1757 – Gustaf Mauritz Armfelt, suomalainen diplomaatti ja kreivi (k. 1814)
Kuolemasta kirjailin aikoinaan näin:
1814 – Kustaa Mauri Armfelt, suomalainen hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali (s. 1757)
Tarvasjoki Go Go
Samassa paikassa, jossa allekirjoittanut on "syntynyt" pari sataa vuotta myöhemmin - 1949 ja siellä myös Venomin lämppärinä Euroopassa kierrellyt Metallica soitti ensimmäisen Suomen keikkansa Tarvashovissa 14.12.1984. Piti soittaa Tankin kakkosbändinä, mut Tank perus. Mikke sai rumpupalikat ja nimmarit farkkutakkiinsa.
Turun läänin maaherran poika Mauritz sen sijaan opiskeli aikansa Turun Akatemiassa, mutta karkasi sitten Tukholmaan yltäen aina kuningas Kustaa III:n neuvonantajien ja kulttuurivaikuttajien piiriin saakka. Kuninkaan kuoltua Armfelt toimi hänen alaikäisen poikansa holhoojana ja Tukholman ylikuvernöörinä.
Myöhemmin hän veljeili Venäjän Katariina II kanssa ja Tukholmassa hänet tuomittiin kuolemaan petturina. Aikanaan miehen kunnia palautettiin ja hän palasi Venäjän miehittämään Suomeen, toimien mm. Suomen kenraalikuvernöörinä ja Turun Akatemian kanslerina.
Mies kuoli 1814 ja haudattiin Halikon kirkkoon.
Sittemmin kansalliseksi herättäjäksi nimitetyn Adolf Iwar Arwidssonin suuhun laitettu lentävä lause ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” ("Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar"), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.
Turussa Armfelt ei ollut niitä pidetyimpiä ihmisiä. Hänen mielestään:
"Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, kurja kylä, jossa ilmapiiri on saastunut ja jossa vallitsee maailman huonoin yhteishenki."
"Turussa asuu leväperäisiä virkamiehiä, laiskoja professoreja, juutalaismielisiä kauppiaita ja häijyjä akkoja. Turku on luola ja hökkelikylä, joka on sytytettävä ja poltettava poroksi"
Kun Turku sitten 4-9-1827 paloi, oli täällä iloista opiskelijaelämää eläneellä Armfeltin pojalla Alexander Armfeltillä vähän hankalat olot. Isää voitiin syyttää Turun syrjimisestä, mutta oli Armfelt jotain saanut aikaankin; hänen aloitteestaan tänne oli perustettu Kliininen instituutti. Ja Alexander itse asteli eteenpäin isänsä viitoittamaa tietä aina Pietariin Suomen asioiden esittelijäksi, vaikuttaen mm. Suomen markan käyttöönottoon. Sataikko, omena ja suomo olivat markka-sanan vaihtoehtoja tuolloin.
Aikoinaan KMF voitti myös Mobilen Suurin turkulainen -kisan:
Kustaa Mauri Armfelt27.05.2005 / Teksti: Mike Pohjola Mobilen Suurin turkulainen -kisan voitti ylivoimaisella äänienemmistöllä Kustaa Mauri Armfelt (1757-1814). Voittoa edesauttoi, että Armfelt on kauan sitten kuollut konservatiivinen aatelismies, jonka todellisia tekoja ei enää juuri muisteta. Kustaa Mauri tai oikeammin Gustaf Mauritz Armfelt vietti suuren osan elämäänsä Turussa ja teki kaupungissa myös elämäntyönsä. Hänet muistetaan ennen kaikkea Turun ja turkulaisten fanaattisena vihaajana. Itse hän kutsui kaupunkia Suomen liikavarpaaksi ja Sodoman ja Gomorran lihalliseksi serkuksi. Armfeltista tuli vuonna 1811 Suomen asiain komitean puheenjohtaja, siis korkea-arvoisin suomalainen virkamies. Heti seuraavana vuonna Armfelt junaili Helsingistä pääkaupungin, sillä hän uskoi, että Turusta tulivat kaikki Suomessa vallitsevan pahan siemenet. 1800-luvun alussa Ranskan vallankumouksen tasavaltalaiset ihanteet olivat levinneet Ruotsiin ja sitä kautta myös kaikkiin Suomen kulttuurikaupunkeihin - toisin sanoen Turkuun. Armfelt ei voinut sietää ajatusta tasavaltalaisuudesta, jonka henki oli Turussa niinkin vahva, että aatelisille tarkoitettuihin virkamiesasemiin saattoivat päästä porvaritkin. Kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon Armfeltin mukaan kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat. Turun akatemia (nyk. Helsingin yliopisto) sai myös osansa kritiikistä. Professorit olivat omavaltaisia, riidanhaluisia, velttoja, sukulaisiaan suosivia, keskinkertaisia tiedoiltaan, vallankumouksellisia periaatteiltaan sekä vailla käytöstapoja tai käsitystä yhteiskunnallisista velvollisuuksista. Kustaa Mauri Armfelt oli Akatemian kansleri vuodesta 1812 kuolemaansa asti. Armfelt osallistui aktiivisesti politiikkaan jo Ruotsin vallan aikana. Hänen merkittävimpiä tekojaan tuolta ajalta on osallistuminen vallankaappausyritykseen vuonna 1793. Tarkoitus oli Venäjän laivaston avulla palauttaa valta holhoojahallitukselta oikealle kuninkaalle. Salaliiton paljastuttua Armfelt tuomittiin menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa. Eräs korkeimman oikeuden jäsen toivoi, että tuota pahaa ja vaarallista miestä ei milloinkaan palautettaisi kunniaan eikä varsinkaan käytettäisi valtakunnan tärkeimpiin virkoihin ja toimiin. Ilmeisesti varoitus sittemmin kuitenkin unohtui, sillä Armfelt oli seitsemän kuukauden ajan Suomen kenraalikuvernööri. Autonomian aikana Armfelt kritisoi Suomen, ja erityisesti Turun ja turkulaisten liian läheisiä suhteita Ruotsiin. Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot. Armfeltin oma vaimo ja poika Alexander asuivat kuitenkin Ruotsissa. Turkua Armfelt luonnehti pahanhajuiseksi koirankoloksi, jossa oli myrkyttynyt ilmapiiri, kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset olivat inhottavaa roskaväkeä, ja oikeastaan koko kaupunki olisi pitänyt polttaa poroksi. |
Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.
Armfeltin edeltäjä Turun akatemian kanslerin toimessa oli keisarin valtiosihteeri Mihail Speranski. Venäjän Ranska-politiikan käännekohdassa Speranski joutui keisarin epäsuosioon 1811 ja hänen oli jätettävä kaikki virkansa. Yliopiston johto Turussa toivoi nyt Armfeltin kautta saavansa edelleen nauttia hallitsijan suosiosta, ja kanslerin tehtävässään Armfelt ryhtyikin tarmokkaasti toteuttamaan vuoden 1811 melkein kaksinkertaistettua yliopiston menosääntöä ja saattamaan päätökseen vielä kesken olevaa uutta yliopistorakennusta.
Armfelt saneli yliopiston rakennustoimikunnalle ohjeet uuden päärakennuksen ja sen ympäristön viimeistelystä ja sisustamisesta. Tässäkin asiassa hän käänsi huomionsa Pietarin suuntaan. Sieltä hankittiin hänen välityksellään sekä stukkatöörejä että sisustusesineitä ja kalusteita.
Tärkein taideteoshankinta, jonka Armfelt välitti Pietarista oli kolossaalikokoinen, graniittijalustalle uuden juhlasalin katederin taakse sijoitettu Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva. Patsas tilattiin Venäjän uusklassismin johtavalta kuvanveistäjältä Ivan Martosilta ja se siirtyi sittemmin yliopiston mukana Helsinkiin.
Armfelt vanhemmilla päivillään.
Armfeltin viimeisten elinvuosien suuri muutoshanke oli Helsinki-nimisen rannikkokaupungin korottaminen suuriruhtinaanmaan pääkaupungiksi. Hän ei milloinkaan voinut sietää turkulaisten sisäpiirien ("barbarer, bovar och trähuvuden") kotiinpäinvetoa ja näköalattomuutta. Keisari päätti uudesta pääkaupungista ja vahvisti sen suureellisen uuden asemakaavan vuonna 1812, Armfelt oli keisarille jo edellisenä vuonna esittänyt keskushallinnon siirtoajatuksen. Näyttää myös siltä, että vaikka J. A. Ehrenström, Armfeltin kohtalontoveri Kustaa III:n ajoilta, varsinaisten arkkitehtien puuttuessa laati itse asemakaavan ja siihen liittyvän selostuksen, niin sen ideasisältö kuvastaa Armfeltin käsityksiä Suomen tulevaisuudesta.
Armfelt menehtyi rintatautiin 19. elokuuta 1814 57-vuotiaana Tsarskoje Selossa Pietarin lähellä. Hänet on haudattu sukuhautaan Halikon kirkkoon, lähelle omistamaansa Joensuun (Åminne) kartanoa. Viimeisinä vuosinaan 1811-1814 hän kunnosti kartanon päärakennusta ehtimättä kuitenkaan asua siellä. Armfeltien suku omisti kartanon 1786-1925.
Olkaamme siis turkulaisia
Turussa 31-3-2012
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti