perjantai 7. lokakuuta 2016

Vrouw Marian aarre

Tänään 8-10 tulee kuluneeksi tasavuosia hollantilaisen kauppalaiva Vrouw Marian uppoamisesta Nauvon vesillä vuonna 1771. Hyvin säilyneestä aluksesta olisikin saatavissa Aurajokisuistoon Turkuun melkoinen nähtävyys vähän Tukholman Wasa-laivan tapaan.


Taidemaalarit, joiden teoksia mahdollisesti löytyy Vrow Marian hylystä: Coedyk, Douw (Gerard), Gooyen (Jan van), Metzu (Gabriel), Ostade (Adriaan van), Potter (Paulus), Stork (Abraham), Velde (Adriaan van de) sekä Wouwerman (Philip).





Vrouw Maria muistutti piirroksessa kuvattua snaulaivaa.

1771Vrouw Maria upposi Nauvon ulkosaaristossa.

Syksyllä 1771 Amsterdamista lähti Vrouw Maria –niminen kaksimastoinen snau –tyyppinen pienehkö kauppalaiva Pietaria kohti. Laivan kapteenina oli tanskalaissyntyinen kokenut Reinhold Lorenz. Aluksen matka katkesi sen törmätessä vedenalaiseen kariin 3.10. Nauvon ulkosaariston alueella.


Miehistö pyrki pitämään vuotavan laivansa pinnalla pumppaamalla saaristolaisten avustuksella. Pelastamisyrityksistä huolimatta lokakuun kahdeksannen ja yhdeksännen päivän välisenä yönä alus oli kuitenkin uponnut (Turun maistraatin pöytäkirjat 1771), eikä sitä pystytty 1700-luvun lopun menetelmin enää paikantamaan.

Vrouw Marian haaksirikkoutuminen sai paljon huomiota jo 1700-luvulla, koska sen lasti erosi osittain muiden laivojen kuljettamista lasteista. Tyypillisten tavaroiden ohella Vrouw Maria kuljetti nimittäin Venäjän keisarinna Katariina Suuren taideaarteita, jotka hän oli ostattanut hollantilaisen taiteenkeräilijä Gerrit Braamcampin kuolinpesän huutokaupasta.


Pyrkimyksistä arvokkaan lastin pelastamiseksi kertovat monet aiheeseen liittyvät kirjeet, joita säilytetään Riksarkivetin Diplomatica –kokoelmassa. Laivan muuta lastia koskevaa tietoa löytyy mm. Juutinrauman tullitileistä.

Vrouw Maria –hylky on n. 26 m pitkä ja 7 m leveä ja se on vajonnut 41 m syvyyteen. Hylky on hyvin säilynyt ja sen mastojen alaosat ovat vielä pystyssä kohoten 22-24 metriin. Löytymisvuonna 1999 siitä nostettiin identifioinnin varmistamiseksi kuusi esinettä, jotka olivat lyijysinetti, sinkkiharkko, kolme liitupiippua sekä kivennäisvesipullo.





  

Taiteilijan näkemys Vrouw Maria -hylyn kenttätutkimuksista. Piirtänyt Juha Flinkman

Vrouw Marian hylky ylhäältä katsottuna.
Piirros: Tiina Miettinen 2004.


Aluksen lokikirja kertoo laivan viime vaiheista näin:

Tiistaina 8. lokakuuta pelastustyöt jatkuivat; vettä pumpattiin pois ja laivasta pelastettiin lastia. Alun perin kaunis ilma muuttui synkäksi ja tuuli kääntyi idästä etelän ja kaakon välille.

Kun miehet menivät seuraavana päivänä katsomaa laivaa, eivät he enää nähneet sitä. Turusta tuli kaksi tullipalvelijaa ja pelastetut tavarat päätettiin lastata jahtiin.

Muutamaa päivää myöhemmin Vrouw Marian kapteeni matkusti miehistönsä kanssa pohjoistuulen saattelemana Turkuun, jossa hän teki meriselityksen.

Vrouw Marian ruumassa on säilynyt läpileikkaus 1770-luvun eurooppalaisesta yhteiskunnasta. Se kertoo useiden ihmisryhmien toiminnasta: eri maiden tavarantoimittajista, Amsterdamin lastaajista, pelastustoimia tehneistä Nauvon saaristolaisista ja Turun porvareista. Pelastetun tavaran osalta linkki ylsi aina Pietariin asti. Matkan aikana ketjuun osallistui Tanskan Juutinrauman tullin henkilökunta ja luonnollisesti Vrouw Marian miehistö.




 
Vrow Marian historia liittyy niin oleellisesti Turun saaristoon ja Turkuun, ettei museohanke voisi oikein muualla sijaitakaan kuin juuri Turussa Forum Marinumin piirissä.

Turun Maistraatin pöytäkirjat 1771 kertovat omaa tarinaansa haaksirikon tapahtumista ja niihin liittyvät myös pelastetun tavaran luettelot. Turun huutokauppakamarin pöytäkirjoista 1771 ja 1772 käyvät myös selville huutokauppakamarissa Turussa Vrouw Mariasta myydyt tavarat.

Vrouw Marian lastista on saatu tietoa Juutinrauman tullitileistä, pelastetun tavaran luettelosta (Turun maistraatin pöytäkirjat 1771), keisarinnan omaisuuden pelastamiseen liittyvästä diplomaattisesta kirjeenvaihdosta sekä huutokauppakamarin pöytäkirjoista (Turun huutokauppakamarin pöytäkirjat 1771 ja 1772).

Juutinrauman tullitilien mukaan Vrouw Maria kuljetti useista eri artikkeleista koostuvaa lastia. Nimeltä mainittujen hyödykkeiden ohella laiva sisälsi arvoltaan huomattavan suuren sekalaista kauppatavaraa käsittävän lastin sekä laivurin yksityisvaraston mikä käy ilmi Juutinrauman tullitileistä.

Itämeren kaupankäynnin ja Turun saariston historian kannalta kyse on niin ainutlaatuisesta aarteesta, ettei hankkeen rahoittaminenkaan voi olla kuin järjestelykysymys. Venäjähän on ilmoittanut halukkuutensa rahoittaa hanketta, mutta myös halunsa omistaa keisarinnan aarteet.


Kuva


Hylky on muinaismuistolain nojalla rauhoitettu muinaisjäännös ja hylky lasteineen kuuluu Suomen valtiolle. Muinaismuistolain mukaan hylkyyn kohdistuvista toimenpiteistä ja sen tutkimisesta vastaa Museovirasto.



Mielenkiintoisin haaste Vrouw Marian lastin suhteen on varmaan se, miten Venäjän keisarinna Katariina II:lle hankitut taideaarteet ovat mahdollisesti säilyneet 1700-luvulta tähän päivään.

Heti aluksen uppoamisen jälkeen käytiin runsaasti diplomaattista kirjeenvaihtoa keisarinnalle hankittujen taulujen pelastamiseksi. Kirjeenvaihtoa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa. Tieto aluksen mukana uponneesta taiteesta kirjattiin jo marraskuussa 1771 myös hollantilaiseen sanomalehteen.


Vrouw Mariaan oli lastattu Amsterdamissa hollantilaisen Gerrit Braancampin kokoelmasta huutokaupassa kesällä 1771 ostettua taidetta. Katariina II:n kokoelmiin oli ostettu varmuudella myös huutokaupan kaksi arvokkainta kohdetta.


Taulut olivat Gerard Down (1613-1675) ja Paulus Potterin (1625-1654) käsialaa. Dou oli Rembrantin arvostettu oppilas. Heidän teostensa lisäksi huutokaupasta ostettiin joitakin muita teoksia venäläisen ylimystön tarpeisiin. Sekä Doun että Potterin töitä löytyy myös nykyisistä Eremitaasin kokoelmista.


Gerrit Dou (April 7, 1613 – February 9, 1675), also known as Gerard and Douw or Dow, was a Dutch Golden Age painter, whose small, highly-polished paintings are typical of the Leiden fijnschilders. He specialised in genre scenes and is noted for his trompe l'oeil "niche" paintings and candlelit night-scenes with strong chiaroscuro.




Gerrit Dou, Self portrait, c. 1650.






The Dropsical Woman by Dou (1663) Oil on wood, 86 x 67 cm Musée du Louvre, Paris.


Nuo Doun maalaukset löytyvät Pariisin Louvren kokoelmista, mutta aika monta taiteilijan työtä myös pääsi perille Pietariin saakka ja ne löytyvät nyt Eremitaasin kokoelmista. Siellä on myös alkuperäistyö "Old man with a book", jonka kopion muistan nähneeni Madridin Pradossa. Kopioiden myötä myös Vrouw Marian mahdollisesta lastista voidaan tehdä johtopäätelmiä.

Pradosta löytyy myös Paulus Potterin "Landscape with two cows and o goat"vuodelta 1652.


Paulus Potter (baptised on November 20, 1625 in Enkhuizen – buried on January 17, 1654 in Amsterdam) was a Dutch painter, specialized in animals in landscapes, usually with a low point of view. Before Potter died of tuberculosis, 28-years old, he succeeded in producing about a hundred paintings, working continuously.




Paulus Potter painted by Bartholomeus van der Helst.


The Bull (ca. 1647) by Paulus Potter.

His most famous painting is The Bull (circa 1647), that is now in Mauritshuis in The Hague, composed after drawings Potter made in nature. Even this painting was criticized, it was greatly admired during the 19th century as an early example of Romanticism.


Erään väitöskirjan mukaan hylyssä saatta olla jopa 35 huutokaupan teosta, mutta varmimmin aluksen lastissa on ollut 11 näistä tauluista. Haaksirikon jälkeen hylystä onnistuttiin pelastamaan kuusi taulua, puulaatikkoon pakatut yksi iso ja viisi pienempää taulua. Hylystä pelastettujen tavaroiden luettelosta löytyy taulujen lisäksi mm. 12 pientä norsunluumunaa.

 
Braamcampin kokoelma sisälsi taulujen lisäksi mm. japanilaista posliinia, patsaita, koriste-esineitä, kellolaitteita ja muita keräilyesineitä. Diplomaattinen kirjeenvaihto viittaakin kovasti siihen, että hylystä vielä voisi löytyä todellisia arvoesineitä, eri asia sitten missä kunnossa ne ovat.


Levitzky Portrait Catherine II 1782.jpg


Katariina II, myöhemmin Katariina II Suuri, (ven. Екатерина II, 2. toukokuuta 1729 Stettin17. marraskuuta 1796 Pietari) oli Venäjän keisarinna 17621796, Romanov-sukua avioliiton kautta.

Vrouw Marian taidelasti liittyy Venäjän Katariina Suuren taidekokoelman kartuttamiseen. Laajemmin katsoen keräily liittyi keisarinnan laskelmoituihin poliittisiin pyrkimyksiin kohottaa Venäjä eurooppalaisten valistusvaltioiden joukkoon.


Katariina Suuri tiedosti, että noustakseen merkittäväksi tekijäksi kansainväliseen politiikkaan hänen pääkaupunkinsa ja hovinsa piti olla yhtä loistokas kuin Preussin Fredrik Suuren ja muiden eurooppalaisten kilpailijoiden. Tähän liittyen hän piti tärkeänä, että Pietarissa oli laajuudeltaan ja laadultaan erittäin huomattava taidekokoelma.

Edistääkseen asioitansa ja mahdollistaakseen taidekauppoja Katariina kävi vilkasta kirjeenvaihtoa eurooppalaisen älymystön kanssa ja pystyi muodostamaan vaikutusvaltaisen verkoston, johon kuuluivat mm Voltaire, Dennis Diderot, Friedrich Melchior Grimm, François Tronchin ja Étienne Falconet. 


Heidän ja valtavan budjettinsa avulla Katariina pystyi ostamaan yksittäisiä mestariteoksia ja kokonaisia kokoelmia ja saavuttamaan siten huomattavia ”rauhanomaisia voittoja” kilpailijoistaan.




Gerrit Braamcamp
 
Vrouw Mariaan päätyneet taulut Katariina osti kesällä 1771 agenttiensa välityksellä Amsterdamista Gerrit Braamcamp –nimisen kauppiaan ja hyvin huomattavan taiteenkerääjän kuolinpesän huutokaupasta. Huutokauppa oli hyvin merkittävä tapahtuma eurooppalaisessa taidekentässä, koska kokoelma oli erittäin laadukas ja laajalti tunnettu.

Näin ollen taidekokoelmaansa tuohon aikaan hyvin aktiivisesti kartuttava Katariina määräsi Haagin suurlähettiläänsä Prinssi Gallitzin palkkaamaan paikallisia taidekauppiaita ostamaan huutokaupan parhaimmat taulut itselleen.


 Heinrich, count von Brühl (Polish: Henryk Brühl, August 13, 1700 – October 28, 1763), was a Polish-Saxon statesman at the court of Saxony and the Polish–Lithuanian Commonwealth and a member of the powerful German von Brühl family.

Braamcampin huutokauppa sijoittuu Katariinan keräilyn aktiivisimpaan aikaan, vuoden 1769 Brühl- kokoelman ja vuoden 1772 Crozat-kokoelman hankintojen väliin. Nämä olivat suuria hankintoja, molemmat käsittivät satojen taulujen kokoelmat kokonaisuudessaan. Braamcamp-huutokauppa eroaa näistä, koska Katariinan joutui agenttiensa välityksellä huutamaan tauluja yleisessä huutokaupassa. 313 arvotaulua myytiin, mitkä niistä päätyivät Katariinalle?

Useita huutokaupan luetteloita on säilynyt ja niiden perusteella tiedetään ainakin kahden huutokaupan arvokkaimman taulun päätyneen Katariinalle. Näistä toinen on aikanaan erittäin arvostettu puupaneeleille maalattu triptyykki, jonka on maalannut Gerard Dou. 


Taulun ulkonäkö ainakin likimain tunnetaan nykyään Willem Joseph Laquyn tekemän kopion ansiosta. Triptyykin osat ovat Doulle tyypillisiä laatukuvia ja kokonaisuutena niiden on tulkittu muodostavan elinikäisen oppimisen allegorian. Toisaalta aiheet ja yksityiskohdat ovat Doulle niin tyypillisiä, että on arveltu taiteilijan vain yksinkertaisesti kuvanneen lempiaiheitaan ilman allegorista sisältöä.






 
 
Willem Joseph Laquy, Gerard Doun mukaan, 1748-1771. Rijksmuseum, Amsterdam.
Toinen Katariinalle varmuudella myyty taulu on niin ikään hyvin huomattavan, lähes muotokuvanomaisista eläinaiheistaan tunnetun taiteilijan Paulus Potterin kankaalle tekemä kymmentä härkää esittävä työ. Kolmas venäjälle varmuudella myyty taulu on Isaac Koedijckin interiööriaihe, jossa mies laskeutuu kierreportaita.

Tämäkin työ tunnetaan Laquyn kopion kautta. Näiden kohdalla luettelot mainitsevat taulujen olevan nimenomaan Venäjän keisarinnalle tai, Koedijckin tapauksessa, Venäjälle ostettuja, mutta pääosin luetteloiden merkinnät kertovat vain myyntihinnat ja ostajan, eli agentin, nimen.





 
 
 
Willem Joseph Laquy, Isaac Koedijckin mukaan. Amsterdams Historisch Museum.
Clara Bille on tehnyt vuoden 1961 väitöskirjassaan De tempel der kunst of het kabinet van den heer Braamcamp (J.H. De Bussy Amsterdam) valtavan työn jäljittäessään huutokaupan taulujen kohtaloita.

Näyttää siltä, että van de Bogaarde -nimisen agentin ostamat taulut ovat kaikki kadonneet huutokaupan jälkeen, ja niiden oletetaan olevan nyt Vrouw Mariassa. Nämä taulut edustavat etupäässä Doun ja Potterin töiden tavoin hollantilaisen taiteen kultakautta eli 1600-lukua.

Nämäkin ovat etupäässä ns. laatukuvia, eli jokapäiväisiä kohtauksia esittäviä aiheita tai maisemia. Taiteilijoita ovat Gabriel Metsu, Jan van Goyen ja Philips Wouwerman, Isaac Koedijck, Abraham Storck, Adriaen van Ostade ja Adriaen van de Velde.

Näistä tulee yhteensä 11 taulua, mutta toden näköisesti Vrouw Mariassa olevien taulujen lukumäärä on suurempi.





Haaksirikkoa seuranneesta Ruotsin ja Venäjän välinen diplomaattinen kirjeenvaihto viittaa huomattavasti suurempiin rahasummiin kuin mainituista 11 taulusta yhteensä maksettiin. Myös Katariinan omasta ja hänen lähipiirinsä kirjeenvaihdosta (esim. Voltaire, Diderot, Falconet, Tronchin) saadaan viitteitä tauluista, mutta kadonneita tauluja sielläkään ei ole listattu. Joka tapauksessa on selvää, että huutokaupan tauluista useita on edelleen hukassa ja osa näistä on luultavasti Vrouw Mariassa. Siitä mitä nämä tarkalleen ovat, ei ole varmuutta.


Sanallisia kuvauksia kadonneista tauluista on säilynyt Braamcampin huutokauppaluetteloiden lisäksi muissa vanhoissa luetteloissa. Näiden perusteella kadonneiden taulujen tiedetään olevan tekijöilleen hyvin tyypillisiä, jopa toisintoja, joten niiden tunnistaminen ja erottaminen muista tauluista on monesti hankalaa. Mutta jo mainittujen taulujen lisäksi huutokaupan jälkeen kadonneiden taulujen joukossa on esimerkiksi Gerard ter Borghin, Melchior d’Hondecoeterin, Willem Joseph Laquyn, Johannes Lingelbachin ja Philips Wouwermanin töitä.


On huomioitava, että kaikki Vrouw Mariaan lastatut taulut eivät olleet Katariinan. Keisarinnan lisäksi hänen Haagin suurlähettiläänsä, Prinssi Gallitzin, joka oli saanut tehtäväkseen järjestellä Katariinan hankintoja, näyttää ostaneen tauluja itselleen ja lastanneen niitä Vrouw Mariaan. Uppoavasta laivasta tiedetään pelastetun kuusi hänelle kuulunutta taulua.

Yksi näistä on mitä luultavimmin Jan ten Compen maisemakuva Amsterdamista, joka on nykyään Amsterdamin kaupunginmuseossa. Tämä taulu myytiin huutokaupassa ja sen tiedetään kuuluneen Gallitzinin suvulle. Muista pelastetuista tauluista ei ole tietoa, eikä mahdollisista muiden venäläisten ylhäisten tekemistä ostoksista.





 
 
 
 
Jan ten Compe: De Munttoren gezien van het Singel, 1751. Amsterdams Historisch Museum.
 
Myös yksi Pietarin Eremitaasissa nykyisin oleva taulu liittyy Vrouw Marian tarinaan. Eremitaasin vuoden 1903 katalogi kertoo Pierre Mignardin Jeftan tyttären paluuta esittävän taulun olevan Braamcampin huutokaupasta, mutta se kuljetettiin jostain syystä eri laivalla.


 Pierre Mignard (7 November 1612 – 30 May 1695), called "Le Romain" to distinguish him from his brother Nicolas Mignard, was a French painter.

Katalogi mainitsee myös kyseisen taulun ostajan, J. Yverin, olleen se agentti, joka sai toimeksiannon ostaa Katariinalle, mutta tämä ei selvästikään ole koko totuus, koska muut ostivat yllä mainittuja tauluja. Muutoinkin on epäselvää, kuinka kyseinen taulu lopulta on Eremitaasin kokoelmiin päätynyt.

On mahdollista, että taulujen lisäksi hylyssä on muitakin taide-esineitä. Tähän viittaavat pelastetun tavaran luettelon mainitsemat ylellisyysesineet, kuten norsunluumunat ja kultaraamiset peilit. Braamcampin kokoelmasta myytiin myös hopeaa, posliinia ja muita ylellisyysesineitä, mutta ei ole tiedossa ostettiinko näitä Venäjälle.


Taulujen pakkaustapa ja säilyminen

Taulujen pakkaustavasta, joka luonnollisesti vaikuttaa suuresti taulujen säilymiseen, ei ole varmuutta. Vesitiiviiksi sinetöityjä lyijylieriöitä on esitetty, mutta tämän todistavia lähteitä ei ole tiedossa, ja osa tauluista oli puupaneeleja ja siten mahdottomia pakata minkäänlaisiin lieriöihin. Lisäksi lyijylieriöteoria tai muunlainen vesitiivis pakkaustapa ei näytä todennäköiseltä haaksirikon jälkeisen kirjeenvaihdon valossa, jossa keskustellaan tauluja sisältävistä laatikoista ja nimenomaan kastuneiden taulujen pelastusyrityksistä.

Lyijypakkausten mahdollisuutta ei kuitenkaan ole täysin suljettu pois ja arkistotutkimuksia pakkaustapaan liittyen jatketaan, mutta toistaiseksi taulujen oletetaan olevan puulaatikoissa vettyneessä tilassa. Tämä tietysti tarkoittaisi, että ne ovat pahoin kärsineitä, etenkin maalikerrosten suhteen. Tosin puupaneeleille maalattujen teoksien kohdalla taustamateriaali on luultavasti säilynyt suhteellisen hyvin, joskin tässäkään tapauksessa maalikerrokset eivät luultavasti ole pysyneet paikoilleen muun muassa vesiliukoisesta pohjustuksesta johtuen.


Jos siis taulut ovat olleet vettyneenä vuodesta 1771 asti, ne eivät toden näköisesti olisi enää siinä mielessä tauluja, että niitä voisi konservoida museon seinälle ripustettaviksi.




Jos ne nostetaan, ne ovat luultavasti varsin fragmentaarisia meriarkeologisia löytöjä. Erittäin mielenkiintoisia tutkimuskohteita ne joka tapauksessa olisivat, ja konservointihaasteina ennen kokemattomia. Jos taulujen nostoa ryhdytään suunnittelemaan, konservointihaasteisiin on heti ryhdyttävä valmistautumaan. Kansainvälisen asiantuntijaryhmän käyttö olisi perusteltua taulujen noston ja konservoinnin suunnittelussa, koska vastaavaa projektia ei ole aikaisemmin tehty.

Taidemaalarit, joiden teoksia mahdollisesti löytyy Vrow Marian hylystä: Coedyk, Douw (Gerard), Gooyen (Jan van), Metzu (Gabriel), Ostade (Adriaan van), Potter (Paulus), Stork (Abraham), Velde (Adriaan van de) sekä Wouwerman (Philip).

Vrow Marian kapteeni ja miehistö: kapteeni Reinhold Lorenz, miehistö 9 henkeä, tunnettuja perämies Reidert Janssen, puosu Tönnes Koertsen ja kokki Johan Hansen.

Tietoja ja kuvia poimittu mm. Museoviraston sivuilta


Kultuuriaarteella
Turussa 8-10 2016
Simo Tuomola

1 kommentti:

risto paumo kirjoitti...

SÄÄLI MUSEOVIRASTOA JA NIIDEN YT NEUVOTTELUJA JOTKA OVAT OLLEET RANKKOJA.KANSALLISAARTEET PITÄISI NOSTAA JA KONSERVOIDA MEILLE SUOMALAISILLE NÄYTILLE, VARMAANKIN SIIHEN SAA YKSITYISTÄ RAHOITUSTA SUOMALAISILTA FIRMOILTA MUTTA KUKA LÄHTISI VETÄMÄÄN PROJEKTIA ?