Kirkkolain suomennoksen nimiö vuodelta 1686.
Turussa laista kohistaan, kun se ei hyväksy kirkkoväen humalatilaa. Pappeja kielletään saarnaamasta synneistä, joita kansa ei tunne, koska se aiheuttaa enemmän pahennusta kuin parannusta. Kirkkolaki määrää myös rangaistuksen mm. niille, jotka uhraavat puille.
Vuoden 1686 kirkkolaki oli Ruotsin ja Suomen ensimmäinen protestanttinen kirkkolaki. Laki antoi itsevaltiuden ajan hengen mukaisesti kuninkaalle laajat oikeudet kirkkoon nähden. Se oli voimassa Suomessa vuoteen 1870 mutta Ruotsissa aina nykyaikaan saakka. Laki ilmestyi Henrik Florinuksen käännöksenä suomeksi vuonna 1688.
Henrik Florinus (1633 Paimio – 12. huhtikuuta 1705 Paimio), viralliselta nimeltään Henricus Florinus, oli suomalainen pappi, kirjailija ja kääntäjä. Hän julkaisi vuonna 1702 ensimmäisen suomalaisen sananlaskukokoelman nimellä Wanhain suomalaisten tawaliset ja suloiset sananlascut. Lisäksi Florinus tarkasti Raamatun kielen ja laati arvostetun latinalais-ruotsalais-suomalaisen sanakirjan.
Lain mukaan jokaisen alamaisen oli kuuluttava kirkkoon, mutta poikkeuksena olivat Itä-Suomen ortodoksit ja ulkomailta tulleet toisuskoiset, joiden oli harjoitettava oppiaan suljetuissa tiloissa.
Kaarle XI (24. marraskuuta 1655 – 5. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas 1660–1697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias.
Laki säädettiin kuningas Kaarle XI:n aikana. Sen mukaan Jumala oli antanut kirkon hallinnon kuninkaalle, joten kirkon itsemääräämisoikeutta vähennettiin. Valtion ja kirkon suhteet haluttiin määritellä tarkasti.
Valmisteluvaiheessa oli esillä ajatus erillisen kirkolliskollegion perustamisesta valtion keskusvirastoksi, mutta se ei toteutunut papiston voimakkaan vastustuksen takia. Ennen lakia oli valtiopäivien pappissääty toiminut eräänlaisena kirkollisasioiden virastona. Uuden lain mukaan pappissäädyn hallinnolliset ja oikeudenkäytön tehtävät lakkasivat.
Laki määräsi Hovioikeuden aloittamaan istuntonsa jumalanpalveluksella.
Laki merkitsi sitä, että tuomiokapitulin päätöksistä valitettiin maalliseen hovioikeuteen. Piispojen nimitysoikeus kuului kuninkaalle. Papinvaaleissa Suomeen jäi enää 26 sellaista pitäjää (seurakuntaa), joissa kansan suorittama papinvaali oli sillä tavoin ratkaiseva, että tuomiokapitulin oli nimitettävä eniten ääniä saanut ehdokas.
Kansanopetus säädettiin laissa kirkon tehtäväksi, mutta sen muodosta ja laajuudesta ei säädetty mitään. Piispa Johannes Gezelius vanhempi oli ehdottanut kirkkolakiin liitettävää koulutoimen ohjeistoa, mutta sitä ei lopulta otettu mukaan.
Liber concordiaen saksankielinen laitos, 1580.
Oikea kristillinen usko määriteltiin Konkordian (Tunnustuskirjojen) ja Upsalan vuoden 1593 kirkolliskokouksen pohjalta:
»Meidän Cuningallises Waldacunnasam / ja sen alla olewaisis Maacunnisa / pitä caickein itzens tunnustaman yxin ja ainoastans sijhen Christiliseen Oppijn ja Uscoon / cuin on perustettu Jumalan pyhäs Sanasa / Wanhan ja Uden Testamentin Prophetalisis ja Apostolisis Kirjoituxis / ja käsitetty Colmesa Pää-Symbolis, Apostolico, Nicæno ja Athanasiano, nijn myös sinä muutamattomas Ausburin Tunnustuxes / wuodesta 1530. cuin 1593. Upsalan Conciliumis wastanotettu / ja coconaises / nijn cutzutusa / Libro Concordiæ selitetty on. Ja caicki ne jotca Opetussäädysä / Kircois / Academiois / Gymnasiumeis eli Schouluisa / johongun wircaan tulewat / pitä / sijnä cuin he Ordineratan / eli cosca he jongun Graduxen ottawat / hengellisellä Walalla tähän Oppijn ja Uscon Tunnustuxeen itzens sitoman ja welcapääxi tekemän.»
(I. Lucu. Oikiast Christilisest Opista. § I.)
Kirkkolakiin kaavailtiin määräystä, että hautakivi sopii kaupunkilaisille, puuristi talonpojille.
Ristinsä kullakin
Turussa 3-9 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti