Tänään 17-2 otettiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1753 lopulta onnistuneesti käyttöön gregoriaaninen kalenteri siirtymällä suoraan helmikuun 17. päivästä maaliskuun ensimmäiseen päivään. Ensimmäinen yritys kalenterin uusimiseksi vuosina 1700-1712 epäonnistui.
Huomenna on siis 1-3, vaikka tänään olisikin 17-2.
- 1753 – Helmikuun 17. päivän jälkeen seurasi suoraan 1. maaliskuuta Ruotsin ja Suomen siirtyessä juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin.
Muutos suoritettiin kuningas Aadolf Fredrikin aikana.
Aadolf Fredrik (14. toukokuuta 1710 – 12. helmikuuta 1771) oli Ruotsin kuningas vuosina 1751–1771. Hän ei onnistunut kasvattamaan kuninkaan valtaa, vaan oli edeltäjänsä Fredrik I:n tavoin valtaoikeuksiltaan heikko hallitsija.
Gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla
Vuoden keskipituus olkoot siis 365,2425 päivää, jolloin virhettä aiheutuu yhden päivän verran 3000 vuodessa ja maan rataliikkeen poikkeamia korjataan silloin tällöin karkaussekunneilla.
Juliaaninen kalenteri, vanhojen suomalaisten kielessä vanha luku, on ollut käytössä Euroopassa antiikin ajoista saakka. Sitä tarkentamaan kehitettiin 1500-luvulla gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku. Juliaaninen kalenteri on tällä hetkellä (vuodesta 1900 alkaen) 13 vuorokautta gregoriaanista kalenteria jäljessä. Vuonna 2100 ero kasvaa neljäksitoista päiväksi.
Asteekkikalenteri.Ruotsin valtakunta ja Suomi sen itäisenä osana oli aikoinaan siis se vihoviimeinen sivistyneen maailman kolkka, jossa otettiin käyttöön yleinen juliaaninen kalenteri. Päivämäärällä 1-3 1700 Ruotsi otti käyttöönsä vielä itsepäisesti ihan ainutlaatuisen, oman ruotsalaisen kalenterinsa.
Suomessa ilmestyi ensimmäinen almanakka 1608 ja suomalainen tähtitieteilijä Sigfrid Aronius Forsius sai 1619 yksinoikeuden kalenterien tekoon koko valtakunnassa. Hän laati almanakkoja Turun horisontin mukaan. Kansan keskuudessa ajantieto saatiin selville puuhun veistetyistä riimukalentereista.
Päivät ryhmitettiin kirkollisen opin mukaisesti seitsenpäiväisiksi viikoiksi, mutta vuosi sen sijaan jaettiin tuolloin 13 kuukauteen. Mukana mm. Vaahtokuu, Mahlakuu ja Ruojakuu.
Nuorille opetetaan riimusauvojen käyttöä Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa. Tuon ajan muistitikkuja siis.
Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies. Hän julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat Turun horisontin mukaan.
Ajan tietoa tutkailtiin myös historian merkeissä: Laurentius Petri Aboicuksen Suomen historian esitys, ensimmäinen suomenkielinen laatuaan, valmistuu 1658; "Ajan Tieto Suomenmaan menoist ja vscost, erinomaisest Suomen Pispoist cungin Kuningan ajall."
Laurentius Petri Aboicus: Otteita riimikronikasta Synopsis Chronologiæ Finnonicæ Rythmica Eli Ajan Tieto, 1658
Laurentius Petri Aboicus kuuluu suomenkielisen virsirunouden ja saarnakirjallisuuden perustajiin ja tietokirjallisuuden uranuurtajiin. Hän keräsi suomalaisia sananlaskuja (jotka sitten täydennyksin julkaisi hänen vävynsä Henricus Matthiae Florinus. Hän julkaisi suomeksi saarnoja 1649, 1656 ja 1670, kaksi saarnakokoelmaa 1644, virsiä 1664–1683 sekä runomuotoisen Ajan-Tiedon, joka ilmestyi kolmena painoksena (1658, 1671 ja postuumisti 1684).Suomenmaan menoist ja vscost, erinomaisest Suomen Pispoist cungin Kuningan ajall, Lyhykäisijn rijmein coottu a LAURENTIO PETRI Ab: Pastore Tamm:
- - -
Pispa suuri Suomenmaalle
Papix pandu pacanoille
1. Henrick ensin Engelandist,
Sepä seurais tänne Ruodzist
Corkiat Erick Kuningasta
Suomeen silloin culkewaista;
Se sitt Suomes cansaa casti,
Suomalaiset vscoon saatti.
Jota pacanat pahax panit,
Taca ajoit, tyhmäst tapoit.
Sijhen sian sitt ainian
Toimitt' Jumal toiset pijan.
Lauri Pietarinpoika Tammelinus eli Laurentius Petri Aboicus (1605 Turku – 1671) oli suomalainen pappi. Hän toimi Loimaan kappalaisena vuodesta 1637 ja Tammelan kirkkoherrana vuodesta 1648. Hän julkaisi suomeksi saarnateoksia sekä riimikronikan Ajantieto Suomenmaan menoist ja uscost (1658).
Historiallinen runouden ensimmäinen painosta julkaistu tuote Suomessa on Tammelan kirkkoherran Lauri Tammelinuksen v. 1658 julkaisema riimikronikan tapainen Ajan tieto.
Ruotsalainen kalenteri oli Ruotsissa 1. maaliskuuta 1700 – 30. helmikuuta 1712 käytössä ollut kalenteri.
Ruotsissa (mukaan lukien Suomi ja Ruotsin Itämeren maakunnat) oli päätetty 1600-luvun lopulla siirtyä käyttämään gregoriaanista kalenteria jättämällä väliin 11 karkauspäivää vuosina 1700–1740.
Tämä päätös merkitsi sitä, että 40 vuoden ajan välillä 1.3.1700–28.2.1740 Ruotsin käyttämä kalenteri poikkeaisi kaikista muista kalentereista. Lisäksi poikkeama ei olisi vakiosuuruinen, vaan se muuttuisi yhdellä päivällä joka neljäs vuosi. Siitä huolimatta päätös tehtiin Kaarle XII:n ollessa kuninkaana.
Ruotsissa ei siten vuonna 1700 ollut karkauspäivää, vaan ruotsalainen kalenteri oli yhden päivän edellä juliaanista kalenteria ja kymmenen päivää jäljessä gregoriaanista kalenteria. Päätöksestä huolimatta vuosien 1704 ja 1708 kalentereihin oli lisätty karkauspäivät. Syynä saattoi olla käynnissä ollut Suuri Pohjan sota.
Huomattuaan maakohtaisen kalenterin epäonnistuneeksi Kaarle XII määräsi, että Ruotsissa palattaisiin takaisin vanhaan juliaaniseen kalenteriin lisäämällä vuoden 1712 kalenteriin helmikuun 30. päivä. Helmikuun 30. päivä 1712 on merkitty kalenteriin nimellä "Tilökelsedag". Tämä merkitsi todennäköisesti sitä, että Ruotsista tuli viimeinen valtio, jossa otettiin käyttöön juliaaninen kalenteri.
Lopullisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin Ruotsissa vuonna 1753 jättämällä helmikuusta pois 11 päivää, ja niinpä vuonna 1753 helmikuun 17. päivää seurasi maaliskuun 1. päivä.
Helmikuu 1712 näytti ruotsalaisessa kalenterissa tuollaiselta.
Ajattomasti
Turussa 17-2 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti