1466 – Erasmus Rotterdamilainen, alankomaalainen kirjailija ja filosofi (oletettu syntymäaika) (k. 1536)
Erasmus Rotterdamilainen (Desiderius Erasmus Roterodamus, alun perin Gerrit Gerritzoons, 27. lokakuuta n. 1466 Rotterdam – 12. heinäkuuta 1536 Basel) oli hollantilainen renessanssifilosofi, humanisti, teologi ja kirjailija. Hän elvytti latinan ja kreikan harrastusta ja kiinnostusta antiikkiin Euroopassa.
Hendrick de Keyser, Erasmuksen patsas, 1622, Rotterdam.
Erasmuksen parhaiten tunnettu teos on Tyhmyyden ylistys 1509. Oman kirjoitustoimintansa lisäksi hän käänsi latinaksi ja toimitti lukuisia klassisia teoksia muun muassa Aristoteleelta, Augustinukselta ja Cicerolta.
Erasmuksen klassinen latina oli hyvin puhdasta. Hän myös toimitti uudet latinan- ja kreikankieliset Uuden testamentin versiot. Vanhaa kirjallisuutta tutkimalla Erasmus etsi alkuperäistä, puhdasta kristinuskoa ja yhdistää siihen antiikin sivistyksen. Erasmus arvosteli useita katolisen kirkon opinkappaleita
Hans Holbein nuorempi, Desiderius Erasmus, 1523. Teos löytyy Lontoon National Gallerysta.
Itseoppinut renessanssifilosofi vaikutti mm. Martti Lutheriin ja uskonpuhdistukseen. Hän mietti mm. kysymystä vapaasta tahdosta ja kirjoitti kuuluisimman teoksensa Moriae Encomium, Tyhmyyden ylistys, vuonna 1509 ja kirja ilmestyi 1511. Siinä asetettiin tulilinjalle taikausko ja katolisen kirkon toimintamalli.
Tyhmyyden ylistys (latinaksi Moriae Encomium tai Stultitiae Laus, kreikaksi Morias enkomion, hollanniksi Lof der Zotheid, joskus kutsuttu suomeksi myös nimellä Hulluuden ylistys) on Erasmus Rotterdamilaisen vuonna 1509 kirjoittama essee, joka painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1511. Erasmus kirjoitti teoksen alun perin viikon aikana vieraillessaan Thomas Moren luona Bucklersburyssä, mutta muokkasi ja laajensi sitä myöhemmin. Teos on yksi läntisen kirjallisuuden vaikutusvaltaisimpia ja yksi reformaation katalysaattoreista.
Hans Holbein nuoremman sukkela piirros Tyhmästä (1515), Erasmuksen itsensä omistaman Tyhmyyden ylistyksen marginaalissa.Tyhmyyden ylistys oli hyvin suosittu, Erasmuksen hämmästykseksi ja joskus jopa peloksi. Paavi Leo X piti sitä hauskana. Ennen Erasmuksen kuolemaa teoksesta oli jo otettu useita painoksia ja se oli käännetty ranskaksi ja saksaksi. Pian se ilmestyi myös englanniksi. Yksi vuoden 1511 painoksista sisälsi Hans Holbein nuoremman puupiirroksia.
The Extraction of the Stone of Madness (The Cure of Folly) c. 1475-80 (200 Kb); Oil on board, 48 x 35 cm (18 7/8 x 13 3/4");
Museo del Prado, Madrid
Removing "stones" from the head was a airly common medieval operation;
however, for some reason Bosch has painted a flower as the object being
removed.
Tuon ajan aikalaisista muistuu mieleen myös armoitettu hulluuden osaaja
Hieronymus, or Jerome, Bosch, b. c.1450, d. August 1516, spent his entire artistic career in the small Dutch town of Hertogenbosch, from which he derived his name.
Ja ettei yhteys kokonaan Turkuun katoaisi, opiskeli mies vuodesta 1495 alkaen Pariisin yliopistossa, josta Turun piispa Maunu III Särkilahti oli jo 1457 valmistunut maisteriksi. Turun piispa Olavi Maununpoika Tavast oli aikanaan toiminut jopa yliopiston rehtorina, kahdestikin.
Vuonna 1495 Erasmus lähti piispan hyväksynnällä ja taloudellisella tuella opiskelemaan Pariisin yliopistoon, joka oli edelleen tuohon aikaan tieteen keskus, mutta jo Italiassa heränneen klassisen kulttuurin uudelleenheräämisen eli renessanssin vaikutuksen alainen
Pariisin yliopiston (ransk. Université de Paris) historia ulottuu aina 1100-luvulle, jolloin se kasvoi Notre Damen katedraalin yhteyteen. Pariisin yliopisto tunnetaan myös Sorbonnen yliopiston nimellä, sillä tämän niminen oli Robert de Sorbonin vuonna 1257 köyhille teologian opiskelijoille perustama laitos.
Sorbonnen sisäänkäynti.
Sorbonnen yliopistossa ovat opiskelleet monet kuuluisat tutkijat, esimerkiksi Marie ja Pierre Curie. Yliopistossa on ollut jo keskiajalta lähtien myös suomalaisia opiskelijoita ja opettajia, kuten Jacobus Petri Röd ja hänen oppilaansa Turun piispa Olavi Maununpoika 1400-luvulla
Jacobus Petri Röd (lat. de Rodhe) oli Suomen ensimmäinen tunnettu matemaatikko ja tähtitieteilijä, sekä lisäksi Lohjan kirkkoherra. Hänet mainitaan asiakirjoissa 1414–1432.
Röd opetti yliopistossa matematiikkaa ja tähtitiedettä sekä vaikutti englantilais-saksalaisen kansakunnan luottamustoimissa. Hän johti Pariisin yliopistossa 1420-luvulla opiskellutta suomalaisryhmää, jonka tunnetuin jäsen oli yliopiston rehtoriksi ylennyt, myöhempi Turun piispa Olavi Maununpoika.
Röd luennoi "karmeliittojen koulussa päivällisen jälkeen" matematiikan kurssiin kuuluvaa planeettateoriaa. Hänen tekstinään oli todennäköisesti Campanus Novaralaisen 1200-luvun puolivälissä kirjoittama ja useina käsikirjoituksina levinnyt ensimmäinen latinankielinen yksityiskohtainen ptolemaiolaisen järjestelmän esitys, joka antaa perustiedot taivaankappaleitten koosta ja liikkeistä sekä niiden mittaamisesta.
Olavi Maununpoika (lat. Olaus Magni, ruots. Olof Magnusson) toimi Suomen piispana vuosina 1450-1460. Hän syntyi noin vuonna 1405 todennäköisesti Piikkiön Rungossa ja kuoli 24. helmikuuta 1460 Turussa.
Olavi Maununpoika aloitti yliopisto-opintonsa Pariisin yliopistossa noin vuonna 1425 ja sai maisterin arvon 1428. Yliopiston asiakirjoissa hän esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1426. Olavin opintojen ohjaajana toimi ainakin loppuvaiheessa suomalainen maisteri Jacobus Petri Röd.
Olavi Maununpoika hoiti kansakuntansa edustajana Pariisin yliopiston rehtorin virkaa joulukuusta 1435 maaliskuuhun 1436. Olavi valittiin myös useita kertoja kansakuntansa edustajaksi yliopiston lähetystöön ja Baselin kirkolliskokoukseen 1437.
Mutta takaisin Erasmus Rotterdamilaiseen; Suomessakin hänen kirjallinen vaikutuksensa ulottui paljon laajemmalle kuin vain papiston piiriin. Esim. vuonna 1670 piispa Gezelius julkaisi Turussa tapoja siistiäkseen ja nuorukaisille ohjeeksi suomennoksen Erasmus Rotterdamilaisen käytösoppaasta "Cullainen Kiria".
'Edespanduun Ruocaan älä ensimmäisnä tartu / eij ainoastans sen syyn tähden / että se on ahneen mercki / mutta että se on toisinans warallinen / cosca jocu palawata coettelematoinda Suhunsa otta / nijn hänen täyty taicka ulos sylke / taicka jos hän niele alas / polta Curcunsa / ja nijn tule sekä naurettavaxi että armahdeltavaxi.
Woidelluita (rasuaisia) Sormejans suullans nuolla / eli Jackuunsa pyhkiä / on myös sijwotoin / se pikemmin Pöytä- eli Pyhielijnalla on tekeminen.
Muutamat ajawat nijn paljo Suhuns / että Posket molemmin puolin pullistuwat / cuin Palkeet; monicahdat syödessänsä / Hulians toinen toisestans erottain / maiscuttawat Sicain tavalla".
Johannes (Juhana) Gezelius, vanhempi (3. helmikuuta 1615 – 20. tammikuuta 1690) oli Turun piispa ja Turun akatemian varakansleri vuosina 1664–90.
De civilitate morum puerilium (vapaasti suomennettuna Nuorukaisten hyvistä tavoista), ensimmäinen käytöksen kultainen kirja, oli humanisti Erasmus Rotterdamilaisen Baselissa vuonna 1530 kirjoittama teos, joka oli tarkoitettu lapsille ja nuorille opastukseksi muun muassa opinnoissa ja käytöstavoissa. Teos käännettiin aikanaan 14 kielelle, suomeksi vuonna 1670 nimellä Cullainen kiria.
Ari Maunu:
"Kauan luultiin, että Erasmuksen käytösoppaan ensimmäinen suomennos oli Turun Akatemian kirjanpainajan Petrus Hansonin käsialaa; tämä olisi painanut tekstin piispa Gezelius vanhemman toimesta 1665. Tällaisesta painoksesta ei ole kuitenkaan löytynyt yhtään, kappaletta.
Myös Pippingin bibliografia (1856–57) pitää kyseistä suomennosta epävarmana mm. siitä syystä, että eri lähteissä mainitun 1665-vuoden painoksen sivumäärä on sama kuin Erasmuksen alkuperäisen tekstin (kolme painoarkkia eli 48 sivua). Ilmeisesti kyseisessä painoksessa olikin vain latinainen versio.
Muutamaa vuotta myöhemmin (1670) ilmestyi nelikielinen laitos (”cum idiomate Svecico, Germanico et Finnonico, in usum scholarum et poedagogiorum”), jossa ruotsin- ja saksankielisten tekstien jäljessä oli myös suomenkielinen versio Cullainen Kiria, Nuorucaisten Tapain sijwollisudest. On päätelty, että tämä olikin Erasmuksen kirjan ensimmäinen suomennos."
http://www.helsinki.fi/.../katsaus.../roterodamus.pdf
Kirjaa käytettiin Ranskassa jopa 1800-luvulle asti oppikirjana ja se toimi yhtenä eurooppalaisen tapakulttuurin lähtökohtana. Kirjassa Erasmus Rotterdamilainen kertoo muun muassa pöytätapojen oppimisen tapahtuvan parhaiten juurruttamalla ne jo lapsuusiässä.
Gezeliuksen määräys loitsujen hävittämiseksi
Ja kas Turussa kyllä tuolloinkin hulluuteen, tyhmyyteen ja taikauskoon kuritusta tarvittiin: Gabriel Tuderus haastoi Matti Jönssinpojan oikeuteen vastaamaan kalaonnen tavoittelemisesta taikuuden avulla. Pthyi - Ahti suo anteja.
Ja vielä pahempaa; Turusta löydettiin Saatanalle osoitettuja verellä kirjoitettuja kirjeitä, allekirjoittajana N.W. Niissä pyydetään suomen kielellä Paholaiselta 200 riikintaaleria. Paikallisen lottotoiveen tekijänä oli sotaväenkirjuri Niilo Winter, joka saatiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin ampumalla huhtikuussa 1671. Siihen päättyivät noitavainot Turussa.
Loitsujen kaupungissa
Turussa 27-10 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti