31. toukokuuta vuonna 1908 saksalaisen AEG-yhtiön Tukholmassa sijaitsevan tytäryhtiön Electron-yhtiö AEG sai 40 vuoden toimiluvan sähkölaitokselle ja -raitiotielle Turun kaupunginvaltuustolta. Raitiotiekiskojen asennustyöt alkoivat keväällä1908.
Aloite sähköraitioteiden rakentamiseksi esitettiin Turun teknikot -yhdistyksen kokouksessa helmikuussa 1905.
Sähköraitiotien liikennöinti
avattiin Turussa 22. joulukuuta 1908. Se tarkoitti että Turun kaupungin
sisäinen liikenne astui moderniin aikaan, ja kaupungin katukuva
muuttui.
Avajaispäivänä raitiovaunut huvittivat turkulaisia ja kaikki
vaunut olivat täynnä. Suurin osa turkulaisista näytti tällöin olleen katujen varsilla ihmettelemässä uutta joukkoliikennemuotoa.
”Uutuus oli kovasti askarruttanut ihmisiä, kun he miettivät miten hevosajopeleillä
pääsisi kadulla raitiotien poikki.”
Saksalainen Werner von Siemens keksi sähkörautatien vuonna 1879. Ensimmäinen sähköraitiotie, joka otti ilmajohdosta virtaa, otettiin käyttöön Amerikassa vuonna 1887. 1890-luvulla eurooppalaisissa kaupungeissa ryhdyttiin korvaamaan hevosraitioteitä sähköisillä ja vuoteen 1901 mennessä kaikki suurimmat kaupungit oli sähköistetty.
Ainoa tunnettu kuva Turun hevosraitiovaunusta - sunnuntaina 4. toukokuuta 1890 alkoi Turussa hevosraitiotieliikenne. Seurauksena oli kuitenkin konkurssi ja toiminnan lakkaaminen 31. lokakuuta 1892 Turussa oli hevosraitiotie 1890–1892 ja sähköraitiotiet 1908–1972.
Sähköraitiovaunut
toivat mukavamman, halvemman ja nopeamman liikenteen turkulaisille. Ne
lisäsivät myös kaupunkilaisten liikkuvuutta. Raitiovaunujen suurin
sallittu nopeus oli 21 km tunnissa. Se oli yli kaksi kertaa nopeampi
hevosraitovaunuihin verrattuna. Vaunuissa oli
20 istumapaikkaa ja 18 seisomapaikkaa. Niillä pystyttiin kuljettamaan
enemmän asiakkaita kuin ennen. Matkustajat istuivat jalopuisilla
penkeillä selät vastakkain.
Kylmällä
säällä vaunuja lämmitettiin penkkien alla olevilla lämmityslaitteilla.
Kuljettaja varoitti jalankulkijoita ja muuta liikennettä äänekkäästi
soivan polkukellon avulla. Matkustajat antoivat kuljettajalle
pysähdysmerkin vetämällä vaunun katossa kulkevasta signaaliliinasta,
joka soitti etusillalla olevaa kelloa, ja koska rahastajia ei ollut,
kuljettajat ottivat matkustajilta maksun ja myivät alennuspoletteja.
Jotta rahastus ei olisi liiaksi hidastanut liikennettä, asennettiin
vaunun kumpaankin päätyseinään lipas, johon matkustajat pudottivat
tasarahassa olevan maksun tai poletin.
Vaikka ensiksi raitiovaunuille sattuikin monia vakavia liikenneonnettomuuksia, kahdella linjalla liikennöineet raitiovaunut saivat kaupungin asukkaat kuitenkin pian puolelleen ja vaunut alkoivat täyttyä asiakkaista. Ennen ensimmäistä maailmansotaa, vuosina 1909–1913, matkustajien määrä oli noin 3700 päivässä.
Raitiotie tuli Turun peruskulkumuodoksi 1930-luvulla. Uudet linjat perustettiin, ja vanhat linjat kaksiraiteistettiin.
Matkustajamäärä oli 7,9 miljoonaa vuonna 1938. Rahastajarahastus tuli
myös vaunuihin. Jatkosodan jälkeen Turku kasvoi ja teollistui nopeasti,
ja raitioteitä uudistettiin.
Helsingin olympialaisten 1952 aikana, Turun
satamasta kuljetettiin olympiavieraita ylimääräisillä
raitiovaunulla suoraan rautatieasemalle. Joulupukki vaunut alkoivat
kulkea kaduilla viikkoa ennen joulua jo 1940-luvun lopussa. Pukki jakoi
karkkia ja ajettiin minne nyt vaunulla päästiin.
Ennen raitioteiden lakkauttamista Turussa oli kolme linjaa. Ykkönen ja kakkonen kulkivat kauppatorin kautta satamaan, Pohjolaan, Nummenmäkeen ja Korppolaismäkeen saakka. Kolmosella oli oma kehälinjansa.
Raitiotielinja 1 muutettiin linja-autolinjaksi 12. maaliskuuta vuonna 1967. Linja 3:n liikenne loppui sisäkehällä 25. huhtikuuta 1971. Raitiotieliikennöinti Turussa pysähtyi kokonaan vuonna 1972, kun linjan 2 ja linjan 3 uloimmillakin reitillä siirryttiin linja-autoihin.
Liikenteessä muutos paransi palvelua matkustajille. Turun Sanoman mukaan:
”Uusi järjestely lyhentää Wärtsilän työtekijöiden matkaa. Nyt he pääsevät suoraan pysäkille Telakankadun kautta.”
Turun historiasta raitiotiekaupunkina muistuttaa jäätelökioskiksi valjastettu raitiovaunu kauppatorilla.
Raitiovaunut kolistelivat Turun kaduilla siis 64 vuotta. Matkustajamäärä 1909–1972 välillä oli 563 043 tuhatta ja linja-automatkustajamäärä oli 77 485 tuhatta 1950–1972 välillä. Raitiovaunut olivat se täkein ajoneuvo turkulaisille melkein yhden sukupolven ajan.
Ratikatta päin
Turussa 31-5 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti