 Rothovius johtaa papiston kulkuetta akatemian vihkiäisissä.

Piispa piti virkojen jaossa ruotsalaisten puolia, ja lukion kahdestatoista virasta seitsemän täytettiin ruotsalaisilla. Yksi Ruotsista värvätyistä oli piispan vävy.

Rothovius julkaisi lukiota varten ohjesäännön, jonka malli oli otettu Ruotsista. Perustana oli ramismi, joka oli yliopistomaailmassa väistymässä uusaristotelismin tieltä.

Ramismi on Petrus Ramuksesta nimensä saanut 1500-luvulla kehittynyt filosofian ja erityisesti logiikan koulukunta, joka painotti matematiikkaa esitystavan selkeyden vuoksi. Sittemmin Turun akatemiassa ramismia kannatti muun muassa logiikan opetuksen uranuurtaja Nicolaus Nycopensis.

 Nicolaus Laurentii Nycopensis (noin 1610 Nyköping - 23-4 1664 Viipuri) oli Turun akatemian ensimmäinen logiikan ja runouden professori. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa ja valmistui maisteriksi Tartossa, sekä toimi rehtorina Nyköpingin koulussa. Myöhemmin hän toimi teologian professorina, Akatemian rehtorina (1648–49 ja 1656–57) sekä Viipurin piispana (1658-1664).




 Petrus Ramus (Pierre de la Ramée, 1515 – 24. elokuuta 1572) oli ranskalainen renessanssifilosofi, humanisti, loogikko ja koulutuksen uudistaja.

 Logiikassa Nicolaus Nycopensis (Aritander, Nils Larsson)  kannatti voimakkaasti aristotelismia vastustanutta ramismia, joka korosti retoriikkaa. Myöhemmin hän salli pyrkimykset yhdistellä aristotelista ja ramistista ajattelua. Ramismin esikuvana oli Sokrates, tavoitteena looginen ajattelu ja puhetaito.

Turun lukio oli varsin suuri, sillä muutama vuosi ennen yliopiston perustamista oppilaita oli noin 600. Rehtorin virka ei ollut enää pysyvä, vaan tehtävään valittiin vuosittain. Tämä luonnollisesti kasvatti koulun valvojana toimineen piispan valtaa.

Turun katedraalikoulu oli toiminut Turun hiippakunnan pappien valmistuslaitoksena. Ajan haasteiden mukaisesti Rothovius alkoi ajaa sen tilalle lukion perustamista ja samalla vyöryttää koulun entistä johtoa ja suomalaisia opettajia ruotsalaisten tieltä. Turku oli hänen mielestään liian suomalainen ja suomenkielinen paikkakunta.

Hänen koulu-uudistuksensa liittyi samaan yhtenäistämispyrkimykseen, mikä koski tuomiokapitulia ja Suomen kirkkoa yleensä. Piispa sai tässä niin kuin useissa muissakin uudistuksissaan Nils Bjelken tuen.
 
 Nils Tuurenpoika Bielke (1569–1639) oli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri, valtaneuvos ja Turun hovioikeuden ensimmäinen presidentti.

Yhdessä he savustivat ulos koulun rehtorin Gabriel Merlartopaeuksen, joka oli Rothoviuksen mielestä liian vanha ja sairas - todellisuudessa Melartopaeus oli piispaa muutaman vuoden nuorempi. Todellinen syy erottamiseen oli, että rehtori puolusti katedraalikoulun traditiota ruotsalaista yhtenäistämispainetta vastaan.

Nils Tuurenpoika Bielke (1569–1639) oli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri, valtaneuvos ja Turun hovioikeuden ensimmäinen presidentti. Bielke oli Ruotsin kuningas Kaarle IX:n suosikkeja, mutta on jäänyt historiallisessa arvioinnissa varjoon, sillä hän ei pitänyt melua tekemisistään. Siksi häntä onkin pidetty Kaarlen tahdottomana avustajana. Bielke asetti Rothoviuksen Turun piispaksi vuonna 1627.


 
 Rothovius postimerkissä 1933. Merkin on suunnitellut Eric O. Ehrström

Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius (1. marraskuuta 1572 Angelstad, Småland  – 10. helmikuuta 1652 ) toimi Turun piispana vuosina 1627–1652.


Rothovius pani Suomen kirkossa toimeen ankaran kirkkokurin ja järjesti seurakunnallisia oloja muun muassa aloittamalla kirkonkirjojen käytön. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen sijaiskansleri ja toimi opetuksen parantamiseksi Suomessa. Hänen aloitteestaan asetettiin myös raamatunsuomennoskomissio.



 
 Katedralskolan i Åbo toimii nykyisin Engelin suunnittelemassa talossa Vanhan suurtorin laidalla.


Opin tiellä
Turussa 28-1 2021
Simo Tuomola