Suomen kuninkaat

Kustaa Vaasa

1528 – Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi (oli toiminut kuninkaana jo vuosia).

Tänään 12-1 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun Kustaa Vaasa valittiin virallisesti kuninkaaksi vuonna 1528. Ylimys Kustaa Eerikinpoika, Gustav Eriksson, oli noussut Ruotsin valtionhoitajaksi 1521 ja käytännössä kuninkaaksi 1523, jonka jälkeen hänen joukkonsa valloittivat 10. elokuuta Turun linnan ja Suomi vapautui tanskalaisvallasta.


Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560. Hän oli valtaneuvos Erik Vaasan poika.

Ruotsin kuninkaanvaali on omien presidentinvaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laaamanni (Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta Moran kivillä.

Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.

Eerik Turenpoika (Bielke) vanhempi (k. noin 1328) oli ruotsalainen valtaneuvos, diplomaatti ja ritari. Hän kuului Maunu Eerikinpojan holhoojahallistukseen. Hän oli mukana solmittaessa Ruotsin ja Norjan unionia vuonna 1319 ja oli merkittävin Ruotsin rauhanneuvottelijoista, kun Pähkinäsaaren rauhaa solmittiin vuonna 1323.

Suomalaisten osallistuminen rajoittui kuitenkin useimmiten siihen, että he saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin.  

Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.


 
 Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542



Kuningas vierailee ensimmäisen kerran Turussa elokuussa 1530 ja palaa kaupunkiin viikoksi syyskuussa, vahvistaen samalla Turun rajat. Kesäkuun 12. 1550 Vaasa perustaa Helsingin kaupungin kilpailemaan Venäjän kaupasta Räävelin kanssa, mutta hanke ei ota onnistuakseen, kun satama on liian matala kauppalaivoille ja syttyy sota Venäjää vastaan 1555-1557.

Sodan vuoksi Kustaa Vaasa saapuu 13. elokuuta 1555 Suomeen lähes vuodeksi ja viettää tuosta ajasta 5 kuukautta Turussa, mm. joulun 1555. Toukokuussa 1556 hän palaa jälleen Turkuun ja poistuu 1. heinäkuuta Tukholmaan, jättäen 18-vuotiaan poikansa Juhana-herttuan Turun linnaan. Vaasa perustaa Suomen herttuakunnan 27. kesäkuuta Juhanan noustessa lääninherraksi.

Televisio esitteli aikoinaan harvoin nähdyn teatteritaltioinnin August Strindbergin kuningasdraamasta Kustaa Vaasa vuodelta 1969. Mukana koko Suomen teatterimaailman kerma: Tauno Palo nimiroolissa, Anja Pohjola kuningattarena, Arto Tuominen prinssi Eerikinä, Vesa Mäkelä prinssi Juhanana, Irma Seikkula, Per-Olof Sirén, Toivo Mäkelä jne. Veti sanattomaksi.

Nyt vetää sanattomaksi, kun televisio esittää kymmenosasista sarjaa "Kuninkaittemme jäljillä"; sarjan ensimmäinen jakso käsittelee Ristiretkien aikaa, jolloin Ruotsin valtapiiri laajenee itään kolmen ristiretken voimin.

Näyttää kuitenkin erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin parisataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä. On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.


Toisessa jaksossa "Uskollinen Itämaa" suomalaiset saavat osallistua kuninkaanvaaliin 1362. Itämaa eli Suomi on täysivaltainen osa Ruotsia. 1397 kolme pohjoismaata muodostavat Kalmarin Unionin.


Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkö-kuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingiajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että 500-luvun hautalöytöjen perusteella ainakin rikkaamman kansanosan elämä Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.


 Kolmannessa jaksossa "Maan isä" käsitellään Kustaa Vaasaa. Hän oli taitava poliitikko, irrotti Ruotsin Kalmarin Unionista ja katolisesta kirkosta, uudisti maan hallintoa ja teki Ruotsista perintömonarkian.

Hienoa, että historiaa käsitellään, mutta jokin tässä on pielessä ja sen myötä kaikki. Suomi on tarinassa jokin tyhjiö, jonne ristiretket tuovat mukanaan historian. Esillä on vain se Ruotsin näkökulma ja kirkon virallinen historia. Ja omituinen tyyli, jossa esim. Turun osuus maamme vaiheisiin työnnetään kokonaan jonnekin marginaaliin.




 

Mykkäkoulua
Turussa 12-1-2013
Simo Tuomola