Kuningatar Margareetan hautamonumentti Roskilden tuomiokirkossa.
Margareeta I (1353 – 28. lokakuuta 1412) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin.
Margareeta oli Tanskan kuningas Valdemar Atterdagin tytär, joka meni vuonna 1365 naimisiin Norjan kuningas Haakonin kanssa. Tämä oli Ruotsin karkotetun kuninkaan Maunu Eerikinpojan poika ja Bjälbo-sukua, jolle Ruotsin kruunu käsitysten mukaan kuului. Näin Margareeta saattoi yrittää hankkia perilliselleen kaikkien Pohjoismaiden kruunuja.
Ruotsin tilanne oli hankalampi, sillä myös Albrektin suku vaati kruunua. Kesken neuvottelujen 1387 kuningas Olavi kuoli. Margareeta tunnustettiin Tanskan ja Norjan valtiaaksi.
Margareeta adoptoi Pommern-Stolpin 7-vuotiaan prinssin, sisarenlapsenlapsensa josta myöhemmin tuli Eerik Pommerilainen, koska tämä pystyi sukujuuriensa perusteella kilpailemaan Albrektin suvun kanssa Ruotsin kruunusta.
Margareetan joukot voittivat Albrektin Falköpingin taistelussa vuonna 1389, ja Albrekt vangittiin poikansa kanssa. Samana vuonna Ruotsin valtaneuvosto tunnusti Margareetan Ruotsin hallitsijaksi ja lupasi valita Eerikin myöhemmin kuninkaaksi.
Tukholma oli kuitenkin edelleen Albrektin suvun hallussa ja muutama hansakaupunki tuki heitä. Niinpä pitkällisten neuvotteluiden jälkeen Albrekt ja hänen poikansa vapautettiin, ja Tukholma jätettiin Hansan hallintaan kunnes Albrektin vapauttamisesta maksettavat lunnaat olisi maksettu.
Albrekt Mecklenburgilainen.
Albrekt Mecklenburgilainen (noin 1338–1412) oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika.
Saksalainen ruhtinas Albrekt Mecklenburgilainen purjehti syksyllä 1364 Turkuun piirittämään lähes kymmeneksi kuukaudeksi norjalaisen linnanpäällikkö Narve Ingevaldssonin isännöimää linnaa. Turun linna antautui Albrekt-kuninkaan väelle ruokavarastojen loputtua, linna vallattiin ja osin poltettiin kesällä. Linnan käskynhaltijaksi asettui saksalainen Ernst von Drotzem.
Albrektin aikana todellinen valta oli aatelilla, erityisesti Bo Jonsson Gripillä. Uransa huipulle päästyään hän oli onnistunut saamaan läänityksikseen kolmanneksen Ruotsista ja koko Suomen, joissa hän valta-asemaansa käyttäen keräsi vieläkin mittavamman yksityisomaisuuden.
Bo Joninpoika Grip (1330-luvulla – 20. elokuuta 1386) on nykyisen historiankirjoituksen käyttämä nimi henkilöstä, jonka aikalaiset tunsivat Ruotsissa nimellä herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip). Bo Joninpoika liittyi läheisesti myös Suomen historiaan 1300-luvulla.
1370-luvun alussa Bo Joninpoika Grip asui pitkään Turun linnassa ja hän toimeenpani linnassa suuria parannuksia ja korjauksia.
Kun Knut Juhonpoika Grip pyrki pyrki valtaan 1396, tekivät Albrektin kannattajat jälleen ryötöretken Turkuun, tuhoten mm. Koroisten Turun linnakkeen. Asialla oli tuolloin kuninkaan valtuuttamina merirosvojoukko Vitaliveljekset eli vitaliaanit, jotka saivat linnanvouti Jaakko Djäknin puolelleen ja niin Turun linnasta tuli Vitaliveljesten rosvoretkien tukikohta.
Knut Bonpoika Grip (ruots. Knut Bosson Grip, 1370-luku – 1406) oli ruotsalainen aatelinen. Hän toimi Turun linnan päällikkönä vuosina 1395–1398.
Knutin isä oli Ruotsin valtakunnan drotsi Bo Joninpoika Grip. Isänsä kuollessa 1386 Knut oli vielä alaikäinen, mutta vuonna 1395 hän sai Suomen laamannilta Jeppe Djäkniltä haltuunsa Turun, Wartholman, Liinmaan ja Aborchin linnat sekä Satakunnan voutikunnan.
Kuningatar Margareetaa vastustanut Knut joutui luopumaan Suomessa hallussaan olleista omistuksista vuonna 1398 kuningattaren onnistuttua vakiinnuttamaan asemansa. Vastineeksi hän sai Ruotsin Västervikissä sijainneen Stegeholmin linnan, jossa Knut asui kuolemaansa saakka.
Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin.
Margareeta I.
Vuonna 1398 Turku joutui Tanskan ja Norjan hallitsijatar Margareetan miesten käsiin ja kun Knut Juhonpoika Grip ja Vitaliveljet suostuivat kuningattaren alamaisuuteen, linnan otti haltuunsa Abraham Brodersson. Muutkin Suomen linnat siirtyivät Margareetan hallintaan.
Unioni syntyi, kun Tanskan ja Norjan kuningatar Margareeta I valittiin vuonna 1389 Ruotsin hallitsijaksi. Kalmarin unionin katsotaan kuitenkin varsinaisesti alkaneen Eerik XIII Pommerilaisen kruunajaisista 1397, jolloin kuningatar Margareeta I laaditutti unionikirjeen. Kirjeen sitovuudesta on kuitenkin kiistelty, sillä siitä puuttuvat monien osanottajien sinetit. Vaikka Eerik XIII Pommerilainen kruunattiin kuninkaaksi, käytti Margareeta I todellisuudessa valtaa kuolemaansa asti.
Vitaaliveljenä
Turussa 28-10 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti