Paavinbullaa

Tänään 5-4 tulee kuluneeksi tasavuosia Peipsijärven taistelusta 1242.

1242 – Venäläiset joukot torjuivat Saksalaisen ritarikunnan valloitusyrityksen Peipsijärven jäällä.

Järven jäällä käytiin 1242 merkittävä Peipsijärven taistelu, joka pysäytti saksalaisen ritarikunnan etenemisen Novgorodin ruhtinaskunnan suuntaan.

Peipsijärven taistelu käytiin 4. huhtikuuta 1242 Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin johtamien novgorodilaisten joukkojen ja Saksalaiseen ritarikuntaan 1237 liittyneiden liivinmaalaisten kalparitareiden ja Tarton ensimmäisen katolisen piispan Herman von Buxhövdenin komentamien liivinmaalaisten joukkojen välillä Peipsijärven jäällä. Taistelun voittivat novgorodilaiset, jotka tarinan mukaan saivat runsaasti liivinmaalaisia vankeja.

Keväällä 1242 Kalparitaristo oli ajanut Novgorodin pois Viron tukikohdastaan Tartosta Baltian ristiretkien aikana. Herman von Buxhövden ajoi novgorodilaisia Peipsijärvelle saakka. Buxhövdenin joukot käsittivät 500-1000 sotilasta, joista suurin osa oli virolaisia talonpoikia. Novgorodilla oli luultavasti noin 5000 sotilasta. Saksalaiset joutuivat ylivoimaisten joukkojen piirittämäksi ja suuri osa heistä kuoli.

Taistelua kuvataan Sergei Eisensteinin 1938 ohjaamassa elokuvassa Aleksanteri Nevski, jossa hyökkäävä Kalparitaristo samastetaan symbolisesti natsi-Saksaan.




Saksalaisen ritarikunnan vaakuna.

Saksalainen ritarikunta (lat. Ordo domus Sanctæ Mariæ Theutonicorum Hierosolimitanorum tai Ordo Teutonicus, saks. Orden der Brüder vom Deutschen Haus St. Mariens in Jerusalem tai Deutscher Orden) on alkuaan keskiaikainen kristitty ritarikunta, joka perustettiin puolustamaan ristiretkeläisiä 1190.


Nämäkin tapahtumat liittyvät tuolloin käytyyn katoliseen uskontaisteluun ja paavina toimi Gregorius IX eli Ugolino di Conti vuosina 1227-1241.

Ugolino di Conti

Tänään 18-3 elämme vuotta 1229;

1229 – Fredrik II, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija julistautui Jerusalemin kuninkaaksi kuudennen ristiretken aikana.

Fredrik II oli myös Sisilian ja Saksan kuningas ja hänellä oli perustavia riitoja paavi Gregorius IX:n kanssa, joka julisti miehen kirkonkiroukseen tämän jälleen kerran lykättyä 1227 lähtöään ristiretkelle.

Ristiretket olivat paavin hyväksymiä sotaretkiä, mutta se kuudes tehtiin ilman paavin siunausta ja paavi lähtikin sitä myöten tänne Pohjolaan vahvistamaan valtaansa pakanamaiden kartalla.



Tällainen tallenne löytyy tuolloisesta paavista omista blogeistani:

Ugolino di Conti

Tänään vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti toimi tuolla nimellä paavina vuosina 1227-1241 kehittäen inkvisitiosta tuekseen inkvisitiolaitoksen, jossa pääosaa näytteli dominikaaninen veljeskunta.

Vuonna 1227 Novgorodin laivasto purjehti käännyttämään karjalaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon ja vuotta myöhemmin Suomesta lähetettiin 2000 miehen sotajoukko hyökkäystä torjumaan.

Paavi perusti Viron Saaremaalle Haapsalun piispanistuimen 1228 ja siirsi 31.1.1229 paavin bullalla Suomen piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin. Vuotta pidetäänkin Turun perustamisvuotena.

Koroisten linnoitetusta piispankartanosta tuli ruotsinvallan tukikohta ja Suomen ensimmäinen varsinainen katolinen piispa Tuomas otti pakanalliset uhrilehdot ja pyhät paikat, kuten Liedon Vanhalinnan kirkon haltuun 1231. Mustain veljesten dominikaaninen kerjäläismunkisto toi oman konventtinsa Koroisiin 1249.

Kun kuudes ristiretki 1228 tehtiin ilman paavillista siunausta ja johti kirkonkiroukseen, keskitti paavi katseensa siis Pohjolaan ja Baltiaan voimistaen valtaansa täällä.

Perugia 1229

Katsotaanpa vielä vähän lähemmin vuoden 1229 tapahtumia Turun oletettuna perustamisvuotena. Paavi Gregorius IX lähetti tuolloin Linköpingin piispalle bullan, jossa hän salli Itämaan piispanistuimen siirron sopivampaan paikkaan. Linköpingin kokouksessa 1153 oli jo päätetty ristiretkestä alueelle kilpailtaessa hiippakunnassa idän kirkon vaikutusta vastaan.

Piispa asui tuolloin Rooman menoa paossa keski-Italiassa Perugiassa ja siellä on myös päivätty ne kaksi bullaa, joiden sanoma liittyy Turun oletettuun perustamiseen:

	Perugia 23.1.1229
Påve Gregorius IX till biskopen i Linköping, cistercienserabboten på Gotland samt prosten i Visby angående det finska biskopssätets flyttning till lämpligare ställe. Dat. X kal. februarii pontif. nostri anno secundo.
Sv. Dipl. I n:o 246. Svartboken n:o 1. Svartboken: Brevet läses på folio 46, där det har följande överskrift: Bulla Gregorij(1) de translacione ecclesie katedralis a Rænthamækj vsque huc.
Svartboken: Härefter är med annan hand och ljusare bläck tillagd följande, alldeles oriktiga, anmärkning: ”anno autem salutis nostre 1368”.
Perugia 23 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbatj de Gutlandia, Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Venerabilis frater noster Finlandensis episcopus nobis exposuit, quod in primitiua christianitatis plantacione in partibus illis cathedralis ecclesia sua fuit in loco minus ydoneo constituta; vnde petebat, vt [cum] nunc plura loca, crescente in eisdem partibus per Dei graciam fide katholica, magis ad hoc commoda esse noscantur, transferri episcopalem sedem ad locum competenciorem in sua dyocesi mandaremus. Quocirca discrecionj vestre per apostolica scripta(2) mandamus, quatenus, inquisita super hoc diligencius veritate, si rem inueneritis ita esse, cum consilio eiusdem episcopi et clericorum suorum transferatis(3) auctoritate nostra sedem eandem ad locum in eadem diocesi magis aptum. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris. Datum Perusij(4) x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo(5)*. Bullan ingår äfven i Skoklosters s. k. Codex Aboensis, fol. 10–10 v., der den dock mot ofvanstående har att uppvisa följande väsendtligare olikheter: (1) Gregorij pape (2) per apostolica scripta är bortlemnadt (3) transferatis saknas (4) Parusii (5) 2:o

Ja toinen bulla muutamaa viikkoa myöhemmin:

	Perugia 31.1.1229
Påve Gregorius IX bekräftar den Finländska kyrkans besittning av de forna hedniska lundar och gudahus, som nyomvända frivilligt gett nämnda kyrka. Dat. II kal. februarii pontif. nostri anno secundo.
Sv. Dipl. I n:o 251. Svartboken n:o 6. Svartboken: Fol. 46. Överskrift: Copia bulle Gregorij pape super lucis et delubris.
Perugia 31 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri(1) episcopo Finlandensi, salutem et apostolicam benediccionem. Annuere consueuit sedes apostolica piis votis et honestis petencium precibus fauorem beniuolum impertiri. Eapropter, venerabilis in Christo frater, tuis iustis precibus inclinatj lucos et delubra, deputata olim ritibus paganorum, que de nouo per te conuersi ad fidem ecclesie tue(2) voluntate spontanea contulerunt, ipsi ecclesie auctoritate apostolica confirmamus et presentis scriptj patrocinio communimus. Nullj ergo omnino hominum liceat hanc paginam nostre confirmacionis infringere uel ausu temerario contraire. Si quis autem hoc attemptare(3) presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Parusij(4) ij(5) kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.(5) Varianter i Skokl. Cod. Ab. fol. 10 v: (1) fratri suo (2) tue utelemnadt (3) attentare (4) Perusii (5) 2:o

Näin vahvistettiin samalla paikallisen kirkon omistusoikeus niihin hiippakunnan alueella oleviin pakanallisiin kulttikeskuksiin, uhrilehtoihin ja palvontapaikkoihin, joista suomalaiset olivat muka luopuneet kääntyessään kristinuskoon.




Bullaillaan
Turussa 5-4-2012
Simo Tuomola