torstai 13. elokuuta 2015

Patrunessa Såger

Tänään 14-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Värälän rauhan solmimisesta vuonna 1790, mutta  avaamme Turussa syntyneiden ja kuolleiden kirjan vuoden 1614 kohdalta, kas tuosta;

Elin Såger (30. kesäkuuta 1614 Turku14. elokuuta 1669 Turku) oli suomalainen talouselämän vaikuttaja 1600-luvulla.







Vanhin Turusta säilynyt karttapiirros, tekijänä 1634 maanmittari Olof Gangius.
 
Elin Johanintytär Såger syntyi Turussa Aurajoen itärannan talossa, jossa toimii nykyisin Aboa vetus & ars nova-museo. Hänen isänsä Johan Såger (kuoli 1632), alkujaan Sager, oli varakas kauppias, joka oli tullut Turkuun 1590-luvulla Saksan Holsteinin läntisestä maakunnasta Dithmarschenista.


Yleisnäkymä Aboa Vetus -museoon.

 
Elin Såger syntyi Turkuun porvaristaloon, jossa oli viisi asuinhuonetta, keittiö ja keskiaikaisia kellareita rakennuksen alla. Fredrika Runeberg vietti myöhemmin lapsuuttaan samassa talossa, ja nykyään kellarit ovat osa Aboa Vetus -museota.

Talon lienee ostanut Elin Sågerin isä kauppias Johan Såger viimeistään 1625. Hän oli tullut Turkuun 1590-luvulla Holsteinin läntisimmästä maakunnasta Dithmarschenista, missä elää Sager-sukua edelleenkin, ja solminut ensimmäisen avioliittonsa puolison kanssa, jonka nimeä ei ole säilynyt asiakirjoissa.

Johan Såger jäi leskeksi 1610 ja avioitui uudelleen Elin Plagmanin kanssa, jonka isä Peter Plagman oli Turun vaikutusvaltaisimpia miehiä ja myöhemmin Turun pormestari. Elin Såger oli vanhin lapsi vanhempiensa neljästä yhteisestä lapsesta.


 

 Peter Thorwöste (kuoli 1659) oli lyypekkiläinen, alkujaan hollantilainen kauppias, joka vaikutti Turussa. Peter Thorwöste, född okänt år i Holland, död 6 maj 1659 i Åbo, var en finländsk industriman.


Elin Såger avioitui vuonna 1631 kauppias Peter Thorwösten kanssa. Thorwöste hankki omistukseensa Anskun ja Mustion rautaruukit 1647 ja perusti Fiskarsin ruukin 1649. Thorwösten kuoltua vuonna 1659 Elin-rouva ryhtyi johtamaan ruukkeja ja häntä ruvettiin nimittämään patrunessaksi.

Hän johti myös suvun Turun kauppahuonetta. Hänen tarmokkuutensa ansiosta kaikki ruukit saivat helpotuksia verotuksessa ja muitakin etuja kruunun taholta, ja Peter Thorwösten ottama suuri ulkomainen velka saatiin hoidettua.

Elin Såger selvisi myös monista muista vaikeuksista. Perheen omaisuus tuhoutui tulipalossa Turussa 1656, Mustion ruukissa oli tulipalot 1664 ja 1665, ja Fiskarsin ruukin nippuvasara tuhoutui noin vuonna 1660. Lisäksi hänen omistamansa laiva upposi 1668.





Turun akatemian vihkiäiset vuonna 1640, Albert Edelfeltin teos vuodelta 1902. Turussa elettiin 1600-luvulla Kreivin aikaa.

Suomen taloushistorian kannalta katsoen Elin Såger on ollut Suomen vaikutusvaltaisimpia naisia.
 
Peter Thorwöste (kuoli 1659) oli lyypekkiläinen, alkujaan hollantilainen kauppias, joka vaikutti Turussa. Thorwöste tuli Suomeen 1620-luvulla ja muutti Turkuun noin vuonna 1630. Hän ryhtyi kirjanpitäjäksi Turun varakkaimmalle kauppiaalle Jakob Wollelle.

Thorwöste avioitui vuonna 1631 Elin Sågerin (1614–1669) kanssa, joka oli kauppiaan tytär. Onnistuneen naimakaupan ansiosta hänen tulevaisuutensa oli turvattu. Thorwöste oli kauppias ja laivanvarustaja, joka teki kauppaa myymällä tervaa Euroopaan ja tuomalla Hollannista kankaita ja Espanjasta suolaa.





Tervan hän osti Pohjanmaalta ja rakensi oman tervahovin Turun linnan lähettyville Pikisaareen. 1640-luvun lopulla Thorwöste joutui lopettamaan tervakaupan. 1650-luvulla Thorwöste asui Hirvensalon Kaistarniemessä. Hän otti suuren ulkomaisen lainan, joka jäi hänen kuolemansa jälkeen puolison maksettavaksi.

Tervakauppa oli Suomessa erityisesti 1600-luvulta alkaen tuottoisa elinkeino. Länsi-Euroopan laivanrakennustoiminta vilkastui, ja puulaivoihin tarvittiin tervaa ja pikeä. Ruotsin kruunu perusti Tervakomppania-nimisen kauppajärjestön, jonka alaisuuteen avattiin tervan- ja pientarkastajien virat. Keskitetyn kaupan johdosta myös vienti vilkastui.


 



Suomen tervakaupan keskuksia olivat Viipuri, Turku ja Pohjanmaan rannikkokaupungit. 1600-luvulla tervaa poltettiin runsaasti Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Järvi-Suomessa.

Ruotsin hallitus tahtoi saavuttaa 1600-luvulla monopoliaseman tervanmyynnissä. Tervakauppa oli tuottoisaa, ja suurvallaksi pyrkivän Ruotsin laivasto tarvitsi paljon tervaa. Vuodesta 1665 Tervakomppania aloitti ankaraan säännöstelyn.


Pohjanmaan kaupunkien piti suunnata kaikki tervanmyynti Turun sijasta Tukholmaan. Tämä lamautti täysin Turun aseman Suomen tervakeskuksena. Myös aiemmin keskuksena toiminut Viipuri jäi täysin välikädeksi Suomen tervakaupassa.


 
Elin Sågerin elämässä alkoi uusi kausi 1659, jolloin hän jäi 45-vuotiaana leskeksi. Tällöin ilmeni, että hänellä oli äitinsä Elin Plagmanin sisu, tarmokkuus ja temperamentti sekä isänsä Johan Sågerin liikemieskyvyt.

Vaikka hänellä oli jo neljä vävyä, hän otti rohkeasti haltuunsa Thorwösten perinnön ja lähti hoitamaan itse sekä Turun kauppahuonetta että ruukkeja pelastaakseen pesän ahneilta velkojilta. Perheen taloudellinen tilanne oli arveluttava, sillä Fiskarsiin toimintansa keskittänyt aviomies oli joutunut ottamaan suuren ulkomaisen lainan.

Elin Sågerin toiminta ja saavutukset tunnetaan hyvin. Hän lähetti vuorikollegioon värikkäitä anomuksia ja kuvasi surkeuttaan; hän syytti sekä ilkeää kilpailijaansa Carl Billsteniä että toisinaan myös vanhinta vävyään, vuorimestari Johan Danielinpoikaa. Taitavilla kirjelmillään Elin Sågerin onnistui hellyttää viranomaiset, sekä vuorikollegio että reduktiokomissio.



 
Vaikka 1660-luku oli rautateollisuudelle vaikeaa aikaa, Elin Sågerin kaikki kolme ruukkia eli Mustio, Antskog ja Fiskars saivat verohelpotuksia ja muita etuja. Petter Thorwösten omaisuus ei joutunut velkojien haltuun, ja ruukit saivat jatkaa toimintaansa. Elin Såger selviytyi jopa tulipaloista ja onnettomuuksista: Mustiossa oli palo sekä 1664 että 1665 ja Fiskarsin nippuvasara tuhoutui noin 1660. Elin Sågerin laiva upposi 1668.

Elin Sågerin leskeysvuosille ja liiketoiminnalle on erityisen ominaista hänen kaksijakoisuutensa äitinä. Hänellä oli neljä tytärtä ja neljä poikaa. Hän antoi poikiensa auttaa itseään ja suhtautui heihin lämpimästi, mutta syrjäytti kaikki vävynsä, Annan puolison vuorimestari Johan Danielinpojan eli myöhemmän Serlachiuksen, Elinin aviomiehen raatimies Abraham Schaeferin, Margaretan aviomiehen provianttimestari Daniel Thorsbergin ja kuopuksensa Marian aviomiehen kirkkoherra Josef Mathesiuksen. Hän torjui päättäväisesti kaikki vävyjen vaatimukset kuolinpesän jakamisesta aina vuoteen 1668, jolloin hän lopulta halusi luovuttaa aviomiehensä perinnön.

 

Elin Såger kuoli vuoden 1669 elokuussa 14-8 illalla kello 20 jälkeen ja pääsi 15.1.1670 Turun tuomiokirkkoon aviomiehensä rinnalle. Professori Enevaldus Svenoniuksen painettu ruumissaarna kuoleman suloisesta katkeruudesta on säilynyt nykypäiviin, samoin kuin Johannes Flachseniuksen ruotsinkielinen runo ja Andreas Hasselqvistin latinankielinen epitafi.

Hautapuheen mukaan vainaja oli käyttäytynyt leskenä säädyllisesti, hurskaasti ja vakavasti samalla kun hän oli kestänyt vastoinkäymisiä. Ajan tyylin mukaan hänet nimettiin kunniallissyntyiseksi, jumalaapelkääväksi ja hyveelliseksi emännäksi.

Elin Såger S 30.6.1614 Turku, K 14.8.1669 Turku. V kauppias Johan Såger ja Elin Plagman. P 1631 - suurkauppias, ruukinomistaja, laivanvarustaja Petter Thorwöste S noin 1600 - 1605, K 1659, PV mahdollisesti lyypekkiläinen kauppias Heinrick Thorwoeste ja Catharina. Lapset: Anna S 1632 tai 1633, P vuorimestari Johan Danielinpoika; Elin (Helena) S 1634, K 1687, P kauppias Abraham Henrik Schaefer; Herman S noin 1635, K 1685 tai 1686, kauppias, P1 Maria Gerdt, P2 Katarina Thesleff; Johan S noin 1636, K 1712, ruukinpatruuna, P Helena Rosendal; Margareta, P läänin vero- ja muonitusmestari Daniel Thorsberg; Petter S noin 1640, K 1703, ruukinpatruuna, P Margareta Sparf; Jakob K 1671; Maria, P1 Kalajoen kirkkoherra Josef Mathesius, P2 Närpiön kirkkoherra Johannes Beckman.

Porvarien kyydissä
Turussa 14-8 2015
Simo Tuomola

Ei kommentteja: