Evert Kaarlenpoika Horn vuoden 1934 Suomen Punaisen Ristin avustuspostimerkissä
On vuosi 1616. Kuninkaan sotataidon opettaja, sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn on kuollut 24. heinäkuuta 1615 sotaretkellä Venäjällä ja hänen ruumiinsa on nyt tuotu Suomeen. Horn on siunattu ensin Kankaisissa kuninkaan läsnäollessa ja haudataan nyt Pyhän Ruumiin kuorin holviin Turun tuomiokirkkoon.
Kuningas on läsnä ystävänsä ja opettajansa hautajaisissa Turussa, asuen Torolinnassa, Turun linnan esilinnassa, siksi että tuli oli turmellut varsinaista päälinnaa pahoin kuninkaan edellisen vierailun aikana 1614.
Evert Kaarlenpoika Horn af Kanckas (ruots. Evert Karlsson Horn) (11. kesäkuuta 1585 Haapsalu – 24. heinäkuuta 1615) oli sotilas ja Ruotsin sotamarsalkka vuodesta 1614. Hän oli Kaarle Henrikinpoika Hornin poika.
Evert Horn soti 1600-luvun alussa Liivinmaalla, mutta saavutti sotasankarin maineen vuosina 1609–17 käydyssä Venäjän ja Ruotsin välisessä Inkerin sodassa. Hän oli Jakob De la Gardien lähin mies ja toimi myös tämän sijaisena. 1612 Horn valloitti Kaprion, Jaaman, Iivananlinnan ja Audovan. 1613 hänet nimitettiin Narvan ja Iivananlinnan käskynhaltijaksi.
Inkerin sota käytiin 1609-1617 Ruotsin kuningaskunnan ja Moskovan hallitseman Venäjän välillä sekasorron aikana. Sen alussa vuonna 1610 ruotsalaisjoukot, joissa oli suomalaisia mukana, miehittivät hetken aikaa Moskovaa. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsin kuningaskunta sai haltuunsa Inkerinmaan.
Evert Hornin ja tämän vaimon Margareta Fincken (k. 1647) sarkofagi Turun tuomiokirkossa
Tuleva Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf oli enimmäkseen Hornin mukana, opiskellessaan sodankäyntiä Ruotsin armeijassa Inkerin sodan aikana. Horn haavoittui kuolettavasti Pihkovan edustalla käydyssä kahakassa 1615. Evert Hornin poika oli Kustaa Evertinpoika Horn.
Päälinnan tuhouduttua pahoin linnan elämä siirtyi kokonaan esilinnaan ja niinpä kuningaskin asusti Torolinnassa keväällä 1616 vieraillessaan tällä kertaa kolmisen kuukautta Turussa.
Kustaa II Aadolf oli luvannut turvata valtakunnan Sigismundilta ja venäläisiltä ja oli kutsunut 13. tammikuuta säätyjen edustajat Helsinkiin maapäiville, ainoaan säätykokoukseen ilman Ruotsin edustajia.
Turusta Helsinkiin matkasivat mm. Sigismundin vanhat kannattajat valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, eversti Aksel Kurki, Turun maaherra Juhana De la Gardie, Henrik Henrikinpoika Horn, Klaus Laurinpoika Fleming, Turun kirkkoherra Jaakkima Stutaeus sekä piispa Eerik Eerikinpoika Sorolainen.
Helsingin valtiopäivät avattiin 22. toukokuuta, mutta sitä ennen kuningas ehti olla mukana ystävänsä ja opettajansa Evert Hornin hautajaisissa Turun tuomiokirkossa 25. helmikuuta. Sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn, kuningas Kustaa II Aadolfin sotataidon opettaja oli kuollut 24. heinäkuuta 1615 Pihkovan linnoitusta piiritettäessä sotaretkellä Venäjää vastaan. Viimeisen leposijansa hän sai Tuomiokirkossa Pyhän Ruumiin kuorin holvista.
Kustaa II Aadolf (Gustav II Adolf, 9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) vuosina 1611–1632. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.
Näin kuninkaalla oli Turussa henkilökohtaisiakin syitä vastaanottaa 10-3 1616 tänne saapuneet Stolbovan rauhanväittäjät, hollantilaisen Andries van Wouwn ja englantilaisen Henry Buddelin, joilla oli kummallakin samalla myös oman maansa etuja valvottavana Venäjän suhteen.
Turussa rauhanvälittäjät ihastelivat Tuomiokirkkoa ja kaupungin mäkien päällä sijaitsevia noin 400 tuulimyllyä. Kustaa II Aadolf solmi 27. helmikuuta 1617 Stolbovan rauhan, jossa Venäjä luovutti Ruotsille Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin.
Yhteydenpito puolalaisiin kiellettiin valtakunnassa, samoin katolilaisuus. Lähtiessään Turusta kuningas muisti vielä läksyttää Turun läänin voutia laiminlyönneistä; ehkä te huolehditte enemmän olutkannusta kuin asioista, joista teidän pitäisi pitää huolta.
Torolinnassa
Turussa 25-2 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti