1318 – Novgorodilaiset tulivat ryöstöretkelle Turkuun polttaen kaupungin ja sen tuomiokirkon:
Venäläiset hävittävät Suomea ja polttavat Kuusiston linnan sekä ryöstävät Turun 12. kesäkuuta. Vanhoja asiakirjoja tuhoutuu.
Aluksi vuonna 1300 käyttöön vihitty Tuomiokirkko oli hyvinkin yksikertainen, kirkkokuorin ja sakariston muodostama pyhättö.
Hallikirkko sai 1310-luvulla jatkeekseen harjan tasalle nousevan harmaakivisen tornin, jolloin pääsisäänkäynti muuttui etelästä länteen.
Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki. Kaupunki johti Venäjän taistelua Ruotsin ja Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan.
Saksalaisen ritarikunnan vaakuna.
Vuonna 1240 Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski löi ruotsalaiset Nevan taistelussa ja vuonna 1242 kaupungissa muodostettu sotajoukko kukisti ristiritarit Peipsijärven jäällä (Peipsijärven taistelu). Novgorodin ja Ruotsin välillä vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha jakoi Karjalan. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 määriteltiin raja Ruotsia vastaan.
Birger Maununpoika
Ruotsi yritti 1300-luvun alkupuoliskolla ulottaa valtaansa suuremmalle alueelle ja ajanjakso sisälsikin jatkuvia sotia, ryöstöretkiä ja rajakahakoita, joissa osapuolet pyrkivät joko laajentamaan tai puolustamaan omaa nautinta-aluettaan ja valtapiiriään. Kaupan keskuksena Turku joutui kostoretken kohteeksi aikana, jolloin kuninkaana vaikutti Birger Maununpoika.
Birger Maununpoika (n. 1280 – 31. toukokuuta 1321) oli Ruotsin kuningas 1290–1318. Hänen isänsä Maunu Ladonlukko antoi julistaa poikansa kuninkaaksi jo vuonna 1284. Maunun kuoltua vuonna 1290 maata johti Torgils Knuutinpoika (joka mm. teki ristiretken Karjalaan vuonna 1293) aina vuoteen 1298 asti.
Hyökkäyksessä mm.
tuomiokirkko ja Kuusiston piispankartano tuhottiin, linna sen sijaan jäi
valtaamatta. Tältä ajalta on peräisin myös Ryssänmäen nimi, sotilaiden
pidettyä sitä leiripaikkanaan.
Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323
solmittu rauhansopimus. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson
näiden kahden valtion välillä. Se on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan
määrittelevä rauhansopimus
Maunu aloitti jälleen sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Maunu julisti sodan
ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren,
mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui
lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan
sotaa.
Perinteinen tulkinta Pähkinäsaaren rauhan säätämästä rajasta.
Ensimmäinen Kuusiston linnaan liitetty piispa on ruskolainen Maunu I,
joka päiväsi yhden säilyneen kirjeensä Kuusistossa 1295. Tällöin linnan
paikalla todennäköisesti oli puurakenteinen rakennusryhmä. Kivilinnan
rakennustyöt alkoivat 1300-luvulla piispa Ragvald II:n aloitteesta.
Maunu I (k. 1308) toimi Turun piispana vuosina 1291–1308. Hän oli ensimmäinen syntyperältään suomalainen mies, joka pääsi tähän virkaan, syntyisin Ruskon Merttelän kylästä. Hänen aikanaan piispanistuin siirrettiin Koroisista Turkuun Unikankareelle. Tämä tuomiokirkko vihittiin vuonna 1300.
Hän oli myös ensimmäinen Turun piispa, joka haudattiin Unikankareella
sijaitsevaan tuomiokirkkoon. Piispa Maunun sinetti vuodelta 1299 on
säilynyt Niin ikään on säilynyt kopiona latinankielinen Maunun vahvistuskirje vuodelta 1295
Ragvald II toimi Suomen piispana vuosina 1309–1321. Hän pani alulle Kuusiston piispanlinnan
rakentamisen. Oli Turun kanunkina 25.5.1309 tullessaan valituksi Suomen
piispaksi.Vihittiin virkaansa Tukholman Suurkirkossa v. 1312.
Turun tuomiokirkko valmistui lopullisesti hänen aikanaan, mutta tuhoutui
tulipalossa v. 1318. Ragvaldus II:n aikana Kuusistoon rakennettu
piispanlinna tuhoutui niin ikään v. 1318.
Viimeinen piispan elinvaiheita valaiseva maininta on marraskuulta 1320, jolloin hänen tiedettiin oleskelleen Tukholmassa. Kuoli 1321.
Viimeinen piispan elinvaiheita valaiseva maininta on marraskuulta 1320, jolloin hänen tiedettiin oleskelleen Tukholmassa. Kuoli 1321.
Kuusiston linnan raunioita. Venäläiset hävittivät aikoinaan piispan puisen asunnon Kuusistossa - Datum in Custu.
Piispoilla oli Kuusistossa jonkinlainen tukikohta viimeistään 1200-luvun lopulta alkaen, sillä piispa Maunu I päiväsi yhden säilyneen kirjeensä Kuusistossa vuonna 1295; Datum in Custu.
Kauppapolitiikasta näissä kahakoissa kaiketi oli
jälleen kyse. Ja kostoretkille löytyy perinteitä aina Ruotsin
pääkaupungin Sigtunan tuhosta 1187 lähtien. Silloin vastaisku suuntautui
Koroisten kauppapaikkaa vastaan, siellä kun itämerensuomalaiset
viikingit sattuivat paluuretkellään pitämään talvileiriä.
Novgorodilaisiin
yhteyksiin liittyy myös vanhin säilynyt itämerensuomalaisilla kielillä
kirjoitettu viesti. Sikäläisistä savimaista on löydetty 1000-1400
-luvuilla kirjoitettuja tuohikirjeitä, joista kyrillisin kirjaimin
karjalan kielellä kirjoitettu Ukkosen loitsu eli Tuohikirje 292 on
ajoitettu 1200-luvun alkuun.
Teksti Juri Jelisejevin translitteroimana latinalaiseen kirjaimistoon vuonna 1959 ja tulkittuna nykysuomeen.
»юмолануолиїнимижи
ноулисѣханолиомобоу
юмоласоудьнииохови»
Teksti Juri Jelisejevin translitteroimana latinalaiseen kirjaimistoon vuonna 1959 ja tulkittuna nykysuomeen.
»jumolanuoli ï nimiži
nouli se han oli omo bou
jumola soud'ni iohovi»
»Jumalannuoli, kymmenen [on] nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa.»
Myös
Turun arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt Turun oma Tuohikirje,
joskaan sen ajoituksia ja sisältöä ei vielä kaiketi ole virallisesti
julkaistu.
Tuohikirje, 1400-luku (Turku, Turun museokeskus, TMM 22367TU1671:001)
Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet uusia puolia keskiajan kirjallisen kulttuurin arkisista muodoista. Turun tuomiokirkon läheisyydestä on löydetty aikanaan Suomen maineikkaimman opinahjon, Turun katedraalikoulun, oppilaitten kirjoitusharjoituksiinsa käyttämiä vahatauluja ja stylus-piirtimiä, tyypillisiä koululaisten ja opiskelijoitten kirjoitusvälineitä.
Samoin Turusta on löytynyt useita
vahataulujen kuljetukseen tarkoitettujen nahkalaukkujen – siis
keskiaikaisten koululaukkujen – jäänteitä. Jännittävä löytö on myös
1400-luvulle ajoitettu tuohikirje. Tuohen valkealle pinnalle piirretyt
goottilaiset kirjainmerkit kertovat edelleen arjen kirjoittamisesta ja
sen käytännönläheisista sovelluksista.
Onfim-pojan piirroksia 1200-luvun tuohikirjeessä.
Ukkostellaan
Turussa 12-6 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti