Huomenna
on 1.3. vaikka tänään onkin 17.2. Ollaan siis vuodessa 1753, jolloin
Ruotsi-Suomessa siirryttiin juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen
kalenteriin aikahypyn keinoin. Samaa täällä kokeiliin jo vuosina
1700-1712 oman ruotsalaisen kalenterin muodossa, mutta homma ei pelannut
ja Kaarle XII määräsi paluun juliaaniseen kalenteriin lisäämällä
vuoden 1712 kalenteriin päivämäärän 30.helmikuuta.
Ruotsalainen kalenteri oli Ruotsissa 1. maaliskuuta 1700 – 30. helmikuuta 1712 käytössä ollut kalenteri.
Helmikuu vuoden 1712 ruotsalaisessa kalenterissa.
1753 – Helmikuun 17. päivän jälkeen seurasi suoraan 1. maaliskuuta Ruotsin ja Suomen siirtyessä juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin.
Lopullisesti
gregoriaaniseen kalenteriin täällä siirryttiin 1753 jättämällä
helmikuusta pois 11 päivää. Vuoden keskipituus olkoot siis 365,2425
päivää, jolloin virhettä aiheutuu yhden päivän verran 3000 vuodessa ja
maan rataliikkeen poikkeamia korjataan silloin tällöin
karkaussekunneilla.
Muutakin säätöä tiede tarvitsee ja esim. 15.2.2010 Turku ja Kaarina "kohosivat" 46,4 cm maannousun huomioimisen myötä, kun kunnat siirtyivät käyttämään yleiseurooppalaisen standardin mukaista koordinaatti- ja korkeusjärjestelmää.
Entiseen korkeusjärjestelmään nähden esim. Turun tuomiokirkon ristin huippu kohoaa nyt 102,364 m korkeuteen 101,900 m sijasta. Hyvä me. Ja huomenna voimme kohottaa Pietari Brahen synttäreillä rintaamme entisestään "kreivin ajan" kunniaksi.
Getting higher
Turussa 17-2 2013
Simo Tuomola
Muutakin säätöä tiede tarvitsee ja esim. 15.2.2010 Turku ja Kaarina "kohosivat" 46,4 cm maannousun huomioimisen myötä, kun kunnat siirtyivät käyttämään yleiseurooppalaisen standardin mukaista koordinaatti- ja korkeusjärjestelmää.
Entiseen korkeusjärjestelmään nähden esim. Turun tuomiokirkon ristin huippu kohoaa nyt 102,364 m korkeuteen 101,900 m sijasta. Hyvä me. Ja huomenna voimme kohottaa Pietari Brahen synttäreillä rintaamme entisestään "kreivin ajan" kunniaksi.
Getting higher
Turussa 17-2 2013
Simo Tuomola
Beta Aquilae
1875 – Friedrich Wilhelm August Argelander, suomalais-preussilainen tähtitieteilijä (s. 1799)
Tai itse asiassa mies oli juuri tekemässä illalla 9 aikaan havaintoja kefeidi beta Aquilae -tähdestä Kotkan tähdistössä.
Beta Aquilae (β Aql, β Aquilae) is a star in the constellation Aquila. It has the traditional name Alshain from the Perso-Arabic term الشاهين aš-šāhīn "the (peregrine) falcon", perhaps by folk etymology from the Persian šāhīn tarāzū (or possibly šāhīn tara zed; see γ Aquilae), the Persian name for the asterism α, β and γ Aquilae.
Havaintopäiväkirja keskeytyi merkintään:
Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte.
Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.
Syyskuun 8. päivän iltana havainnot jatkuivat muina miehinä:
Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..
Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;..
Mitäs sitä pienistä, kun kerran työpaikka säästyi tulen tuholta.
Argelanderin nimen varjoon jää liian usein Turun Observatorion ensimmäinen tähtitieteilijä ja observaattorin viran haltija Henrik Johan Walbeck, joka nimitettiin toimeensa 18.11.1817. Hän mm. määritteli tarkasti jo tuolloin maapallon koon ja litistyneisyyden ja pääsi Vartiovuorenmäelle tarkastelemaan taivaan ihmeitä syksyllä 1819, kun Observatorio valmistui käyttökuntoon.
Mitä lie mies taivaalla nähnyt tuolloin vielä alkeellisilla laitteilla, kun lupaavan tiedemiehen uran keskeytti 22.10.1822 itsemurha observatoriossa Walbeckin ampuessa mielenhäiriössä itseään päähän ja Argelander nimitettiin 28.4.1823 avoimeen virkaan asentamaan ja käyttämään juuri saapuneita uusia havaintolaitteita.
Turun palon myötä myös observatorio määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, jossa sen paikaksi valikoitui Ulricasborgin vuori.
Tähtien tiellä
Turussa 17-2 2013
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti