Varhaisin Suomessa muistiin merkitty influenssa on vuodelta 1580. Suomalainen pappi ja tähtitieteilijä Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) kertoi nimittäin eräässä kirjoituksessaan 5.10.1580 äkillisestä rintataudista, joka syyspuolella vuotta 1580 kulki yli melkein koko Euroopan.
Siitä on myöskin muistona vanhan virsikirjan ajantiedon merkintä: "W. 1580 Oli Suomes suuri yskä wuosi." Myös nälkä ja rutto koettelivat tuolloin Turkua. Todettakoon samalla, että Saksassa tämä tauti tunnettiin nimellä "Spanische Krankheit" eli espanjantauti, koska se aiheutti alkuvaiheissaan paljon kuolemantapauksia juuri Espanjassa.
Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies, joka julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat.
Forsius kuului "Julma-Kalleksi" nimittämäni Kaarle-herttuan lähipiiriin hyvässä ja pahassa:
Forsius osallistui sotilaspappina Kaarle-herttuan toiseen Suomen retkeen 1599-1600 ja edelleen Puolan vastaiseen sotaan Baltiassa. Marraskuussa 1601 Forsius palasi Kaarle-herttuan seurueessa Suomeen ja Kaarle-herttua lähetti hänet yhdessä Hieronymus von Birckholtzin ja Daniel Hjortin kanssa Lappiin ja Jäämeren rannikolle suuntautuneelle tutkimusretkelle. Tällä retkellä oli tarkoitus hankkia tietoja Tanskan kanssa käytävää rajankäyntiä varten.
Daniel Hjort (k. 1615) oli syntyjään smoolantilainen, Suomessa vaikuttanut kirjanoppinut. Daniel Hjort oli ylioppilas Värendin seudulta. 1500-luvulla hän asui marski ja valtaneuvos Klaus Flemingin perheessä.
Hänen mainitaan yllyttäneen kapinamielialaa Turun linnaa puolustaneiden sotilaiden keskuudessa vuoden 1597 piirityksen aikana. Hjortista tuli sittemmin runoilija ja maisteri, ja hänet aateloitiin nimellä Hjortvipa. Daniel Hjort kuoli miekanpistoon vuonna 1615.
Onnistuneen retken jälkeen Kaarle-herttua nimitti Forsiuksen Kemiön kirkkoherraksi. Forsius matkusti 1605 Pohjois-Saksaan, missä hän sai painettua suuren ennustuskirjansa 1606. Matkalta paluun jälkeen Forsius menetti kuitenkin kirkkoherran virkansa ja joutui vuodeksi vangiksi Örebron linnaan, sillä Kaarle-herttua epäili hänen olleen Saksan-matkansa aikansa yhteydessä Sigismundin kannattajiin.
Päästyään vankeudesta Forsius julkaisi ensimmäisen almanakkansa sekä pienen ennustuskirjan, kaksi virsikokoelmaa ja kuvauksen vuonna 1607 näkyneestä pyrstötähdestä. Näiden julkaisujen ansiosta Kaarle-herttua, josta oli tullut kuningas Kaarle IX asetti Forsiuksen hoitamaan Upsalan yliopiston tähtitieteen professorin virkaa. Tässä virassa Forsius alkoi kirjoittaa pääteostaan Physica.
Yliopistossa syntyneiden kiistojen takia Forsius lähti sieltä vuonna 1610. Kaarle IX epäili häntä taas uudelleen Sigismundin kannattajaksi ja Forsius vangittiin jälleen Örebron linnaan, josta hän vapautui kuninkaan kuoltua marraskuussa 1611.
Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611–1632.Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.
Uusi kuningas Kustaa II Aadolf nimitti Forsiuksen 1612 kuninkaalliseksi tähtitieteilijäksi ja myönsi hänelle erioikeuden almanakkojen painattamiseen ja myyntiin.
Forsiuksesta tuli myös Tukholman Gråmunkeholmenin (nykyinen Riddarholmen) seurakunnan pappi ja Tukholman konsistorin sihteeri. Särmikäsluonteinen Forsius joutui riitoihin muiden Tukholman pappien kanssa ja kun Daniel Hjort surmattiin Forsiuksen Tukholman asunnon pihalla, epäiltiin Forsiusta tästä teosta. Hän ja Hjort olivat olleet riidoissa ennen Hjortin kuolemaa.
Mutta palatkaamme tautiseen 1500-luvun Turkuun:
Kustaa Vaasa saapui elokuussa 1555 Suomeen. Talven tullessa Viipurin linnan joukoissa esiintyi ”polttotautia”, luultavasti pilkkukuumetta. Kuningas sai tiedon taudista Turkuun, jossa hän oleskeli joulun edellä.
Hänen kirjeenvaihdostaan voidaan päätellä, että hänen henkilääkärinsä Johann Copp matkusti Tukholmasta Turkuun muutama päivä ennen joulua ja antoi kulkutaudin johdosta ohjeita, jotka lähetettiin Viipuriin. Joitakin päiviä myöhemmin Copp on antanut lisää ohjeita, jotka on myös lähetetty Viipuriin.
Johann Copp oli ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Hän kävi Suomessa Kustaa Vaasan kanssa vuosina 1555–1556 ja toimi Juhana-herttuan (myöh. Juhana III) henkilääkärinä Turun linnassa vuosina 1558–1559.
Johann Copp von Raumenthal. Tuntemattoman tekijän puuleikkaus
Coppin vuonna 1522 ilmestyneen teoksen "Czwen neuw Dialogi"
nimiölehdellä.
Aikakauden tapaan Copp julkaisi 1520-luvulla astrologisia ennustuskirjoja sekä latinaksi että saksaksi. Vanhin niistä, ”Juditium astronomicum” vuodeksi 1521, oli omistettu Martti Lutherille, joka oli tekijän tuttu yhteisten pappisvuosien ajalta. Kirjan esipuhe oli päivätty vuonna 1520, jolloin Copp toimi lyhyen aikaa kaupunginlääkärinä Altenburgissa.
Myöhemmin Copp tarjosi palveluksiaan Ruotsin kuninkaalle Kustaa Vaasalle, joka ei lainkaan astrologiasta perustanut. On mahdollista, että välittäjinä toimivat ne kuninkaan valtuutetut, jotka vuonna 1554 olivat salaisesti Puolassa selvittämässä mahdollisuuksia Katariina Jagellonican ja herttua Eerikin naimakauppoihin. Joka tapauksessa Ruotsin kuninkaan kansliasta on lähetetty Coppille myönteinen viesti tammikuussa 1555.
Lopulta Kustaa Vaasan epäluulo lääkäreitä kohtaan kohdistui myös Coppiin:
Copp kirjoitti vuonna 1557 Eerikille: ”Nyt minulla ei ole enää virkaa enkä tiedä, kuinka hänen kuninkaallinen majesteettinsa on minuun tyytyväinen, saamamieheni käyvät kimppuuni enkä voi maksaa heille, minulla ei ole sen vertaa, että voisin sairauteni aikana hankkia tarvittavan ruoan ja juoman. En voi myöskään ostaa tarpeellisia vaatteita itselleni ja lapsiparoilleni.”
Tässä vaiheessa Copp suunnitteli jo lähtöä Ruotsista. Juhana-herttua oli sairastellut Turussa pitkään katarrikuumetta ja silmäoireita. Hän oli kirjoittanut vaivoistaan Coppille, mutta oli pitänyt ne salassa isältään. Keväällä 1558 Kustaa Vaasa sai tietää Juhanan sairaudesta ja päätti lähettää Coppin tätä hoitamaan.
Copp toi Suomeen perheensä ja irtaimistonsa, sen mukana kirjastonsa.
Coppin elämästä Turussa ei ole juuri mitään tietoja. Hänen aikanaan Juhana-herttuan palveluksessa oli myös apteekkari Mathias Erbach. Copp lienee kuollut ennen toukokuuta 1559, jolloin Ludmila von Velenitz mainitaan Prahassa eräässä kirjelmässä Coppin leskenä. Coppin kirjat, jotka olivat jääneet Turun linnaan, luovutettiin herttua Eerikin sihteerille Jöran Pehrinpojalle, mutta Juhana-herttua sai ensin ottaa itselleen ne, joita hän halusi tutkia tai lukea ajankulukseen.
Copp oli alkanut laatia Ruotsissa uutta lääketieteellistä teosta ”Empiricus Suecus”, ruotsalainen lääkärikirja. Se lienee painettu vuonna 1586, mutta yhtään kappaletta siitä ei ole säilynyt. Käsikirjoituksena se on ollut varhaisimpia lääketieteellisiä kirjoituksia Ruotsissa. Siitä on olemassa kopiona katkelma, joka käsittää otsikkotekstin, omistuksen herttua Eerikille ja esipuheen.
Jo Prahassa Copp julkaisi vuonna 1536 tsekin kielellä laajan pääteoksensa ”Gruntownij a dokonaly Regiment” (Perusteellinen terveysopas), joka oli kirjoitettu alunperin saksaksi.
Copp tarkasteli terveysoppaassaan niitä tekijöitä, ”sex res non naturales”, joihin ihminen antiikin aikaisten oppien mukaan saattoi itse vaikuttaa terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Nämä tekijät olivat valo ja ilma, ruoka ja juoma, työ ja lepo, nukkuminen ja valvominen, ulkoiset ja sisäiset eritteet sekä mielentilan vaihtelut.
Tässä hoviseksiä Kustaa III malliin, Sofia Magdalenan tyydytykden avustajana hovimies Adolf Fredrik Munck. Aikalaispiirros.
Ajan käsityksen mukaan siemensyöksyä pidettiin tärkeänä keinona ruumiin puhdistamiseksi ja sen vuoksi Copp korosti sukupuoliyhdynnän merkitystä yleisen terveyden lisääjänä varsinkin talvisin ja keväisin.
Hän kuvasi yhdynnän edullisia vaikutuksia seuraavasti: "Se keventää elämää, varsinkin ylirasitettua, se tyhjentää täyden ruumiin, se tekee mielen hilpeäksi ja samalla kohtuulliseksi ja rauhalliseksi, se lopettaa kiukun ja hillitsee ruoansulatushäiriöitä, se ajaa pois surun ja alakuloisuuden ja on terveellinen sydämelle. Joskus on myös tapahtunut, että henkilöt ovat täten parantuneet hyödyttömästä melankoliastaan. Edelleen se parantaa ruokahalua ja antaa hyvän unen."
Unessa useasti
Turussa 5-10 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti