maanantai 4. tammikuuta 2016

Suomen kuningas

Tänään 5-1 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän keisarinna Elisabet Petrovnan kuolemasta Pietarissa 1762. Elisabet oli sisarensa, Holstein-Gottorpin herttuatar Annan lisäksi ainoa Pietari Suuren ja Katariina I:n yhdestätoista lapsesta, joka eli aikuisikäänsä saakka.

 
Elisabet tai Elisabet Petrovna (ven. Елизаве́та (Елисаве́т) Петро́вна; 29. joulukuuta (J: 18. joulukuuta) 1709 Kolomenskoje lähellä Moskovaa5. tammikuuta 1762 (J: 25. joulukuuta 1761) Pietari) oli Venäjän keisarinna vuosina 1741–1762.

Pian valtaannousunsa jälkeen 1741 Elisabet alkoi suunnitella kruununperijänsä nimittämistä. Hän itse ei voinut saada lapsia, joten aikansa asiaa harkittuaan hän päätti kutsua Venäjälle sisarvainajansa pojan Karl Peter Ulrichin, joka oli viettänyt lapsuutensa isänsä luona Holsteinissa, mutta oli vastikään jäänyt orvoksi.

Venäjälle saavuttuaan Karl kastettiin Pietariksi ja jälkimaailma tuntee hänet paremmin myöhemmällä hallitsijanimellään Pietari III. Vaikka Elisabet järkyttyi pojan rujosta olemuksesta, joka johtui hänen julmasta kasvatuksestaan, päätti keisarinna heti nimittää pojan seuraajakseen.

Elisabetin kuoltua Pietari III astui heti valtaan 5-1 1762, mutta kauan ei valta kestänyt, vaan hänet syöstiin istuimeltaan jo 9. heinäkuuta 1762 ja murhattiin 34-vuotiaana 17. heinäkuuta 1762.




Peter III of Russia by Grooth (1743, Tretyakov gallery).jpg
Pietari III (21. helmikuuta 1728 Kiel17. heinäkuuta 1762 Ropsunhovi) eli Holsteinin Karl Peter Ulrich oli lyhytaikainen Venäjän keisari vuonna 1762. Syntyään hän oli Holstein-Gottorpin herttuan Karl Friedrichin ja Pietari Suuren tyttären, herttuatar Annan poika.

Karl Ulrichin elämässä koitti uusi vaihe, kun hänen tätinsä Elisabet nousi vallankaappauksen avulla Venäjän valtaistuimelle joulukuun 6. päivänä 1741. Elisabet oli tuolloin 32-vuotias ja kykenemätön saamaan omia lapsia. Valtaistuimensa vakauttamiseksi hän antoi lähes ensitöikseen noutaa sisarvainajansa pojan hoviin ja julisti tämän kruununperillisekseen.

Pojan saapuminen hoviin oli tyrmistyttävä, kun ilmeni, että hän osasi soittaa hieman viulua, mutta yleisesti ottaen hän ei kiinnostunut juuri mistään ja vietti aikaansa mieluimmin satojen tinasotilaidensa parissa omassa haavemaailmassaan. Venäjästä Pietari ei välittänyt. Hän tunsi vain halveksuntaa ortodoksista uskoa, venäläisiä tapoja ja Venäjän kieltä kohtaan. Hän kaipasi entistä kotimaataan ja ihaili suunnattomasti Preussin kuningas Fredrik II:ta.



 

Pietarin elämässä alkoi toinen murroskausi keisarinna Elisabetin kuoltua tammikuun viidentenä päivänä vuonna 1762. Noustuaan valtaistuimelle hän ei edelleenkään osoittanut kunnioitusta kansalle, jonka hallitsijaksi oli noussut.

Ensimmäisenä tekonaan hän lopetti Venäjän Preussia vastaan voitokkaasti käymän seitsenvuotisen sodan ja palautti ihailemalleen kuningas Fredrik II:lle tältä valloitetut maat. Teko synnytti suuttumusta armeijassa, jonka voitto Preussista oli jo näyttänyt varmalta. Pietari meni vielä pidemmälle aloittamalla Fredrikin kanssa sodan Itävaltaa, Venäjän aikaisempaa liittolaista vastaan.



 Coronation portrait of Peter III of Russia -1761.JPG
 Коронационный портрет императора Петра III Фёдоровича работы Л. К. Пфанцельта

Pietarista tuli vallankaappaajalle nopeasti suuri ongelma. Mikäli hänet suljettaisiin pelättyyn Pähkinälinnan linnoitukseen, tulisi hänestä oiva tuki tulevalle oppositiolle.

Mikäli hänet päästettäisiin lähtemään maasta, pakenisi hän epäilemättä Preussiin juonitellakseen siellä yhdessä kuningas Fredrikin kanssa. Ratkaisun etsiminen kuitenkin päättyi ennenaikaisesti heinäkuun kuudentena 1762, kun Ropsunhovista tuli tieto Pietarin kuolemasta.

Virallisen ilmoituksen mukaan entinen tsaari oli kuollut peräpukamien aiheuttamiin kouristuksiin. Kuoleman todellinen aiheuttaja on jäänyt arvailujen varaan, mutta kyseessä oli luultavasti Katariinan tukijoiden toimeenpanema murha, jolla uusi tsaaritar pääsisi eroon taakaksi käyneestä puolisostaan. Mahdollista kuitenkin on, ettei Katariina itse määrännyt surmaa toimitettavaksi.

Elisabet haetutti Pietarille puolison tämän täytettyä 16 vuotta. Valinta osui Elisabetin nuoruudenkihlatun Karl Augustin siskon tyttäreen Anhalt-Zerbstin Sofiaan, joka käännyttyään ortodoksiseen uskoon sai nimen Katariina Aleksejevna ja tuli myöhemmin tunnetuksi Katariina II:na.




Levitzky Portrait Catherine II 1782.jpg
Katariina II, myöhemmin Katariina II Suuri, (ven. Екатерина II Великая, 2. toukokuuta 1729 Stettin17. marraskuuta (J: 6. marraskuuta) 1796 Pietari) oli Venäjän keisarinna 17621796, Romanov-sukua avioliiton kautta.

18. maaliskuuta tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän keisarinna Elisabethin vuonna 1742 antamasta manifestista, jossa Ruotsista erotettavasta Suomesta tehtäisiin itsenäinen kuningaskunta.

Pyrkimys luoda Suomen kuningaskunta vuonna 1742 on vähän tunnettu luku Suomen historiassa. Tämä hanke tapahtui Hattujen sotaa seuranneen Venäjän miehityksen (pikkuviha) aikana. Venäjän keisarinna Elisabetin antoi tällöin manifestin, että hän tekisi Suomesta itsenäisen kuningaskunnan.






 Петр III. Изображение на табакерке Pietari III ratsailla.

Suomen kuninkaaksi valittiin tuolloin juuri saksalainen herttua Karl Peter Holstein-Gottorp (josta myöhemmin tuli Venäjän kruununperijä ja tsaari Pietari III). Turkuun kutsuttiin Suomen säätyjen edustajat ja pidettiin Turun maapäivät.

Elisabetin manifesti oli Venäjän juuri valtaan nousseen keisarinnan 18. maaliskuuta 1742 antama julistus, jota venäläiset levittivät sodan aikana suomenkielisinä käännöksinä suomalaisille. Se sisälsi lupauksen, että Venäjä antaisi Suomelle itsenäisyyden, jos suomalaiset luopuisivat taistelusta.

Turun raatihuoneen torilla kansalle suomeksi luettu julistus sisälsi kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja

ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo

häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.
 
Näillä sanoilla Suomi olisi voinut tulla itsenäiseksi valtioksi jo Turun rauhassa 1743.



 
 Tässä Suomen kuningas - myöhempi tsaari  Pietari III sotisovassaan -
Ф. С. Рокотов: портрет Петра III. Viulisti, joka piti tinasotilaista.


Ruotsin sotaherrojen Buddenbrock ja Lewenhaupt päät putosivat mestauspölkyllä Tukholmassa  jo ennen rauhatekoa ja kansa sai muutakin hupia kun Pikkuvihan pyörteissä varakkaan turkulaisen liikemiehen Carl Merthenin tytär Eva valloitti venäläisten skottikenraali James Keithin sydämen, nousten Suomen epäviralliseksi herttuattareksi. Eva seurasi häntä venäläisten poistuessa maasta ja muutti "kihlattunsa" kanssa 1747 Preussiin.

Tutkijat ovat kiistelleet, oliko lupauksessa mitään perää. Lupaukseen ei Venäjän tarvinnut enää palata, kun sen sodankäynti sujui menestyksekkäästi. Se johti Suomen miehittämiseen, jota kutsutaan pikkuvihaksi.


 
 Петр III с Екатериной II  Pietari III ja Katariina Suuri.

 Suomen itsenäisyysajatus heikensikin erityisesti upseeriston taistelumoraalia. Venäjä oli tosin muutenkin ajatellut, että Ruotsin ja Venäjän raja saataisiin rauhoitetuksi väliin perustettavan puskurivaltion avulla. Ajateltiin, että puskuri olisi vakaa vain, jos kansa omaehtoisesti haluaisi itsenäisyyden. Sen vuoksi Venäjä edellytti, että aloitteen tuli lähteä suomalaisilta itseltään.

Lupaus oli aktiivisesti voimassa kesän 1742 ajan. Kun Ruotsin armeijan 16 000 miestä antautui Helsingissä, keisarinna tosiasiassa unohti lupauksen, mutta ilmoitti kuitenkin, että asiaan voidaan palata, jos Suomen säädyt sitä tahtovat ja jos Suomi pystyy myös taloudellisesti seisomaan omilla jaloillaan.

Kuninkaallisesti
Turussa 5-1 2016
Simo Tuomola

Ei kommentteja: