Tällä päivämäärällä 4-5 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Turussa aloitettiin raitiotieliikenne hevosvetoisin vaunuin. Vuosiluku oli 1890.
Ainoa tunnettu kuva Turun hevosraitiovaunusta.
Turulla oli kunnia olla ensimmäinen hevosraitiotieliikenteen kaupunki Suomessa. Ajatuksen sen perustamisesta esitti 27. toukokuuta 1889 kaupunginvaltuustolle kreivi August Armfelt.
August Magnus Gustaf Armfelt (1826–1894) oli suomalainen tilanomistaja ja valtiopäivämies. Hän kuului Tammikuun valiokuntaan
ja osallistui valtiopäivien toimintaan vuonna 1963–1885 hyvin
tehokkaasti, muun muassa asevelvollisuuskysymyksen yhteydessä 1877–1878.
Hän oli perustamassa Varsinais-Suomen Maanviljelysseuraa ja toimi sen
puheenjohtajana
Armfelt oli tutkinut mahdollisuutta sähköraitiotien rakentamiseen,
mutta kaupungilla ei ollut vielä omaa sähkölaitosta. Sen sijaan Tukholmasta Atlas-yhtiöltä tilattiin neljä umpivaunua ja yksi avovaunu. Liikenteen alkaessa yhtiöllä oli 18 hevosta, mutta vuoden 1890 lopussa jo 28 hevosta.
Ne piti vaihtaa aina levänneisiin tunnin väliajoin. Hevosraitiotien
kiskot toimitti ruotsalainen tehdas ja niitä oli 40 miestä laskemassa
katuun.
Sunnuntaina 4. toukokuuta
1890 alkoi Turussa hevosraitiotieliikenne. Ensimmäisenä vuonna se
olikin suosiossa, ja matkapoletin hinta oli 15 penniä. Mutta silti se oli liian kallis työväestölle, jolle raitiotietä oli ensi
sijassa ajateltu.
Toisena vuotena matkustajamäärä laski 900:sta
830:een päivässä ja yhtiö tuotti jatkuvasti tappiota. Kaikkein
kalleimmaksi osoittautui kaupungin vaatima kadun pitäminen puhtaana
lumesta, varsinkin kun kateelliset vuokra-ajurit tahallaan levittivät
lunta kiskoille.
Reitti kulki
”Yli sillalta Varvitorille Linnankatua pitkin. Myöhemmin reittiä
pidennettiin Tuomiokirkkosillalle ja Akatemiatalon ohi Hämeenkadulle. Satamassa se pidennettiin Kalastajasatamakadulle (nyk. Fleminginkatu) asti.
Raitiovaunua käytettiin eniten huviajeluun kesäaikana ja sunnuntaisin,
ja asiakkaina oli varsinkin se väestönosa, joka ei ollut riippuvainen
jokapäiväisestä palkkatyöstä.
Kannattamattoman liikenteen seurauksena oli kuitenkin konkurssi ja toiminnan lakkaaminen 31. lokakuuta 1892.
Aloite sähköraitioteiden rakentamiseksi esitettiin puolestaan Turun teknikot - yhdistyksen kokouksessa helmikuussa 1905. Liikenne alkoi 22. joulukuuta 1908 keskustassa kahdeksikkoa kulkevalla kiertolinjalla ja heilurilinjalla Kanavaniemestä Linnankadun ja Puistokadun kulmaan.
Liikennöity
/ operated:
04.05.1890-31.10.1892 hevosraitiotie / horse tramway
22.12.1908-01.10.1972 sähköraitiotie / electric tramway
Raideleveys / gauge:
hevosraitiotie / horse tramway =
1435 mm / 4 ft 8½ in
sähköraitiotie / electric tramway =
1000 mm / 3 ft 3.375 in
Sähköistys / Electrification: 600 V d.c.
Turun raitiotiet tarkoittavat Turussa vuosien 1890 ja 1972 välillä sijainneita raitiotieverkostoja
sekä uusia raitiotiesuunnitelmia niiden lakkauttamisen jälkeen.
Turussa oli hevosraitiotie 1890–1892 ja sähköraitiotiet 1908–1972.
Sähköraitiotietä liikennöi Turun raitiotielaitos, 1949 alkaen Turun kaupungin liikennelaitos.
Sähköraitiotien lakkautusta on yleisesti pidetty virheenä. 1980-luvulta alkaen kaupunkiin on suunniteltu uutta museoraitiotietä tai pikaraitiotietä. Turku oli toisen maailmansodan jälkeen Helsingin ohella Suomen kaupungeista ainoa, jossa liikennöivät raitiovaunut.
Yksi
Turkuun vuonna 1956 hankituista moderneista "keltaisista vaaroista",
hiljaisista aavevaunuista, neliakselisista Valmet RM 2 -raitiovaunuista
Kauppatorilla 1950-luvun lopulla, taustalla vanha Wiklundin tavaratalo. Ja kuuluisa Klubi-tupakkamainos siinä Tinatuoppia vastapäätä.
Turun raitiotieverkko laajimmillaan vuoden 1956 jälkeen.
Lapsuudenmuistot
ratikoista liittyvät Nummenmäelle kulkeneeseen Kakkosen linjaan, vaikka
Kupittaan savijuna oli sitäkin kiinnostavampi. Myöhemmin tutummaksi
tuli Kolmosen ratikka.
3 (kiertolinja): Rautatieasema - Humalistonkatu - Eerikinkatu - Kauppatori - Tuomiokirkkosilta - Uudenmaankatu - Itäinen pitkäkatu - Martti - Martinsilta - Puistokatu - Rautatieasema; myös samaa reittiä päinvastaiseen suuntaan.
TKL 45+124 © Anders Rehnström
Linja 1 korvattiin linja-autoilla 12. maaliskuuta 1967. 25. huhtikuuta 1971
loppui liikenne 3-linjan sisäkehällä, ja toukokuun lopussa 1972
nummenmäkeläisen liikkeen myyjät kukittivat viimeisen linjalla 2
kulkeneen aavevaunun. Turun viimeisen raitiovaunuvuoron ajoi vaunu 38 1. lokakuuta 1972 kehälinjan ulkokehällä, linjalla 3B.
Mukana tuon viimeisen ajopäivän Kolmosen reissussa olin minäkin ja kyllä sekin vaunu oli seppelöity.
Kaipauksella
Turussa 4-5 2014
Simo Tuomola
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti