1565 – Suomalainen yliamiraali Klaus Kristerinpoika Horn voitti Bornholmin suuressa meritaistelussa tanskalaisen Otto Rudin laivaston. Rudi menetti 5 000 miestä ja hänen itsensä oli antauduttava amiraalinlaivoineen. Meritaistelu oli osa Pohjoismaista seitsenvuotista sotaa, jota käytiin kesästä 1563 aina 13.12.1570 saakka.
Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509.
Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa. Otto Rud kuoli vankeuden aikana 11.10.1565 Tukholmassa.
Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 07.07.1565
Kesällä 1565 Tanskan laivasto oli taas merikelpoisena merellä. Sitä johti nyt Otto Rud. Tanskalaiseen laivastoon kuului 36 alusta. Laivasto tapasi Hornin laivaston Bornholmin ja Rügenin välillä, jonne Horn oli vetäytynyt käytyään uudelleen Kööpenhaminan edustalla tullia kantamassa. Hornin komennossa oli nyt 46 alusta, joista pari oli vasta Suomesta tullutta.
Bornholmin ja Rügenin välissä suoritettiin ratkaiseva taistelu 7.7.1565. Tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren aloitti taistelun purjehtien Hornin laivaston keskelle ja ryhtyen valtausyrityksiin. Se joutui heti alussa vierekkäin Hornin amiraalilaivan St Erikin kanssa. Amiraalilaivojen kesken käytiinkin sitten ankaraa kaksintaistelua tuntikausia, kunnes Rudin oli pakko antautua huolimatta siitä, että hän sai lopussa avukseen kaksi muuta laivaa.
Klas Kristersson Horn
Klas Kristersson Horn var en svensk amiral av finländsk härkomst. Han föddes omkring år 1517 i Åminne. Han deltog i sjuårskriget mellan Danmark och Sverige 1563-1570, där han vann en avgörande seger över den danska flottan den 7 juli 1565 och den 26 juli 1566 vann han över en kombinerad dansk-lübecksk flotta nära Öland. Han dog den 9 september samma år i pesten. Gift (1551-01-03) med Kerstin Krumme (1532-1611)
yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra (n.1518 - 1566)
Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä
sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin
Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana.
Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen
jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.
Jägmästaren oli taistelun melskeessä kuitenkin uppoamassa ja sen miehistöstä (1500 miestä) oli 2/3 osaa taistelukyvyttömiä. St Erikin vieressä taisteli Suomen Joutsen (Finska Svan 82, vara-amiraali Sten Sture ja laivankapteenina Baner, jotka kaatuivat taistelun kuluessa) tanskalaisia aluksia Kristoferia (Nils Trolle) ja Jungfrua (Erik Rud) vastaan. Tuuli ajoi niitä vastaan Troiluksen (44) ja erään suuren lyypekkiläisen, jotka olivat kiinnittyneet toisiinsa valtauspuomeilla, ja näin muodostuneessa viiden aluksen ruuhkassa oli taistelu tavattoman kiivas.
Kristofer upposi pian, vieden mukanaan mm tanskalaisen aliamiraalin Niilo Trollen, mutta osa miehistöä valtasi ruotsalaisen St Göranin ja sen onnistuikin Ruotsin lipun turvin päästä pakoon taistelupaikalta. Taistelu oli muuallakin ankaraa. Kun se illalla taukosi tanskalaiset olivat menettäneet 3 alusta (Kristopher, kapteenina Nils Trolle, Lübeck) uponneina ja 2 alusta (lippulaiva Jägmästaren 90) vallattuina sekä 5000 miestä. Pahoin runneltuna Tanskan laivasto purjehti ensin Bornholmiin ja sitten Kööpenhaminaan.
Taistelu oli Hornin johtamalle Ruotsin laivastollekin maksanut paljon: muun muassa 3 laivaa (Grip uponnut, Gyllende Lejon palanut ja St Göran vallattu) ja noin 2000 miestä oli menehtynyt. Mutta ratkaiseva voitto oli saavutettu. Tämän jälkeen hän Horn oli Itämeren herra. Ettei hänen suurta voittoaan voitu erikoisemmin käyttää hyväksi sodan lopputuloksen kannalta, johtuu siitä, että samoihin aikoihin Ruotsin maavoimat kärsivät tappion Axtornassa.
Ottoa kaatamassa
Suomen Turussa 7-7-2012
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti