Henrik (Henric) Cajander (1804–1848) kuvasi Suomen vanhimman tunnetusti säilyneen valokuvan, dagerrotyypin, Turussa 3. marraskuuta 1842. Kuvassa on Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut niin kutsuttu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Lisäksi Turun Museokeskuksen valokuva-arkistossa on kaksi muuta Cajanderin ottamaa dagerrotyyppia vuodelta 1844: omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni.
Cajander toimi Suomen kaartin pataljoonanlääkärinä vuodesta 1833 ja Turun piirilääkärinä vuodesta 1836.
Ensimmäinen Suomessa kuvattu dagerrotyyppi. Kuvassa niin sanottu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Kuvan otti Henrik Cajander 3.11.1842.
Jumalan miekka
Nobel liittyy Turkuun isänsä kautta:
Alfred Nobelin isä keksi valmistaa sotilaille vedenkestäviä selkäreppuja, joihin voitaisiin myös puhaltaa ilmaa ja joita voitaisiin käyttää ilmapatjoina vesistöjen ylityksissä ja rakennuselementteinä ponttonisilloissa ja lopulta miinoina. Vaikka Ruotsin sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Immanuel Nobelin keksinnöstä, tämän onnistui löytää sopiva yhteistyökumppani. Venäjän Tukholmassa oleskelevan lähettilään, suomalaisen Lars Gabriel von Haartmanin, kehotuksesta Nobel jätti perheensä Ruotsiin ja siirtyi Turkuun kehittelemään keksintöään tarjotakseen sitä Venäjän keisarikunnan armeijalle.
Immanuelin lähdettyä Turkuun 1837 muu perhe joutui selviytymään ilman hänen apuaan. Ensimmäisenä vuotenaan Turussa Immanuel onnistui lähettämään perheelle sen verran rahaa, että vaimo Andriette pystyi avaamaan pienen maito- ja vihanneskaupan. Auttaakseen äitiään selviämään ahdingosta perheen lapset Robert, Ludvig ja Alfred joutuivat myymään tulitikkuja kadulla.
Vuonna 1838 Turusta Pietariin muuttanut Immanuel Nobel oli menestynyt hyvin. Hänen oli onnistunut lopulta vakuuttaa Venäjän sotilasviranomaiset ja itse keisari Nikolai I miinojensa hyödyllisyydestä. Kolmentuhannen hopearuplan palkkion saanut Nobel oli laajentanut miinoja kehittelevää koepajaansa, ja 1842 hän päätti kutsua perheensä Pietariin. Tähän aikaan Pietari oli yksi maailman metropoleista niin tieteen kuin myös kulttuurin näkökannalta.
Ja valokuvan historian kautta:
Turkuun dagerrotypia saapui vuonna 1842, kun Turun piirilääkäri Henrik Cajander otti täällä Suomen ensimmäisen valokuvan 3.11., kohteena Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut Nobelin talo, taustallaan Turun tuomiokirkko. Paikalta löytyy nykyisin asiaan liittyvä muistolaatta.
Ensimmäinen Suomessa kuvattu dagerrotyyppi. Kuvassa niin sanottu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Kuvan otti Henrik Cajander 3.11.1842.
Cajanderin tallennuksista säilyneet ovat myös omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni 1844. Mutta hävitetty on sen sijaan häpeällisesti katukuvasta tuo Suomen ensimmäisen valokuvan kohde, kaksikerroksinen upea empirerakennus, Nobelin talo. Ruudinkeksijä Alfredin isä Immanuel Nobel oli insinööri, arkkitehti ja keksijä. Hän asui Turussa vuosina 1837-38 ja rakennutti tänne nimeänsä kantavan talon, joka hajotettiin turhana uudistusten tieltä 1961.
Henrik Cajander (1804–1848) lienee ensimmäinen suomalainen, joka on ottanut valokuvia dagerrotypiamenetelmällä Suomessa ja Turussa. Tässä miehen omakuva vuosimallia 1844, tallennettu 15.9.1844.
Dagerrotypia-tekniikalla kuva taltioitiin hopeidulle kuparilevylle, jossa oli valoherkkä jodihopeakalvo. Lasin alla valokuva kiilsi kuin peili ja sitä oli katsottava määrätystä kulmasta, jotta se näkyisi.
Syntyi 16.1.1804 Turussa, kuoli 18.2.1848 Turussa. Hauta löytyy Turun vanhalta hautausmaalta V.2.4.1.11.
Turun Itäharjun kolerahautausmaa on muinaismuistokohde, 1831 raivonneen koleran uhrien aidattu leposija. Koleraan kuolleita ei saanut haudata tavalliseen kirkkomaahan, joten heille varattiin oma hautausmaa keskusta-alueen ulkopuolelta. Toinen Turun kolerahautausmaista sijaitsi Linnanfältillä nykyisten Pakkarinkadun ja Malminkadun tienoilla ja sinne haudattiin lähinnä venäläisvaruskunnan kolerauhreja.
Tohtori Hjelt muistelee lapsena kokemaansa epidemiaa:
" ... Koleran puhjetessa Turussa syyskuussa 1831 kolerakomitean jäsenet vaelsivat alueillaan valkoinen side käsivarressa. Koleratapauksen sattuessa talon portti suljettiin eikä ketään päästetty sisään. Elintarvikkeita annettiin päivittäin ikkunan kautta. Hautaamiset suoritettiin yöaikaan soihtujen valossa erityisellä hautapaikalla. Ruumiit siroteltiin sammuttamattomalla kalkilla. Koulut suljettiin ja ne, joilla oli siihen mahdollisuus, pakenivat maalle.”
Aikalaistutkimuksen valossa kolera oli kuin Jumalan miekka. Von Haartmanin tutkielman ”Tankar oma Choleran” mukaan koleraan sairastuneista 377 turkulaisesta 97 oli juoppoja, näistä 85 suorastaan parantumattomia. Von Haartmanin potilaskertomuksissa vain parin sairastuneen kohdalla oli merkintä ”kunnollinen mies”.
Vielä pari diagnoosia em. kaupunginlääkärin kirjoista: 23. syyskuuta koleraan sairastunut ja kuollut rouva Ulla Ahlman oli ”suuressa määrin juoppo”. Oppipoika Jon Brunström (24) oli ”taipuvainen juopotteluun, mutta muuten reipas” ja piika Anna Silénillä (46) oli ollut ”arkuutta rinnassa, joi kahvia joka päivä”.
Lähteet / Sources: Peltonen 1988. Viinapäästä kolerakauhuun sekä Varsinais-Suomen maakuntakirja 5, 1934.
Juavuspäissä
Turussa 16-1-2013
Simo Tuomola
1 kommentti:
Ruotsi ja Venäjä sopivat Suomen rajoista 1809 - uusi arkistolöytö paljastaa keskustelut
Tutkoiden silmien ulottumattomissa oleva arkistoaarre paljastaa, millaisia ehdotuksia ja kiistoja käytiin Ruotsin ja Venäjän välisissä neuvotteluissa, kun Suomen rajoista sovittiin.
Ruotsin viimeinen sotamarsalkka, kreivi Curt von Stedingk (1746–1837). Ruotsin viimeinen sotamarsalkka, kreivi Curt von Stedingk (1746–1837). Kuva: Kansallisarkisto
Suomen Kansallisarkisto on tehnyt historiansa suurimman arkistohankinnan. Ruotsista ostettu von Stendink -suvun arkisto tuo esiin mm. minkälaisia neuvotteluja Suomen rajan kulusta käytiin vuoden 1809 rauhanneuvotteluissa.
Arkiston kiinnostavimpia aineistoja ovat Ruotsin viimeiselle sotamarsalkalle, kreivi Curt von Stedingkille (1746–1837) kuuluneet asiakirjat. Sotilasuransa jälkeen hän toimi Ruotsin pääneuvottelijana Venäjän kanssa käydyissä rajaneuvotteluissa, joissa vahvistettiin Ruotsin ja Suomen välinen nykyinen valtakunnanraja.
Pääjohtaja Jussi Nuorteva kertoo Yle Uutisille, että arkistoon liittyy paljon von Stendinkin omia muistiinpanoja, joissa tämä kuvailee mm. osapuolten ehdotuksia rajan kulusta ja niistä käytyjä keskusteluja.
Nuortevan mukaan tutkijat eivät ole arkistoa juurikaan käyttäneet, koska siitä ei yksinkertaisesti tiedetty. Varsinainen asiasisältö tunnetaan hämmästyttävän huonosti. Tutkijat voivatkin odottaa mielenkiintoisia paljastuksia arkiston uumenista.
Erittäin mielenkiintoisen kokonaisuuden muodostavat myös Karjalan rakuunarykmentin ja Curt von Stedingkin Kustaa III:n sodan (1788 – 1790) aikana komentaman Savon Prikaatin arkisto. Se on säilynyt näiltä vuosilta kokonaisuudessaan ja siihen kuuluu kaikkiaan 14 kansiota.
Kreivi von Stedingk joutui tutustumaan myös Kustaa III:n sodan aikana perustettuun ns. Anjalan liittoon, joka eräässä mielessä oli ensimmäinen yritys itsenäistää Suomi. Arkistoon kuuluvat Anjalan-liiton kannattajiin lukeutuneen Savon Prikaatin edellisen komentajan, everstiluutnantti Berndt Johan Hastferin asiakirjat.
Hastfer kävi sodan aikana salaisia neuvotteluja G.M. Sprengtportenin ja venäläisten kanssa. Sen vuoksi Kustaa III käski von Stedingkin vangitsemaan hänet ja takavarikoimaan Hastferin hallussa olleet asiakirjat.
Arkisto, johon kuuluu satoja tuhansia asiakirjoja, on kuulunut herttualliselle d'Otrante-suvulle Ruotsissa. Suku myi sen Suomeen 465 000 eurolla, josta opetus- ja kulttuuriministeriön osuus oli 150 000 euroa. Loppuosuus tuli yksityisiltä lahjoittajilta, jotka pysyttelevät nimettöminä. Pääjohtaja Nuorteva paljastaa, että lahjoittajien joukossa on säätiöitä.
Ruotsin valtionarkisto digitoi koko aineiston. Kansallisarkisto esittelee alkuperäisaineistoa tiedotusvälineille ja yleisölle sen saavuttua Suomeen ensi kesänä.
Lähteet:
Yle Uutiset
Yrjö Kokkonen Yrjö Kokkonen Yle Uutiset
Lähetä kommentti