maanantai 9. maaliskuuta 2015

Mahtipiispa

Tänään 9-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun mahtipiispa Maunu II Tavastin eli Magnus Olain kuolemasta Mynämäellä 1452. Turun piispana hän toimi vuosina 1412-1450.
 
1452Maunu Tavast, Turun piispa (14121450) (s. 1357)


Magnus II Tavast, myös Magnus Olai ("Maunu Olavinpoika") (k. 9. maaliskuuta 1452 Mynämäki) oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa eli Suomen piispa. Hän toimi Suomen piispana vuosina 14121450.
  

Hän oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa, joka ehti kirkon johtotehtävien lisäksi edustaa Suomea myös politiikan alalla, toimien mm. kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.
 
Piispa Maunu II Tavast "Maunu Olavinpoika"syntyi Mynämäen Alasjoella. Synnyinajankohta on 1370-luvun alkupuolella. Syntymävuotta ei varmaksi tiedetä. Maunun isä oli rälssimies Olavi Tavast Juhopoika. Maunu Tavast kuoli vuonna 1452.


Turun tuomiokirkon komistamisen lisäksi hän perusti Naantaliin Birgittalaisluostarin ja kunnosti Kuusiston piispanlinnaa, jonka palon yhteydessä 1439 tuhoutui runsaasti Turun historiaa koskevia asiakirjoja. Kuningas Kaarle Knuutinpojan astuessa valtaan 1448, kruunauksen suoritti 29. kesäkuuta juuri piispa Magnus Olavinpoika.
Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1408/140915. toukokuuta 1470) oli Ruotsin kuningas kolmeen otteeseen (14481457, 14641465 ja 14671470) ja Norjan kuningas 14491450. Ruotsin kuninkaana hänet tunnetaan myös nimellä Kaarle VIII ja Norjan kuninkaana nimellä Kaarle I.

Suomea valtansa merkittävänä tukijalkana pitäneen Kaarlen jälkeläisistä tsaari Nikolai II nousi vuonna 1894 Suomen suuriruhtinaaksi, jolloin Kaarlen jälkikasvu palasi eräässä muodossa taas hallitsemaan Suomea.


Kaarle Knuutinpojan kruunajaissaatto.

Tiedosto:Karl Knutsson Bonde Viborgs slott kungaval Severin Falkman 001.jpg
Karl Knutsson Bonde lämnar Viborgs slott för att delta i kungavalet i Sverige. Det nationalromantiska budskapet är att Finland spelade en viktig roll i Sveriges politiska historia.

Ruotsin kuninkaanvaali on omien presidentin vaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laamanni (Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta. Montako kertaa ( ja milloin ) itse asiassa Ruotsin kuningas valittiin Moran kivillä niin, että suomalaisia edustajia oli mukana.
  
Nils Bielke (7. helmikuuta 1644 Tukholma – 26. marraskuuta 1716) oli ruotsalainen vapaaherra, sotilas, kuninkaan neuvostonjäsen, diplomaatti, poliitikko, kenraaliluutnantti 1678, Ranskan lähettiläs 1679-1682, Pommerin kenraalikuvernööri 1687 ja vuodesta 1690 sotamarsalkka.
 
Keskiajan historiamme lähdetilanne on sellainen, että täydellistä ja varmaa vastausta tähän kysymykseen ei voi antaa. Håkan/Haakon Maununpojan kirje 15.2.1362 (suomennos julkaistu teoksessa Suomen historian dokumentteja 1, s. 40-41) totesi, että Itämaan (= suomalaisten) puuttuminen valintakokouksesta ei ollut este vaalin toimittamiselle.

Luultavasti suomalaisten osallistuminen rajoittuikin useimmiten siihen, että he saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin. Muutenkin myöhäiskeskiajan sekavat poliittiset olot – unionitaistelut ym. – aiheuttivat sen, että kuninkaanvaaleissa usein poikettiin laillisista muodoista. Kuvaavaa aikakaudelle on, että Kaarle Knutinpoika Bondekin ehti olla kolme kertaa kuninkaana.



 

 Kristoffer Baijerilainen (1418—1448)

Luultavasti suomalaiset eivät käyttäneet oikeuttaan ainakaan ennen 1400-lukua. Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin myös suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.

Vuoden 1436 ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta selkeän vahvistuksen Suomen oikeus sai Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa (2-5 1442), joka yksityiskohdissa seurasi Håkanin kirjettä ja otti huomioon senkin seikan, että Suomi oli v. 1435 jaettu kahteen laamannikuntaan.


Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 14186. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (14401448) ja Ruotsin vuosina (14401448).

 


Todennäköisesti juuri piispa Magnus Olain (Maunu Tavast) oli keskeisenä henkilönä ollut ajamassa tämän Suomen oikeuden kirjaamista lakiin.

Vuonna 1448 Kaarle Knutinpoika Bonde saattoi palauttaa kuninkuutensa nimenomaan Suomesta tuomansa asevoiman turvin. Ei tiedetä, osallistuivatko meikäläiset varsinaiseen vaaliin, mutta piispa Magnus Olai (Maunu Tavast) osallistui ainakin kruunajaisiin Uppsalassa 29.6.1448.


Vuoden 1457 kuninkaanvaalista, jossa Tanskan ja Norjan kuningas Kristian Oldenburgilainen valittiin myös Ruotsin hallitsijaksi, on enemmän tietoja. Suomalaiset saivat kutsun Tukholmassa 23.6. pidettävään vaalikokoukseen, mutta eivät sinne lähteneet. Sen sijaan he järjestivät Turussa jo seuraavana päivänä rinnakkaiskokouksen, joka päätyi yhtäläiseen ratkaisuun.

Kuningas Hannun vaaliin v. 1497 suomalaiset eivät osallistuneet, mutta kun hänen poikansa Kristian valittiin isän vielä eläessä kruununperilliseksi toukokuussa 1499, oli Suomesta paikalla koko maanlain määräämä edustus tiettävästi ainoan kerran. Mukana olleiden talonpoikien nimetkin tiedetään.

Kustaa Vaasa ja M. Agricola.

Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.

Edellisessä ei ole huomioitu 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun valtionhoitajavaaleja. Yleensä kaikille vaalikokouksille oli tuohon aikaan tyypillistä, että itse asiassa järjestettiin kaksi kokousta: säädyt tai vahvimmassa asemassa olevat mahtimiehet päättivät ensin ja sitten päätös vahvistettiin muodollisessa kokoonpanossa pidetyssä kokouksessa.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/55/Magnus-Tawast-1933.jpg


Tavast lisäsi 1412 sukunsa vaakunaan panssaroidun käsivarren (kuvamme postimerkissä vuodelta 1933) oheen Turun tuomiokirkon tunnuksena ristivaakunat.



Maunun on väitetty syntyneen 14. lokakuuta 1357. Tietoa pidetään kuitenkin epäuskottavana, varsinkin kun hän olisi tällöin elänyt 94-vuotiaaksi. Todennäköisempi synnyinajankohta on 1370-luvun alkupuolella. Maunun isä oli rälssimies Olavi Tavast Juhopoika.

Maunu opiskeli Prahassa, jossa valmistui 1396 baccalaureukseksi ja sai 1398 maisterin arvon. Hän toimi sen jälkeen Eerik XIII:n hovikappalaisena ja kanslerina. Vuonna 1406 hän sai verovapauden mynämäkeläiseen tilaan, seuraavana vuonna hänestä tuli Turun tuomiokapitulin arkkiteini.

Vuonna 1412 hänet valittiin Bero Balkin jälkeen Turun piispaksi ja hän kävi Roomassa saamassa piispanvihkimyksen. Matkalla hän hankki tuomiokirkolle, Turun katedraalikoululle sekä Viipurin ja Mynämäen kirkolle joukon aneita.

Maunu laajensi ja kaunisti Turun tuomiokirkkoa ja rakennutti sinne uusia alttareita sekä nimeään kantavan Maunu Tavastin kuorin. Hän perusti Naantalin birgittalaisluostarin ja kävi pyhiinvaellusmatkalla Palestiinassa. Turkuun Maunu rakennutti kivisen piispan kartanon. Hän vahvisti myös Kuusiston linnaa.




 
 Kuusiston linnan raunioita.

Kuusiston piispanlinna (ruots. Kustö biskopsborg) oli Suomen katolisten piispojen linna Piikkiönlahden rannalla Kuusistossa, nykyisen Kaarinan kaupungin alueella. 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa perustettu linna oli käytössä uskonpuhdistukseen asti. Linna purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528.

1400-luvulla piispa Maunu Tavast varusti linnaa tukikohdaksi kauppaa ja puolustusta varten. Sitä alettiin kutsua linnaksi, ei enää kartanoksi

Vuonna 1421 Maunu oli ehdolla Uppsalan arkkipiispaksi, mutta ei tullut valituksi.

Kirkon johtotehtävien lisäksi Maunu toimi Suomen hyväksi myös politiikassa, muun muassa sovitellen vuonna 1438 Satakunnassa puhjenneen kapinaliikkeen.


Davidin kapina oli Ylä-Satakunnassa vuosina 14381439 tapahtunut talonpoikaiskapina. Liikehdintä levisi Vesilahden ja Lempäälän pitäjistä myös läheiseen Hämeeseen. Samaan aikaan Davidin kapinan kanssa myös Karjalassa oli vastaavia kapinailmiöitä.

Asiakirjat eivät kerro, miten tämä mittavaksi paisunut kapina taltutettiin, mutta vouti Hannu Kröpelin oli asiassa mukana, ja itse Turun piispa Maunu II Tavast oli henkilökohtaisesti sovittelemassa tätä hyvin uhkaavaa tilannetta Lempäälän Kuokkalassa tammikuussa 1439. Maunu II Tavast tunsi alueen, koska hän oli itse ollut jo vuonna 1422 vihkimässä Vesilahden uutta kirkkoa.




Elämänsä loppupuolella Maunu siirtyi asumaan Naantalin Piispanniemeen, jota silloin kutsuttiin Lokaniemeksi. Maunu luopui piispan virastaan vasta vuonna 1449. Häntä seurasi piispana Olavi Maununpoika, jonka ulkomaisia opintoja hän oli tukenut. Maunu on haudattu Turun tuomiokirkkoon.



Mahtaillen
Turussa 9-3 2015
Simo Tuomola

Ei kommentteja: