Tämänkertainen historialinkki piti kirjaaman jo 15-7, koskapa
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi.
Mutta tämäkin päivämäärä 21-7 kelpaa, sillä
Seilissä ollaan
Venäjän presidentin Seilin-vierailulla tarkat askelmerkit
Kuva: YLE / Linus Hoffman
Presidentti Dmitri Medvedevin vierailua Seilin saaressa on käsikirjoitettu jo kuukausia. Liikkuminen ja puheenaiheet on sovittu etukäteen.
– Paitsi puhelinneuvotteluita, erilaisia delegaatioita ja valtuuskuntia, on ollut käymässä. Heidän kanssa on keskusteltu melkein askeleen tarkkuudella, että missä kuljetaan ja pyritty luomaan hyvin tarkkaan keskustelun suuntia. Sekä liikkuminen että puheenaiheet ovat moneen kertaan punnittuja ja mietittyjä, tutkimusjohtaja Ilppo Vuorinen kertoo.
Viimeksi kirjasin saaresta tällaisia huomioita Jenni Vartiaisen tuoreen levyn myötä:
Seilissä
Vartiaisen kakkosalbumin nimi Seili viittaa Saaristomerellä sijaitsevaan saareen. Näin myös sanoituksen perusteella:
”Halki synkän veen, vene hiljalleen, lipuu saareen syrjäiseen. […] Seiliin soudetaan”, Vartiainen laulaa levyn nimiraidalla ja jatkaa dramaattisesti: ”Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää – kuolemaan”!
Teksti taitaa olla Mariskan käsialaa.
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. päivänä heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.
Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.
Potilaita alettiin siirtää Turusta Seiliin syksyllä 1622 ja mukaan piti ottaa tylysti arkku tai laudat arkkuun. Hoitokeinoina olivat Kupittaan lähdevesi ja vapaa viinanpoltto-oikeus, josta kertoo sanonta "olla seilissä".
Saaren ensimmäinen saarnaaja Carl Pictorius kirjattiin potilaaksi 1633 ja ensimmäisenä lääkärinä saarelle saapui kasvitieteilijä Elias Tillandz vuonna 1686. Isonvihan aikana hoitajat karkasivat saarelta Ruotsiin ja kruunu muutti laitoksen 1755 hullujenhuoneeksi, jonne suljettiin köyhiä, osattomia ja mielisairaita. Saaren ylläpitoon ohjattiin mm. sakkotuloja Turusta.
Keskimääräinen elinikä saaressa oleskevilla oli 1-5 vuotta. Mutta esim. ihotautia kärsinyt Malin Mattsdotter tuotiin saarelle jo tyttönä ja hän kuoli siellä 52-vuotiaana. Hulluksi luokitellut naiset olivat saaren yleisiä asukkeja, mutta esim. poliittinen toisinajattelu saattoi johtaa saarelle karkoitukseen, kuten kävi Ruotsista karkoitetulle Olof Norrmanille, joka suututti valtaapitävät vaatimalla kirkon ja valtion erottamista. Hän kuoli saarella eristettynä 85-vuotiaana vuonna 1773.
Lääkkeinä viinan ja veden lisäksi tarjolla oli kokaiinia ja morfiinia. 1785-1840 Seili toimi mielisairaalana ja 1841 se muutettiin parantumattomasti mielisairaiden turvalaitokseksi. 1889 miespotilaat siirrettiin sieltä pois ja keskityttiin vain hankaliin naisiin, jotka oli helppo nimetä mielisairaiksi. Näihin naisiin sovellettiin sitten rotuhygieenistä ajattelutapaa. Mielisairaala Selissä lakkautettiin vasta 1962.
Seilissä
Turussa 21-7-2012
Simo Tuomola
Karussa karkotettujen kirkossa
hoidettiin Seilin sieluja
Extra |
Turun Sanomat
24.6.2005 04:01
Hämmentävä historia alkaa heti kutoa seittiä
Seilin pintaidyllin päälle. Saari, jolla on hoidettu mielisairaita ja
spitaalisia, ei voi koskaan olla mikä saari tahansa. Keskikesällä kedon
kukat kilpailevat huomiosta syvänsinisenä välkkyvän meren kanssa.
Kirkas auringonvalo saa kuitenkin hiukan vinon kulman, kun astuu Seilin karun sairaalakirkon pihamaalle. Suuret männyt punamullatun kirkon seinustalla luovat tummia varjoja. Kuin vastapainoksi männyn siitepölypilvistä muodostuu outo sädekehä pyhän huoneen päälle. Kirkon oikealla puolella on ylhäisessä yksinäisyydessään jyhkeä puuristi. Se on pystytetty paikalle, jonne spitaaliset ennen haudattiin.
- Kuningas Kustaa II Adolf määräsi 1600-luvulla, että tarttuvaa tautia sairastavat on siirrettävä muualle kaupungista. Lokakuussa 1622 ensimmäinen kuljetus saapui Seiliin.
Ensimmäinen kuljetus tarkoitti spitaalisia, jotka tuotiin laivalla saareen ja eristettiin loppuelämäkseen muista ihmisistä. Seili oli riittävän kaukana, mutta kuitenkin myös lähellä:
- Turku-Tukholma -laivareitti kulkee aivan Seilin pohjoispuolelta. Turkuunkaan ei ole matkaa kuin 30 kilometriä, Wilenius selvittää.
Seilissä oli siviiliasutusta jo 1500-luvulla. Pysyvä asutus oli edellytys sairaalan perustamiselle, sillä sairaiden ruokahuolto piti kyetä järjestämään.
Nykyisin kirkolle pääsee kävelemällä maata pitkin. Vielä 1700-luvulla kirkon ja pääsaaren erotti hiekkapohjainen salmi. Spitaaliset asuivat kirkon juuressa, ja heidät erotti tavallisesta kansasta kaiken muun lisäksi vesi.
- Kirkkosaaressa oli neljä pientä asuinrakennusta, sauna ja leivintupa, jossa saatettiin valmistaa ruokaa, Wilenius kertoo.
Järjestelyä pidettiin ammoisina aikoina edullisena myös spitaalisille: he saivat olla omiensa joukossa.
- Tauti teki varsin kauheaa jälkeä ihmisissä, Wilenius kertoo.
- Rakentaja oli Kaarlo Jaakonpoika Merimaskusta. Hän rakensi myös Merimaskun kirkon, jossa on samaa näköä Seilin kirkon kanssa, Wilenius kertoo.
Seilin ristikirkon rakentajat pitivät kiirettä. Puu tuotiin ilmeisesti Turun seudulta talven aikana jäitä pitkin. Kirkko pystytettiin yhden kesän aikana.
- Ensimmäinen kesäkuuta ilmeisesti aloitettiin, ja elokuun lopussa oli jo vihkiäiset, Wilenius kertoo.
Kaarlo Jaakonpojalla oli apunaan tiettävästi 12 rakennusmiestä. Wileniuksen mukaan hirret oli mitä luultavimmin veistetty valmiiksi etukäteen. Nauloja ei tarvittu lainkaan, kun hirret pinottiin salvostekniikalla.
- Kirkko on rakennettu itä-länsi -suuntaisesti, kuten useimmat ristikirkot.
Kirkossa on paanukatto, joka on ehditty uusia monesti. Kirkonkellot ovat erillisessä tapulissa lähellä meren rantaa, josta ne kuuluvat kauas.
Spitaali oli parantumaton tauti, kunnes norjalainen lääkäri keksi tepsivän lääkkeen leprabakteeria vastaan1880-luvulla. Siihen asti rujoa jälkeä tekevää spitaalia eli lepraa pidettiin jumalan rangaistuksena. Katumusharjoitukset olivat oleellinen osa päiväohjelmaa Seilissä. Sielunhoidon päällysmiehenä saaressa toimi 1600-luvun alusta asti oma pappi. Ensimmäinen pappi oli nimeltään Hieronymus Laurentii Hinnulinus.
- Hinnulinus joutui jättämään papin pestin sen jälkeen, kun häntä epäiltiin haureuden harjoittamisesta, Wilenius kertoo.
Yksi Seilin papeista, Carl Pictorius puolestaan hoiti virkaansa niin suurella vakaumuksella, että päätyi lopulta itse mielisairaalan hoidokiksi.
Kolmas Seiliin joutunut erikoinen kirkonmies oli ruotsalainen Olof Norman. Norman karkotettiin Seiliin harhaoppisuuden vuoksi, jottei hän olisi levittänyt väärää uskoa. Skånelainen Norman edusti Saksasta levinnyttä separatistista liikettä, joka muun muassa halusi erottaa toisistaan kirkon ja valtion. Norman karkotettiin perheineen Seiliin, eikä hän missään vaiheessa vaihtanut mielipiteitään, vaan eli saarella elämänsä loppuun asti.
- Hän oli siihen aikaan eräänlainen mielipidevanki, Wilenius toteaa.
- Oletetaan, että niissä olisi edetty kirkkojärjestyksen mukaan, Wilenius kertoo.
Spitaaliset erotettiin saaren muusta väestöstä myös kirkossa. Ei riittänyt, että leprasairaat elivät etäisen saaren eristetyssä kolkassa. Heidät erotettiin omaan soppeensa myös jumalan huoneessa, jonne terveet ja sairaat kulkivat eri ovesta.
Spitaalisten ovi on edelleen jäljellä, ja se on pieni ja matala. Nykyinen pääovi rakennettiin hiukan myöhemmin. Kirkossa on edelleen jäljellä myös spitaalisten osio, joka on erotettu muusta salista aidalla. Edessä on alttari, jonka tunnistaa alttariksi vain muodon ja asiayhteyden perusteella.
- Sairaiden ehtoollinen järjestettiin omalta alttarilta. Ei heitä päästetty muiden joukkoon, Wilenius kertoo.
Pappi ei koskenut spitaalisiin. Heille ehtoollinen ojennettiin ilmeisesti puisella kupilla, jossa oli varsi. Kirkon esineistöön kuuluu edelleen pitkävartinen pahkakuppi. Se ei Wileniuksen mukaan kuitenkaan välttämättä ole sama keppi, jonka välityksellä parantumattomasti sairaat pääsivät osalliseksi herran ruumiista ja verestä.
Sielunhoidon lisäksi spitaalisia yritettiin lääkitä fyysisesti.
- Kupittaan lähdevettä kokeiltiin samoin kuin suoneniskentää, Wilenius selvittää.
Seiliin tuotiin leprasairata pääosin Lounais-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Mielisairaalan hoidokit olivat kotoisin ympäri Suomen.
Wileniuksen mukaan kirkon koristeluun ei aikoinaan jäänyt varaa.
Saarnastuolissa on sentään koukeroita. Mustavalkoinen saarnastuoli vuodelta 1734 on koristeltu apostolien kuvin. Saarnastuolin taulu lienee aikoinaan ollut kirkon väriläiskä: Carl Johan von Holthusenin maalaama taulu kuvaa sairasvuoteella olevaa naista ja enkeliä, jonka viitta on punainen.
Sittemmin kirkkoon on tullut hiukan lisää väriä. Punaisen alttarivaatteen lahjoitti kirkkoon vuonna 1957 Sylvi Kekkonen. 1949 valmistunut turkulaisen Helge Stenin maalaama alttaritaulu esittää myrskyä Genesaretin järvellä.
- Museovirasto ei meinannut aluksi hyväksyä taulua, koska piti sitä liian modernina, Wilenius kertoo.
Kirkko on ollut museoviraston hallinnassa siitä lähtien, kun mielisairaalatoiminta saarella päättyi vuonna 1962.
Askeettisuus tuntuu edelleen sopivan yhteen kirkon historian kanssa. Seilissä ei iloittu vaan surtiin, kaduttiin ja oltiin hulluja. Nyt muistellaan.
Wilenius kertoo, että saari oli kaikessa karuudessaan iso ja tärkeä työnantaja. Kesäaikaan saaressa kävi työväkeä, sillä Nauvosta ja Rymättylästä ei ole kuin kuuden kilometrin matka.
Kun sukututkimuksesta on tullut yhä suositumpaa, monet ovat alkaneet selvittää Seilissä asuneiden esi-isien ja -äitien elämäntarinoita. Olihan Seili hyvin erikoislaatuinen työpaikka.
Ristit kirkkomaalla muistuttavat saaren ihmiskohtaloista.
- Jo vuodelta 1755 on kruunun päätös, että mielisairaanhoito keskitetään Seilin saareen, Wilenius kertoo.
Papin virka säilyi Seilissä aina vuoteen 1840 saakka, kun saaressa oli jo vuosikymmenten ajan hoidettu pelkästään mielisairaita spitaalisten sijaan.
Vuodesta 1845 lähtien Nauvon seurakunta sai hoitaakseen kirkolliset tehtävät, joihin kuului jumalanpalveluksen järjestäminen kolmesti kesässä.
Järjestely on edelleen voimassa.
- Nauvosta tulee pappi kolmena kesäviikonloppuna pitämään suomenkielisen jumalanpalveluksen, Wilenius kertoo.
Kirkkoon mahtuu kerralla noin 250 henkilöä. Siellä järjestetään vihkiäisiä ja muistotilaisuuksia. Kirkko on avoinna yleisölle kesä-elokuussa päivittäin neljän tunnin ajan. Maanantaisin kirkko on suljettu.
Kirkas auringonvalo saa kuitenkin hiukan vinon kulman, kun astuu Seilin karun sairaalakirkon pihamaalle. Suuret männyt punamullatun kirkon seinustalla luovat tummia varjoja. Kuin vastapainoksi männyn siitepölypilvistä muodostuu outo sädekehä pyhän huoneen päälle. Kirkon oikealla puolella on ylhäisessä yksinäisyydessään jyhkeä puuristi. Se on pystytetty paikalle, jonne spitaaliset ennen haudattiin.
Spitaaliset erotti terveistä myös vesi
Amanuenssi Anne Wilenius kertoo, että Seilin historia ulottuu pitkälle Ruotsin vallan ajalle.- Kuningas Kustaa II Adolf määräsi 1600-luvulla, että tarttuvaa tautia sairastavat on siirrettävä muualle kaupungista. Lokakuussa 1622 ensimmäinen kuljetus saapui Seiliin.
Ensimmäinen kuljetus tarkoitti spitaalisia, jotka tuotiin laivalla saareen ja eristettiin loppuelämäkseen muista ihmisistä. Seili oli riittävän kaukana, mutta kuitenkin myös lähellä:
- Turku-Tukholma -laivareitti kulkee aivan Seilin pohjoispuolelta. Turkuunkaan ei ole matkaa kuin 30 kilometriä, Wilenius selvittää.
Seilissä oli siviiliasutusta jo 1500-luvulla. Pysyvä asutus oli edellytys sairaalan perustamiselle, sillä sairaiden ruokahuolto piti kyetä järjestämään.
Nykyisin kirkolle pääsee kävelemällä maata pitkin. Vielä 1700-luvulla kirkon ja pääsaaren erotti hiekkapohjainen salmi. Spitaaliset asuivat kirkon juuressa, ja heidät erotti tavallisesta kansasta kaiken muun lisäksi vesi.
- Kirkkosaaressa oli neljä pientä asuinrakennusta, sauna ja leivintupa, jossa saatettiin valmistaa ruokaa, Wilenius kertoo.
Järjestelyä pidettiin ammoisina aikoina edullisena myös spitaalisille: he saivat olla omiensa joukossa.
- Tauti teki varsin kauheaa jälkeä ihmisissä, Wilenius kertoo.
Kirkko pystytettiin yhdessä kesässä
Seilin ensimmäinen kirkko tuotiin saareen 1624 Pyhän Yrjön hospitaalista Turusta. Kyseessä oli pieni kappeli, jonka paikalle nykyinen ristikirkko rakennettiin vuonna 1733.- Rakentaja oli Kaarlo Jaakonpoika Merimaskusta. Hän rakensi myös Merimaskun kirkon, jossa on samaa näköä Seilin kirkon kanssa, Wilenius kertoo.
Seilin ristikirkon rakentajat pitivät kiirettä. Puu tuotiin ilmeisesti Turun seudulta talven aikana jäitä pitkin. Kirkko pystytettiin yhden kesän aikana.
- Ensimmäinen kesäkuuta ilmeisesti aloitettiin, ja elokuun lopussa oli jo vihkiäiset, Wilenius kertoo.
Kaarlo Jaakonpojalla oli apunaan tiettävästi 12 rakennusmiestä. Wileniuksen mukaan hirret oli mitä luultavimmin veistetty valmiiksi etukäteen. Nauloja ei tarvittu lainkaan, kun hirret pinottiin salvostekniikalla.
- Kirkko on rakennettu itä-länsi -suuntaisesti, kuten useimmat ristikirkot.
Kirkossa on paanukatto, joka on ehditty uusia monesti. Kirkonkellot ovat erillisessä tapulissa lähellä meren rantaa, josta ne kuuluvat kauas.
Spitaali oli parantumaton tauti, kunnes norjalainen lääkäri keksi tepsivän lääkkeen leprabakteeria vastaan1880-luvulla. Siihen asti rujoa jälkeä tekevää spitaalia eli lepraa pidettiin jumalan rangaistuksena. Katumusharjoitukset olivat oleellinen osa päiväohjelmaa Seilissä. Sielunhoidon päällysmiehenä saaressa toimi 1600-luvun alusta asti oma pappi. Ensimmäinen pappi oli nimeltään Hieronymus Laurentii Hinnulinus.
- Hinnulinus joutui jättämään papin pestin sen jälkeen, kun häntä epäiltiin haureuden harjoittamisesta, Wilenius kertoo.
Yksi Seilin papeista, Carl Pictorius puolestaan hoiti virkaansa niin suurella vakaumuksella, että päätyi lopulta itse mielisairaalan hoidokiksi.
Kolmas Seiliin joutunut erikoinen kirkonmies oli ruotsalainen Olof Norman. Norman karkotettiin Seiliin harhaoppisuuden vuoksi, jottei hän olisi levittänyt väärää uskoa. Skånelainen Norman edusti Saksasta levinnyttä separatistista liikettä, joka muun muassa halusi erottaa toisistaan kirkon ja valtion. Norman karkotettiin perheineen Seiliin, eikä hän missään vaiheessa vaihtanut mielipiteitään, vaan eli saarella elämänsä loppuun asti.
- Hän oli siihen aikaan eräänlainen mielipidevanki, Wilenius toteaa.
Sairaille ojennettiin ehtoollinen puukepillä
Jumalanpalveluksia Seilissä järjestettiin säännöllisesti ympäri vuoden.- Oletetaan, että niissä olisi edetty kirkkojärjestyksen mukaan, Wilenius kertoo.
Spitaaliset erotettiin saaren muusta väestöstä myös kirkossa. Ei riittänyt, että leprasairaat elivät etäisen saaren eristetyssä kolkassa. Heidät erotettiin omaan soppeensa myös jumalan huoneessa, jonne terveet ja sairaat kulkivat eri ovesta.
Spitaalisten ovi on edelleen jäljellä, ja se on pieni ja matala. Nykyinen pääovi rakennettiin hiukan myöhemmin. Kirkossa on edelleen jäljellä myös spitaalisten osio, joka on erotettu muusta salista aidalla. Edessä on alttari, jonka tunnistaa alttariksi vain muodon ja asiayhteyden perusteella.
- Sairaiden ehtoollinen järjestettiin omalta alttarilta. Ei heitä päästetty muiden joukkoon, Wilenius kertoo.
Pappi ei koskenut spitaalisiin. Heille ehtoollinen ojennettiin ilmeisesti puisella kupilla, jossa oli varsi. Kirkon esineistöön kuuluu edelleen pitkävartinen pahkakuppi. Se ei Wileniuksen mukaan kuitenkaan välttämättä ole sama keppi, jonka välityksellä parantumattomasti sairaat pääsivät osalliseksi herran ruumiista ja verestä.
Sielunhoidon lisäksi spitaalisia yritettiin lääkitä fyysisesti.
- Kupittaan lähdevettä kokeiltiin samoin kuin suoneniskentää, Wilenius selvittää.
Seiliin tuotiin leprasairata pääosin Lounais-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Mielisairaalan hoidokit olivat kotoisin ympäri Suomen.
Karua ja surua, vähän punaista
Seilin tavallisella väestöllä, maanviljelijöillä ja kalastajilla, oli kirkonpenkeissä enemmän tilaa ja isompi ovi. Koko kirkkoa leimaa kuitenkin kolkko karuus. Sisäseinien hirret ovat silkkaa puuta ilman maalia ja koristeita.Wileniuksen mukaan kirkon koristeluun ei aikoinaan jäänyt varaa.
Saarnastuolissa on sentään koukeroita. Mustavalkoinen saarnastuoli vuodelta 1734 on koristeltu apostolien kuvin. Saarnastuolin taulu lienee aikoinaan ollut kirkon väriläiskä: Carl Johan von Holthusenin maalaama taulu kuvaa sairasvuoteella olevaa naista ja enkeliä, jonka viitta on punainen.
Sittemmin kirkkoon on tullut hiukan lisää väriä. Punaisen alttarivaatteen lahjoitti kirkkoon vuonna 1957 Sylvi Kekkonen. 1949 valmistunut turkulaisen Helge Stenin maalaama alttaritaulu esittää myrskyä Genesaretin järvellä.
- Museovirasto ei meinannut aluksi hyväksyä taulua, koska piti sitä liian modernina, Wilenius kertoo.
Kirkko on ollut museoviraston hallinnassa siitä lähtien, kun mielisairaalatoiminta saarella päättyi vuonna 1962.
Askeettisuus tuntuu edelleen sopivan yhteen kirkon historian kanssa. Seilissä ei iloittu vaan surtiin, kaduttiin ja oltiin hulluja. Nyt muistellaan.
Wilenius kertoo, että saari oli kaikessa karuudessaan iso ja tärkeä työnantaja. Kesäaikaan saaressa kävi työväkeä, sillä Nauvosta ja Rymättylästä ei ole kuin kuuden kilometrin matka.
Kun sukututkimuksesta on tullut yhä suositumpaa, monet ovat alkaneet selvittää Seilissä asuneiden esi-isien ja -äitien elämäntarinoita. Olihan Seili hyvin erikoislaatuinen työpaikka.
Ristit kirkkomaalla muistuttavat saaren ihmiskohtaloista.
Jumalanpalvelus kolmesti kesässä
Jumalanpalveluksia pidettiin kahden alttarin väelle aina vuoteen 1785 asti. Silloin kuoli viimeinen spitaalinen. Mielisairaiden osuus saaren potilaista oli koko ajan noussut sitä mukaa kuin leprasairaiden määrä väheni.- Jo vuodelta 1755 on kruunun päätös, että mielisairaanhoito keskitetään Seilin saareen, Wilenius kertoo.
Papin virka säilyi Seilissä aina vuoteen 1840 saakka, kun saaressa oli jo vuosikymmenten ajan hoidettu pelkästään mielisairaita spitaalisten sijaan.
Vuodesta 1845 lähtien Nauvon seurakunta sai hoitaakseen kirkolliset tehtävät, joihin kuului jumalanpalveluksen järjestäminen kolmesti kesässä.
Järjestely on edelleen voimassa.
- Nauvosta tulee pappi kolmena kesäviikonloppuna pitämään suomenkielisen jumalanpalveluksen, Wilenius kertoo.
Kirkkoon mahtuu kerralla noin 250 henkilöä. Siellä järjestetään vihkiäisiä ja muistotilaisuuksia. Kirkko on avoinna yleisölle kesä-elokuussa päivittäin neljän tunnin ajan. Maanantaisin kirkko on suljettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti