Turun obeliski

 Tänään 9-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta 1790:


1790 – Kustaa III:n sota: Ruotsinsalmen toinen meritaistelu päättyi Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon sen laivaston voittaessa Venäjän laivaston. Taistelun vuosipäivää 9. heinäkuuta vietetään Suomen merivoimien vuosipäivänä.



. Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu

Ruotsinsalmen toinen meritaistelu on Kustaa III:n sotaan kuulunut meritaistelu Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä 9.–10. heinäkuuta 1790. Se käytiin Kotkansaaren, Mussalon ja Kuutsalon saarten välisellä alueella nykyisessä Kotkassa. Taistelu on alusten lukumäärällä mitattuna yksi suurimpia koskaan käytyjä meritaisteluita ja suurin milloinkaan Itämerellä käyty meritaistelu.


Vain vuotta aiemmin käytiin samalla paikalla Ruotsinsalmen I meritaistelu, jonka Ruotsi hävisi. Toinen taistelu päättyi Carl Olof Cronstedtin johdolla Ruotsin laivaston ylivoimaiseen ja Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon.

Carl Olof Cronstedt vanhempi (3. lokakuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1820) oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali. Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.


 
 Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820.


Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna 26. lokakuuta Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Hänet ylennettiin sinilippuisen laivaston kontra-amiraaliksi 22. joulukuuta 1793. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 26. kesäkuuta 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.
 
 

Turun linnan puistikkoon pystytetty Obeliski oli ensimmäinen Ruotsi-Suomessa pystytetty  Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki ja se oli myös Turun  kaupungissa ulkoilmaan pystytetyistä muistomerkeistä vanhin.

Muistomerkki pystytettiin Linnanfältille perustettuun  englantilaiseen puutarhaan, joka näkyy 1800-luvun alun  kartoissa. Puutarhan perusti kontra-amiraali Viktor von  Stedingk ja sen rakennustyöt aloitettiin v. 1797. Puutarhan  keskuksena oli kumpu, jonka laella oli puinen obeliski.

 
 Victor von Stedingk

Victor Karl Ernst Berend Heinrich von Stedingk, född 11 november 1751 i Letzau i Svenska Pommern, död den 30 november 1823 i Stockholm, var en svensk friherre och sjömilitär (generalamiral). Han var bror till Curt von Stedingk.



Muistomerkkikumparetta kiersi kävelytie, jonka toisen reunan  muodosti vallihauta. Vallihaudasta erkani säteittäiset  kanavat, joihin kertyvä tulvavesi johdettiin erillisten ojien  ja sulkuporttien kautta mereen. Obeliskin ympärille oli  istutettu syreenipensaita, jotka muodostivat kukkulan huipulle  syreenimajan muistomerkin lahottua 1830-luvulla.

  
  Turku tallentui 1818 Carl von Kügelgenin tekemiin seepialaveerauksiin. Linnanfältti obeliskeineen oli yhtenä kohteena. Linna, satama ja Linnanpelto olivat Venäjän laivaston käytössä 1820-luvulle saakka.

 

Johann Carl Ferdinand von Kügelgen (6. helmikuuta 1772 Bacharach am Rhein – 9. tammikuuta 1832 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli saksalaissyntyinen maisemamaalari, joka suoritti elämäntyönsä keisarillisen hovin palveluksessa Venäjällä.


Obeliski on esitetty Wilhelm le Moinen ja Carl von Kügelgenin  tekemissä kuvissa, mutta sen ulkoasusta ei ole aivan tarkkoja  tietoja. on päätelty että muistomerkki oli n. 7  m korkea, sen perusta oli n. 3,5 - 4 m kokoinen ja n. 2 m  korkea. Materiaaliltaan obeliski oli puuta ja se oli ilmeisesti marmoroitu harmaaksi.



Lisäksi siinä oli ruotsiksi  teksti: "Ruotsinsalmen 9. heinäkuuta v. 1790 käydyn taistelun muistomerkki". 
 
Erik Wilhelm le Moine (16. huhtikuuta 1780, Ramnäs, Västmanland, Ruotsi – 6. toukokuuta 1859, Strängnäs, Ruotsi) oli ruotsalais-suomalainen kuvataiteilija. Le Moine tuli Turkuun vuonna 1813 ja muutti täältä pois vähän ennen Turun paloa noin 1820 Ruotsiin, missä hän toimi piirustuksenopettajana Strängnäsissä.

Obeliskina
Turussa 9-7 2023

  Simo Tuomola

Suomen Joutsen

 Tänään 7-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun ryövääjä Otto Rudin kohtalonpäivistä:

 
  Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 07.07.1565

 

Klaus  Horn

• 1565 – Suomalainen yliamiraali Klaus Kristerinpoika Horn voitti Bornholmin suuressa meritaistelussa tanskalaisen Otto Rudin laivaston. Rud menetti 5 000 miestä ja hänen itsensä oli antauduttava amiraalinlaivoineen.

 
Klaus Kristerinpoika Horn (n. 1518–1566) oli sotilas ja valtiomies. Hänestä tuli vuonna 1556 Viipurin käskynhaltija ja vuonna 1561 Tallinnan käskynhaltija. Vuonna 1561 hänestä tuli myös Liivinmaan joukkojen ylipäällikkö ja 1564 laivaston yliamiraali.

Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509. Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa.  Otto Rud kuoli vankeuden aikana 11.10.1565 Tukholmassa.

Svante Niilonpojan kaudella tanskalaiset tekivät voimakkaammalla laivastollaan tuhoisia hyökkäyksiä Ruotsiin ja Suomeen hävittäen mm. Porvoon,

Porvoon lisäksi kohteena oli myös mahtikaupunki Turku ja Turun saaristo. Vuonna 1507 Severin Norby tekee yhdeksällä märssylaivalla ryöstöretken Ahvenanmaalle Kastelholmaan, vieden käskynhaltija Sten Tuuresson Bielken vankina Tanskaan.

 

Turussa riehuu ruttoepidemia ja kuningas asettaa 1508 Tukholman saaristoon kymmenen laivaa turvaamaan liikennettä merirosvoilta. Niinpä Tanskan kuninkaan Hansin merirosvojoukot suuntaavatkin hyökkäyksensä aamuyöllä 3. elokuuta 1509 Turkuun.

Soturi Otto Rudin johdolla ryöstetään mm. kirkon aarteet Kaikkien Pyhien Kappelista. Ryöstetyksi tulee mm. kirkon arvokkain esine, Särkilahden kalkki eli ns. Ejbyn kalkki - ehtoollismalja ja pateeni, ehtoollisleipälautanen.

Murhaaminen ja ryöstely kestää viisi päivää. Piispanhiipan ja sauvan lunastukseksi vaaditaan 12 000 markkaa, samoin kaupungin polttamatta jättämisestä. Jooseppi Pietarinpojan isännöimää Turun linnaa Rud ei kuitenkaan pysty valloittamaan.

 




Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 7-7 1565


Kesällä 1565 Tanskan laivasto oli jälleen merikelpoisena merellä. Sitä johti nyt Otto Rud. Tanskalaiseen laivastoon kuului 36 alusta.  Laivasto tapasi Hornin laivaston Bornholmin ja Rügenin välillä, jonne Horn oli vetäytynyt käytyään uudelleen Kööpenhaminan edustalla tullia kantamassa. Hornin komennossa oli nyt 46 alusta, joista pari oli vasta Suomesta  tullutta.


Bornholmin ja Rügenin välissä suoritettiin ratkaiseva taistelu 7-7 1565. Tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren aloitti taistelun purjehtien Hornin laivaston keskelle ja ryhtyen valtausyrityksiin. Se joutui heti alussa vierekkäin Hornin amiraalilaivan St Erikin kanssa. Amiraalilaivojen kesken käytiinkin sitten ankaraa kaksintaistelua tuntikausia, kunnes Rudin oli pakko antautua huolimatta siitä, että hän sai lopussa avukseen kaksi muuta laivaa.


 
 Klas Kristersson Horn

 Klas Kristersson Horn var en svensk amiral av finländsk härkomst. Han föddes omkring år 1517 i Åminne. Han deltog i sjuårskriget mellan Danmark och Sverige 1563-1570, där han vann en avgörande seger över den danska flottan den 7 juli 1565 och den 26 juli 1566 vann han över en kombinerad dansk-lübecksk flotta nära Öland. Han dog den 9 september samma år i pesten. Gift (1551-01-03) med Kerstin Krumme (1532-1611)

Yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra (n.1518 - 1566)

Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana. Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.

Myöhempien aikojen Suomen Joutsen.

Jägmästaren oli taistelun melskeessä uppoamassa ja sen miehistöstä (1500 miestä) oli 2/3 osaa taistelukyvyttömiä. St Erikin vieressä taisteli Suomen Joutsen (Finska Svan 82 tykkiä, vara-amiraali Sten Sture ja laivankapteenina Baner, jotka kaatuivat taistelun kuluessa) tanskalaisia aluksia Kristoferia (Nils Trolle) ja Jungfrua (Erik Rud) vastaan. Tuuli ajoi niitä vastaan Troiluksen (44 tykkiä) ja erään suuren lyypekkiläisen, jotka olivat kiinnittyneet toisiinsa valtauspuomeilla, ja näin muodostuneessa viiden aluksen ruuhkassa oli taistelu tavattoman kiivas.

Kristofer upposi pian, vieden mukanaan mm tanskalaisen aliamiraalin Niilo Trollen, mutta osa miehistöä valtasi ruotsalaisen St Göranin ja sen onnistuikin Ruotsin lipun turvin päästä pakoon taistelupaikalta. Taistelu oli muuallakin ankaraa. Kun se illalla taukosi tanskalaiset olivat menettäneet  3 alusta (Kristopher, kapteenina Nils Trolle, Lübeck) uponneina ja 2 alusta (lippulaiva Jägmästaren 90) vallattuina sekä 5000 miestä. Pahoin runneltuna Tanskan laivasto purjehti ensin Bornholmiin ja sitten Kööpenhaminaan.

Taistelu oli Hornin johtamalle Ruotsin laivastollekin  maksanut paljon: muun muassa kolme laivaa (Grip uponnut, Gyllende Lejon palanut ja St Göran vallattu) ja noin 2000 miestä oli menehtynyt. Mutta ratkaiseva voitto oli saavutettu. Tämän jälkeen hän Horn oli Itämeren herra. Ettei hänen suurta voittoaan voitu erikoisemmin käyttää hyväksi sodan lopputuloksen kannalta, johtuu siitä, että samoihin aikoihin Ruotsin maavoimat kärsivät tappion Axtornassa.


Ottoa kaatamassa
Suomen Turussa 7-7 2017
Simo Tuomola

Engelin Turussa

 Tänään 3-7 muistamme Johan Carl Ludvig Engeliä hänen syntymäpäivänään. Mies syntyi Berliinissä 3. heinäkuuta vuonna 1778.

Helsingin monumentaalikeskuksen lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy vahvasti edelleen myös Turun kaupunkikuvassa. Ruutukaavan lisäksi myös rakennuksissa.
Vartiovuoren tähtitornin lisäksi hän nousee muiden yläpuolelle myös Tuomiokirkon tornin suunnittelijana. Kirkon nykyinen huippu on rakennettu palon 1827 jälkeen. Sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel.

 
Turun tuomiokirkko C. L. Engelin vuonna 1814 maalaamassa akvarellissa.

 
Palon jälkeisiä uudelleenrakentamistöitä johti kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski. Hänen esityksestään senaatti nimitti arkkitehti Carl Ludvig Engelin laatimaan Turun uuden asemakaavan. Turun keskusta-alueen kaupunkirakenne perustuu edelleen Engelin laatimaan, 15. helmikuuta 1828 vahvistettuun asemakaavaan, joka on säännöllinen ruutukaava.

Johan Carl Ludvig Engel (saks. Johann Carl Ludwig Engel, 3. heinäkuuta 1778 Berliini – 14. toukokuuta 1840 Helsinki) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli vuodesta 1815 Suomessa.

Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla.


Turun asemakaavaa Engeliä myöhemmin Jungin visioimana; Bertel Jung palkattiin Turun ensimmäiseksi asemakaava-arkkitehdiksi tavoitteena Suur-Turun luominen. Asemakaava oli Jungin Turun ajan tärkein työmaa. Kun hanke suurista suunnitelmista huolimatta hyllytettiin 1925, erosi Jung pettyneenä virastaan.

Engelin päätyö Helsingissä on Senaatintorin empiremiljöö, johon kuuluvat Helsingin tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea sekä piirsi useiden kaupunkien, kuten Turun ja Porvoon ruutu­asema­kaavat.

 
 





Engel erosi 1813 Tallinnan kaupunginarkkitehdin virasta ja siirtyi Turkuun pietarilaisen tehtailijan C. R. Lomanin palvelukseen. Hän matkusti kaupunkiin johtamaan Lomanin omistaman sokeritehtaan laajennusta ja vietti täällä kaksi vuotta.

Engelin Turussa viettämät vuodet osoittautuivat merkityksellisiksi hänen tulevalle uralleen. Hän tutustui Turun akatemian fysiikan professoriin Gustaf Gabriel Hällströmiin, jonka kautta hän sai suunniteltavakseen akatemian tähtitornin. Vuonna 1819 valmistuneesta Vartiovuoren tähtitornista tuli Engelin ensimmäinen merkittävä suunnittelutyö Suomessa.


Työn hän nappasi arkkitehti Charles Bassin nokan edestä; Charles (Carlo) Francesco Bassi (12. lokakuuta 1772 Torino, Italia – 11. tammikuuta 1840 Turku) oli Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäinen päällikkö Turussa.

Hällström ajoi tarmokaasti omaa observatoriohanketta ja laati rakennuksesta varsin yksityiskohtaisen luonnoksen, jota hän näytti mm. Turussa 1814 vierailleelle Carl Ludwig Engelille. Vuonna 1817 keisari hyväksyi Engelin suunnitelman, joka pohjautui Hällströmin luonnoksiin.





Vartiovuorenmäen tähtitorni vuonna 1852.


 Turussa solmittujen kontaktien kautta Engelin nimi kantautui myös  Johan Albrecht Ehrenströmin korviin. J. A. Ehrenström, vanha kustavilainen diplomaatti ja hovimies, oli Helsingin uudelleenrakennuskomitean puheenjohtaja. Ehrenström oli laatinut pääkaupungiksi korotetulle Helsingille hienostuneen uuden asemakaavan, mutta hänellä oli vaikeuksia löytää suunnitelman toteuttajaksi sopivaa arkkitehtiä. 

Maalaus Charles Bassista.

Ruotsin vallan aikaisia arkkitehteja, kuten uuden Yleisten rakennusten intendentinkonttorin johtajaksi nimitettyä turkulaista Charles Bassia, pidettiin tyyliltään vanhentuneina ja liian "ruotsalaisina". Lisäksi Turku sinänsä edusti ruotsalaisuutta ja Helsingistä haluttiin leimallisesti venäläinen kaupunki.


Myös Turussa Engelin jälki on vahvasti esillä katukuvassa: Hällströmiltä varastetun Tähtitornin lisäksi Engel näkyy mm. torin laidalla Turun ortodoksisen kirkon ja Åbo Svenska Teaternin muodoissa.



Engel ja Ehrenström postimerkissä 1950

 Vartiovuoren tähtitorni Turussa (1818)

Åbo Svenska Teater (1839)

 Turun ortodoksinen kirkko (1845).



Turun ortodoksinen kirkko eli Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko on Turun ortodoksisen seurakunnan pääkirkko Turun kauppatorin laidalla. Kirkko rakennettiin Nikolai I:n 5. tammikuuta 1838 antamasta määräyksestä torin koilliskulmaan arkkitehti C. L. Engelin piirustusten pohjalta. Kirkko vihittiin 2. syyskuuta 1846.




Turun ortodoksinen kirkko.


Vartiovuoren tähtitorni on Turun keskustassa Vartiovuorenmäellä sijaitseva tähtitorni. Tähtitorni valmistui vuonna 1819 ja sen suunnitteli arkkitehti C. L. Engel.

 Åbo Svenska Teater (ÅST, suom. Turun Ruotsalainen Teatteri) on Turussa Kauppatorin laidalla sijaitseva Suomen vanhin teatteri.

Uusklassismia edustavan vuonna 1839 valmistuneen teatterirakennuksen on suunnitellut Turun palon jälkeen arkkitehti Pehr Johan Gylich ja sen julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel.



 
 Åbo Svenska Teater.

Suomen vanhimman teatterin jalanjäljet johtavat myös Turun kauppatorin kulmille samoille paikoille, kun venäläiset upseerit kaipasivat 1808 täällä huvittelua ja kaupungin komendantti Sasonoff luovutti teatterilaisten käyttöön Uudellatorilla sijainneen varastosuojan. Myöhemmin teatteri sijaitsi Eteläkorttelissa Gadolinin talossa, jossa "teurastamoteatterin" esityksiä säestivät eläinten äänet.


Teatteri oli vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien ylijäämän näyttämö, kunnes Carl Gustaf Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan. Hänen myötään torin laidalle kohosi 1817 arkkitehti Olof Almin suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.


Turkuteatterissa
3-7 2023
Simo Tuomola

Häävieraana

 Tällä päivämäärällä 2-7 vuonna 1672 Turun tuomiokirkon alttarilla avioituvat Elin Helena Henriksdotter Schaefer ja Andreas Benedicti Hasselqwist. Onnea heille.

Eletään armon vuotta 1672 Suomen Turussa. Kupariseppä Claes von Dahlen ostaa Tukholmasta kuparia päälystääkseen kirkon tornin ylimmän huipun ja tornipäädyt. Valtio myöntää 600 taaleria hospitaalikirkon rakentamiseksi Turkuun.

 Elin on saanut nimensä suoraan äidiltään Elin Helena Petterdotter Thorvörstiltä ja hän on yltiöpietisti filosofian maisteri Petrus Henrici Schäferin vanhin sisar. Isänsä on Turun kaupungin porvari ja porvarissäädyn valtiopäivämies, kauppias ja raatimies Abraham Henrik Henriksson Schaefer. Liikutaan siis Turun ylimmissä porvarispiireissä.



 
 Peter Thorwöste (kuoli 1659) oli lyypekkiläinen, alkujaan hollantilainen kauppias, joka vaikutti Turussa.

Thorwöste tuli Suomeen 1620-luvulla ja muutti Turkuun noin vuonna 1630. Hän ryhtyi kirjanpitäjäksi Turun varakkaimmalle kauppiaalle Jakob Wollelle. Thorwöste avioitui vuonna 1631 Elin Sågerin (1614–1669) kanssa, joka oli kauppiaan tytär. Onnistuneen naimakaupan ansiosta hänen tulevaisuutensa oli turvattu.

Petter Schaefer (Schäfer, n. 1660 – 1729) oli suomalainen pietistijohtaja, jonka profetiat herättivät 1700-luvun alkuvuosina suurta kiinnostusta Suomessa, Ruotsissa ja ulkomailla. Hän julisti Pietari Suuren ilmestyvän Nebukadnessarin kaltaisena taivaallisena kostajana ja tuhovan katumukseen taipumattoman papiston.


 William Blaken Nebukadressar (1795), käsin väritetty etsaus.

Petter Schaefer syntyi varakkaaseen turkulaiseen kauppiassukuun. Isä Abraham Henrik Schaefer oli valtaporvari ja tämän vaimo Elin Thorwöste kuului myös kaupungin kauppiaseliittiin. Asemansa turvin hän sai hyvän kasvatuksen ja saattoi kouluttautua 1677 ylioppilaaksi ja 1688 maisteriksi.

Hän oli saanut uskonnollisen herätyksen jo opintojensa alkuvaiheessa, mutta tutustuttuaan Laurentius Ulstadiukseen ja tämän kirkon radikaaliin uudistamiseen tähdänneeseen liikehdintään Schaeferin käsitykset radikalisoituivat ja hänestä tuli pian koko pietistiliikkeen johtohahmo.

Lars (Lauri) Ulstadius (noin 1650, Oulu – 6. lokakuuta 1732, Tukholma) oli suomalainen pietistinen pappi.

Konsistori tutki pietismin levinneisyyttä Suomessa ja silloin Schaefer esitti lausuntonsa, jolloin konsistori puolestaan julisti Schaeferin eksyneen puhtaasta luterilaisesta opista.

Kun asia eteni hovioikeuteen, Schaefer anoi armoa, mutta päätöstä odottamatta pakeni 1694 ulkomaille ja harhaili Venäjällä, Saksassa, Hollannissa, Englannissa ja Pohjois-Amerikassa asti. Matkoillaan hän tapasi Philipp Jakob Spenerin, pietistien kansainvälisen johtohahmon.


 
Tammikuussa 1700 Schäfer ajautui uskonnolliseen kriisiin. Ankara paasto uhkasi viedä häneltä hengen ja kriisin seurauksena kypsyi päätös palata takaisin Turkuun "todistamaan totuudesta".

Myös Turussa tehty armonanomus vaivasi hänen mieltään, sillä anomus ei ollut vilpitön. Päinvastoin hän syytti kirkkoa entistä jyrkemmin sanoin. Turkuun palattuaan Schaefer rettelöi aikansa ja 1707 hän haastoi hovioikeuden jäsenet kuulemaan hänen "omantunnonjuttuaan".

Oikeudenkäynnissä Schaefer uudisti entistä kiihkeämmin syytökset vääräoppista luterilaista kirkkoa vastaan ja julisti tuomiota ja perikatoa koko Suomelle sekä 1000-vuotisen valtakunnan läheisyyttä.

Hovioikeus langetti Petter Schäferille 3.4.1709 kuolemantuomion, mutta kuninkaallinen majesteetti armahti hänet ja määräsi vangiksi Turun linnaan. Venäläisten hyökättyä 1713 Suomeen Schaefer siirrettiin vankeuteen Geflen linnaan Ruotsin puolelle. Petter Schaefer kuoli vankeudessa Geflessä 1729.



 
 Linna vuonna 1724.

Turun linnassa Petter Schaefer vihki itse vaimokseen 1712 turkulaisen porvarissuvun tyttären Anna Wargentinin. Päiväkirjassaan hän kertoo, että

 "Yhdistin Itzeni Annan cans Pyhän Awiokäskyyn, Jumalan Sanala ja Rucouxella ja tulimme Awioparixi." 

Anna veli oli Joachim Wilhelminpoika Wargentin ja vanhemmat oikeusneuvosmies, valtaporvari Wilhelm Wargentin ja Magdalena Wittfoot.


Eletään edelleen vuotta 1672 Suomen Turussa. Turkulaisporvarit rakennuttavat yhteisen laivan Saksassa, mutta Charitas ei koskaan ehdi vierailla Turussa, vaan joutuu Kruunun haltuun.

Kaksi suutaria rohkenee muuttaa vallasväen asuinsijoille Luostarikortteliin. Kaarle XI ottaa kruunun vastaan 17-vuotiaana ja Suomen talonpoikien edustajat valittavat hänelle epäkohdista ja rasitteistaan, toivoen kuninkaan käyvän tutustumassa oloihin maassamme.

 "Hourupää on se, joka panee toivonsa ihmisiin ja häpeää olla köyhä Kristuksen tähden", julistaa Lauri Ulstadius. Kuva Ulstadius-levyn kannesta.

Niin ja  takaisin Tuomiokirkon alttarille 2-7 1672 - mikään turha mies ei ollut Elinin aviosiippa Andreas Benedictikään;

Hän oli syntyisin 1646 Kalmarista ja siksi Hasselqwist  tunnetaankin ylioppilaspiireissä nimikkeellä Smolandis Calmariensis. Ylioppilaaksi hän tuli Turussa 1.8. 1667 ja kirjattiin konsistorin pöytäkirjaan 5.12. 1669, hänen osallistuttua Smålandilaisen osakunnan riitoihin. Filosofian maisteriksi hän valmistui 27.7. 1677.

1643 nimitettiin osakunnille ensimmäiset inspehtorit; 14 osakuntaa jaettiin 9 professorin kesken: Aboenses, Vestrogothi et Vermelandi, Vestmanni et Dalekarli, Uplandi, Ostrogothi ja Helsingii, Smolandi, Suder- ja Når-Finnar, Nericii, Alandi, Nylandi ja Bothinienses sekä Sudermanni.


Hänet vihittiin papiksi Tallinnassa 29.9. 1674 ja sieltä tie toi Turun tuomiokirkon ruotsalaisen seurakunnan apulaispapin toimen kautta Tuomiokirkon ruotsalaisen seurakunnan kappalaiseksi 1678.


Hasselqwist käyttää 1679 kirjan tekijänä itsestään virkanimeä ”ecclesiae cathedralis Aboënsis archidiaconus” Hänet nimitettiin logiikan ja metafysiikan professoriksi Lundin yliopistoon 1683, mutta ei ottanut virkaa vastaan; Turun akatemian ylimääräinen teologian professori 1688; Paraisten kirkkoherra 1691.

Kuulutettuaan ja vihittyään avioliittoon 1698 erään sittemmin jo naimisissa olevaksi osoittautuneen venemiehen Hasselqwist tuomittiin menettämään virkansa, mutta Kuninkaallinen Majesteetti lievensi tuomion tuomiokapitulin antamaksi varoitukseksi.

Turun akatemia sijaitsi alunperin rakennuksessa, joka oli osa tuomiokirkon ympärysmuuria:

 
Biografiakeskuksen henkilökuva kertoo seuraavaa;

Hasselqvist / Hasselquist, Anders Bengtsson (1646 - 1700)

Pappissäädyn valtiopäivämies 1680; Turun akatemian preeses (praeses) 1688–1696 (10 väitöskirjaa; 1-10 yhtenä teoksena ”Lumen de Lumine sparsum” 1697).

Hasselqwist julkaisi Turussa vuodesta 1680 alkaen useina painoksina ruotsin ja suomen kielellä hartauskirjaa Andelig hiertewäckare (1680, 1684, 1686, suomennettu Hengellinen sydämen herättäjä 1680–1710, kirjasta ilmestyi suomeksi 13 painosta).

Lisäksi hän julkaisi kaksi Turun akatemiassa pitämäänsä puhetta (1679 ja 1682), Tukholmassa saarnakokoelman (Bättrings basuun 1680), Turussa myöhemmän Turun piispan, professori Johannes Gezelius nuoremman häissä Turun tuomiokirkossa 26.8.1680 pitämänsä hääsaarnan (1680), onnittelukirjasen hääparille (morsian oli Johannes Gezelius nuoremman vaimon sisar Margareta) 1681, lankonsa Perniön kirkkoherran, rovasti Gabriel Georgii Thauvoniuksen hautajaisissa Perniön kirkossa 15.6.1684 ja piispa Johannes Gezelius vanhemman hautajaispäivänä 24.6.1690 Paraisten kirkossa pitämänsä ruumissaarnat (1684 ja 1690) sekä kaksi muuta saarnaa (1681 ja 1688).

Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 17.4.1678, 26.3.1680, (10).5.1684, 13(21).6.1689; Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 21.5. ja 26.6.1680 (latinaksi ja kreikaksi), 14.12.1681, 25.2. ja 20.5.1682.

Andreas Benedicti Hasselqwist oli kiistattomasti hyvin ahkera julkaisutoiminnassaan, jos kohta hänen kirjallista tuotantoaan on pidetty keskinkertaisena ja pinnallisena. Sven Gabriel Elmgrenin mukaan Hasselqwistilla oli laaja-alainen hillitön mielikuvitus, johon oli sekoittunut aimo annos raakaa taikauskoa, ja hänelle oli tunnusomaista voimakas ja liioittelussaan mauttomuuksiin yltävä kukkaiskieli.

Häävieraana
Turussa 2-7 2023
Simo Tuomola