1630 – Kolmikymmenvuotinen sota: 4 000 ruotsalaista sotilasta nousi maihin Saksassa Kustaa II Aadolfin johdolla.
Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katolisten ja protestanttien väliset ristiriidat. Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoittaa Habsburg-suvun hallitseman keisarikunnan valtaa. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä.
Kustaa II Aadolfin ja ruotsalaisten maihinnousu Saksaan 1630.
Ruotsi soti kolmikymmenvuotisen sodan lopulla (1643–1645) myös Tanskaa vastaan. Voitto tässä sodassa ja alueluovutukset Westfalenin rauhassa merkitsivät Ruotsin suurvalta-aseman alkua.
Ruotsi-Suomi osallistui 30-vuotiseen sotaan Saksassa tukien protestantteja. Kuningas Kustaa Aadolf lähti kesäkuussa 1630 Tukholmasta laivoineen Saksaan sotimaan. Suomalaisia joukkoja, hakkapeliittoja, koottiin jo 19. toukokuuta Turkuun, josta ne laivattiin Saksaan.
Matkaan Turusta lähti kaksi jalkaväkirykmenttiä ja seitsemän ratsuväkikomppanjaa, johtajinaan Torsten Stålhandske ja Reinhold Wunsch. Varsinais-Suomen rykmentissä oli noin 1000 miestä. Ratsuväkeä koottiin Suomesta yhteensä noin 3000 ratsukkoa eli 24 komppaniaa, jalkaväkeä 9 rykmenttiä eli eli yhteensä noin 14 000 miestä.
Torsten Stålhandske (1. syyskuuta 1593 Porvoon pitäjä – 21. huhtikuuta 1644 Haderslev) oli suomalainen Ruotsin armeijassa palvellut ratsuväen kenraali ja hakkapeliittojen päällikkö kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Hänen hautamuistomerkkinsä löytyy Tutun tuomiokirkosta.
Ruotsin liittyessä kolmikymmenvuotiseen sotaan 1630 Stålhandske oli mukana Pommerissa ja seuraavana vuonna Breitenfeldin taistelussa. Vuonna 1632 hänet ylennettiin everstiksi ja ratsumiehineen hän oli ratkaisevassa roolissa Lützenin taistelussa, jossa Kustaa II Adolf sai surmansa.
Ruotsin suurvalta-aikana kotiutui sekä emämaahan että Suomeen useita balttilaisia aatelissukuja, joista eräs oli Wunsch-niminen. Sen kuuluisin jäsen oli everstiluutnantti Reinhold Wunsch, joka 1610 sai läänityksiä Janakkalan ja Helsingin pitäjistä. Hän osallistui jo Kaarle IX:n aikana Itämeren maakunnissa käytyihin taisteluihin, mutta niitti mainetta varsinkin 30-vuotisessa sodassa, jossa hän mm. Stålhandsken kanssa johti Uudenmaan ratsuväkeä Breitenfeldin taistelussa 7.9.1631. Samana vuonna hänelle myönnettiin läänityksiä Sääksmäen Ritvalan kylästä; jo seuraavana vuonna hän kuoli.
Turussa kesällä 1630 Stralsundiin laivausta odotti 3769 jalkaväkisotilasta ja 1625 ratsumiestä ratsuineen, yhteensä 29 komppaniaa jalka- ja ratsuväkeä. Nämä joukot nousivat Pommerin rannikolla maihin juhannuksena ja ehtivät taisteluihin mukaan heinäkuun alussa 6.7. Suur-Ruotsin teko oli alkanut.
Kesällä 1630 hyvin varustettu Ruotsin armeija nousi maihin Pommerin rannikolla. Pommerin, Brandenburgin ja Saksin ruhtinaat eivät osanneet päättää osallistuisivatko sotaretkeen, mikä viivytti hyökkäyksen alkua ja Magdeburgin kaupungin avuksi pääsyä. Tällä aikaa Kustaa II Aadolfin joukkojen eversti Dietrich von Falkenberg puolusti Magdeburgin kaupunkia Keisarin puolella taistelleen Tillyn joukkoja vastaan, kunnes nämä seitsemän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen valtasivat ja ryöstivät kaupungin 20. toukokuuta 1631 tappaen lähes kaikki sen asukkaat eli 20 000 henkeä.
Ruotsin armeija marssi etelään Saksiin. Breitenfeldin taistelussa 17. syyskuuta 1631 Kustaa II Aadolfin ja Saksin vaaliruhtinaan Juhana Yrjö I:n joukot löivät Leipzigin pohjoispuolella katolisten Johann Tillyn ja kreivi Gottfried Heinrich Pappenheimin armeijat
Kustaa II Aadolf Breitenfeldin taistelussa 1631.
Johann Tilly, oikeastaan Johann Tserclaes, Tillyn kreivi (joskus myös Johan Tzerclaes Reichsgraf von Tilly) (helmikuussa 1559 Villers-la-Ville – 30. huhtikuuta 1632, Ingolstadt) oli katolilaisten tärkeimpiä komentajia kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hän oli käytännöllisesti katsoen voittamaton protestantteja vastaan, kunnes Kustaa II Aadolf löi hänet Breitenfeldin ensimmäisessä taistelussa 1631. Hänet tunnettiin myös lempinimellä munkki haarniskassa.
SotaTurussa
6-7 2013
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti