Rudimenta linguae finnicae breviter delineata on suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi. Kansalliskirjasto talletti Rudimentan kappaleen käsikirjoituskokoelmaansa syksyllä 2009. Keräilijä Ilkka Paatero oli hankkinut teoksen kirjakauppias Andrew Erikssonilta, joka oli huutanut sen Sothebylta.^[1]

Rudimenta on pieni vihkonen, joka koostuu vain 24 sivusta. Kotuksen tutkijoiden mukaan koko esityksen on kirjoittanut yksi henkilö, joka käyttämänsä kielen murteellisuuden perusteella on saattanut olla kotoisin Rauman tai Uudenkaupungin alueelta. Materiaali ja käsiala ajoittuvat 1600-luvulle, mutta käsikirjoitus voi olla myös tätä vanhemmasta lähteestä tehty kopio. Kotuksen tutkijat pitävät mahdollisena, että Rudimenta on Olaus Sundergelteuksen ja Johannes Jussoilan laatima kielioppi 1500-luvun lopulta.^[1]

Lataa kuva (JPG, 16225 Kt)
Suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi Rudimenta (Rudimenta linguae finnicae breviter delineata), käsikirjoituksen etusivu. Rudimenta on deponoitu eli talletettu Kansalliskirjastoon syksyllä 2009.

Kuva: Kansalliskirjasto / Kari Timonen

Suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi talletettiin Kansalliskirjastoon

Julkaistu: 5.11.2009 | Muokattu: 6.11.2009

Kuva: Kansalliskirjasto / Kari Timonen

Kansalliskirjasto on saanut käsikirjoituskokoelmaansa ainutlaatuisen lisäyksen, kun sille vastikään deponoitiin eli luovutettiin säilytettäväksi suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi, Rudimenta linguae finnicae breviter delineata.

Rudimentan toinen tuleminen sai alkunsa viime vuoden puolella Lontoossa. Käsikirjoitus kuului kokonaisuuteen, jonka vanhan kirjallisuuden keräilijä, Kerman Saven entinen omistaja ja toimitusjohtaja Ilkka Paatero osti sen varsinaiselta löytäjältä kirjakauppias Andrew Erikssonilta. Tämä oli hankkinut sen Sothebyn huutokauppakamarista.

Rudimenta, jonka Sothebyn asiantuntijat olivat arvioineet valmistuneen vuoden 1700 tietämillä, oli sidottu kokonaisuuden osien, Eskil Petraeuksen suomen kieliopin (1649) ja Laurentius Petrin Ajan-Tiedon (vuoden 1671 laitos) väliin.

Kumpikin näistä vanhoista Turku-painatteista on itsessään äärimmäisen harvinainen. Petreuksen kielioppia on Suomessa tiedossa vain kolme kappaletta, ja Laurentius Petrin runomittaan kirjoitetusta piispain-
kronikasta, joka on ensimmäinen suomenkielinen historiateos, on Suomessa Kansalliskirjastossa vain kopio.

Ilkka Paatero pyysi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta alustavaa arviota latinankielisen, kaunokirjoituksella laaditun käsikirjoituksen iästä ja alkuperästä. Kotuksen tutkijoiden mukaan käsikirjoituksessa käytetty suomen kieli oli myöhäisintään 1600-luvun alun käytänteiden mukaista.

He pitivät myös mahdollisena, että Rudimenta saattaisi olla ulvilalaisen Olaus Sundergelteuksen ja raumalaisen Johannes Jussoilan 1500-luvun lopun kielioppihanke, josta on mainintoja kirjallisuudessa.

Rudimenta on ulkoasultaan vaatimaton, pieni vihkonen, jossa on vain
24 tekstisivua ja niiden välillä muutamia tyhjiä sivuja.

Kotuksen tutkijoiden mukaan koko esityksen on laatinut yksi ja sama henkilö, vaikka vielä ei ole varmaa, onko hän ollut kieliopin alkuperäinen tekijä vai esimerkiksi vain käsikirjoituksen jäljentäjä. Tekstiin sisältyvien
murteellisuuksien perusteella esityksen laatija on saattanut olla kotoisin Rauman–Uudenkaupungin alueelta.

Käsikirjoituksessa käytetty paperi ja kirjoituksen käsiala on nyt, edellä mainittujen alustavien arvioiden jälkeen, ajoitettu 1600-luvun
puoliväliin. Esitys voi hyvinkin olla kopio varhemmasta käsikirjoituksesta, mutta sen yhteyksiä muihin suomalaisiin 1600-luvun teksteihin tutkitaan edelleen.

Samoin tutkimuksen kohteena on Rudimentan latina, sen suhde latinankieliseen kielioppitraditioon sekä sen monet kieliopilliset erikoisuudet.

Vaikka Rudimentan alkuperän ja iän varmistaminen vaatii edelleen tarkempaa tutkimista, on varmaa, että käsikirjoitus kuuluu vanhimpiin suomen kielestä laadittuihin kieliopillisiin esityksiin. Kansalliskirjastosta se on nyt saanut turvallisen talletuspaikan.

* * * *

Ks. myös Kotikielen Seuran aikakauslehti Virittäjä 1/2009, s. 2–17,
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/verkkolehti/index.html»

Historiallinen löytö: Rudimenta – uusi suomen varhaiskielioppi

Sothebyn huutokaupasta Lontoosta 2008 onnistuttiin hankkimaan Suomeen nidos, jossa on Petraueksen suomen kielioppi Linguae finnicae brevis institutio (1649), Laurentius Petrin piispainkronikka Synopsis chronologiae finnonicae (vuoden 1671 laitoksena) ja näiden välissä lyhyt latinankielinen kieliopillinen käsikirjoitus, jonka otsikkona on Rudimenta linguae finnicae breviter delineata. Sen kirjoittajaa tai kirjoitusvuotta ei käsikirjoitukseen ole merkitty. Artikkelin kirjoittajat esittelevät käsikirjoituksen, vertailevat sen rakennetta vanhimpiin tunnettuihin suomen kielioppeihin (Petrauksen ohessa etenkin Martiniuksen kielioppiin Hodegus Finnicus, Eller Finsk Wägwijsare 1689) ja käsikirjoituksessa kuvatun suomen kielen piirteitä vanhaan kirjasuomeen ja murteisiin työn iän ja alkuperän selvittämiseksi. Käsialaa ja latinan kielen piirteitä tässä artikkelissa ei sen sijaan analysoida.

Rudimenta käsittää 24 numeroimatonta tekstisivua. Käsikirjoituksen alussa kielen kuvaus jaetaan viiteen jaksoon: Nomenclatura, Orthographia, Etymologia, Prosodia ja Syntaxi. Osa jaksoista on vain viitteellisiä, sanastoon vain viitataan ja ortografiaa ja syntaksia vain hieman vertaillaan ruotsin kieleen. Suurin osa kieliopista käsittelee ”etymologiaksi” tuona aikana kutsuttua taivutusoppia. Nomineilla esitetään olevan kuusi sijamuotoa (nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, vokatiivi ja ablatiivi), kuten latinan kieliopissa. Laajimmin käsikirjoituksessa tarkastellaan verbintaivutusta, verbeistä esitetään sekä aktiivi- että passiivimuotoja (esim. Minä Rakastan, Minä Pijnatan). Adverbeista esitetään eri ryhmiin jaettuja luetteloita, samoin konjunktioista. Prepositiot on järjestetty rektion mukaan. Niiden erikoisuutena todetaan, että ne affiksoituvat nominiin kiinni (esim. Turcuhun).

Rudimenta muistuttaa 1600-luvun painettuja suomen kielioppeja siinä, että kielen kuvaus pohjautuu täysin latinaan. Rudimenta poikkeaa näin sekä myöhemmästä Vhaelin kieliopista (1733) että niistä tiedoista, joita on säilynyt Crugeruksen kadonneesta kieliopista (kirjoitettu ehkä 1640). Reformaation ajan kieliopeista ja suomen 1600-luvun kieliopeista Rudimenta kuitenkin poikkeaa mm. kieliopin jaksojen laajuuksilta ja esitysjärjestykseltä (esim. siinä, että Rudimentassa tavujen painotusta esittelevä prosodia on sijoitettu etymologian ja syntaksin väliin).

Ortografia noudattaa pääosin samoja periaatteita kuin yleensä vanha kirjasuomi. Siinä kuitenkin on myös piirteitä, joita tapaa vain vanhimmassa kirjasuomessa Agricolasta 1600-luvun alkupuolelle. Vokaalien e ja ä merkitseminen on horjuvaa, lyhyen i:n merkkinä on pari kertaa ij ja kerran ii, tavunloppuisen h:n merkkinä on ch, takavokaalia edeltävän k:n merkkinä on käytetty sekä c:tä että k:ta, kuin-sanassa jopa q:ta.

Loppuheittoa Rudimentassa on eri muotoryhmissä varsin paljon, jopa nominatiivissa (Jumal, Engel). Myös passiiviverbeistä on erikoisia muotoja. Verbien liittomuotojen pääverbin monikon päätteet ovat Rudimentassa kovin horjuvia (esim. cuuluet, cuulut, cuulet). Mielenkiintoinen yksityiskohta on olla-verbin indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto He onowat ’they are’. Monikon persoonapronominit ovat Rudimentassa murteellisessa muodossa mee, tee ja hee; vain me on pari kertaa kirjoitettu yksi-e:llisenä. Esim. sanonta on caiken ’kaiketi, kai’ tunnetaan murteissa vain hyvin suppealla alueella Varsinais-Suomen pohjoisosissa. Jotkin tällaiset piirteet houkuttelisivat sijoittamaan tekijän kotiseudun Rauman – Uudenkaupungin tienoille, vaikka kirjoittaja tuntuu olevan toisaalta perillä myös hämäläismurteista (esim. monikon 3. persoonan vAt-päätteiset muodot mainitaan murteellisuutena).

Artikkelissa esiin nostettujen ortografia-, äänne- ja muotopiirteiden perusteella voi päätellä, että käsikirjoitus on tehty 1500-luvun lopulla tai 1600-luvun alussa. Yhtään sellaista kielellistä piirrettä Rudimentasta ei sitä vastoin löytynyt, joka vaatisi ajoittamaan käsikirjoituksen myöhemmäksi. Ainoa kirjallisuudessa mainituista suomen kieliopin esityksistä, joksi Rudimentaa voisi epäillä, on Olaus Sundergelteuksen ja Johannes Jussoilan 1500-luvun lopulla Olmützin jesuiittakollegiossa käynnistämä kielioppihanke. Tämä selittäisi käsikirjoituksen eräät murremuodot ja jotkin virolaisuudet (molemmat kirjoittajat toimivat pappeina Virossa 1590-luvulla), esimerkistön hengellisyyden ja eräiden reformaatiokielioppien rakennepiirteiden puuttumisen. Esitetyn hypoteesin todistaminen vaatii kuitenkin vielä jatkotutkimuksia.

Riitta Palkki
Petri Lauerma
Pirkko Kuutti