Vanity Fair

Turhuuden turuilla

Tänään 18-7 vietämme erään brittikirjailijan synttäreitä:

1811 – William Makepeace Thackeray, brittiläinen kirjailija (Turhuuden turuilla) (k. 1863)

William Makepeace Thackeray (1811 Kalkutta, Intia – 1863 Lontoo, Iso-Britannia) oli brittiläinen kirjailija, satiirikko. Hän kuului Charles Dickensin ystäväpiiriin. Hänen pääteoksensa on aikalaisteos Turhuuden turuilla (Vanity Fair), jossa hän ironisoi itsekkyyttä, nuukuutta, tekopyhyyttä, itserakkautta ja mammonanpalvontaa.

Turhuuden turuilla: Romaani vailla sankaria. (Vanity fair: A novel without a hero, 1847–1848.) Suomentanut Aino Tuomikoski. 1. painos kahdessa osassa 1955–1956. Helsingissä: Otava, 2005.

On kirjoittanut myös teoksen The Luck of Barry Lyndon, johon Kubrickin nimileffa perustuu.



W. M. Thackerayn omakuva.

Tämän hevonsillan kautta palaammekin Turhuuden turuille pohtimaan kaupunkimme nimen etymologiaa:

Kaupungin vanhin keskus oli maanteiden yhtymäkohta, tori eli turku. Nimi Turku juontunee muinaisvenäjän kauppapaikkaa merkinneestä sanasta turgu. Samasta vanhasta indoeurooppalaisesta sanakannasta ovat peräisin myös Saksan kaupunginnimi Torgau ja Italian kaupunginnimi Trieste.

Muinaisvenäjän sanan oletetaan kulkeutuneen Suomeen novgorodilaisten kauppamiesten mukana. Se elää nykyään enää sellaisissa sanonnoissa kuin "turhuuden turuilla" ja "maailman turuilla". Sana on siirtynyt kauppiaiden matkassa myös Skandinaviaan. Sen perillinen on mm. ruotsin toria merkitsevä sana torg, josta juontuu suomen sana tori.

Samalla tavalla Venäjältä Turun tienoille kulkeutuneeksi on selitetty Aurajokivarren kylännimen Paaskunta alkuelementti, joka olisi peräisin venäjän kylää, kylänosaa ja asutusta merkitsevästä sanasta pogost.

Itse etsisin Turun alkuperää vieläkin kauempaa:

Torin vasara

Kun meillä täällä vietetään Keskiyön Auringon juhlaa juhannustulin, vietettiin Rooman valtakunnassa Summanus-juhlaa, yöllisen ukkosen jumalan kunniaksi.

Ukko vie meidät siis takaisin kokon ääreen. Kokkotulet olivat alunperin uhritulia ja myyttinen tuli syntyi Ukon nuolesta. Suomessa nykykokon lähihistoria palautuu Kupittaan lähteelle Turkuun vuoteen 1650, jolloin se ns. ensimmäinen kokko sytytettiin pahoja henkiä karkottamaan. Siellä myös piispa Henrik kastoi tarun mukaan kansaa kristinuskoon, mutta vain tarun.

Turisas on muinaissuomalaisen sodanjumalan Tursaan mukaan nimetty folk metalia ja viikinkimetallia soittava yhtye, jonka perustivat Mathias Nygård ja Jussi Wickström Hämeenlinnassa vuonna 1997. Yhtyeen tyyliä kutsutaan myös battle metaliksi yhtyeen debyyttialbumin nimen mukaisesti. Yhtyeen nimi "Turisas" perustuu Mikael Agricolan käyttämään Tursas-nimen kirjoitusmuotoon 1500-luvulta.

Turisas esiintyi myös Ruisrockin 40-vuotisjuhlilla.

E.N. Setälän mukaan tämänkaltainen tursaansydän-merkki on ollut nimensä mukaisesti Tursas-jumalan (tai olennon) merkki.


Iku-Turso (myös Turso, Tursas, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö. Tursas-sanaa on käytetty myös mursuista. Nimi palautunee kantagermaaniseen *thurisaz-sanaan, joka tarkoittaa jättiläistä tai demonia. Nykytutkimus ei enää usko aikaisempiin teorioihin, joiden mukaan Turso/Tursas-nimillä olisi yhteyttä skandinaavisen mytologian Thor- tai Tyr-jumalten nimiin.
Iku-alkuliite on myös eräiden muiden myyttisten olentojen, kuten Iku-Tieran nimessä. Se viitannee ikuiseen olentoon, joka on ollut olemassa jo maailman syntymästä lähtien.
Vanhimmat kirjalliset kuvaukset tästä uskomusolennosta ovat 1500-luvulta Mikael Agricolalta ja Sigfridus Aronus Forsiukselta. Heidän mukaansa "Turisas" on ollut muinainen suomalainen (hämäläinen) sodanjumala. Forsius kertoo, että Turisaksen ase oli jousi.



Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies, joka julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat.

Toki kokkotulet olivat palaneet täällä aiemminkin. Ensin suurilla kukkuloilla palvottiin uhritulin Ukkosen jumalaa Tuuria, Turisasta, Toria. Sittemmin Kalevalan vaakalintua, ilmalintu Kokkoa ja Louhikäärmettä tulilieskoineen. Griippiä siis. Muinaisissa uskoissa esi-isillämme olivat omat taikamenonsa. Meillä omamme, vaikkakin samaa perua.

 

Heraldinen aarnikotka.

Kokko, kotka, lohikäärme oli myös viikinkien palvonnan kohde ja viikinkiveneiden näyttävä keulakoriste. Niinpä Kokkotulet esim. Turun Linnasmäellä ja Vartiovuorenmäellä, Liedon Vanhalinnassa ja Rikalassa tai Helsingin Roihuvuorella kertoivat Kokkoveneiden liikkeistä.

Syntyi muinaistulien ketju, joka varoitti vihollisen liikkeistä, mutta kertoi myös kaupankäynnin mahdollisuuksista. Vartiotulien järjestelmän myötä ehdittiin siirtyä turvaan linnavuorien suojaan, kuten esim. saaristossa Nauvon Kasabergille. Syntyi myös rauhanomaisia kauppapaikkoja, kuten esim. Satavan Samppa tai Samppalinnan paaluvarustus.

Valkoinen kilpi oli viikinkien rauhanomaisen lähestymisen merkki ja Turun Samppalinnan paaluvarustuksen tunnus. Täällä paloivat Muinaistulien Yön viestitulet myös rauhanomaisissa merkeissä.

Sampo, sammas oli pylväs, kauppapaikan merkki, kauppaoikeuden valta- ja oikeussymboli kuin jokin obeliski tai toteemi. Kun Turun nimeä etsitään kauppapaikan ja torin käsitteestä, johtavat jäljet siis vielä senkin yli Ukkosen jumalaan (Tor, Tuuri, Turisas) ja suojaan, turvapaikkaan. Agricolan kielessä turva oli turua.


Turuassa täällä
Turussa 18-7-2012
Simo Tuomola