katsellaanpas hieman tarkemmin Armfeltin synnyinkartanon vaiheita:
Juvan Kartano
Juvan Kartano - historiaa vuodesta 1464
Jälkimaailmalle säilyneissä asiakirjoissa Juva mainitaan ensikerran 1464. Juva oli aluksi kylä muiden Tarvasjoen kylien joukossa, mutta yhdeksi jakamattomaksi herraskartanoksi Juva muodostui viimeistään vuoteen 1540 mennessä, jolloin kartanon omisti Jaakko Olavinpoika Spåre. Hänen kanssaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa teki 25.2.1556 maanvaihtokaupan Juvasta ja Liedon Moisiosta.
Saatuaan Juvan kartanon vesiputouksineen tällä tavoin haltuunsa kuningas Kustaa Vaasa teki siitä yhden niistä monista kuninkaankartanoistaan, joiden määrä oli yhtaikaa palvella, sekä keskitetyn paikallishallinnon keskuksina, että takapajuisen Suomen maataloudellisina mallitiloina. Kuningas Kustaa Vaasa vieraili vastavalmistuneessa Juvan kartanossa kesällä 1558.
PRINKKALAN HERROJEN KARTANONA
Ruotsin kuninkaat Eerik XIV ja Juhana III luopuivat isänsä hallinto- ja mallitilakokeilusta ja suurin osa entisistä kuninkaankartanoista läänitettiin ansioituneille yksityishenkilöille. Niinpä 29.6.1568 Juhana III antoi Juvan Ruotsin laivaston laivapäällikölle Hannu Eerikinpojalle. Hän oli äitinsä puolelta Fleming-sukua ja oli 1563 noussut kuninkaan alitallimestariksi. Hän oli 1566 rakentanut äitinsä perintötalon Kakskerran Brinkhallin asuinkartanokseen ja omisti myös Turun Isontorin Prinkkalan talon. Hänet korotettiin aatelissäätyyn 1576 ja hän oli mm. Viipurin ja monien Viron linnojen päällikkö tullen 1591 Turun linnanpäälliköksi.Ollessaan Turun linnanpäällikkönä hän 1597 joutui "maanpetturina" Ruotsin valtionhoitajan, Kaarle-herttuan, vangiksi ja menetti valtiolle omaisuutensa, sen mukana Juvan kartanon. Armahduksen jälkeen 1602 hän sai sen kuitenkin takaisin. Nuijasodan päätöstaistelun aikana Hannu Eerikinpoika siis oli vankilassa, mutta hänen poikansa, Juvan seuraavat omistajat Svante ja Krister Hannunpoika, olivat kuningas Sigismundin, Suomen käskynhaltijan ja poikien enon, Arvid Stålarmin joukoissa. Paettuaan Liivinmaalle he kuitenkin kotimaahan palattuaan vannoivat uskollisuuden valan Kaarle IX:lle 1602. Hannu Eerikinpoika kuoli 1608 ja haudattiin sukuhautaan Turun tuomiokirkon Pyhän Johanneksen kuoriin.
Isän vielä eläessä 1604 Juva oli siirtynyt Svante Hannunpojalle. Hänen jälkeensä läänitettiin Juva Krister Hannunpojalle 1611. Krister Hannunpojan kuoltua kartano joutui hänen leskelleen Birgitta Kruusille, mutta hänkin kuoli jo 1618 ja kartanon peri Hannunpoikien sisar Kristiina, joka oli naimisissa ruotsalaisen Svenstorpin herran Pentti Birgerinpojan kanssa.
KREIVINAIKAAN JUVAN KARTANOSSA
Pentti Birgerinpoika ja Kristiina Hannuntytär myivät Juvan kartanon 6.5.1639 tehdyllä kauppakirjalla Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Pietari Brahelle.Kreivi Brahe omisti Juvan kartanon aina 1680 sattuneeseen kuolemaansa asti.
Pietari Brahen aikana perustettiin Turun Yliopisto 1640 ja suomenkielinen Raamattu ilmestyi 1642. Tultuaan toiseksi kaudeksi kenraalikuvernööriksi 1648 hänen rakastettu puolisonsa Kristiina Stenbock kuoli kesällä 1650. Saatettuaan vaimonsa hautaan Ruotsiin Pietari Brahe palasi tammikuussa 1651 Suomeen viideksi kuukaudeksi. Tuolloin keväällä 1651 hän oli Juvalla pidemmänkin aikaa ja luultavasti silloin lahjoitti Marttilan kirkkoon tuon ensimmäisen suomenkielisen Raamatun.
Ruotsista käsin Brahe hoiti kiinteästi Suomen asioita ja varmasti myös Juvan kartanon hoitoa. Kartanonläänin voutina toimi vuodesta 1652 Sven Maununpoika Juvallenius. Kaarle X Kustaan tultua kuninkaaksi Juvan kartanolääni peruutettiin Brahelta kruunulle, mutta kreiville jäi hänen ostamansa kartano.
Kreivi Brahen kuoltua Juva oli hänen perillistensä hallussa, kunnes kartano ns. isossa reduktiossa peruutettiin kruunulle 1683. Kahta vuotta myöhemmin kartanosta tehtiin sotilasvirkatalo, Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin Maskun komppanian ratsumestarin puustelli.
JUVA SOTILASVIRKATALONA
Juvan kartanosta tuli tärkeä sotilasvirkatalo, jossa asui lähinnä Kuninkaallisen Henkirakuunarykmentin Maskun komppanian päällikkö.Ensimmäinen virkatalon haltija oli ratsumestari Henrik Schauman vuosina 1685–1703. Hän johti komppaniaa Suuressa Pohjan sodassa 1700–1703 Liivinmaalla yleten majuriksi 1701 ja everstiluutnantiksi 1703, jolloin hänestä tuli rykmentin komentaja apulainen.
Juvan seuraava haltija oli ratsumestari Fredrik Armfelt. Hän johti komppaniaa 1703–1719 ensin Puolassa, Venäjällä ja Liivinmaalla, jonne Armfeltin komppania oli vetäytynyt Venäjältä Pultava tappion jälkeen. Suomeen palannut komppania taisteli täällä venäläisiä vastaan, kunnes sen oli vetäydyttävä Ruotsiin. Seuraavaksi Armfelt vei komppaniansa vielä kohtalokkaaseen Norjan sotaan tuoden sen kuningas Kaarle XII kaatumisen jälkeen Ruotsiin. Nyt hän pyysi eron virastaan.
Armfeltin seuraaja komppanian päällikkönä ratsumestari Mårten Thessleff toi Maskun komppanian Isovihan päätyttyä kotimaahan. Hänelle oli Juva määrätty virkataloksi 1719, mutta jo 1720 Juva muutettiin saman komppanian kapteenin virkataloksi, jona Juva oli Ruotsin vallan loppuun asti. Tuona aikana Juvalla oli 12 virkatalon haltijaa.
Juvan virkatalon haltijaksi tuli 1754 majuri Magnus Wilhelm Armfelt. Lähes heti 1756 hänen tultua Juvan päärakennus paloi ja se rakennettiin uudelleen. Siinä vielä nykyisin kunnossa olevassa talossa syntyi 1.4.1757 Kustaa Mauri Armfelt. Kustaa Maurin kerrotaan perineen esi-isiensä komeuden ja kauneuden, niin että jo hänen pelkkä ulkomuotonsa hurmasi ihmiset. Itse hän kertoo nelivuotiaana nähneensä Juvalla unen, jossa haltiatar lupasi hänelle onnea sekä täyttää kolme hänen toivomustaan. Epäröimättä poika ilmaisi toivovansa kaikkien niiden rakkautta, jotka hän halusi voittaa puolelleen, tahtovansa tulla sotilaaksi ja voittaa venäläiset sekä saavuttaa suuren hallitsijan suosion. Kaikki nuo kunnianhimoiset toivomukset täyttyivät: ensimmäinen koko elämän aikana. toinen kun hän oli päällikkönä sodassa venäläisiä vastaan ja Värälän rauhanneuvottelijana ja kolmas jo 1780, kun hän ulkomaanmatkalla voitti kuningas Kustaa III elinikäisen suosion.
Kustaa Mauri Armfeltin vaiherikas elämä Ruotsin hovin tärkeimpänä miehenä koko Kustaa III valtakauden ajan, lähettiläänä eripuolilla Eurooppaa, maanpakolaisuus ja vaino vuodet kuninkaan kuoltua, paluu Ruotsiin ja palvelut maalle, sekä Venäjän valloitettua Suomen nousu Suomen asiainhoitajaksi, kenraalikuvernööriksi Venäjän hovissa, ovat loistavinta henkilöhistoriaa Suomessa. Hänen pojastaan Alexander Armfeltistä tuli aikoinaan ministerivaltiosihteeri 1842–76 toisen kuuluisan Tarvasjoen pojan Robert Henrik Rehbinderin jälkeen. Hänen ehdotuksestaan Aleksanteri II hyväksyi mm. Suomen rahakannan uudistuksen ja v:n 1863 valtiopäivien koollekutsun.
Juvaa hallitsi 1782–1785 kapteeni Reinhold Johan Rehbinder ja hänen perheensä mukana, tullessa 5-vuotias, Robert Henrik-poika. Hänestä kasvoi, ensiksi Turussa ja Tukholmassa lakimieheksi valmistuttuaan Turun hovioikeuden asessori. Ollessaan Turun Hovioikeuden edustajana Pietarissa Aleksanteri II mieltyi häneen ja määräsi valtiosihteeriksi Suomen asioita hoitamaan.
JUVAN VIIMEISET VUOSISADAT
Sen jälkeen kun Suomen ruotujakoiset rykmentit oli 1810 hajotettu, Juvan kapteeninpuustelli oli maamme muiden sotilasvirkatalojen tavoin vuokrattuna milloin millekin yksityishenkilölle, Myös myllyt olivat vuokralla ja kaikki kolme myllyä toimivat lähes koko 1800-luvun.Pitkään Juvaa vuokrasi Paimiossa syntynyt Matti Jaakonpoika, joka tuli Juvalle 1831 ja vuokrasi 1865 asti.
Juva sai 1867 eturivin maanviljelijän vuokraajaksi, kun Kiskossa syntynyt Karl Robert Lindström tuli kartanoon. Hänen vaimonsa Matilda os. Bruce oli Tanskassa oppinsa saanut meijerikkö. Heillä oli kaksi poikaa Karl, josta myöhemmin tuli Ypäjän asemapäällikkö ja Werner Sakeus, joka jatkoi isän ammattia Juvan vuokraajana. W.Z. Lindström-Juvakosken aikana Lounais-Suomen Sähkö vuokrasi valtiolta Juvan kosken ja rakensi siihen 1915 maakunnan ensimmäisen sähkövoimalaitoksen. W.Z. Juvankoski oli ostanut 1934 kartanon omaksi. Hän kuoli keväällä 1940. Helmi Juvakosken kuoltua perikunta myi kartanon, pellot ja metsät eri omistajille.
Kartanon päärakennuksen piharakennuksineen osti johtaja Aimo Laukka. Hän myös kunnosti kartanon rakennuksia ja ympäristöä. Nykyisin kartanon omistaa hänen tyttärensä Päivi Kankaanpää yhdessä miehensä Sakarin kanssa.
Historiastaan rikas kartano on edelleen Tarvasjoen tärkeimpiä matkailukohteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti