Finnegans Wake
Finnegans Waken julkaisu 1939 päätti Joycen kirjailijanuran. Vielä samana vuonna alkoi toinen maailmansota. Suojellakseen tytärtään Luciaa Joyce muutti maaseudulle St. Gérand-le-Puyhin, jossa hän eli vuoden verran. 1940 Saksa hyökkäsi Ranskaan, joten Joyce joutui jälleen pakenemaan sotaa. Kuten ensimmäisenkin maailmansodan aikana, Joyce kiiruhti Zürichiin, jonne hän saapui perheineen joulukuussa 1940. Jo heikoksi käynyt Joyce ei elänyt enää monta päivää Zürichiin muutettuaan, vaan kuoli 13. tammikuuta 1941. Kuolinsyynä oli vatsakalvon tulehdus, joka oli puhjennut jo lähes seitsemän vuotta hoitamattomana olleen vatsahaavan leikkauksen yhteydessä.[58]
James Joyce haudattiin Flunternin hautausmaalle Zürichiin.
Finnegans Wake on teoksena hyvin monimutkainen, ja sen perustarinana on dublinilaisen kapakanpitäjän näkemä uni. Itse nimi Finnegans Wake tulee Finnegan's Wake -nimisestä irlantilais-amerikkalaisesta balladista, jossa Tim Finnegan -niminen tiilenkantaja saa kallonmurtuman ja kuolee, mutta herää viskin ansiosta kuolleista kesken ruumiinvalvojaistensa.
James Joycen käsissä HCE:n tarina alkaa sanoin:
riverrun, past Eve and Adam's, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs.
ja loppuu ypyrämuotoon alkaakseen jälleen alusta:
The keys to. Given! A way a lone a last a loved a long the
Muoto jo sinänsä pitää sisällään ikuisen paluun ajatuksen, reinkarnaation ja sen, että historia toistaa itseään. Jo Aatamin ja Eevan ajoista.
Joyce työsti viimeiseksi jäänyttä kirjaansa 17 vuotta vuosina 1922-1939, eikä kukaa ole rohjennut vieläkään yrittää suomentaa sitä. Suomentaa sitä tuskin voikaan, mutta kylläkin tulkita.
Joyce itse kommentoi kirjaansa: Kirjan sanotaan olevan hämärä. Sitä verrataan Odysseukseen. Mutta Odysseuksen tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti päiväaikaan, uuden teokseni tapahtumat taas yöhön. Asiat eivät luonnollisesti voi olla yhtä selkeitä yöllä, vai mitä?
Teoksessa päähenkilömme herra Porter perheineen nukkuu unta nähden kuitakuinkin läpi koko kirjan ja kuvittelee olevansa unensa synkkä henkilö HCE; Humphrey Chimpden Earwicker.
riverrun; ajan virta on ajatuksen virtaa, ja tietenkin myös Dublinin halki kirkon ja luomistarinan ohi virtaava joki Liffey. Joen rannat ja poukamat kuvaavat jo koko Irlannin saarta houkuttelevine muotoineen.
commodius vicus of recirculation; roomanajan turmeltuneisuus huokuu ajan ympyrästä tässä latinan vicus-kylässä, jonka HCE, Howth Castle and Environs varmentaa Dubliniksi.
Niinpäs! The keys to. Given! Tarttiskos uhrata seuraavat 17 vuotta tän jutun tulkintaan ja suomentamiseen ... Finnikansa herää!
Aurajoella
Turussa 13-1-2010
Simo Tuomola
1 kommentti:
I: Minun pessimismini on optimismia, optimismini pessimismiä
PROLOGI: Mukavaa matkaa Manalaan
Harriet Beecher-Stowe ei ole Samuel Langhorne Clemens vaikka kyntää hänkin amerikkalaista sielunmaisemaa 'kahden sylen' syvyydeltä. Setä Tuomon tupa oli ensimmäinen amerikkalainen romaani, jossa oli mustaihoinen päähenkilö. Orjuuden vastustaja Harriet Beecher-Stowe julkaisi sen aluksi sarjana National Era -sanomalehdessä ja vuotta myöhemmin 1852 se julkaistiin kokonaisena kirjana. Teos suomennettiin nuorisolle sovitettuna 1856 ja julkaistiin pitkänä versiona 1899-1900.
Taiteilijanimen Mark Twain, joka juuri tuota turvallista 3,7 metrin (2 syltä) syväystä Mississippin jokislangissa tarkoittaa, ottanut Clemens julkaisi Tom Sawyerin 1876 ja Huckleberry Finnin seikkailut 1884.
Hän tulee huomenna on myös Harrietin käsialaa. Ja se tie vie meidät Irlantiin, jossa Samuel Barclay Beckett vaikutti; Godot - huomenna hän tulee. Ja tajunnanvirran tietä kun on lähdetty kulkemaan, törmäämme saman tien hänen kaveriinsa nimeltä James ei nyt Morrison eikä Dean, vaan Augustine Aloysius Joyce, suomeksi Volter Adalbert Kilpi, ja Alastalon salista löydämme myös Odysseuksen Troijan hevosineen ja Manalan matkoineen.
Lähetä kommentti